Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.


2 kommenttia

Viikunapiirakka

Rakastan viikunoita ja viikunasesongin aikana niitä on syötävä paljon ja monella tapaa. Kokeilin tehdä makean suolaista, juustoista viikunapiirakkaa. Mietojen, kermaisten makujen ystävälle tämä piirakka on varmasti herkullista. Minä jäin kaipaamaan pikkusen enemmän boostia makuihin, joten ensi kerralla laitan vähän kaikkea enemmän, niin viikunoita ja kuin mausteitakin. Tykkäsin kuitenkin valmiin juustokerman makean vivahteisesta mausta, vaikka etukäteen suhtauduin aitojen makujen ystävänä hieman epäillen.

Laiskana leipurina käytin kaupan valmista suolaiseen leivontaan tehtyä pakastetaikinaa. Lue loppuun


Jätä kommentti

Ihana grillattu juusto

Tämän kesän parhaita grilliherkkuja on ollut parman kinkkuun kääritty tomino. Ihana piemontelainen valkohomejuusto jalostuu uudelle tasolle grillissä. Uunissakin juustosta tulee herkullista, joten aina ei tarvitse hiiliäkään.

Grillattu ilmakuivattuun kinkkuun kääritty juusto maistuu kevyemmän pääruoan alkupalana. Itse tykkään juustoista myös jälkiruokana, joten tämä on oivallinen suolaisen jälkkärin ystävälle. Voit tarjota grillijuustoa myös iltapalaksi, välipalaksi tai miksei vaikka aamiaiseksi. Lue loppuun


2 kommenttia

Pahuksen hyvät munat

Paholaisen muniin eli deviled eggseihin on monia ohjeita. Tämä ei ole klassisin, mutta perushelppo ja pahuksen hyvä.

Heräsin sunnuntaiaamuna miettimään, miten kerrankin herkuttelisin aamiaisella. Letut unohtuivat, kun päässä alkoi pyöriä ajatuksia savulohesta ja kananmunista. Sitten muistin, että on olemassa klassikko-ohje, jossa keitetyn kananmunan keltuaiseen sekoitetaan majoneesia ja mausteita. Lue loppuun


4 kommenttia

Paistetut voitatit ja mökkitunnelmia Saaristomerellä

Mökkeilimme elokuussa saaristomerellä. Odotin, että sienikausi olisi alkanut siellä aikaisemmin kuin kaukana pohjoisessa eli Tampereella. Kävin pari kertaa ihailemassa mökki-isännän vinkkaaman sienimetsän sammalrinteitä ja jäkälien peittämiä kallioita. Toisella reissulla tein äkkijarrutuksen heti mökkitiellä. Tatteja näkyvissä! Hätävilkut päälle ja voitatit talteen. Onneksi keräsin, sillä varsinaisessa sienimetsässä ei ollut vieläkään kuin komeita maisemia merelle.

Lue loppuun


2 kommenttia

Jaelin ihanaa hellejuomaa jäisestä vesimelonista

Helteen helpottaja! Jäisestä vesimelonista, omenamehusta ja roseviinistä syntyy ihanan raikasta ja virkistävää hellejuomaa. Bongasin jäädytetyn vesimelonidrinksun idean jälleen Instagramista. Olemme Appelsiiniä ja hunajaa -blogin Jaelin kanssa olleet pitkään sometuttuja. Jael asuu Israelissä ja tietysti hallitsee kuuman ilmanalan viilennyskeinot. Jael laittaa melonijuomaan inkivääriä, minä lorautin perjantain kunniaksi inkiväärin sijaan vähän roseviiniä. Lue loppuun


Jätä kommentti

Ottolenghin meloni-mozzarellasalaatti

Ihan parasta helleruokaa! Helteillä ei jaksa syödä paljon, mutta jaksamiseen tarvitaan raikasta, mehukasta, hippusen suolaista salaattia.

Näin tämän salaatin kuvan Yotam Ottolenghin Instagramissa ja innostuin. Kaunista kuvaa katsellessani alkoi vesi kihota kielelle. Vesimeloni toimii todistetusti fetan ja mintun kanssa, hunajameloni parmankinkun kanssa. Mozzarella ja kahden sortin meloni ovat ihania yhdessä. Etenkin kun joukkoon pirskotellaan pikapikkelöityjä sipulinvarsia.

Mitä yksinkertaisempi ruoka, sitä laadukkaampia raaka-aineita. Valitse kypsiä meloneja ja hyvälaatuista mozzarellaa. Etenkin laadukasta puhvelinmaidosta tehtyä mozzarellaa. Mikään ei ole niin tylsää kuin huono mozza. Tai no tiedän muutaman jutun, mutta ne pelaavat ihan eri liigassa. Lue loppuun


2 kommenttia

Onnenkantamoinen: niin maukasta jauhelihamureketta

Tämä on ehkä kummallisin uusi suosikkiruoka. Tai ihan tavallinen jauhelihamureke se on, mutta reitti perinneruuan äärelle on omintakeinen.  Kaikki alkoi käärylekaalin ostamisesta.

Kun huokaisin saatuani kaalikääryleet käärittyä, sudittua ja uuniin, nostin katseeni ja näin kilon jauhelihaa. En todellakaan aikonut ryhtyä pyöryköitä pyörittelemään kääryleprojektin päälle. Lihaa ei voinut uudelleen pakastaa ja parasta olisi käyttää se heti.

Googlasin jauheliha 180 astetta ja vastaukseksi tuli mureke. Valmistaminen vaikutti just sopivan helpolta. Kääryleiden paistolämpötila ohjasi minut tämän uuden herkun äärelle.

Kiinnostavin mausteseos murekkeelle löytyi luottoblogini Sauvanjyväsen ohjeesta, jossa olikin sopivasti käytetty hirveä ja porssua, tosin fifty-fity -suhteessa. Kaikki mausteetkin lähes löytyivät kaapistani. Olen syönyt viimeksi lapsuudessa mureketta, mutta niillä perinteisillä mausteilla, jozolla ja maustepippurilla.

Minulla oli kaalikääryleprojektin jälkeen jauhelihoja tämmöiset 80/20 -mittasuhteet. Hirvimurekkeen mausta tulikin mukavan riistainen, ja eritoten tykkäsin tästä maustemaailmasta. Pieni puraisu, mutta lempeä sellainen. Lue loppuun


Jätä kommentti

Ihan kotimaiset crostinit

Gorgonzolaa ja parman kinkkua, klassinen yhdistelmä italialaisten alkupalaleipien päälle. Olen nyt kuitenkin tykästynyt kotimaisiin Peltola blue -juustoon ja Tammisen Crudoon, ilmakuivattuun sianniskaan. Peltolan sinihomejuusto on minun makuuni sopivan lempeää. Kun vielä sattui oikeanlainen leipä alle, syntyi ihan paras kotimainen crostini. Lue loppuun


3 kommenttia

Parsaa, pekonia ja munakokkelia

Parsa ja pekoni toimivat mahtavaksi yksiin. Parsa ja muna ovat klassinen yhdistelmä. Mitä syntyy kun nämä kolme yhdistetään? Herkullinen keväisen hitaan viikonlopun aamiainen tai brunssi!

Höyrytin parsan ja paistoin pekonin. Tein munakokkelin ihanan Suolaa ja hunajaa -blogin vinkeillä. Sain niin kostean mehevää munakokkelia, etten konsaan ole ainakaan itse tehnyt. Salaisuus on kylmä maito tai kerma.

Kevätaamiainen kahdelle

  • 10 paksua parsaa tai 20 ohutta
  • 1 pkt pekonia
  • 4 luomumunaa
  • sormisuolaa
  • mustapippuria myllystä
  • 1 rkl voita
  • 1 rkl kylmää maitoa (tai kermaa jos herkuttelijaksi heittäydyt)
  • 1/2 kevätsipulin varsi pilkottuna tai ruohosipulia

Tee valmistelut ja aloita kaikkien kypsentäminen osapuilleen yhtä aikaa. Aloita kuitenkin pekonista sillä se vie pisimpään.

Pilko pekoni isohkoiksi kuutioiksi ja laita omalle pannulleen keskilämmölle paistumaan rapeaksi. Käännä puolivälissä. Kun pekoni on ihanan ruskeaa ja rapeaa, nosta palat talouspaperin tai biohajoavan pyyhkeen päälle valuttamaan ylimääräinen rasva. Pidä kuumana.

Napsauta parsoista kuivat tyvet pois. Laita kattilaan vettä ja kattilan päälle siivilä. Nosta vesi kiehuvaksi, ja  laita parsat siivilään ja kansi päälle. Höyrytä 4-5 minuuttia riippuen paksuudesta, kokeile haarukalla kypsyyttä.

Riko munat kulhoon, sekoita ja mausta sormisuolalla ja mustapippurilla. Älä lisää maitoa vielä tässä vaiheessa, sillä taika tapahtuu vasta lopuksi. Minä olen tottunut sekoittamaan maidon munakokkeliin jo ennen paistamista. Oikein piti keskittyä, etten lorauttanut sitä jo nyt.

Laita keskilämpöiselle paistinpannulle voi, anna sen kuohahtaa ja kaada munaseos pannulle. Hämmennä puulastalla tasaisella liikkeellä, kunnes munat hyytyvät mehevän kosteiksi. Nosta pannu pois liedeltä. Kaada maito tai kerma pannulle, ja sekoita. Kylmä neste lopettaa kypsymisen ja kokkelista tulee ihanan samettisen pehmeää.

Nosta parsat lautasille, laita päälle munakokkelia ja pekonia. Ripottele päälle kevätsipulia. Nauti rapean vaalean leivän kanssa hitaasti ja hartaasti.

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna


Jätä kommentti

Ihanan koukuttavat lakutaatelit

lakutaatelit1

Olen ollut aivan koukuttunut lakujauheella maustettuihin taateleihin, aina siitä lähtien kun pussi sattui käteen lähikaupassa. Tavalliset taatelit eivät minulle maistu, mutta nämä! Hesarin Kielenvievää -blogissa oli tehty yksinkertaisen nerokas oivallus. Lakutaateleita voi tehdä itse. Eikä tarvita kuin sekoittaa kaksi ainetta: taateleita ja lakritsijauhoa. Ja mikä parasta: näissä itsetehdyissä lakutaateleissa on niin paljon makua, ettei lakukiintiön saavuttamiseksi tarvitse kaikkia syödä kerralla.

  • 150 g kivettömiä taateleita
  • 1-2 tl raakalakritsijauhetta (käytin Untekramin jauhetta)

Ohje on ihanan yksinkertainen. Etsi hyviä tahmeita kivettömiä taateleita. Sekoita kulhossa raakalakujauhe taateleihin ja nauti.

Minun taatelini olivat kivellisiä, mutta ihanan tahmeita. Tömäytin kerralla kaksi teelusikallista jauhetta, koska olen kova lakunmaun ystävä. Jauhe ei ihan kokonaan imeytynyt taateleihin, mutta ei haittaa, kaadoin ylimääräiset hippuset vain taateleiden päälle tarjoilulautaselle.

Lakritsin rakastaja nauttii myös lakumanteleista. Mihinkähän muuhun lakujauhetta voisi sekoittaa?

Ei niin hyvää ettei jotain pahaakin. Raakalakritsijauhe sisältää glysyrriitsiiniä, jota raskaana olevien ei tulisi syödä ollenkaan. Raakalakritsijauheen nauttiminen voi nostaa verenpainetta ja aiheuttaa turvotusta. Turvotuksen huomasin omakohtaisesti, sillä aloin miettimään mistä sain turvotuskohtauksen kahtena eri iltana. Lakutaateleista.

lakutaatelit

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna


Jätä kommentti

Parmesaanikierteet parman kinkulla

parmakierteet

Ihan liian hyviä! Suolaiset parman kinkulla ja parmesaanilla maustetut kierteet maistuvat iltapalaksi, naposteltavaksi tai hyvän kasviskeiton ohessa. Näitä on nopea ja helppo tehdä valmiista voitaikinasta.

Makuasia, mutta minusta voitaikina maistuu paljon paremmalle kuin muut kaupan torttutaikinat. Näin yksinkertaisessa yhtälössä raaka-aineiden laatu ratkaisee. Lue loppuun


Jätä kommentti

Rapea peltihärkispiirakka

harkispiirakka

Härkiskokeiluni päätyi voitaikinan sisään perinteiseksi pelti(liha)piirakaksi. Hyvää ja herkullista! Kun kaulitset voitaikinalevyt ohueksi, ei piirakan kuorikaan lehteile liian paksuksi. Lue loppuun


Jätä kommentti

Väriä! Mango-avokado-muna -paahtoleivät

avokado-mango-muna-leipa

Voileipä joka tuo väriä, makua ja energiaa harmaaseen arkeen! Muutama siivu mangoa, reilu sipaus avokadososetta ja sopivan löysäksi paistettu kananmuna rapean paahtoleivän päällä. Mahtava aamiainen tai välipala selättämään marraskuun ankeuden. Lue loppuun


Jätä kommentti

Pimientos de padrón grillattuna

pimientos-grilli

Kun tämä ohje julkistuu, olen Bilbaossa maistelemassa pinxtoja, paprikoilla ja ilman. Olen fiilistellyt reissua etukäteen syömällä paljon espanjalaisia pikkuruisia paprikoita. Ne vasta ovatkin makoisia grillattuna.

Pienten paprikoiden  eivät tarvitse viihtyä kovin pitkään hiilillä. Näppärä apu grillauksessa on tiheäsilmäinen grillausritilä, sillä tavallisesta ritilästä paprikat tinkivät tipahtelemaan hiilille kypsyessään.

  • pussillinen pimentos de padroneita
  • oliiviöljyä
  • sormisuolaa

Huuhtaise ja kuivaa paprikat. Laita ne lautaselle ja lirauta oliiviöljyä. Pyörittele paprikat öljyssä. Ripottele joukkoon sormisuolaa.

Laita paprikat ritilälle ja nosta hiillokselle. Kääntele ahkeraan etenkin, jos hiillos on kuuma.

Grillatut pikkupaprikat maistuvat sellaisenaan pinxtona tai grillatun lihan, kanan tai kalan kanssa.

Jos grillikelit eivät edelleenkään suosi, voit paahtaa paprikat pannulla.

pimientos-grilli1


Jätä kommentti

Espanjalainen tortilla eli perunamunakas

tortilla-espangnola

Muistan vieläkin sen kun maistoin ensimmäisen kerran espanjalaista perunamunakasta. Nuoruuden Interrail oli johtanut meidät toriterassille Barcelonassa, tammikuussa. Barcelonalainen kaverini Daniel halusi näyttää juuri tämän paikan ja tietysti mukana oli liuta puheliaita Danielin kavereita, Kataloniassa kun oltiin.

Tortilla oli kuohkeaa, mutta ruokaisaa. Hieman makeaa ja suolaista. Siinä oli perunoita, sipulia, paprikaa. En ollut koskaan maistanut sellaista ja hurjan nälkäisenä se oli ihanaa. Lue loppuun


4 kommenttia

Mehua klementiinistä ja veriappelsiinista

klemntiini-tarocco-mehu

Ostin klementiinejä, joita tähän aikaan vuodesta kulutan tusinan viikossa. Tämä satsi olikin tiukkaa tavaraa, ei ollenkaan tavallisen ihania ja makeita. Säästin loput kuitenkin, jos vaikka puristaisin mehua ja sokerilla huijaisin karvaan mehun alas. Mutta miksi sitä sokeria hyvään mehuun sotkemaan? Tarocco hoitaa makeutuksen luonnostaan.

Veriappelsiinien sesonki on parhaimmillaan. Opin veriappelsiinien lajikkeista uutta Culinaria Keittiöelämää Facebook-päivityksestä. Ensimmäisenä kypsyvä Moro-lajike on vähän vähemmän punaista ja makeaa. Seuraavana satoa tekevä Tarocco on rehevän punainen lihaltaan ja makeaa, mutta sitä on harvemmin Suomesta saatavilla. Bongasin kuitenkin tätä makeaa Tarocco-lajiketta Tampereen Sokokselta pussillisen. Lue loppuun


Jätä kommentti

Herkullinen rukiinen siemennäkkäri

nakkari

Sain työkaverilta loistavan siemennäkkärin ohjeen. Olimme yhdessä syöneet innolla työmaaruokalassa Fazerin siemennäkkileipää, varmasti yli leipäannokseen kuuluvat määrät. Lunttasinkin kahvilan puolella myytävistä näkkäripaketeistä, että näkkärissä käytettiin ruisjauhoja. Näkkäristä saa helposti gluteenitonta käyttämällä maissi- tai tattarijauhoja tai voit kokeilla myös spelttiä.

Tämä on niin hyvää, että kannattaa ehkä kerralla tehdä tupla-annos. Lue loppuun


2 kommenttia

Uunissa paahdetut kastanjat

kastanjat1

Paahdoimme takavuosina usein kastanjoita takassa. Vanha paistinpannu oli jopa viritetty paahtamista varten, siitä oli tehty takkapesään mahtuva kapeampi malli. Kyllästyin siihen kun reilusti yli puolet kastanjoista oli aina pilalla. Sain uutta intoa kun löysin nyt ihan sähköuunissa paahdettavien kastanjoiden ohjeen. Laatukin on ilahduttavasti parantunut, tässä satsissa ei ollut yhtään huonoa. Lue loppuun


2 kommenttia

Herkulliset paahdetut lakritsimantelit

lakumanterit

Rakastan lakritsia ja mantelit ovat ihania. Kun näin Hesarissa tanskalaisten lakumanteleiden ohjeen, marssin heti ostamaan lakritsijauhetta. Olen tehnyt niitä jo jonkin kerran ja joka kerta lisännyt lakujauhetta hieman enemmän.

Tanskalaiset kaupat pursuavat manteleita siihen mittaan, että kokonaisen mantelihyllyn (kyllä, oma hylly!) edessä iskee epätoivo valinnan äärellä. Tähän käytetään kuorimattomia manteleita, sillä lakujauhe imeytyy kuoreen ihanasti. Mutta huomioi varoituksen sana, näihin tulee himo. Tee varmuuden vuoksi tupla-annos! Lue loppuun


Jätä kommentti

Herkkujen herkku, vietnamilainen jääkahvi

vietnamilainen-kahvi-lasissa1

Se oli rakkautta ensisiemaisulla. Vietnamilainen jääkahvi. Vahvaa, maukasta ja hieman makeaa. Ihan erilaista kuin presidentit ja expressot. Olisin juonut Vietnamin kuumuudessa jääkahveja vaikka kuinka monta päivässä, mutta kolmannen kupin kohdalla alkoi kropassa ja päässä melkoinen pöhinä. Ehkä ei sitten kuitenkaan niin montaa, ainakaan peräkkäin.

Vietnamilaisen kahviin on olemassa omat söpöt pikkukeittimensä. Ostimme Saigonista kaksi kahvipakettia, joissa oli kylkiäisenä phin-keittimet. Ja monta kahvipakettia lisää ilman keittimiä.

Yhden kupillisen kerrallaan valmistava kahvihärpäke on tehty kevyestä alumiinista. Tarina kertoo, että alumiini on vieläkin peräisin alasammutuista amerikkalaisista hävittäjäkoneista Vietnamin sodan ajalta. Liekö totta? Lue loppuun


2 kommenttia

Kaksi karitsan sydäntä

karitsansydän2

Karitsan sydämiä, puistoherkkusieniä ja villiyrttisalaattia.

Suomessa eläinten sisäelimistä arvostetuin lienee maksa. Tai toisena ehkäpä kateenkorva – karitsan tai vasikan. Sydäntä harvemmin näkee, ehkä porsaan, jos onnistaa. Alanya myy säännöllisesti karitsan sydäntä ja kokeilin sitä edellisen kerran talvella. Yllättävän pehmeää, ei vaadi pitkää kypsennystä ja voi hyvin jättää vähän punaiseksi. Lue loppuun


4 kommenttia

Virkistävä vesimelonidrinksu

vesimelonidrinksu1

Vesimelonista ja tuoreesta mintusta syntyy helppo ja raikas kesädrinksu tai smoothie, miten haluatkin sitä nimittää. Hieman jäitä sekaan ja aurinkoon istumaan. Lue loppuun


Jätä kommentti

Nurminahikkaita ja rapeaksi paistettu kananmuna

Nurminahikkaita ja muna

Klubileipä nurminahikkailla ja kananmunalla.

Kun nurminahikaskausi on parhaimmillaan täytyy kokeilla erilaisia ohjeita. Tämä on pikalounas yhdelle. Hyvin yksinkertainen sienipaistos, rapeaksi paistettu muna ja samalla pannulla lämmitetty ruisleipä. Lue loppuun


4 kommenttia

Raikas salaatti varhaiskaalista

varhaiskaalisalaatti

Varhaiskaalisalaatti maistuu grilliruokien lisukkeena ja vaikka voileivän päällä. Kun kastikkeen tekee kermaviilin ja majoneesin sekoituksesta, tulee siitä keveän ja raikkaan makuista. Kotimaista varhaiskaalia saa nyt joka marketista! Lue loppuun


Jätä kommentti

Piimäkropsu omenahillolla

piimakropsu

Meidän teki mieli kropsua, mutta maito olikin pilalla. Jäljellä vain puolikas purkki maitoa ja puolikas piimää. Koska pannariin eli kropsuun voi käyttää piimää, kermaviiliä tai vaikka kaurapuuroa, saimme hoidettua akuutin kropsunpuutteen. Piimä antoi kropsulle pienen happaman vivahteen, joten makea kotitekoinen omenahillo sopi siihen hienosti. Lue loppuun


4 kommenttia

Smoothie hunajamelonista, mantelista ja granaattiomenasta

granaattismoothie2

Smoothiemaailma on minulle vielä hieman uusi ja outo, myöhäisherännäisenä. New York Timesin ruokasivuston ohjeessa käytetään kuitenkin suosikkiaineksiani melonia, granaattiomenaa ja mantelia, joten miksei smoothie niistä olisi herkkua? Eikä yhtään haittaa, että lasillinen pitää jälleen kolesterolilääkärin loitommalla. Lue loppuun


Jätä kommentti

Avokadoa, mantelia sekä lehtikaalia kahdella tapaa

avokado-manteli-lehtikaali

Kun en osannut päättää käytänkö lehtikaalia raakana vai sipseinä iltapalaksi, tein molemmat. Kumpi on parempaa? En osaa vieläkään päättää, sillä molemmat ovat terveellistä herkkua!

Lue loppuun


4 kommenttia

Mun eka smoothie

mangosmoothie

En ole koskaan päässyt oikein tähän smoothiejuttuun sisään. Mutta tässä ohjeessa on kaikkea mitä piti saada ajoissa käytettyä: mangoa, appelsiinia, banaania. Ensimmäinen siemaus on ok. Raikasta ja mehevää, jännä pieni takapotku inkivääristä. Toinen siemaus: tämähän on oikeastaan aika hyvää. Mitä enemmän maistelen, sitä enemmän koukutun. Salakavalan herkullista ja täyttävää! Lue loppuun


4 kommenttia

Savolainen sardiini eli säilötty särki

kalasailyke

Lempinimestäkin voi päätellä, että säilötty särki alkaa olla jo ainakin kalastajien keskuudessa arvostettu kalajaloste. Särki on myös yksi yleisimmistä katiska- tai pilkkikaloista ja saalina saatavissa läpi Suomen. Hankalammin sitä liikkuu kalatiskeillä, ainakin suuremmissa kaupungeissa. Kuopion kauppahallissa olen nähnyt. Pilkkijöilläkin on harmittavan usein tapana jättää särjet varisten tai muiden haaskalintujen suihin, vaikka siitä saa mainiota säilykettä. Lue loppuun


6 kommenttia

Leipään leivottu siika

siikakurniekka-2

Suomessa on erilaisia tapoja leipoa kalaa leivän sisään. Näistä tunnetuin on tietysti kalakukko, tai helpompana versiona kalapotti. Muutakin voi tehdä. Esimerkiksi vehnätaikinaan käärittyä retkievästä, jota voi maustaa tarpeen mukaan millä haluaa tai mitä sattuu olemaan kaapissa.

Lähtökohta on kuitenkin kurniekka, samalla tavalla itäsuomalainen erikousuus kuin kalakukkokin. Eli tarvitsemme yhden siian, vehnäleipätaikinaa, suolaa ja pippuria. Lisäksi voisi käyttää myös kananmunia, keitettyä ohraa tai riisiä. Ja yrttejä maun mukaan. Itse keräsin kasvimaalta lumen alta paljastuneet viinisuolaheinät ja cavolo neron.

Kannattaa aloittaa leipätaikinasta. Perusasioita eli tarvitaan vain jauhoja, hiivaa, vettä ja suolaa. Lue loppuun


2 kommenttia

Huomenta, saisiko olla munakokkelia tryffelillä?

tryffelimunakokkeli

Tryffeli ja kanamuna muodostavat klassisen parin. Pehmeän kostea, juuri ja juuri kiinteytynyt munakkokkoli ja kotimainen tryffeli. Tästä ei aamiainen parane! Lue loppuun


2 kommenttia

Sitruunainen sorvahauta ja sorvahyytelö

Sorvat pataan, kansi päälle ja uuniin hautumaan.

Sorvat pataan, kansi päälle ja uuniin hautumaan.

Sorva kuuluu ehdottomasti roskakalojen luokkaan, jos kalastuksesta ja kalasta kiinnostuneiden kommentteja uskoo. Päädyin sorvahaasteen eteen, kun rapusyöttien katiskassa oli yllättäen 3,5 kg sorvia, isoimmat 450 grammaisia lihaksikkaita taistelukaloja. Eihän tuollaista kalasaalista voi jättää käyttämättä. Miten siis tehdä sorvasta salonkikelpoinen?

Sorva on lihaksikas särkikala, jossa on paljon pieniä hankalia ruotoja. Helakan punaiset evät erottavat sen särjestä. Onkijat tietävät, että sorva on sisukas ja vahva kala tappelemaan vastaan.

Maku voi olla multainen. Nämä sorvat eivät maistuneet mutalammikolle, Näsijärvestä kun olivat peräsin. Haasteena on siis kesyttää ruodot.

Sitruuna antaa kalapataan eli sorvanhautaan sopivan keveän hienostuneen vivahteen, siideri mukavaa omenaista hedelmäisyyttä.

Lue loppuun


Jätä kommentti

Kantarellipiirakkaa pancettalla ja pecorinolla

kantarellipiirakka

Herkullista juuri paistettuna. Vielä parempaa lämmitettynä. Ihan paras kantarellipiiras mitä olen maistanut.

Salaisuus piilee pancettakuutioissa ja kenties pecorinojuustossa, joka valikoitui paremman puutteessa (oikeasti, parempaa juustoa ei olekaan!) raastettavaksi piirakan päälle. Lue loppuun


4 kommenttia

Orakkaita, suolaheinää ja luomumunia

Orakasmunakas1

Pihamaalta poimitut suolaheinät tuovat munakkaaseen raikkautta ja väriä.

Vaaleita orakkaita löytyy sieniretkillä joskus luvattomankin paljon. Joitakin vuosia sitten yritimme niitä säilöäkin, lähinnä pakkaseen, mutta seuraavana vuonna pakastinta tyhjentäessä ne päätyivät kuitenkin kompostiin.

orakasaineet1

Yksinkertainen ruoka, yksinkertaiset aineet. Olis vielä oma kanala.

Tuoreena kiinteämaltoinen orakas on kuitenkin herkullinen sieni, jota ei kannata sekoittaa sekasienipaistoksiin omalaatuisen makunsa ja rakenteensa vuoksi. Parhaimmillaanhan hyvä sieniohje korostaa juuri kyseisen sienilajin parhaita ominaisuuksia.  Anna del Conten mukaan nuoren orakkaan lihaisa suutuntuma ja pippurinen maku ovat omiaan munakkaaseen. Del Conte on oikeassa,  niin kuin aina. Lue loppuun


2 kommenttia

Villiyrttimunakas – cicoriaa ja luomumunia

cicoriapaistos

Tämä kokeilu sai alkunsa oikeastaan Il Tigliosta, missä söin ehkä elämäni parhaan munakkaan, villiyrteillä. Cicoria eli villisikuri on endiivin ja radiccion sukuinen kasvi, joka tuoreena maistuu todella ihanan kitkerältä.  Se on yleinen lisuke kala, liharuuille ja pavuille Italiassa. Suomessa cicoria ei ole villiyrtti, mutta sitä voi kasvattaa kotipuutarhassa. Samantyyppisiä sävyjä löytyy esimerkiksi voikukasta, jos haluaa villimmän version. Lue loppuun


2 kommenttia

Tuoremehua raparperistä – toimisiko boolissa?

raparperimehu

Mumman raparperimehua ei keitetä. Pilkotut raparperin varret liotetaan sitruunan kanssa kylmässä vedessä ja siitä saadaan ihanan tuoretta, raikasta ja kaunista mehua.

Aion kokeilla raparperimehua boolin pohjaksi viikonlopun isoihin juhliin. Booleja en ole kyllä harrastanut sitten opiskelijapäivien – ja silloin itse asiassa tehtiinkin kossuhyydykettä – joten tällä taustalla kaikki kokeneempien boolinikkareiden vinkit ovat tervetulleita, ellei jopa vieraiden illan pelastavia. Tosin osa vieraista (ja niiden jälkikasvua) on kossuhyytelöä kahvikupilla kahmineita opiskelijoita. Ei tästä episodista sen enempää, ettei blogin huolella rakennettu fiini viinimaine romutu. Lue loppuun


4 kommenttia

Huikohauki – uunissa kuivattua haukea

Uunikuivattu-hauki

Tämä kiloinen hauki viihtyi uunissa 12 tuntia 80 asteen lämmössä. Grillitikut tai oljet nostavat kalan pellistä irti.

Hauki. Helppo pyytää, mutta ruokana hankala ja haastava. Kylmäsavuhauki on jalo versio, mutta vanhaa klassikkoakaan ei kannata unohtaa. Uunissa kuivattu hauki korostaa hauen kalaisuutta ja toimii moneen: yksinkertaisimmillaan sormin syötyinä huikopalana, alkupalana tai loppuillan viimeisenä suolapalana. Pohjaksi voi rakentaa vihersalaatin rucolasta, vuonankaalista tai vaikka kevään tullen vuohenputkesta hyvällä vinegretellä. Tai vain kalasipseinä!

Tarvitaan yksi kiloinen hauki. Merisuolaa tai sormisuolaa. Nokare voita. 80 astetta. 12 tuntia aikaa. Lue loppuun


Jätä kommentti

Purjoperunakeitto ja sipsejä perunankuorista

purjoperunakeitto

Klassinen purjoperunakeitto on maukas ja nopea arkiruoka. Hauskan lisän saat käyttämällä perunankuoret mukaan! Valitse kauniita, hyväkuorisia perunoita. Perunankuoret ovat superherkkua, jos vähän dippaat niitä friteerausöljyyn. Lue loppuun


6 kommenttia

Leipäressulla kouluun

leiparessu

Maito imeytyy kuumalla pannulla paistettuun leipään ja pehmentää palaset.

Kävin lukion aikoinani lähes leipäressun voimalla. Tein itselleni aamiaisen kuivasta savolaisesta ruisleivästä paahtamalla palasia pannulla voissa, lopuksi maitoa päälle. Niin kuin kaikissa yksinkertaisissa ohjeissa, tärkeintä on ainesten laatu ja suhteet. Mitä mainioin keino käyttää ruisleipä, johon ei enää hammas muuten pysty.

  • 250 g kuivaa, hapanta ruisleipää
  • nokare voita
  • 1 dl maitoa Lue loppuun


1 kommentti

Ahvenpotti, se helpompi kalakukko

ahvenfileet1

Peratut appurat pinoon pataan.

Ahvenpotti tai kalapotti on itäsuomalaisen ruokakulttuurin aarre. Idea on sama kuin kalakukossa, mutta toteutus on helpompaa, koska astiana käytetään uunipataa tai vuokaa eikä taikinaa. Taikinaa voi käyttää kantena jos haluaa, mutta folio tai vuokaan sopiva kansi ajaa saman asian. Koska kalakukossakaan en osaa päättää, kumpi on herkullisempaa, kuori vai sisus, teen kalapottiinkin herkullisen kannen ruistakinasta.

Kalastaessa haaveena on aina suuri kala. Kalapotti on hyvä esimerkki siitä, ettei kalan tarvitse olla iso ollakseen herkullinen. Sitä paitsi tähän käy melkein mikä kala tahansa: ahven, särki tai jopa kiiski. Pikaselaus netissä kertoi kyllä oudosta siirtymästä: kalapotti voidaan tehdä myös lohesta. Lähtökohtana aikoinaan on kuitenkin ollut runsaan pikkukalojen saaliin hyödyntäminen proteiinin lähteenä. Lue loppuun


2 kommenttia

Harvinaisempaa herkkua: kyyhkyhaperoa paistettuna

kyyhkyhaperopaistos

Kyyhkyhaperon oma maku pääsee oikeuksiinsa yksinkertaisilla mausteilla.

Perinteiset sienipaikat Tampereen seudulla ovat toistaiseksi olleet  kuivia. Pohjanmaan reissulla satoa jo löytyi, mutta Etelä-Savossa  Mäntyharjulla vieläkin paremmin. Korit täyttyvitä kantarelleista ja harvinainen herkku ilahdutti: kyyhkyhapero. Kyyhkyhapero on makuelämyksenä huikea, voittaa kantarellin eikä edes huuda kermaa kaveriksi.

Näissä harvinaisemmissa sienilöydöissä olen pitänyt yllä yksinkertaista linjaa: ei mitään ylimääräistä pannulle. Pilkotaan, paistetaan öljyssä tai voissa, suolaa, pippuria, ja ripaus  jotakin käsillä olevaa vihreää. Tässä tapauksessa sipulinvarsia pilkottuna. Lue loppuun


Jätä kommentti

Onkiahven = yhden hengen alkupala

Ahvenfilettä sitrusmarinoituna, Aallon ruisleipää ja tryffelivoita.

Onki veteen ja alkupalaa kalastamaan! Onkikaloja väheksytään aivan turhaan. Muutamasta pikkuahvenesta saa jo tuorettakin tuoreempaa graavikalaa ja mielettömän ihanan makuelämyksen vaikka alkupalaksi. Eikä särkeäkään kannata viskata takaisin järveen. Fileoi, suolaa ja pistä pakastimeen – parin päivän päästä tarjolla on gourmet-tason alkupalaa grillissä paahdetun ruisleivän päällä.

Tämä ohje on kuitenkin mökkikauden ja mökkivieraiden kunniaksi kuudelle hengelle. Lue loppuun


3 kommenttia

Täytetty focaccia veneretkelle

focacciaa-saaressa

Venekausi on avattu (jipii!) ja samalla vene-eväskausi. Täytettynä paistettu focacciapiiras on erinomaista evästä veneeseen, saareen tai piknikille. Italialainen versio kalakukosta, koko ateria pakattuna yksiin kuoriin! Paahdettu paprika tekee rapeasta kuoresta sisältä mehevän ja parmankinkku vielä vähän paremman.

Kaltatuista tomaateita on poistettu siemenet ja kuoret.

Kaltatuista tomaateita on poistettu siemenet ja kuoret.

Tässä on iso annos juhannuksen saaripiknikille, jolla ruokkii 10 henkeä. Jos teet pienemmälle väelle, puolita ainekset. Leivästä tulee vetäydyttyään aina vaan parempaa, joten leivän voi leipoa jo edellisenä päivänä. Lue loppuun


Jätä kommentti

Vappumenu: omatekoisia sipsejä, lohisalaattia, parsaa ja tietysti latva-artisokkaa

parsat-kastike

Kevättä lautasella! Kevyt, mutta runsaan makuinen emulsiokastike valkoviinistä ja luomumunista parsalle.

Vappuillan kekkerien tai wappubrunssin menu syntyy raikkaan ja ruokaisan lohisalaatin ympärille. Kevään juhlaan sopii hyvin parsa ja latva-artisokka. Perunalastujen sijaan maistuvat kotitekoiset sipsit punajuuresta, selleristä, maa-artisokasta ja lehtikaalista. Meillä sipaistaan sämpylän päälle vielä tryffelivoita. Juomaksi juhlan kunniaksi shampanjaa tai kuohuviiniä. Jos kuplat eivät nappaa, rapea riesling kantaa tämän menun mainiosti.

Vappumenu

Parsaa valkoviini-munakastikkeessa

Latva-artisokkia kylmällä mantelikastikkeella

Lohisalaattia luomumunilla ja pähkinöillä

Lehtikaalisipsit Chocochilin tapaan

Juuressipsejä Soul Kitchenin tapaan

Sämpylöitä ja tryffelivoita

Lue loppuun


6 kommenttia

Kropsu eli pohojalaanen pannari

Mansikkahillo on varma valinta kropsulle.

Mansikkahillo on varma valinta kropsulle.

Kropsu toimii lounaana, välipalana, aamiaisena, jälkkärinä tai muuten vaan hiukopalana.

Lapsena kropsu oli arkista juhlaruokaa. Aineet ovat yksinkertaiset ja niitä löytyi oikeastaan aina. Kropsun tulee olla ohut, kullanruskea-ruskea ja mielellään rapea pinnaltaan. Tämä on olennaisin ero pannukakkuun. Pannukakku on paksu, ei kohoa samalla tavalla eikä ole rapea.

Perusohjetta voi jatkojalostaa mieltymysten mukaan. Kropsun voi tarjota makeana jälkiruokana erilaisten hillojen kanssa. Mansikkahillo on aina varma valinta. Maistuu myös vattu- eli vaapukkahillon tai omenasoseen kera. Tai jos haluat suolaisen välipalan, pistä päälle juustosiivuja ja kinkkua, rullaa (wrap!) ja nauti sellaisenaan. Ruokaisampaa tulee, kun raastaa mukaan raakaa  tai kypsää perunaa ja sekoittaa sen taikinaan. Se onkin sitten eteläpohojolaanen perinneruoka, perunakropsu.

Vielä yksi hyvä puoli tässä herkussa on. Siihen voi käyttää huoletta sen maidon, joka jo vähän epäilyttää: joisinko tai kaataisinko kahviin vai pois? Eikun pannariin. Voit myös heittää mukaan edellisen päivän puuron jämät.

Jos taas haluat parasta mahdollista kropsua, etsi se lähitila, joka tuottaa hyvää maitoa, osta tinkiä täysmaitoa ja käytä sitä. Lue loppuun


Jätä kommentti

Polentakuorrutetut haukikroketit

Maissijauhot tuovat kalakuutioille rapeutta.

Maissijauhot tuovat kalakuutioille rapeutta.

Pyöräytä haukikuutioita rouheassa maissijauhossa ja friteeraa. Haukikroketit saavat aivan uuden ulottuvuuden.

Hauki on yksi urheilukalastajien perussaaliista. Hauen valmistus ruuaksi ei kuitenkaan ole kaikkia houkuttelevaa. Hauessa on toki ongelmansa. Selkäfileen y-ruodot on näistä yksi, mutta ne on helppo poistaa kypsästä fileestä ja pienellä opettelulla raa’astakin, jolloin saadaan täysin ruodotonta kalaa.

Toinen ongelma liittyy kalan makuun. Hauen liha on hyvin kuivaa, vähärasvaista ja kiinteää. Rasvan lisääminen voin tai öljyn muodossa tekee lihalle yleensä hyvää. Samoin fileen paksuus asettaa haasteen, koska nopeasti paistettuna mausteet eivät ehdi imeytyä kunnolla lihaan. Hauen voi toki kypsentää kokonaisenakin, siis pyöreänä kalana, mutta silloin kannattaa käyttää marinointiin vähän pidempi aika, esimerkiksi yön yli. Ranskassa hauki marinoidaan saksanpähkinöillä ja rakuunalla, mistä tulee ohje tuonnepana.

Ihan tuore kala ei kyllä yleensä vaadi mitään kummallisia temppuja vaan maistuu parhaimmillaan aivan itsenään. Fileiksi, suolaa ja pippuria päälle, voitele kevyesti joko öljyllä tai voisulalla ja heitä hiillokselle. Paista ensin lihapuolelta, vaikka huippukokit suosivatkin toista järjestystä. Kun lihapuoli on saanut hyvän värin, käännä nahkapuoli alas. Nahka pitää kalan koossa sen kypsyessä ja se on helpompi nostaa grilliritilältä tarjoiltavaksi. Mausta hyvällä oliiviöljyllä. Lue loppuun


Kaninmaksaa ja crostini

Kanipate

Mitä tehdä kanin sisälmyksille?

Kokonaisissa kaneissa on yleensä sisälmykset mukana: sydän, maksa, munuaiset. Nämä voi käyttää kyllä esimerkiksi kanipataan lihojen mukana, mutta jos sisälmykset eivät istu kaikkien ruokailijoiden makuhermoon, ne kannattaa jättää pois.

Voissa paistettu, suolalla ja pippurilla maustettu maksa on hyvää sekin, mutta päätin jalostaa teemaa vähän pidemmälle. Lue loppuun