Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.


2 kommenttia

Kanttarelleja, possunfilettä ja uusia perunoita

kanttiskastike ja possun file.

Vähän karkailevat. Perunat ja lihat.

Vanhoja omia klassikoita kannattaa käydä välillä käydä kurkkaamasta vähän uudesta näkökulmasta. Kermaista kanttarellikastiketta on kyllä aika vaikea virittää eri suuntaan. Samoin possun sisäfile on yksinkertaisimmillaan vain possun sisäfile. Tällä kertaa pannulla voissa paistettuna.

Ehkä jos jotakin haluaisin virittää lisää, niin sahramia kanttarellikastikkeeseen. Mutta ehkä ensi kerralla. Lue loppuun


2 kommenttia

Köökissä kannattaa käydä

kookki1

Forssassa on pieni helmi. Meidät kutsuttiin sinne viettämään tuplajuhlia ja sepäs olikin herkullinen paikka. Ravintolassa kannatta pistäytyä joko tarkoituksella tai  ohimennen.

Ravintola Köökki on tavallaan maalaisravintola, mutta hienostuneella otteella. Annokset ovat huolella tehtyjä ja raaka-aineet ovat lähiseudulta. Ja menu muuttuu kauden tai tuotteiden saatavuuden mukaan. Lue loppuun


Jätä kommentti

Puistoherkkusieni pekonilla ja juustolla

täytetty puistoherkkusieni

Puistoherkkusienen hatut matkalla uuniin. Vasemmalta myötäpäivään: pelkkä tomaatti, feta, sinihomejuusto ja munakas.

Puistoherkkusieni on kiinteämpi, aavistuksen maukkaampi kuin peltoherkkusieni. Koostumukseltaan on ehkä lähinnä kasvatettua herkkusientä. Tuoksu ja maku ovat kuitenkin viljeltyjä herkkusieniä monipuolisempi. Sopii hyvin esimerkiksi grillattavaksi kiinteän koostumuksen vuoksi. Koska grilli ei ollut käytössä, tein muutaman uuniversion ihan klassisilla juustotäytteellä ja pekonilla. Ja pari pisaratomaattia halkaistuna. Lue loppuun


4 kommenttia

Kangasrouskusalaatti

kangasrouskuja

Rouskusalaatti on ehkä klassisimpia ja historiallisimpia sienisalaatteja. Sienenä voi käytää joko haaparouskua, kangasrouskua tai karvarouskua. Ja talvella vaikka suolaan säilöttynä, kunhan liottaa sienet ensin. Sieniaikaan salaatti tehdään tietysti tuoreista sienistä. Vaikka jotkut sienten harrastajat vähän karsastavatkin rouksuja, minä pidän tästä yksinkertaisen kirpeästä ja raikkaasta mausta. Vaikka mustat torvisienet, herkkutatit ja kanttarellit ovat toki maultaan houkuttelevampia, rouskujakaan ei kannata jättää keräämättä. Lue loppuun


Jätä kommentti

Paistettuja herkkutatteja ja salaattia

herkkusienikoira

Sienikoira kuivaharjoittelee kotona patiolla.

Pirkanmaalla herkkutatit ovat olleet vielä piilossa. Ehkä kosteista rinteistä tai tiheistä kuusikoista voisi löytyä. Löysin yhden, vähän jo vihertävän pillistöltään, mutta täysin käyttökelpoisen. Kun lisäsin vielä matkalla kerätyt villiyrtit sekaan, sain herkullisen lisukkeen. Paistettu herkkutatti salaatilla maistuu myös alkupalana lähes mille tahansa ruoalle. Lue loppuun


2 kommenttia

Mummon hernekeitto

Hernekeitto

Klassisesta hernekeitosta ei voi puhua, koska klassisia hernekeittoja on niin paljon kuin kokkejakin. Ainakin 1930-luvun keittokirjoista löytyy jo vegaaniversio, palviversio ja lihatulkinta.

Jos käytät lihaa, se voi periaatteessa olla mitä vain. Possun kasleria, jauhelihaa, hirvenlihaa – tästä sukulaiset kinaavat. Itse olen suosinut palvattua lihaa, esimerkiksi porsaan savupotkaa. Tällä kertaa käytän tuoretta possua. Onneksi kukin voi lopulta säätää hernekeitonkin oman makunsa mukaiseksi. Lue loppuun


4 kommenttia

Isohaperopasta

isohaperopasta

Paistettua isohaperoa ja spagettia.

Isohaperon lihaisa koostumus ja miellyttävä maku toimivat hyvin yksinkertaisen pastan kanssa. Yhdestäkin isohaperosta saa aterian parille ihmiselle, joten mitään ultraurheilua sienestyksen ei tarvitse olla. Tärkeintä on olla oikeaan aikaan metsässä, koska haperot ovat usen toukkaisia. Pieni määrä toukkia ei haittaa paitsi vegaaneja ja ehkäpä esteettisesti.

Perusajatus on hyvin yksinkertainen. Tee klassinen sienipaistos, sekoita se spagetin tai jonkin muun pasta kera. Ehkä pieni uusi oivallus on öljyn käyttö. Saku Tuomisen kirjassa Aglio & Olio käytetään yleisohjeena pastan keitinvettä parantamaan kastikkeen juoksevuutta tai tarttumista pastaan. Ajatus on hyvä ja käytän sitä usein. Mutta hyvä oliiviöljy toimii samalla tavalla. Hyvää – erittäin hyvää oliiviöljyä ei Suomen kaupoista noin vaan saa, joten vesikikka on ymmärrettävä. Nyt maustoin pastaa kreikkalaisella Koroneiko Gargalianon öljyllä. Pieni perheyritys, erittäin laadukasta öljyä, jota saa kysymällä. Lue loppuun