Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Jouni Toivasen kuohkeat blinit

2 kommenttia

Ilmavia, kuohkeita, kevyitä. Jos kevyestä voi puhua kun ohjeessa on desi voita. Minä käytin voita hieman vähemmän, sopii minun makumaailmaani.

Olen aiemmin tehnyt blinit Mikael Björklundin reseptillä, siinäkin käytetään kirkastettua voita paistamiseen ja kananmunan valkuaiset vaahdotetaan erikseen. Toivasen ohjeessa esitaikina tehdään edellisenä päivänä jääkaappiin kohoamaan. Ehkä juuri siitä syytä Toivasen blinit ovat niin ihanan kuohkeita, että jatkossa käytän tätä ohjetta. Toivasella on myös erittäin käteviä kikkoja blinilisukkeisiin.

Jouni Toivasen blinit

4 annosta

Esitaikina

  • 2 dl täysmaitoa (käytin sinistä maitoa)
  • 20 g tuorehiivaa (vajaa ½ palaa)
  • 2 dl tattarijauhoja

Taikina

  • ½ dl kirkastettua voita + ½ dl paistamiseen (käytin selvästi vähemmän paistamiseen)
  • 1½ dl lagerolutta (käytin kylmäsavulageria)
  • 1¼ dl vehnäjauhoja
  • 2 kananmunaa (keltuaiset ja valkuaiset erikseen)
  • ½ tl suolaa (käytin hieman reippaammin)

Blinin päälliset

  • 2 punasipulia
  • 150 g smetanaa
  • 2 dl mätiä (tarjosin mateen ja lohenmätiä)
  • hyvälaatuista kylmäsavulohta pilkottuna
  • tuoretta tilliä
  • mustapippuria myllystä halutessasi

Tee esitaikina lämmittämällä maito kädenlämpöiseksi. Sekoita hiiva maitoon kannellisessa kulhossa, jossa on taikinalle kohoamisvaraa. Sekoita tattarijauhot joukkoon. Peitä kulho ja laita jääkaappiin vähintään 12 tunniksi.

Jos aika on kortilla, voit tehdä taikinan aamulla ja antaa esitaikinan käydä huoneenlämmössä muutaman tunnin ajan. Minun taikinani vietti jääkaapissa vajaat 20 tuntia. Se ei ollutkaan kohonnut kovin paljoa, mutta siitä huolimatta jatkoin valitsemallani linjalla.

Jos et aio paistaa kerralla koko taikinaa, jätä osa esitaikinasta jääkaappiin. Minä totesin vasta valmista taikinaa paistaessa ettei koko satsia tarvita ja lykkäsin loput kylmään. Valmis blinitaikina säilyi hyvin muutaman päivän jääkaapissa, mutta samaa kuohkeutta blineihin ei tullut, koska kuohkea valkuaisvaahto oli lisätty jo ensimmäisen paiston vaiheessa.

Valmistele lisukkeet: vinkit punasipulin ja smetanan käsittelyyn

Tee kirkastettu voi. Sulata 150 grammaa voita kattilassa miedolla lämmöllä. Kuori vaahto (talteen). Käytin kuorimiseen reikäkauhaa.

Anna voin jäähtyä. Voin vaalea hera laskeutuu kattilan pohjalle. Kaada varovasti pinnalle jäänyt kirkas voi uuteen astiaan.

Kuori ja pilko punasipulit hienoksi. Huuhtele sipuli kylmällä vedellä ja kuivaa se siivilässä ja talouspaperin päällä. Näin sipulista ei tule kitkerää. Tämä oli erinomainen vinkki!

Vatkaa smetana kuohkeaksi. Tämä oli myös loistava vinkki. Smetanan maku pääsee paremmin oikeuksiinsa ja suuntuntuma onkin kevyttä tuhdin ja tömäkän sijaan.

Muina lisukkeina tarjosin hienoksi pilkottua kylmäsavulohta ja mätimateen mätiä (katso vinkkinimädin käsittelyyn, muista pakastaa ja sulattaa!). Lisäksi tarjolla oli lohenmätiä ja tuoretta tilliä. Rakastan lohenmädin ihanaa, raikasta purskahtelevaa ja pirskalevaa suutuntumaa.

Laita lisukkeet valmiiksi omiin tarjoilukippoihinsa.

Blinien paistamisesta ja blinipannuista

Kun lisukkeet on jo tarjoiluastioissaan, tee taikina loppuun ja paista blinit. Blinejä ei kannata tehdä odottelemaan muita tarpeita odottelemaan, parasta suoraan pannulta kuumana.

Sekoita esitaikinaan ensin olut ja sitten jauhot. Lisää ½ dl kirkastettua voita. Erottele kananmunien keltuaiset ja valkuaiset. Lisää keltuaiset taikinaan.

Mausta suolalla.

Vaahdota valkuaiset puhtaassa kulhossa kevyeksi vaahdoksi ja kääntele vaahto varovasti taikinaan.

Kuumenna blinipannu keskilämmöllä. Paista blinit kirkastetussa voissa, noin 3 minuuttia per puoli. Käännä blini, kun sen reunat ovat kypsät ja keskusta miltei hyytynyt. Kaadoin voisulaa pannulle varsin moderaatisti, blinit eivät tuntuneet sitä paistamisessa kaipaavan, enkä minä maussa. Reippaamman voin määrä ystävät voivat valuttaa voita vielä blinien reunojen ruskistamiseksi.

Käytin nyt pientä valurautapannua (halkaisijaltaan 16 cm). Se toimi oikein hyvin. Olen paistanut myös isommalla valurautapannulla blinipannun puuttuessa. Vuosia sitten tein päätöksen, että en hamstraa jokaista hauskaa keittiötarvikketta. Blinipannu tai oikeammin valurautainen lettupannu on ollut siinä rajalla, mutta olen pystynyt vastustamaan kiusausta, toistaiseksi. Haluan vain nostaa tämän esiin, ettei blinien paistaminen ole pannusta kiinni, ei tarvita erityistä härpäkettä siihenkään tarkoitukseen.

Tarjoa blinit kuumana vatkatun smetanan, hienonnetun sipulin, kylmäsavulohen ja mädin kera. Ripota päälle tuoretta tilliä. Rouhaus mustapippuria myllystä sopii minusta myös makujen viimeistelyyn. Voisulaa en kaipaa pinnalle. Muistan edelleen kauhulla blini-illallista ravintolakoulun opetusravintolassa, jossa nuori tarjoilijaopiskelija kaatoi sulaa voita hieman liian reippaalla kädellä. Siitä päivällisestä toipumiseen meni päiviä.

Maistelimme kahta Rieslingiä blinien kanssa. Molemmat toimivat erinomaisesti. 12 euron perusriesling Anselmann oli sopivan rapsakkaa, kuivaa ja mineraalista. Jos haluat panostaa hieman enemmän, maistuu 16 euron Kaufmann. Raikkaan hapokas, syvä, mineraalinen, jopa hieman petroolinen valkkari. Olin varsin otettu tästä uudesta tuttavuudesta, täytyy muistaa tämä saksalainen Riesling kun kaipaan hyvää hapokasta kaveria rasvaisempien ruokia tasapainottamaan.

Ohje on peräisin Hesarista.

Kännykällä otettu kuva kulissien takaa. Tällä kertaa kuvaan ei tunge sentään vasara eikä desifionitiaineet, mutta kameran hihna kyllä. Nälkä, ruoan jäähtyminen ja muut perinteiset tekosyyt.

Kuohkeaa smetaanaa. Suosittelen lämpimästi smetanan vatkaamista, parantaa makua ja tietenkin koostumusta.

 

 

2 thoughts on “Jouni Toivasen kuohkeat blinit

  1. Minulla on vielä tämän vuoden blinit tekemättä, nyt pitää aktivoitua pian, ennen kuin kevät on liian pitkällä. Hyvän kuuloinen resepti, en vaan tiedä että voiko sitä omaa luottoreseptiä vaihtaa ;). Mätiä on sopivasti pakastimessa, sekä lohen mätiä että yhden mateen mädit. Sen savustamista mietin vielä, mutta eiköhän se blineille mene.

    Smetana kannattaa tosiaan vatkata, se raikastaa sitä kummasti, samoin pienikin määrä riittää pitkälle. Minun ylioppilasjuhlissa oli tarjolla savulohta, joka oli päällystetty/koristeltu vatkatulla smetanalla. Muistan kuinka hieno fiilis tuli, kun tajusi mitä smetanalle käy vatkaamisen jälkeen.

    • Hieno ruokamuisto! Pitääkin kokeilla tuota vatkattu smetana + savulohi -yhdistelmää. Syön paljon ruisleivän päällä savulohta, ja kyllästyn siihen aina välillä.
      Mä voisin kokeilla seuraavaksi juureen tehtyä blinitaikinaa – jos vain pääsisin yli takavuosien kokemuksesta kun taikinajuuri traagisesti kuoli. Tai sitten mä vaan tunnustan itselleni, että leipomisen täsmällisyys ei vaan olen mun juttu :).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.