Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Hietasimpukkapastaa, muistoja ja tunteita

2 kommenttia

Pasta alle vongolella on tärkeä paikka sydämessäni. Tytär oppi syömään hietasimpukkapastaa nelivuotiaana Perlan kokin Carlon opastuksella, sormin simpukankuorella pastaa suuhun nostelleen. Ravintolaan palattiin monituisia kertoja ja tytär toivoi aina samaa herkkua.

Onneksi nykyään hietasimpukoita ja sydänsimpukoita saa ihan kohtuullisen usein kauppahallista. Tyttären lapsuuden aikoihin hietasimpukat piti kotikeittiössä korvata sinisimpukoilla. Tietysti söimme sinisimpukkapastankin simpukankuorella.

Hietasimpukkapastaa kahdelle

  • 1 kg hietasimpukoita tai sydänsimpukoita
  • oliiviöljyä
  • 1 pieni sipuli tai salottisipuli pilkottuna
  • 1 valkosipulin kynsi pilkottua
  • suolaa
  • mustapippuria
  • kourallinen tuoretta persiljaa pilkottuna
  • reilu loraus valkoviiniä
  • 250 – 300 g tagliatellea tai spagettia tai jotain muuta pitkää, simpukalla syötävää pasta

Huuhtele simpukat. Laita hietasimpukat kylmään veteen ja kaada joukkoon reilusti suolaa. Suolavedessä simpukka sylkäisee hiekat pois suustaan. Anna lepäillä tunnin tai parin verran. Hylkää simpukat, joiden kuori on rikki tai jotka eivät reagoi koputtamiseen sulkemalla kuorensa.

Huuhtele ja valuta hyvin. Hyppyytä vielä simpukoita siivilässä niin, että vesi pääsee pois toiseltakin kantilta. Jos jokin simpukkaa jää lopullisesti haukottelemaan eika sulje kuortaan koputtaessa, laita kompostiin.

Pilko sipuli, valkosipuli ja persilja.

Laita pastavesi kiehumaan, suolaa hyvin.

Kaada isolle pannulle oliiviöljyä, kuumenna ja lisää salottisipuli. Kuullota, lisää valkosipuli. Mausta sipulit suolalla, persiljalla ja mustapippurilla.

Keitä pasta ohjeen ohjeen mukaan reilusti suolatussa vedessä minuuttia vaille al dente -keittoajan. Ajoita pastan keittäminen niin, että ehdit paistaa simpukat myös minuuttia vaille valmiiksi.

Lisää simpukat, laita kansi päälle ja heiluta pannua. Katso, että kaikki simpukat saavat pannulta kuumuutta vuorollaan pannun pinnasta ja avautuvat. Simpukoiden kypsymiseen menee 3-4 minuuttia.

Kaada valkoviiniä pannulle ja kiehauta neste nopeasti, jotta alkoholi haihtuu pois.

Nostele pasta pastakauhalla simpukoiden joukkoon. Katso että pasta on nesteen peitossa, laita kansi päälle ja keitä viimeinen minuutti pastan kanssa, heiluta pannua. Näin pasta saa makua simpukoista erkaantuneesta nesteestä ja viinistä. Maista ja mausta lisää suolalla ja mustapippurilla tarpeen mukaan.

Koriste tuoreella persiljalla.

Tarjoa heti tuoreen leivän kera, saat leivällä kouhittua herkullista kastiketta suuhun.

Jos jokin simpukka ei avautunut kypsennettäessä, hylkää se. Ei kannata vängätä ennen pannua kuolleen simpukan kuorta auki ja hankkia vatsatautia.

Tässä erässä oli kovin erikokoisia simpukoita. Isoimmat eivät ehtineet kypsyä, mutta onneksi olinkin ajatellut tehdä #hävikistäherkkua, gratinoituja simpukoita seuraavan illan alkupalaksi.

Viinisuositus mereneläville on minulla lähes aina sama: alsacelainen Pinot Gris. Toki hyvä italialainen Pinot Grigio toimii myös.

Kaijan ja Carlon ravintola oli se ravintola, jossa rakkauteni italialaiseen ruokaan sai alkukipinän. Siihen hiileen olen puhaltanut yli 20 Italian reissun aikana. Yksi perheen reissuista osui Cattolicaan, rantakaupunkiin, josta sai myös ihania hietasimpukoita. Kaija ja Carlo perheineen sattumoisin viettivät samassa kaupungissa kesälomaansa. Tyttären reissun ehdoton kohokohta oli se, kun Carlo opetti häntä snorklaamalla etsimään rantavedestä simpukoita. Puhumattakaan siitä kun meidät kutsuttiin grillaamaan Kaijan ja Carlon kattoterassille. Illan kokki ja grillimestari oli Kaija, koska lomalla Carlo ei keittänyt. Miten ihana muisto hyvästä ruoasta ja seurasta Adrianmeren lämpimässä illassa!

Eikä lapseni rakkaus simpukkapastaan ja italialaiseen ruokaan ole kadonnut vuosien kuluessa. Kun tytär pääsi pari vuotta sitten opiskelemaan yliopistoon, kysyin mitä ruokaa juhlan kunniaksi tehdään. Simpukkapasta oli ensimmäinen vaihtoehto, parmankinkkupizza toinen.

Jos joku nyt googlaa Ristorante Perlaa Tampereelta, niin valitettavasti ei enää kannata. Kaija ja Carlo nauttivat jo ansaittuja eläkeläispäiviä. Perlasta on muuten peräisin blogin motto: omia ja varastettuja reseptejä. Tuossa ravintolassa opin houkuttelemaan chefiltä vinkkejä miten annos on valmistettu. Kiitos Carlo, kiitos Kaija!

P.S. Kokeilen tässä ohjeessa miten valmistusaikojen boldaaminen toimii. Itse en muista koskaan niitä ja tarkistan aina omista ohjeista, enkä meinaa löytää. Olisiko tämä hyvä tapa?

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Mainokset

2 thoughts on “Hietasimpukkapastaa, muistoja ja tunteita

  1. Ihania muistoja, ihania kuvia ja ihania simpukoita. Laitoin vielä Matkamuistoja taustalle soimaan.

    • Mahtavaa kuulla, tästähän tuli oikein hyvälle mielelle :). Looginen askel on sitten tehdä simpukkapastaa ja soitella lisää Putroa :D.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s