Yhteistyössä Saksan viinitiedotuksen kanssa.
Riesling- ja Spätburgunder -viikot on varma kevään merkki. Ravintoloissa on 13.-26.5. tavallista enemmän saksalaisia, huolella ruokiin sopiviksi valittuja viinejä. Kävimme bloggaajajoukolla kiertämässä Tampereella viikkoihin osallistuvat ravintolat. Tapahtumassa mukana olevien ravintoloiden määrä on kasvanut vuosi vuodelta, joten hajaannuimme pienissä ryhmissä kiertämään muutaman ravintolan kukin.
Minä pääsin käymään tällä kertaa Finlaysonin palatsissa, Näsinneulassa, Aistissa ja Sasorissa. Kokoonnuimme lopuksi osapuilleen kaikki Periscopeen. Kaikki Tampereella mukana olevat ravintolat näet Saksan viinitiedoksen sivuilta.
Ensimmäinen siemaus Riesling-viikkoja oli ryyditetty kunnioitettavalla historialla. Rheingaulaisessa luostarissa viininviljely aloitettiin vuonna 1170, joten Steinbergin 30 hehtaarin tarha on yksi Saksan viininkulttuurin alkulähteitä. Burgundista luostariin tulleet munkit toivat tullessaan viinintekemisen taidon. Kloster Eberbach Steinberger Riesling Trocken 2015 on rapeaa, kuivan hapokasta.
Parsakausi osuu aina Riesling-viikoille, ja sitä tarjottiin tälläkin kertaa jokaisessa ravintolassa. Nyt täytyy jo pitää hetki parsapaastoa, sillä oman penkin parsat puskevat jo esiin.
Finlaysonin palatsin parsan kanssa hollandaisekastiketta ja uppomuna, joka oli ehkä joutunut istumaan tovin liian pitkään. Ihmettelin hetken ennen vilkaisua listalle, miten mozzarellapallo on päätynyt parsojen päälle. Makea hollandaise toi mukavaa vastapainoa ja tasapainotti Steinbergin rapeaa rieslingiä.
Pääruoaksi oli erittäin rapeaksi, minun makuuni jopa liiankin tehokkaasti, paistettua yrttikuorrutettua kuhaa Beurre blanc. Spanier-Gillt Kalkglimmer Riesling Trocken on vegaaninen sertifioitu luomuviini. Tilan tavoitteena tuottaa hyvän hinta-laatusuhteen viinejä. Viini on kasvanut kalkkikivisessä kissankultaisessa maaperässä. Nimi myös viittaa kissankultaan. Kalkglimmer on mineraalisen raikas, kuiva ja helppo viini. Mukavassa tasapainossa kuitenkin, lasillinen maistuisi kivalle Finlaysonin komean pihan isojen puiden varjossa terassikelien iskiessä.
Jälkiruoaksi saimme ensimmäisen raparperiannoksen. Niitä tulikin lähes jokaisessa ravintolassa. Monet muut saksalaisen viinin viikkoja viettävät ehkä eivät törmää tähän toiston tuomaan ongelmaan kuin me kierroksen tekijät. Enkä valita, etuoikeus on saada kutsu maistelemaan tamperelaisten ravintoloiden menuja.
Raparperihilloisen piirakan kanssa lasiin kaadettiin Nahe-joen vaikutuksessa kasvanutta Schlossin liuskekivessä kasvannut Schlossgut Dielin Dorsheim Riesling Auslese 2015. Viini itsessään oli minusta herkullista, makean petroolista, hapokasta, sointuvaa ja mehevää.
Minä en ole paras jälkiruokien arvioija, yleensä jätän ne väliin. Ja muille vasta silmät syttyvät kun tutkivat jälkiruokalistaa. Tällä kierroksella löytyi kuitenkin minullekin mieluinen jälkkäri, mutta toisesta ravintolasta.
Näsinneulan huikeissa maisemissa menu korkattiin käyntiin konjakkimaitovaahdolla kuorrutella korvasienikeitolla. Keitto oli mukavan kevyen sienistä, sanoo maanpäällisten ja -alaisten sienien rakastaja. Keittiön tervehdyksen kanssa lasiin kaadettiin Maximin Grünhaus Abstberg Riesling Spätlese 2015. Myöhään kerätyt rypäleet antavat kivaa syvyyttä viinille, vaikka se kevyttä onkin.
Varsinainen alkuruoka oli valkoista parsaa velouten muodossa ja briossia. Pikkelöity punasipuli toi annokseen mukavaa hapokkuutta ja raparperivaahto keveyttä, krassinlehdet vehreää pippurisuutta. Lautaselta löytyi myös graavattua keltuaista, ryöpättyä sitruunaa, sitruunahilloketta. Monen komponentin annoksessa oli kivaa haastetta, mutta klassista makujen tasapainoa, etenkin kun Grans-Fassian Cuveé 9, 2016 kannatteli mukavasti makuja.
Pääruoaksi on paahdettua siikaa parsarisotolla. Siianmätivinegretti ja confattu miniluumutomaatti keventävät parsarisotto pehmeää runsautta. Annos löytää kauniin tasapainon viinin kanssa kun haarukassa on vinegretteä risoton ja kalan kanssa. Jaoimme annnokset, enkä ensi alkuun lusikoinut omalle lautaselleni vinegrettiä ja ihmettelinkin miten viini ei avaudu. Sitten katseeni kohdistui oikeaa asiaan eli vihreään vinegretteen. Sitten alkoi puolikuiva Paulinshof Figaro Riesling Feinherb 2017 soimaan hienon sitruksesti.
Jälkkäriksi Näsinneula tarjoaa vaniljaista bavaroiserea ja raikasta kuohkeaa raparperisorbettea. Borell-Diehlin Auslese oli jälkkäri itsessään, 100 g jäännössokeria. Eksoottisten hedelmien makeutta tasapainottaa kiva mineraalisuus ja happoisuus.
Näsinneula onnistui minusta tänä vuonna klassisella otteellaan, niin keittiön kuin viinienkin osalta.
Kierroksen paras jälkiruoka oli Aistin valkosuklaaterriini ruusujäätelöllä. Kerrankin valkosuklaata oli sopivasti eikä sen makeus jyrännyt muita makuja.
Aistissa menu potkaistiin käyntiin pehmeällä savulohiterriinillä. Punajuurimarinoitu raparperi ja tillikreemi maustoivat terriiniä. Lasissa Pfalzin alueelta Franz Hahn on itsekseen vahvaa ja rohkeaa tammista rieslingiä.
Aistin jälkiruoka oli kierroksen paras ja tasapainoisin. Vaikka en siis yleensä innostu jälkkäreistä, oli tämä ihana raikasta ja herkullista. Valkosuklaaterriini, mustaherukan lehtiä, vadelmaa, ruusujäätelöä. Haudutettua raparperiä kierroksen. Ravintolassa ei ollut vielä ei jälkiruoan kanssa ajateltuja viinejä tarjolla.
Sasor oli viinien suhteen kierroksen positiivinen yllättäjä. Olen käynyt kerran aiemmin ravintolassa peruslounaalla Sasorissa enkä ollut rekisteröinyt ravintolan viinipotentiaalia ollenkaan. Valitettavasti viikkojen menusta ravintolassa ei ole nyt kerrottavaa, sillä meille ei ollut enää tarjolla ruokia. Mutta jos lasilliselle kaipaat, suosittelen ehdottomasti pistäytymään Sasorissa. Viikkojen aikana tarjolla on 70-80 viiniä, osa ehdottomasti rohkeita ja kiinnostavia.
Sasorin valkoinen alkuviini ja väriverrokkina sekt.
Yksi kierroksen jännittävämpi kokemuksia oli Weingut Gustavshofin Pur Weisswein, Riesling Trocken. Samea alkuviini on lähes simamainen, niin erilainen ettei perusviinitermit riitä. Olen jonkin verran aiemmin kiertänyt alkuviinien äärellä ja niistä löytyy niin huteja kuin loistavia makuja. Tämä kuuluu jälkimmäisiin. Menussa Purin kanssa näköjään suositellaan ahventa, varhaiskaalia ja Riesling-majoneesia.
Korrelin viini tarjotaan huipputeknisen ilmaushärpäkkeen kautta. Olen semmoisen viimeksi nähnyt australialaisella viinitilakierroksella Margaret Riverin alueella.
Korrell Paradies Spätburgunder on Täyteläinen. Mehevä. Tamminen. Kaikki isoilla kirjaimilla. 100 Spätburgunder, 30 vuotta vanhoista köynnöksistä. Se tarvitsisi menussa sille kaavaillun karamellipossun kaverikseen, että viini alkaisi lentämään. Mutta voisin kuvitella, että lentäisi kauniisti. Pullo ei ole halvimmasta päästä, 90 euroa. Mutta sitä saa myös lasittain (16 e/16 cl)
Weinhaus Franz Hahn on tuottajana myös Sasorin listoilla. Meille kerrotaan että Hahnin viineissä on yksi ainesosa aika. Spätburgunder Qba trocken on helppo, kevyt jopa ohut. Jälleen ruoka saisi viinin varmaan eloon.
Keskiviikkona 22.5. klo 18:00 Sasorissa on muuten viinintekijäillallinen Andreas Schmitgesin viinitilan tuotteiden kanssa tilan pojan Killianin johdolla. Pöytävarausta kannattaa kysellä. Schmitges on myös noussut aiempien vuosien kierroksilla erittäin positiviisena viinintuottajana esiin. Etenkin Spätburgunderien puolella.
Kierros päättyi bloggaajien kokoontumisajoihin Ratinan Periscopeen. Ravintolan ruokakonsepti perustuu jaettaviin pikkuannoksiin. Viiniviikkojen aikana on tarjolla kaksi menua, pidempi ja lyhyempi.
En tällä kertaa innostunut Periscopen syksyisen makuisista punajuuri- ja kurpitsa-annoksista. Punajuuritartar oli kovin hapokas eikä viinivalinta osunut tasoittamaan sitä. Menun paras oli makea possuannos. Karamellisoitu dingley-dell -possu sai kaverikseen ihanaa vihreää kaardemummakastiketta ja makeassa soijassa paistettuja sieniä. Dautelin Rose toimi mukavasti possun kanssa. Hapot taittoivat makean possun rasvaa just sopivasti.
Dautelin erinomaisen Spätburgunderin takana se piilottelee! Ringsin herkullinen spätikkä.
Periscopessa näkyi olevan myös tarjolla suosikkiani Ringsin Spätburgunderia. Ihastuin viiniin ikihyviksi viime vuoden kierroksella Deli 1909:ssä. Ringsin Pinot Noir edustaa minulle sitä kauneinta, kuulainta saksalaista Spätburgundilaista.
Kokoontumisajoissa vertailimme kokemuksia eri ravintoloissa. Muiden tarinoista nousi esille Bertha, Tuulensuu ja Huber.
Lue myös mitä Pullon henget, Mansen muijat, Sivumaku, Kipparin morsian, Asikaine ja Ranteita myöten taikinasa kirjoittivat kokemuksistaan vuoden 2019 kierroksella.
Aiempia kokemuksia saksalaisten viinien äärellä
Saksan viinien trendejä opiskelemassa masterclass-tastingissa
Ripaus tryffeliä 