Ripaus tryffeliä täyttää yhdeksän vuotta

Vuodet vierivät, mutta rakkaus hyvään ruokaan säilyy. En tähän bloggaamiseen lähtiessäni arvannut miten paljon se antaa, miten paljon se vaatii, miten kauan sen parissa viihtyy. Välillä olen ollut totaalisen kyllästynyt, pitänyt taukoja. Välillä taas olen joutunut hillitsemään itseäni, ettei koko ajan pulputa ohjeita julki. Näin vuosittain blogisynttäreiden kunniaksi reflektoidessa tunnistan itsessäni edelleen sen maailmanparantajan, jolla on sanottavaa minulle tärkeistä aiheista.

Viestinnän ammattilaisena bloggaus on aina toiminut minulle hiekkalaatikkona, jossa voi kokeilla mitä ei töissä kehtaa tohdi tai viitsi. Olen harjoittanut vaikuttajaviestintää lobbaamalla milloin luomuruokaa, lähiruokaa tai kalan tuoreutta (oikeesti, viikon vanha kala ei ole tuoretta!).

Nyt bloggaus on jo vähän passé, muut somet on kuuminta hottia. Tämä sopii minulle oikein hyvin. En aio ryhtyä tanssivaksi Tiktok-kokiksi, olkaa huoleti.

Ruokablogien maailma on muuttunut valtavasti, mutta yksi asia säilyy: hyvät reseptit. Häly ja kohkaaminen on vähentynyt, ehkä siirtynyt sinne TikTokkiin.

Oman blogin painopiste on vuosien mittaan vaihdellut, ennen koronaa matkat olivat isossa roolissa: Australia, San Sebastian, Vietnam… voikohan Saigoniin koskaan palata (tai edes HCMC:yyn 😊)? Matkustamiseni väheni jo ennen koronaa ilmastosyistä. Mutta bucket-listallani on vielä monta paikkaa, jotka haluaisin nähdä ja monta ruokakulttuuria, joita haluaisin maistaa. Ehkä vielä joskus. Siihen saakka riittää kotimaa: saaristo, mökkeily sekä syrjäiset merenrantakaupungit ruokakohteineen.

Alkumetreillä viini ja viinimatkat olivat myös enemmän esillä. Nykyään se on paljon pienemmässä roolissa, mutta edelleen nautin hyvän viinin ja ruuan yhdistämisestä. Kävijätilastojen perusteella se myös kiinnostaa muitakin.

Etenkin blogin Instassa tarinaa on nykyään enemmän juoksemisesta ja juoksumaisemista. Lievää pahemman riippuvuuden olen kehittänyt polkujuoksuun. Ravintoloissa ramppaaninen on vaihtunut enemmän metsässä hölkkäämiseen.

Blogissa painopiste on palannut alkulähteille: hyvään ruokaan. Yksinkertaista, hyvistä ja kiinnostavista raaka-aineista lähtevää ruuanlaittoa. Innostun kauppahallin tiskillä hirven lavasta, tuoreesta lohesta (!), joskus turskanposkista, enkä malta odottaa veriappelsiinien sesonkia. Innostun omalla kasvimaalla broccoliinista ja parsasta. Oman maan perunoista, alati!

En jaksa innostua trendeistä, kikoista ja hilavitkuttimista. Joskus tuntui siltä, että kaikesta pitäisi aina innostua kun tähän puuhaan on lähtenyt. Mutta jos en tykkää uunissa paistetun fetan mausta niin sitten mun ei tarvitse. En hanki sousvidee-laitetta koska olen päättänyt, ettei keittiööni mahdu uusia härpäkkeitä. Enkä tarvitse uusia laitteita. Entisetkin hajoaa säännöllisin väliajoin. Maailmassa on liikaa tavaraa, jos omalta osaltani pitäisin kiinni kohtuudesta.

Aikuinen lapseni on ollut vegaani nyt muutaman vuoden ja minusta se on ihan parasta! Vegaanisten ruokien tutkiminen on virkistänyt vanhaa bloggaajaa, se haastaa ajattelemaan uudella tavalla ja kokeilemaan kaikkea virkistävää. Olemme aina harrastaneet ruoan laittoa yhdessä ja vegaaninen näkökulma tuo kivaa uutta vinkkeliä.

Olin itse kasvissyöjä ennen kuin se oli edes muodikasta, 80-90 -luvuilla. Tämä vegaanisten tuotteiden hyöky on hämmentävää ja niin hienoa siitä näkökulmasta katsoen. Veteraanin kähisevällä äänellä: ”80-luvulla aloitettiin kikherneiden liottamisella yön yli, sitten keitettiin tunti ja lopulta tehtiin itse kasvispihvit. Oli työlästä mutta urheaa”. Työläys oli yksi syy, miksi siirryin takaisin sekasyöjäksi. Opiskelijaravintoloiden kasvisruoka oli niin huonoravinteikasta, että Attilan ruokalapöydästä kolmanteen kerrokseen noustessa tuli jo nälkä.

Vegaanista kanaa, vegestifadoa tai seitania syödessä ei jää nälkä.

Itse syön kyllä lihaa, mutta selvästi harvemmin kuin ennen ja useimmiten riistaa tai luomulihaa, lähitilalta. Mielelläni söisin myös useammin tuoretta kalaa, mutta periaatteeni ja makunystyräni ei anna periksi ostaa vanhempaa kalaa kuin kolme päivää sitten polskinutta. Minusta on vaan käsittämätöntä, että markettien valotauluilla kehdataan ilmoittaa kalasta vain viimeinen käyttöpäivä, ei kalastus/nostopäivää. Silloin kun jaksan, kerron tiskillä mielipiteeni. Kertokaa tekin, muuten mikään ei muutu!

Vanhoja muistellessa ja kevyesti ruokabarrikkaadeilla lippua taas heiluttaessa alkoi mielessä soida On mulla unelma. Tuoretta kalaa 😊. Mä en vanno mitään!

Advertisement

Paistetut voitatit ja mökkitunnelmia Saaristomerellä

Mökkeilimme elokuussa saaristomerellä. Odotin, että sienikausi olisi alkanut siellä aikaisemmin kuin kaukana pohjoisessa eli Tampereella. Kävin pari kertaa ihailemassa mökki-isännän vinkkaaman sienimetsän sammalrinteitä ja jäkälien peittämiä kallioita. Toisella reissulla tein äkkijarrutuksen heti mökkitiellä. Tatteja näkyvissä! Hätävilkut päälle ja voitatit talteen. Onneksi keräsin, sillä varsinaisessa sienimetsässä ei ollut vieläkään kuin komeita maisemia merelle.

Pintxokierros 2018: Käykää Puistossa!

Kuhannahkaa, kylmäsavustettua haukea (!), kuivattua kaprista, hernettä ja friteerattua tilliä. Vahva suositus Puistolle!

Pieniä helmiä, herkullisia oivalluksia. Kielen mukanaan vieviä pieniä, ihania suupaloja. Tylsiä voileipiä. Pintxoviikko Tampereella tarjoaa kaikkea tätä. Kiersimme tänä vuonna seitsemän ravintolaa. Varsin kevyin rantein, enemmän kivaa iltaa kaverin kanssa viettäen kuin ruoka-arvostelua totisesti harrastaen. Kävimme siellä missä kilpailupintxo näytti kiinnostavalta tai mikä osui sujuvasti matkan varrelle.

Kiersimme seitsemän ravintolaa 55:stä. Arki-iltana kannattaa muuten aloittaa hyvissä ajoin, sillä moni paikka lopettaa aikaisin tarjoilun.

Kaksi ihanaa erilaista helmeä Tallinnassa

Loistava käsityöläisoluita ja -siidereitä tarjoava ruokapubi ja taivaallinen kasvispainotteinen päivällispaikka erinomaisella viinilistalla. Antoisa Tallinnan reissu!

Korea kimara

En malta olla vahtaamatta näitä olympialaisia! Kisat ovat saaneet muistelemaan omaa Korean matkaa. Innostuin Soulin reissulla korealaisesta keittiöstä kovasti. Vaikka olin työmatkalla, pääsin karkaamaan jonkun kerran tutustumaan kauppahalleihin, korealaiseen katuruokaan ja ruokamarkkinoiden humuun. Reissun kulinaarinen kohokohta oli ylellinen päivällinen mereneläviin erikoistuneessa ravintolassa.

Soul on maailman neljänneksi suurin kaupunki,  lähes 22 miljonaa asukasta. Tuolloin keskustan 10-kaistaiset moottoritiet kumisivat tyhjyyttään ja metron legendaariset ruuhkat olivat minimaalisia. Kauppakeskuksissa oli epätodellisen hiljaista. Syynä oli juuri Soulissa puhjennut Mers-epidemia. Mers aiheutti 36 ihmisen kuoleman, herätti pelkoa ja paniikkia, sulki kouluja työpaikkoja. Ja nosti käsidesit joka paikkaan. Käsidesipurkki oli vastassa niin glamöröösin ostoskeskuksen ovella kuin kojuista muodostuvassa kauppahallissa.

Tehokkaan, järjestäytyneen ja erittäin teknologisen yhteiskunnan kuva maasta tuli. Säästyimme Mersiltä. Toin matkamuistona nipun herkullisia kokemuksia ja pari keittokirjaa.

Ei gulassia vaan pörkölttiä

Yli 20 vuotta sitten söin Budapestissä uskomattoman hyvää possupataa. Muistan edelleen sen maun: pehmeää, maukasta ja ah niin paprikaista. Se ei ollut nimeltään gulassi, toisin kuin muualla maailmassa sitä sitkeästi kutsutaan. Gulassi on unkarilaisten lihakeitto ja pörkölt on se paprikainen lihapata.

Koska hyvä ei riitä – Ravintola C:n huikea pop up -ravintola Rekolan tilalla

Jälkiruoka, jota chef Ilkka Isotalo on kehitellyt mielesään muutaman vuoden. Taivaallista!

– Koska hyvä ei riitä, pyydän viljelijältä enemmän, summaa Ilkka Isotalo serviisiä esitellessään. Ravintola C kunnioittaa ja vaalii suomalaisen satokauden herkkuja parhaalla mahdollisella tavalla, viemällä ravintolansa muutamaksi illaksi Rekolan biodynaamiselle maatilalle.

Kaikki illan ruoka-ainekset ovat tilalta ja illan viinit ovat luonnollisia viinejä. Yhteistyö Rekolan kanssa on pitkä, sillä C: n tilannut koko yhdeksän vuoden historiansa ajan kasviksia Kangasalan tilalta.

Huolettoman puutarhurin tunnustuksia

Keltasipulit, porkkanat, nicolat, siiklit ja persiljat kylvetty. Ja vaikka mitä vielä kylvämättä.

Joka kevät seuraan kateuden sekaisella ihailulla oikeiden puutarhaihmisten päivityksiä, sellaisten kuin Sauvajyvänen ja Puutarha ja hella. Mitä on kylvetty, mitkä taimet on jo kasvatettu. Minä herään vasta suunnittelemaan, sitten juoksemaan hengästyneenä kevättä kiinni. Tilaamaan siemeniä, kääntämään maata, kasvattamaan taimia.

Jotain olen oppinut 20 vuotta tätä puutarhaa pitäessäni. Kyllä se pysyy pitämättäkin. Vähän vaan välillä villiintyy.

Airbnb-kokemuksia läpi Australian, vinkkejä ja alekoodi

Airlie Beachin kämpän parvekkeelta näköala satamaan. Jossain tuolla on isännän purjevene, jolla pääsin purjehtimaan Whitsundaysin saaristoon. Joskus käy iso munkki.

Ennen Australian matkaa en ollut käyttänyt Airbnb-palvelua ja tietysti se vähän jännitti. Ensimmäisessä kohteessa Cairnsissä vuokraisäntänä oli vielä mies.

Matkasin lähes kolme kuukautta aivan Queenslandin pohjoisosista alas itärannikkoa kevään mukana kohti etelää ja Melbournea ja sitten koukkasin länsirannikolle. Asuin 12:ssa eri Airbnb-majapaikassa. Lähes kaikissa paikoissa meni mukavasti.

Asetin itselleni majoitusbudjetin etukäteen. Selväähän oli se, ettei hotelleissa voinut yöpyä noin pitkää matkaa. Eikä meikä enää taivu hostellien dormitorioihin. Mitä pidemmälle matka eteni, löysin myös uusia puolia itsestäni. Mihin taivun ja mihin en. Budjettikin nousi.

Alkumatkasta varasin vuoroviikoin pelkän huoneen ja huoneen omalla kylppärillä. Loppumatkasta halusin enemmän omaa rauhaa.

Herkullinen jyväinen ja pähkinäinen kurpitsasalaatti

Ostin Melbournesta pelkästään keittokirjoja myyvästä kaupasta useamman kirjan. Delicious-sarjan Feel Good Food -kirjassa on aivan ihana talvinen kurpitsasalaatin ohje. Olen tehnyt sitä nyt kahdesti ja jotenkin ohjetta pitää tavata edestakaisin ja aina jotain meinaa unohtua. Luenko ohjetta nurinkurin, väärällä puolen maapalloa? Kirjaan tämän nyt ylös vaihe vaiheelta, jospa ohje kääntyisi näin tämän pallonpuoliskon suuntaiseksi.

Kaikkia aineita ei myöskään löytynyt. Kiersin Tampereen kaupat, eikä edes Ruohonjuuressa oltu kuultu freekeh-jyvistä. Korvasin tuon uusvanhan superviljan suomalaisella speltillä.

Puy-linssejäkään en löytänyt, vaikka kolusin freekehiä etsiessä monta kauppaa. Beluga-linssit ovat melkein yhtä hyviä, minusta ne toimivat aika mainiosti tässä salaatissa. Tietääkö joku mistä freekehiä ja puy-linssejä saa Mansessa?

Siemeniä laitoin aika liberaalisti. Lisäsin vielä ohjeeseen kuorittuja ja kuorimattomia manteleita ja ne toivatkin kivaa purutuntumaan muuten pehmeään salaattiin.

Victoria Market – eteläisen pallonpuoliskon suurin kauppahalli

Tuntia ennen kuin kauppahallin ovet sulkeutuvat, on hallissa käynnissä kilpalaulanta. Kilo possunkyljyksiä, viisi dollaria, viisi dollariaaa! Mahtava baritoni julistaa miten hyvää erikoistarjouksessa oleva mustekala on! Lohta Tasmaniasta! Yhden siunatun hiljaisen kaupan kohdalla on kyltti, joka julistaa meidän liha on niin hyvää, että se käy kaupaksi huutamatta. Melbournen kauppahalliin on niin helppo rakastua!

Toinen Melbournen Airbnb-kämppäni sijaitsi pilvenpiirtäjässä kauppahallia vastapäätä. Katselin pienen työnurkkaukseni ikkunasta vilskettä ja hyörinää. Astuin kadun yli ja olin maailman parhaassa kalakaupassa. Eteläisen pallonpuoliskon kaikki äyriäiset ja kalat! Lihaa vuohesta krokotiiliin, kengurusta kaniiniin. Ravintoloita, kahviloita. Ruokarekkoja. Ei parempaa lähikauppaa voisi toivoa!

Luontoretkellä Melbournessa: Claypots, St Kilda ja pingviinit

Melbournen eteläisestä lähiöstä St Kildasta löytyy salainen luontoretken kohde, sillä sataman aallonmurtajien kivien suojassa asuu pingviinien kolonna. Pingviinit palaavat illan hämärtäessä mereltä ruokkimaan poikasiaan, jolloin pikkuiset pingut tulevat näkyviin. Päivisin poikaset piilottelevat kivilohkareiden piiloissa.

Äyriäisravintola Claypots St Kildassa toimii periaatteella tuoreita mereneläviä ja kaloja riittää nopeimmille, eikä muuta myydäkään kuin tuoretta. Ravintolassa kannattaa siis olla ajoissa ja pöytävaraus on ehdottomasti suositeltavaa.

Suunnittelin  retkeni St Kildaan niin, että ajelin raitsikalla heti alkuillasta syömään ja aikomuksena oli ehtiä hämärän tullen aallonmurtajalle. Ravintola tarjoili kuitenkin verkkaiseen tahtiin (mikä on minusta aina yleensä loistojuttu), joten pimeys ehti jo asettua ennen kuin pääsin aallonmurtajalle.

Kuvakimara farmareiden markkinoilta Australiasta

– Älä osta mitään kasviksia ja hedelmät marketeista! Osta suoraan viljelijältä markkinoilla!

Näin vannotti minulle useampi australialainen. Kyllä farmareiden markkinoilta ostetut tuoreet vihannekset olivatkin herkullisia. Ja se valikoima! Cairnsin markkinoiden tarjonta oli häkellyttävä. Siellä oli kaikkea mitä tropiikissa kasvaa ja vielä kaikki kevätsesongin tuotteet, parsoista lähtien.

Rusty´s Market Cairnsissa Queenslandin pohjoisosassa on farmareiden markkinoiden edelläkävijä ja kuuluisin lajiaan. Muualla markkinat pidetään vielä kerran viikossa tai kuussa, ulkotiloissa. Rusty´s Market on avoinna kolmena päivänä viikossa kaupungin keskustassa isossa katetussa hallissa. Ero tavalliseen kauppahalliin on se, että myyjät kauppaavat itse viljelemiään ja jalostamiaan tuotteita.

Ihanaista paahdettua myskikurpitsaa salaatissa

Tässä on kova kilpailija juhlapöytien perunasalaatille! Resepti on yksi parhaista Australian tuliaisistani. Ostin paketin valmista myskikurpitsasalaattia Fremantlen luomukaupasta, enkä odottanut siltä muuta kuin nopeaa ja helppoa rantaruokaa. Se olikin niin hyvää, pehmeää ja maukasta, että ostin toisenkin salaatin. Ja vakoilin innolla paketin kyljestä tämän ihanan salaatin ainekset.

4-vuotias Ripaus tryffeliä valloitti uusia meriä ja mantereita

Etelämerelle päästessään varpaat olivat jo saaneet vähän väriä.

Korallimeri, Etelämeri, Intian valtameri, Atlantin valtameri. Thaimaa, San Sebastian, Singapore, Australian manner. Olen aina rakastanut matkustamista, mutta ruokaharrastus on vienyt kuluneena blogivuonna uusiin maailmoihin. Hyvien ruokakohteiden metsästämisen ohessa olen elvyttänyt vanhan harrastukseni, uusissa merissä uimisen.

Blogissa tämä on näkynyt matkatarinoina ja hivuttautumisena matkabloggaamisen puolelle. Vuosi vaihtui Thaimaassa. Kesällä kävin bucket-listallani pitkään roikkuneissa Bilbaossa ja San Sebastianissa.

Syksyllä kiersin Australiaa lähes kolme kuukautta. Matkaa Cairnsista Perthiin kertyi 8000 kilometriä. Blogin tarinat eivät ole ehtineet vielä puolimatkaan. Ensimmäisen reilun kuukauden aikana otin vastaan kevättä ja kesää Queenslandissa. Suuri valliriutta, valaiden muuttomatka etelään, ralliautoilu rantahiekalla Fraserin saarella.

Vauhdin hurmaa ja luontoelämyksiä Fraser Islandilla

Ajamme satanen lasissa pitkin hiekkarantaa. Aallot tyrskivät merivettä auton tuulilasille, ellei kuskimme Kris ehdi väistää aaltoa. Fraserin saarella 120 km pitkä hiekkaranta on virallinen Highway, niin uskomatonta kuin se onkin. Aamulla on laskuvesi ja voimme ajaa täysillä veden rajassa. Vastaan tulee autoja ja vähän vastaantulijasta riippuen se ohitetaan oikealta (liikennesääntöjen vastaisesti) tai vasemmalta.

Suojeltu Fraserin saari on ainoa paikka maailmassa, jossa kasvaa sademetsää hiekkamaassa. Se on myös maailman suurin hiekkasaari. Sademetsän lisäksi luontotyyppejä on moneen lähtöön. Ajamme läpi mangroven, trooppisien sademetsien ja eukalyptysmetsän. Vuonna 1992 maailman perintökohteeksi listattu saari on suosittu turistikohde. Oppaamme mukaan statuksen saaminen on nurinkurinen ilo, sillä hienosti säilynyt luonnonsuojelualue vetää nyt isoja määriä väkeä.

Sitruunainen vuohen kare pannulla

Pitkään matkustaminen ja ruoan laittaminen erilaisten Airbnb-kotien keittiöissä opetti soveltamaan ja käyttämään kikkakolmosia. Samalla opin käyttämään tehokkaammin niitä raaka-aineita mitä käytössä on. Fremantlen kodin pihalla kasvoi sitruunapuu. Kotiin tullessani poimin aina sitruunan maasta ja etsin raaka-aineille yksinkertaisimmat sitruunapohjaiset ohjeet.

Sitruunan kuorella, mehulla ja yrteillä vuohen kare saikin ihanat maut. Haastetta toi keittiön laitteiden rajoitteet.

Vuohen karetta laittaessani käytössä oli kyllä hyvä paistinpannu ja liesi, mutta surkea mikroaalto-uuni -yhdistelmä.

Kyljysrivillä oli pieni nahkatakki päällä eli kareen luita ei oltu putsattu. Nahka ja pieni rasva ja liha luiden vieressä oli kuitenkin oikein hyvää. Jospa vielä olisin voinut viimeistellä sille rapean pinnan kuumassa uunissa olisi lopputulos ollut optimaalinen. Grillissä tästä vasta tulisikin mahtavaa.

Käärmeitä, rauskuja, liskoja

Jep, kengu on tällä puolen aitaa, tien vieressä. Perusaidat ei näitä pidättele.

Tänään oli hyvä eläinpäivä. Melkein kävelin aivokuoleman aiheuttavan käärmeen päälle. Tarkkailimme kengurun kanssa toisiamme. Piikkirauskut uiskentelivat aivan rantaviivalla. Lisko ylitti tien. Ja minä uin Etelämeressä.

Olen jahdannut katseellani kenguruita koko 2,5 kuukautta Australiassa. Kerran aiemmin tällä viikolla näin kaukaa pakoon loikkivan lauman, hädin tuskin ehdin kameran kaivaa kun ne olivat jo pomppineet pakoon. Tämä kengu oli utelias.

Sykähdyttävä valasretki Hervey Bayssa

Valaanpoikanen tulee laivan viereen ja selvästi katselee meitä. Emo kellii pinnalla auringossa ja läiskyttää evällään vettä. Urosvalas laulaa. Koin valasretkellä Hervey Bayssa monta sykähdyttävää hetkeä.

Matkustin Hervey Bayn kaupunkiin kahdesta syystä: nähdäkseni muuttomatkalla olevat ryhävalaat ja Fraser Islandin.

Ensimmäinen valaan puhaltama vesisuihku näkyy reilun puolen tunnin jälkeen. Kippari kuuluttaa, valas ja poikanen vasemmalla! Pääsemme laivalla lähelle ja näemme kun äitivalas ja poikanen uivat eteenpäin hiljalleen, selkäevät vilahtelevat pinnalla rytmikkäästi. Sitten selät kohoavat hieman korkeammalle ja ne sukeltavat. Emo päätti ruokkia poikastaan pinnan alla.

Valas ei suinkaan imetä vaikka se nisäkäs onkin. Se ruiskuttaa mereen maitoa, joka on kuin paksua rihmaa. – Sitä voi poimia vaikka käsin, niin kiinteitä rihmat ovat, kapteeni kertoo. Valaanpoikaset oppivat samalla tavan imuroida suuhunsa tulevaa oikeaa ruokaa, katkarapuja, levää ja kaloja. Poikanen kasvaa äidinmaidolla kahdeksan (8) kiloa tunnissa.

Ihanaa kampasimpukkaa veriappelsiinilla

Oi, parhaita kampasimpukoita mitä olen ikinä valmistanut! Ehkä se johtuu siitä, että ostin ne Melbournen parhaasta paikasta, Victorian kauppahallista. Tai vieras pannu ja kaasuliesi auttoivat vahingossa onnistumiseen. Uskoisin kuitenkin, että ansio kuuluu kampasimpukoiden tuoreudelle.

Veriappelsiinista ja salottisipulista tuli ihanan maukas pohja kampasimpukoille.

Elitististä grillattua kuningasnapsijaa

Fremantlen kalakaupan päivän erikoinen oli kuningasnapsijan file. Tarjouksessakin tuoreen fileen kilohinta oli 36 euroa. Ostin 200 g fileen, joten lounaan hinnaksi tuli kahdeksan euroa.

Olen sivusilmällä seurannut kuhinaa, joka syntyi Hesarin pääkirjoituksesta. Päivittelin, että minäkö muka elitisti. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa?

En voi kieltää. Olen elitisti. Reissaan Australiassa ruoan perässä sen sijaan, että säästäisin sukkaani. Säästäminen pahan päivän varalle olisi paljon fiksumpaa. Napsijasta tuli kyllä aivan mahtavan herkullista Australian auringon alla, Airbnb-kodin takapihan grillissä.

Enemmän kuin unelma: Whitsundays purjeveneessä

En ollut uskoa onneani! Airbnb-isäntäni David lupasi viedä minut purjehtimaan Whitsundaysin saaristoon. Saaristo on Australian ykköslomakohde. Suojeltu ja asumaton Whitehaven beach äänestetään jatkuvasti yhdeksi maailman kauneimmaksi uimarannaksi. Purjehdimme kolme päivää saaristossa näiden uskomattoman kauniiden maisemien keskellä. Uin valkohiekkaisella Whitehavenin rannalla hain kanssa. Kaksi uteliasta kilpikonnaa katseli venettämme. Snorkalasin kalaparvien keskellä. Kalastimme ja melkein sain virvelillä piikkirauskun! Ainakin uskon niin mielelläni.

Whitehavenin ranta jatkuu ja jatkuu, seitsemän kilometria. Sen hiekka 98-prosenttista silikonia ja siksi niin hohtavan valkoista.

Aussiebarbie japanilais-suomalaisittain

Pidimme grillijuhlat puutarhassa Airbnb-emäntäni Terukon kanssa lomaviikoni päättäjäisiksi. Vietin viikon japanilaisen Terukon kotona ja ystävystyimme yhteisen intohimon kautta – herkullinen ruoka ja hyvät raaka-aineet. Teruko on asunut Australiassa yli parikymmentä vuotta ja tuntee hyvin paikalliset ainekset. Toisaalta hän on säilyttänyt japanilaisen ruokakulttuurin taidot ja perinteet. Viikon aikana opin tekemään taskurapuja, misokeittoa, tempuraa sekä dashilientä sobanuudeleilla. Vastavuoroisesti opetin häntä grillaamaan lihaa. Airbnb on ihan paras tapa asua ulkomailla!

Sobanuudelit ja dashiliemen tekeminen

Japanilainen Airbnb-emäntäni Teruko innostui kun kerroin että haluaisin joskus kokeilla sobanuudeleita. – Ei se ole ollenkaan vaikeaa, lähdetään kauppaan! Löysimme Townsvillen aasialaisesta kaupasta dashiliemen ainekset ja paketin sobanuudeleita.

Olen himoinnut sobanuudeleita siitä lähtien kun näin Anthony Bourdainin Hokkaido-jaksossa niitä niin innoissaan ryystävän. Kyllä, kaikki ylisanat sobanuudeleista pitävät paikkansa! Vaikka käytimme kuivattuja sobanuuleita keittiömestarin tekemien tuoreiden sijaan, oli maku syvä ja herkullinen. Salaisuus on itse tehdyssä dashiliemessä.

Modernia aussiruokaa: Touch of Salt

Sesonkiajatteluun nojaava A Touch of Salt on Townsvillen parhaita ravintoloita. Minua kiinnosti erityisesti ravintolan moderni australialainen ote keittiössä ja paikallisten ainesten käyttö.

Alkuun tilaan lämminsavustettua kengurua. Punertavaksi jätetty liha on siivutettu ohueksi. Kaverina on hasselpähkinää, samphiresta ja karviaisesta tehtyä vincottoa sekä  makeaa karviaishilloa. Pehmeä buffalojugurtti täydentää makumaailmaa. Tarjoilija tulee vielä rouhaisemaan pippurimyllystä mustapippuria. Kenguru on mehevintä, maukkainta, parasta syömääni kengurua tähän mennessä!

Terukon yltiöherkulliset taskuravut

Airbnb-emäntäni sai valtavan taskuravun lahjaksi lihakauppiaaltaan. Niin, lihakauppiaalta, joka oli saanut tuoreita mutataskurapuja suoraan kalastajatutultaan.

Pääsin opiskelemaan taskuravun saloja kun japanilainen Teruko valmisti ravun kiinalaisittain. Olen kehunut Airbnb-kokemuksia Australian matkallani, mutta Terukon luona asuminen oli kyllä erityisen mahtavaa. Löysimme heti yhteisen sävelen rakkaudesta ruokaan.

Olin vain niin innoissani yhteisestä kokkaamisesta, että en kirjoittanut heti ylös tarkkoja määriä. Tämä ohje on suuntaa-antava, määrät ovat noin ja suurin piirtein. Maku sen sijaan oli tarkasti kohdallaan. Meillä oli vieraana myös Terukon alakerran vuokralainen, Townsvillen japanilaisen ravintolan chef Tetsuko. Ammattilainenkin oli sitä mieltä, että emäntäni ohje oli kerrassaan yltiöherkullinen.

Snorklaus- ja kalastusretki Magnetic Islandin vesillä

Vihreä kilpikonna tulee takaoikealta ja ui päättäväisesti ohitseni. Otan snorkkelin putken pois suusta ja huikkaan muille kilpikonnasta. Lähellä olevat lapsiperheet uivat kiireellä katsomaan ja ehtivät näkemään sen ennen kuin konna katoaa riutan piiloihin. Lasten kasvoilla on yhtä leveä hymy kuin minullakin.

Keisarinapsijaa pannulla

Paras kalaruoka tällä Australian reissulla, tähän mennessä! Olen syönyt ravintoloissa erinäisiä annoksia barramundia ja riuttakaloja, mutta tämä itse paistamani keisarinapsija oli mahtavan makuinen. Keisarinapsija valkolihainen kala, jolla on kaunis punainen nahka. Kiinteälihaisen kalan maku on hienostunut ja maukas.

Palsternakka grillissä aussityyliin ja Airbnb-alennus

Katselin hieman epäilevästi Airbnb-isäntääni Davidiä kun hän ehdotti että laitetaan grilliin myös palsternakkaa. Sehän toimi aivan loistavasti!

Ohuet kiekot kypsyvät nopeasti ja grillihän antaa kaikelle paremman maun. Myös kaasugrilli.  Fakkiutuneen hiiligrillaajankin se on nyt pakko myöntää, kun olen kaasulla grillaillut pitkin Australian itärannikkoa.

Grillatut palsternakat maistuvat kaikenlaisen lihan lisukkeena. Grillasimme australialaista karitsaa ja sehän oli tosi maukas yhdistelmä. Toisena iltana grillailin yksin Davidin kaasugrillillä kengurua, ja nekin maut toimivat hienosti yksiin.

Grillatut palsternakat lisukkeena

• muutama vajaan 1 cm paksuksi kiekoksi leikattu palsternakan pala
• liraus oliiviöljyä
• sormisuolaa maun mukaan
• (tuoreita yrttejä, vaikkapa rosmariinia)

Pese palsternakka, kuivaa ja leikkaa vajaan sentin paksuiksi kiekoiksi. Mausta lirauksella oliiviöljyä, sormisuolalla ja halutessasi tuoreilla yrteillä.

Grillaa nopeasti keskilämpöisellä grillillä molemmin puolin. Kun haarukka läpäisee mutta palsternakka antaa vielä vähän vastusta, on lisuke parhaimmillaan.

Koti-Suomessa grillikelit alkavat viiletä, mutta palsternakkojen sesonki on parhaimmillaan. Palsternakka säilyy maassa pitkään syksyyn. Sitä voi kerätä myös keväälläkin.

Rakensimme Airbnb-isäntäni Davidin Weber-grilliin melkoisen kattauksen. Karitsan kyljyksiä, palsternakkaa, perunaa, paprikaa. Aivan mahtava systeemi tämä Airbnb, iloinen isäntä, parveke grillillä ja uima-allaskin kuului tähän majoitukseen.

Täällä Australiassa matka on jatkunut Cairnsista jo 1400 kilometriä etelään. Olen edelleen Queenslandissa, mutta aivan eteläosassa, Hervey Bayssa. Huomenna lähden aamuvarhain valasretkelle tsekkaamaan ovatko valaat vielä Frazerin saaren suojaamassa lahdessa vahvistamassa poikasiaan vai ovatko ne jo jatkaneet matkaansa etelään. Kuukausi sitten kun grillasimme Davidin kanssa palsternakkoja, oli kuuluisa valkoinen valas juuri ohittanut Cairnsin ja jatkanut etelään. Nyt alkaakin jännittää, ehdinkö vielä näkemään valaat poikasineen. Ovatko ne laulutuulella?

Tämä Airbnb-majoitus on osoittautunut loistavaksi. Olen tutustunut mahtaviin ihmisiin, kuten Davidiin. Nyt olen viidennessä Airbnb:n kautta varaamassani majapaikassa ja tähän mennessä homma on toiminut todella hyvin. Palaan myöhemmin asiaan laajemmin, mutta jos olet kiinnostunut Airbnb-majoituksesta, kirjaudu tämän linkin kautta. Sekä sinä että minä saamme kumpikin 35 euroa alennusta seuraavasta varauksesta, win-win!

Tallenna

Ochre: modernia australialaista villiruokaa

Jos Dundee´s -ravintolassa oli rouhea ote, löytyy sen seinänaapurista Ochresta hienovaraisempi moderni australialainen keittiö. Alkupala viineineen tuo ensimmäisen wow-elämyksen ruokamatkalla Australiassa.

Ravintolasta on varsin mukavat näkymät Cairnsin satamaan ja aluksiin, jotka tekevät niitä mahtavia risteilyjä Isolle valliriutalle.

Alkupalaksi valitsen maistelulautasen, jossa on lohta, krokotiiliä, kengurua ja emua. Lautasellinen jännittävää lähiruokaa ja villiruokaa.

Sommelier kysyy minkälaista viinistä pidän. Hän suosittelee alkupalalle lasillista Länsi-Australiasta kotoisin olevaa Chardonnaytä. Saan pienen tipan maistaa ennen päätöstä. Chardonnay ei kuulu lempirypäleisiini, mutta tämä yllättää.

– Viini edustaa uudempaa tapaa tehdä Chardonnaytä, kertoo sommelier. Paljon tammea, sekä amerikkalaista ja ranskalaista.

Tuoksu on hurja. Siitä puskee esiin grillattua troppista hedelmää, jopa lihaa. Todella kuivaa suuta kurtistavaa tanniinia, hedelmää, kuivaa puuta. Onneksi luotan viinuriin, West Cape Howe 2015 todella toimii moniottelulautasen kanssa.

Savustetulle lohelle on ripoteltu vihreitä muurahaisia. Chef kerää itse muurahaiset sisämaasta, Tablelandsin pusikoista. Vihreitä muurahaisia näkee Cairnsin pihoilla ja kadullakin, mutta chef tuo kuulemma pesällisen kerrallaan. Olisipa mielenkiintoista päästä näkemään prosessi pesästä lautaselle, kaikkine valmistusvaiheineen!

Huikea Suuri valliriutta Australian rannikolla

Turkoosi meri, vitivalkoinen hiekkaranta. Ihmiset pääsevät piipahtamaan saarella vain pienellä aidatulla kaistaleella, sillä Michaelmas Cayn varsinaisia ja vaalittuja asukkaita ovat kilpikonnat pesimäkaudellaan sekä isot ja pienet fregattilinnut sekä pari sataa muuta lintulajia.

Suurella valliriutalla snorklatessa näin kun uhanalainen vihreä kilpikonna rouskuttaa tarmokkaasti levää parin metrin syvyydessä. Vesi on niin kirkasta, että konnan kilven ja pään kuviot erottuvat kuin valokuvassa. Pikkukala pyrkii samoille apajille ja kilpikonna näykkää kalaa. Konna on nopea ja sulavaliikkeinen vedessä. Vihreän kilpikonnan lisäksi suurella valliriutalla asuu kuusi maailman kahdeksasta uhanalaisesta kilpikonnalajista.

Mustekalaa ja karamellisoitua sipulia -pinxtot

Söin Bilbaossa aivan mahtavan pinxton, pientä mustekalaa ja sipulia. Hehkutin siitä Baskimaan reissun aikana Instragramissa ja jälkeen. Kokeilin tehdä kotona ja se onnistui! Aivan samaa lajia mustekalaa ei tietenkään Suomeen saa, mutta herkulliselta tämäkin Tampereen mainiosta kauppahallista ostettu pikkukalmari maistui.

• ½ kg mustekalaa eli kalmaria (squid, calamari)
• reilu loraus oliiviöljyä
• valkosipulin kynsi
• sormisuolaa
• sitruunaviipaleita

Karamellisoitu sipuli

• 2 keltasipulia
• 25 g voita
• 1/2 – 1 rkl ruokosokeria
• (balsamicoa)
• sormisuolaa

Aloita sipulin karamellisoinnista. Ohje löytyy täältä.

Pilko mustekala. Leikkaa lonkero-osa erikseen ja leikkaa pussista klassisia mustekalarenkaita. Huuhtaise lima pois ja kuivaa hyvin. Löysin kaupasta biohajoavia keittiöliinoja, niillä on hyvä taputella kalaa, lihaa ja mustekalaa kuivaksi. Voit myös käyttää keittiöpyyhettä.

Tein mustekalat kahdessa erässä ja kahdella tapaa, sillä halusin kokeilla kumpi tapa on parempi. A la plancha -ohjeita löytyy monenlaisia. Puolet paistoin ensin oliiviöljyssä ja sitten siirsin kuivalle kuumalle pannulle saamaan paahtunutta väriä kylkiin. Sekin oli hyvää, mutta minä pidin enemmän toisen satsin paahteisemmasta mausta.

Osan laitoin suoraan tosi kuumalle öljyttömälle pannulle. Tästä satsista tuli ihanan paahtunutta! Painele koko ajan lastalla kippuraan kääntyviä lonkeroita pannua vasten. Pari kolme minuuttia riittää. Maista ja paista lisää jos renkaat tuntuvat vielä sitkeiltä. Lisää sormisuolaa jos kaipaat lisää suolaa.

Laske lämpöä, lisää sitten oliiviöljyä ja pilkottu valkosipuli. Sekoita ja vahdi ettei valkosipuli pala. Kun valkosipuli on kypsää, on mustekalakin valmista.

Yhdistä sipuli ja kalamari pieniin kulhoihin. Tästä satsista tulee neljä pinxtoa tai kaksi pääruoka-annosta, jos lisukkeita on runsaasti. Tai kahdelle nälkäiselle alkupala.

Viimeistelen ohjetta Australian tropiikissa, Magnetic Islandilla. Kohta lähden snorklaus- ja kalastusreissulle. Toivottavasti merestä nousee jotain kalaa tai merenelävää, sillä yllättäen saaren kaupoista ei saa tuoretta kalaa. Kalastajat laittavat saaliit merellä suoraan pakkaseen, tuoreet saaliit menevät ravintoloihin. Ei auta muu kuin koettaa itse! En muuten ole koskaan ollut syvän meren kalassa, enkä riutalla kalassa. Mitenkähän tässä käy?!

Chilli crab, Singaporen kansallisruoka

Vietin muutaman päivän Singaporessa, ennen kengurunloikkaa Australiaan. Nopeasti kävi selväksi, että chillirapua on maistettava jos meinaa jotain varteenotettavaa ymmärtää singaporelaisesta ruokakulttuurista.

Singaporelaiset eivät kysy tavatessaan mitä kuuluu vaan oletko syönyt ”sudah makan”. Keskustelu parhaasta ruoasta, parhaista paikoista, parhaista tavoista valmistaa sitä ovat singaporelaisille yhtä tärkeitä kuin Tampereella Ilves vai Tappara. Paljon kiinnostavampi tämä singaporelainen keskustelu minusta!

Arvatkaa vaan kuinka monta mielipidettä löysin missä ravintolassa kansallisruokaa pitää syödä! Keskustelu parhaasta Chilli crab paikasta kävi kuumana niin netissä kuin missä hyvänsä otin kysymyksen esille. Useimmat väittivät, ettei chilli crab ole tulista nimestään huolimatta – se on vain virkistävää.

Maailman korkeinta ääretöntä uima-allasta tirkistelemässä

Koska lintuperspektiivi oli niin hauska Singaporessa, kävin myös katsomassa maailman korkeimmalla sijaitsevaa uima-allasta. Halusin tutustua hotellin lähellä olevaan hightech-puistoon. Kun puiston mittasuhteet selvisivät, päätinkin katsella sitä Hotel Marina Bay Sandsin näköalatasanteelta. Samalla pääsin tirkistelemään mitä se rikkaampi väki altaassaan puuhaa.

Vain hotellin asukkaat voivat porskutella kuuluissa äärettömässä uima-altaassa. Tavan rahvas pääsee viereiselle kattoterassille katselemaan.

Sentosan saari Singaporessa ja köysirata palmujen yllä

Singapore tuntuu olevan täynnä kaikkea: pilvenpiirtäjiä, ihmisiä, ja tekemistä. Etenkin tekemistä. En useinkaan reissuillani etsi varsinaisia nähtävyyksiä, ihmettelemistä ja katsomista riittää muutenkin. Singaporen muutaman päivän layoverin aikana kävin kuitenkin Sentosan saarella, josta palasin kaupunkiin huimaa köysirataa pitkin.

Sentosan saari on pieni hiekkarantainen huvikeskus aivan Singaporen edessä. Saari ei ole aivan tavallinen luontokohde, vaan sinne on pakattu viihdekeskusta toisensa perään. Jos rantaelämä alkaa kyllästyttää, voi aina piipahtaa Universal Studiolle, huvipuistoon, akvarioon, perhostaloon, golfaamaan, vesipuistoon, vahakabinettiin…

Aussien surf and turf

Vasemmalla emumakkaraa, alhaalla vasemmalta käsin kengurua vartaassa, naudan pihvi, krokotiilia vartaassa. Oikealla barramundia.

Tilasin maistelulautasen vaikka olin kahden vaiheilla onko se hyvä idea. Tällä kertaa enimmäkseen kannatti ottaa riski. Halusin maistaa australialaisia erikoisuuksia: emua, kengurua, krokotiilia. Samalle lautaselle tuli vielä barramundia, katkarapuja ja rib eye -pihvi. Surf and turf australialaisittain, semmoinen robusti versio.

Emu saapui makkaran muodossa. Sen kaverina oli heleän punainen marjakastike. Makkarassa oli mukavasti chilistä potkua ja marjaisan hapokas kastike tuki makuja hienosti. Yksi suosikeistani lautasella!

Grillatut kenguru- ja krokotiilivartaat saivat satay-kastikketta kaveriksi. Jos en olisi juuri syönyt maailman parhaita sataykastikkeita Singaporessa, sanoisin että tämä on hyvää satayta. Nyt kummatkin vartaat oli vain marinoitu kastikkeella, joka antoi kivan taustamaun.

No miltä krokotiili maistuu? Kanalta, klassisesti se maistuu ihan kanalta. Mutta sellaiselta maukkaalta, hyvin ruokitulta kanalta. Tai ehkä se maistuu myös hieman valkolihaiselta kalalta. Tai rasvaiselta possunkyljeltä, paitsi että se ei ole rasvaisen makuista. Kun vertailukohtia on näin paljon, lienee parasta sanoa että se maistuu krokotiilille. Toinen suosikki lautasella!

Sain kolmannen Michelintähteni jonottamalla

Hong Kong Soya Sauce Chicken Rice & Noodle on yksi pieni ruokakoju muiden joukossa Chinatown Complexissa. Sen erottaa naapurikojuista valtava ja ainainen jono sekä tietysti Michelintähti. Pahat kielet kommentoivat aikoinaan, että kahden singaporelaisen hawkerkojun palkitseminen tähdellä on Michelin vastaus elitismisyytöksiin. Michelinin organisaatio osoittaisi tällä, ettei se arvosta yksinomaan finediningia ja pipertämistä. Singapore mainitaan usein yhtenä maailman kiinnostavimmista ruokakohteista, kaupungista julkaistaan jo omaa Michelinkirjaa, ja tähtiravintoita riittää. Väittely tähtien oikeutuksesta käy kuumana kuin wokkipannu, ja kaikki tämä on tietysti omiaan ruokkimaan Michelinbusinesta.

Puolet Singaporen Michelin-kojussa syömiskokemuksessa on Kiinanmuurin mittainen jono. Suosittelen kuitenkin, että ennen jonottamista kannattaa syödä aamiainen. Minä yhdistin jetlaagissa haahuillessani aamiaisen ja lounaan, ei ihan paras idea. En tosin lähtenyt varta vasten syömättä jonottamaan vaan aikaeron tuottama arvostelukyvyttömyys sai idea pälkähtämään päähän kadulla. Polvet jo hieman tärisivät kun lopulta istahdin pöytään.

Jono kiemurtaa oikealle kulman taakse, siellä ohi pöytien ja muiden kojujen. Edessäni jonottanut kolmikko luovutti 30 minuutin kohdalla.

Ensikosketus Singaporeen: Lau Pa Sat -hawker centre

Lentokentältä pääsin puheliaan ja avuliaan taksikuskin kyytiin. Kävimme siinä läpi Singaporen erikoisuudet: erittäin puhtaat kadut ja tiet. Jos rekan kyydistä vahingossa karisee roskaa, tulee mojovat sakot. Sakkoja saa ylinopeudesta, paitsi yli 20 km ylinopeudesta, jolloin kortti lähtee (toivottavasti vain kuivumaan). Jokaisessa autossa on nauhoittava liikennekamera, josta näkee kätevästi kenen vika onnettomuus oli. Liikennekameroita on kaikkialla eikä poliiseja ei tarvita koska kameravalvonta hoitaa homman. Isoveli valvoo potenssiin kymmenen.

Kyselin tietysti ravintoloista ja ruokatoreista. Ajoimme ohi Lau Pa Satin, jota kuski mainosti executive-tason ruokatorina. Illalla kävelin ensin Smith Streetin ruokakatua ylös alas ja ärsyynnyin sisäänheittäjistä. Myös tyrkyttäminen on Singaporessa kiellettyä, mutta se ei näyttänyt haittaavan. Siis kohti Lau Pa Satia. Salkkumiehiä siellä tosiaan näkyi, mutta myös paljon perheitä sekä aussimiesten iloinen polttariporukka.

Australia! Here I come, mate!

Haaveet toteutuvat kun ne laittaa toteutumaan! Tänään lähtee lento Singaporeen ja siitä muutaman päivän päästä otan kengurunloikan Australiaan. K a k s i ja p u o l i kuukautta! En vieläkään meinaa uskoa. Maaaate!

Jossain välissä reissua suunnitellessa meinasi usko loppua. Olinko haukannut liian ison palan? Australia on muuten iso maa. Kokonainen manner. Jukopliut minä kuvittelin että scouttaan tuosta vaan mihin haluan mennä ja mitä nähdä. Olen viettänyt elämästäni yhteensä yli kolme vuotta yhteensä reissussa, mutta pisimmillään ne ovat olleet kuukauden mittaisia matkoja yhteen kahteen maahan. Tai nuoruuden interraileja, joista nopeasti opin ettei kannata junailla Englannin kautta Portugaliin ja Italiaan.

Haluan tietysti nähdä Melbournen ja Sydneyn, mutta siellähän on lopputalvi tai alkukevät tässä syyskuussa. Mihin siis kevättä odottamaan?

San Sebastianin pinxtopaikat ja ravintolat

Ravintolakylttien fontti tuntui olevan lähestulkoon standartoitu.

Vietin San Sebastianissa vain muutaman aurinkoisen päivän. Donostia, kuten paikalliset kaupunkia kutsuvat, on sekä espanjalaisten että ulkomaalaisten turistien suosima rantakaupunki. Vanhassa kaupungista löytyy sellainen italialaisten kivojen rantakaupunkien tunnelma. Turistico, mutta mukavalla tavalla. Joka toisella askelella on ravintola. Lyhyessä ajassa löysin muutaman helmen. La Muralla oli todella hyvä ja harkittu, hinta-laatusuhteeltaan loistava ravintola. Ni Neu oli reissun isoin huti. Ravintolatarjonnan (ja rannan!)  puolesta olisi kaupungissa voinut viettää pidempäänkin.

Pixtopaikoista sain jälleen hyviä vinkkejä mukavalta viinikauppiaalta San Sebastian Food- kaupassa. Hän kertoi myös reissun tärkeimmän vinkin: katsele aina pinxtopaikoissa lattioita. Jos lattialla on paljon paperiroskaa, on se merkki että paikalliset syövät siellä. Baskien tapana on tiputtaa lattialle käytetyt servetit.

Minä vilkuilin seuraavaksi ovatko kaikki pinxtot jonkin leivän päällä – minusta harkitumpia annoksia sai useimmiten ilman. Kolmanneksi kannattaa nostaa katse notkuvista tiskeistä, niin vaikeaa kuin se onkin, ja silmäillä mitä liitutauluilla tarjotaan. Siellä on yleensä lueteltu paikan erikoisuudet. Casa Urolan taululta bongaamani  mustekala oli aivan loistavaa! Pieneen kulhoon oli pakattu niin tasapainoiset maut, että voisin syödä sitä miljoona kertaa. Pinxtobaarin yhteydessä toimii ravintolasali, sinne tekisi niin mieli joskus asettua pöytään kunnolla ja rauhassa.

Unelma toteutuu! Kerro vinkkejä ruokamatkaajalle Australiaan!

Hyvää ruokaa, parhaita ravintoloita, kiinnostavia viinialueita. Kenguruita, pingviinejä, krokotiilejä. Rantoja ja rentoa menoa. Eikös Australia ole tehty näistä aineksista? Pitkäaikainen haaveeni toteutuu tänä syksynä: lähden koluamaan tuota valtavaa mannerta reiluksi pariksi kuukaudeksi. Onko sinulla kokemuksia mihin kannattaa ehdottomasti suunnata? Missä kaupungeissa on ruokascene nyt kiinnostavimmillaan, mitä viinialueetta ei kannata jättää väliin? Kaikki vinkit ovat tervetulleita!

Koordinaatit ovat vielä vähän hajallaan. Aion käydä Melbournessa ja Sydneyssä, kenties Adelaidessa, Kenguruu Islandilla ja lähellä olevalla Barossan ja Claire Valleyn viinialueella. Ehkä Tasmanian tuholaista moikkaamassa. Aika voi kyllä loppua kesken Tasmanian reissuun sillä aikomuksena ei ole suorittaa vaan nauttia rauhalliseen tahtiin. Kun kerrankin pitkään reissuun avautui tilaisuus.

Aivan alkumatkan kohde mantereella syyskuun alussa on vielä hakusessa. Mihin mennä ensiksi, etelän kevättä odottamaan? Trooppiseen Darwiniin? Vai olisiko Perth otollinen aloituspiste? Niillähän ei ole välimatkaa kuin muutama tuhat kilsaa. Itärannikon suunta ei ehkä niinkään kiinnosta, kun en ole surffari tai sukeltaja ja olen kuullut varoituksen sanoja rannikkoa pitkin bailaavista välivuotta viettävistä brittiteineistä. Vai olisiko se juuri se suunta josta kannattaa aloittaa?

Onko Australia tuttu? Mihin kaupunginosiin olisi kiva asettua Sydneyssä ja Melbournessa? Oletko kokeillut airbnb:tä Australiassa, toimiiko? Vinkkejä, suuntimia aikuiseen matkantekoon, ravintoloiden ja viinitalojen nimiä otetaan innolla vastaan!

Tasaan muutaman päivän aikaeroa Singaporessa ennen kengurunloikkaa Australiaan, joten myös Singaporevinkit kelpaavat.

Raportoin sitten matkan varrelta mistä kaikesta se Ozin ihmemaa on tehty. Mitä kaikkea uskallan ja tohdin lautaselle tilata, mitä kaatoja lasiin tulee ja missä minusta kannattaa käydä.

***Matkustin Australiassa kolmisen kuukautta pohjoisesta Queenslandistä rannikkoa pitkin kohti etelää, koukkasin Melbourneen ja päätin reissuni länsirannikolle Fremantleen ja Margaret Riverin viinialueille. Australia -tagin takaa löytyy tarinoita Isolta valliriutalta, ravintoloista ja ruokaohjeista, jotka toin matkamuistona kotiin.

Mikä meni pieleen Ni Neussa?

Ylikypsää ja ylisuolattua lammasta.

Yleensä en kirjoita epäonnekkaista ravintolakokemuksista, mutta nyt jäin miettimään mikä kaikki meni pieleen? Mieleeni tuli kaikkien tv-kokkikisojen tuomareiden ilmeet epäonnistuneiden annosten kohdalla. Ni Neun ruoka ei ollut minun makuuni, ehkä jonkun muun palettiin ne maistuvat. Silti valkoviini oli eittämättä lämmintä, tarjoilu haparoivaa, annokset epätasapainossa eikä niihin varta vasten paritettu viini korjannut asiaa.

Vertaan tietysti edellisen illan La Murallaan, jossa kaikki osaset olivat kohdallaan. Palvelu huomaavaista, ajoitus kohdallaan, ruoat ja viinit harkittuja. Pöytiä Ni Neussa on hieman enemmän, mutta tarjoilijoita siellä vilisi tuplaten. Jokin salin koordinoinnissa ei kuitenkaan toiminut, sillä sain kysellä lammasannoksen kuuluvan punaviinin perään. Sainkin kysellä kautta linjan, kukaan ei huomannut että tulin ravintolaan, sain istua kuivin suin eikä halukkuutta aperivitiiviin tai veteen kyselty. Valkoviini oli lämmintä ja kysyin onko sen tarkoitus olla lämmintä? Sain vastaukseksi tuiskahduksen ja uuden lasillisen – lähes kylmää viiniä.

La Muralla, herkullinen helmi San Sebastianissa

Kummeliturskaa, loistavan tastingmenun kalapääruoka.

Baskimaan matkan toinen kulinaarinen kohokohta Minan lisäksi oli La Muralla. Ravintolan hinta-laatusuhde on enemmän kuin kohdallaan ja tastingmenun annokset ovat harkittuja. Maut ovat kuitenkin rehellisiä ilman liiallista kikkailua.

Bilbaon ravintolat ja pinxtobaarit

Baskimaan reissun ensimmäisen osan kuusi päivää vietin nautiskellen Bilbaosta. Mina oli ravintoloista ylivoimaisesti paras, minäkin antaisin sille Michelintähden. En toki viljele suuruudenhulluuden kuvitelmia itseäni Michelintarkastajan roolissa. Mina oli ensimmäinen ravintola Bilbaossa, jossa kävin ja se osui kovasti minun makuhermoihini.

Sitten jännittikin miten kova pudotus arkeen seuraa. Bilbaosta löytyi perinteitä, moderneja pelkistettyjä makuja, joitakin huteja niin ravintoloissa kuin pinxtoissakin ja lisää huippupaikkoja. Ja paljon paikallisia ihmisiä hyvän ruuan äärellä. Bilbao ei ole niin turistico kuin San Sebastian, ja onneksi ihan eri planeetalla kuin turistirysä, jota myös Barcelonaksi kutsutaan.

Parhaan vinkin hyvän pinxtobaarin metsästämiseen sain paikalliselta viinikauppiaalta: etsi baareja, joissa lattiat tulvivat tipultetuja servettejä. Paikalliset käyvät niissä. Toinen, perinteinen ja monessa oppaassakin kerrottu vinkki on mitä enemmän väkeä ja ruuhkaa paikassa on, sitä parempi se luultavasti on. Tunge joukkoon, jonota ja nauti!

Michelintähti Mina: Happaman laidalla taiturointia

Luuydin, liemi, herne, peruna.

Aloitin Baskimaan gurmeeturneen huipulta, yhden Michelintähden Minasta. Söin 7 ruokalajin maistelumenun, johon tipahteli lisäyksiä alkuun ja etenkin loppuun.

Ravintolan sisustus on hieman scandinaavisen pelkistetty puutuoleineen. Baaritiskiltä olisin päässyt seuramaan keittiön työskentelyä, mutta tällä kertaa valitsen luonnonvalon ikkunan äärestä. Ravintola oli myöhäiseen lounasaikaan puolillaan.

Amusena eteen tuodaan turskaa kahdella tapaa. Turskan päällä on hapanta greippimoussea ja niiden välissä turskasta ja perunasta tehty brandade. Toinen amuse oli pieni rapea keksi, jossa oli myös turskaa sekä mätiä. Greipin happo, mousse ja kala ovat täydellinen, mutta hieman nyrjähtänyt yhdistelmä. Ei helppo maku, vaan se haastaa suuta etsimään tasapainoa. Tasapaino löytyy ja viipyilee viinin kanssa. Jos amuse bouche on keittiön ja chef Álvaro Garridon tapa kertoa mitä on tulossa, on tiedossa jännittävää tasapainoilua happaman äärellä.

Kerro ruokamatkailijalle vinkkejä San Sebastianiin tai Bilbaoon!

Mitähän pinxtoja Pimentos de Padrónista tehdään Baskimaassa?

Olen pitkään ja kauan haaveillut ruokamatkasta Baskimaahan. Pian se toteutuu! Onko sinulla herkullisia kokemuksia Bilbaosta tai San Sebastianista? Mitä ravintolaa, pinxto-paikkaa tai kauppahallia ei kannata jättää väliin? Vinkkaa!

Mitä isompi rykelmä ihmisiä pinxtopaikan edessä, sitä parempi? Tällaisella vinkillä lähden liikkeelle. Siinäpä se scouttaaminen tällä haavereissulla sitten yllättäen onkin. Tänä vuonna elämään on mahtunut muutama yllättävä kierrepallo, joten hyvä tovi sitten varattuun reissuun en ole ehtinyt tämän enempää valmistautua.

Kaikki vinkit ovat siis enemmän kuin tervetulleita! En suuntaa Michelin-tähti –tasolle, mutta jos jokin (lähes) järkihintainen paikka niistä on ehdottomasti vierailun ja sijoitetun rahan arvoinen, satsaan mielelläni kerran reissullani sellaiseen. Vinkkejä, anyone?

Kaikkein mieluiten löytäisin pinxtohyppelyn ja Michelin-ravintoloiden välimuodon. Ne rennot ravintolat, joihin istahtaa rauhassa ja pingottamatta. Ravintolat tehdään aitoa baskiruokaa, sekä perinteisellä että modernilla otteella. Ravintolat, joihin voi pysähtyä nauttimaan koko illaksi. Vinkkaa jos tiedät!

Nahm, Bangkok, Aasian 7. paras ravintola

Heti Thaimaan matkan varaamisen jälkeen varasin pöydän Nahmiin. David Thompsonin ravintola on The World 50 Best -rangkingissa Aasian 7. paras ravintola ja maailmanlistalla 22. paras. Jokaisessa vaiheessa varausta muistutettiin että ravintolalla on tietyt pukeutusmisen säännöt (ei flipfloppeja, ei shortseja). Lisäksi luettunani, että ravintola sijaitsee hotellin yhteydessä odotin kiusallisen juhlavaa paikkaa. Tarkistin etukäteen kolme kertaa hintatason, sillä odotin että tuolla rangkingtuloksella hinnat olisivat taivaissa. Koko ateria (joskin ei aivan koko menu) maksoi 60 euroa, erittäin hyvien viinilasillisten kanssa.

Sen sijaan ravintola on tyylikäs olematta liian fiini. Palvelu on huomaavaista olematta kiusallista. Kun aivastin, tarjoilija toi pöytään paperiserverttejä! Kuinka usein hienommissa rafloissa tarvitsikaan niistää eikä kangasliinaan kehtaa  kuin sievästi taputtaa nenänkulmaa!

Ruoka on innovatiivista, modernia thairuokaa menemättä liikaa kikkailun puolelle. Kerrassaan kiinnostava matka aasialaisten makujen hienostuneeseen ja uudistavaan tulkintaan.

Sykkivä ravintolasota Chinatown Bangkokissa

Thaimaan reissulla (josta jo hieman vierähtänyt aikaa) tein täsmäiskun Bangkokin Chinatowniin. Ajoin taksilla suoraan asian ytimeen, Yaowarat Road and Phadung Dao -katujen risteykseen. Hoodeilta löytyi loistava ankkakoju alkuruoalle, jalkahieronta ja kaksi kehuttua ja kovasti kilpailevaa ravintolaa, T & K ja Lek & Rut Seafood. Söin molemmissa vertailun vuoksi.

Intensiivisten makujen Baan Itsara, Hua Hin

Piipahdetaan vielä kerran Hua Hinissä, ravintolassa jossa maistelin ehkä Thaimaan reissun autenttisimpian thaikeittilön makuja.

Ravintolan on oltava hyvä, jos thaimaalaiset jonottavat. Baan Itsarassa on sisääntuloon järjestetty pitkä rivi muovituolia jonottajia varten. Eikun jonotuslappu käteen ja paikallisten joukkoon istumaan. Odotus ei kestänyt kauan, mutta ehdin ihailla miten tehokkaasti pöytiä putsattiin seurueiden poistuessa. Pieni armeija hyökkäsi siivoamaan lautaset ja tähteet ja tyhjensi pöydän juoksujalkaa alta aikayksikön. Operaatio näytti balettiesitykseltä, niin hyvin harjoiteltua touhu oli.

Ravintolasta vinkkasi useampi paikallinen: ”Jos haluat syödä kuten thaimaalaiset, mene tänne!” Baan Itsara on hieman syrjässä Hua Hinin keskikaupungin rantaravintoloiden humusta, pari kilsaa pohjoista rantaa ylöspäin.

Maut olivatkin selvästi syvempiä ja ruoka jotenkin rouheaa. Ei keskustan rantaravintoloiden tai yömarkkinoiden ravintolatkaan fine diningia olleet, mutta jotain suoraviivaista tässä lähestymistavassa on. Suosittelijat kehuivat paikkaa autenttiseksi thaikeittiöksi.

Vauhdikas katuruokakierros Bangkokin yössä

Kiidämme hurjaa vauhtia tuk tukin kyydissä ympäri Bangkokin yötä. Vauhti viilentää ilmaa mukavasti, vaikka lämpöä on yölläkin lähes 30 astetta. Katuruokakierroksen ensimmäisenä kohteena on Khao Mu Gai Pratumin alueella. Paikka on rankattu Bangkokin TOP5:n parhaan katuruokaravintolan listalle.

Useimmat kierroksen paikat olivatkin lähestulkoon ravintoloita, eivät aivan katukojuja. Pääsimme vakoilemaan keittiöönkin.