Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.


Jätä kommentti

Pääsiäisen karitsamenut

Hitaasti haudutettuja karitsan potkia punaviinissä.

Rakastan karitsaa. Haudutettuna, grillattuna, paistettuna ja paahdettuna. Pääsiäinen on siitä ihana juhlapyhä, että silloin voi syödä karitsaa monta päivää ja joka kerta erilaista. Tai ehkä välillä pitää syödä pääsiäistipuja ja -pupuja. Ja paljon kasviksia oheen ja alkupalaksi.

Kokosin vinkit koko pääsiäisen kattaville karitsamenuille. Viinisuositukset löytyvät karitsaohjeen yhteydestä.

Palataan niihin pupu- ja tipumenuihin vielä ennen pääsiäistä. Lue loppuun


4 kommenttia

Valkosipulihärkää kiinalaisittain

Ihanaa valkosipulia ja paljon, paksussa tummassa kastikkeessa. Kevätflunssaisen valkosipulisarja huipentuu kiinalaiseen klassikko-ohjeeseen, jossa käytetään 225 grammaa valkosipulia kiloon häränlihaa. Siis 4-5 kokonaista valkosipulia. Älä valkosipulin määrää säikähdä, sillä valkosipuli kirjaimellisesti sulaa herkulliseksi muhennokseksi. Lue loppuun


2 kommenttia

Carlon valkosipulipihvi, lopultakin onnistuminen

Tiedätkö sen tunteen? Kun olet tavoitellut oikeaa makua ja tapaa tehdä sen? Epäonnistunut, melkein onnistunut. Harjoittelin tätä 15 vuotta. Lopulta Carlo Algerin valkosipulipihvin ohje osui kohdalleen. Täydellisesti. Leipäkuorrutus maistuu täsmälleen siltä kuin makumuistoni sen kertoo.

Mielelläni uskoisin, että harjoitus tekee mestarin. Oppivuodet ovat nyt kulminoituneet ja olen saavuttanut uuden tason keittotaidossani. Totuus lienee kuitenkin se, että olen laittanut tai syönyt tätä aina flunssaisena. Sillä tämä oli Carlon flunssalääke.

Menimme perheen kanssa syömään La Perlaan, Rautatienkadulle. Siihen osoitteeseen jossa Ravintola C jatkaa nyt osoitteen kunniakkaita perinteitä (ja nostaa ne omalla tavallaan aivan uusille tasoille). Flunssa oli iskemässä pahasti päälle, mutta pöytä oli varattu, joten pakkohan sinne oli mennä. Voivottelin tautia ja pohdin ääneen Kaijalle mahdanko pystyä arvostamaan Carlon herkkiä makuja. Mutta Carlo lupasi tehdä pihvin, jolla tauti taittuu. En muista enää oliko pihvi listalla vai tekikö Carlo sen tähän erityiseen tarpeeseen. Jälkimmäinen luultavasti. Vaikka maku ei ole kotikeittiössä ennen tätä osunut täydellisesti kohdalleen, olen flunssat olen tällä pihvillä parantanut. Tai ainakin elämä taudissa on ollut mukavampaa. Lue loppuun


Jätä kommentti

Maalaiskanaa veriappelsiinilla

Helppo ja herkullinen kanaruoka veriappelsiinien kauden päätteeksi. Luulliset, maustamattomat maalaiskananpojan paistipalat sopivat tähän parhaiten.  Vuoan pohjalla kypsyvät sipulit ja valkosipulit kuorineen imevät ihanat maut itseensä, joten joudut ehkä kamppailemaan niistä. Parasta vaan suosiolla laittaa sipuleja runsaasti vuokaan.

Ohjeen inspiraatio on peräisin New York Timesin  Cooking -sivulta, mutta muutin siitä oman makuni mukaiseksi lähes kaiken oleellisen paitsi kanan. Lue loppuun


2 kommenttia

Gratinoidut partaveitset (simpukat)

Yllättäen onnistunein tekemäni partaveitsiruoka syntyi pakastetuista simpukoista. Gratinoin simpukat uunissa erinomaisesti sydän- ja sinisimpukoille sopivan kuorrutuksen kera. Partaveitsisimpukoiden koostumuksesta tuli täydellinen: mehevä, kiinteä eikä yhtään sitkeä. Maku oli ihanan merellinen ja valkosipulinen. Flunssan koputellessa etsin hyviä syitä lapioida valkosipulia suuhun.

Pakastimessani odotteli otollista hetkeä kilo partaveitsisimpukoita. Onneksi en aikonut ruokkia kompanjaa, sillä hävikki kilon satsissa partaveitsiä oli varsin suuri. Hylkäsin kylmästi simpukat, joiden kuori oli rikki, kuten tuoreissakin simpukoissa. Pakastetuissa lähes puolet oli rikkinäisiä.

Partaveitsisimpukat alkupalaksi kahdelle tai pääruoaksi yhdelle

  • 1 kg pakastettuja (tai tuoreita partaveitsisimpukoita)
  • ½ dl kuivunutta leipää karkeaksi rouhittuna tai hyvin karkeita korppujauhoja
  • 1 valkosipulin kynsi pilkottuna
  • 2 rkl pilkottua persiljaa
  • reilu loraus oliiviöljyä
  • hyppysellinen sormisuolaa

Sulata partaveitset jääkaapissa. Googlea selatessani jostain tarttui mukaan vinkki, että pakastettuja pitäisi seisottaa jääkaapissa kuivumassa ja tömäköitymässä sulamisen jälkeen. Nostin siis sulaneet simpukat lävikköön lautasen päälle pystyasennossa ja annoin tömäköityä jääkaapissa pari tuntia. Liekö tuo sitten tehnyt taikansa, mutta näistä partaveitsistä tuli täydellisiä koostumukseltaan. Pakastetut irlantilaiset simpukat olivat hieman leveämpiä kuin tuoreena Suomeen tulevat tai Australian kaiken kattavien kalakauppojen valikoimissa olleet.

Hylkää rikkinäiset simpukat. Partaveitsessä on kaksi osaa, kiinteä valkoinen ja höttöisempi vatsaosa. Irrota kiinteä valkoinen osa. Leikkasin myös valkoisen simpukan lihan päässä olevan mustan palan pois.  Huuhtele hiekat pois ja nosta talouspaperille kuivumaan.

Sekoita leipärouhe, pilkottu valkosipuli, persilja. Kaada oliiviöljyä sen verran että leipärouhe kostuu, mutta älä lorottele liikaa. Mausta hyppysellisellä sormisuolaa.

Huuhtaise vedellä muutama partaveitsen kuori ja kuivaa ne. Avaa ne levälleen ja laita uunivuokaan.

Pilko simpukan liha parin sentin pituisiksi suupaloiksi. Laita palat kuoriin ja ripottele päälle maustetut leivänmurut.

Nosta uuniin 200 asteeseen. Kypsensin simpukoita ensin kahdeksan minuuttia, jonka jälkeen laitoin grillivastuksen kiertoilmalla päälle neljäksi minuutiksi. Jos teet tuoreita simpukoita, maista 10 minuutin kohdalla ovatko simpukat jo notkean kypsiä.

Lasiin Adamin tai Ermelin Pinot Grisiä.

Partaveitset tömäköitymässä. Tömäköityminen on tarkka käännös jostain googlen syövereistä ja ehtaa keittiöslangia.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna


4 kommenttia

Suolakylvystä uuniin: kokonaisena paistettu kuha

Niin mehevää kuhaa! Poimin Jouni Toivasen ohjeesta vinkin kalan suolaukseen ja tavallista kuumemman uunin lämpötilan. Jompikumpi tai molemmat yhdessä tekivät uunikuhasta mehukasta ja maukasta. Lue loppuun


4 kommenttia

Rapeat muikut uunissa

Nyt lopulta löysin sen konstin, jolla uunimuikuista tulee rapeita. Olen muuten kokeillut monet kikat ja hiljaa syönyt vähemmän onnistuneet tekeleet. Intuitiolla vahingossa tämäkin ohje syntyi, sillä en löytänyt kaapistani ohjeen hapankorppuja vaan ruislastuja. Murskasin ruislastut rouheaksi ja kuorrutin muikut rouheella. Öljyä tämäkin muikkuohje vaatii paljon.  Tuskinpa tämä on vieläkään se tavoittelemani, kevyempi ohje on kuin pannulla paistetut muikut.

Lue loppuun