Peuran etuselkää ja herkkutatteja valkoviinissä

4.11.2021 by Merja 2 kommenttia

Kannan korteni kekoon liikenneturvallisuuden ja lähiruoan eteen ostamalla aina kotimaista peuraa, kun tilaisuus siihen tulee. En tiedä viihtyvätkö peurat ja herkkutatit täsmälleen samoissa maastoissa, mutta ainakin padassa ne sopivat upeasti yhteen.

Peurapataa herkkutateilla ja valkoviinillä

• 800 g peuran etuselkää (luutonta, mielummin luullista)
• oliiviöljyä
• ½ pkt pekonia
• 2 punasipulia
• mustapippuria
• persiljaa
• sormisuolaa
• 2 dl herkkutatteja
• 2 dl valkoviiniä
• 1-2 dl herkkutattilientä tai lihalientä
• 1 rkl balsamiviinietikkaa

Ota peuranliha vähintään tuntia ennen paistamista huoneenlämpöön. Ota myös herkkutatit sulamaan, jos käytät pakastettuja. Jos käytät kuivattuja, pistä sienet likoamaan.

Nirhaa pois kalvot ja näkyvä rasva. Olin hieman huolimaton rasvan suhteen, ja jouduin lopussa säätämään makuja tavallista enemmän. Mutta ei hätää jos näin käy, konstit löytyvät ohjeesta.

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen.

Pilko pekoni ja paista se rapeahkoksi, siirrä syrjään lautaselle. Pilko punasipulit ja kuullota niitä muutama minuutti pekonipannulla. Pilko persilja ja lisää sipuleiden joukkoon.

Kaavi sipuli pekonin kaveriksi lautasella ja lisää pannulle herkkutatit liemineen. Keitä hetki kokoon.

Tattien herkkullistuessa pannulla laita uunin kestävään pataan oliiviöljyä reilu loraus ja kuumenna. Ruskista peuran etuselän palat kaikilta puoliltaan, mausta käännellessä sormisuolalla ja mustapippurilla. Minulla oli kaksi isoa etuselän palaa, harmi kyllä luuttomia. Mitenkän turbomaukasta padasta olisi tullut, jos olisin osunut luullisten etuselän palojen kohdalle?

Mausta herkkutatit samoin sormisuolalla ja mustapippurilla. Lorauta valkoviiniä herkkutattien päälle ja nosta neste kiehuvaksi, anna alkoholin kiehahtaa pois. Lisää pari desia herkkutattilientä tai lihalientä.

Kaada pekoni-sipulikasa peuranpalojen päälle ja lisää viinin höystämät herkkutatit. Maista ja mausta tarpeen mukaan lisää.

Laita kansi padan päälle ja nosta pata uuniin.

Pidin pataa ensin puoli tuntia 180 asteessa ja sitten laskin 160 asteeseen 2,5 tunniksi. Käänsin lihapalat pari kertaa ja maistelin kastiketta. Liemi oli hieman ikävästi peuranrasvaiselta, joten laitoin kannen takaisin päälle ja jäin miettimään miten korjata tilanne.

Kolmen tunnin kohdalla nostin lihat pois padasta, siivilöin kastikkeen paistinpannulle ja laitoin lihan ja tatti-pekonihöysteet takaisin pataan kannen alle pysymään lämpimänä. Keitin kastiketta tovin kokoon ja lisäsin lopuksi ruokalusikallisen balsamiviinietikkaa. Se tasapainotti rasvaisen maun erinomaisesti.

Kaadoin kastikkeen takasin pataan ja tarjoilin peuran puikulamuussin ja uuniskasvisten kera.

Lempeä Valpolicella, hyvä Ripasso Reserva kuten Zenaton Valpolicella Ripassa Superiore  tai Tommasin Valpolicella Ripasso maistuu lasissa.

Peurakanta on kasvanut viime vuosina harppauksittain eteläisessä Suomessa. Turun tietä ajaessa näkyy lähes joka kerta peuroja tai kauriita, Turun saaristossa niitä on pelottavan paljon, autoilijan ja viljelijän näkökulmasta. Toivon hartaasti, että metsästäjien saaliit päätyisivät useammin kauppojen tiskeille. Vähemmän peurakolareita, enemmän lähiruokaa ja eettisesti kestävämpää lihaa lautaselle.

Advertisement