Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.


Jätä kommentti

Ihana pikkelöity fenkoli

Kaipasin juhlapöydän ruokien joukkoon raikastajaa. Tarjolla oli paljon tuhteja, talvisia makuja. Paholaisen munia alkuun, pääruoaksi ras el hanoutilla maustettua myskikurpitsaa kasvissyöjille, hieman chilistä villisikaa fleksaajille, pehmeää, lähes samettista palsternakkapyrettä. Vieraan tuomaa ihanaa waldorfin salaattia, jonka ohjeeseen palaan myöhemmin.

Pikkelöity fenkoli teki tehtävänsä, raikasti mukavasti suuta ja siitä riitti kivasti vastinetta ruokapöydän muille mauille. Fenkolin aniksinen maku antautuu ja tasoittuu pikkelöidessä. Sopiva pikkelöintiliemi säilyttää raikkauden, mutta tuo happoa ja makeutta.

Olen syönyt ihan mahtavaa pikkelöityä fenkolia 4 vuodenajan lounaalla, mutta enhän muista ohjetta, vaikka sitä kyselinkin. Epäilen ja muistelen että keltaisen värin ja ihanan makuvivahteen antaa kurkuma, joten kokeilin sitä. Toimii! Lue loppuun


2 kommenttia

Korianterikiisket

Kiiskifileitä on saanut nyt säännöllisesti Tampereella, joten innoituin tavallisten kiiskipihvien jälkeen vähän kokeilemaan. Korianteri nostaa kivasti kiiskestä esiin enemmän kiiskimäistä makua. Riihirukiissa jauhoitettu korianterinen kiiskipihvi on ah niin tutun makuinen ja samalla uusi ja jännä. Lue loppuun


Jätä kommentti

Kaniinipata reggiolaiseen tapaan

Yksi keittiöni kivijaloista, Italian keittiö -keittokirja muistuttaa, että kaniini tehdään eri puolilla Italiaa lähes samaan tapaan. Jos muutat tai poistat yhdenkin ainesosan, vaikuttaa se ratkaisevasti lopputulokseen. Allekirjoitan tämän, sillä olen tehnyt kaniinia usein. Lähes sama ei ole kuin just sama. Tässäkin voisin ajatella, että korvaan tomaattipyreen tomaattimurskalla, mutta ei kannata. Pancetta peittoaa pekonin selvästi. Valkoviinin, tomaattipyreen ja pancettan yhdistelmä antaa ihanan suolaisen makean maun kastikkeelle ja korostaa kaniinin parhaita vivahteita.

Reggiolainen umido-kastike oli niin ihanaa, että olen kokeillut sitä jo moneen muuhun ainekseen. Joidenkin kanssa kastike toimii hienosti, toisten kanssa tasapaino ei osu kohilleen. Kaniinin kanssa umido-kastike on uusi suosikkini, vaikka minulla on jo monta vanhaa rakasta kaniiniohjetta. Lue loppuun


2 kommenttia

Moderni mantelikala tillillä ja marsalalla

Toivottavasti ei italialaiset eikä suomalaiset isoäidit käänny haudoissaan, koska risteytin italialaisen kalaklassikon mantelikalaan. Italialaiset höystävät merianturan parmesaanilla ja marsalakastikkeella, suomalaiset kuorruttavat pakastesein mantelilla, voilla ja kermakastikkeella.

Kalaliemeen tehty marsalakastike kuhalle on kuulunut keittiööni parikymmentä vuotta. Kaipasin nyt ohjeeseen vaihtelua, väriä ja hammastuntumaa. Hieman kuivahtamaan päässyttä ruukkutilliä hypistellessä päätin kuorruttaa kuhafileen parmesaanin, mantelirouheen ja tillin sekoituksella ja tehdä kalalle vanhan kunnon marsalakastikkeen.

Mantelirouhe toi kalalle juuri sopivan rakenteen, tilli makua ja väriä. Lue loppuun


2 kommenttia

Silakkatalkoot!

Mainiossa Itämeren suojelijat -sarjassa Peltsi ja Tom sen sanoivat. Syö silakkaa kerran viikossa ja poistat merestä yhden ihmisen verran ravinteita. Otetaanko #silakkatalkoot? Koska olen lähtöjäni muikkukansaa, ajattelin että pidän vuoron perään muikkuvesiä puhtaana, vuoroin Itämerta. Joka toinen viikko muikkuja, joka toinen silakoita. Ja väliin vaikka kiiskiä.

Ilmastotuskaa kokiessa moni miettii mitä voisi tehdä. Luovunko autoilusta vai ilmailusta? Vaadinko teollisuuden ja kaupan energiankulutuksen sekä päästöjen alentamista. Voin ainakin itse tehdä omalla kulutuskäyttäytymiselläni oman osani (ja vähän lobata sivussa). Olen vähentänyt reissaamista ja suunnannut sitä enemmän kotimaahan. Kierrätän ahkerasti ja perusteellisesti. Kannatan lähiruokaa ja villiruokaa. Pidän ruokablogia, jossa kerron miten helppoa villikalan laittaminen (ja syöminen, se vasta helppoa on).

Olen hyvin tietoinen, että aina voisin elää paremmin. Alkaa vegaaniksi, vaihtaa auton. Mutta askel kerrallaan. Tai silakka kerrallaan. Lue loppuun


4 kommenttia

Kiiskipihvit tillillä

Ensin oli tillinhimo, sitten löysin kiiskifileitä. Siitä syntyi aika täydellinen yhtälö.

Lähestyin kiiskiä varovaisesti (vaikka ne olikin jo perattu ja fileoitu siististi) kuten aina uutta raaka-ainetta. En edes jauhottanut fileitä, en halunnut kalan ominaismaun hukkuvan leivitykseen. Kiiski maistuikin raikkaan kalaisalta, mehevältä ja lempeältä. Tilli sopi makuun ihanasti.

En muista koska olisin kiiskeä kaupassa nähnyt, mutta jatkossa ostan aina kuin näen. Kiiskifileet olivat vielä tuoreita. En periaatteesta osta alle kolme päivää sitten uimassa ollutta kalaa.

Kiiski on tuttu lapsuuden ahkerasta onkimisesta. Ärsyttävä, piikikäs kala. Taisin heittää ne aina takaisin järveen, sormet limaisina ja reikäisinä. Kiiskellä ei ollut tuolloin kummoisen ruokakalan maine. Nykyään olen sitä mieltä, ettei roskakalaa ole olemassakaan. Vain vääriä ohjeita. Mutta kiisket otan kyllä mielellään valmiiksi fileoituna. Lue loppuun


2 kommenttia

Porkkalaa kolmella tapaa sekä savustettuja punajuuria (vegaaninen)

Teimme joulupöytään porkkalaa sattumalta useammalla tavalla. Minä halusin kokeilla savustuspönttöä, mutta tein vertailun vuoksi myös porkkalaa savustusaromilla. Sattumoisin Vilja oli tehnyt myös ja vielä samalla Vaimomatskuu -blogin suolaa säästävällä ohjeella (”perinteinen” porkkala tehdään kai suolakuoressa).

Koordinointi on ihan yliarvostettua, eikös. Olimme kuitenkin käyttäneet erilaista viinietikkaa. Lisäksi savustin pöntössä punajuuria. Mikä oli parasta? Voittajan etsiminen vaati jatkojalostusta.

Minä tykkäsin aidon savun makuisesta savuefektin puolesta, mutta Viljan käyttämä riisiviinietikka oli lempeämmän ja raikkaamman makuista kuin minun porkkalassani valkoinen balsamico. En ensin marinoinut savustuspöntöstä noussutta porkkanaa, mutta jouludinnerin jälkeen päätin kokeilla mitä riisiviinietikka tekisi aidosti savustetulle porkkanalle. Siitä syntyikin ihan parasta porkkalaa, raikasta ja syvemmän makuista kuin savuaromilla maustetut. Aito on tässäkin aitoa, vaikka savuaromi onkin (yllättävän) hyvää.

Ensi kerralla yhdistän näistä kokemuksista parhaat puolet, listasin ne tähän. Ohje porkkalalle ja punajuurelle lopussa.

Jos kaivat savustuslaatikon porkkanoita varten, savusta samalla vaivalla myös punajuuria. Ne vasta ihania ovatkin savulla aateloituna, kaardemummakastikkeella. Lue loppuun


Jätä kommentti

Unelmien vaihtoehtoiset joulumenut (myös vegaanille)

Perinteitä voi ravistella tai soveltaa omaan makuun. Perinteisintä meidän joulussa on puuro, eikä siinäkään tarvitse valita ottaako sen voisilmällä vai kanelilla. Vegaani valitsee kasvisrasvan ja aattoillan pöytään seitania tai savustettua tofua. Me valitsemme tällä kertaa molemmat, seitania burgundin tapaan ja spelttiä vegaanin pekonilla, rapealla savutofulla.

Jouluna herkutellaan, mutta mieleisellä ruoalla. Kokoan jo kahdeksatta kertaa vaihtoehtoisen joulumenun aatosta tapaninpäivään viinisuositusten kera. Meillä ei ole pöydässä kinkkua eikä laatikoita, graavikaloja kyllä joskus. Tänä vuonna aatto on kokonaan vegaaninen, vegaaniviinejä myöten. Joulupäivänä ja tapaninpäivänä pöytään katetaan riistaa, luomukaritsaa ja äyriäisiä, mutta nostan tarjolle myös vegaaneille sopivia herkkuja. Lue loppuun


2 kommenttia

Perinteitä kunnioittaen, kermainen lohikeitto

Hyvä kalakeitto pohjaa herkulliseen liemeen. Ostin kauppahallista lohifileen kaveriksi lohenperkeitä. Pyysin kalakaupasta lohenpalan nahan mukaan, kaikki maku tietysti mukaan. Jääkaapissa odotti savusiian tähteet ja edelliseltä illalta säästin kultaotsa-ahvenen ruodot ja pää.

Usein teen kokonaisen uunilohen perkeistä kalaliemen tai kauppahallissa kyselen onko pelkkiä lohen päitä ja ruotoja tarjolla. Harvoin on, kyselijöitä on paljon. Savukalan perkeet antoivat tälle kalakeitolle erityisen mukavaa savuisuutta.

Teen harvoin kermaisia kalakeittoja, mutta joskus iskee sekin mieliteko. Tästä keitosta ei ehkä tullut kaikista kermaisinta. Jos kaipaat enemmän kerman makua, laita kermaa niin paljon kuin mieli tekee. ja vaikka mausta voinokareella. Tilliä ja varsiselleriä kuuluu minusta perinteitä kunnioittavaa lohikeittoon.

Lohenpaloja ei tarvitse eikä kannatakaan keittää. Kun olet siivilöinyt liemipohjan, keittänyt siinä kasvikset kypsäksi, lisää kalan palat ja sammuta levy. Kala kypsyy kuumassa liemessä mutta ei hajoa hitusiksi kuten keittäessä. Lue loppuun


Jätä kommentti

Tomaattinen peuran osso buco

Peuran potkakiekot ovat ihan parhaita pitkään haudutetun italialaisen klassikon, osso bucon tapaan.

  • 1 kg peuran potkakiekkoja
  • vehnäjauhoja
  • oliiviöljyä
  • 1-2 sellerin vartta pilkottuna (kaksi solakkaa luomselleriä, 1 tömäkkää perusselleriä)
  • 2 porkkanaa
  • 1 sipuli
  • 2 valkosipulin kynttä
  • tai 1 dl valmista soffrittoa (selleri, porkkana, sipuli, valkosipuli
  • lasillinen punaviiniä
  • 1 prk Muttin tomaattimurskaa
  • ripaus sokeria
  • mustapippuria
  • sormisuolaa
  • tuoreita yrttejä pinnalle

Ota liha huoneenlämpöön kahta tuntia ennen valmistusta.

Leikkaa kiekkoja kiertäviin kalvoihin pari kolme viiltoa, etteivät kiekot eivät käpristy valmistettaessa. Älä poista kalvoja kokonaan, sillä muuten pitkään muhiessa kiekot hajoavat ihan osatekijöihinsä.

Pilko soffrittokasvikset eli sipuli, valkosipuli, selleri ja porkkana. Laita iso paistinpannu tulille, kaada oliiviöljyä ja kuullota kasvikset. Minä käytin pakastimesta valmista minipussillisen soffrittoa (soffritton pakastaminen on muuten vuosisadan paras idea Kokit ja Potit -blogin Hannelelta bongattuna).

Vaihdoin siis perinteisen osso bucon ohjeen järjestystä, ruskistin ensin potkakiekot, sitten lisäsin soffritton.

Jauhota lautasella potkakiekot vehnäjauhossa, kuumenna isolla pannulla oliiviöljyä ja ruskista kiekot kauniin ruskeaksi. Mausta kiekot sormisuolalla ja mustapippurilla. Jos käytät valmista soffrittoa, lisää se ja anna kuumeta.

Kaada punaviini lihojen päälle ja anna alkoholin kiehahtaa. Lisää tomaattimurska ja hyppysellinen sokeria. Säädä hellan lämpö hellän poreilevaksi, laita kansi päälle ja anna porista hiljalleen 2,3-3 tuntia. Nämä potkat vaativat hieman pidempään, kolmen tunnin kohdalla liha ei ollut vielä aivan pehmeää. Puoli tuntia lisää hiljaista keittämistä pehmensi ilmeisesti hieman vähän vanhemman peuran potkakiekot.

Tarkista maut, lisää suolaa, pippuria tai sokeria tarpeen mukaan. Tarjoa kuumana.

Osso bucoa vasikasta, porosta, karitsasta, hirvestä….

Perinteinen romagnalainen tomaattinen vasikan osso buco

Milanolaisen valkoisen osso bucon ohje gremolatalla

Poron osso buco

Karitsan osso buco

Hirven osso buco tryffelillä

Hirven osso buco uunissa

Osso buco bianco herkkutateilla

 

 


4 kommenttia

Lähes pyöreät hirvipullat

Äitini teki täydellisen pyöreitä, kauniin ruskeita lihapullia, oman lihakarjan jauhelihasta. En ollut nuorena(kaan) fiksu, joten en opiskellut ajoissa Taimin lihapullien niksejä. Olen sittemmin kokeilemalla ratkaissut kauniin ruskean pinnan salaisuuden. Tarpeeksi voita ja öljyä pannulle. Miten se pulla pysyy pyöreänä? Minä saan aikaiseksi pyörykän ja kolmion välimuotoja, ihmeellisiä kartioita. Mutta se tärkein, maku on näissä pullissa kohdallaan. Hirvipullat kelpaavat vaikka juhlapöytään. Vaikka ne olekaan muodollisesti päteviä.

Hirvipullat ovat myös edullisempi tapa päästä ilmastoystävällisen riistan makuun. Tosin jotain rasvaisempaa lihaa pitää joukkoon laittaa, muuten hirvipullista tulee liian kuivia. Tällä kertaa käytin possun jauhelihan sijaan pekonia. Lue loppuun


2 kommenttia

Pahuksen hyvät munat

Paholaisen muniin eli deviled eggseihin on monia ohjeita. Tämä ei ole klassisin, mutta perushelppo ja pahuksen hyvä.

Heräsin sunnuntaiaamuna miettimään, miten kerrankin herkuttelisin aamiaisella. Letut unohtuivat, kun päässä alkoi pyöriä ajatuksia savulohesta ja kananmunista. Sitten muistin, että on olemassa klassikko-ohje, jossa keitetyn kananmunan keltuaiseen sekoitetaan majoneesia ja mausteita. Lue loppuun


2 kommenttia

Vegaaninen burgundinpata seitanista ja herkkusienistä

Perheen vegaani kehitti burgundin seitanin, lähetti minulle ohjeen ja pyysi testaamaan. Nyt osui niin seitanin kuin burgundinpadankin maut minun suuhun kohdilleen. Seitan on siitä kätevä kasvisproteiini, että se imee hyvin ympäröiviä makuja itseensä. Viljan ohjeessa seitaniin uutetaan makua kahdessa vaiheessa punaviinillä ja tattiliemellä. Seitan muhitetaan burgundinpadan mauissa: punaviinissä herkkusienten ja kasvisten kanssa. Kastikkeen makua syventää herkkutattiliemi. Burgundin seitan maistuu muhevan täyteläiseltä, umamiselta pienellä hapokkuudella ryyditettynä.

Pohdimme burgundin seitania syödessä miten lihaiselta seitan maistuukaan, jopa koostumukseltaan. Monet seitanit ovat tuntuneet suussa jotenkin sienimäiseltä. Kasviproteiinien kohdalla keskustelu käy kuumana: saako niitä nimetä lihaserkkujensa mukaan. Saako niitä yleensäkään verrata? Pitääkö kehittää mahdollisimman lihanoloista korviketta, jotta se uppoasi kaikille? Minusta on ihan sama millä nimellä kutsutaan ja mihin verrataa kunhan se on hyvää. Tämä muheva seitanpata on juhlapöytäkelpoista, ja käy sopivaksi tutustumismatkaksi seitanin maailmaan myös lihansyöjille. Lue loppuun


Jätä kommentti

Parempi pyy pannulla kuin 10 pivossa

Peltopyyn rintafileitä, suppilovahveroita ja pyyn rintarangasta keitettyä punaviinikastiketta. Ehtaa syksyn herkkua.

Lue loppuun


Jätä kommentti

Tattikastikkeella karamellisoitua hirven lapaa

Hirvien ja herkkutattien sesonki osuu yksiin, joten mietin että mautkin varmaan sopivat. Testasin oikein perusteellisesti, käytin sekä herkkutatteja että tattilientä hirvipataan. Ja oivoi, miten hyvin maut soivatkaan yksiin.

Hitaasti kypsennetty revittävän pehmeä hirven lapa on hyvää sellaisenaan, herkkutatti saa liemestä syvempää makua. Pata nousee vielä uuteen ulottuvuuteen, kun liemi keitetään kokoon ja lapa karamellisoidaan kastikkeella grillivastuksen alla. Varaa aikaa viisi, kuusi tuntia, jotta pääset astumaan tähän taivaaseen. Lue loppuun


3 kommenttia

Sydänsimpukoita inkiväärillä

Kotimainen inkivääri on niin hyvää, mehukasta ja maukasta! Olen käyttänyt tätä harvinaista herkkua nyt vähän kaikkeen muuhun paitsi aamupuuroon. Sydänsimpukoiden ohjeen etsiminen lähtikin hakusanoista clams ginger garlic.
Lue loppuun


Jätä kommentti

Hitaasti haudutettua hirven kylkeä

Revittävän kypsää, mutta mehevää. Pinnalta kastikkeella pikaisesti karamellisoitua. Hirvipata on ihanaa syksyruokaa. Tein padan tällä kertaa hirven kylkipaloista. Kylkipalat ovat edullisimmasta päästä riistaa ja luisesta palastahan makua saa enemmän kuin kalliimmasta paistista. Lue loppuun


2 kommenttia

Viljelykesä 2019: Rikkaruohot, hajaantukaa! Täällä ei ole mitään nähtävää!

Kesässä ei ollut mitään isoa vikaa. Kevät tuli aikaisin ja kesällä melkein sopivasti oli lämmintä ja sateista. Viljelijä sen sijaan vuoroin teki remonttia, vuoroin kuntoutti iskiasvaivaansa, ja niiden välissä lepuutti ylikuntoa. Silloin kun hermo kesti, oli pakko priorisoida remonttia. Kitkeminen ei muutenkaan ole minun mielipuuhaani, mutta tänä kesänä kasvimaalla menestyivät vain vahvat lajit.

Citykanin makuupaikka on ilmeisesti vakiintunut, siihen ei ole kasvanut edes rikkaruohoja. Tarkkanäköiset havainnoinevat, että kuva on sipulipenkistä.

Lue loppuun


4 kommenttia

Paistetut voitatit ja mökkitunnelmia Saaristomerellä

Mökkeilimme elokuussa saaristomerellä. Odotin, että sienikausi olisi alkanut siellä aikaisemmin kuin kaukana pohjoisessa eli Tampereella. Kävin pari kertaa ihailemassa mökki-isännän vinkkaaman sienimetsän sammalrinteitä ja jäkälien peittämiä kallioita. Toisella reissulla tein äkkijarrutuksen heti mökkitiellä. Tatteja näkyvissä! Hätävilkut päälle ja voitatit talteen. Onneksi keräsin, sillä varsinaisessa sienimetsässä ei ollut vieläkään kuin komeita maisemia merelle.

Lue loppuun


Jätä kommentti

Kulhollinen hyvyyttä: samettinen keitto tuoreista härkäpavuista

Tein oman kasvimaan härkäpavuista ihanaa, raikkaan vihreää sosekeittoa. Palkojen verkkainen perkaus vei tunnin telkkaria katsellessa, keiton tekeminen vartin. Ei pikaruokaa, jos alkutekijöistä lähdet liikkeelle. Valmiiksi peratuista, pakastetuista pavuista keitto syntyy nopeasti. Lue loppuun


2 kommenttia

Taivaallinen herkkutattikeitto tattiliemellä

Voiko herkkutattikeitto maistua liikaa herkkutatille? Minusta ei voi. Herkkutattiliemessä kypsennetty tattikeitto on kulhollinen pehmeää hemmottelua. Syyssade saa rauhassa hakata ikkunoihin, kun lämmittelet keittokulhon ympärillä sormiasi ja hellit intensiivisellä mutta pehmeällä umamilla makunystyröitäsi.

Tein keiton pohjan edellisvuoden herkkutattiliemestä. Maku syveni, pakastin tyhjeni ja erityisbonuksena keitto ei kaivannut kermaa. Lue loppuun


Jätä kommentti

Kantarellilla höystetyt lihapullat

Aina ei sienireissulla löydy suuria määriä samaa sientä. En yleensä paistele sieniä sekaisin, sillä tykkään nautiskella kullekin sienelle ominaisesta mausta. Ensimmäisellä sienireissulla kantarelleja oli noussut reilun kourallisen verran. Päätin kokeilla maustaa lihapullia kantarelleilla. Sieni antoikin kivan säväyksen pullille. Lue loppuun


4 kommenttia

Autuaallisen herkulliset tiikeriravut avokadolla

Sydän sykähti. Löysin kauppahallista erittäin terhakan näköisiä tiikerirapuja, puoleen hintaan. Tällaiset löydöt ovat juuri se syy miksi kiepahdan lähes joka perjantai Tampereen kauppahallissa isojen markettien sijaan. Jatkossa vielä ehkä useamminkin, jos kauppahallin aukioloa pidennetään (lobbaus kannattaa!)

Kun tiikeriravuissa on pää ja kuoret jäljellä, kannattaa marinadiin buustata kunnon maut. Kuorettomien jättirapujen mausteet voivat olla hienostuneempia. Nyt laitoin reippaasti tuoretta inkivääriä ja valkosipulia, persiljaa ja vähän harkittuani soijakastiketta. Makuyhdistelmä oli täydellinen! Niin ihana, että oli aivan pakko ottaa toinen kierros kuorien kanssa, tarkistaa oliko jossain kolossa vielä pala rapua, nuolla ja imeskellä kuoret molemmin puolin. Syö hyvässä seurassa, jossa kehtaa ottaa kaiken irti tästä herkusta :). Lue loppuun


Jätä kommentti

Tomaattinen speltti rapealla tofulla (vegaaninen)

Ilolla ja ylpeydellä seuraan kun perheen vegaanit kehittelevät uusia ohjeita. Speltti on yhteinen herkkumme, mutta Vilja rakentanut risoton aivan uudelle tasolle punaviinin ja tomaatin kanssa. Aivan ihanaa, syvän ja pehmeän makuista spelttirisottoa. Lisäksi Risto paistoi pannulla savutofukuutioita rapeaksi. – Vegaanin pekonia, hän sanoi. Rapean savuisen tofun ja pehmeän speltin yhdistelmä onkin koukuttavan herkullista maultaan ja koostumukseltaan. Lue loppuun


2 kommenttia

Lempeän tulista tomaattista linssi-kasvis -currya ja intialaista riisiä (vegaaninen)

Kun ruokaharrastajat lähtevät mökille, pakataan mukaan myös mausteet ja mortteli. Vilja teki meille lempeän mausteista intialaista kasviscurryä, jonka kietaisimme itse tehtyjen naanleipien taskuun ihanan rusinariisin kanssa. Juuri sopiva mausteisuus, kevyt tulisuus ja pieni purskaus makeutta riisin kanssa keitetyistä rusinoista. Lue loppuun


Jätä kommentti

Mahtavaa vegaanista naanleipää kaasugrillistä

Naanleipää elokuun illassa kaasugrillissä. Pitkävartinen grillipannu on kätevä väline, samoin pitkävartiset grillipihvit. Grillin mittarin mukaan parhaimmillaan grillissä oli 350 astetta lämpöä.

Mökkeilin Turun saaristossa vegaaniseurueessa. Vilja teki aivan mahtavaa kasviscurrya (ohje tulossa piakkoin) ja Risto leipoi oheen naanleipää. Päätimme kokeilla miten leivän paahtaminen mökin kaasugrillissä onnistuisi. Leivästä tuli mahtavan makuista! Pintaan tuli aivan oikean näköisiä tummia pilkkuja ja leivät puffasivat komeasti. Lue loppuun


2 kommenttia

Nopea vegaaninen cashewpähkinäkastike pastalle

Tytär taikoi nopeaa ja herkullista mökkipastaa. Pehmeää ja ihanaa, raikasta ja ruokaisaa. Vegaaninen cashewpasta maistuu kesäisesti haaleana. Ruokaisuutta saat lisäämällä avokadoa. Lue loppuun


Jätä kommentti

Grillatut valkosipuliperunat

Parasta jatkojalostusta mitä keitetyille uusille perunoille voi tehdä! Folioon, valkosipulia joukkoon ja grilliin. Avatusta foliopaketista nousee jumalainen valkosipulin ja uuden perunan tuoksu. Niin hyvää, että muut grillin antimet unohtuvat, melkein.

Valkosipuliperunat kahdelle

  • 10-15 pientä (alle 3 cm) keitettyä uutta perunaa (siiklejä)
  • loraus oliiviöljyä
  • 2 valkosipulin kynttä
  • ripaus sormisuolaa

Käytin pieniä siiklejä. Perunarutto on jo iskenyt kasvimaallani ja vienyt siiklien varret, eikä perunat tämän isommiksi kasvakaan. Makua se ei haittaa. Jos perunasi ovat isoja, halkaise tai lohko ne.

Laita keitetyt perunat kulhoon. Kaada päälle hyvää oliiviöljyä, ripauta sormisuolaa.

Pilko valkosipulit ja sekoita perunoihin.

Ota pala foliota ja laita perunat mausteineen folioon. Taitettele foliosta paketti, jossa perunat ovat yhdessä kerroksessa.

Grillaa hiilloksella pari kertaa pakettia kääntäen 10-20 minuuttia tai niin kauan kuin muut grillattavat valmistuvat. Folion sisältä kuuluu lupaavasti sihinää ja pihinää. Jos grillaat pidempään, siirrä perunapaketti syrjempään, epäsuoraan lämpöön odottamaan.

Lämmittelen edellisen päivän keitettyjä uusia perunoita usein grillissä, milloin mitenkin. Joskus vaan grillaten ritilällä, joskus foliossa. Perunat voi maustaa rosmariinilla, sipulin varsilla tai savupaprikalla, millä vaan tykkäät. Valkosipuli on tällä hetkellä ylivoimainen suosikkini.


4 kommenttia

Taivaallinen lehtikaalipesto pastalle (vegaaninen)

Kasvimaa pukkaa julmetusti lehtikaalia. Mustakaalista tehty pesto vaatii kaverikseen ricottaa tai muuta pehmennystä, mutta lehtikaalipesto on ihanaa, vegaanista pastakastiketta sellaisenaan. Pestosta tuli sopivan rouheaa, erittäin pähkinäistä eikä liian öljyistä. Reipas määrä ravintohiivahiutaleita antaa viimeisen silauksen makuun. Tämän kesän paras sesonkipasta! Lue loppuun


Jätä kommentti

Ibericopossun ribsit grillissä

Meheviä ja rapeita, sellaisia kunnon ribsien kuuluu olla. Ibericopossun ribseissä on vähän tavallista enemmän rasvaa ja siksi niistä tuleekin niin herkullisia grillattuna. Lue loppuun


2 kommenttia

Jaelin ihanaa hellejuomaa jäisestä vesimelonista

Helteen helpottaja! Jäisestä vesimelonista, omenamehusta ja roseviinistä syntyy ihanan raikasta ja virkistävää hellejuomaa. Bongasin jäädytetyn vesimelonidrinksun idean jälleen Instagramista. Olemme Appelsiiniä ja hunajaa -blogin Jaelin kanssa olleet pitkään sometuttuja. Jael asuu Israelissä ja tietysti hallitsee kuuman ilmanalan viilennyskeinot. Jael laittaa melonijuomaan inkivääriä, minä lorautin perjantain kunniaksi inkiväärin sijaan vähän roseviiniä. Lue loppuun


Jätä kommentti

Järkyttävän herkulliset grillatut misoherneet

Kun olet ahminut tarpeeksi tuoreita herneitä, kokeile grillata palot misomarinoituna. Aivan järrrkyttävän herkullista! Mikä parasta, herneet ovat kahmittavissa suihin huuhtaisuhetkestä laskien alle kymmenessä minuutissa.

Bongasin misomarinoitujen herneiden ohjeen Instagramista ja innostuin koska minähän grillaan ihan kaikkea, lehtikaaliakin. Koska misotahnan kanssa minusta maistuu seesamiöljy, laitoin Mari Moilasen ohjeesta poiketen puolet pähkinäisen makuista paahdettua luomuseesamiöljyä, puolet oliiviöljyä. Käytin selvästi myös vähemmän öljyä. Minun makuuni öljyisyys oli nyt just sopivassa suhteessa misoon ja herneisiin. Nyt kun olen seesami-misoherneiden makuun päässyt, en usko että siitä on paluuta – niin täydellinen makuyhdistelmä se on! Lue loppuun


Jätä kommentti

Helppo soija-limemarinadi + grillattua luomukanaa kahdella tapaa

Tämän kesän paras marinadi broilerille! Pohja syntyy soijakastikkeesta, seesamiöljystä ja limestä, makua voi varioida käyttämällä eri yrttejä. Arki-iltana olen pikamarinoinut kokonaiset luomubroilerin paistileikkeet soija-limekastikkeella sellaisenaan. Viikonloppuna marinoin hartaammin ja askartelen paistikuutiot vartaisiin. Kumpikin tapa toimii passelisti ja takuuvarmasti maistuu paremmalle kuin kaupan valmiiksi marinoidut tehdasbroitsut.

Olen päätynyt siihen, että helpointa grillattavaa luomubroileria on paistileike, siis sellainen koipiliha josta on poistettu luu. Se ei kuivu, mutta kypsyy kohtuullisen nopeasti meheväksi. Lue loppuun


2 kommenttia

Täydellistä grillattua mustekalaa ja grillattuja paprikaisia uusia perunoita

Tekee niin hyvää välillä poistua omalta mukavuusalueelta. Olen aina keittänyt mustekalani tietyllä tavalla. Olen vinkannut blogissakin konstit mureuttamiseen, dippausvideoineen kaikkineen. Sillä sipuli -blogissa oli kuitenkin uusi, mullistavan herkullinen konsti.

Halusin grillata mustekalaa koska mieleni teki hyvää Pinot Grisiä murhaavan viikon jälkeen. Aioin normaaliin tapaan keittää ja sitten grillata mustekalat. Onneksi vilkaisin verkkoon, löytyisikö hyviä ideoita. Giorgio Locatellin keittokirjasta poimitussa klassisessa italialaisohjeessa mustekala kypsennetään hauduttamalla omassa liemessään, keittämisen sijaan. Ei mitään kuparilantti- ja pullonkorkkikikkoja, dippaamisrituaaleja. Tietysti innostuin kokeilemaan. Sillä sipuleiden ohjeet ovat osoittautuneet aina päteviksi, niin tälläkin kertaa. Mustekalan koostumuksesta tuli luvatun pehmeän lihainen, maku oli täydellinen. Lue loppuun


Jätä kommentti

Ihan parasta kaniinia grillistä + 10 kaniiniohjetta

Grillatusta kaniinista tuli kertaheitolla suosikkiohjeeni. Grillaus tuo kaniinista parhaat maut esiin. Olen aina rakastanut kaniinia ja vielä enemmän arvostan sitä nyt kun kaniininliha on osoittaunut hiilijalanjäljeltään ekologiseksi. Blogista löytyykin kymmenkunta kaniiniohjetta. Lue loppuun


2 kommenttia

Unelmien juhannusmenut 2019

Kokosin menut aatosta juhannussunnuntaihin, lounaat, päivälliset ja yöttömän yön välipalat. Mukana on myös ideoita mitä voit tarjota vegaanivieraille. Viinivinkit löytyvät pääruoan ohjeen yhteydestä. Lue loppuun


Jätä kommentti

Peuran jauhelihapihvit ja kesäsipulit grillissä

Jauhelihapihvi saa mahtavat maut grillistä. Ja peuran jauhelihasta vasta hyvät pihvit tulee. Mutta yksi raaka-aine nostaa pihvit kuin pihvit vielä uuteen ulottuvuuteen. Grillattu kesäinen punasipuli ohessa! Kapeat, ihanat, uuden sadon punasipulit. Makea sisältä, päältä just sopivasti grillissä paahtunut, jopa hiiltynyt. Aivan loistava yhdistelmä! Lue loppuun


Jätä kommentti

Ottolenghin meloni-mozzarellasalaatti

Ihan parasta helleruokaa! Helteillä ei jaksa syödä paljon, mutta jaksamiseen tarvitaan raikasta, mehukasta, hippusen suolaista salaattia.

Näin tämän salaatin kuvan Yotam Ottolenghin Instagramissa ja innostuin. Kaunista kuvaa katsellessani alkoi vesi kihota kielelle. Vesimeloni toimii todistetusti fetan ja mintun kanssa, hunajameloni parmankinkun kanssa. Mozzarella ja kahden sortin meloni ovat ihania yhdessä. Etenkin kun joukkoon pirskotellaan pikapikkelöityjä sipulinvarsia.

Mitä yksinkertaisempi ruoka, sitä laadukkaampia raaka-aineita. Valitse kypsiä meloneja ja hyvälaatuista mozzarellaa. Etenkin laadukasta puhvelinmaidosta tehtyä mozzarellaa. Mikään ei ole niin tylsää kuin huono mozza. Tai no tiedän muutaman jutun, mutta ne pelaavat ihan eri liigassa. Lue loppuun


11 kommenttia

Ihanaa villiparsaa grillissä

Tampereen kauppahallissa oli ranskalaista villiparsaa, tavallisen parsan villiä serkkua. Olen aiemmin vain haaveillen katsellut villiparsan kuvia Instagramissa, nyt pääsin maistamaan sitä!

Kapoisia varsia ja pieniä vehreitä kukkanuppuja. Maku on hieman villimpi ja karheampi kuin viljellyssä parsassa. Samalla myös maukkaampi ja intensiivisempi. Ensimmäisen satsin grillasin, sillä minusta parsa on parhaimmillaan grillattuna. Lue loppuun


4 kommenttia

Uunissa paahdetut maissitähkät

Kaikkihan on parempaa grillattuna, eikös juu? Paitsi ettei ole. Ostin uuden sadon tuoreita maisseja ja aioin tietysti grillata ne. Grillikelit eivät suosineetkaan. Sipaisin pintaan voita ja työnsin uuniin. Tein tieteellistä vertailua, grillasin paketin toisen maissin seuraavana päivänä. Uunissa paahdetusta tuli makeampaa ja parempaa.

  • 2 tuoretta maissitähkää
  • 1 rkl luomuvoita, jos senkään vertaa
  • sormisuolaa

Huuhtelin maissit juoksevan veden alla ja kuivasin pyyhkeellä.

Lämmitin uunin 200 asteeseen.

Otin veitsen ja vedin voin maissin kylkeen reippaalla otteella, tähkää käännellen. En tiedä miksi tein näin, ehkä alitajuntani muistaa verkosta ohjeen tai videon. Joku on varmasti keksinyt konstin ennen minua. Mitään uutta tässä maailmassa enää keksitä.

Paahdoin maisseja uunissa noin 30 minuuttia, pari kertaa kylkeä kääntäen.

Kun uunin kerran lämmittää, kannattaa samalla paahtaa muitakin kauden ihania kasviksia, kapoisia porkkanoita, mahtavan makeita solakoita sipuleita.

Aion jatkaa näitä huipputieteellisiä makukokeita kun kotimaiset maissit suojalehtineen ilmestyvät kauppoihin. Viime kesänä ihastuin suojalehden kanssa grillattuihin kotimaisiin maisseihin. Science- ja Nature -lehdet odottavat varmasti jännityksellä tuloksia.

 


2 kommenttia

Aivan ihanaa ylämaankarjan plumaa grillissä

Grillattu pluma on mureinta ja maistuvinta pihviä pitkästä aikaa. Eikä mikään ihme, sillä tämä pluma on sekä luomua että lähellä kasvatettua pihvikarjaa. Tahlon tilan pitkätukkainen ylämaankarja käyskentelee Ylöjärvellä.

Löysin tämän harvinaisemman grillipihvin Rekon kautta. Arvostan kovasti sitä, että tuottajat ovat alkaneet tarjota muutakin kuin filettä ja patalihaa. Pluma on entrecoten edestä löytyvä murea, leveä lihas, joka sisältää sopivasti rasvaa. Pluman nimi vilahtelee useimmiten possun, etenkin Ibericon possun yhteydessä, mutta harmittavan harvoin sitä näkee pihvikarjasta. Ohjeitakaan ei suomeksi hevillä löydy. Vasta kun englanniksi etsii ribeye cap -nimellä, tulee osumia. Grillasin pluman Tahlon emännän ohjeilla, kuumalla ja nopeasti. Mausteet olivat pelkistettyjä, jotta lihan oma hyvä makuu pääsee oikeuksiinsa.

Kaiken tämän ilmastoproblematiikan keskellä olen reivannut lihansyöntiäni. Syön harvemmin, vähemmän ja parempaa. Reko on loistava systeemi, koska sen kautta voi ostaa suoraan luomulihaa tuottajalta itseltään. Välikädet jäävät pois ja tuottaja saa reilumman hinnan. Lue loppuun


Jätä kommentti

Saksan viinien viikot Tampereen ravintoloissa

Yhteistyössä Saksan viinitiedotuksen kanssa.

Riesling- ja Spätburgunder -viikot on varma kevään merkki. Ravintoloissa on 13.-26.5. tavallista enemmän saksalaisia, huolella ruokiin sopiviksi valittuja viinejä. Kävimme bloggaajajoukolla kiertämässä Tampereella viikkoihin osallistuvat ravintolat. Tapahtumassa mukana olevien ravintoloiden määrä on kasvanut vuosi vuodelta, joten hajaannuimme pienissä ryhmissä kiertämään muutaman ravintolan kukin.

Minä pääsin käymään tällä kertaa Finlaysonin palatsissa, Näsinneulassa, Aistissa ja Sasorissa. Kokoonnuimme lopuksi osapuilleen kaikki Periscopeen. Kaikki Tampereella mukana olevat ravintolat näet Saksan viinitiedoksen sivuilta. Lue loppuun


2 kommenttia

Äitienpäivämenu vegaanille ja sekasyöjälle + cashewhollandaise parsalle ja mausteiset seitanribsit

Savupaprikaiset seitanribsit fenkolinsiemenillä ja appelsiinilla.

Vietimme tänä vuonna hiukan etuottoisesti äitienpäivää. Nuoret pakkaavat jo rinkkojaan Interrailia varten. Ai että, muistoja sen seitsemästä Interrailista tulvii mieleen.

Perheen nuoret ovat nykyään vegaaneja, joten äitienpäivän dinneri rakentui parsalle Chocochilin vegaanisella cashewkastikkeella ja tyttären jatkokehittelemälle seitanreseptille. Tytär poimi seitanin mausteet vanhasta suosikistamme grillatun possunkyljen ohjeesta. Seitan on siitä ihana aines, että se kantaa mukavasti mausteisia makuja.

Kokosin menun äitienpäivälle myös sekasyöjille. Parsaa pekonilla ja karitsan karetta grilliin (tai kelien sattuessa jälleen, pannun kautta uuniin). Vegaaniset viinit sopivat molempiin menuihin, parsoille Meinklang ja seitanille tai karitsalle alkuviini Pietra. Samat ihanat keväiset lisukkeet sopivat molempiin menuihin. Lue loppuun


Jätä kommentti

Yrttinen karitsan kare grilliin

Kun kesä piipahti täällä, grillasin innosta piukeana vähän kaikkea. Ostin pääsiäisen rairuohoksi isot ruukulliset timjamia ja rosmariinia. Napsin karitsan kareen mausteet ruukusta ja hieroin kareen kylkeen. Jos olisin muistanut ostaa minttuakin, olisin laittanut sitäkin mukaan.

Jos grilli ei vielä kutsu, kypsennä kare pannulla ja uunissa. Eiköhän se grillikesä vielä tule käymään vähän pidemmäksikin aikaa. Lue loppuun


Jätä kommentti

Helppo piirakka broccoliinista

Ihanan keväinen broccoliinipiirakka syntyy helposti valmiista voitaikinalevyistä. Ricotta antaa piiraalle mukavaa täyteläisyyttä. Lue loppuun


Jätä kommentti

Vappubileiden parhaat menut

Tahmeita, ah niin tahmeita kanansiipiä korealaisittain.

Parsaa, horsmaa, salaatteja ja kanansiipiä – niistä on parhaat vappubileet tehty. Kokosin ideoita vappuaaton kekkereihin ja vappupäivän tasoittavaan tai nostattavaan menoon. Juomasuositukset löytyvät ruokaohjeiden lopusta. Lue loppuun


2 kommenttia

Parsaa ja Manouri-juustoa

Raikasta ja ruokaisaa. Kertakaikkisen koukuttavaa. Paistettua parsaa ja tomaatteja, Manouri-juuston muruja kastikkeessa.

Ostin Manouri-juustoa, koska tykkään siitä grillattuna. Ennen kuin juusto ehti grilliin, osui silmiini Kokit ja Potit -blogin uunissa paahdettujen parsojen ohje. Minulla oli ainekset vähän sinne päin, ja uunikin oli varattuna matalassa lämmössä pääruoaksi muhiville karitsan potkille.

Paistoin parsat pannulla ja tein kastikkeen smetanasta ja turkkilaistyylistä Benecol-jogurtista. Erittäin ihanaa tuli näinkin, taidan ottaa tämän parsaohjeen tälläisenaan juhlaruokien repertuaariin. Ensi kerralla teen tuplamäärän kastiketta, sillä siihen voi dipata kaikkea herkkua, vaikka grillattuja kasviksia. Lue loppuun


Jätä kommentti

Uunissa paahdettua parsaa, tomaattia ja pinjansiemeniä ”Toscanan tyyliin”

En takaa että tämä ohje on autenttinen toscanalainen parsaresepti, mutta herkullisuuden takaan. Ohje on helppo, kokoat ainekset vain vuokaan ja käytät uunissa. Lue loppuun


Jätä kommentti

Pääsiäisen 2019 mahtavat menut

parsa-munakastike-pysty

OIen koonnut monena vuonna pääsiäiselle menuideoita. Niitä juttuja luetaan paljon, joten muutkin kuin minä pähkäilevät mitä herkkua laittaisi pitkinä pyhinä. Kerrankin on aikaa haudutella ruokia, herkutella, kestitä vieraita ja sukua. Tässä on vuoden 2019 menut aina pitkästä perjantaista pääsiäismaanantaihin. Viinivinkit löytyvät alkuruoan ja pääruoan ohjeista.

Tänä vuonna erityiskierteenä minulla on keksiä vegaaninen päivällinen. Olen luvannut tarjota ruokaa ja juomaa kiitokseksi ihanille, ahkerille opiskelijanuorille, jotka tekivät järjettömän kovan duunin uuden makuuhuoneen remontin purkuhommissa, kaivoivat kaksi päivää alapohjan vanhoja eristeitä pois. Toimisiko härkiksestä tehty mureke? Miten kannattaisi korvata kananmunat? Toimisiko chickherneiden liemi sidosaineena? Tehdään vaihtarit, poimi tästä vinkit pääsiäiseen ja vinkkaa minulle hyvät ideat vegaanien ja sekasyöjien päivälliselle! Vegaaninen viinivinkki kelpaa myös!

Meillä on monena pääsiäisenä syöty kaniinia, karitsaa ja luomubroileria. Alkupaloissa dominoi parsa, koska pääsiäinen on usein parsahulluuden alkupiste. Lue loppuun


4 kommenttia

Pupua pataan porchettan tapaan

Kaniini on suosikkiruokaani. Tässä italialaisessa klassikko-ohjeessa kokonainen täytetty kaniini kypsennetään padassa liedellä. Täyte pitää kaniinin mehevänä. Etenkin vatsapeitteistä tulee herkullista täytteen maustaessa niitä sisältä päin ja valkoviinin ulkoapäin. Samalla täytekin tekeytyy ihanan makuiseksi.

Olen mielissäni lukenut, että kaniinin hiilijalanjälki pieni. Kani lisääntyy ja kasvaa nopeasti, joten se kuluttaa kasvaessaan luonnonvaroja vähän. Kani muuntaa nurmea lihaksi paljon tehokkaammin kuin suuremmat laiduntajat, ilman niitä metaanipäästöjä.

Kokeilin Alkon sivuston chattia viiniä etsiessäni. Sain oikein erinomaista palvelua. Alkon palveluneuvoja Villen vinkkaama viini löytyy ohjeen jälkeen. Lue loppuun