Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.


2 kommenttia

Täytepastaa, tomaatteja ja burrataa uunissa

Tomaatit sekä burrata oli viisainta käyttää pian pois ja päätin hukata ne uunipastan joukkoon. Kokeilulistallani on roikkunut pitkään täytepasta uunissa. Kun lähdin pikagooglaamaan ohjeita, selvisi että tapoja löytyy. Kastikkeita kermasta, tomaattimurskasta tai valmista suoraan purkista. Minulla oli äärikypsiä tuoreita tomaatteja, joten paahdoin tomaatit uunissa, sekoitin keitetyn täytepastan joukkoon ja kuorrutin burratalla. Ruoka oli pöydässä reilussa puolessa tunnissa. Lue loppuun


2 kommenttia

Hemmottelevaa kylmäsavuista ja kermaista lohipastaa

Lumi narskuu kenkien alla. Hengitys höyryää, silmälasit huurtuvat. Hyvässä seurassa kilometrit taittuvat. Pitkä ja reipas kävely talvipakkasessa suorastaan vaatii ja huutaa lämmintä, ruokaisaa pastaa palkinnoksi. Jopa minä laitan täyden kermapurkin kastikkeeseen, tosin vain 22-prosenttista kermaa.

Harkitsin jaksanko pilkkoa ja kypsentää sipulia pastakastiketta varten, mutta ehdottomasti se kannatti. Sipuli tuo ihanaa makeutta kastikkeeseen. Kunnon loraus valkoviiniä tasapainottaa kermaisen kastikkeen.

Olen huono syömään täysjyväpastaa. Siedätän itseäni 50/60-mittasuhteilla. Nyt olosuhteiden pakosta keitin kaksikolmasosaa täysjyväpastaa. Hyvän ja täyteläisen kastikkeen kanssa täysjyväkin uppoaa. Kaiken kaikkiaan, terveellisyys ja hemmottelu tasapainossa. Lue loppuun


Jätä kommentti

Unelmien vaihtoehtoiset joulumenut (myös vegaanille)

Perinteitä voi ravistella tai soveltaa omaan makuun. Perinteisintä meidän joulussa on puuro, eikä siinäkään tarvitse valita ottaako sen voisilmällä vai kanelilla. Vegaani valitsee kasvisrasvan ja aattoillan pöytään seitania tai savustettua tofua. Me valitsemme tällä kertaa molemmat, seitania burgundin tapaan ja spelttiä vegaanin pekonilla, rapealla savutofulla.

Jouluna herkutellaan, mutta mieleisellä ruoalla. Kokoan jo kahdeksatta kertaa vaihtoehtoisen joulumenun aatosta tapaninpäivään viinisuositusten kera. Meillä ei ole pöydässä kinkkua eikä laatikoita, graavikaloja kyllä joskus. Tänä vuonna aatto on kokonaan vegaaninen, vegaaniviinejä myöten. Joulupäivänä ja tapaninpäivänä pöytään katetaan riistaa, luomukaritsaa ja äyriäisiä, mutta nostan tarjolle myös vegaaneille sopivia herkkuja. Lue loppuun


2 kommenttia

Nopea vegaaninen cashewpähkinäkastike pastalle

Tytär taikoi nopeaa ja herkullista mökkipastaa. Pehmeää ja ihanaa, raikasta ja ruokaisaa. Vegaaninen cashewpasta maistuu kesäisesti haaleana. Ruokaisuutta saat lisäämällä avokadoa. Lue loppuun


4 kommenttia

Taivaallinen lehtikaalipesto pastalle (vegaaninen)

Kasvimaa pukkaa julmetusti lehtikaalia. Mustakaalista tehty pesto vaatii kaverikseen ricottaa tai muuta pehmennystä, mutta lehtikaalipesto on ihanaa, vegaanista pastakastiketta sellaisenaan. Pestosta tuli sopivan rouheaa, erittäin pähkinäistä eikä liian öljyistä. Reipas määrä ravintohiivahiutaleita antaa viimeisen silauksen makuun. Tämän kesän paras sesonkipasta! Lue loppuun


1 kommentti

Hyvää tekevä avokadopestopasta

Tunnustan, etten koskaan innostunut avokadopastasta silloin kun se oli hitti. Kokeilin kyllä, mutta jokin siinä öljyisen avokadokermaisen pehmeässä maussa ja koostumuksessa ei iskenyt. En ole myöskään pestopastojen fani sen öljyn määrän vuoksi. Mutta Hannan Sopan avokadopestoon tulee myös lehtikaalia. Koska minulla oli puoli pussia babypinaattia, lisäsin sitäkin. Syntyi pastaa, jonka syömisestä tulee hyvä olo! Lue loppuun


4 kommenttia

Jyväpastaa, latva-artisokkaa ja herneitä kreikkalaisittain

Makaronilaatikon ja lasagnen Kreikan sukulainen pastitsio höystetään tällä kertaa kasviksilla. Jyväpastaan sekoitetaan rapeaksi paistettua latva-artisokkaa, herneistä ja bechamel-kastiketta. Lue loppuun


2 kommenttia

Hietasimpukkapastaa, muistoja ja tunteita

Pasta alle vongolella on tärkeä paikka sydämessäni. Tytär oppi syömään hietasimpukkapastaa nelivuotiaana Perlan kokin Carlon opastuksella, sormin simpukankuorella pastaa suuhun nostelleen. Ravintolaan palattiin monituisia kertoja ja tytär toivoi aina samaa herkkua.

Onneksi nykyään hietasimpukoita ja sydänsimpukoita saa ihan kohtuullisen usein kauppahallista. Tyttären lapsuuden aikoihin hietasimpukat piti kotikeittiössä korvata sinisimpukoilla. Tietysti söimme sinisimpukkapastankin simpukankuorella. Lue loppuun


2 kommenttia

Hitaasti haudutettu revittävä ragukastike pastalle

Tytär on hehkuttanut tätä raguohjetta jo pidemmän aikaa. Kun kysyn mitä nuori pari toivoisi kaupasta tuliaisiksi, usein toive on karjalanpaistin lihoja. Perinteistä pataruokaa ei opiskelijakämpässä kuitenkaan hauduteta. Tytär muhittaa lihoista hiljaa ja hitaasti herkullista tomaattista pastakastiketta. Tätä ragukastiketta tohtisi tarjota italialaisessa trattoriassakin. Lue loppuun


2 kommenttia

Herkkutattilasagne lehtikaalilla

Mieli alkaa kääntyä syksyisiin uuniruokiin ja kaipasin jotain oikein hyvää lohturuokaa. Hyvän herkkutattisaaliin innoittamana tein sienilasagnea. Ja koska kasvimaa pukkaa myös hurjasti lehtikaalia, hukkasin myös sitä levyjen väliin. Sain lehtikaalin lisäämisestä rohkaisua Sauvajyvänen -blogista. Lasagnen valmistin vanhalla hyväksi todetulla ohjeella. Lue loppuun


2 kommenttia

Sobanuudelit ja dashiliemen tekeminen

soba

Japanilainen Airbnb-emäntäni Teruko innostui kun kerroin että haluaisin joskus kokeilla sobanuudeleita. – Ei se ole ollenkaan vaikeaa, lähdetään kauppaan! Löysimme Townsvillen aasialaisesta kaupasta dashiliemen ainekset ja paketin sobanuudeleita.

Olen himoinnut sobanuudeleita siitä lähtien kun näin Anthony Bourdainin Hokkaido-jaksossa niitä niin innoissaan ryystävän. Kyllä, kaikki ylisanat sobanuudeleista pitävät paikkansa! Vaikka käytimme kuivattuja sobanuuleita keittiömestarin tekemien tuoreiden sijaan, oli maku syvä ja herkullinen. Salaisuus on itse tehdyssä dashiliemessä. Lue loppuun


6 kommenttia

Herkullisen tavallinen makaronilaatikko

makaronilaatikko-vaaka

Eikö teillä syödä muuta kuin ankkaa ja mustekalaa? Syödäänkö teillä ollenkaan tavallista kotiruokaa? Tietysti syödään, arki se on ruokabloggaajallakin. Makaronilaatikko onkin ihan himottavan parasta arkiruokaa.

Silloin kun ryhdyn makaroonilooraa tekemään, teen aina pakkaaseen asti. Enkä huoli joukkoon mitään lehtikaaleja. Jokin roti se olla pitää! Teen makaronilaatikon niin kuin äitini sen teki. Montaa ruokaa tuunaan, mutta jotkin asiat ovat vaan parhaita perinteisesti.

Makaronilaation mittasuhteet ovat joskus olleet kuitenkin hakusessa. Tällä kertaa suhteet olivat kohdillaan, joten kirjaan nyt ohjeet tänne blogiin, että itsekin ensin kerralla muistan. Puoli kiloa luomunaudan jauhelihaa, 7 desiä makaronia ja 7 dl maitoa. Lue loppuun


Jätä kommentti

Keväisen kepeää horsmapastaa

horsmapasta

Eilen illalla kiersimme bloggaajajoukolla Tampereen huippuravintoloita. Maistelimme saksalaisia rieslingejä ja spätburgundereita kokkien erikoisviikoille loihtimien annosten kanssa. Kirjoitan raportin kierroksesta piakkoin. Mahtavien maistelujen jälkeen mieleni ei tehnyt kovin ruokaisaa lounasta. Koirien aamulenkillä poimin kourallisen nuoria horsmia. Etäpäivän kunniaksi pyöräytin kevyen keväisen maitohorsmapastan.

Horsmapasta syntyy nopeasti ja helposti. Valitsin alle 20-senttisiä horsmia. Leikkasin juuriosan pois, huuhtaisin horsmat hyvin ja kuivasin ne. Freesasin horsmat nopeasti pannulla sipulin kanssa ja surautin puolet horsma-sipuli -paistoksesta pieneksi pestoksi pastaa maustamaan. Lue loppuun


Jätä kommentti

Flunssaa karkottava guacamolepasta

guacamolepasta

Kumpi oli ensin, himo guacamoleen vai flunssa? En eilen vielä tiennyt saavani flunssaa, vaikka perjantaiväsy olikin jotenkin epätavallisen kova. Ostin kuitenkin korianteria ja muita tarvittavia mausteita, sillä sain guacamolehimon. Koirasukulaisellani Ainolla oli herkullisen näköisen kuva avokadotahnasta ja vinkit taudin karkoittavaan ohjeeseen.

Päätin kellistää flunssan kunnolla mausteisella avokadotahnalla. Kaipaisin samalla jotain lämmintä lohturuokaa. Lohturuokien paras on pasta. Guacamole ja pasta kuitenkin kaipaavat jotain rouheista rouheista suutuntumaa joukkoon.

Manteli ja avokado ovat minusta ihan mahdottoman hyvä yhdistelmä, joten paahdoin manteleita joukkoon. Ei kenties mikään klassinen yhdistelmä, mutta maut toimivat mukavasti yhteen. Lue loppuun


6 kommenttia

Korppujauhon tekeminen ja pasta al pangrattato

korrpujauhopurkki

Minulta syntyy kohtuuttoman paljon leipähävikkiä. Ei siitä hävikistä mitään kaatopaikalle päädy, mutta kompostia ruokin leivän kannikoilla turhan usein, koiria harvakseltaan. Onneksi siitä voi tehdä korppujauhoja, josta taas syntyy addiktoiva, nopea pasta. Lue loppuun


Jätä kommentti

Kanelinen chorizopasta

kanelichorizopasta

Ihastuin tomaattiseen chorizopastaan kovasti ja osallistuin sillä myös ruokabloggaajien leikkimieliseen pastakilpailuun. Chorizopasta toi jaetun toisen sijan, mistä suuri kiitos kaikille äänestäjille! Samaisessa kisassa Kulinaarimuru –blogi oli myös tehnyt chorizopastaa kanelilla. Ajatus kanelista jäi kieppumaan mieleeni, joten kokeilin sitäkin versiota. Aijai, se on muuten hyvää! Chili kutittelee makuhermoja mukavasti kanelin kanssa yhdessä, mutta tässä pastassa chilin terää pehmentää myös tomaattikastikkeeseen lisätty kerma.

Pitää ostaa lisää chorizoa ja tehdä kumpaakin versiota uudestaan ja uudestaan! Lue loppuun


2 kommenttia

Chorizon ystävän koukuttava pasta

chorizopasta

Helppo ja mukavasti lämmittävä chorizopasta syntyy nopeasti tomaattikastikkeen pohjalle. Kiehauta tomaattimurska, mausta chorizolla ja koukutu kevyen tuliseen makuun!

Chorizopasta kahdelle

  • 2 lyhyttä chorizomakkaraa
  • oliiviöljyä
  • 1 sipuli
  • 1 valkosipulin kynsi
  • 1 prk Muttin tomaattimurskaa
  • ripaus sokeria
  • mustapippuria
  • ripaus sormisuolaa
  • kuivattua oreganoa
  • tuoretta persiijaa
  • 240 g fusillipastaa
  • vettä
  • suolaa keitinveteen

chorizo-haarukka

Kuori ja pilko sipuli ja valkosipuli. Hauduta sipulia muutama minutti oliiviöljyssä ja lisää valkosipuli. Ripauta suolaa, anna muhia hetki ja lisää tomaattikastike. Mausta varovasti mustapippurilla myllystä, etenkin jos chorizo on tulisempaa sorttia. Lisää kuivattu oregano ja ripaus sokeria. Anna muhia muutama minuutti. Lisää tuore persilja. Maista ja mausta tarpeen tullen lisää

Laita pastavesi tulille. Keitä fusilli reippaasti suolatussa vedessä al denteksi. Valuta pasta siivilässä ja yhdistä kastikkeeseen. Tarjoile vasta raastetun parmesaanin kera.

Samalla tomaattikastikkeen pohjalla syntyy myös savulohikastike.


Jätä kommentti

Helppo ja herkullinen lohipasta

savulohipasta

Ennätimme syödä nälissämme lähes kaiken savulohipastan suurella ruokahalulla, viimeinen kauhallinen säästyi kuvaan.

Lämminsavustetusta lohesta ja tomaattimurskasta syntyy helposti ja nopeasti herkullista pastakastiketta. Ihanteellinen arki-illan tai kiireisen viikonlopun lounas! Lue loppuun


2 kommenttia

Pehmeä pastakastike kanasta

tagliatelle-con-pollo

Maidossa haudutettua kanaa pastakastikkeeksi? Kyllä, klassinen italialainen Tagliatelle con pollo tehdään maitoon ja tietysti punaviiniin. Maito antaa kanakastikkeelle mukavan pehmeän maun ja koostumuksen, punaviini tuo syvyyttä.

Meillä tätä on tehty vuosia. Niin kanansuikaleista, kokonaisesta tuoreesta luomubroileista kuin pikaversiona grillibroilerista. Välillä olen tehnyt tagliatellen itse, usein käytän kaupan tuorepastaa, joskus kuivapastaa. Kaikki toimii, ja maistuu vähän erilaiselle. Parasta tulee tietysti jos käytät tuorepastaa ja luomubroileria. Lue loppuun


Jätä kommentti

Spaghetti con le cozze

spagetti

Simpukkapasta oli teinin lapsuudenherkku. Pastaa syötiin noina vuosina niin usein, että sinisimpukoihin ehti jo kyllästyä. Mutta pidemmän tauon jälkeen klassikkopasta maistuikin aivan mahtavalta. Etenkin kun otin ohjeeseen uuden niksin suomalais-italialaisen parin Casa Rocchi –blogista.

Perheen alkuperäinen simpukkapastan ohje on peräisin Ihana Italian keittiö –keittokirjasta. Siinä kastike tehdään varsin simppelisti, valkosipulilla ja viinillä. Mieleni teki kuitenkin tehdä kunnon makupohja simpukoille varsiselleristä, porkkanasta ja sipulista. Lue loppuun


Jätä kommentti

Hernepenkin viimeiset pestoon

hernepestopasta1

Kasvimaan herneet eivät ole enää makeita millään muotoa. Aloitin kasvimaan kääntämisen hernepenkin purkamisella, kiskoin kepit pois ja napsin viimeiset herneenpalot talteen. Herneitä kertyi 2,5 desiä, juuri passelisti parin hengen hernepestoon. Eivät menneet nekään herneet häviksiksi. Tämä on varsin luova Hävikistä herkuksi -pasta, sillä siihen upposi parmesaanin ja kahden eri pastapaketin jämät. Pinjansiemeniä jatkoin cashewpähkinööiden pussin pohjalla ja puuttuvan basilikan korvasin persiljaruukun lopuilla. Lue loppuun


Jätä kommentti

Pihvinjämät pastakastikkeeksi

flank-steak-pasta

Parasta hävikin välttämistä on tietysti ostaa sopiva määrä aineksia. Usein ostan kuitenkin isomman erän, kun hinta on järkevä. Arki helpottuu, kun viikonlopun pihveistä, padoista ja keitoista riittää viikolle jatkettavaa ja jalostettavaa. Nyt tein rotukarjan Flank Steak -pihvistä paremman luokan pastakastikkeen. Lue loppuun


4 kommenttia

Isohaperopasta

isohaperopasta

Paistettua isohaperoa ja spagettia.

Isohaperon lihaisa koostumus ja miellyttävä maku toimivat hyvin yksinkertaisen pastan kanssa. Yhdestäkin isohaperosta saa aterian parille ihmiselle, joten mitään ultraurheilua sienestyksen ei tarvitse olla. Tärkeintä on olla oikeaan aikaan metsässä, koska haperot ovat usen toukkaisia. Pieni määrä toukkia ei haittaa paitsi vegaaneja ja ehkäpä esteettisesti.

Perusajatus on hyvin yksinkertainen. Tee klassinen sienipaistos, sekoita se spagetin tai jonkin muun pasta kera. Ehkä pieni uusi oivallus on öljyn käyttö. Saku Tuomisen kirjassa Aglio & Olio käytetään yleisohjeena pastan keitinvettä parantamaan kastikkeen juoksevuutta tai tarttumista pastaan. Ajatus on hyvä ja käytän sitä usein. Mutta hyvä oliiviöljy toimii samalla tavalla. Hyvää – erittäin hyvää oliiviöljyä ei Suomen kaupoista noin vaan saa, joten vesikikka on ymmärrettävä. Nyt maustoin pastaa kreikkalaisella Koroneiko Gargalianon öljyllä. Pieni perheyritys, erittäin laadukasta öljyä, jota saa kysymällä. Lue loppuun


2 kommenttia

Raikas parsapesto

parsapesto1

Tänä keväänä kaikenlaisten uusien parsaohjeiden kokeileminen on ollut erityisen kivaa. Sormia ja makunystyröitä on kutkuttanut tovin etenkin parsapesto. Kun ensimmäiset eurooppalaiset luomuparsat vilkuttivat kaupan hyllyllä pääsin tekemään pestoa.

Mitä enemmän vanhoja parsankantoja keittoveteen on laittaa, sitä parempaa pestosta tulee. Kuituisia kantoja ei kannata käyttää pestoon, mutta ne antavat hyvää makua keitinliemessä parsan latvuksille. Parsakaudella kannattaa siis säästää jääkaappiin kannat ja käyttää seuraavalla kerralla antamaan lisämakua. Lue loppuun


5 kommenttia

Tagliatellea parsalla ja herkkutateilla

herkkutatti-parsa-tagliatelle

Tässä pastaohjeessa kevät kättelee syksyä. Laadukkaampia ja maukkaampia pohjoiseurooppalaisia parsoja saa vielä odottaa, mutta espanjalaiset parsat maistuvat jo parsoilta. Kotimaista lähiparsaa saanee vuottaa kesäkuulle.

Koska en näköjään kuitenkaan malta odotella parasta parsasesonkia (tahi tuntea huonoa omaatuntoa siitä), on kiva tehdä sellaisia parsaruokia, joissa parsa ei ole aivan päätähtenä. Herkkutatti tuo mukavan täyteläistä taustaa pastaan ja parsa raikkautta ja keväistä makua. Lue loppuun


Jätä kommentti

Tagliatellea, kantarellia ja pekonia

kanttarelli-pekoni-pasta

Tähän aikaan vuodesta pakastinta on hyvä lähteä tyhjentämään tositarkoituksella. Kahden hengen pastaan upposi toki vain 3 dl kantarelleja, joten suurta lovea sienilokeroihin ei vielä syntynyt. Pekonilla rikastettuna kantarelli ei kaipaa sen kummempaa kastiketta pastalle, mitä nyt makeaa sipulia joukkoon. Tuoreen tagliatellen kaverina kantarelli ja pekoni ovat kyllä niin hyvää, että tilaa pakastimeen tulee tällä ohjeella pian lisää. Lue loppuun


Jätä kommentti

Latva-artisokan käsittely

latva-artisokka-parta

Kuorimisveitsellä pääset hyvin käsiksi partaan.

Latva-artisokka on suosikkikasvikseni. Se sopii niin moneen ruokaan, ja on herkullista ja terveellistä. Latva-artisokka sisältää paljon antioksidantteja ja kolesterolia alentavia aineksia ja bonuksena, se on hyvää maksan toiminnalle.

Sen käsittely on helppoa, kun tietää muutaman niksin. Purkkiin etikkaan tai öljyyn säilötty latva-artisokka on aivan eri asia kuin tuore kasvis. Purkkitavaraa ei tarvitse käyttää, koska saat kuorittua latva-artisokkien pohjat esiin kymmenessä minuutissa.

Kaupassa valitsen kauniin vihreän tai violetin, painavan latva-artisokan, jonka pohja tuntuu napakalta. Ei haittaa, jos latvaosa on kuohkean tuntuinen, kunhan kukinto ei ole avautunut. Jos lehdet ovat jo kaupassa ruskistuneet, en osta niitä, ellen aio samana päivänä niitä valmistaa. Lue loppuun


2 kommenttia

Yrttinen fregolapasta

fregola-pesto-pasta

Flunssa koputtelee ja mieleni tekee laittaa valkosipulia kaikkeen. Fregolapasta maustetaan yrteillä ja pestokastikkeella. Voit säätää valkosipulin määrää pestokastikkeessa oman maun mukaan. Uunissa tomaattien kanssa paahdettuna valkosopulin terävin maku laantuu, joten viisi kynttä ei ole ollenkaan niin paljon miltä se kuulostaa. Lue loppuun


4 kommenttia

Villisikaa ja tagliatellea

sugo-al-cinghiale

Talven kolkutellessa lämmittää maanläheinen italialaisittain valmistettu pastakastike villisiasta, sugo di cinghiale. Kotimainen tarhattu villisika antaa mukavan kevyen riistaisen maun kastikkeelle, josta maut muhitellaan esiin hiljakseltaan, hitaasti ja hartaasti. Lue loppuun


15 kommenttia

Radio Suomi klo 17.30: bloggausta ja tryffeleitä

tryffelit-kulhossa

Viritä radiosi tänään klo 17.30 Radio Suomen taajuudelle. Taustapeili -ohjelmassa valmistamme toimittaja Markus Turusen kanssa pestokastiketta pastalle cavolo nero –kaalista ja rupattelemme ruokabloggaamisesta ja tryffelinkaivuusta. Tryffelikoirien riehakas tervehdys voi vaikka kaikua radiosta. Ja nyt vähän hirvittää mitä sitä tulikaan puhuttua… Lue loppuun


Jätä kommentti

Pestoa cavolo nerosta ja jutuntekoa Ylen Taustapeiliin

cavoloneropesto

Ylen toimittaja Markus Turunen rohkeni tulla syömään kokeellista cavolo nero –pestoa. Varoitin kyllä, että mitään takeita syömäkelpoisuudesta ei ole.

Ensi perjantaina klo 17.30 Radio Suomen Taustapeilistä kuulen itsekin mitä sitä tulikaan juteltua. Sen verran hämmensi, ellei jopa jännittänyt. Onneksi oli pilkkomista, pilppomista ja keittelemistä viemässä huomiota mikrofonissa punaisena hehkuvalta valolta. Lue loppuun


3 kommenttia

Fregolapastaa, savulohta ja lehtikaalia

fregolapasta-t

Tämä mahtava pastaohje syntyi vahingossa ensimmäisellä kerralla. Kaapissa oli kylmäsavulohta, lehtikaali piti saada käytetyksi ja edellisenä päivänä keitetyn fregolan ihana maku houkutteli uudelleen. Sattumalta syntyi pastaa, jota himoan aina uudestaan. Lue loppuun


5 kommenttia

Ah, niin hyvää tuorepastaa tryffelikastikkeella

tuorepasta-tryffeli

Marchen kesätryffelit ja marchelainen tuore artesaanipasta. Aika lyömätön pari! Sen peittoaa ehkä vain pasta kotimaisilla tryffeleillä. Marchen musta kesätryffeli suostuu luovuttamaan arominsa paremmin kun viipaleita käyttää ihan hieman lämpöisellä pannulla oliiviöljyssä, mistä saadaankin yksinkertainen ja herkullinen kastike. Lue loppuun


Jätä kommentti

Seepiapasta

seepiapasta1

Ei ollut fusilleja, mutta urapintainen maccheroni al pettine toimii yhtä hyvin.

Tomaattinen mustekalapasta maistuu merelle ja tässä tapauksessa mukavasti grillatullekin, sillä seepiat piipahtivat ensin grillissä. Kilosta seepioita riitti hyvin myös makoisaan pastaan.

Seepia taipuu pastan kastikkeeksi siinä missä kalmarikin. Toki tuoreitakin voi käyttää, jos sellaisia saa käsiinsä. Me suuntaammekin pian tuoreiden äyriäisten toivossa Adrianmeren rannikolle. Lue loppuun


Jätä kommentti

Raikasta kesäpastaa

kesapasta

Kylmä kesäpasta on mainiota tarjottavaa kuumana päivänä. Vieraita varten sen voi tehdä valmiiksi jääkaappiin odottamaan ja se vain tekeytyy ja paranee, kun seurustelet vieraiden kanssa lasi kädessä.  Myös erinomaista retkievästä veneillessä ja saaripiknikillä.

Ystävämme ja koirasukulaisemme Aino teki kerran kyläillessämme taivaallista kesäpastaa. Asuessaan vuosia Roomassa, hän poimi italiaanokokkien vinkit. Maistoimme ja jäimme koukkuun!

Kesäpastaan voi lisätä omat suosikkimaut, kunhan ei aivan salaatiksi asti lisäile aineksia. Tällä kertaa kokeilimme uudenlaista pestoa, porkkananvarsista tehtyä. Pesto oli ihanaa, raikasta ja hieman porkkanaisen makuista. Lue loppuun


7 kommenttia

Pesto porkkananvarsista

Porkkanapesto

Älä heitä porkkananvarsia pois! Niistä tulee mahtavan makuista pestoa. Vaikka varsi onkin vihreä, se maistuu aivan porkkanalta. Puraise, jos et usko.

Tämä pesto käy perinteiseen tapaan pastaan tai vaikka uusille perunoille. Tai levitteenä leivälle. Lue loppuun


2 kommenttia

Pestoa, pastaa ja latva-artisokkaa

pesto

Latva-artisokkaa, pinjansiemeniä, parmesaania, basilikaa, valkosipulia ja oliiviöljyä. Tästä syntyy ihana pestokastike pastalle. Söin tätä vuosia sitten 2 h + k –ravintolassa ja siitä lähtien varastettua, muunneltua ja joka kerta hieman erilaiselta maistuvaa kasvispastaa on meillä syöty. Enää en edes muista miten omaksi tämä ohje on muunneltu. Ruokaisa latva-artisokka antaa pestolle omaa makuaan. Tavallinen pestokastike maistuu nykyään jo liian öljyiselle.

Pikaversiona toimii myös hyvä purkkipesto, mutta purkkilatvista en suosittele. Tuoreesta latva-artisokasta tehty pastakastike on aivan omaa luokkaansa.

latvis-pestopasta Lue loppuun


4 kommenttia

Kevyen maukas lasagne ja niksivinkki bechamel-kastikkeelle

lasagne

Lasagne on oivaa viikonlopun hidasteluruokaa. Bolognese-kastikkeen oikean maun saavuttamiseen menee 2-3 tuntia, joten lasagne vaatii aikaa ja jonkin verran läsnä olevaa hellyyttä. Bechamel-kastikkeen eli maitokastikkeen valmistan aina mikrossa, säästyy hella sekä hermot. Ei pala mikrossa pohjaan maito, mutta liedellä palaa tai kuohuu takuuvarmasti sillä sekunnilla kun selkäni käännän. Maitokastikkeen mittasuhteet olen tuunannut mikrolle sopivaksi. Tykkään lievänsorttisesta maitokastikkeesta, lasagnesta tulee näin kevyempää.

Varaa lasagnen tekemiseen vähintään neljä tuntia aikaa. Bolognese-kastike vie siitä kolme, kokoaminen 10 minuuttia ja uunissa menee noin 40 minuuttia. Bolognese-kastikkeen ohjeen löydät täältä.

Lue loppuun


Jätä kommentti

Lievää kanaa eli pollo alla cacciatore

lieva-kana

Maissikanan koipi haudutetaan pekonin, herkkutattien, punasipulin ja chilisen tomaattikastikkeen kanssa uunissa muhevan herkulliseksi.

Teini toivoi pienenä aina lievää kanaa, kanankoipia kevyesti chilisen tomaattikastikkeen kanssa. Ohje on vahvasti sukua pollo alla cacciatorelle. Meillä nautitaan tätä tomaattista kanaa pastan kanssa epäitalialaisittain, samalle lautaselle pastaa ja uunissa haudutettu kanankoipi. Aidompaan italialaiseen tyyliin lievä tomaattikastike käytettäisiin pastan kanssa ja koipi syötäisiin erikseen kasvislisukkeiden kanssa. Mutta minkäs teet, kun jokin ruoka on kiteytynyt makumuistoksi, se on syötävä sillä ainoalla oikealla tavalla!

Tämän ruoka kuuluu myös osastoon ”ennen oli kaikki paremmin”. Broilerin koivet maistuivat aikoinaan hyvälle, ei sahajauholle. Vai oliko silloin vain oma makupaletti niin noviisi? Sapuska jäi broilerin sahajauhoistumisen myötä katveeseen, kunnes kaupoista alkoi löytyä maissikanaa ja jyväbroileria.

Olen kokeillut tehdä lievää kanaa myös pilkkomalla kokonaisesta jyväbroilerin, mutta silloin rintapalat kuivuvat usein, kun koivet ovat parhaimmillaan. Parhaiten toimivat siis tasakokoiset koivet. Tampereen Sokoksella olikin tarjolla maissikanan koipia ja pitkästä aikaa pääsimme asiaan.

Ja ah – maissikanan koivet maistuivat hyvältä umamisessa, hieman chilisessä, pekonisessa, herkkutattien ryydittämässä tomaattikastikkeessa, siltä kuin ennen vanhaan! Lue loppuun


Jätä kommentti

Penne all’arrabbiata – tulta pastaan #mutti

pennearrabiata

Tämä klassikkopasta on kuulunut meidän perheen arkiruoan valikoimaan kauan. Ohje on elänyt, sitä on varioitu, mutta chiliä siinä on aina. Kuivattua tai tuoretta. Sekä Mutin tomaattimurskaa. Ohje on ollut telakalla hetken, koska Mutti-huuma on tyhjentänyt kauppojen hyllyt parhaasta tomaattimurskasta.

Perheestä löytyy erilaisia chilisuita. Minä en ole kaikkein tulisimman ystävä, teini on medium ja Vesa diggaa hotimmasta. Chilitasosta käydään siis jatkuvaa keskustelua. Tällä makuskaalalla kastike aina osuu jonkun makunystyröille, vaikka chili olisikin tuntemattomampaa lajia. Ohje on neljälle.

Lue loppuun


8 kommenttia

Äyriäisbileet

ravunpyrstot

Ihme, että kaverit vielä tulevat meille syömään, niin koviin hommiin he joutuvat keittiössä aina ennen kuin saavat syödäkseen.

Uutta vuotta otettiin vastaan äyriäisteemalla. Mitä tehdä kahdella kilolla kalamareja ja kilolla jättiravun pyrstöjä? Rapupastaa, mustekalarenkaita? Erilaisten ajatuskieppien kautta päätimme, että mustekalan lonkerot uppopaistetaan, rapuset marinoidaan ja paistetaan toiseksi alkuruoaksi ja lopuista mustekaloista tehdään chilistä pastakastiketta. Paria salaattia oheen suuta raikastamaan ja mahdollista poltetta helpottamaan.

Kuohuviinilasi käteen ja koko joukko kokkaamaan. Uuteen keittiöön mahtuu hyvinkin kahdeksan kokkia hyörimään. Mustekalan perkauspiste, kalamarin pilkkomispiste ja uppopaistopiste. Salaattipiste ja hengailupiste.

Ruokajärjestys rakentui siten, että alkuvalmistelujen jälkeen vieraat pääsivät istumaan rauhassa pöydän ääressä, eikä itsekään tarvitse pitää mielessä monimutkaisia reseptejä pitkin iltaa. Ensin pastakastike tulille. Se sai  muhia rauhassa melkein tunnin. Lue loppuun


4 kommenttia

Kotitekoista raviolia tryffelitäytteellä

raviolit-tryffelilla

Kaupassa myytävät tryffelitäytteiset raviolit kalpenevat omatekoisen tryffelitäytteen rinnalla. Voihan olla, että valmisravioleihin käytettään kesätryffeliä, minkä maku on varsin hailea kotimaiseen villitryffeliin verrattuna.

Italialainen klassikko suomalaisella twistillä: kotimaista tryffeliä ja ricottaa raviolin täytteenä. Raviolien tekeminen käy kätevämmin pastakoneella. Sittenkin puuha on todellista slowfoodia, aikaa kannattaa varata. Neljä kättä on tarpeen monessa vaiheessa. Mutta huumaava maku palkitsee vaivannäön.

Italiaanot osaavat tryffelien ja pastan yhdistelmät. Vertailin verkossa italialaisia reseptejä rakkaan keittokirjan ohjeeseen ja törmäsin videohjeessa vanhaan tuttuun ravintolaan Valpolicellan mailla.

tryffeliricotta

Missä muruseni on? Pian tyynyn sisällä piilossa.

Lue loppuun


6 kommenttia

Gnocchia, pekonia, tomaattikastiketta ja mozzarellaa

gnocchi

Arki-illan herkku! Pekoni muuten nostaa perinteisen italialaisen tomaattikastikkeen ihan uudelle tasolle. Ohjeen bongasi kuvana tytär Tumblrista, tsekkasi ohjeen, ideoi mukaan pekonin ja hankki aineet. Hän sen myös kokkasi!

Gnocchit voi toki tehdä itsekin, mutta ihan sitä taitoa ei ole vielä otettu haltuun. Kaupan valmiit gnocchitkin ovat aika hyviä. Yleensä käytän De Ceccon perunagnoccheja, mutta tällä kertaa ne olivat loppu kaupasta. Tarjolla oli niitä epäilyttäviä saksalaisia (en-nyt-muista-merkkiä), basilikalla maustettuja. Olen dissanut niitä aivan aiheetta wannabeitalialaisina. Nehän olivat erinomaisen maukkaita. Lue loppuun


4 kommenttia

Tuoreita tatteja ja tagliatellea

Tagliatelle-fungi-porcini

Tagliatellea herkullisessa tattikastikkeessa.

Tuorepastaa saa nykyään helposti valmiina kaupastakin, mutta itse tehty tuorepasta on monta vertaa parempaa. Tuorepasta kuulostaa työläältä, mutta parin kokeilun jälkeen pastan valmistus hoituu yhtä näppärästi kuin perunoiden kuoriminen. Kaakaopapu pyöräytti kavereilleen tuorepasta-annoksen välipalaksi, kolmetoistavuotiaana ilman mitään ongelmia.

Tuorepastan perusohje on yksinkertainen. Sekoitetaan sopivassa suhteessa durumjauhoja ja jotakin nestettä, yleensä kananmunaa tai vettä.  Munapastaan tietysti kananmunaa, ja tämä on se yksinkertaisin versio. Lue loppuun


Jätä kommentti

Riippuvuutta aiheuttava chilinen kalmarikastike

kalmarikastikeKalmari on omiaan tomaattiseen, chiliseen ja  merenmakuiseen pastakastikkeeseen. Pastakastike on pientä riippuvuutta aiheuttava ruoka. Kalmarikastikkeen maku alkaa maistua suussa viimeistään lomalentoja varatessa. Onneksi tuoreita kalmareita saa silloin tällöin kotomaastakin.

Tunnistatko mustekalojen lajit?

Suomalaisen ruokaperinteen keskellä kasvaneena mustekalojen käyttöä ei ole useinkaan omaksuttu kotona.  Eivätkä kalakauppiaatkaan tunnu aina tietävän mitä myyvät… Mutta kun erottaa kolme peruslajia, pärjää aika pitkälle: kalmari, seepia ja iso, varsinainen mustekala.

Kalmari on se vaaleanpunaruskea samppanjalasin muotoinen putkilo, jonka toisessa päässä on lonkeroita, silmät ja suu. Koossapitävänä rankana on läpinäkyvä sulka.

Seepia on mustaharmaa, pyöreämmän muotoinen kuin kalmari. Olennaisena erottavana tekijänä valkoinen luu tai rusto runkona.

Kalmari on vaalean kirjava pinnaltaan, nahka vivahtaa vaaleanpunaiseen. Kastiketta varten kalmari pilkotaan reilun kokoisiksi renkaiksi.

Kalmari on vaalean kirjava pinnaltaan, nahka vivahtaa vaaleanpunaiseen. Kastiketta varten kalmari pilkotaan reilun kokoisiksi renkaiksi.

Ja sitten tietysti itse klassinen sarjakuvien ja luonto-ohjelmien mustekala, octopus, polpa, jolla ei ole mitään tukirankaa. Mustekalan tunnistaa isommasta  koosta ja lonkeroiden imukupeista.

Lue loppuun


5 kommenttia

Pasta bolognese, pitkään ja hartaasti hauduttaen

Pitkään hautunut lihakastike on kiireettömän päivän herkku.

Pitkään hautunut lihakastike on kiireettömän päivän herkku.

Bolognalainen, pitkään haudutettu jauhelihakastike on sunnuntai-iltojen herkku. Perinteisesti kastike tarjotaan spagetin tai tagliatellen kera, mutta meillä kastike kuuluu syödä De Ceccon Conchiglioni Rigatin eli isojen simpukkapastojen kanssa. Isojen simpukoiden sisällä saa kuljetettua ihanan isoja määriä kastiketta. Lohturuokaa parhaimmillaan.

Bolognassa jauhelihakastiketta kutsutaan raguksi. Perimmältään kyse on haudutetuista kasviksista ja jauhelihasta, ja ohjeita on niin monta kuin kokkiakin. Kevätlomalla onkin tarkoitus käydä testaamassa millaisia versiota perinteiset bolognalaiset ravintolat tekevät. Tämä ohje on alun perin keittokirjasta Ihana Italian keittiö, mutta sitä on sovellettu meidän makuun.

Jauhelihan lisäksi olennaisia raaka-aineita ovat kasvikset. Erityisesti varsiselleri kuuluu tähän tuomaan raikkautta ja hapokkuutta. Jauhelihassa olemme päätyneet siihen, että kaikkein paras kastike tulee vähärasvaisesta naudan paistijauhelihasta. Se on tiivis, intensiivinen eikä liian rasvainen. Viimeksi kokeilimme pihvikarjan jauhelihaa. Yleensä pihvikarjan liha onkin maukkaampaa kuin perusjauheliha, mutta nyt liika rasvaisuus maistui. Rasvaisuutta yritettiin leikata lisäämällä viiniä, pippuria suolaa, mutta ilman toivottua tulosta. Mausteista jauhettu muskottipähkinä kuuluu tähän ehdottomasti. Eikä hyvää tule ilman punaviiniä.

Lue loppuun


Jätä kommentti

Simppeli pikalounas täytepastasta

Kevätkanaliemi toimii runsaana pohjana täytepastalle.

Kevätkanaliemi toimii runsaana pohjana täytepastalle.

Kaupasta ostettu täytetty tuorepasta on niitä harvoja meidän keittiöön kelpuutettuja valmisruokia. Mutta toisinaan on niitä päiviä, jolloin tarvitaan pikalounas tai vaan ruokaa perheelle. Liemi toki keitetään itse, mutta se syntyy muiden ruokien sivutuotteena ja säilyy pakkasessa päivystämässä kiireistä hetkeä.

Riippumatta siitä, mitä lintua päivällisillä käytämme, kaikki luut ja nahat ja muut syömäkelvottomat osat keitetään aina liemeksi. Myös valmiina ostetusta grillatusta broilerista tulee hyvä liemi. Näitä liemiä voi sitten käyttää maustamaan keittoja, patoja tai esimerkiksi tätä yksinkertaista ja nopeaa lounasta. Ehdottoman hyvää myös risottoon. Lue loppuun


Neljän ruokalajin dinneri vähän vahingossa

Kokonaisesta kaniinista saatiin kolmea ruokaa. Kyljykset paistettiin erikseen lämpimäksi alkupalaksi. Pääruoasi muhitettiin kania tomaattikastikkeessa. muhinut kani

Kokonaisesta kaniinista saatiin kolmea ruokaa. Kyljykset paistettiin erikseen lämpimäksi alkupalaksi. Pääruoaksi muhitettiin kania tomaatti-valkoviinikastikkeessa eli kaniinia metsästäjän tapaan.

Taas  tavallisen lauantaipäivällisen tekeminen lähti lapasesta. Alun perin piti tehdä vain alkupalaa ja pääruoka. Alkupalaksi raakakypsennettyä siikaa ja pääruoaksi kaniinia metsästäjän tapaan, kasvislisukkeineen. Mutta sitten se kani karkasi käsistä…

Matkan varrella tuli mieleen, että italialainen perheenemäntä tarjoaa välipastan kastikkeeksi usein pääruoasta liikenevän kastikkeen. Ja kaniinin kyljyksistä sai vielä näppärästi lämpimän alkupalan.

Italialainen neljän ruokalajin ateria, malesialaiselle twistillä

Malesialaista siikaa raakakypsennettynä, viinisuositus pinot gris

Kaniinin kyljykset, viinisuositus Sanzeno cabernet

Cacciotore –kastiketta ja pastaa, viinisuositus kevyt chianti

Kaniinia tomaatti-valkoviinikastikkeella ja vihreitä papuja, viinisuositus kevyt chianti tai Valpolicella classico


2 kommenttia

Savusiikapastaa Gardajärven tapaan

Savusiikapasta

Lähijärvissä on sen verran hyvä siikakanta, että välillä tulee ongelmia sen hyödyntämisessä. Peruspaisto ei enää uppoa, savustettuna säilyy vähän paremmin, suolakalana onnistuu joskus, joskus ei: vaikka järvi on kirkasvetinen, toisinaan kaloissa on selviä makuvirheitä, jotka tulevat esiin suolakalassa.

Vanha tuttu pastaohje erityisesti kylmäsavustetulle lohelle sisältää tomaattia, sipulia, lohta ja mausteita. Mutta savusiikaa ei ole jostakin syystä tullut mieleen soveltaa pastakastikkeessa ennen viime kesän (2012) vierailua Gardajärvellä. Vecchia Malcesine käyttää monipuolisesti järven kala- ja rapukantoja ruokalistallaan, samoin kuin tietysti maaseudun antimia.

Parasta savukalaa saa, jos voi itse savustaa, mutta valmiiksi savustettukin toimii. Tosin ostettu savusiika on usein liian kypsää ja hajoaa hiutaleiksi tai hitusiksi, eikä vastaa enää rakenteeltaan itse tuoreeltaan savustettua. Samoin savun määrässä on usein toivomisen varaa. Kannattaa tarkistaa kaupassa onko kala  pakastettu ennen savustamista.

Lue loppuun