Ihana pikkelöity fenkoli

Kaipasin juhlapöydän ruokien joukkoon raikastajaa. Tarjolla oli paljon tuhteja, talvisia makuja. Paholaisen munia alkuun, pääruoaksi ras el hanoutilla maustettua myskikurpitsaa kasvissyöjille, hieman chilistä villisikaa fleksaajille, pehmeää, lähes samettista palsternakkapyrettä. Vieraan tuomaa ihanaa waldorfin salaattia, jonka ohjeeseen palaan myöhemmin.

Pikkelöity fenkoli teki tehtävänsä, raikasti mukavasti suuta ja siitä riitti kivasti vastinetta ruokapöydän muille mauille. Fenkolin aniksinen maku antautuu ja tasoittuu pikkelöidessä. Sopiva pikkelöintiliemi säilyttää raikkauden, mutta tuo happoa ja makeutta.

Olen syönyt ihan mahtavaa pikkelöityä fenkolia 4 vuodenajan lounaalla, mutta enhän muista ohjetta, vaikka sitä kyselinkin. Epäilen ja muistelen että keltaisen värin ja ihanan makuvivahteen antaa kurkuma, joten kokeilin sitä. Toimii!

Veriappelsiinien tasting, fenkolisalaatilla

Vasemmalla Tarocco, oikealla Moro.

Kerroin jo aiemmin, että sivistyin veriappelsiien lajikkeista Facebookissa. Ostin Moroa ja Taroccoa ja vertailin niiden makua keskenään sekä vanhassa suosikissani fenkolisalaatissa.

En ole aiemmin kiinnittänyt veriappelsiinien lajikkeisiin huomiota. Fenkolisalaattiin olen luultavasti lohkonut Moroja, sillä niitä saa Suomesta useammin. Mutta nyt monella suunnalla on vilahdellut veriappelsiinienkin lajikkeista juttua. Liekö sitten kyse siitä, että silmä näkee sen mikä on omassa mielessä pinnalla vai onko veriappelsiinien harrastaminen lyömässä läpi? Viimeksi näin Taroccoja jopa Prismassa.