Törkeen hyvät vegaaniset kampasimpukat

Aivan kampasimpukoiden näköisiä. Suuntuntumakin hyvin samanlainen. Maku, hmm. Se johtaa johonkin muualle kuin merelliseen maailmaan.

Kuningasosterivinokkaan pannulla paistetut paloista purskahtaa suuhun umamia. Vegaaniset kampasimpukat sopisivat loistavasti kasvisravintolan alkupalaksi tai keväisen parsarisoton kanssa nautittavaksi.

Kokeilimme paistaa vegaanisia kampasimpukoita ensimmäisen kerran pääsiäisenä, mutta ohje ei oikein osunut kohdalleen, runsas (vegaani)voikastike ollut meidän makuumme. Erikokoiset sienenpalat eivät myöskään kypsyneet tasaisesti. Fiksasimme perheen vegaanikokin kanssa ohjetta tuttuun italialaiseen tyyliin, ja voi pojat että tuli hyvää.

Advertisement

Käänteisesti grillattu tomahawk-pihvi

Minulla oli Rekosta ostamani pieni luomukyytön tomahawk pakastimessa. Halusin grillata laadukkaan pihvin parhaalla mahdollisella tavalla.

Perehdyin käänteiseen grillaukseen muutama vuosi sitten porterhouse-pihvin kanssa ja olin vaikuttunut kuinka hyvää ja mehevää pihvistä tulee. Käänteisesti grillatessa pihvi aloittaa kypsymisen epäsuorassa lämmössä hiilloksen vieressä. Lopuksi pihvi grillataan sopivaan kypsyyteen suoraan hiilien päällä.

Tomahawkin luu osoittautui lämpöesteeksi, joka kannattaa huomioida epäsuorassa grillauksessa. Tai ominaisuutta voi käyttää hyväkseen.

Pääsiäisen parhaat menut

Herkuttelua ei sentään ole kielletty. Kaiken koronapaineen keskellä on minusta jopa suotavaa hengähtää ja istua omalla pienellä porukalla syömään hyvin ja nauttia ruuasta, viinistä ja seurasta. Olen koonnut jälleen pääsiäispäiville päivällismenut ja muutaman lounasvinkinkin auttamaan suunnittelussa. Listan lopussa on edellisvuosien menut, jos näistä ei löydy kivoja ideoita, sieltä viimeistään nappaa. Viinisuositukset tietysti mukana.

Tänä vuonna pääsiäinen osuus mukavasti kahden sesongin taitekohtaan. Veriappelsiinejä löytyy vielä hyvin ja jopa luomuparsoja alkaa näkyä kaupoissa. Alkupalat rakentuvat mukavasti näistä. Meillä on pääsiäisenä syöty perinteisesti karitsaa, mutta myös tipuja ja pupuja. Viime vuosina vegaaninuorten myötä valikoima on laajentunut myös vegaaniherkkuihin.

Raikasta veriappelsiinia ja pehmeää burrataa alkupalaksi

Olen syönyt tätä alkupalasalaattia ahkerasti aikanakin kahden veriappelsiinisesongin ajan. Tässä loistavan helpossa salaatissa yhdistyvät veriappelsiinin raikas makeus ja burratan kermainen pehmeys. Salaatti on omiaan kutittelemaan makunystyroitä ja herättelemään ruokahalua. Jos haluat tehdä hieman ruokaisemman lounassalaatin, lisää mukaan babypinaattia ja pähkinöitä tai vaikka edellisillan paahdettuja juureksia.

Täytepastaa, tomaatteja ja burrataa uunissa

Tomaatit sekä burrata oli viisainta käyttää pian pois ja päätin hukata ne uunipastan joukkoon. Kokeilulistallani on roikkunut pitkään täytepasta uunissa. Kun lähdin pikagooglaamaan ohjeita, selvisi että tapoja löytyy. Kastikkeita kermasta, tomaattimurskasta tai valmista suoraan purkista. Minulla oli äärikypsiä tuoreita tomaatteja, joten paahdoin tomaatit uunissa, sekoitin keitetyn täytepastan joukkoon ja kuorrutin burratalla. Ruoka oli pöydässä reilussa puolessa tunnissa.

Kylmäsavun makuisia kääryleitä luomubroilerin paistipaloista

Kokeilin kääräistä luomubroileria kylmäsavustetun possun sisään. Nyt ei ole enää paluuta peruspekoniin, niin ihanasti broileri maustui kylmäsavun sävyillä. Nopeaa, vähän tavallista parempaa arkiruokaa, joka maistuu kyllä viikonlopun herkkunakin.

Helppo ja nopea talvinen lohisalaatti

En tee salaatteja nuivien kasvisten aikaan kovin usein, mutta nyt jääkaapista löytyi ihan parhaat talvisalaatin ainekset. Veriappelsiinia, savulohta, sydänsalaattia, luomuporkkanaa. Kourallinen kirsikkatomaatteja mukaan ja se on siinä. Kastikkeen voi tehdä erikseen tai vaan pirskotella kastikeaineksia suoraan päälle.

Pyöräytin sydänsalaatin puolikkaat nopeasti paistinpannulla seesamiöljyssä ja leikkasin veriappelsiinin kalvottomiksi lohkoiksi. Appelsiinin voi tietysti leikata mielensä mukaan, mutta kalvottomaksi leikkaaminen on varsin helppoa terävällä veitsellä.

Toinenkin turskan poski ja veriappelsiinilla maustettua spelttirisottoa

Turskan poski on maultaan ja koostumukseltaan ihanaa. Vähän niin kuin kalaa, vähän kuin kampasimpukkaa. Hienostunutta, kevyttä mutta maukasta. Sitä ei kannata liiallisella maustamisella turmella, ainakaan ennen kuin sen makuun on kunnolla päässyt.

Kauppahallista löytyy kevättalvella turskan kieliä ja poskia, harvakseltaan. Nyt oli tarjolla molempia ja onneksi muistin että pidän enemmän poskien koostumuksesta. Veriappelsiinit ovat sesongissa yhtä aikaa turskan poskien kanssa. Veriappelsiinin makea hapokkuus sopii minusta ihanasti turskan poskien makuun.

Paistoin posket pannulla kevyesti jauhotettuna ja tarjosin ne spelttipedillä. Keitin veriappelsiinisen spelttirisoton vanhaa ohjettani mukaellen, mutta hieman eri mittasuhteilla. Hain kevyempää ja hieman vähempihappoista speltittöä (kamala sana?). Valkoviinillä höystetty hapokkaampi spelttirisotto sopii rasvaisempien ruokien kaveriksi, tämä herkempi versio maistui hienosti hienostuneen turskan posken kanssa.

Aloita spelttirisoton tekemisestä. Risottospeltin keittämisessä menee 40 minuuttia, poskien jauhottamisessa ja paistamisessa muutama minuutti.

Jouni Toivasen kuohkeat blinit

Ilmavia, kuohkeita, kevyitä. Jos kevyestä voi puhua kun ohjeessa on desi voita. Minä käytin voita hieman vähemmän, sopii minun makumaailmaani.

Olen aiemmin tehnyt blinit Mikael Björklundin reseptillä, siinäkin käytetään kirkastettua voita paistamiseen ja kananmunan valkuaiset vaahdotetaan erikseen. Toivasen ohjeessa esitaikina tehdään edellisenä päivänä jääkaappiin kohoamaan. Ehkä juuri siitä syytä Toivasen blinit ovat niin ihanan kuohkeita, että jatkossa käytän tätä ohjetta. Toivasella on myös erittäin käteviä kikkoja blinilisukkeisiin.

Hemmottelevaa kylmäsavuista ja kermaista lohipastaa

Lumi narskuu kenkien alla. Hengitys höyryää, silmälasit huurtuvat. Hyvässä seurassa kilometrit taittuvat. Pitkä ja reipas kävely talvipakkasessa suorastaan vaatii ja huutaa lämmintä, ruokaisaa pastaa palkinnoksi. Jopa minä laitan täyden kermapurkin kastikkeeseen, tosin vain 22-prosenttista kermaa.

Harkitsin jaksanko pilkkoa ja kypsentää sipulia pastakastiketta varten, mutta ehdottomasti se kannatti. Sipuli tuo ihanaa makeutta kastikkeeseen. Kunnon loraus valkoviiniä tasapainottaa kermaisen kastikkeen.

Olen huono syömään täysjyväpastaa. Siedätän itseäni 50/60-mittasuhteilla. Nyt olosuhteiden pakosta keitin kaksikolmasosaa täysjyväpastaa. Hyvän ja täyteläisen kastikkeen kanssa täysjyväkin uppoaa. Kaiken kaikkiaan, terveellisyys ja hemmottelu tasapainossa.

Pannulla paistettu made

Madeaika on parhaimmillaan ja nyt kannattaa nauttia. Ihan pannulla paistettuna, sellaisenaan mateen herkkä ja hienostunut maku pääsee oikeuksiinsa.

Ohjeen lopusta löydät myös kolme madekeiton ohjetta ja kolme mausteisemman matikkaruuan reseptiä.

Vegaaninen suklaasalami kahdella tapaa

Vilja teki näitä suklaasalameja joululahjoiksi. Ihanan hauska pakkaus, ja sisältö mahdottoman herkullista. Tämä herkku on ottanut vain muotonsa salamipötköltä, muuten se on ehtaa suklaata. En osaa päättää kumpi maku oli parempaa, piparinen suklaasalami vai lakuinen. Suurena lakritsin ystävänä käteni hakeutuu ehkä useammin lakuisen suklaan viipaleeseen.

Kuivattu karpalo antaa suklaasalamille ihanan kirpeän hedelmäisen vastapainon.

Tomaattinen gnocchipaistos nyhtökauralla (vegaaninen)

Chilin lämpöä ja täyteläisen tomaattikastikkeen lempeä. Ruokaisa perunagnocchipaistos toimii niin arjessa kuin juhlassa. Kaverini Marja teki paistosta pienen porukan uuden vuoden juhliin. Silloin kuorrutus tehtiin mozzarellasta ja emmentalista.

Ihastuin paistokseen tyystin. Tein hetimmiten pataa talkoisiin, vegaaninuoria huomioiden vegejuustolla. Vegaaniset juustot eivät ole tähän mennessä saavuttaneet meillä suurta suosiota, mutta Poorlammi toimi aika mainiosti kuorrutuksena. Se suli kivasti ja minusta pehmensi sopivasti chilin poltetta.

Unelmien vaihtoehtoiset joulumenut 2020 (myös vegaanille)

Jos perinteinen jouluruoka ei maita, tai et jaksa syödä kinkkua ja laatikoita koko joulua, olet klikannut tiesi oikeaan paikkaan. Meillä syödään jouluna sitä mikä kenestäkin on ihaninta. Aattona nautitaan vegaanisia herkkuja, loppujouluksi vaihdamme lihan ilojen pariin. Oikealla savulla aateloitu porkkala avaa jouluaaton, kalapöytä jatkaa alkupalojen herkkuna. Perheen vegaanien kanssa syödään The Stew, kikhernepata. Iberico-porsas muhii punaviinissä joulupäivän ja ankanfile kruunaa tapanin päivällispöydän. Viinivinkit tietysti mukana.

Syötävän herkullinen joulukranssi eli vege-Wellington

Sienillä ja härkiksellä täytetty kranssi on ihanaa ja näyttävää joulutarjottavaa. Tein viime jouluksi kranssinmuotoisen vegaanisen piirakan soveltaen Elina Innasen ohjetta Hesarissa. Jos joulupöydässä ei ole vegaaneja, on ohje on helppo muuttaa lihaiseksi vaihtamalla härkis jauhelihaan.

Kranssin voi tehdä pari päivää etukäteen, jos vain maltat olla syömättä sitä. Voi olla vaikeaa. Ensi kerralla teen odotusta helpottamaan tuplatäytteen ja leivon lisäksi pellillisen pieniä piiraita.

Hirven etuselkää ja pekonia punaviinissä

Luinen hirven etuselkä pääsee oikeuksiinsa kun sen haudutat sitä pitkään punaviinissä. Pekonin ja hirven maut sopivat minusta hienosti yksiin. Isoina lohkoina liemessä hautuvat sipulit maistuvat täyteläisen makeilta ja kokonaisena kuorineen kypsyneet valkosipulit ne vasta herkkua ovatkiin. Valkosipulin ystäville kannattaa pataan laittaa vähintää kaksi kynttä per syöjä, muuten voi iskea ankara annoskateus.

Keitin lopuksi haudutusliemen kokoon, sudin sitä etuselän päälle ja glaseerasin hetken uunissa ennen tarjoilua.

Ripaus tryffeliä täyttää kahdeksan vuotta

Jo kahdeksan vuotta!

Jos jotain vuodet ovat opettaneet, on se rennommat ranteet. Kaikesta herkullisesta ruuasta ei tarvitse kirjoittaa, saati kuvata. Jokaista voileipää ei tarvitse Instagramiin laittaa. Tätä en kyllä ole harrastanutkaan, mutta ilmiötä blogggajascenessä näkee. Tarve olla esillä, muistuttaa blogista, markkinoida johtaa pahimmillaan surkuhupaisiin ilmiöihin. Joskus olen tuohtunut, mutta löysät ranteet -periaate auttaa tässäkin. Kukin taaplaa tyylillään.

Keveämpi ote bloggaukseen on johtanut taukoihin julkaisemissa. Kun elämässä on muuta kivaa, huomio toisaalla. Silloin suosiolla otan kuvat onnistuneesta annoksesta ja bookmarkkaan lähteet. Kerran jos toisenkin joudun hartaaaasti miettimään miten oikein teinkään tämän. Jotkut ruuathan voi ja ilman muuta kannattaakin tehdä uudelleen. Välillä vain on niin harvinaisia raaka-aineita, ettei äärelle ei niin vaan pääse. Siinäpä sitten hehkutan Iberico-possun niskaa muistinvaraisesti. Jos oppisi edes käyttämään viisi minuuttia tärkeimpien pointtien kirjoittamiseen, olisi jatko helpompaa.

Kuukausi sitten mietin miten kauan tätä ruokabloggaamista jaksaa tehdä. Välillä tämän puuhan haasteet tuntuvat isoilta.

Blogin synttäreiden aikaan marraskuun lopussa eletään ruokaVALOkuvaajan kurjinta aikaa. Olen periaatteesta yrittänyt kuvat annokset luonnonvalossa, mutta se vaatii järjestelyjä ja aikatauluttamista. Aina ei ehdi tai jaksa. Eikä edes huvita, kun jälki on kuitenkin puolivillaista. Tämmöinen itseoppinut ruokakuvaaja kun ei koskaan pysty ammattilaisen sommitteluun. Kuvaaminen on paljon kivempaa valoisien kuukausien aikana. Minulla on ollut bloggausvuosien aikana jaksoja, jolloin olen ollut innoissani kuvaamisesta, opiskellut paremmaksi. Mutta myös jaksoja jolloin olen harkinnut ohjeen julkaisemista ilman kuvaa. Viestinnän ammattilaisena kuitenkin tiedän kuvan voiman. Huonompikin kuva kertoo reseptistä lisää. Itse katselen usein kuvasta, haluanko tuon ohjeen mukaan tehdä ruoan. Miten ne mittasuhteet nyt menivätkään? Miltä tämän ruuan about pitäisi näyttää. Informaatiomielessä kuva on tärkeä, ja vaakani kallistuu aina informaation puolelle, kauniin visuaalisuuden kustannuksella. Molempi olisi tietysti parempi, mutta löysät ranteet.

Kyllästymisen hetkellä olen pitänyt taukoja. Ja odottanut vieläkö jokin kutsuu blogin äärelle.

Innostun aina uusista raaka-aineista. Sydämeni sykähtää kun näen kauppahallin tiskillä jotain uutta ja erilaista. Tilapuodissa käydessä en etsi jauhelihaa ja paistilihoja vaan harvinaisempia lihaleikkauksia. Uuden opettelu on aina kivaa. Joskus tosin se minulle uusi voi olla muille vanha ja tuttu.

Blogin kävijämäärät jaksavat aina hämmästyttää. Iso kysyntä pistää nöyräksi. En halua tehdä huonoa ja puolivillaista reseptiä, jos tuhannet ihmiset kokkaavat sen perusteella. Blogin kävijämäärät kasvavat vuosittain 25-30 % vauhdilla ja alkavat nyt suosittuina kuukausina olla hurjia, minun mittakaavassani. Suuri kiitos siis kaikille teille! Toivottavasti ohjeet ovat toimineet. Toivottavasti olette nauttineet. Minä ainakin olen. Ohje ei päädy blogiin, ellen ole ruuasta tykännyt. Joskus pistän itselleni ylös, miten reseptiä voisi vielä petrata. Ohjeita on blogissa jo niin paljon, että joudun etsimään hakutoiminnoilla omaa ohjetta, muistiin kun ei parane luottaa. Joskus yllätyn itsekin, mitä täältä löytyy :D.

Seuraa blogia  Instagramissa, Facebookissa ja Twitterissä!

Revittävän kypsää Iberico-possun niskaa punaviinissä

Kolme tuntia punaviinin sylissä hautumista tekee Ibericon niskasta revittävän kypsää, mutta sulavan mehevää. Iberico-possut laiduntavat puun alla kastanjoita ja tammenterhoja rouskuttaen. Mustan possun liha onkin erityisen maukasta, ihan eri tavaraa kuin tehotuotettu kuivakka perusporsas.

Tryffelikermaperunat

Ihanaa. Kerrassaan ihanaa on tryffelikermassa hautunut peruna.

Tofu-kasviswokin niksit minuutti minuutilta

Olen aina tehnyt sen väärin. Peruskasviswokin. Väärän kokoisia kasviksia ja väärin paistettu. Mutta nyt osaan, vegaanitytär opetti kädestä pitäen. Ja että tuli hyvää. Opin myös tofun paistamisen niksit.

Savustettua siikaa ja tillimajoneesia

Siika on suosikkini savukaksi. Savustaminen luo niin ihania makuja kalaan ja eri puulajien käyttäminen antaa uusia vivahteita. Kokeilin savustaa syreenillä, sillä olen viime viikot viettänyt pää pensaassa. Konkreettisesti. Kun ison pihan tonttia kiertää pensasaita, riittää siinä leikkaamista. Tungin itseni ja pensasleikkurin syreenin ja siperianhernepensaan väliin, ajoin hernepensaan latvaoksia ja päätin lopultakin kokeilla, miten savustaminen onnistuu syreenin kuivilla oksilla. Syreenillä savustettuna tulikin pehmeimmän makuista savukalaa ikinä.

Krouvimpikin lähestymistapa savun tekemiseen toimi. Pilkoin vain muutaman kuivan, ohuen oksan savustuslaatikon pohjalle. Harkitsin, mutta en lähtenyt oksasilppurilla hakettamaan. Turhan vaivalloista, savu syntyi näinkin, eikä pienet oksat leimahtaneet palamaan pöntössä.

Tillimajoneesi toimii muuten erittäin ihanasti savukalan kylkeen. Dippasin myös uunissa paahdettuja perunoita majoneesiin niin usein että majoneesi uhkasi loppua kesken kaiken. Ensi kerralla reilumpi annos tillimajoa.

Viikunapiirakka

Rakastan viikunoita ja viikunasesongin aikana niitä on syötävä paljon ja monella tapaa. Kokeilin tehdä makean suolaista, juustoista viikunapiirakkaa. Mietojen, kermaisten makujen ystävälle tämä piirakka on varmasti herkullista. Minä jäin kaipaamaan pikkusen enemmän boostia makuihin, joten ensi kerralla laitan vähän kaikkea enemmän, niin viikunoita ja kuin mausteitakin. Tykkäsin kuitenkin valmiin juustokerman makean vivahteisesta mausta, vaikka etukäteen suhtauduin aitojen makujen ystävänä hieman epäillen.

Laiskana leipurina käytin kaupan valmista suolaiseen leivontaan tehtyä pakastetaikinaa.

Yhden padan karitsaherkku

Pataruoka lämmittää syksyn tuulten ulvoessa. Tämä karitsaherkku saa makua kantarelleista ja valkoviinistä. Koko ruoka valmistuu samassa padassa kun lumpsautat mukaan perunoita.

Ohje on kahden vanhan karitsareseptini yhdistelmä. Vuoristopaimenen tapaan käytetään herkkutatteja karitsan kera ja metsästäjän tapaan, jossa karitsa ja peruna haudutetaan kypsennellään myös herkkutatin kanssa yhdessä padassa. Koska tämä sienisesonki on tarjonnut enemmän kantarelleja kuin herkkutatteja, halusin kokeilla keltavahveroita karitsan oheen. Maut olivat erittäin passeleja, ja koko ruoka valmistui uunissa helposti.

Helmikanan rintaa grillissä

Grillissä helmikanasta tulee mehevää sisältä ja rapeaa pinnalta, kun maltat kypsentää miedolla hiilloksella tai osan aikaa epäsuoralla lämmöllä. Helmikanan nahka on selvästi rasvaisempaa broileriin verrattuna, siksi se sopii mainiosti grilliin. Maku on upeasti hennon ja lempeän riistainen.

Upean umaminen grillattu matsutake

Hiiligrilli aateloi muutamassa minuutissa matsutaken. Reunoilta rapeita viipaleita. Sisältä lihaisen tuntuista, tiivistynyttä umamista herkullisuutta.

Grillattu männyntuoksuvalmusta eli matsutake

• 1 nuori matsutake
• loraus oliiviöljyä
• tilkka seesamiöljyä
• sormisuolaa
• tuoretta persiljaa

Leikkaa matsutake pitkittäin noin puoli senttiä paksuiksi viipaleiksi. Sekoita oliiviöljyyn tilkka seesamiöljyä ja sormisuolaa. Sivele öljy sieniviipaleille.

Rakenne kuuma hiillos. Ladoin sieniviipaleet pitkävartiseen grillauspannuun ja nostin pannun aivan lähelle hiiliä. Grillasin viipaleita 2 minuuttia puoleltaan.

Ripottele päälle tuoretta persiljaa ja tarjoa matsutakeviipaleet kuumana.

Lisää herkullisia ohjeita männyntuoksuvalmuskoille

Testing testing, pannulla paistettu matsutake kahdella eri tapaa

Kermainen matsutakemuhennos

Todellisuus ruokakuvien takana, toisinaan. Viinilasin ja sytytysnesteen ymmärrän, mutta vasara ja desifiointiaine?

Jäähyväiset Brinalle

Olen menettänyt monta asiaa elämän aikana. En käy niitä arvottamaan tai laittamaan vaikeusjärjestykseen. Pahinta on siinä hetkessä, menetystä työstäessä. Olen saattanut hautaan läheisiä. Muitakin kolhuja on tietysti tullut, mutta en niitä avaa tässä, virtuaalielämässä.

Ensimmäisestä tryffelikoirastani Brinasta jouduin luopumaan heinäkuussa. Surutyö on nyt tehty, pääosin. Tänään on haikea päivä, sillä Brina olisi täyttänyt 13 vuotta 29.8.

Matsutakea kermaisessa muhennoksessa

Matsutake eli männyntuoksuvalmuska on maineensa veroista. Ihana, lähes omenamainen kiinteän tiivis koostumus. Täyteläinen, moniulotteinen umamin maku. Tuoreessa sienessä on hedelmäinen, jopa parfyyminen tuoksu. Tuoksu jota et unohda. Kypsennettäessä tuoksu tasaantuu.

Löysin vanhasta paikasta kaksi matsutakea, taas. Edellisen kerran niitä löytyi neljä vuotta sitten. Jokin tämän kesän säissä, kuuma kesäkuu ja sateinen heinäkuu, puhumattakaan talvettomasta lumesta, on ollut suosiollista matsutakelle.

Tein isommasta tuoksuvalmuskasta kermaista muhennosta. Paistoin sieniä makeiden salottisipuleiden kanssa. Paahdoin sieniviipaleita kunnes ne olivat lähes nahkeita, tiivistyneitä ja sitten kiehautin kerman joukkoon. Ah ihanuutta!

Ihana grillattu juusto

Tämän kesän parhaita grilliherkkuja on ollut parman kinkkuun kääritty tomino. Ihana piemontelainen valkohomejuusto jalostuu uudelle tasolle grillissä. Uunissakin juustosta tulee herkullista, joten aina ei tarvitse hiiliäkään.

Grillattu ilmakuivattuun kinkkuun kääritty juusto maistuu kevyemmän pääruoan alkupalana. Itse tykkään juustoista myös jälkiruokana, joten tämä on oivallinen suolaisen jälkkärin ystävälle. Voit tarjota grillijuustoa myös iltapalaksi, välipalaksi tai miksei vaikka aamiaiseksi.

Neljän pippurin grillattu kevätkananpoika vol 2

Pippurinen kevätkananpoika on blogin ensimmäisiä ohjeita. Ehkä yksi syy miksi aloin ruokablogia pitämään, halusin jakaa tällaisia ihania makuja muillekin. Olen säätänyt ohjetta vuosien saatossa, lisännyt pippurisuutta ja muuttanut grillausta niin ettei nahka pala vaan kypsyy rapean kullanruskeaksi. Pippurimäärä vaikuttaa hurjalta, mutta pippureille tapahtuu ihmeitä kuumassa grillissä. Hiillos kesyttää pippurien ja chilin enimmän poltteen pois, jäljelle jää mehevän linnun lihan lämmittävä mausteisuus ja rapea nahka.

Niin amerikkalaiset possunribsit (St. Louis Style Ribs) uunissa ja grillissä

Lähiruoan kannattaja osti Amerikasta tuotuja ribsejä! Näin pääsi käymään, koska en voi ohittaa tilaisuutta maistaa jotain uutta. Ribseistä tuli ultimaattisen syntisen maukkaita. Kaloreita on taatusti tarpeeksi, samoin makua ja ulottuvuuksia. Täyteläistä, tomaattista, chilistä, rasvaista. Kerran kesässä ruokaa, mutta voi pojat miten hyvää.

St. Louis Style Ribs ei muuten tarkoita erityistä kastiketta tai valmistustapaa vaan lihanleikkausta. St. Louis tyyliset ovat paksumpaa tavaraa kuin Baby ribsit, niissä on enemmän lihaa ja varmasti myös rasvaa. Liha oli lähes yhtä punertavaa kuin naudan liha, mistä sitten johtuukaan.

Tein ribsit Kevin is Cooking -sivuston ohjeella, mutta koska siellä neuvottiin käyttämään ”omaa suosikki BBQ-kastiketta”, piti se etsiä erikseen. Arsenaalissa ei sattunut ennen tätä olemaan omaa amerikkalaisen BBQ-tyylin possukastiketta, vaikka naudan brisketille BBQ-kastike onkin. Löysin possukastikeen pitkän ja hartaan vertailun jälkeen The Spruce Eats -sivustolta.

Kevinin ohjeella tein kuivarubin, ja kypsensin ribsit alkuun uunissa appelsiinimehussa. Kun ribsit olivat lähes luut tippuu -irti kypsiä, nostin ne hiiligrilliin epäsuoraan lämpöön ja aloin sivelemään BBQ-kastikkeella. Uuh man, kuinka hyvää! Voi ihmiset miten herkullista!

Raikkaan kirpeä perunasalaatti grilliruokien oheen (vegaaninen)

Peruna tuntuu joskus menevän hukkaan kovin mausteisten grilliruokien ohessa. Tässä helpossa ja rouheassa perunasalaatissa on siideriviinietikasta tulevaa kirpeyttä, joten siitä riittää mukavasti vastusta ja raikastusta tulisemmille ja rasvaisille grillin antimille.

Raikas ja suolainen salaatti vesimelonista ja halloumista

Elin hellekauden enemmän tai vähemmän vesimelonin voimin. Joskus pilkoin joukkoon fetaa, joskus mansikkaa, joskus tein granitaa ja usein söin ihan sellaisenaan, jääkaappikylmänä. Varsinainen ahaa-elämys syntyi kun sain vinkin että halloumi-juusto toimii paremmin pannulla voissa paistettuna kuin grillattuna. Pieni, mutta hieno oivallus! Pinnalta rapea ja hyvin ruskistettu, sisältä pehmeä ja mehevä halloumi on täydellinen pari vesimelonille.

Ei osteripihvi, vaan osteripihvi!

Kävin Tahlon tilamyymälässä Ylöjärvellä ja sieltähän löytyi parasta grillattavaa pitkään aikaan. Ostin kaikenlaista erilaista ja jännittävää Ylämaankarjan luomulihaa kesän tarpeisiin, kuten osteripihvejä.

Australiassa sitä kutsutaan hämähäkkipihviksi, Amerikoissa Oyster Steakiksi. Nimi tulee kauniista hämähäkin seitin muotoisesta marmorikuviosta lihassa tai osterimaisesta muodosta. Pihvi leikataan lantioluun sisäpuolelta ja niitä tulee vain kaksi kappaletta eläimestään. Pihvin keskellä kulkee yksi sitkeämpi jänne, mutta muuten se suussa sulavan pehmeää.

Parasta kesäruokaa: itse savustetut ahvenet

Juuri savustuspöntöstä nostetut ahvenet, uudet perunat ja tilli. Ehkä nokare oikeaa voita kuumille perunoille. Voiko parempaa suomalaista kesäruokaa ollakaan?

Savustaminen on helppoa, kun huomioit muutaman asian: kylvetä kalat ensin suolaliemessä, päästä kitkerät alkusavut pois, älä pidä liian kovia tulia savustuspöntön alla. Äläkä kypsennä kaloja liian pitkään. Kypsästä kalasta irtoaa selkäevä helposti.

Mikä sitten on sopiva nuotio? Saunapuun paksuisia puita ei kannata savustukseen käyttää. Pilko puut hyvin pieneksi tai käytä ohuita oksia. Omenapuun keväällä leikattavat pystypiiskat on just sopivia tähän. Katso osviittaa alla olevasta videosta.

Unelmien juhannusmenut 2020

Upea grillijuhannus luvassa. Tarjoa vieraille alkujuomaksi jäistä vesimelonidrinksua roseviinillä terästettynä ja kuumenna grilli hehkuvaksi. Mistä on ihanat juhannusmenut tehty? Uusista perunoista, hölskytettynä, grillattuna, keitettynä. Raikkaista salaateista ja sesongin kasviksista. Ja ihanista grillipihveistä!

Syön nykyään vähemmän lihaa, mikä näkyy siinä että vuoden 2019 juhannusmenun jälkeen en ole julkaissut montaakaan pihviohjetta. Toisaalta, blogista löytyy, jos ei nyt ihan kaikki grillattavien pihvien ohjeet, mutta paljon: t-luupihvi, porterhouse, tomahawk, brisket, maminha, peruspihvi, jauhalihapihvi. Possua, peuraa, karitsaa. Käytä blogin hakua tai klikkaa tämän postauksen lopusta sen seitsemän edellisen vuoden juhannusmenuja. Niistä löytyy myös mitä olen suositellut oheen ja lasiin. Viinisuositus löytyy useimmiten reseptin lopusta. Viime vuoden juhannusmenusta löytyy myös tarjoiluvinkkejä vegaanivieraille.

Kotimainen alkupala vitello tonnatoa mukaellen: haikku lonnato

Savusaunan lauteilla syntyy parhaat ideat. Tai tavallinenkin sauna käy, eikä edes järveä näköjään välttämättä tarvita. Lauteilla pehmeissä löylyissä pälkähti päähän versioida kotimainen vitello tonnato. Ilman sitä vasikkaa ja tonnikalaa. Jääkaapissa oli jo marinoitumassa grillattavaksi petit tender -pihvi, joka on semmoinen pitkulainen päistä kapeneva erityisen murea biitti.

Idean juuret ovat Italiassa, mutta ainekset ovat parhaita kotimaisia: Tahlon luomutilan Highlander-karjan petit tender -pihviä ja Luonnonkala -säilykettä. Päätin leikata petit tenderin ohuet päät alkupalaa varten ja grillata tasapaksun osan (ohje myöhemmin tulossa).

Tonnikala majoneesissa, kapriksien ja anjovisten maustamana, sehän on taivaallisen koukuttavaa tavaraa. En ollut tietysti mökille pakannut kapriksia ja anjoviksia, vaikka paljon kaikkea turhanpäiväistä keittiöainesta mukana olikin. Tämä oli onni, sillä Luonnonkala -säilykkeen oma maku pääsi näin oikeuksiinsa. Ensi kerralla voisin maustaa sitten tuhdimmin, mutta tämä mieto versio oli aivan ihanaa täydellisen laadukkaan lihan kanssa.

En ole koskaan päässyt Järkisärkien makuun, vaikka särkikalojen kalastamista ja ruuaksi jalostamista suuresti kannatankin. Tässä Luonnonkala -purkissa on kaikki kohillaan. Särkikalat rypsiöljyyn tonnikalamaisittain säilöttynä on miedon herkullista.

Aivan crudona en lihaa tällä kertaa laittanut, paistoin nopean ja pienen rusketuksen pinnoille pannulla. Tarjoan usein perustonnaton crudon eli raa´an lihan kanssa, perinteisen keitetyn vasikanpaistin sijaan.

Valmistelut kannattaa tehdä ajoissa, jotta että liha ehtii marinoitua, paistua ja jäähtyä. Myös lonnato kannattaa tarjoilla kylmänä.

Mustekalat pesimispuuhissa

Risteytin kaksi vanhaa mustekalaohjetta. Käytin hauduttamiseen Sillä sipulit -blogin mainiota tapaa kypsentää mustekalat omassa liemessään, mutta laitoin joukkoon italialaishenkiset mausteet. Grillasin mustekalat sekä keitetyt uudet perunat ja kokosin mustakalojen yhdyskunnan pesimään papupesään.

Villiruokaa ja vielä vegaania: horsmaa ravintohiivassa kierriteltynä

Lenkkipolun vieressä odotti nuoria horsmia. Keräsin taskut täyteen ja jatkoin juoksua miettien miten horsmat laittaisin. Ruskistetulla voilla Tallbergin tapaan, vai kokeilisinko mitä suunnittelin viimeksi parsalle? Uuni oli jo valmiiksi kuumana, joten päädyin jälkimmäiseen: kierittelin horsmat reippaassa oliiviöljyssä ja ravintohiivassa ja paahdoin ne nopeasti uunissa.

Horsmassa on oma kiva vehreä parsamainen vivahteensa. Pari minun horsmistani oli jo liian lehteviä, ja ne maistuivat vähän karvaammilta. Kerää mahdollisimman siis nuoria horsmia.

Grillattua parsaa vegaanin parmesaanilla

Oletko maistanut vegaanin parmesaania eli ravintohiivahiutaleita? Se ovat niin herkkua, että ripottelen ravintohiivaa sinne tänne vaikka en olekaan vegaani. Vietimme pre-äitienpäivää vegaaninuorten kanssa puutarhahommien parissa ja grillailemalla. Grillasimme alkupalaksi parsaa ja kokeilimme maustaa sitä ravintohiivalla. Ja ah, se toimii niin hyvin.

Vappumenut vegaaneille, kalan ja lihan syöjille

1. 

Tänä vuonna vappua vietetään monessa suunnassa pienemmällä porukalla. Vappumenun suunnittelun kannalta se voi olla hyväkin asia. Monesti vappuaaton ja -päivän ruoat ja juomat mietitään määrän ja helppouden kautta. Pienemmälle joukolle voi satsata eri tavalla, suunnitella hallitun päivällisen noutopöydän sijaan. Kokosin menut vegaaneille, kalan rakastajille ja lihan syöjille.

Savustettu chilinen lohifile

Kalablogista taas terve! Tämä ruokablogi on kääntynyt kevään kuluessa vahvasti kalapainotteiseksi ja koronaeristys on vielä korostanut sitä, sillä onneksi Tampereen kauppahallin Nygren kuljettaa kalaa kotiin. Kotiinkuljetuksen hinnalla kannattaa aina tilata jo vähän enemmän, joten kalansyöntini on lisääntynyt entisestään.

Chili ja lohi sopivat hienosti yksiin. Tällä kertaa ripottelin lohifileen päälle chililastuja ennen kun se sukelsi savustuspönttöön. Voit savustaa myös kokonaisen lohen chilihunnulla.

Vegaaninen Waldorfin salaatti

Kaverini Marja teki uudenvuoden juhliin ihanaa Waldorfin salaattia. Kinusin ohjeen ja aioin tehdä sitä heti. Joskus aikeilla on pitkät jäljet. Mutta ehdin kuitenkin koeajamaan salaatin ennen vappua. Waldorfin salaatti onkin erinomaisen raikas lisä vappuiseen salaattipöytään. Se sopii rapean pehmeänä perunasalaatin sijaan tai kaveriksi, maistuu piirakoiden, kalan, grillattavien, vaikka nakkien kanssa ja tietysti sellaisenaan.

Salaatti kannattaa esivalmistella edellisenä päivänä, jotta maut ehtivät tekeytyä. Vahvat varsisellerin ja juurisellerin maut myös antautuvat, pehmenevät kastikkeessa ja maistuvat ihanan raikkailta viinirypäleiden kanssa salaatissa. Tämä salaatti on myös yllättävän riittoisaa ja ruokaisaa.

Savulohta hävikkipiirakassa

Koronaeritystyksen aikana olen joutunut harjoittamaan ruokahävikin hallintaa aivan uudella tasolla. Tilaan ruoat verkosta kerran viikkoon, joten tilattavat määrät pitäisi osua viikon tarpeeseen. Riittää tarpeeksi pitkälle, mutta ne pitäisi ehtiä syödä ennen pilaantumista.  Minä kun vielä harrastan mielelläni ruokakaupassa käyntiä, joten kalatiskillä osaan sanoa minkä mittaisen siivun savukalaa haluan. Grammamääräistä arviointia pitää vielä harjoitella.

Savulohi uhkasi vanhentua vaikka urakalla sitä söin. Jääkaapissa oli myös keitettyä riisiä, kananmunia ja avattu kermaviilipurkki. Tillipuntti oli aivan viimeisillään, mutta kyllä sillä pystyi maustamaan. Pakastimen perukoilla oli joulusta jäänyt kaksi irrallista kapeaa voitaikinalevyä. Näistä aineista syntyy perinteinen savulohipiirakka.

Olen tehnyt samaista piirakkaa monesti ennenkin. Kaikkia edellisiä kertoja yhdistää se, että olen yliarvioinut täytteen määrän. Nyt täyte osui kohilleen, koska varoin laittamasta liikaa, vähän kaikkea.

Voit tehdä piirakan myös isosta levystä (500g), kerro vain täytteen määrä kahdella. Leivo kaksi piirakkaa, jotka voit pakastaa, ja sulattaa, ja lämmittää uudelleen. Kahden piirakan mahduttaminen pakastimeen on helpompaa kuin yhden ison. Ison pellillisen toki voit leikata ja pakastaa paloina.

Pakastimeen jemmattu valmis piirakka on erinomainen idea vaikka vappupäivän brunnerille tai vappuyön huikopalaksi.

Paras paistettu lohi aloittaa kypsymisen kylmältä pannulta

Olen nyt hurahtanut lohen paistamiseen. Niin! Lohi ei ole ollut vuosiin se kalanpala, jota himoan ensimmäiseksi. Mutta nyt koronaeristyksessä olen tilannut Nygrenin loistavan kotiinkuljetuksen kautta tuoretta kalaa. Ihanaa kun kalat ajavat taksilla kotipihaan! Lohi kuuluu kotiin kuljetettavien perusvalikoimaan.

Jouni Toivasen vinkit lohen paistamisesta todella nostavat lohifileen ihan uuteen maku-ulottuvuuteen. Kala laitetaan kylmälle pannulle ja paistetaan vain nahkapuolelta. Nahasta tulee rapeaa, lihasta mehevää, lohkeilevaa ja maukasta.

Tämä vaatii hieman oman pannun ja lieden tuntemusta. Ensimmäisellä kerralla paistoin ohjeen mukaan ¾ säädöllä, eikä se kala meinannut millään kypsyä, aikaa meni selvästi yli 20 minuuttia. Seuraavalla kerralla vaihdoin teflonpannusta valurautapannuun ja laitoin pannun kuumenemaan 10/14 säädölle. Edelleen kypsyminen vei pidempään kuin ohjeessa, mutta nahasta tuli rapea, kala kypsyi tasaisesti ihan täydelliseksi. Pannun ja lieden lisäksi kypsymisaikaan vaikuttaa tietysti fileen paksuus.

Pääsiäisen menuissa parsaa, karitsaa, kevätkananpoikaa ja vegaaniruokia

Poikkeuksellinen pääsiäinen vaatii poikkeuksellisen herkullisia ruokia. Koronaeristyksessä pääsiäistä vietetään pienemmällä porukalla, mutta voihan sitä vaikka sopia virtuaaliset dinneritreffit puhelimen tai videonsoftan välityksellä.

Tämän vuoden pääsiäismenut koostuvat parsasta, karitsasta, kevätkananpojista ja kaniinista. Vegaaneille tarjolla on mausteista kikhernepataa, tomaattista papupataa tai kasviscurrya. Sunnuntaina jo helpotetaan ja hellitään kaikkien vatsaa lempeän terveellisellä avokadopastalla.

Olen nyt oikein odottanut eurooppalaisen parsan sesonkia. Yleensä pidättelen itseäni siihen saakka, että italialaiset luomuparsat ilmestyvät kauppoihin. Parsasesonkini jatkuu juhannukseen saakka oman parsapenkin parsoilla ja ajattelen, että parempi keskittyä laatuun kuin kyllästyä parsaan ennen aikojaan. Mutta poikkeusaikana saa antaa itselleen vähän löysää ja nauttia, eikös vaan?

The Stew eli pehmeä ja rapea kikhernepata (vegaaninen)

Ruokaisaa ja lämmittävää lohturuokaa, mikä parempaa näihin aikoihin. Tämä kasvispata toimii hyvin sunnuntain isona patana, josta sitten riittää pitkälle viikkoon lämmitettävää.

Pata on myös kermaisuudessaan ihanaa ja kätevää juhlaruokaa. Padan voi tehdä ennen juhla edellisenä päivänä, sillä se vain paranee lämmittämällä.

Broileria bolognalaiseen tapaan

Tämä aika saa kaipaamaan helppoa lohturuokaa. Bolognalaiset, jos jotkut osaavat lohturuoat, kuten kuuluisan jauhelihakastikkeen ystävät tietävät. Tämä pehmeän tomaattinen broileripata syntyy ajan kanssa yhdellä pannulla. Minä kiihdytin ohituskaistaa laittamalla perunat pilkottuna uuniin paahtumaan ja yhdistin lopuksi potut pannulle imemään itseensä kastikkeen ihania makuja.

Tomaattikastikkeeseen on monta tietä, riippuen mitä karanteenikomerostasi löytyy. Voit tehdä kastikkeen tuoreista tomaateista, tomaattipyreestä tai tomaattimurskasta.

Ihanat tomaattiset silakkarullat

Ihan mahtavaa herkkua! Tein tomaattisia silakkarullia ensimmäistä kertaa, mutta en taatusti viimeistä. Minulla on ollut tänä vuonna projektina syödä enemmän vähemmän jaloja kaloja: silakoita, muikkuja, kiiskiä, säyneitä. Kala kerrallaan vedet puhtaaksi -mentaliteelilla. Tämä projekti on vain vahvistanut käsitystäni, ei ole olemassa vähemmän jaloja roskakaloja.

Muikulla kasvaneena olen tottunut syömään kokonaisia pikkukaloja päineen ja pyrstöineen, mutta ehkä juuri savolainen muikkutausta on ohjannut minut usein valitsemaan muikun silakan sijaan. Nyt päämäärätietoinen silakkaohjeisiin perehtyminen on avannut uuden ihanan maailman.

Niin maukas pannulla paistettu säyne

Vapise kuha! Särkikalojen sukuun kuuluva säynävä on sitten maukasta kalaa! Säyne pärjää maussa niin kuhalle ja kuin siialle.

Takavuosina joskus verkkoja kokiessa tuntui, että nyt on napannut hai tai vähintään iso lohi. Jykevä säynävä taistelee verkot sotkuun ja onkisiimat poikki. Nämä säyneet kalastin valmiiksi fileoituna Kauppahallin Nygrenin tiskistä.

Valitse mahdollisimman isoja fileitä, mieluummin kuin monta pientä. Säyneessä on pirusti ruotoja, mutta se on todellakin kalastamisen ja lautasella perkaamisen vaivan väärti. Onhan jotkut muutkin suuret herkut vaivalloisia, kuten vaikka ravut.

Paistoin fileet kevyesti jauhotettuna, tarjosin spelttirisoton ja kasvisten kanssa.

Pitkään haudutettu papupata ja miten vähennän arjessa lihansyöntiä

Minulla on ollut lukuisia vuosia tapana tehdä viikonloppuna reilusti ruokaa. Varmaan monessa muussakin huusollissa viikonlopun haudutetut ruoat pelastavat arkipäivät. Mutta siitä on seurannut se, että syön sitä lihapataa moneen kertaan, enemmän kuin mieli ja maha haluaisi. Aina pakastan osan, mutta se ei taas johda tavoitteeseen eli vähennä lihan syöntiä pitkällä juoksulla.

Mutta nyt olen omaksunut uuden tavan! Haudutan sunnuntaina ison kasvispadan. Ehdin sunnuntaina perehtyä uusiin resepteihin, hauduttaa makua rauhassa ja bonuksena viikkoon tulee lisää kasvispäiviä. Entinen Meatless Monday tuntuu nyt höpsöltä idealta, etenkin kun ne mieleiset kasvisruokani vaativat vähän enemmän ajatusta tai aikaa kuin arki-iltana liikenee.

Tein pariin kertaan Chocochilin papu-sienipataa. Ensimmäisellä kerralla käytin herkkutatteja ohjeen herkkusienien sijaan, eikä herkät tatit sopineet chiliseen ja papuiseen makumaailmaan eikä koostumukseenkaan. Toisella kertaa ostin luomuherkkusieniä. Ja päätin kokeilla, tuleeko kasvispataan syvempi maku pitkällä hauduttamisella. Tapahtuisiko sama ihme kuin bolognesekastikkeessa, jonka maku muuttuu parin-kolmen tunnin haudutuksen. Tiedäthän kuinka pitkään tomaattimurskassa ja punaviinissä haudutetun jauhelihakastikkeen maku kasvaa, muuttuu, syvenee. Ja kyllä, sama tomaattikastikkeen ja punaviinin pohja todellakin herkullistui hauduttamalla papuja ja herkkusieniä pitkään ja hartaasti. Tässä on uusi luottopatani pyhään ja arkeen.

Olen nyt etsinyt uusia kasvispataohjeita, sillä monet kasvisruokani eivät tykkää lämmittämisestä vaan maistuvat nuutuneelta jo toisella kierroksella. Onko sinulla hyviä kasvispatojen ohjeita? Vinkkaa ja linkkaa minulle ja samalla muille. Jotain uutta pitää haudutella jo ensi sunnuntaina!