Baskilaiset pinxtot ovat usein kuin pieniä taideteoksia. Söin herkullista makealla paprikalla maustettua perunamuussia ja graavattua turskaa La Murallassa San Sebastianissa. Graavattua turskaa voi Suomessa olla vaikea saada, mutta graavattu valkoinen kana, siika, ahven tai kuha sopivat mainiosti. Ihana makumaailma on helppo tavoittaa, vaikka minun pinxtoni visuaalisista taiteellisista arvoista voikin olla montaa mieltä. Lue loppuun
Söin Bilbaossa aivan mahtavan pinxton, pientä mustekalaa ja sipulia. Hehkutin siitä Baskimaan reissun aikana Instragramissa ja jälkeen. Kokeilin tehdä kotona ja se onnistui! Aivan samaa lajia mustekalaa ei tietenkään Suomeen saa, mutta herkulliselta tämäkin Tampereen mainiosta kauppahallista ostettu pikkukalmari maistui.
Aloita sipulin karamellisoinnista. Ohje löytyy täältä.
Pilko mustekala. Leikkaa lonkero-osa erikseen ja leikkaa pussista klassisia mustekalarenkaita. Huuhtaise lima pois ja kuivaa hyvin. Löysin kaupasta biohajoavia keittiöliinoja, niillä on hyvä taputella kalaa, lihaa ja mustekalaa kuivaksi. Voit myös käyttää keittiöpyyhettä.
Tein mustekalat kahdessa erässä ja kahdella tapaa, sillä halusin kokeilla kumpi tapa on parempi. A la plancha -ohjeita löytyy monenlaisia. Puolet paistoin ensin oliiviöljyssä ja sitten siirsin kuivalle kuumalle pannulle saamaan paahtunutta väriä kylkiin. Sekin oli hyvää, mutta minä pidin enemmän toisen satsin paahteisemmasta mausta.
Osan laitoin suoraan tosi kuumalle öljyttömälle pannulle. Tästä satsista tuli ihanan paahtunutta! Painele koko ajan lastalla kippuraan kääntyviä lonkeroita pannua vasten. Pari kolme minuuttia riittää. Maista ja paista lisää jos renkaat tuntuvat vielä sitkeiltä. Lisää sormisuolaa jos kaipaat lisää suolaa.
Laske lämpöä, lisää sitten oliiviöljyä ja pilkottu valkosipuli. Sekoita ja vahdi ettei valkosipuli pala. Kun valkosipuli on kypsää, on mustekalakin valmista.
Yhdistä sipuli ja kalamari pieniin kulhoihin. Tästä satsista tulee neljä pinxtoa tai kaksi pääruoka-annosta, jos lisukkeita on runsaasti. Tai kahdelle nälkäiselle alkupala.
Viimeistelen ohjetta Australian tropiikissa, Magnetic Islandilla. Kohta lähden snorklaus- ja kalastusreissulle. Toivottavasti merestä nousee jotain kalaa tai merenelävää, sillä yllättäen saaren kaupoista ei saa tuoretta kalaa. Kalastajat laittavat saaliit merellä suoraan pakkaseen, tuoreet saaliit menevät ravintoloihin. Ei auta muu kuin koettaa itse! En muuten ole koskaan ollut syvän meren kalassa, enkä riutalla kalassa. Mitenkähän tässä käy?!
Ravintolakylttien fontti tuntui olevan lähestulkoon standartoitu.
Vietin San Sebastianissa vain muutaman aurinkoisen päivän. Donostia, kuten paikalliset kaupunkia kutsuvat, on sekä espanjalaisten että ulkomaalaisten turistien suosima rantakaupunki. Vanhassa kaupungista löytyy sellainen italialaisten kivojen rantakaupunkien tunnelma. Turistico, mutta mukavalla tavalla. Joka toisella askelella on ravintola. Lyhyessä ajassa löysin muutaman helmen. La Muralla oli todella hyvä ja harkittu, hinta-laatusuhteeltaan loistava ravintola. Ni Neu oli reissun isoin huti. Ravintolatarjonnan (ja rannan!) puolesta olisi kaupungissa voinut viettää pidempäänkin.
Pixtopaikoista sain jälleen hyviä vinkkejä mukavalta viinikauppiaalta San Sebastian Food- kaupassa. Hän kertoi myös reissun tärkeimmän vinkin: katsele aina pinxtopaikoissa lattioita. Jos lattialla on paljon paperiroskaa, on se merkki että paikalliset syövät siellä. Baskien tapana on tiputtaa lattialle käytetyt servetit.
Minä vilkuilin seuraavaksi ovatko kaikki pinxtot jonkin leivän päällä – minusta harkitumpia annoksia sai useimmiten ilman. Kolmanneksi kannattaa nostaa katse notkuvista tiskeistä, niin vaikeaa kuin se onkin, ja silmäillä mitä liitutauluilla tarjotaan. Siellä on yleensä lueteltu paikan erikoisuudet. Casa Urolan taululta bongaamani mustekala oli aivan loistavaa! Pieneen kulhoon oli pakattu niin tasapainoiset maut, että voisin syödä sitä miljoona kertaa. Pinxtobaarin yhteydessä toimii ravintolasali, sinne tekisi niin mieli joskus asettua pöytään kunnolla ja rauhassa. Lue loppuun
Ylikypsää ja ylisuolattua lammasta.
Yleensä en kirjoita epäonnekkaista ravintolakokemuksista, mutta nyt jäin miettimään mikä kaikki meni pieleen? Mieleeni tuli kaikkien tv-kokkikisojen tuomareiden ilmeet epäonnistuneiden annosten kohdalla. Ni Neun ruoka ei ollut minun makuuni, ehkä jonkun muun palettiin ne maistuvat. Silti valkoviini oli eittämättä lämmintä, tarjoilu haparoivaa, annokset epätasapainossa eikä niihin varta vasten paritettu viini korjannut asiaa.
Vertaan tietysti edellisen illan La Murallaan, jossa kaikki osaset olivat kohdallaan. Palvelu huomaavaista, ajoitus kohdallaan, ruoat ja viinit harkittuja. Pöytiä Ni Neussa on hieman enemmän, mutta tarjoilijoita siellä vilisi tuplaten. Jokin salin koordinoinnissa ei kuitenkaan toiminut, sillä sain kysellä lammasannoksen kuuluvan punaviinin perään. Sainkin kysellä kautta linjan, kukaan ei huomannut että tulin ravintolaan, sain istua kuivin suin eikä halukkuutta aperivitiiviin tai veteen kyselty. Valkoviini oli lämmintä ja kysyin onko sen tarkoitus olla lämmintä? Sain vastaukseksi tuiskahduksen ja uuden lasillisen – lähes kylmää viiniä. Lue loppuun
Kummeliturskaa, loistavan tastingmenun kalapääruoka.
Baskimaan matkan toinen kulinaarinen kohokohta Minan lisäksi oli La Muralla. Ravintolan hinta-laatusuhde on enemmän kuin kohdallaan ja tastingmenun annokset ovat harkittuja. Maut ovat kuitenkin rehellisiä ilman liiallista kikkailua. Lue loppuun
Baskimaan reissun ensimmäisen osan kuusi päivää vietin nautiskellen Bilbaosta. Mina oli ravintoloista ylivoimaisesti paras, minäkin antaisin sille Michelintähden. En toki viljele suuruudenhulluuden kuvitelmia itseäni Michelintarkastajan roolissa. Mina oli ensimmäinen ravintola Bilbaossa, jossa kävin ja se osui kovasti minun makuhermoihini.
Sitten jännittikin miten kova pudotus arkeen seuraa. Bilbaosta löytyi perinteitä, moderneja pelkistettyjä makuja, joitakin huteja niin ravintoloissa kuin pinxtoissakin ja lisää huippupaikkoja. Ja paljon paikallisia ihmisiä hyvän ruuan äärellä. Bilbao ei ole niin turistico kuin San Sebastian, ja onneksi ihan eri planeetalla kuin turistirysä, jota myös Barcelonaksi kutsutaan.
Parhaan vinkin hyvän pinxtobaarin metsästämiseen sain paikalliselta viinikauppiaalta: etsi baareja, joissa lattiat tulvivat tipultetuja servettejä. Paikalliset käyvät niissä. Toinen, perinteinen ja monessa oppaassakin kerrottu vinkki on mitä enemmän väkeä ja ruuhkaa paikassa on, sitä parempi se luultavasti on. Tunge joukkoon, jonota ja nauti! Lue loppuun
Kun tämä ohje julkistuu, olen Bilbaossa maistelemassa pinxtoja, paprikoilla ja ilman. Olen fiilistellyt reissua etukäteen syömällä paljon espanjalaisia pikkuruisia paprikoita. Ne vasta ovatkin makoisia grillattuna.
Pienten paprikoiden eivät tarvitse viihtyä kovin pitkään hiilillä. Näppärä apu grillauksessa on tiheäsilmäinen grillausritilä, sillä tavallisesta ritilästä paprikat tinkivät tipahtelemaan hiilille kypsyessään.
Huuhtaise ja kuivaa paprikat. Laita ne lautaselle ja lirauta oliiviöljyä. Pyörittele paprikat öljyssä. Ripottele joukkoon sormisuolaa.
Laita paprikat ritilälle ja nosta hiillokselle. Kääntele ahkeraan etenkin, jos hiillos on kuuma.
Grillatut pikkupaprikat maistuvat sellaisenaan pinxtona tai grillatun lihan, kanan tai kalan kanssa.
Jos grillikelit eivät edelleenkään suosi, voit paahtaa paprikat pannulla.
Luuydin, liemi, herne, peruna.
Aloitin Baskimaan gurmeeturneen huipulta, yhden Michelintähden Minasta. Söin 7 ruokalajin maistelumenun, johon tipahteli lisäyksiä alkuun ja etenkin loppuun.
Ravintolan sisustus on hieman scandinaavisen pelkistetty puutuoleineen. Baaritiskiltä olisin päässyt seuramaan keittiön työskentelyä, mutta tällä kertaa valitsen luonnonvalon ikkunan äärestä. Ravintola oli myöhäiseen lounasaikaan puolillaan.
Amusena eteen tuodaan turskaa kahdella tapaa. Turskan päällä on hapanta greippimoussea ja niiden välissä turskasta ja perunasta tehty brandade. Toinen amuse oli pieni rapea keksi, jossa oli myös turskaa sekä mätiä. Greipin happo, mousse ja kala ovat täydellinen, mutta hieman nyrjähtänyt yhdistelmä. Ei helppo maku, vaan se haastaa suuta etsimään tasapainoa. Tasapaino löytyy ja viipyilee viinin kanssa. Jos amuse bouche on keittiön ja chef Álvaro Garridon tapa kertoa mitä on tulossa, on tiedossa jännittävää tasapainoilua happaman äärellä. Lue loppuun
Mitähän pinxtoja Pimentos de Padrónista tehdään Baskimaassa?
Olen pitkään ja kauan haaveillut ruokamatkasta Baskimaahan. Pian se toteutuu! Onko sinulla herkullisia kokemuksia Bilbaosta tai San Sebastianista? Mitä ravintolaa, pinxto-paikkaa tai kauppahallia ei kannata jättää väliin? Vinkkaa!
Mitä isompi rykelmä ihmisiä pinxtopaikan edessä, sitä parempi? Tällaisella vinkillä lähden liikkeelle. Siinäpä se scouttaaminen tällä haavereissulla sitten yllättäen onkin. Tänä vuonna elämään on mahtunut muutama yllättävä kierrepallo, joten hyvä tovi sitten varattuun reissuun en ole ehtinyt tämän enempää valmistautua.
Kaikki vinkit ovat siis enemmän kuin tervetulleita! En suuntaa Michelin-tähti –tasolle, mutta jos jokin (lähes) järkihintainen paikka niistä on ehdottomasti vierailun ja sijoitetun rahan arvoinen, satsaan mielelläni kerran reissullani sellaiseen. Vinkkejä, anyone?
Kaikkein mieluiten löytäisin pinxtohyppelyn ja Michelin-ravintoloiden välimuodon. Ne rennot ravintolat, joihin istahtaa rauhassa ja pingottamatta. Ravintolat tehdään aitoa baskiruokaa, sekä perinteisellä että modernilla otteella. Ravintolat, joihin voi pysähtyä nauttimaan koko illaksi. Vinkkaa jos tiedät!
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Ripaus tryffeliä 