Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Kiiskipihvit tillillä

4 kommenttia

Ensin oli tillinhimo, sitten löysin kiiskifileitä. Siitä syntyi aika täydellinen yhtälö.

Lähestyin kiiskiä varovaisesti (vaikka ne olikin jo perattu ja fileoitu siististi) kuten aina uutta raaka-ainetta. En edes jauhottanut fileitä, en halunnut kalan ominaismaun hukkuvan leivitykseen. Kiiski maistuikin raikkaan kalaisalta, mehevältä ja lempeältä. Tilli sopi makuun ihanasti.

En muista koska olisin kiiskeä kaupassa nähnyt, mutta jatkossa ostan aina kuin näen. Kiiskifileet olivat vielä tuoreita. En periaatteesta osta alle kolme päivää sitten uimassa ollutta kalaa.

Kiiski on tuttu lapsuuden ahkerasta onkimisesta. Ärsyttävä, piikikäs kala. Taisin heittää ne aina takaisin järveen, sormet limaisina ja reikäisinä. Kiiskellä ei ollut tuolloin kummoisen ruokakalan maine. Nykyään olen sitä mieltä, ettei roskakalaa ole olemassakaan. Vain vääriä ohjeita. Mutta kiisket otan kyllä mielellään valmiiksi fileoituna.

Kiiskipihvit kahdelle

  • 400-500 g kiiskifileitä (tai kilo kiiskiä ja erinomainen fileerausveitsen käsittelijä)
  • sormisuolaa
  • mustapippuria myllystä
  • reippaasti tuoretta tilliä (tai kevyemmällä kädellä persiljaa)
  • oliiviöljyä
  • nokare voita

Kuivaa fileet paksulla talouspaperilla tai pyyhkeellä. Lajittele fileet tasakokoisiksi pareiksi. Mallia voi katsoa vaikka täältä silakkapihvien ohjeesta.

Mausta fileet sormisuolalla ja rouhi päälle kevyesti mustapippuria myllystä.

Pilko tilli, ripottele reilusti joka toiselle fileelle ja nosta toinen filee päälle. Paina fileet yhteen.

Kuumenna paistinpannulla oliiviöljyä. Kun pannu on kuuma, lisää nokare voita. Voin kuohun laskettua nostele kiiskipihvit pannulle. Paista pari minuuttia tai kunnes filee on ruskistunut nätisti. Käännä ja paista toinen kylki samoin. Minun pihvinpuolikkaani tinkivät vähän uimaan pannulla eri suuntiin paristaan. Vinkkejä ahkerilta silakkapihvien tekijöiltä, mitä kannattaisi tehdä?

Tarjoa kevyesti rakennetun perunamuussin, uunissa paahdettujen perunaveneiden tai juuresten kanssa, raikasta salaattia kylkeen. Lasissa maistuu hyvä, rapea ja tasapainoinen Ermelin Riesling Reserve.

Onpa ihanaa himota jälleen tilliä ja sen myötä (kenties) kaikkia tilliklassikoita. Takavuosien ravustaminen vierotti minut tillistä vuosikymmeneksi. Ehkä vielä joskus tilliravutkin maistuvat, mutta taidan seuraavatkin ravut tehdä italialaisittain. Mielenkiintoisinta on kuitenkin se, että jotain ainesta voi oppia inhoamaan, mutta myös voi oppia uudelleen himoamaan. Joskus inhosin tuoretta korianteria. Ehkä minulla ei ole korianterigeenia, sillä opettelin tykkäämään siitä. Tästä päästäänkin vanhaan kunnon genetiikka vai ympäristö -keskusteluun.

 

 

4 thoughts on “Kiiskipihvit tillillä

  1. Kiiski on ihan huippu! Silloin harvoin kun niitä jossain kalatiskillä näkee, niin ihan varmasti paketti lähtee mukaan. Jos sattuu niin hyvä tuuri että itse onnistuu niitä kalastamaan, niin suurpiirteisen perkaamisen jälkeen kattilaan kiehumaan liemeksi 🙂 Siitäkin tulee tosi hyvää.

  2. Kiiskiliemi on varmaan ihan huippua! Miten paljon herkullisuutta olenkaan heittänyt järveen myös verkkoja kokiessa. Kiiski vasta kelju verkossa on, sitä selvittäessä menee ikä ja terveys. Kerran muikkuverkko oli täynnä kiiskiä. Pähdyimme sitten keittämään koko verkon :).

  3. Siis mahtavaa, kiiskeä kaupassa!

    • Mulla pulssi pomppasi kun näin kiisket! Ja ne olivat vielä tuoreita eikä parasta ennen viime viikolla :).

Vastaa käyttäjälle Merja Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.