Kalablogista taas terve! Tämä ruokablogi on kääntynyt kevään kuluessa vahvasti kalapainotteiseksi ja koronaeristys on vielä korostanut sitä, sillä onneksi Tampereen kauppahallin Nygren kuljettaa kalaa kotiin. Kotiinkuljetuksen hinnalla kannattaa aina tilata jo vähän enemmän, joten kalansyöntini on lisääntynyt entisestään.
Chili ja lohi sopivat hienosti yksiin. Tällä kertaa ripottelin lohifileen päälle chililastuja ennen kun se sukelsi savustuspönttöön. Voit savustaa myös kokonaisen lohen chilihunnulla.
Chilinen lohifile
- 600 g lohifilettä
- 4,5 dl kylmää vettä suolaliemeen
- ½ dl pansuolaa suolaliemeen
- 1 rkl chilihiutaleita
- leppäsavulastuja savustukseen
- 2 rkl tummaa ruokosokeria savustukseen
Liota pansuola kylmään veteen. Huuhtaise lohifile juoksevan veden alla ja laita sopivan kokoiseen vuokaan tai kulhoon. Sopivan kokoinen on just isompi kuin kalafile, ettei suolaliemi lainehdi yltympäriinsä. Kaada suolaliemi kalan päälle ja nosta 15-30 minuutiksi jääkaappiin suolaantumaan.
Kuivaa file ja laita lautaselle nahkapuoli alaspäin. Ripottele chilihiutaleet päälle tasaisesti.
Viritä savustusta varten hiljainen tuli. Laita savustuspöntön pohjalle leppälastut ja sokeri, laita pohjalevy ja ritilä paikoilleen. Laita kansi päälle. Kuten huomaat, kalaa ei vielä laiteta pönttöön. Avaa kansi ja päästä kitkerät ensisavut pois.
Nosta file ritilälle ja savusta 25-30 minuuttia, miedolla tulella. Minulla oli pöntössä kaikenlaista kasvista savustumassa koemielessä, joten savustin kalaa ensin 10 minuuttia itsekseen ja sitten lisäsin kasvikset. Palaan savukasvisten kanssa myöhemmin tarkemmin. Jouluiset kasviksethan kuten porkkala ja punajuuri sopivat hienosti savustuspönttöön, miksei keväisetkin.
Kalaa savustaessa tärkeää on pitää pieniä tulia savustuspöntön alla. Ja näin keväällä erityisen tärkeää on saada tuli käyntiin, sen taas huomasin kantapään kautta. Tarvitset kuivan sanomalehden, pieniä kuivia puun pilkkeitä ja kärsivällisyyttä. Ja koska tulta pitää ruokkia jatkuvasti vähän kerrallaan, vieressä on hyvä hengata jatkuvasti. Ehkä tarvitset savustajan juoman käden ulottuville.
Tarjosin chilisavukalan kanssa uunissa paahdettuja perunoita ja savustettuja kasviksia. Chiliä oli minun makuun reippaasti, joten lisäsin lautaselleni smetanaa. Parsa smetanakastikkeella olisi muuten aivan ihana yhdistelmä taltuttamaan chilin poltetta.
Erittäin mainio Ruppertsberger Imperial Riesling oli mainio viini alkupalaksi tarjotun parsan kanssa, mutta kamppaili hitusen pärjätäkseen lohen chilin kanssa. Jos tykkäät reippaasti tulisesta lohesta, käänny suosiolla gewurstraminerin puoleen, se on erinomainen viini rypäle tulisten ruokien kanssa.
Maitotonkka, naakkoja, savua ja muisteloita
Minua jaksaa edelleen naurattaa kun lohet ja silakat ajavat kuriirin kyydillä kotiportille, huvit ne on kullakin. Tällä kertaa ne jemmattiin vielä maitotonkkaan. Kuriiri oli etuajassa ja minä vasta matkalla kotiin. Puhelimessa sovimme, että kalatilauksen voi laittaa ulko-oven pielessä olevan maitotonkan sisälle, sillä naakat ovat olleet pihalla vähän liian aktiivisia. Jopa niin aktiivisia, että tarvittiin nokikolaria ja useamman tunnin tuuletusta. Sisällä leijuu muuten vieläkin pieni savun tuoksu. Vai tuleeko se kalan savustajan vaatteista?
Maitotonkka toimii oven vieressä laskutasona, siihen nostelen grillille menevät tarjottimet tai kauppakassit kotiin tullessa. Itse tonkalle on ollut käyttöä isommissa kekkereissä viinikylmiönä. Tonkassa kuljetettiin ennen vanhaan lapsuuteni maitotilan maitoa. Ne romanttiset maitolaiturit… Itse en ollut vielä romanttisessa iässä maitolaitureiden aikaan, mutta muistan kuinka kehitys kehittyi ja tilalle asennettiin jättiäminen maitosäiliö ja valtava maitorekka tuli imemään maidon suoraan säiliöstä. Maitotonkat siirrettiin sivuun, mutta mitäänhän ei hukattu ja hävitetty. Nostalginen tuulahdus pyyhkäisee ylitseni joskus, vaikka silloin kun kaivan kalatoimitusta tonkan sisältä.
26.4.2020 20:49
Ihana maitotonkkatarina ❤ Meilläkin on kalankulutus lisääntynyt, täällä Maxin kala toimittaa tuoretta kalaa kotiovelle. Nyt on vakiintunut rytmi sellaiseksi, että joka toinen viikko tilaan kassillisen kalaa. Siitä riittää monelle aterialle, ja jonkin verran tulee syötyä myös järkisärkeä ja vastaavia tuotteita, Nyt on mennyt sellainen 4-5 kertaa viikossa kalaa, joinain viikkoina enemmänkin. Ja vanha uusi lempiruoka on se kuha friteerattuna dippikasvisten kanssa, samaa mitä söimme pitkänperjantain kala-aterialla.
27.4.2020 15:10
Nostalgia valtaa joskus :). Onhan tässä tilanteessa hyvää se, että tuoretta kalaa saa jos onnekkaasti asuu hyvän kalakaupan toimitusalueella. Teilläkin syödään tosi usein kalaa! Mun kalankulutus on myös kasvanut, hyvä asia pelkästään. Ihan vaan pikkuannosta silakoita ei viitsi tilata, vaan mielummin kerralla enemmän.
Koronaeristys on vienyt multa yhden keskeisen huvin, eli kiertää kauppahallia ja ruokakauppoja. Tiedän että se on monille tylsä velvollisuus, mutta mä tykkään kierrellä, katsella ja ideoida kalatiskin äärellä. Mutta kai tästä joskus päästään takaisin normaaliin.