Airbnb-kokemuksia läpi Australian, vinkkejä ja alekoodi

Airlie Beachin kämpän parvekkeelta näköala satamaan. Jossain tuolla on isännän purjevene, jolla pääsin purjehtimaan Whitsundaysin saaristoon. Joskus käy iso munkki.

Ennen Australian matkaa en ollut käyttänyt Airbnb-palvelua ja tietysti se vähän jännitti. Ensimmäisessä kohteessa Cairnsissä vuokraisäntänä oli vielä mies.

Matkasin lähes kolme kuukautta aivan Queenslandin pohjoisosista alas itärannikkoa kevään mukana kohti etelää ja Melbournea ja sitten koukkasin länsirannikolle. Asuin 12:ssa eri Airbnb-majapaikassa. Lähes kaikissa paikoissa meni mukavasti.

Asetin itselleni majoitusbudjetin etukäteen. Selväähän oli se, ettei hotelleissa voinut yöpyä noin pitkää matkaa. Eikä meikä enää taivu hostellien dormitorioihin. Mitä pidemmälle matka eteni, löysin myös uusia puolia itsestäni. Mihin taivun ja mihin en. Budjettikin nousi.

Alkumatkasta varasin vuoroviikoin pelkän huoneen ja huoneen omalla kylppärillä. Loppumatkasta halusin enemmän omaa rauhaa.

Advertisement

Herkullinen jyväinen ja pähkinäinen kurpitsasalaatti

Ostin Melbournesta pelkästään keittokirjoja myyvästä kaupasta useamman kirjan. Delicious-sarjan Feel Good Food -kirjassa on aivan ihana talvinen kurpitsasalaatin ohje. Olen tehnyt sitä nyt kahdesti ja jotenkin ohjetta pitää tavata edestakaisin ja aina jotain meinaa unohtua. Luenko ohjetta nurinkurin, väärällä puolen maapalloa? Kirjaan tämän nyt ylös vaihe vaiheelta, jospa ohje kääntyisi näin tämän pallonpuoliskon suuntaiseksi.

Kaikkia aineita ei myöskään löytynyt. Kiersin Tampereen kaupat, eikä edes Ruohonjuuressa oltu kuultu freekeh-jyvistä. Korvasin tuon uusvanhan superviljan suomalaisella speltillä.

Puy-linssejäkään en löytänyt, vaikka kolusin freekehiä etsiessä monta kauppaa. Beluga-linssit ovat melkein yhtä hyviä, minusta ne toimivat aika mainiosti tässä salaatissa. Tietääkö joku mistä freekehiä ja puy-linssejä saa Mansessa?

Siemeniä laitoin aika liberaalisti. Lisäsin vielä ohjeeseen kuorittuja ja kuorimattomia manteleita ja ne toivatkin kivaa purutuntumaan muuten pehmeään salaattiin.

Victoria Market – eteläisen pallonpuoliskon suurin kauppahalli

Tuntia ennen kuin kauppahallin ovet sulkeutuvat, on hallissa käynnissä kilpalaulanta. Kilo possunkyljyksiä, viisi dollaria, viisi dollariaaa! Mahtava baritoni julistaa miten hyvää erikoistarjouksessa oleva mustekala on! Lohta Tasmaniasta! Yhden siunatun hiljaisen kaupan kohdalla on kyltti, joka julistaa meidän liha on niin hyvää, että se käy kaupaksi huutamatta. Melbournen kauppahalliin on niin helppo rakastua!

Toinen Melbournen Airbnb-kämppäni sijaitsi pilvenpiirtäjässä kauppahallia vastapäätä. Katselin pienen työnurkkaukseni ikkunasta vilskettä ja hyörinää. Astuin kadun yli ja olin maailman parhaassa kalakaupassa. Eteläisen pallonpuoliskon kaikki äyriäiset ja kalat! Lihaa vuohesta krokotiiliin, kengurusta kaniiniin. Ravintoloita, kahviloita. Ruokarekkoja. Ei parempaa lähikauppaa voisi toivoa!

Luontoretkellä Melbournessa: Claypots, St Kilda ja pingviinit

Melbournen eteläisestä lähiöstä St Kildasta löytyy salainen luontoretken kohde, sillä sataman aallonmurtajien kivien suojassa asuu pingviinien kolonna. Pingviinit palaavat illan hämärtäessä mereltä ruokkimaan poikasiaan, jolloin pikkuiset pingut tulevat näkyviin. Päivisin poikaset piilottelevat kivilohkareiden piiloissa.

Äyriäisravintola Claypots St Kildassa toimii periaatteella tuoreita mereneläviä ja kaloja riittää nopeimmille, eikä muuta myydäkään kuin tuoretta. Ravintolassa kannattaa siis olla ajoissa ja pöytävaraus on ehdottomasti suositeltavaa.

Suunnittelin  retkeni St Kildaan niin, että ajelin raitsikalla heti alkuillasta syömään ja aikomuksena oli ehtiä hämärän tullen aallonmurtajalle. Ravintola tarjoili kuitenkin verkkaiseen tahtiin (mikä on minusta aina yleensä loistojuttu), joten pimeys ehti jo asettua ennen kuin pääsin aallonmurtajalle.

Kantarelleilla höystetty vasikan sisäfile pannulla tai grillattuna

Paistoin vasikan fileitä jo kesällä, mutta syksy hurahti matkaillessa ja ohjeen julkaiseminen on siirtynyt. Grillattu tai kunnolla kuumalla pannulla paistettu vasikan file saa voissa paistetuista kantarelleista mahtavan kaverin. Pakastetut kantarellit toimivat myös mainiosti.

Tuoretta merikorvaa kahdella tapaa

 

Tuore merikorva eli abalone ei ole varmasti se useimmiten Suomessa vastaantuleva äyriäinen. Mutta jos olet onnekas ja löydät reissuillasi tuoreita merikorvia, kannattaa ehdottomasti ostaa! Ostin kaksi elävää merikorvaa Melbournen Queen Victoria -kauppahallista. Tein toisesta sashimia hedelmäsalaatin kanssa. Toisen valmistin kantonilaiseen tapaan höyryttämällä. Kantonilaiseen ohjeeseen voi käyttää myös pakastettua merikorvaa.

Elävän merikorvan valmistaminen vaati hieman sisua ja tekniikkaa. Aika vinkeän näköisiä merikorvat olivat kun ne liikkuivat kuorissaan.

Kalastajana olen tottunut käsittelemään elävää ruokaa ja netistä löytyneillä ohjeilla varsin helppo tekniikkakin selvisi. Sekä hedelmäsalaatin raikkaus että kantonilainen hieman mausteisempi makumaailma sopivat hienosti abalonen merelliseen makuun.

Ihanaista paahdettua myskikurpitsaa salaatissa

Tässä on kova kilpailija juhlapöytien perunasalaatille! Resepti on yksi parhaista Australian tuliaisistani. Ostin paketin valmista myskikurpitsasalaattia Fremantlen luomukaupasta, enkä odottanut siltä muuta kuin nopeaa ja helppoa rantaruokaa. Se olikin niin hyvää, pehmeää ja maukasta, että ostin toisenkin salaatin. Ja vakoilin innolla paketin kyljestä tämän ihanan salaatin ainekset.

4-vuotias Ripaus tryffeliä valloitti uusia meriä ja mantereita

Etelämerelle päästessään varpaat olivat jo saaneet vähän väriä.

Korallimeri, Etelämeri, Intian valtameri, Atlantin valtameri. Thaimaa, San Sebastian, Singapore, Australian manner. Olen aina rakastanut matkustamista, mutta ruokaharrastus on vienyt kuluneena blogivuonna uusiin maailmoihin. Hyvien ruokakohteiden metsästämisen ohessa olen elvyttänyt vanhan harrastukseni, uusissa merissä uimisen.

Blogissa tämä on näkynyt matkatarinoina ja hivuttautumisena matkabloggaamisen puolelle. Vuosi vaihtui Thaimaassa. Kesällä kävin bucket-listallani pitkään roikkuneissa Bilbaossa ja San Sebastianissa.

Syksyllä kiersin Australiaa lähes kolme kuukautta. Matkaa Cairnsista Perthiin kertyi 8000 kilometriä. Blogin tarinat eivät ole ehtineet vielä puolimatkaan. Ensimmäisen reilun kuukauden aikana otin vastaan kevättä ja kesää Queenslandissa. Suuri valliriutta, valaiden muuttomatka etelään, ralliautoilu rantahiekalla Fraserin saarella.

Vauhdin hurmaa ja luontoelämyksiä Fraser Islandilla

Ajamme satanen lasissa pitkin hiekkarantaa. Aallot tyrskivät merivettä auton tuulilasille, ellei kuskimme Kris ehdi väistää aaltoa. Fraserin saarella 120 km pitkä hiekkaranta on virallinen Highway, niin uskomatonta kuin se onkin. Aamulla on laskuvesi ja voimme ajaa täysillä veden rajassa. Vastaan tulee autoja ja vähän vastaantulijasta riippuen se ohitetaan oikealta (liikennesääntöjen vastaisesti) tai vasemmalta.

Suojeltu Fraserin saari on ainoa paikka maailmassa, jossa kasvaa sademetsää hiekkamaassa. Se on myös maailman suurin hiekkasaari. Sademetsän lisäksi luontotyyppejä on moneen lähtöön. Ajamme läpi mangroven, trooppisien sademetsien ja eukalyptysmetsän. Vuonna 1992 maailman perintökohteeksi listattu saari on suosittu turistikohde. Oppaamme mukaan statuksen saaminen on nurinkurinen ilo, sillä hienosti säilynyt luonnonsuojelualue vetää nyt isoja määriä väkeä.

Sitruunainen vuohen kare pannulla

Pitkään matkustaminen ja ruoan laittaminen erilaisten Airbnb-kotien keittiöissä opetti soveltamaan ja käyttämään kikkakolmosia. Samalla opin käyttämään tehokkaammin niitä raaka-aineita mitä käytössä on. Fremantlen kodin pihalla kasvoi sitruunapuu. Kotiin tullessani poimin aina sitruunan maasta ja etsin raaka-aineille yksinkertaisimmat sitruunapohjaiset ohjeet.

Sitruunan kuorella, mehulla ja yrteillä vuohen kare saikin ihanat maut. Haastetta toi keittiön laitteiden rajoitteet.

Vuohen karetta laittaessani käytössä oli kyllä hyvä paistinpannu ja liesi, mutta surkea mikroaalto-uuni -yhdistelmä.

Kyljysrivillä oli pieni nahkatakki päällä eli kareen luita ei oltu putsattu. Nahka ja pieni rasva ja liha luiden vieressä oli kuitenkin oikein hyvää. Jospa vielä olisin voinut viimeistellä sille rapean pinnan kuumassa uunissa olisi lopputulos ollut optimaalinen. Grillissä tästä vasta tulisikin mahtavaa.

Käärmeitä, rauskuja, liskoja

Jep, kengu on tällä puolen aitaa, tien vieressä. Perusaidat ei näitä pidättele.

Tänään oli hyvä eläinpäivä. Melkein kävelin aivokuoleman aiheuttavan käärmeen päälle. Tarkkailimme kengurun kanssa toisiamme. Piikkirauskut uiskentelivat aivan rantaviivalla. Lisko ylitti tien. Ja minä uin Etelämeressä.

Olen jahdannut katseellani kenguruita koko 2,5 kuukautta Australiassa. Kerran aiemmin tällä viikolla näin kaukaa pakoon loikkivan lauman, hädin tuskin ehdin kameran kaivaa kun ne olivat jo pomppineet pakoon. Tämä kengu oli utelias.

Sykähdyttävä valasretki Hervey Bayssa

Valaanpoikanen tulee laivan viereen ja selvästi katselee meitä. Emo kellii pinnalla auringossa ja läiskyttää evällään vettä. Urosvalas laulaa. Koin valasretkellä Hervey Bayssa monta sykähdyttävää hetkeä.

Matkustin Hervey Bayn kaupunkiin kahdesta syystä: nähdäkseni muuttomatkalla olevat ryhävalaat ja Fraser Islandin.

Ensimmäinen valaan puhaltama vesisuihku näkyy reilun puolen tunnin jälkeen. Kippari kuuluttaa, valas ja poikanen vasemmalla! Pääsemme laivalla lähelle ja näemme kun äitivalas ja poikanen uivat eteenpäin hiljalleen, selkäevät vilahtelevat pinnalla rytmikkäästi. Sitten selät kohoavat hieman korkeammalle ja ne sukeltavat. Emo päätti ruokkia poikastaan pinnan alla.

Valas ei suinkaan imetä vaikka se nisäkäs onkin. Se ruiskuttaa mereen maitoa, joka on kuin paksua rihmaa. – Sitä voi poimia vaikka käsin, niin kiinteitä rihmat ovat, kapteeni kertoo. Valaanpoikaset oppivat samalla tavan imuroida suuhunsa tulevaa oikeaa ruokaa, katkarapuja, levää ja kaloja. Poikanen kasvaa äidinmaidolla kahdeksan (8) kiloa tunnissa.

Ihanaa kampasimpukkaa veriappelsiinilla

Oi, parhaita kampasimpukoita mitä olen ikinä valmistanut! Ehkä se johtuu siitä, että ostin ne Melbournen parhaasta paikasta, Victorian kauppahallista. Tai vieras pannu ja kaasuliesi auttoivat vahingossa onnistumiseen. Uskoisin kuitenkin, että ansio kuuluu kampasimpukoiden tuoreudelle.

Veriappelsiinista ja salottisipulista tuli ihanan maukas pohja kampasimpukoille.

Enemmän kuin unelma: Whitsundays purjeveneessä

En ollut uskoa onneani! Airbnb-isäntäni David lupasi viedä minut purjehtimaan Whitsundaysin saaristoon. Saaristo on Australian ykköslomakohde. Suojeltu ja asumaton Whitehaven beach äänestetään jatkuvasti yhdeksi maailman kauneimmaksi uimarannaksi. Purjehdimme kolme päivää saaristossa näiden uskomattoman kauniiden maisemien keskellä. Uin valkohiekkaisella Whitehavenin rannalla hain kanssa. Kaksi uteliasta kilpikonnaa katseli venettämme. Snorkalasin kalaparvien keskellä. Kalastimme ja melkein sain virvelillä piikkirauskun! Ainakin uskon niin mielelläni.

Whitehavenin ranta jatkuu ja jatkuu, seitsemän kilometria. Sen hiekka 98-prosenttista silikonia ja siksi niin hohtavan valkoista.

Modernia aussiruokaa: Touch of Salt

Sesonkiajatteluun nojaava A Touch of Salt on Townsvillen parhaita ravintoloita. Minua kiinnosti erityisesti ravintolan moderni australialainen ote keittiössä ja paikallisten ainesten käyttö.

Alkuun tilaan lämminsavustettua kengurua. Punertavaksi jätetty liha on siivutettu ohueksi. Kaverina on hasselpähkinää, samphiresta ja karviaisesta tehtyä vincottoa sekä  makeaa karviaishilloa. Pehmeä buffalojugurtti täydentää makumaailmaa. Tarjoilija tulee vielä rouhaisemaan pippurimyllystä mustapippuria. Kenguru on mehevintä, maukkainta, parasta syömääni kengurua tähän mennessä!

Terukon yltiöherkulliset taskuravut

Airbnb-emäntäni sai valtavan taskuravun lahjaksi lihakauppiaaltaan. Niin, lihakauppiaalta, joka oli saanut tuoreita mutataskurapuja suoraan kalastajatutultaan.

Pääsin opiskelemaan taskuravun saloja kun japanilainen Teruko valmisti ravun kiinalaisittain. Olen kehunut Airbnb-kokemuksia Australian matkallani, mutta Terukon luona asuminen oli kyllä erityisen mahtavaa. Löysimme heti yhteisen sävelen rakkaudesta ruokaan.

Olin vain niin innoissani yhteisestä kokkaamisesta, että en kirjoittanut heti ylös tarkkoja määriä. Tämä ohje on suuntaa-antava, määrät ovat noin ja suurin piirtein. Maku sen sijaan oli tarkasti kohdallaan. Meillä oli vieraana myös Terukon alakerran vuokralainen, Townsvillen japanilaisen ravintolan chef Tetsuko. Ammattilainenkin oli sitä mieltä, että emäntäni ohje oli kerrassaan yltiöherkullinen.

Snorklaus- ja kalastusretki Magnetic Islandin vesillä

Vihreä kilpikonna tulee takaoikealta ja ui päättäväisesti ohitseni. Otan snorkkelin putken pois suusta ja huikkaan muille kilpikonnasta. Lähellä olevat lapsiperheet uivat kiireellä katsomaan ja ehtivät näkemään sen ennen kuin konna katoaa riutan piiloihin. Lasten kasvoilla on yhtä leveä hymy kuin minullakin.

Keisarinapsijaa pannulla

Paras kalaruoka tällä Australian reissulla, tähän mennessä! Olen syönyt ravintoloissa erinäisiä annoksia barramundia ja riuttakaloja, mutta tämä itse paistamani keisarinapsija oli mahtavan makuinen. Keisarinapsija valkolihainen kala, jolla on kaunis punainen nahka. Kiinteälihaisen kalan maku on hienostunut ja maukas.

Palsternakka grillissä aussityyliin ja Airbnb-alennus

Katselin hieman epäilevästi Airbnb-isäntääni Davidiä kun hän ehdotti että laitetaan grilliin myös palsternakkaa. Sehän toimi aivan loistavasti!

Ohuet kiekot kypsyvät nopeasti ja grillihän antaa kaikelle paremman maun. Myös kaasugrilli.  Fakkiutuneen hiiligrillaajankin se on nyt pakko myöntää, kun olen kaasulla grillaillut pitkin Australian itärannikkoa.

Grillatut palsternakat maistuvat kaikenlaisen lihan lisukkeena. Grillasimme australialaista karitsaa ja sehän oli tosi maukas yhdistelmä. Toisena iltana grillailin yksin Davidin kaasugrillillä kengurua, ja nekin maut toimivat hienosti yksiin.

Grillatut palsternakat lisukkeena

• muutama vajaan 1 cm paksuksi kiekoksi leikattu palsternakan pala
• liraus oliiviöljyä
• sormisuolaa maun mukaan
• (tuoreita yrttejä, vaikkapa rosmariinia)

Pese palsternakka, kuivaa ja leikkaa vajaan sentin paksuiksi kiekoiksi. Mausta lirauksella oliiviöljyä, sormisuolalla ja halutessasi tuoreilla yrteillä.

Grillaa nopeasti keskilämpöisellä grillillä molemmin puolin. Kun haarukka läpäisee mutta palsternakka antaa vielä vähän vastusta, on lisuke parhaimmillaan.

Koti-Suomessa grillikelit alkavat viiletä, mutta palsternakkojen sesonki on parhaimmillaan. Palsternakka säilyy maassa pitkään syksyyn. Sitä voi kerätä myös keväälläkin.

Rakensimme Airbnb-isäntäni Davidin Weber-grilliin melkoisen kattauksen. Karitsan kyljyksiä, palsternakkaa, perunaa, paprikaa. Aivan mahtava systeemi tämä Airbnb, iloinen isäntä, parveke grillillä ja uima-allaskin kuului tähän majoitukseen.

Täällä Australiassa matka on jatkunut Cairnsista jo 1400 kilometriä etelään. Olen edelleen Queenslandissa, mutta aivan eteläosassa, Hervey Bayssa. Huomenna lähden aamuvarhain valasretkelle tsekkaamaan ovatko valaat vielä Frazerin saaren suojaamassa lahdessa vahvistamassa poikasiaan vai ovatko ne jo jatkaneet matkaansa etelään. Kuukausi sitten kun grillasimme Davidin kanssa palsternakkoja, oli kuuluisa valkoinen valas juuri ohittanut Cairnsin ja jatkanut etelään. Nyt alkaakin jännittää, ehdinkö vielä näkemään valaat poikasineen. Ovatko ne laulutuulella?

Tämä Airbnb-majoitus on osoittautunut loistavaksi. Olen tutustunut mahtaviin ihmisiin, kuten Davidiin. Nyt olen viidennessä Airbnb:n kautta varaamassani majapaikassa ja tähän mennessä homma on toiminut todella hyvin. Palaan myöhemmin asiaan laajemmin, mutta jos olet kiinnostunut Airbnb-majoituksesta, kirjaudu tämän linkin kautta. Sekä sinä että minä saamme kumpikin 35 euroa alennusta seuraavasta varauksesta, win-win!

Tallenna

Ochre: modernia australialaista villiruokaa

Jos Dundee´s -ravintolassa oli rouhea ote, löytyy sen seinänaapurista Ochresta hienovaraisempi moderni australialainen keittiö. Alkupala viineineen tuo ensimmäisen wow-elämyksen ruokamatkalla Australiassa.

Ravintolasta on varsin mukavat näkymät Cairnsin satamaan ja aluksiin, jotka tekevät niitä mahtavia risteilyjä Isolle valliriutalle.

Alkupalaksi valitsen maistelulautasen, jossa on lohta, krokotiiliä, kengurua ja emua. Lautasellinen jännittävää lähiruokaa ja villiruokaa.

Sommelier kysyy minkälaista viinistä pidän. Hän suosittelee alkupalalle lasillista Länsi-Australiasta kotoisin olevaa Chardonnaytä. Saan pienen tipan maistaa ennen päätöstä. Chardonnay ei kuulu lempirypäleisiini, mutta tämä yllättää.

– Viini edustaa uudempaa tapaa tehdä Chardonnaytä, kertoo sommelier. Paljon tammea, sekä amerikkalaista ja ranskalaista.

Tuoksu on hurja. Siitä puskee esiin grillattua troppista hedelmää, jopa lihaa. Todella kuivaa suuta kurtistavaa tanniinia, hedelmää, kuivaa puuta. Onneksi luotan viinuriin, West Cape Howe 2015 todella toimii moniottelulautasen kanssa.

Savustetulle lohelle on ripoteltu vihreitä muurahaisia. Chef kerää itse muurahaiset sisämaasta, Tablelandsin pusikoista. Vihreitä muurahaisia näkee Cairnsin pihoilla ja kadullakin, mutta chef tuo kuulemma pesällisen kerrallaan. Olisipa mielenkiintoista päästä näkemään prosessi pesästä lautaselle, kaikkine valmistusvaiheineen!

Huikea Suuri valliriutta Australian rannikolla

Turkoosi meri, vitivalkoinen hiekkaranta. Ihmiset pääsevät piipahtamaan saarella vain pienellä aidatulla kaistaleella, sillä Michaelmas Cayn varsinaisia ja vaalittuja asukkaita ovat kilpikonnat pesimäkaudellaan sekä isot ja pienet fregattilinnut sekä pari sataa muuta lintulajia.

Suurella valliriutalla snorklatessa näin kun uhanalainen vihreä kilpikonna rouskuttaa tarmokkaasti levää parin metrin syvyydessä. Vesi on niin kirkasta, että konnan kilven ja pään kuviot erottuvat kuin valokuvassa. Pikkukala pyrkii samoille apajille ja kilpikonna näykkää kalaa. Konna on nopea ja sulavaliikkeinen vedessä. Vihreän kilpikonnan lisäksi suurella valliriutalla asuu kuusi maailman kahdeksasta uhanalaisesta kilpikonnalajista.

Aussien surf and turf

Vasemmalla emumakkaraa, alhaalla vasemmalta käsin kengurua vartaassa, naudan pihvi, krokotiilia vartaassa. Oikealla barramundia.

Tilasin maistelulautasen vaikka olin kahden vaiheilla onko se hyvä idea. Tällä kertaa enimmäkseen kannatti ottaa riski. Halusin maistaa australialaisia erikoisuuksia: emua, kengurua, krokotiilia. Samalle lautaselle tuli vielä barramundia, katkarapuja ja rib eye -pihvi. Surf and turf australialaisittain, semmoinen robusti versio.

Emu saapui makkaran muodossa. Sen kaverina oli heleän punainen marjakastike. Makkarassa oli mukavasti chilistä potkua ja marjaisan hapokas kastike tuki makuja hienosti. Yksi suosikeistani lautasella!

Grillatut kenguru- ja krokotiilivartaat saivat satay-kastikketta kaveriksi. Jos en olisi juuri syönyt maailman parhaita sataykastikkeita Singaporessa, sanoisin että tämä on hyvää satayta. Nyt kummatkin vartaat oli vain marinoitu kastikkeella, joka antoi kivan taustamaun.

No miltä krokotiili maistuu? Kanalta, klassisesti se maistuu ihan kanalta. Mutta sellaiselta maukkaalta, hyvin ruokitulta kanalta. Tai ehkä se maistuu myös hieman valkolihaiselta kalalta. Tai rasvaiselta possunkyljeltä, paitsi että se ei ole rasvaisen makuista. Kun vertailukohtia on näin paljon, lienee parasta sanoa että se maistuu krokotiilille. Toinen suosikki lautasella!

Australia! Here I come, mate!

Haaveet toteutuvat kun ne laittaa toteutumaan! Tänään lähtee lento Singaporeen ja siitä muutaman päivän päästä otan kengurunloikan Australiaan. K a k s i ja p u o l i kuukautta! En vieläkään meinaa uskoa. Maaaate!

Jossain välissä reissua suunnitellessa meinasi usko loppua. Olinko haukannut liian ison palan? Australia on muuten iso maa. Kokonainen manner. Jukopliut minä kuvittelin että scouttaan tuosta vaan mihin haluan mennä ja mitä nähdä. Olen viettänyt elämästäni yhteensä yli kolme vuotta yhteensä reissussa, mutta pisimmillään ne ovat olleet kuukauden mittaisia matkoja yhteen kahteen maahan. Tai nuoruuden interraileja, joista nopeasti opin ettei kannata junailla Englannin kautta Portugaliin ja Italiaan.

Haluan tietysti nähdä Melbournen ja Sydneyn, mutta siellähän on lopputalvi tai alkukevät tässä syyskuussa. Mihin siis kevättä odottamaan?