Unelmien vaihtoehtoiset joulumenut 2020 (myös vegaanille)

Jos perinteinen jouluruoka ei maita, tai et jaksa syödä kinkkua ja laatikoita koko joulua, olet klikannut tiesi oikeaan paikkaan. Meillä syödään jouluna sitä mikä kenestäkin on ihaninta. Aattona nautitaan vegaanisia herkkuja, loppujouluksi vaihdamme lihan ilojen pariin. Oikealla savulla aateloitu porkkala avaa jouluaaton, kalapöytä jatkaa alkupalojen herkkuna. Perheen vegaanien kanssa syödään The Stew, kikhernepata. Iberico-porsas muhii punaviinissä joulupäivän ja ankanfile kruunaa tapanin päivällispöydän. Viinivinkit tietysti mukana.

Advertisement

Syötävän herkullinen joulukranssi eli vege-Wellington

Sienillä ja härkiksellä täytetty kranssi on ihanaa ja näyttävää joulutarjottavaa. Tein viime jouluksi kranssinmuotoisen vegaanisen piirakan soveltaen Elina Innasen ohjetta Hesarissa. Jos joulupöydässä ei ole vegaaneja, on ohje on helppo muuttaa lihaiseksi vaihtamalla härkis jauhelihaan.

Kranssin voi tehdä pari päivää etukäteen, jos vain maltat olla syömättä sitä. Voi olla vaikeaa. Ensi kerralla teen odotusta helpottamaan tuplatäytteen ja leivon lisäksi pellillisen pieniä piiraita.

Viikunapiirakka

Rakastan viikunoita ja viikunasesongin aikana niitä on syötävä paljon ja monella tapaa. Kokeilin tehdä makean suolaista, juustoista viikunapiirakkaa. Mietojen, kermaisten makujen ystävälle tämä piirakka on varmasti herkullista. Minä jäin kaipaamaan pikkusen enemmän boostia makuihin, joten ensi kerralla laitan vähän kaikkea enemmän, niin viikunoita ja kuin mausteitakin. Tykkäsin kuitenkin valmiin juustokerman makean vivahteisesta mausta, vaikka etukäteen suhtauduin aitojen makujen ystävänä hieman epäillen.

Laiskana leipurina käytin kaupan valmista suolaiseen leivontaan tehtyä pakastetaikinaa.

Savulohta hävikkipiirakassa

Koronaeritystyksen aikana olen joutunut harjoittamaan ruokahävikin hallintaa aivan uudella tasolla. Tilaan ruoat verkosta kerran viikkoon, joten tilattavat määrät pitäisi osua viikon tarpeeseen. Riittää tarpeeksi pitkälle, mutta ne pitäisi ehtiä syödä ennen pilaantumista.  Minä kun vielä harrastan mielelläni ruokakaupassa käyntiä, joten kalatiskillä osaan sanoa minkä mittaisen siivun savukalaa haluan. Grammamääräistä arviointia pitää vielä harjoitella.

Savulohi uhkasi vanhentua vaikka urakalla sitä söin. Jääkaapissa oli myös keitettyä riisiä, kananmunia ja avattu kermaviilipurkki. Tillipuntti oli aivan viimeisillään, mutta kyllä sillä pystyi maustamaan. Pakastimen perukoilla oli joulusta jäänyt kaksi irrallista kapeaa voitaikinalevyä. Näistä aineista syntyy perinteinen savulohipiirakka.

Olen tehnyt samaista piirakkaa monesti ennenkin. Kaikkia edellisiä kertoja yhdistää se, että olen yliarvioinut täytteen määrän. Nyt täyte osui kohilleen, koska varoin laittamasta liikaa, vähän kaikkea.

Voit tehdä piirakan myös isosta levystä (500g), kerro vain täytteen määrä kahdella. Leivo kaksi piirakkaa, jotka voit pakastaa, ja sulattaa, ja lämmittää uudelleen. Kahden piirakan mahduttaminen pakastimeen on helpompaa kuin yhden ison. Ison pellillisen toki voit leikata ja pakastaa paloina.

Pakastimeen jemmattu valmis piirakka on erinomainen idea vaikka vappupäivän brunnerille tai vappuyön huikopalaksi.

Mahtavaa vegaanista naanleipää kaasugrillistä

Naanleipää elokuun illassa kaasugrillissä. Pitkävartinen grillipannu on kätevä väline, samoin pitkävartiset grillipihvit. Grillin mittarin mukaan parhaimmillaan grillissä oli 350 astetta lämpöä.

Mökkeilin Turun saaristossa vegaaniseurueessa. Vilja teki aivan mahtavaa kasviscurrya (ohje tulossa piakkoin) ja Risto leipoi oheen naanleipää. Päätimme kokeilla miten leivän paahtaminen mökin kaasugrillissä onnistuisi. Leivästä tuli mahtavan makuista! Pintaan tuli aivan oikean näköisiä tummia pilkkuja ja leivät puffasivat komeasti.

Helppo piirakka broccoliinista

Ihanan keväinen broccoliinipiirakka syntyy helposti valmiista voitaikinalevyistä. Ricotta antaa piiraalle mukavaa täyteläisyyttä.

Ihanaista parsapiirakkaa

Parsaa, kananmunaa, voitaikinaa. Niistä syntyy näyttävää naposteltavaa juhlapöytään. Tai helppoa ja ruokaisaa alkupalaa. Tai mahtavaa herkkua brunssille.

Katselin kevään edetessä ihania parsapiirakan kuvia somessa. Ajattelin, että tuollaista teen kun minun parsasesonkini alkaa. Kun aloin niitä ohjeita etsimään, niin enhän minä niitä tämän kevään piirakkaohjeita löytänyt. Mutta löysin useamman vuoden vanhoja. Ja loistavan idean, piirakan voi tehdä valmiille voitaikinapohjalle! Niitä olikin sopivasti joululta vielä pakastimessa jemmassa.

Tämä piirakka on fuusiosynteesi useammasta ohjeesta parin kokeilun kautta. Mallia katselin ainakin Maistuis varmaan sullekin, Sillä sipulia ja Tiskivuoren emäntä -blogeista. 

Suolainen joulukuusi voitaikinasta

Tein viime jouluna yksinkertaisia suolaisia kierteitä, parman kinkulla ja parmesaanilla. Ne olivat niin hyviä, että leivoin niitä monta kertaa. Innostuin heti kun näin verkossa voitaikinasta tehdyn joulukuusen. En löytänyt ohjetta enää millään hakusanalla, mutta ei tämä kyllä juuri ohjetta kaipaakaan. Se kuusi oli tosin makea versio, nutellaa tai luumuhilloa siinä käytettiin.

Etsin aikani marketeista myös isoa voitaikinalevyä, koska muistelen joskus sellaisen nähneenikin. Isosta taikinasta saisi pitkät kuusen oksat. Kuusen tekeminen onnistui kuitenkin pienistä taikinalevyistä. Isommalle porukalle voit paistaa vaikka kokonaisen kuusimetsän.

Karjalanpiirakat pastakoneella

 

Mietin mikä on parasta suomalaista ruokaa mitä tiedän? Mitä erityisesti rakastan? Koska #Suomi100.

Rakastan monia raaka-aineita, mutta karjalanpiirakka on paras supisuomalainen ruoka. Karjalanpiirakoihin liittyy monia muistoja. Lapsuudessa äitini ostiaina  isoihin juhliin 100 piirakkaa kylän erikoisleipurilta, Viipurin evakolta. Se oli spessua, koska yleensä mitään ruokaa ei ostettu. Kaikki tehtiin itse, ruisleivätkin. Pääsinkin tässä piirakkaprojektissa konkreettisesti sukeltamaan lapsuuden ruokamuistoihin, kaapimaan veitsen lappeella ruistaikinaa irti sormista.

Olen tehnyt karjalanpiirakoita muutaman kerran, mutta työläyden vuoksi kynnys ryhtyä on ollut korkea. Olin kuullut kuitenkin huhuja, että pastakone helpottaa puuhaa. Ja se pitää paikkansa! Pastakone olin aivan verraton apu, pulikkaa ei tarvita. Pienen harjoittelun jälkeen homma alkoi sujua ihan sutjakasti.

Karjalanpiirakoiden tekeminen on edelleen varsin käsityövaltaista, vaikka kuinka koettaisi koneistaa vaiheet kotikeittiössäkin. Mutta muutamalla näppärillä keinoilla puuha helpottuu. Puuro syntyy helposti mikrossa ja ehkä taikinakin yleiskoneessa, jos satsi on tarpeeksi iso.

Ihanan spelttinen kantarellipiirakka

Speltti antaa piirakan pohjalle makua ja gruyere-juusto mehevyyttä. Nyt kun olen päässyt pois mukavuusalueeltani (kaupan valmispiirakat), olen kokeillut pohjaan eri koostumuksia. Paras maku tuli speltti- ja vehnäjauhojen yhdistelmästä. Mutta kyllä ruisjauhotkin maistuvat vaihteeksi speltin joukossa.

Otin osviittaa ohjeeseen 52 Weeks of Deliciousness -blogista, mutta lisäsin speltin suhdetta ja käytin myös pohjaan suosikkijuustoani gryereä. Totesin, että minun piirakkavuokani 28 cm tarvitsee myös enemmän taikinaa, ettei pohja ole liian ohut. Tykkään runsaasta ja ruokaisasta päällisestä.

Päällisenä käytän suolaisissa piirakoissassa herkuksi kokemaani muna-gruyere-ranskankerma -yhdistelmää.

Piirakka syntyy jo desistä kantarelleja, mutta kerran sain hukattua jopa lähes litran.

Pekoni antaa muuten kivaa suutuntumaa ja makua piirakkaan. Toisella kertaa unohdin koko pekonin ja jäin kaipaamaan. Myös kylmäsavulohi on herkkua piirakassa.

Parmesaanikierteet parman kinkulla

Ihan liian hyviä! Suolaiset parman kinkulla ja parmesaanilla maustetut kierteet maistuvat iltapalaksi, naposteltavaksi tai hyvän kasviskeiton ohessa. Näitä on nopea ja helppo tehdä valmiista voitaikinasta.

Makuasia, mutta minusta voitaikina maistuu paljon paremmalle kuin muut kaupan torttutaikinat. Näin yksinkertaisessa yhtälössä raaka-aineiden laatu ratkaisee.

Rapea peltihärkispiirakka

Härkiskokeiluni päätyi voitaikinan sisään perinteiseksi pelti(liha)piirakaksi. Hyvää ja herkullista! Kun kaulitset voitaikinalevyt ohueksi, ei piirakan kuorikaan lehteile liian paksuksi.

Piparinen persimonpiirakka

Piparkakun makuisesta rahkapurkista se idea lähti. Persimonin, hunajan ja piparirahkan maut ovatkin aivan ihania yhdessä. Tumma suklaa kruunaa tortun. Nyt minulla oli vain yksi kunnolla kypsä persimon, mutta ensi kerralla laitan toisenkin. Silloin täytteen ja makean persimonin liitto olisi varmaan täydellinen.

Joulutortut glögisellä viikunahillolla

Glögin tuoksu valtaa kodin kun keittelet tätä viikunahilloa. Glögi antaa kuivatuista viikunoista keitettävälle hillolle mukavan jouluisen vivahteen. Taidanpa jatkossa leipoa pelkästään viikunaisia joulutorttuja.

Herkullinen rukiinen siemennäkkäri

Sain työkaverilta loistavan siemennäkkärin ohjeen. Olimme yhdessä syöneet innolla työmaaruokalassa Fazerin siemennäkkileipää, varmasti yli leipäannokseen kuuluvat määrät. Lunttasinkin kahvilan puolella myytävistä näkkäripaketeistä, että näkkärissä käytettiin ruisjauhoja. Näkkäristä saa helposti gluteenitonta käyttämällä maissi- tai tattarijauhoja tai voit kokeilla myös spelttiä.

Tämä on niin hyvää, että kannattaa ehkä kerralla tehdä tupla-annos.

Herkullisen tahmeat raakakaakaobrowniet

Tuore humanististen tieteiden yo leipoi taivaallisia tahmabrownieta. Löysin kaupasta jännän paketillisen raakakaakaonibsejä ja päätimme kokeilla sitä. Nibsit ovat ikään kuin kaakaorouhetta. Pieni määrä antoi todella mukavan suutuntuman tahmealle suklaaherkulle.

Ohje on helppo, vaikeinta on malttaa odottaa että brownie jäähtyy. Tästä riittää isommallekin joukolle, sillä pieni pala tiivistynyttä herkullisuutta riittää. En ala väittämään näitä brownieta superfoodiksi, sillä eiköhän tuo voin, sokerin ja suklaan määrä kumoa tasoita sopivasti raakakaakaon terveellistä vaikutusta.

Taimi-mummon murea omenapiirakka

Piirakan ohje on kirjoitettu perimäni keittokirjan tyhjälle sivulle nuoren Merjan käsialalla. Äitini saneli ohjeen ulkomuistista ja minä kirjoitin ennen kuin muutin opiskelemaan Tampereelle, vuonna -85 (aikaa on siitä siis) .

Omenapiiras maistuu nostalgiselta, kahdellakin tapaa. Tätä piirakkaa söimme kotona lapsuudessa. Meillä ei kasvanut omenapuita, eikä kaupasta ostettu turhaa. Omenapiirakkaa tehtiin silloin kuin sukulaisilta saatiin omenoita tai juhlittiin.

Toisekseen, maku on myös hieman vanhanaikaisen makea ja kuivakka. En ole juurikaan makean ystävä, mutta tätä piirakkaa teemme tyttären kanssa kerran vuodessa kun oman pihan valkea kuulas alkaa kypsyä.

Kokeile vaatiiko se mausteeksi muistoja vai maistuuko sellaisenaan. On se minustakin ihanaa, vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kanssa.

Piirakan parhaat päälliset

Syksyllä maistuavat piirakat ja padat. Olen jo muutaman kerran tehnyt erilaisia lohi– ja sienipiirakoita. Kantarellin ja kylmäsavulohen combo on maistunut erityisen herkulliselta.

Hyvän ja mehevän piirakan salaisuus on täytteen koostumuksessa. Olen vaihtanut kermaviilin ranskankermaan. Ja löytänyt gruyère-juuston, joka antaa piirakalle viimeisen silauksen. Ehdoton piirakkajuusto!

Siihen kun sekoitat kananmunia ja tuoreita yrttejä, tulee hyvä kakku. Eiku piirakka.

Kääretorttu metsämansikoilla maistuu lapsuuden kesiltä

Parkkeerasin sienireissulla auton metsätien risteykseen ja meinasin astua suoraan metsämansikoiden päälle. Keräsin herkut pois kuleksimasta. Teimme tyttären kanssa oman lapsuuteni kesiltä maistuvan kääretortun. Äitini tosin käytti kiäretortussa oranssia kermaa ja runsaasti. Meille maistuu mieluummin mascarpone (ihan pikkusen kuohukermaa joukossa). Harvinainen luksustorttu kostutettiin vielä cointreaulla.

Leipään leivottu siika

Suomessa on erilaisia tapoja leipoa kalaa leivän sisään. Näistä tunnetuin on tietysti kalakukko, tai helpompana versiona kalapotti. Muutakin voi tehdä. Esimerkiksi vehnätaikinaan käärittyä retkievästä, jota voi maustaa tarpeen mukaan millä haluaa tai mitä sattuu olemaan kaapissa.

Lähtökohta on kuitenkin kurniekka, samalla tavalla itäsuomalainen erikousuus kuin kalakukkokin. Eli tarvitsemme yhden siian, vehnäleipätaikinaa, suolaa ja pippuria. Lisäksi voisi käyttää myös kananmunia, keitettyä ohraa tai riisiä. Ja yrttejä maun mukaan. Itse keräsin kasvimaalta lumen alta paljastuneet viinisuolaheinät ja cavolo neron.

Kannattaa aloittaa leipätaikinasta. Perusasioita eli tarvitaan vain jauhoja, hiivaa, vettä ja suolaa.

Rantabungalowin terassilla

Muita jouluperinteitä ei tänä vuonna ehditä juuri harrastamaan, mutta piparkakkutalo on koottu ja koristeltu. Talo pysyi pystyissä, huojuvilla piparipaaluillaan kuvauksen ajan. Terassi tosin kallistui hetken uhkaavasti pöydän ja monivärisen drinkin alla, joten tuimme sen palmun jalalla.

Palmuparka itse ei kestänyt rakennusprojektia vaan palmun lehti yksi toisensa jälkeen taittui taifuunissa.

Olemme rakentaneet monen mallisia piparkakkumökkejä. Joskus hienoja taloja liivatteenlehdistä tehtyine ikkunalaseineen. Kynttilä talon sisällä loisti hienosti ruutuikkunoista. Kerran teimme koirankopin, koira seisoi pihalla [äänekkäästi] luuta vahtimassa.

Toisella kertaa puuhuussin takana oli kasa suklaarusinoita. Ihmettelimme kun se ei saanut kunniaa Helsingin Sanomien piparitalokisassa, vaikka kuvan sinne suurin odotuksin  lähetimme.

Omenakropsu

Pöllö vai pannari?

Pannari eli pohojolaasittain kropsu on kerralla sekä suolainen ruoka että jälkiruoka, kätevää eikös! Ensimmäinen pelillinen syödään juuston ja kinkun kanssa ja jälkkärin päälle lusikoidaan hilloa.

Paitsi, että omenan voi viipaloida mukaan jo kropsutaikinaan pellille.  Ohuet omenaviipaleet pehmenevät uunissa. Jos kaapissa ei ole hilloa, mutta omenapuut notkuvat ompuista, on tässä nopein oikotie onneen.

Herkkutatit piiloon piirakkaan

Ihana tattivuosi! Piirakka on sitten herkullinen tapa nauttia sienistä. Tämä piiras on hyvää tuoreeltaan ja vielä parempaa lämmitettynä. Tällä kertaa tormistauduin ja tein piirakalle pohjan, pakastimessa kun ei ollut oikotietä odottamassa. Anna del Conten pohjaa paistetaan uunissa ensin 15 minuuttia, sitten lisätään täytteet. Valmistusaikaan on myös varattava puoli tuntia, minkä taikina tarvitsee vetäytymiseen jääkaapissa.

Kantarellipiirakkaa pancettalla ja pecorinolla

Herkullista juuri paistettuna. Vielä parempaa lämmitettynä. Ihan paras kantarellipiiras mitä olen maistanut.

Salaisuus piilee pancettakuutioissa ja kenties pecorinojuustossa, joka valikoitui paremman puutteessa (oikeasti, parempaa juustoa ei olekaan!) raastettavaksi piirakan päälle.

Villisikasynttärit 60:lle hengelle

Täytimme tyttären kanssa vuosia, tytär 18 ja minä 50. Järjestimme kunnon kekkerit kavereille. Viisi bändiä, hyvää ruokaa ja juomaa. Kannatti täyttää vuosia!

Juhlien pääruokana oli savustettua villisikaa Kaitasen tilalta, Urjalasta. Muut ruoat valmistimme itse, ja ihanat vieraat toivat pöytään lisää herkkuja.

Porsas grillattiin juhlapaikalla, mutta ei ihan vartaassa Asterix ja Obelix –henkeen. Vesa leikkasi savustetusta kinkusta sentin paksuisia siivuja ja grillasi ne hiilillä. Reipas makurasva suli hieman ja sai vielä lisää savun makua hiililtä. Seitsemän kilon kinkku oli juuri sopivan kokoinen, siitä jäi vähän ylimääräistä iltapalalle ja kotiin herkuteltavaksi.

Juhlapaikkaan mahtui 60 henkeä, joten kutsuttavien määrä oli harmillisen rajallinen.

Katalonialaista coca-piirakkaa latva-artisokalla

Coca-piirakka on katalonialainen erikoisuus, mutta periaate on sama kuin pizzassa tai tarte flambeessa. Ohut pohja, maukas täyte. Nimellä ei ollut La Boquerian kokkikurssin opettajan chef Núrian mukaan mitään tekemistä coca colan tai muiden samanlähtöisten ainesten kanssa.

Makoisaa Joulua kaikille!

Makoisaa, hauskaa, leppoisaa tai aktiivista Joulua itse kullekin, tarpeittensa mukaan! Täällä tuoksuu jo kuusi, saaristolaisleipä ja maustekakku.

Jos vielä mietit mitä muuta sitä söisi jouluna kuin kinkkua, niin kurkkaa tänne:

Vaihtoehtoinen joulumenu kolmelle päivälle

Lisukkeita juhlapöytään

Ahvenpotti, se helpompi kalakukko

Peratut appurat pinoon pataan.

Ahvenpotti tai kalapotti on itäsuomalaisen ruokakulttuurin aarre. Idea on sama kuin kalakukossa, mutta toteutus on helpompaa, koska astiana käytetään uunipataa tai vuokaa eikä taikinaa. Taikinaa voi käyttää kantena jos haluaa, mutta folio tai vuokaan sopiva kansi ajaa saman asian. Koska kalakukossakaan en osaa päättää, kumpi on herkullisempaa, kuori vai sisus, teen kalapottiinkin herkullisen kannen ruistakinasta.

Kalastaessa haaveena on aina suuri kala. Kalapotti on hyvä esimerkki siitä, ettei kalan tarvitse olla iso ollakseen herkullinen. Sitä paitsi tähän käy melkein mikä kala tahansa: ahven, särki tai jopa kiiski. Pikaselaus netissä kertoi kyllä oudosta siirtymästä: kalapotti voidaan tehdä myös lohesta. Lähtökohtana aikoinaan on kuitenkin ollut runsaan pikkukalojen saaliin hyödyntäminen proteiinin lähteenä.

Vosgesin maalaismarkkinoiden satoa

Unelmien juhannusmenu: possua ja maissikanaa grillissä, Chianti Classicoa ja samppanjaa

Mehevää maissikanaa ja grillattuja latva-artisokkia.

Aattoiltana grillaillaan possun kylkeä ja kasviksia,  juhannuspäivän brunssille savulohisalaattia ja samppanjaa

Jospa tänä juhannuksena ei sada rakeita vaakatasossa. Leppeä kesätuuli suosii veneilyä ja grillailua. Verkoista nousee kolme komeaa ahventa graavikalaksi. Samalla venereissulla saaressa kestitään juhannusvieraita lounaspiknikillä täytetyllä focaccialla.

Saarireissulla tehdään saunavihdat ja keskustellaan vihtojen ja vastojen nimistä. Uimavesi on lämmintä ja vesikoirat nauttivat uimisesta yllin kyllin.

Alkuillan juhannussaunan jälkeen tarkenee hyvin grillailla kylmä siideri kädessä. Mikä olisi aattoillan unelmamenu juomineen? Jos aattona söisi savupaprikalla maustettua possun kylkeä ja säästäisi juhannuspäivän illaksi maissikanan? 

Täytetty focaccia veneretkelle

Venekausi on avattu (jipii!) ja samalla vene-eväskausi. Täytettynä paistettu focacciapiiras on erinomaista evästä veneeseen, saareen tai piknikille. Italialainen versio kalakukosta, koko ateria pakattuna yksiin kuoriin! Paahdettu paprika tekee rapeasta kuoresta sisältä mehevän ja parmankinkku vielä vähän paremman.

Kaltatuista tomaateita on poistettu siemenet ja kuoret.

Tässä on iso annos juhannuksen saaripiknikille, jolla ruokkii 10 henkeä. Jos teet pienemmälle väelle, puolita ainekset. Leivästä tulee vetäydyttyään aina vaan parempaa, joten leivän voi leipoa jo edellisenä päivänä.

Kylmäsavustettua hauen mätiä ja manteliblinejä

Manteliblinit ja klassisia lisukkeita. Kylmäsavustettua hauen mätiä sekä mateen mätiä, hopeasipulia, kreikkalaista jugurttia ja kylmäsavustettua kirjolohta..

Kevään blinikausi alkoi myöhään, mutta sitäkin kiinnostavammin: kylmäsavustetun hauen mädin innottamana. Verkossa oli 5,5 kiloa painava hauki, jonka itsestään selvä osoite oli kalakaveri Matin kylmäsavustin. Mätiä oli reipas 400 grammaa. Pienen pähkäilyn jälkeen päätettiin kokeilla mädinkin savustamista. Ensin mäti pakkaseen vuorokaudeksi, sitten pienissä rasioissa kylmäsavustimeen kahdeksi vuorokaudeksi. Osa mädistä suolattiin, osa jätettiin suolaamatta. Suolaamaton säilytti rakenteensa paremmin. Suola lisättiin vasta tarjoilun yhteydessä.

Ohjeeseen joutuu tekemään vähän tavallista enemmän hankintoja, ellei niitä jo ole tai löydy kavereilta. Tarvitaan vanha käytöstä poistettu, mutta toimiva jääkaappi. Kaappiin pitää hankkia vielä kylmäsavustin. Sitten tarvitaan iso hauki. Enää tarvitaan vain aikaa ja kärsivällisyyttä. Minulla näitä ei ole, mutta onneksi kalakaverilla on.

Kropsu eli pohojalaanen pannari

Mansikkahillo on varma valinta kropsulle.

Kropsu toimii lounaana, välipalana, aamiaisena, jälkkärinä tai muuten vaan hiukopalana.

Lapsena kropsu oli arkista juhlaruokaa. Aineet ovat yksinkertaiset ja niitä löytyi oikeastaan aina. Kropsun tulee olla ohut, kullanruskea-ruskea ja mielellään rapea pinnaltaan. Tämä on olennaisin ero pannukakkuun. Pannukakku on paksu, ei kohoa samalla tavalla eikä ole rapea.

Perusohjetta voi jatkojalostaa mieltymysten mukaan. Kropsun voi tarjota makeana jälkiruokana erilaisten hillojen kanssa. Mansikkahillo on aina varma valinta. Maistuu myös vattu- eli vaapukkahillon tai omenasoseen kera. Tai jos haluat suolaisen välipalan, pistä päälle juustosiivuja ja kinkkua, rullaa (wrap!) ja nauti sellaisenaan. Ruokaisampaa tulee, kun raastaa mukaan raakaa  tai kypsää perunaa ja sekoittaa sen taikinaan. Se onkin sitten eteläpohojolaanen perinneruoka, perunakropsu.

Vielä yksi hyvä puoli tässä herkussa on. Siihen voi käyttää huoletta sen maidon, joka jo vähän epäilyttää: joisinko tai kaataisinko kahviin vai pois? Eikun pannariin. Voit myös heittää mukaan edellisen päivän puuron jämät.

Jos taas haluat parasta mahdollista kropsua, etsi se lähitila, joka tuottaa hyvää maitoa, osta tinkiä täysmaitoa ja käytä sitä.

10 tunnin saaristolaisleipä

Tämä leipä on yksinkertaista tehdä, vaikka kulkeekin nimellä 10 tunnin leipä. Aktiivista työaikaa menee puolisen tuntia. Loppu aika kuluu kohotellessa ja uunissa. Kun aamulla sekoittaa aineet, voi päivän käyttää muihun puuhiin. Illalla taikina kipataan pellille, paistetaan ja kiedotaan lopuksi pyyhkeisiin odottamaan aamua, jolloin sitä pääsee maistamaan.

Ohje muistuttaa maltaiden ja siirapin ansiosta saaristolaisleipää tai Maalahden limppua. Piimää ei kuitenkaan käytetä, mutta puolukka on olennainen osa leipää. Kesken paistamisen leivän päälle  suditaan mustaa kahvia.

Tätä leipää meillä tehdään pari kertaa vuodessa, vaikka mitään himoleipureita ei ollakaan. Erityisesti jouluna tätä on pakko leipoa. Minulla on vieläkin tallessa kömpelöllä teinin käsialalla kirjoitettu ohje jostakin 1980-luvun alusta. Ohje on peräisin äidiltäni, ja hän on saanut sen Isostakyröstä. Ei siis aivan ulkosaaristolaista leipää.