Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.


Jätä kommentti

Mansikka-feta -salaattia vaikka savulohen kylkeen

mansikkafeta
Ihana hellepäivän lounas tai alkupala. Me söimme fetaisen mansikkasalaatin juhannuslounaana. Ohessa vähän savulohta, se olikin oikein hyvä yhdistelmä.

Mansikkafetasta innostuneena kokeilin toisen kerran somessa vilahdellutta yhdistelmää, jossa mansikan lisäksi on vesimelonia. Olen kai niin vahvasti italialaisen ruokakulttuurin kasvatti, ettei tälläinenkään iksaaminen tuo suuhuni lisäarvoa. Jatkossa vesimelonisalaatti semmoisenaan ja mansikkafetat tälläisenään.
Lue loppuun


4 kommenttia

Unelmien juhannusmenut 2022 – grillaajan herkut ja varasuunnitelmat

juhannusmenu2022

Ihanat kesäyöt, hyvässä seurassa, hyvää ruokaa ja viiniä. Oli sitten helteet tai perinteiset juhannuskelit. Koostin jälleen menut koko juhannukseksi viinisuositusten kera. Nämä kesämenut sopivat kaikkiin juhannussäihin. Samasta raaka-aineesta saat tehtyä herkkua niin grillillä kuin sisätiloissa. Hyödynnä myös alkukesän ihanat villiruoat. Lue loppuun


Jätä kommentti

Paijan possua grillissä

paijan-kassler-grilli

Isossa marketissa oli lähitilan possua Paijan tilalta, joten minun oli ostettava ihan kannatuksen vuoksi. Paijan possua on näkynyt esimerkiksi ravintola C:n listoilla.

Valikoin grilliin sopivankokoisen kasslerpihvin ja yhdistin kaksi vanhaa omaa grillipossun ohjetta.

Rakastan fenkolinsiementen makua possun kanssa, ja appelsiinilla karamellisointi on niin ihanaa. Poimin makumaailman possunkylkipalojen reseptistä, sillä vanhassa kasslerohjeessa oli kovin tuliset maut chipotlesta. En halunnut maustaa hyvää, vähärasvaista lähipossun kassleria kovin chilisesti. Lempeämmillä mausteilla tulikin yksi parhaista grillipossun ohjeita. Etenkin kun lihan laatu on kohdallaan, makua ei tarvitse peittää eikä boostata. Lue loppuun


Jätä kommentti

Kuvepihvi BBQ-kastikkeella

Onnekkaan mokan kautta löysin bavettelle mahtavan BBQ-soosin ja tulisen makeaan maustemaailmaan sopivan punaviinin.

Olin keittelemässä blogin vanhan ohjeen mukaista BBQ-kastiketta, mutta unohdin MM-lätkän ja kasvimaahommien ristipaineessa kattilan liedelle porisemaan hieman liian reippaasti. En suosittele kokeilemaan ja vetämään soosia ihan kinuskiksi.

Onneksi pakastimessa oli jemmassa tomaattista possulle keittelemääni St. Louise Style BBQ-kastiketta. Sitä ei ollut paljon, mutta se riitti hyvin maustamaan ja mehevöittämään kupeet. Ohjeessa on reilumpi kastikemäärä, reilummalle kuvepihville.

En myöskään maustanut kuivarubilla tunteja, vuorokaudesta puhumattakaan, kuten oma whiskybavetten ohjeeni neuvoo. Pihvihän piti grillata hyvissä ajoin ennen lätkän maailmanmestaruun loppuottelua. Katselin muut pelit viivästettynä (mainosten yli kelaten) mutta loppuottelu on sentään pyhä, sen halusin elää suorana. Voi pojat, kyllä oli sen väärti! Sekä peli että pihvi. Lue loppuun


Jätä kommentti

Vallaton vappumenu 2022: parsaa, brisketiä ja perunasalaattia

IMG_20220423_004042

Vappumeno voi olla tänä vuonna ihanan vallatonta, patoutuneen karnevaalintarpeen vuoksi. Juhliminen vaatiikin hyvää ruokavaliota. Meidän vappuseurue panostaa herkulliseen ruokaan ja hyviin ruokajuomiin. Lue loppuun


Jätä kommentti

Pääsiäisen 2022 ihanat menut

IMG_20220406_210043

Pääsiäisenä herkutellaan! Kokosin jälleen vinkkejä menujen koostamiseen viinisuosituksineen. Yhtenä päivänä karitsaa, toisena vegaaniherkkuja, kolmantena pääsiäistipuja. Lopuksi tekee ehkä mieli syödä kokeellisemmin? Tai laskeutua arkeen helpolla. Lue loppuun


2 kommenttia

Salaatti halloumista ja veriappelsiinista

veriappelsiini-halloumi

Helppo ja yksinkertainen salaatti, joka toimii vielä lopputalvesta tai alkukeväästä, veriappelsiinien sesongin aikaan. Paistettu halloumi lämmittää mukavasti auringon lämpöä odottaessa, ja veriappelsiini loistaa kilpaa kevään valon kanssa.

En voi kylliksi painottaa, että käytä halloumin paistamiseen oikeaa voita. Yleensä suosin hyvää oliiviöljyä, mutta halloumi nousee aivan uudelle tasolle, kun ruskistat sen voissa. Lue loppuun


Jätä kommentti

Kaniinin satulaa valkoviinissä

kaniinin-satula-valkoviini

Ekologinen kaniini on pitkään ollut herkkuni ja blogista löytyy paljon kaniiniohjeita. Kun ostan kaniinin, pilkon sen ja usein pakastan osan. Nyt kaivoin pakastimesta loman kunniaksi kaniinin satulan ja rintarangan, eli kaniinin keskiosan. Koivet olin herkutellut aiemmin.

Satula on käytännössä kokonainen fileekyljysrivi, joten sitä kannattaa kypsentää herkällä kädellä.

Lue loppuun


2 kommenttia

Herkullista mustekalaa herneillä ja parmankinkulla

kalmari-herneet-parma

Heittämällä parasta mustekalaa vähään aikaan. Olen viime aikoina tehnyt Jamien Oliverin vinkillä mustekalojen putkien leikkauksen, se on ihan ylivertainen konsti. Paistaminen tai grillaaminen helpottuu, kun viipaleet eivät käpristy hallitsemattomasti kuumalla. Ja kuumalla ja nopeasti mustekala pitää kypsentää, jottei se sitkisty.

Sipuli, parmankinkku ja herneet valkoviinikastikkeessa sopivat ihanasti kalmarin makuihin. Tarjoa hyvän valkoviinin kera. Lue loppuun


2 kommenttia

Vegaaninen Stufato alla Napoletana nyhtökaurasta

nyhtis-stufato

Napolilaista lihapataa marinoidaan 12 tuntia, jonka jälkeen se hautuu uunissa nelisen tuntia. Tein uuden vuoden pöytään sekä vegaanisen että lihaisen version stufatoa, pitkälti samalla tavalla. Minua kiinnosti nähdä miten vegaaniversio saisi syvyyttä makuun pitkästä haudutuksesta. Hieman huvitti marinoida porkkanoita 12 tuntia, mutta ajattelin että punaviinipohjainen marinadi jouluisilla mausteilla herkullistuu keskenään. Porkkanoista tuli muuten ihanan makuisia.

Perheen vegaaneilla on nimittäin vankka kanta siitä, ettei vegaaniproteiineja kannata hauduttaa pitkään liemessä, ellei haudutusliemeen halua hieman epämiellyttävää makua. Sama mikä vegeproteiini, oli se sitten nyhtökauraa, vegekanaa tai jotain muuta. Näinpä nyhtispata marinoitui ja hautui uunissa ilman nyhtökauraa, proteiinin lisäsin vasta lopuksi.

Paistoin nyhtikselle mukavan ruskean pinnan reippaasti mausteisessa oliiviöljyssä. Tässä kohtaa vegaaniversio eroaa hieman lihaisesta, sillä liha maustui ja muhi marinadissa ja uunissa kastikkeessaan, kun taas nyhtökauraan piti uuttaa makua nopeammin.

Lue loppuun


2 kommenttia

Ihana vaihtoehtoinen joulumenu 2021

IMG_20211219_140347
Jo kymmenes vaihtoehtoinen joulumenu! Meillä on tosin paljon pidempään syöty ihan omia herkkuja, perinteisten kinkku-laatikkojen sijaan. Vaihtoehtoisten joulumenujen suosiosta päätellen monelle muullekaan ei aina maistu jouluruuat, ainakaan koko joulua.

Me syömme jouluna sitä mikä on milloinkin kaikkein mieleisintä. Monesti ankkaa viikunakastikkeella, pippurista kevätkananpoikaa tai kampasimpukoita. Perheen vegaanien myötä ainakin yhtenä joulupäivänä pöytään katetaan pelkkiä vegeherkkuja. Lue loppuun


2 kommenttia

Takkapihvi kyytön entrecotesta sekä rotukarjan ulkofileestä ja lihanleikkuun haasteet

leikattu-kyyttopihvi

Kakluuni lämpiää päivittäin, pahimmilla pakkasilla kahdesti. Jos lämmität takkaa, saat lämmön sivutuotteena kunnon pihvin ihanalla hiilloksen maulla. Mutta mitä lihaa kannattaa ostaa?

Grillasin pari viikkoa sitten iso biitin luomukyytön entrecotea ja tänään pienemmät pihvit ulkofilettä. Tilalta ostettu kyyttöpihvi oli herkullisen makuista, mutta reikaleiseksi leikattua. Kaupasta ostettu pihvikarjan ulkofilee mainion makuista ja siistiksi leikattua. Kotimaisilla pihvitiloilla on vielä pientä hiomista tuotteissa, jotta se tavoittaa peruskuluttajan laatuvaatimukset. 

Lue loppuun


6 kommenttia

Ripaus tryffeliä täyttää yhdeksän vuotta

kynttelit

Vuodet vierivät, mutta rakkaus hyvään ruokaan säilyy. En tähän bloggaamiseen lähtiessäni arvannut miten paljon se antaa, miten paljon se vaatii, miten kauan sen parissa viihtyy. Välillä olen ollut totaalisen kyllästynyt, pitänyt taukoja. Välillä taas olen joutunut hillitsemään itseäni, ettei koko ajan pulputa ohjeita julki. Näin vuosittain blogisynttäreiden kunniaksi reflektoidessa tunnistan itsessäni edelleen sen maailmanparantajan, jolla on sanottavaa minulle tärkeistä aiheista.

Viestinnän ammattilaisena bloggaus on aina toiminut minulle hiekkalaatikkona, jossa voi kokeilla mitä ei töissä kehtaa tohdi tai viitsi. Olen harjoittanut vaikuttajaviestintää lobbaamalla milloin luomuruokaa, lähiruokaa tai kalan tuoreutta (oikeesti, viikon vanha kala ei ole tuoretta!).

Nyt bloggaus on jo vähän passé, muut somet on kuuminta hottia. Tämä sopii minulle oikein hyvin. En aio ryhtyä tanssivaksi Tiktok-kokiksi, olkaa huoleti.

Ruokablogien maailma on muuttunut valtavasti, mutta yksi asia säilyy: hyvät reseptit. Häly ja kohkaaminen on vähentynyt, ehkä siirtynyt sinne TikTokkiin.

Oman blogin painopiste on vuosien mittaan vaihdellut, ennen koronaa matkat olivat isossa roolissa: Australia, San Sebastian, Vietnam… voikohan Saigoniin koskaan palata (tai edes HCMC:yyn 😊)? Matkustamiseni väheni jo ennen koronaa ilmastosyistä. Mutta bucket-listallani on vielä monta paikkaa, jotka haluaisin nähdä ja monta ruokakulttuuria, joita haluaisin maistaa. Ehkä vielä joskus. Siihen saakka riittää kotimaa: saaristo, mökkeily sekä syrjäiset merenrantakaupungit ruokakohteineen.

Alkumetreillä viini ja viinimatkat olivat myös enemmän esillä. Nykyään se on paljon pienemmässä roolissa, mutta edelleen nautin hyvän viinin ja ruuan yhdistämisestä. Kävijätilastojen perusteella se myös kiinnostaa muitakin.

Etenkin blogin Instassa tarinaa on nykyään enemmän juoksemisesta ja juoksumaisemista. Lievää pahemman riippuvuuden olen kehittänyt polkujuoksuun. Ravintoloissa ramppaaninen on vaihtunut enemmän metsässä hölkkäämiseen.

Blogissa painopiste on palannut alkulähteille: hyvään ruokaan. Yksinkertaista, hyvistä ja kiinnostavista raaka-aineista lähtevää ruuanlaittoa. Innostun kauppahallin tiskillä hirven lavasta, tuoreesta lohesta (!), joskus turskanposkista, enkä malta odottaa veriappelsiinien sesonkia. Innostun omalla kasvimaalla broccoliinista ja parsasta. Oman maan perunoista, alati!

En jaksa innostua trendeistä, kikoista ja hilavitkuttimista. Joskus tuntui siltä, että kaikesta pitäisi aina innostua kun tähän puuhaan on lähtenyt. Mutta jos en tykkää uunissa paistetun fetan mausta niin sitten mun ei tarvitse. En hanki sousvidee-laitetta koska olen päättänyt, ettei keittiööni mahdu uusia härpäkkeitä. Enkä tarvitse uusia laitteita. Entisetkin hajoaa säännöllisin väliajoin. Maailmassa on liikaa tavaraa, jos omalta osaltani pitäisin kiinni kohtuudesta.

Aikuinen lapseni on ollut vegaani nyt muutaman vuoden ja minusta se on ihan parasta! Vegaanisten ruokien tutkiminen on virkistänyt vanhaa bloggaajaa, se haastaa ajattelemaan uudella tavalla ja kokeilemaan kaikkea virkistävää. Olemme aina harrastaneet ruoan laittoa yhdessä ja vegaaninen näkökulma tuo kivaa uutta vinkkeliä.

Olin itse kasvissyöjä ennen kuin se oli edes muodikasta, 80-90 -luvuilla. Tämä vegaanisten tuotteiden hyöky on hämmentävää ja niin hienoa siitä näkökulmasta katsoen. Veteraanin kähisevällä äänellä: ”80-luvulla aloitettiin kikherneiden liottamisella yön yli, sitten keitettiin tunti ja lopulta tehtiin itse kasvispihvit. Oli työlästä mutta urheaa”. Työläys oli yksi syy, miksi siirryin takaisin sekasyöjäksi. Opiskelijaravintoloiden kasvisruoka oli niin huonoravinteikasta, että Attilan ruokalapöydästä kolmanteen kerrokseen noustessa tuli jo nälkä.

Vegaanista kanaa, vegestifadoa tai seitania syödessä ei jää nälkä.

Itse syön kyllä lihaa, mutta selvästi harvemmin kuin ennen ja useimmiten riistaa tai luomulihaa, lähitilalta. Mielelläni söisin myös useammin tuoretta kalaa, mutta periaatteeni ja makunystyräni ei anna periksi ostaa vanhempaa kalaa kuin kolme päivää sitten polskinutta. Minusta on vaan käsittämätöntä, että markettien valotauluilla kehdataan ilmoittaa kalasta vain viimeinen käyttöpäivä, ei kalastus/nostopäivää. Silloin kun jaksan, kerron tiskillä mielipiteeni. Kertokaa tekin, muuten mikään ei muutu!

Vanhoja muistellessa ja kevyesti ruokabarrikkaadeilla lippua taas heiluttaessa alkoi mielessä soida On mulla unelma. Tuoretta kalaa 😊. Mä en vanno mitään!


2 kommenttia

Muheva tomaattinen stifado vegekanalla

stifado-vegekana
Stifado on kreikkalaista lohturuokaa, perinteistä lihapataa. Pata onnistuu mainiosti vegaanisena. Kokeilimme proteiiniksi vegakanaa, se toimikin oikein passelisti. Kanelin ja neilikan maustama tomaattinen pata on lempeän lämmittävää.

Lue loppuun


2 kommenttia

Peuran etuselkää ja herkkutatteja valkoviinissä

peura-herkkutatti-vaaka

Kannan korteni kekoon liikenneturvallisuuden ja lähiruoan eteen ostamalla aina kotimaista peuraa, kun tilaisuus siihen tulee. En tiedä viihtyvätkö peurat ja herkkutatit täsmälleen samoissa maastoissa, mutta ainakin padassa ne sopivat upeasti yhteen. Lue loppuun


Jätä kommentti

Sorsan rintafileitä karpalokastikkeella, lasissa kuulasta Pinot Noiria

 

252018275_4488568001224226_3523163045674188081_n

Yrttinen sorsanfile ja karpalokastike ovat olleet yksi tämän syksyn suurimmista herkuista. Olen ostanut kokonaisia sorsia, fileoinut ne ja hyödyntänyt muut osat erikseen. Yrteillä aateloitu karpalokastike tuo lautaselle ihanaa, kevyen hapokasta vastinparia sorsafileen rapealle rasvalle. 

Eloisa, hapokas ja kuulas Pinot Noir nostaa makuelämystä vielä muutaman pykälän kauniimmaksi. Silkkisen kuulas Pheasant´s Sail Pinot Noir osuu hienosti yksiin makean ja kirpeän välillä tasapainoilevan karpalokastikkeen ja riistaisen sorsan kanssa. Lue loppuun


1 kommentti

Mustatorvisienikastike

mustatorvisieni1000px

Löysin mökkireissulla mukavasti mustiatorvisieniä. Ne vain olivat useimmat pystyyn kuivuneita, mutta en antanut sen haitata. Haudutin sieniliemessä torvet meheväksi. Monesti torvisieniruoat ovat olleet minun makuun vähän liiankin vahvan makuisia, no torvisienimäisiä. Nyt kun palaset osuivat kohdalleen. Sieniliemi, kerma ja pari nokaretta creme fraisia tasapainottivat torvimaisuutta ja korostivat kauniisti mustatorvisuutta. Ihan paras maistamani torvikastike tähän mennessä, mehevä ja tasapainoinen. Lue loppuun


2 kommenttia

Herkkutatteja ja perunaa

Carluccio sanoo, että herkkutatti ja peruna ovat kuin luotu toisilleen. Olen niin samaa mieltä.

Tuunasin vahingossa Antonio Carluccion tatti-peruna -ohjetta, paahdoin paistosta vielä uunissa. Olin tarjoamassa kaverilleni päivällistä, kokkasimme yhdessä ja juttelimme. Yhdistin paistetut sienet ja keitetyt ja paistetut perunat uunivuokaan ja kurkkasin keittokirjaan. Hämmästykseni oli suuri kun huomasin ettei Carluccion ohjeessa ole uunivaihetta ollenkaan. Havainnosta huolimatta laitoin vuoan uuniin. Olin jo koukuttunut siihen herkkutatin tiivistyneeseen makuun, jolle loppusilauksen antaa uunissa paahtuminen.

Epäilen, että digitaalinen elämäni alkaa jo hapertaa perinteisen keittokirjan lukemisen taitoa.

Tähän ohjeeseen voi käyttää myös tuoreena pakastettuja viipaloituja tatinlakkeja. Luin vinkin loistavasta Facebookin sieniruoka-ryhmästä ja halusin kokeilla miten homma toimii. Oleellista on viipaloida lakit valmiiksi ja laittaa viipaleet jäisinä suoraan paistinpannulle. Jäisinä pannulle laitetut viipaleet maistuivat yhtä hyville kuin tuoreet. Lue loppuun


4 kommenttia

Petite tender pannulla

petite-tender-pannulla

Tästä ei pannupihvi parane. Luomuna kasvatettua ylämaankarjan petite tenderiä lähitilalta Ylöjärveltä. Petit tender on harvinaisempi leikkaus, tartu heti tilaisuuteen, jos näet myynnissä! Lavasta peräisin murea herkkupihvi tunnetaan monella nimellä: etusisäfile, shoulder tender, petite fillet, beef shoulder, teres major, bistro filet, mock tender ja jewish fillet.

Petite tender on pitkän puikulan mallinen, kapenee päistään kuten possun sisäfile. Koska olen tarkka lihan kypsyydestä, mietin miten ihmeessä ohuemmista paloista saisi tasakypsiä. Isompien pihvien kohdalla olen ennen grillaamista leikannut pihvit kolmeen osaan ja kypsentänyt ohuempia pääpaloja lyhyemmän aikaa. Joskus taas joku ruokailijoista on tykännyt kypsemmästä pihvistä, hän on saanut päätypalat.

Sopivan kokoinen paistinpannu ratkaisi nyt kypsyysongelman. Koska pihvi ei mahtunut kunnolla pannuun, päätypalat eivät alkuun koskettaneet pannua. Kypsyessä pihvi kutistui ja päädytkin mahtuivat ruskistumaan. Painelin myös tarmokkaammin keskikohtaa pannua vasten. Lue loppuun


2 kommenttia

Nyhtötatit, tattiruokien rosoiset aateliset

nyhtotatit

Niin hauska idea, niin monella tasolla. Herkullinen itsessään, sienimaailman vastine nyhtökauralle, nyhtöpossulle, kaikenlaiselle nyhtölihalle. Ja vielä loistavaa hävikkiruokaa. Moni laittaa dissaa herkkutatin jalat, jos ne eivät ole aivan ykkösluokkaa. Tähän käy ne jo hippusen haperoituneet jalat.

Facebookin sieniryhmät ovat ihan loistavia, siellä nousi taas esiin nyhtötattien idea, reippailla itämaisilla mausteilla. Luottobloggaajani Sauvajyvänen oli tehnyt ihanan näköiselle hodarille mausteista täytettä nyhtämällä tatteja.

Italialainen ruokakulttuuri istuu näköjään niin syvällä sisimmässäni, että en pystynyt avaamaan tattien nyhtämisen uraani itämaisella maustemaailmalla. Sovelsin blogin tattisesongin kestosuosikin, taivaallisen tattipaistoksen maustemaailmaa, myös nyhtötatteihin. Klassiset italialaiset trifolati-maut sopivat tietysti myös tatinkoiville. Lue loppuun


2 kommenttia

35 vinkkiä herkkutattien metsästykseen ja yleensäkin sienestykseen

sienikoira

Erään sienestyspäivän saldo: neljä korillista ja yksi sankko herkkutatteja, kaksi kanttarellia ja onnellinen sienikoira. Keskimmäisessä tatissa on riesa.

Olen sienestänyt pian 50 vuotta. Äitini laittoi minut ehkä alle kouluikäisenä paikkakunnan sienitietäjän oppiin. Pois jaloista, epäilen. Lastenhoitoa ei ollut maalla vielä silloin keksitty. Mensosen Maijan pitkähelmaisen mustan mekon perässä kirmatessani opin rouskut. Niitä kerättiinkin koko perhe saavikaupalla ja myytiin lähikauppaan.

Olen seurannut tänä kesänä aktiivisesti erilaisia sienipalstoja ja todennut että monella on sienituntemuksen lisäksi paljon opittavaa siitä, miten sieniä etsitään ja löydetään. Moni aloittelija tuskailee mistä niitä herkkuja löytyy. Joskushan ei tarvitse kuin mennä metsään, mutta jotkut syksyt ovat haastavia kokeneellekin sienestäjälle.

Tässä on muutama vinkki. Ei varmasti kattava lista. Tattisesongista johtuen vinkit ovat vähän herkkutattipainotteisia, mutta pätevät sienisesongin edetessä. Syksy on ihmisen ja sienikoiran parasta aikaa!

Jos sinulle tulee mieleen täydennettävää, kommentoi tai laita yv/av/tv. Lue loppuun


Jätä kommentti

Entrecote grillissä japanilaisittain

yakinaki-haarukka

Misoa, kuivattuja tonnikalahiutaleita, soijakastiketta. Syviä umamisia makuja pihvin marinadiin sekä dippikastikkeeksi.

Yakiniku-ravintoloissa pihvi grillataan suupalan kokoisina paloina, samaan tyyliin kuin korealaisissa ravintoloissa bulgogi-pihvit.

En raaskinut kuitenkaan lähtenyt pilkkomaan Tahlon valmista entrecote-pihviä. Pihvi oli niin mureaa, että sen olisi melkein pystynyt syömään sormin, kypsentämättä. Lue loppuun


Jätä kommentti

Unelmien grillijuhannuksen 2021 parhaat menut


Koronakevään jälkeen meitä hellitään helteillä ja parhailla kesän mauilla. Kokosin jälleen juhannusmenut kolmelle päivälle helpottamaan suunnittelua. Poimi parhaat päältä ja jos näistä et löydä mieleisiä yhdistelmiä, kurkkaa 2013-2020 juhannusmenuihin. Viinisuositukset löytyvät alku- ja pääruokien resepteistä. Lue loppuun


Jätä kommentti

Rapeat mutta mehevät possun ribsit, vol 2

ribsit2-close

Blogin ihan ensimmäisiä ohjeita on fenkolinsiemenillä maustut possunribsit. Vanha ohje on hieman sekava, joten minua on syyhyttänyt kirjoittaa se uudelleen. Olen myös säätänyt ohjeen mittasuhteita vuosien mittaan. Näiden mausteiden ja mehevän rapeiden ribsien makuyhdistelmä saa veden kielelle, pelkästä ajatuksesta. 

Olen keittänyt, höyryttänyt, keittänyt cokisessa possun ribsejä, mutta aina palaan tähän vanhaan suoraan hiilille -luotto-ohjeeseen. Ribsejähän ei tarvitse keittää eikä mitenkään esikypsentää, pelkkä hiiligrilli riittää. Runsaita grillisoosejakaan ei tarvita. Muutaman tunnin maustaminen mausteseoksessa tekee hyvää.

Toki vaihtelun vuoksi muunkinlaiset kylkiluut ovat herkullisia. Tsekkaa sivun lopusta lista ribsiohjeista, korealaisista amerikkalaisiin. Lue loppuun


Jätä kommentti

Perunasalaatti kahdenlaisella kermaviilillä

perunasalaatti-kermaviili

Netti on tulvillaan perunasalaatin ohjeita. Melkein samanlaisia mutta kuitenkin sen verran erilaisia että valinnanvaikeus iski. Monessa käytetään majoneesia kastikkeen pohjana, mutta minua vähän epäilytti majoneesipläjäys. Päätin tehdä oman pienen tastingin mitä käyttäisin kastikkeessa. Minulla oli Hellemansin majoneesia, laktoositonta kermaviiliä, kaurafraisia ja Benecol jugurttia. Raikas Benecol rajautui tällä kertaa pois, koska tein laktoositonta pottusalaattia.

Itsessään mikään vaihtoehdoista ei maistunut hyvältä perunasalaatin kastiketta varten, joten kokeilin erilaisia sekoituksia puolikkailla teelusikallisilla. Majoneesi tukki suun molempien viilien kanssa. Oatlyn ja majoneesin yhdistelmä oli raskas ja tuhti, sekä kauran että majoneesin maku korostui väärällä tavalla. Lempi-kermaviili ja majo -yhdistelmä taas maistui hapokkaalle, jotenkin särmikkäälle. Parhaaksi minun suuhuni valikoitui vähärasvaisen laktoosittoman kermaviilin ja kaurakermaviilin yhdistelmä, raikas mutta täyteläinen. Lähdin rakentamaan kastiketta sille pohjalle. Lue loppuun


Jätä kommentti

Seitanpihvit uunissa ja grillissä

seitan-grillipihvi-vaaka

Kaverini Marja tarjosi vappuna ihania uunissa haudutettuja seitanpihvejä. Marja oli muokannut Chocochilin seitankinkun ohjetta, siten että pihvin rakenteesta tulee ihanan kuohkea olematta sienimäinen. Seitan on ollut minusta haastava aines, koska juuri koostumus on usein liian jämäkkää tai huokoista. Marja lisää taikinaan sopivan rouheasti jauhettuja suolapähkinöitä.

Tein Marjan ohjeella pihvejä äitienpäiväksi. Koska oli niin lämmin keli, päätimme grillata pihvit. Ajatuksenani oli penslata jenkkityyliin pihvejä tomaattikastikkeella. Päivällä uunissa hauduttamani pihvit olivat imeneet tomaattikastiketta itseensä reilusti, joten penslattavaa ei ollut liiaksi. Ensi kerralla teen hieman reippaammin haudutuslientä, jotta siitä riittää. Säädän ehkä myös hieman kastikkeen sokeria vähemmäksi, sillä omenamehu on melkoisen makeaa.

Tykkäsin kovasti molemmista tavoista sekä uunipihveistä että grillatuista. Uunissa pihvit maistuivat ihanan pehmeille ja herkullisille. Grilli taas antoi kivan rapsakan pinnan ja hiilillä grillatut mauthan ovat aina ihania. Molempi parempi.

Seitanin haaste ja paras puoli on se, ettei se itsesään maistu millekään. Maut pitää uuttaa seitaniin. Mutta toisaalta sitä voi maustaa ihan oman maun mukaan ja se taipuu moneen makumaailmaan. Lue loppuun


1 kommentti

Ihana ihana Ibericon pluma grillissä

iberico-pluma

Olin jo ostanut viikonlopun sapuskat kun näin kauppahallissa Ibericon plumaa. Tuijotin sitä tovin. Ja totesin että aina kannattaa vaihtaa suunnitelmaa jos harvinaisuus osuu kohdalle. Laatulihan myyjä kertoikin, että plumaa oli tultu hakemaan Helsingistä asti. Vuoroin vieraissa.

Pienestä grillausajan virittämisestä huolimatta plumapihvistä tuli aivan ihanaa. Pihvi melkein loppui kesken, joten varaa lihaa tarpeeksi kun tätä herkkua osuu kohdalle.

Lue loppuun


Jätä kommentti

Yrttiset karitsatikkarit punaviinikastikkeella

karitsatikkarit

Olen joskus ollut sitä mieltä, ettei ihanaa karitsan karetta kannata pilata leikkaamalla siitä yksittäisiä kyljyksiä. Mutta kun karitsa on hyvänlaatuista, on lihatikkari ihan parhaita! Nopea ja helppo valmistaa, hauskaa sormissyötävää. Ota luusta vaan kiinni, dippaa kastikkeeseen ja suuhun. Mediumkypsyinen karitsankyljys ei veistä tarvitse. Lue loppuun


Jätä kommentti

Kirkas ja raikas perunasalaatti

kirkas-perunasalaatti1

Perunasalaatti kuuluu kaveripiirissämme vapun ja uuden vuoden kekkereiden iltapalaosastoon. Nakkien tai vegenakkien kanssa tietysti. Uusia perunoita olen useinkin käyttänyt erilaisissa salaateissa, mutta en ole koskaan tehnyt ihan perinteistä perunasalaattia. Nyt lupasin tuoda tullessani vappujuhliin perunasalaattia.

En ymmärrä miksi en ole ryhtynyt perunasalaattiteatteriin aikaisemmin, koska olen suuri perunan ystävä. Tein kaksi erilaista, tämän kirkkaan ja kermaviilisen version. Ihan siltä varalta jos toinen menee ihan hanskaan, toinen kenties onnistuu. Molemmista tuli aika mainioita, tohdin sanoa jopa paljon parempia kuin kaupan majoneesimäjäykset. Tämä kirkas perunasalaatti saa raikastusta omenasta ja maustekurkusta ja mukavia makupurskahduksia kapriksista.

Tein molemmat perunasalaatit edellisenä iltana itseäni muistutellen että maut pitää tarkistaa ennen kuljetusta. Salaatit olivat tekeytyneet varsin mainiosti, maku oli parempi, tasaantuneempi ja täyteläisempi. Lisäsin vain koristeyrtit. Lue loppuun


Jätä kommentti

Vappumenut vegaaneille ja lihansyöjille

IMG_20210425_154316

Vappuhattu päähän, serpentiinit kaulaan ja kuohuvaa lasiin. Tulipa vappupöytääsi vegaanivieraita tai lihansyöjiä, näillä menuilla iloinen ja herkullinen vappu onnistuu. Lue loppuun


Jätä kommentti

Keväinen parsarisotto (vegaaninen)

Parsarisotto on kevään merkki. Omat parsat lymyävät vielä penkin piilossa, mutta kaupasta saa jo eurooppalaisia luomuparsoja. Vegaanisen parsarisoton tekeminen on helppoa, vaihdat vain parmesaanin vegaaniseen juustoon ja ravintohiivaan.

Säädä risottoaineiden mittasuhteita käyttötarkoitusta varten. Jos teet risoton sellaisenaan syötäväksi, laita enemmän parsaa ja vähemmän valkoviiniä joukkoon. Viinin määrällä voit säätää risoton hapokkuutta maun ja tarpeen mukaan. Jos teet risoton vaikka vegaanisten, ihanien, kohtuullisen rasvaisten kampasimpukoiden kaveriksi, laita reippaammin viiniä leikkaamaan paistettujen kuningasosterivinokkaiden rasvaa.

Lue loppuun


8 kommenttia

Törkeen hyvät vegaaniset kampasimpukat

Aivan kampasimpukoiden näköisiä. Suuntuntumakin hyvin samanlainen. Maku, hmm. Se johtaa johonkin muualle kuin merelliseen maailmaan.

Kuningasosterivinokkaan pannulla paistetut paloista purskahtaa suuhun umamia. Vegaaniset kampasimpukat sopisivat loistavasti kasvisravintolan alkupalaksi tai keväisen parsarisoton kanssa nautittavaksi.

Kokeilimme paistaa vegaanisia kampasimpukoita ensimmäisen kerran pääsiäisenä, mutta ohje ei oikein osunut kohdalleen, runsas (vegaani)voikastike ollut meidän makuumme. Erikokoiset sienenpalat eivät myöskään kypsyneet tasaisesti. Fiksasimme perheen vegaanikokin kanssa ohjetta tuttuun italialaiseen tyyliin, ja voi pojat että tuli hyvää.

Lue loppuun


Jätä kommentti

Käänteisesti grillattu tomahawk-pihvi

epasuora-tomahawk

Minulla oli Rekosta ostamani pieni luomukyytön tomahawk pakastimessa. Halusin grillata laadukkaan pihvin parhaalla mahdollisella tavalla.

Perehdyin käänteiseen grillaukseen muutama vuosi sitten porterhouse-pihvin kanssa ja olin vaikuttunut kuinka hyvää ja mehevää pihvistä tulee. Käänteisesti grillatessa pihvi aloittaa kypsymisen epäsuorassa lämmössä hiilloksen vieressä. Lopuksi pihvi grillataan sopivaan kypsyyteen suoraan hiilien päällä.

Tomahawkin luu osoittautui lämpöesteeksi, joka kannattaa huomioida epäsuorassa grillauksessa. Tai ominaisuutta voi käyttää hyväkseen.

Lue loppuun


2 kommenttia

Pääsiäisen parhaat menut

Herkuttelua ei sentään ole kielletty. Kaiken koronapaineen keskellä on minusta jopa suotavaa hengähtää ja istua omalla pienellä porukalla syömään hyvin ja nauttia ruuasta, viinistä ja seurasta. Olen koonnut jälleen pääsiäispäiville päivällismenut ja muutaman lounasvinkinkin auttamaan suunnittelussa. Listan lopussa on edellisvuosien menut, jos näistä ei löydy kivoja ideoita, sieltä viimeistään nappaa. Viinisuositukset tietysti mukana.

Tänä vuonna pääsiäinen osuus mukavasti kahden sesongin taitekohtaan. Veriappelsiinejä löytyy vielä hyvin ja jopa luomuparsoja alkaa näkyä kaupoissa. Alkupalat rakentuvat mukavasti näistä. Meillä on pääsiäisenä syöty perinteisesti karitsaa, mutta myös tipuja ja pupuja. Viime vuosina vegaaninuorten myötä valikoima on laajentunut myös vegaaniherkkuihin.

Lue loppuun


2 kommenttia

Täytepastaa, tomaatteja ja burrataa uunissa

Tomaatit sekä burrata oli viisainta käyttää pian pois ja päätin hukata ne uunipastan joukkoon. Kokeilulistallani on roikkunut pitkään täytepasta uunissa. Kun lähdin pikagooglaamaan ohjeita, selvisi että tapoja löytyy. Kastikkeita kermasta, tomaattimurskasta tai valmista suoraan purkista. Minulla oli äärikypsiä tuoreita tomaatteja, joten paahdoin tomaatit uunissa, sekoitin keitetyn täytepastan joukkoon ja kuorrutin burratalla. Ruoka oli pöydässä reilussa puolessa tunnissa. Lue loppuun


Jätä kommentti

Kylmäsavun makuisia kääryleitä luomubroilerin paistipaloista

Kokeilin kääräistä luomubroileria kylmäsavustetun possun sisään. Nyt ei ole enää paluuta peruspekoniin, niin ihanasti broileri maustui kylmäsavun sävyillä. Nopeaa, vähän tavallista parempaa arkiruokaa, joka maistuu kyllä viikonlopun herkkunakin. Lue loppuun


2 kommenttia

Helppo ja nopea talvinen lohisalaatti

En tee salaatteja nuivien kasvisten aikaan kovin usein, mutta nyt jääkaapista löytyi ihan parhaat talvisalaatin ainekset. Veriappelsiinia, savulohta, sydänsalaattia, luomuporkkanaa. Kourallinen kirsikkatomaatteja mukaan ja se on siinä. Kastikkeen voi tehdä erikseen tai vaan pirskotella kastikeaineksia suoraan päälle.

Pyöräytin sydänsalaatin puolikkaat nopeasti paistinpannulla seesamiöljyssä ja leikkasin veriappelsiinin kalvottomiksi lohkoiksi. Appelsiinin voi tietysti leikata mielensä mukaan, mutta kalvottomaksi leikkaaminen on varsin helppoa terävällä veitsellä. Lue loppuun


Jätä kommentti

Toinenkin turskan poski ja veriappelsiinilla maustettua spelttirisottoa

Turskan poski on maultaan ja koostumukseltaan ihanaa. Vähän niin kuin kalaa, vähän kuin kampasimpukkaa. Hienostunutta, kevyttä mutta maukasta. Sitä ei kannata liiallisella maustamisella turmella, ainakaan ennen kuin sen makuun on kunnolla päässyt.

Kauppahallista löytyy kevättalvella turskan kieliä ja poskia, harvakseltaan. Nyt oli tarjolla molempia ja onneksi muistin että pidän enemmän poskien koostumuksesta. Veriappelsiinit ovat sesongissa yhtä aikaa turskan poskien kanssa. Veriappelsiinin makea hapokkuus sopii minusta ihanasti turskan poskien makuun.

Paistoin posket pannulla kevyesti jauhotettuna ja tarjosin ne spelttipedillä. Keitin veriappelsiinisen spelttirisoton vanhaa ohjettani mukaellen, mutta hieman eri mittasuhteilla. Hain kevyempää ja hieman vähempihappoista speltittöä (kamala sana?). Valkoviinillä höystetty hapokkaampi spelttirisotto sopii rasvaisempien ruokien kaveriksi, tämä herkempi versio maistui hienosti hienostuneen turskan posken kanssa.

Aloita spelttirisoton tekemisestä. Risottospeltin keittämisessä menee 40 minuuttia, poskien jauhottamisessa ja paistamisessa muutama minuutti. Lue loppuun


2 kommenttia

Jouni Toivasen kuohkeat blinit

Ilmavia, kuohkeita, kevyitä. Jos kevyestä voi puhua kun ohjeessa on desi voita. Minä käytin voita hieman vähemmän, sopii minun makumaailmaani.

Olen aiemmin tehnyt blinit Mikael Björklundin reseptillä, siinäkin käytetään kirkastettua voita paistamiseen ja kananmunan valkuaiset vaahdotetaan erikseen. Toivasen ohjeessa esitaikina tehdään edellisenä päivänä jääkaappiin kohoamaan. Ehkä juuri siitä syytä Toivasen blinit ovat niin ihanan kuohkeita, että jatkossa käytän tätä ohjetta. Toivasella on myös erittäin käteviä kikkoja blinilisukkeisiin. Lue loppuun


2 kommenttia

Hemmottelevaa kylmäsavuista ja kermaista lohipastaa

Lumi narskuu kenkien alla. Hengitys höyryää, silmälasit huurtuvat. Hyvässä seurassa kilometrit taittuvat. Pitkä ja reipas kävely talvipakkasessa suorastaan vaatii ja huutaa lämmintä, ruokaisaa pastaa palkinnoksi. Jopa minä laitan täyden kermapurkin kastikkeeseen, tosin vain 22-prosenttista kermaa.

Harkitsin jaksanko pilkkoa ja kypsentää sipulia pastakastiketta varten, mutta ehdottomasti se kannatti. Sipuli tuo ihanaa makeutta kastikkeeseen. Kunnon loraus valkoviiniä tasapainottaa kermaisen kastikkeen.

Olen huono syömään täysjyväpastaa. Siedätän itseäni 50/60-mittasuhteilla. Nyt olosuhteiden pakosta keitin kaksikolmasosaa täysjyväpastaa. Hyvän ja täyteläisen kastikkeen kanssa täysjyväkin uppoaa. Kaiken kaikkiaan, terveellisyys ja hemmottelu tasapainossa. Lue loppuun


Jätä kommentti

Pannulla paistettu made

Madeaika on parhaimmillaan ja nyt kannattaa nauttia. Ihan pannulla paistettuna, sellaisenaan mateen herkkä ja hienostunut maku pääsee oikeuksiinsa.

Ohjeen lopusta löydät myös kolme madekeiton ohjetta ja kolme mausteisemman matikkaruuan reseptiä. Lue loppuun


Jätä kommentti

Tomaattinen gnocchipaistos nyhtökauralla (vegaaninen)

Chilin lämpöä ja täyteläisen tomaattikastikkeen lempeä. Ruokaisa perunagnocchipaistos toimii niin arjessa kuin juhlassa. Kaverini Marja teki paistosta pienen porukan uuden vuoden juhliin. Silloin kuorrutus tehtiin mozzarellasta ja emmentalista.

Ihastuin paistokseen tyystin. Tein hetimmiten pataa talkoisiin, vegaaninuoria huomioiden vegejuustolla. Vegaaniset juustot eivät ole tähän mennessä saavuttaneet meillä suurta suosiota, mutta Poorlammi toimi aika mainiosti kuorrutuksena. Se suli kivasti ja minusta pehmensi sopivasti chilin poltetta. Lue loppuun


2 kommenttia

Unelmien vaihtoehtoiset joulumenut 2020 (myös vegaanille)

Jos perinteinen jouluruoka ei maita, tai et jaksa syödä kinkkua ja laatikoita koko joulua, olet klikannut tiesi oikeaan paikkaan. Meillä syödään jouluna sitä mikä kenestäkin on ihaninta. Aattona nautitaan vegaanisia herkkuja, loppujouluksi vaihdamme lihan ilojen pariin. Oikealla savulla aateloitu porkkala avaa jouluaaton, kalapöytä jatkaa alkupalojen herkkuna. Perheen vegaanien kanssa syödään The Stew, kikhernepata. Iberico-porsas muhii punaviinissä joulupäivän ja ankanfile kruunaa tapanin päivällispöydän. Viinivinkit tietysti mukana. Lue loppuun


2 kommenttia

Syötävän herkullinen joulukranssi eli vege-Wellington

Sienillä ja härkiksellä täytetty kranssi on ihanaa ja näyttävää joulutarjottavaa. Tein viime jouluksi kranssinmuotoisen vegaanisen piirakan soveltaen Elina Innasen ohjetta Hesarissa. Jos joulupöydässä ei ole vegaaneja, on ohje on helppo muuttaa lihaiseksi vaihtamalla härkis jauhelihaan.

Kranssin voi tehdä pari päivää etukäteen, jos vain maltat olla syömättä sitä. Voi olla vaikeaa. Ensi kerralla teen odotusta helpottamaan tuplatäytteen ja leivon lisäksi pellillisen pieniä piiraita. Lue loppuun


Jätä kommentti

Hirven etuselkää ja pekonia punaviinissä

Luinen hirven etuselkä pääsee oikeuksiinsa kun sen haudutat sitä pitkään punaviinissä. Pekonin ja hirven maut sopivat minusta hienosti yksiin. Isoina lohkoina liemessä hautuvat sipulit maistuvat täyteläisen makeilta ja kokonaisena kuorineen kypsyneet valkosipulit ne vasta herkkua ovatkiin. Valkosipulin ystäville kannattaa pataan laittaa vähintää kaksi kynttä per syöjä, muuten voi iskea ankara annoskateus.

Keitin lopuksi haudutusliemen kokoon, sudin sitä etuselän päälle ja glaseerasin hetken uunissa ennen tarjoilua. Lue loppuun


6 kommenttia

Ripaus tryffeliä täyttää kahdeksan vuotta

Jo kahdeksan vuotta!

Jos jotain vuodet ovat opettaneet, on se rennommat ranteet. Kaikesta herkullisesta ruuasta ei tarvitse kirjoittaa, saati kuvata. Jokaista voileipää ei tarvitse Instagramiin laittaa. Tätä en kyllä ole harrastanutkaan, mutta ilmiötä blogggajascenessä näkee. Tarve olla esillä, muistuttaa blogista, markkinoida johtaa pahimmillaan surkuhupaisiin ilmiöihin. Joskus olen tuohtunut, mutta löysät ranteet -periaate auttaa tässäkin. Kukin taaplaa tyylillään.

Keveämpi ote bloggaukseen on johtanut taukoihin julkaisemissa. Kun elämässä on muuta kivaa, huomio toisaalla. Silloin suosiolla otan kuvat onnistuneesta annoksesta ja bookmarkkaan lähteet. Kerran jos toisenkin joudun hartaaaasti miettimään miten oikein teinkään tämän. Jotkut ruuathan voi ja ilman muuta kannattaakin tehdä uudelleen. Välillä vain on niin harvinaisia raaka-aineita, ettei äärelle ei niin vaan pääse. Siinäpä sitten hehkutan Iberico-possun niskaa muistinvaraisesti. Jos oppisi edes käyttämään viisi minuuttia tärkeimpien pointtien kirjoittamiseen, olisi jatko helpompaa.

Kuukausi sitten mietin miten kauan tätä ruokabloggaamista jaksaa tehdä. Välillä tämän puuhan haasteet tuntuvat isoilta.

Blogin synttäreiden aikaan marraskuun lopussa eletään ruokaVALOkuvaajan kurjinta aikaa. Olen periaatteesta yrittänyt kuvat annokset luonnonvalossa, mutta se vaatii järjestelyjä ja aikatauluttamista. Aina ei ehdi tai jaksa. Eikä edes huvita, kun jälki on kuitenkin puolivillaista. Tämmöinen itseoppinut ruokakuvaaja kun ei koskaan pysty ammattilaisen sommitteluun. Kuvaaminen on paljon kivempaa valoisien kuukausien aikana. Minulla on ollut bloggausvuosien aikana jaksoja, jolloin olen ollut innoissani kuvaamisesta, opiskellut paremmaksi. Mutta myös jaksoja jolloin olen harkinnut ohjeen julkaisemista ilman kuvaa. Viestinnän ammattilaisena kuitenkin tiedän kuvan voiman. Huonompikin kuva kertoo reseptistä lisää. Itse katselen usein kuvasta, haluanko tuon ohjeen mukaan tehdä ruoan. Miten ne mittasuhteet nyt menivätkään? Miltä tämän ruuan about pitäisi näyttää. Informaatiomielessä kuva on tärkeä, ja vaakani kallistuu aina informaation puolelle, kauniin visuaalisuuden kustannuksella. Molempi olisi tietysti parempi, mutta löysät ranteet.

Kyllästymisen hetkellä olen pitänyt taukoja. Ja odottanut vieläkö jokin kutsuu blogin äärelle.

Innostun aina uusista raaka-aineista. Sydämeni sykähtää kun näen kauppahallin tiskillä jotain uutta ja erilaista. Tilapuodissa käydessä en etsi jauhelihaa ja paistilihoja vaan harvinaisempia lihaleikkauksia. Uuden opettelu on aina kivaa. Joskus tosin se minulle uusi voi olla muille vanha ja tuttu.

Blogin kävijämäärät jaksavat aina hämmästyttää. Iso kysyntä pistää nöyräksi. En halua tehdä huonoa ja puolivillaista reseptiä, jos tuhannet ihmiset kokkaavat sen perusteella. Blogin kävijämäärät kasvavat vuosittain 25-30 % vauhdilla ja alkavat nyt suosittuina kuukausina olla hurjia, minun mittakaavassani. Suuri kiitos siis kaikille teille! Toivottavasti ohjeet ovat toimineet. Toivottavasti olette nauttineet. Minä ainakin olen. Ohje ei päädy blogiin, ellen ole ruuasta tykännyt. Joskus pistän itselleni ylös, miten reseptiä voisi vielä petrata. Ohjeita on blogissa jo niin paljon, että joudun etsimään hakutoiminnoilla omaa ohjetta, muistiin kun ei parane luottaa. Joskus yllätyn itsekin, mitä täältä löytyy :D.

Seuraa blogia  InstagramissaFacebookissa ja Twitterissä!


2 kommenttia

Revittävän kypsää Iberico-possun niskaa punaviinissä

Kolme tuntia punaviinin sylissä hautumista tekee Ibericon niskasta revittävän kypsää, mutta sulavan mehevää. Iberico-possut laiduntavat puun alla kastanjoita ja tammenterhoja rouskuttaen. Mustan possun liha onkin erityisen maukasta, ihan eri tavaraa kuin tehotuotettu kuivakka perusporsas. Lue loppuun


Jätä kommentti

Tryffelikermaperunat

Ihanaa. Kerrassaan ihanaa on tryffelikermassa hautunut peruna. Lue loppuun


Jätä kommentti

Tofu-kasviswokin niksit minuutti minuutilta

Olen aina tehnyt sen väärin. Peruskasviswokin. Väärän kokoisia kasviksia ja väärin paistettu. Mutta nyt osaan, vegaanitytär opetti kädestä pitäen. Ja että tuli hyvää. Opin myös tofun paistamisen niksit. Lue loppuun


4 kommenttia

Savustettua siikaa ja tillimajoneesia

Siika on suosikkini savukaksi. Savustaminen luo niin ihania makuja kalaan ja eri puulajien käyttäminen antaa uusia vivahteita. Kokeilin savustaa syreenillä, sillä olen viime viikot viettänyt pää pensaassa. Konkreettisesti. Kun ison pihan tonttia kiertää pensasaita, riittää siinä leikkaamista. Tungin itseni ja pensasleikkurin syreenin ja siperianhernepensaan väliin, ajoin hernepensaan latvaoksia ja päätin lopultakin kokeilla, miten savustaminen onnistuu syreenin kuivilla oksilla. Syreenillä savustettuna tulikin pehmeimmän makuista savukalaa ikinä.

Krouvimpikin lähestymistapa savun tekemiseen toimi. Pilkoin vain muutaman kuivan, ohuen oksan savustuslaatikon pohjalle. Harkitsin, mutta en lähtenyt oksasilppurilla hakettamaan. Turhan vaivalloista, savu syntyi näinkin, eikä pienet oksat leimahtaneet palamaan pöntössä.

Tillimajoneesi toimii muuten erittäin ihanasti savukalan kylkeen. Dippasin myös uunissa paahdettuja perunoita majoneesiin niin usein että majoneesi uhkasi loppua kesken kaiken. Ensi kerralla reilumpi annos tillimajoa. Lue loppuun