Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Vuoden 2017 kiinnostavimmat projektit

Jätä kommentti

Juokseminen

Olen edelleenkin hämmästynyt siitä, että pystyn jälleen juoksemaan. Lääkäri kielsi vuosia sitten monta suosikkilajiani, kuten uimisen ja pyöräilyn eikä juoksemista kannattanut harkitakaan. Nyt lopulta olen saanut niskani paljon paremmille kierteille oikean fysioterapeutin myötä. Viime talvena alkanut varovainen intervallijuoksu kasvoi ensin kahden kilometrin lenkeiksi, sitten neljän, nyttemmin kuuden kilsan. Kuutta kilometriä en juossut edes urheilijanuorukaisena, vaikka vietinkin parhaat vuoteni yleisurheilukentillä. Nyt 6 km menee kevyesti, nautinnolla. Ihanaa!

Juokseminen on ihan paras keino tulla hyvälle tuulelle. Juoksen edelleen hitaasti ja harkiten. Syksyllä vedin hetken liikaa, liian lujaa ja usein, ylikuntoon. Nyt huolehdin palautumisesta ja koetan malttaa. Mottona jokainen lenkki ilman vammoja on voitto.

C:n pop up -ravintola Rekolassa.

Huikea, ainutkertainen, ihana. Ei halpa, mutta loppukesän saattoikin syödä kasvimaalta.

Perkeleellinen perennan uudistus

Juolavehnä oli vallannut paraatipaikalla olevan perennan. Harmistus kasvoi siihen pisteeseen, että kaivoin perennat ylös. Se oli se helppo osuus. Sen jälkeen kaivoin mullat, siilasin ne ja lapioin takaisin, kompostin kera. He-le-ve-til-li-nen urakka, johon meni kuukausia sekä yhdet isot talkoon. Otin projektin luomukuntosalina.

Jännityksellä odotan kevättä. Miten vanhat perennat kestivät, miten uudet juurtuivat. Raporttia sitten tulossa, koko projektista. Tähän mennessä, ennen talven tekosia, projekti kuuluu kuitenkin vuoden positiivisiin hankkeisiin. Tulipahan tehtyä, koska oli pakko.

Soitellen sotaan: 11 ruokalajin päivällinen 10:lle hengelle

Kutsuin syömään vanhoja kavereita. Innostuin vähän liikaa, mutta että se oli hauskaa! Suunnitella, toteuttaa ja lopulta nauttia porukalla. Pistin ylös muistilistat järjestelyihin. 

Juokseminen

Sanoinko jo, että juokseminen on ollut parasta vuonna 2017?

Punajuuri

Syksyllä rakastuin uudelleen punajuureen. Tein tryffelillä maustettuja hasselbakattuja punajuuria, kokonaisena kuorineen paahdettuja punajuuria. Syksyllä punajuuria oli lisukkeena jossain muodossa lähes joka ruoan ohessa.

Ruskistettu voi

Koin oivalluksen. Miten hyvää ruoasta tuleekaan, kun sen paistaa ruskistetussa voissa. Kuhaa, kampasimpukkaa, parsaa, pihviä…

Veriappelsiini

Maltan tuskin odottaa kevättalven veriappelsiinien kautta. Viime keväänä jemmasin jääkaappiin kaksi pussillista niitä keväällä ja venytin kautta pidemmälle. Ihanaa, kaunista, raikasta. Oi, veriappelsiinit, tulkaa jo, täällä odottaa nippu ohjeita!

Ja vähemmän parhaat projektit

Viljelykesä 2017

Kasvimaa, niin no. Ainakin kolmas kurja kesä säiden puolesta. Jokin hulluuden muoto se on. Näen kaiken sen vaivan, teen kaiken sen ruumiillisen työn ja saan palkkioksi muutaman kourallisen lajiaan. Mutta omat perunat on parasta. Sen huomaa etenkin nyt kun joutuu turvautumaan kaupan perunoihin. Ja yrtit, härkäpavut, lehtikaali. Olisi kiva saada satoa niistä punajuurista ja herneistäkin joku kesä.

Polarin aktiivisuusranneke

Absolut pahin floppi. Muuten ihan kelpo peli, paitsi ettei se jaksa tehdä sitä mitä sen pitäisi. Polarin A370:n akku loppuu vuorokaudessa, vaikka myyntilupaus on neljä vuorokautta. Uunituoreena syyskuussa akku kesti 2 vrk, sitten 1,5 vrk, nyt tunnin harjoituksen tahdilla akku on ladattava kerran vuorokaudessa. Laite kävi jo Polarin huollossa, josta se palautettiin nootilla ”laitteessa ei ole mitään vikaa”. Olen eri mieltä. Olen asioinut useamman kerran asiakaspalvelun kanssa ja saanut nippukaupalla ohjeita, joita kaikkia olen noudattanut. Ei auta, akku vaan hiipuu. Jokin kuluttajan turva kai tämmöstenkin kanssa olisi oltava?

Harmittaa, sekä akku että asiakaspalvelu. En suosittele kyseistä laitetta kenellekään. Minnekähän minun kannattaisi olla seuraavaksi yhteydessä?

Jotta vuodesta 2017 suuhun ei jäisi paha maku, nostan esille vielä pari bonusherkkua.

Kampasimpukat

Australian reissulla kokkasin tuoreita kampasimpukoita veriappelsiinilla. Vähänkö ihania! Kotimaassa ruskistettu voi nostaa pakastetutkin simpukat uudelle levelille. Puhumattakaan tryffelistä.

Tryffeli

Säät eivät suosineet tryffeleitä eikä tryffelinkaivajaa. Kylmä ja pimeä syksy. Huonoin sesonki tähän mennessä. Ehkä siitä johtuen kotimainen, itsekaivettu tryffeli maistui parhaalta ikinä. Tryffeleihin en ehtinyt kyllästymään, kuten joku vuosi on käynyt. Tämän syksyn parhaita tryffeliruokia olivat tryffeliset punajuuret ja kampasimpukat.

Ja toki olihan niitä muitakin, privaatimpia projekteja, kumpaankin kategoriaan. Mutta ei niistä täällä sen enempää 😊.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.