Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Rapeaa voikevätkanaa

Jätä kommentti

voikevatkana1

Tällä ohjeella ei ole mitään tekemistä pohjoisintialaisen butterchickenin kanssa, muuten kuin sanaleikkinä.

Olen tehnyt tällä tavalla monenlaista kanaa tryffelivoin kanssa, joten päätin vaihteeksi kokeilla miltä maistuisi ilman tryffeliä. Kevätkananpojan nahan alle hivutetut voisiivut rapeutettavat nahan ja pitävät rintafileet mehevinä. Mitä muuta voi kanaruualta voi toivoa?

Voilla rapeutettua kevätkananpoikaa

  • 1 kevätkananpoika (noin 500 g)
  • 1/6 limen mehua
  • 4 siivua voita (oikeaa)
  • pari oksaa tuoretta timjamia
  • pari oksaa tuoretta rosmariinia
  • kevyesti rouhauksia mustapippuria
  • sormisuolaa

Sulata kevätkananpoika. Huuhtele vatsaontelosta veret pois. Minä kaavin talouspaperin avulla loput hyytyneet pois.

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Siivuta voita ohueksi siivuksi. Minulla oli noin 3 x 3 cm, about kolme milliä paksuja siivuja.

Ujuta sormi nahan alle, irrota nahka rintafileiden ja koipien päältä. Varo rikkomasta kynsillä nahkaa.

Seuraavaksi lisää ujuttelua. Vie varovasti siivu voita kummankin koiven päälle, samoin rintafileiden päälle.

Yrttejä en vaivautunut tunkemaan nahan alle. Riivin lehdet timjamista ja rosmariinista ja ripotin kevätkanan päälle.Voit tietysti pilkkoa yrtit, sekoittaa pehmeään voihin ja ujutella sitten voit nahan alle.

Rouhin mustapippuria myllystä, puristin limen siivusta mehua ja ripotin sormisuolaa.

Nostin kanan matalaan uunivuokaan ja uuniin. Paahdoin 35-45 minuuttia. Kypsennysaika riippuu kanan koosta. Tarkkaile pinnan ruskistumista, voin pitäisi auttaa siinä mukavasti. Kun pinta on kauniin rapean ruskeaa, kokeile haarukalla tai tikulla. Jos koivesta tulee punaista nestettä, kypsennä vielä hetki. Jos neste on kirkasta, on kevätkana kypsää.

Tarjoa keitetyn speltin tai jasminriisin kanssa. Uunissa paahtuu samalla porkkanoita, palsternakkoja tai punajuuria.

Ripota päälle tuoreita yrttejä kaunistukseksi. Toivoisin että olisin muistanut itsekin, edes kuvatessa. Nyt elämme taas ruokakuvaajan parasta aikaa, pimeää ja ah niin kuvaukseen kannustavaa. Aina ei huvita tälläisiä kännykkäräpsyjä kummempia edes yrittää. Tälläiset fiilikset kellonsiirtoviikolla. Minun puolestani talviaika voitaisiin lähettää maata kiertävälle radalle. Mutta hyvä hyvä ruoka, parempi mieli, oli aika mikä hyvänsä.

voikevatkana

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.