Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Kauriin ulkofile grillissä

6 kommenttia

Metsästin kauriin ulkofileen Turun kauppahallista. Etsin ruokatuliaisia ja tarvitsin kylmälaukkuun kylmäkalleja. Päätin sitten osua kahteen lintuun samalla kivellä. Pakastetusta metsäkauriin ulkofileestä ei tosin saa isoa kylmäkallea. Se on pienempi kuin valkohäntäpeuran ulkofile. Jouduinkin ostamaan muitakin lihaherkkuja, todella vastentahtoisesti :).

Kauriin liha on sitten kaunista, punaista ja pehmeää, eikös näytäkin ihanalta? Kotimaista kaurista, varmistin kauppiaalta.

Kauriin ulkofile grillissä

  • kauriin ulkofile (noin 200g)
  • oliiviöljyä
  • sormisuolaa
  • pippurisekoitusta myllystä
  • tuoretta rosmariinia
  • tuoretta timjamia

Ota liha huoneenlämpöön tuntia ennen grillausta. Valuta pois nesteet. Vakuumissa sulaneesta lihasta oli irronnut melkoisesti nestettä, joten huuhtaisin lihan ja kuivasin hyvin biohajoavalla keittiöliinalla. Poista kalvot, jos niitä on. Tämä kotimaisen kauriin ulkofile oli aivan kalvotonta, kauniin puhdasta lihaa.

Mausta hyvällä oliiviöljyllä, suolalla, rouhi pippuria myllystä ja silppua tuoreita yrttejä. Peitä ja jätä lämpiämään.

Rakenna kuuma hiillos. Minun hiillokseni vaikutti kuumalta, mutta ei sitten ollutkaan ihan paras. (Hiilipussin pohjasilppua, grr…).

Grillaa pari minuuttia puoleltaan. Aika riippuu jälleen kerran ulkoilmasta (31 astetta, kohtalaista itätuulta), grillaajan käsituntumasta, lihan paksuudesta ja hiilistä ja omasta grillistä (grillauksen parhaat ja pahimmat puolet). Grillasin lihaa hieman pidempään ja aika lähellä hiiliä (koska hiillokseni ei ollut ärhäkimmästä päästä).

Kääri liha folioon ja anna tekeytyä vartin verran.

Tarjosin kauriin kanssa lasissa Ghemmen Rovelottia. Gattinaran ja Ghemmen rautakiskot eivät useinkaan olen mun maun mukaisia viinejä. 2003 vuoden rautakiskon pitäisi olla jo aika valmista juotavaksi, ja maistuihan se ihan kivasti kun suussa oli lähietäisyydellä punaiseksi kypsennettyä kaurista. Edellisillan punainen Black Angus -pihvi ei riittänyt Rovelotille.

Pienet, etusormen paksuiset grillatut kesäkurpitsat kukkineen osuivat oikein hyvin fileen kanssa yksiin. Samoin edellispäivänä keitetyt ja grillissä paahdetut oman maan siiklit.

Kauriin ulkofile oli pehmeää ja mureaa, mutta minua häiritsi aivan hienoinen maksan maku lihassa. Googlailin maksaisen vivahteen syitä ja teorioitahan löytyi monia. Pihvi oli huoneen lämpöistä (no, näillä keleillä siis 26 astetta…) mennessään grilliin ja se sai vetäytyä rauhassa. Lihan stressitilastahan ei voi tietää. Eikä onko liha elinkaarensa loppupäässä, mutta pakasteen myyntiaikaa oli puoli vuotta vielä jäljellä. Ehkä se olisi vaatinut kuumemman grillin? Mikä voisi olla syy?

 

 

Mainokset

6 thoughts on “Kauriin ulkofile grillissä

  1. Stressi vaikuttaa paljon. Ja riistafileet pitää mielestäni jättää vielä enemmän raa’an puolelle (lue: jopa alle 50astetta…) kuin muut fileet, se auttaa mielestäni paljon. Metsäkauriin liha on voimakkain muutenkin hirvieläimistä.

    • Voihan se olla että kaurispololla on ollut stressaava loppu 😢.
      Inasen punaisemmaksi olisi saanut pihvi ehkä jäädä. Riistan maku on musta hienoa, mutta se maksainen häivähdys…

  2. Minusta kauris on ylivoimaisesti hienoimman makuinen hirvieläimestä, en ole tiennytkään että sitä voi löytää kaupastakin, hienoa. Minusta se ei siis ole voimakkaimman makuinen, vaan päivastoin juurikin hienoimman makuinen meidän hirvieläimistä. Sillä, millaisen osuman kauris (tai muu riistaeläin) saa, on iso merkitys. Jos osuma on hyvä keuhkolaaki, valuu veret pois lihaksista ja niiden maku on parhaimmillaan. Jos taas osuma on huonompi, saattaa veret jäädä lihaksiin, ja silloin maku voi tosiaan muuttua. Minun blogissa asiaa on ihan vähän sivuttu kolmen päivän peuraliemi -postauksen lopussa (https://sauvajyvanen.blogspot.com/2017/11/kolmen-paivan-peuraliemi.html ) Stressiliha on minusta taas toisenlainen, siinä on sellainen pistävä maku.

    Harmi jos file ei ollut ihan priimaa, se on parhaimmillaan minusta ihan parasta mitä on. Minulla on vielä yksi kauriin ulkofile pakastimessa, pitääkin valmistaa se pian, edellinen syötiin itsenäisyyspäivänä. Pakastusaika ei muuten minusta vaikuta, ainakin meidän pakastimissa tuntuu hirvieläimet säilyvän priimana vuoden jos toisenkin (kaupan pakastimista en tietty tiedä).

    • Kiitos Sauvajyvänen, yuo saattaa olla se selitys! Fileen vakuumista sai ihan valuttaa punaista nestettä pois. Päädyin jopa huutelemaan juoksevan veden alla lihan. Eli lihasta ei olisi kaikki veret poistuneet. Pistävää makua ei ollut, eläin oli siis onnistuneesti lopetettu, stressittä. Ja hyvä niin!
      Se hienoinen maksainen vivahde antoi muuten murealle ja hienon makuiselle pihville hitusen sivumakua. Olipas mutkikkasti sanottu mobiililla näin maalauspuuhien tauolla :).

  3. Minulle on opetettu että kauris maistuu maksalle ellei uuni-, paisto- tai grillilämpötila on todella korkea. Ja sisälämpötila voi hyvin olla hieman alle 50 astettakin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.