Nyhtötatit, tattiruokien rosoiset aateliset

Niin hauska idea, niin monella tasolla. Herkullinen itsessään, sienimaailman vastine nyhtökauralle, nyhtöpossulle, kaikenlaiselle nyhtölihalle. Ja vielä loistavaa hävikkiruokaa. Moni laittaa dissaa herkkutatin jalat, jos ne eivät ole aivan ykkösluokkaa. Tähän käy ne jo hippusen haperoituneet jalat.

Facebookin sieniryhmät ovat ihan loistavia, siellä nousi taas esiin nyhtötattien idea, reippailla itämaisilla mausteilla. Luottobloggaajani Sauvajyvänen oli tehnyt ihanan näköiselle hodarille mausteista täytettä nyhtämällä tatteja.

Italialainen ruokakulttuuri istuu näköjään niin syvällä sisimmässäni, että en pystynyt avaamaan tattien nyhtämisen uraani itämaisella maustemaailmalla. Sovelsin blogin tattisesongin kestosuosikin, taivaallisen tattipaistoksen maustemaailmaa, myös nyhtötatteihin. Klassiset italialaiset trifolati-maut sopivat tietysti myös tatinkoiville.

Advertisement

Savulohta hävikkipiirakassa

Koronaeritystyksen aikana olen joutunut harjoittamaan ruokahävikin hallintaa aivan uudella tasolla. Tilaan ruoat verkosta kerran viikkoon, joten tilattavat määrät pitäisi osua viikon tarpeeseen. Riittää tarpeeksi pitkälle, mutta ne pitäisi ehtiä syödä ennen pilaantumista.  Minä kun vielä harrastan mielelläni ruokakaupassa käyntiä, joten kalatiskillä osaan sanoa minkä mittaisen siivun savukalaa haluan. Grammamääräistä arviointia pitää vielä harjoitella.

Savulohi uhkasi vanhentua vaikka urakalla sitä söin. Jääkaapissa oli myös keitettyä riisiä, kananmunia ja avattu kermaviilipurkki. Tillipuntti oli aivan viimeisillään, mutta kyllä sillä pystyi maustamaan. Pakastimen perukoilla oli joulusta jäänyt kaksi irrallista kapeaa voitaikinalevyä. Näistä aineista syntyy perinteinen savulohipiirakka.

Olen tehnyt samaista piirakkaa monesti ennenkin. Kaikkia edellisiä kertoja yhdistää se, että olen yliarvioinut täytteen määrän. Nyt täyte osui kohilleen, koska varoin laittamasta liikaa, vähän kaikkea.

Voit tehdä piirakan myös isosta levystä (500g), kerro vain täytteen määrä kahdella. Leivo kaksi piirakkaa, jotka voit pakastaa, ja sulattaa, ja lämmittää uudelleen. Kahden piirakan mahduttaminen pakastimeen on helpompaa kuin yhden ison. Ison pellillisen toki voit leikata ja pakastaa paloina.

Pakastimeen jemmattu valmis piirakka on erinomainen idea vaikka vappupäivän brunnerille tai vappuyön huikopalaksi.

Palsternakan kuoret sipseiksi

Palsternakankuorisipsit syntyivät fritatun mustekalan jälkijunassa. Valmistelin mustekalarenkaita alkupalaksi. Pääruoan lisukkeeksi aioin paahtaa palsternakkaa uunissa, ja jokin muisto aivoissa yhdisti palsternakan kuoret ja uppopaistamisen. Pesin siis palsternakan perusteellisesti, kuivasin ja kuorin. Uppopaistoin kuoret. Ah miten yksinkertaisen hyvää!

Fritatut palsternakan kuoret

• isohkon palsternakan kuoret pestynä ja kuivattuna
• rypsiöljyä pari senttiä kattilan pohjalle
• sormisuolaa

Valitse iso ja nättikuorinen palsternakka. Tässä maaliskuun alkaessa alkaa olla jo vaikea löytää kaupasta kauniita (ja hyväkuntoisia) palsternakkoja, mutta useimmiten kolhut ei haittaa, koska kuoret menevät kompostiin. Nyt ei syntynyt sitäkään semihävikkiä.

Pese palsternakat harjalla, kuivaa hyvin ja kuori.

Laita hollille valmiiksi lautaselle talouspaperia, johon voit nostella öljyiset sipsit valumaan.

Kuumenna rypsiöljy korkeareunaisessa kattilassa. Testaa kuumuus perinteisesti leipäpalalla tai mittarilla (goolaa lämpötila, mulla ei ole semmosta mittaria). Kun leivänpala ruskistuu minuutissa nätiksi, on öljy valmista.

Ripottele kuoria varovasti öljyyn. Jos satsisi on iso, kypsennä erissä. Tölvi lastalla kuoria hieman erilleen, jos ne tinkivät ryhmäytymään liian tiiviiisti.

Nosta reikäkauhalla ruskistuneet kuoret talouspaperin päälle. Ripottele päälle sormisuolaa, ota paperin nurkista kiinni, hölskytä suola kiinni ja ylimääräinen öljy pois.

Hävikkisipsejä voi tehdä myös perunankuoria uppopaistamalla. Vähän erilaisia sipsejä syntyy paahtamalla uunissa rapeaksi esimerkiksi bataattia ja muun sorttisisia juureslastuja. Ja tietysti lehtikaalia, uunissa tai pannulla rapeaksi paistamalla.

Taivaallinen herkkutattikeitto tattiliemellä

Voiko herkkutattikeitto maistua liikaa herkkutatille? Minusta ei voi. Herkkutattiliemessä kypsennetty tattikeitto on kulhollinen pehmeää hemmottelua. Syyssade saa rauhassa hakata ikkunoihin, kun lämmittelet keittokulhon ympärillä sormiasi ja hellit intensiivisellä mutta pehmeällä umamilla makunystyröitäsi.

Tein keiton pohjan edellisvuoden herkkutattiliemestä. Maku syveni, pakastin tyhjeni ja erityisbonuksena keitto ei kaivannut kermaa.

Grillatut valkosipuliperunat

Parasta jatkojalostusta mitä keitetyille uusille perunoille voi tehdä! Folioon, valkosipulia joukkoon ja grilliin. Avatusta foliopaketista nousee jumalainen valkosipulin ja uuden perunan tuoksu. Niin hyvää, että muut grillin antimet unohtuvat, melkein.

Valkosipuliperunat kahdelle

• 10-15 pientä (alle 3 cm) keitettyä uutta perunaa (siiklejä)
• loraus oliiviöljyä
• 2 valkosipulin kynttä
• ripaus sormisuolaa

Käytin pieniä siiklejä. Perunarutto on jo iskenyt kasvimaallani ja vienyt siiklien varret, eikä perunat tämän isommiksi kasvakaan. Makua se ei haittaa. Jos perunasi ovat isoja, halkaise tai lohko ne.

Laita keitetyt perunat kulhoon. Kaada päälle hyvää oliiviöljyä, ripauta sormisuolaa.

Pilko valkosipulit ja sekoita perunoihin.

Ota pala foliota ja laita perunat mausteineen folioon. Taitettele foliosta paketti, jossa perunat ovat yhdessä kerroksessa.

Grillaa hiilloksella pari kertaa pakettia kääntäen 10-20 minuuttia tai niin kauan kuin muut grillattavat valmistuvat. Folion sisältä kuuluu lupaavasti sihinää ja pihinää. Jos grillaat pidempään, siirrä perunapaketti syrjempään, epäsuoraan lämpöön odottamaan.

Lämmittelen edellisen päivän keitettyjä uusia perunoita usein grillissä, milloin mitenkin. Joskus vaan grillaten ritilällä, joskus foliossa. Perunat voi maustaa rosmariinilla, sipulin varsilla tai savupaprikalla, millä vaan tykkäät. Valkosipuli on tällä hetkellä ylivoimainen suosikkini.

Herkkutatin makuista polentaa, karitsapataa tateilla ja sienihurmosta

Kaverini Tarja tietää ihan parhaat tattimestat! Kävimme tatissa ja tulimme onnellisena pois. Tarja keräsi pienet sievät, sen mitä kuivuriin mahtuu. Minä keräsin huumassa vähänkin kelvot tatit, yhteensä 11 kiloa männynherkkutatteja. Kaksi koria kukkurallaan ja vielä yksi iso muovipussillinen. Kädet venyivät kasseja kantaessa. Oi ihanaa tattihurmosta!

Pitkän tattireissun jälkeen kotona odotti tattien säilöntäshouvi. Onneksi putsasin suurimman osan tateista metsässä. Lajittelin: kivitatit kuivattavaksi, hyvät tatit pilkottavaksi ja kokoon keitettäväksi. Ja huonommat mutta vielä kelvot tattiliemeen. Ja hyvien tattien huonommat pillit. Liemi on todellista Hävikistä herkuksi -touhua!

Osa tateista meni toravannahkakauppoihin, vaihdoin ihaniin kantarelleihin, suuret kiitokset!).

Keitin kattilatolkulla tatteja pakastimeen. Kolme 10 litran kattilallista tattilientä, kokoon keittäen varovasti, kunnes liemen voi pakastaa jääpalakuutioina. Kokeilin myös tattien kuivaamista kylppärin lattialämmityksen päällä (toimii muuten hyvin, vaikkei ekologisin keino kenties olekaan).

Söin tatteja carpacciona, siinä pilkkomisen, keittämisen ja pakastusrasioihin lappamisen lomassa. Ja sain neronleimauksen. Päätin ostaa karitsanlapaa kauppahallista ja tehdä ikisuosikkiani, karitsaa vuoristopaimenen tapaan. Tuoreista, juuri kokoonkeitetyistä herkkutateista.

Kun seuraavana päivänä kaatelin kokoon keitettyä, yön yli jäähtynyttä herkkutattilientä jääpalamuotteihin, sain toisen neronleimauksen – kiintiöni oivalluksista on varmaan käytetty pitkäksi aikaa. Päätin keittää polentan herkkutattiliemessä. Ei tietysti siinä tiukassa, vaan laimennetussa liemessä (olisin tietysti voinut keksiä ajatuksen aiemminkin, niin ei olisi kokoonkeitettyä lientä laimentaa). Oi, että tuli ihanaa polentaa!

Jos haluat tehdä karitsaa ja herkkutatteja vuoristopaimenen tapaan, varaa 1,5 tuntia padan kypsymiseen. Polentan tekemiseen menee reilu vartti, paitsi jos haluat leikattavaa polentaa (sitten varaa tunti, pari jäähdyttämiseen ennen leikkausta ja paistamista).

Lytätyt uudet perunat

Keitän aina uusia perunoita reilusti. Niistä saa näppärästi salaattia, espanjalaista munakasta, tai pyttipannua. Siksi innostuinkin kun näin Sillä sipuleiden ohjeen lytätyistä perunoista. Uudet perunat painellaan kevyesti lyttyyn ja paistetaan oliiviöljyssä. Oi kuin simppeliä ja hyvää!

• keitettyjä uusia perunoita (mielekkään siiklejä)
• oliiviöljyä
• sormisuolaa
• tuoretta persiljaa ja sipulin varsia pilkottuna tarjoiluun

Paina kämmenellä jokainen peruna littaan leikkuulaudalla. Tässä voit säädellä kuinka paljon oliiviöljyä imeytyy pottuihin. Jos rikot tyystin perunoiden rakenteen, saat  uitettua öljyä enemmän potaatteihin. Rasvapoliisina painelin siiklejä vain kevyesti lyttyyn. Perunat maistuivat minusta juuri sopivasti öljyisiltä.

Kaada loraus oliiviöljyä, nosta lämpö ja nostele perunat kuumaan öljyyn. Paista kummallekin puolelle kiva ruskea pinta ja mausta sormisuolalla.

Oho, mistä nuo makkarat tuohon tupsahti?

 

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Salaatti uusista perunoista, varhaiskaalista ja lohesta

Ihana vuodenaika tehdä tähteistäkin herkkuruokaa. Et tarvitse tähän salaattiin kuin keitettyjä uusia perunoita, varhaiskaalia ja lohta jossain muodossaan. Kesäporkkana joukkoon ja koostumus saa kivasti lisää rousketta. Kastike syntyy kermaviilistä tai majoneesista.

Ruokaisa cottage pie bolognesekastikkeella

Brittiruokien klassikko, shepard´s pie tehdään perunamuussista ja hyvin maustetusta lampaan jauhelihasta. Cottage pie tarkoittaa samaa muusivuokaa naudan jauhelihalla. Tämä taas on erittäin ruokaisa italialainen mökkipiirakka. Kätkin perunamuussin alle bolognesekastiketta. Teen pitkän ja hartaan kaavan mukaan haudutettua kastiketta aina ison satsin, joten siitä riittää  ihanaa, syvän makuista kastiketta useampaan ruokaan.

BBC:n ohjeessa laitetaan cheddaria perunamuusin mausteeksi. Pääsinkin kokeilemaan ostamaani Koskenlaskijan cheddar -juustoa. Juusto oli ihan ok muusissa, mutta teki kokonaisuudesta varsin ruokaisan. Tällä ruoalla pärjäisi hyvin päivän hiilikaivoksessa.

Italialainen mökkipiirakka on myös mitä mainiointa hävikistä herkuksi ruokaa. Jos jääkaapissa on jauhelihakastiketta ja teet perunasosetta muuhun tarkoitukseen, tee reippaasti. Pieni tujaus muskottipähkinää sopii hyvin mökkipiirakan makuihin.

Superhelppo ja nopea lämmin karitsasalaatti

Aina kannattaa tehdä hieman ylimääräisiä uunijuureksia, sillä niistä saa nopeasti ja helposti tehtyä herkullista lämmintä salaattia. Tähän salaattiin paistoin vain sydänsalaatin ja herneen palot, muut olivat edellisen illan päivällisen herkullisia tähteitä: karitsan fileetä, voissa paahdettuja palsternakkoja ja porkkanoita. Proteiinin laadulla tai paahdettujen kasvisten lajilla ei ole suurta väliä, mutta porkkana, palsternakka ja punajuuri ovat suosikkejani. Palanen pihviä, kanaa tai vaikka lohta käy mainiosti lämpimään salaattiin.

Kaksi oleellista ainesta kuitenkin minun lämpimässä salaatissani on, sydänsalaattia ja seesamiöljyä sen paistamiseen.

Paistettu riisi, vol 2

Paistettu riisi, tuo hätäruokien kuningas. Ruoka syntyy jos jääkaapissa on valon lisäksi vanhaa keitettyä riisiä ja kananmunia. Jos kaapissa piileksii vielä jokin proteiinin jämä, saat jo juhlavaa paistettua riisiä. Yksi ainesosa on kuitenkin oleellinen: viisimauste. Ilman sen makua ei paistettu riisi maistu oikealle, minun suussani.

Jääkaapissani odotti loistava Hävikistä herkuksi lihapala. Olin testannut Bovikin karitsan lapaa kahdella eri tapaa. Toisella tapaa tuli oikein hyvää (siitä lisää myöhemmin). Toisella tapaa se jäi ihan raa´aksi. Pilkottuna ja pannulla kunnolla paistettuna siitä tuli herkkua.

Korppujauhon tekeminen ja pasta al pangrattato

Minulta syntyy kohtuuttoman paljon leipähävikkiä. Ei siitä hävikistä mitään kaatopaikalle päädy, mutta kompostia ruokin leivän kannikoilla turhan usein, koiria harvakseltaan. Onneksi siitä voi tehdä korppujauhoja, josta taas syntyy addiktoiva, nopea pasta.

Mehua klementiinistä ja veriappelsiinista

Ostin klementiinejä, joita tähän aikaan vuodesta kulutan tusinan viikossa. Tämä satsi olikin tiukkaa tavaraa, ei ollenkaan tavallisen ihania ja makeita. Säästin loput kuitenkin, jos vaikka puristaisin mehua ja sokerilla huijaisin karvaan mehun alas. Mutta miksi sitä sokeria hyvään mehuun sotkemaan? Tarocco hoitaa makeutuksen luonnostaan.

Veriappelsiinien sesonki on parhaimmillaan. Opin veriappelsiinien lajikkeista uutta Culinaria Keittiöelämää Facebook-päivityksestä. Ensimmäisenä kypsyvä Moro-lajike on vähän vähemmän punaista ja makeaa. Seuraavana satoa tekevä Tarocco on rehevän punainen lihaltaan ja makeaa, mutta sitä on harvemmin Suomesta saatavilla. Bongasin kuitenkin tätä makeaa Tarocco-lajiketta Tampereen Sokokselta pussillisen.

Hernepenkin viimeiset pestoon

Kasvimaan herneet eivät ole enää makeita millään muotoa. Aloitin kasvimaan kääntämisen hernepenkin purkamisella, kiskoin kepit pois ja napsin viimeiset herneenpalot talteen. Herneitä kertyi 2,5 desiä, juuri passelisti parin hengen hernepestoon. Eivät menneet nekään herneet häviksiksi. Tämä on varsin luova Hävikistä herkuksi -pasta, sillä siihen upposi parmesaanin ja kahden eri pastapaketin jämät. Pinjansiemeniä jatkoin cashewpähkinööiden pussin pohjalla ja puuttuvan basilikan korvasin persiljaruukun lopuilla.

Pihvinjämät pastakastikkeeksi

Parasta hävikin välttämistä on tietysti ostaa sopiva määrä aineksia. Usein ostan kuitenkin isomman erän, kun hinta on järkevä. Arki helpottuu, kun viikonlopun pihveistä, padoista ja keitoista riittää viikolle jatkettavaa ja jalostettavaa. Nyt tein rotukarjan Flank Steak -pihvistä paremman luokan pastakastikkeen.

Raikas parsapesto

Tänä keväänä kaikenlaisten uusien parsaohjeiden kokeileminen on ollut erityisen kivaa. Sormia ja makunystyröitä on kutkuttanut tovin etenkin parsapesto. Kun ensimmäiset eurooppalaiset luomuparsat vilkuttivat kaupan hyllyllä pääsin tekemään pestoa.

Mitä enemmän vanhoja parsankantoja keittoveteen on laittaa, sitä parempaa pestosta tulee. Kuituisia kantoja ei kannata käyttää pestoon, mutta ne antavat hyvää makua keitinliemessä parsan latvuksille. Parsakaudella kannattaa siis säästää jääkaappiin kannat ja käyttää seuraavalla kerralla antamaan lisämakua.

Täytepastan arkinen virkistys

Valmis täytepasta on kätevä arjen pelastus, mutta siihenkin kyllästyy. Pienellä vaivalla voi sitäkin virkistää nopeasti.

Täytepasta on meidän keittiössä useimmin käytetty valmisruoka, sillä hyvä täytepasta on ihan kelvollisia ja ehkäisee nälkäraivarin. Viidessä minuutissa valmistuva ruoka on tryffelinkaivuusta tai iltajumpasta palaavan kotikokin pelastus. Usein täytepastaa varten sulatetaan pakastimesta kana-aterian luista keitettyä kanalientä. Jos aikaa on enemmän kuin viisi minuuttia, ehtii jo tuunata vaihtelua pasta-aterialle.

Tämäkin ohje syntyi kaapista löytyy –periaatteella. Jääkaapissa oli nahistumisella uhkaavaa lehtikaalia ja kylmäsavulohen siipale.

Wokattu kukkakaali

Kukkakaalissa kiinnostavat useimmiten vain valkoiset kukinnot ja suojuslehdet jätetään kylmästi käyttämättä, vaikka ne ovatkin erinomaisen herkullisia. Lehdet maistuvat oikeastaan kukkakaalille, rakenne vain on erilainen. Kaikkiin kukkakaaliruokin lehdet eivät toki sovi, esimerkiksi kuorrutettuun kukkakaaliin. Suojuslehtiä voi kuitenkin hyödyntää helposti ja nopeasti yksinkertaisessa kiinalaissävytteisessä wokissa.

Paistettua riisiä ja kananmunaa

Paistetun riisin makua voi säädellä mausteilla ja kananmunan määrällä. Tällä kertaa riisissä on vain yksi muna ja reippaasti soijakastiketta.

Tanskalaisen tutkimuksen mukaan keitettyä riisiä ei pitäisi paistaa, sillä se ei välttämättä ole terveellistä. Tutkimus on herättänyt jonkin verran keskustelua somessa, sillä paistettu riisi kuuluu oleellisena osana  moneen aasialaiseen ruokakulttuuriin. Meidän keittiössä riisiä on paistettu vuositolkulla, joskus hartaasti keittokirjojen ohjeita seuraten, usein mitä kaapista löytyy -metodilla hätänälän helpotukseksi. Useimmiten pannulla on kuitenkin riisiä, kananmunaa, kasviksia ja viisimaustetta.

Kotitekoinen herkkutattiliemi – tiivistettyä herkullisuutta

Mitä jäljelle jää? Tiivistettyä umamista herkullisuutta.

Olemme monet vuodet tuoneet Italiasta tuliaisina Knorrin herkkutatti –kuutioita. Niin! Ne kun on niin käteviä ja edullisia maustamaan kaikkea eikä semmoisia liemikuutioita Suomesta saa. Sitten ravintola C:n chef Ilkka sattumoisin mainitsi, että hän keittää herkkutattien perkeistä liemen. Tai niistä kolmosluokan tateista. Nerokasta! Niin yksinkertaista ja itsestään selvää kun sen kerran hoksaa. Kokoonkeitetty liemi pakastetaan kuutioina ja käytetään kuten liemikuutio.

Käytä herkkutattiliemeen ne osat tai sienet joita et kelpuuta muuten. Puhdistetut, mutta liian kuituiset jalat, vihreät pillit ja haperot lakit. Matoiset lakit… niin, päätä itse miten tiukasti kasvislientä haluat vai voiko liemi vivahtaa vähän lihaliemeen.

Liemestä tulee tiivistettyä umamista herkullisuutta.

Sitruunainen sorvahauta ja sorvahyytelö

Sorvat pataan, kansi päälle ja uuniin hautumaan.

Sorva kuuluu ehdottomasti roskakalojen luokkaan, jos kalastuksesta ja kalasta kiinnostuneiden kommentteja uskoo. Päädyin sorvahaasteen eteen, kun rapusyöttien katiskassa oli yllättäen 3,5 kg sorvia, isoimmat 450 grammaisia lihaksikkaita taistelukaloja. Eihän tuollaista kalasaalista voi jättää käyttämättä. Miten siis tehdä sorvasta salonkikelpoinen?

Sorva on lihaksikas särkikala, jossa on paljon pieniä hankalia ruotoja. Helakan punaiset evät erottavat sen särjestä. Onkijat tietävät, että sorva on sisukas ja vahva kala tappelemaan vastaan.

Maku voi olla multainen. Nämä sorvat eivät maistuneet mutalammikolle, Näsijärvestä kun olivat peräsin. Haasteena on siis kesyttää ruodot.

Sitruuna antaa kalapataan eli sorvanhautaan sopivan keveän hienostuneen vivahteen, siideri mukavaa omenaista hedelmäisyyttä.

Seepiapasta

Ei ollut fusilleja, mutta urapintainen maccheroni al pettine toimii yhtä hyvin.

Tomaattinen mustekalapasta maistuu merelle ja tässä tapauksessa mukavasti grillatullekin, sillä seepiat piipahtivat ensin grillissä. Kilosta seepioita riitti hyvin myös makoisaan pastaan.

Seepia taipuu pastan kastikkeeksi siinä missä kalmarikin. Toki tuoreitakin voi käyttää, jos sellaisia saa käsiinsä. Me suuntaammekin pian tuoreiden äyriäisten toivossa Adrianmeren rannikolle.

Pesto porkkananvarsista

Älä heitä porkkananvarsia pois! Niistä tulee mahtavan makuista pestoa. Vaikka varsi onkin vihreä, se maistuu aivan porkkanalta. Puraise, jos et usko.

Tämä pesto käy perinteiseen tapaan pastaan tai vaikka uusille perunoille. Tai levitteenä leivälle.

Ei ihan tavallinen parsakaalikeitto

Hunajalla karamellisoitu sipuli, paahdettu, raastettu leipä sekä käenkaali jalostavat arkisen parsakaalikeiton.

Tämä on niitä päiviä, kun jääkaappi pullottaa tyhjyyttään eikä kauppaan ehdi. Löysin kuitenkin unohtuneen, vähän nuupahtaneen parsakaalin. Ei siinä ole varsinaisesti mitään vikaa, mutta ei parsakaalia enää raikkaaksi lisukkeeksi voisi höyryttää. Jääkaapissa lymyää myös avattu kermapurkki, joka on viisainta käyttää pois. Sipuli sipulilaatikossa. Kuivaa leipää. Pöydällä on selvät keittoainekset! Arjen luksusta saa hunajapurkin pohjalta.

Parsakaalikeitto on hyvää sellaisenaan, mutta hunajalla karamellisoitu sipuli antaa erinomaisen säväyksen. Se korostaa keiton makua ja tuo hauskan pehmeää rakennetta samettisen sileään keittoon. Jottei homma menisi ihan pehmoiluksi, laitetaan joukkoon rapeutta paahdetusta ja raastetusta leivästä.

Kalasalaatti uunijuureksilla

Herkuttelun lomassa maistuu lounaaksi kevyempi kalaisa salaatti. Salaattiin voi käyttää savulohta, savusiikaa tai graavattua kalaa tai vaikka koko joulupöydän kalakimaraa.

Söin vähän aikaa sitten aivan mainiota savulohisalaattia Armas pikaruokalassa ja salaatin joukossahan kölli kotikeittiön perusjuureksia: porkkanaa, palsternakkaa ja punajuurta uunissa paahdettuna. Miksi en ole aiemmin hoksannut tuota? Uunijuureksia tulee aina tehtyä reilumpi määrä, joten siitä saa kivan pohjan seuraavan päivän salaatille.

Purjoperunakeitto ja sipsejä perunankuorista

Klassinen purjoperunakeitto on maukas ja nopea arkiruoka. Hauskan lisän saat käyttämällä perunankuoret mukaan! Valitse kauniita, hyväkuorisia perunoita. Perunankuoret ovat superherkkua, jos vähän dippaat niitä friteerausöljyyn.

Särkeä chipotlekastikkeessa

Ahmatti ehti syödä puolet särjestä ennen kuin muisti ottaa kameran esiin.

Ruokahävikin vähentämisessä tärkeää on kokeilunhalu. Mikä jääkaapissa vaikuttaa tylsältä, vaatiikin kaverikseen vain pari hullua ideaa. Chipotlesärki on hullu ja onnistunut kokeilu (ei niistä vähemmän onnistuista nyt sen enempää).

Kirjoitustöiden lomassa iskee usein nälkä ja jääkaappi sisältää kaikenlaista jämiä. Viikonlopun meksikolaisesta kanasta oli jäljellä itse tehty chipotlekastike, pari siivua pekonia, kalareissulta pari päivää sitten pyydetty isohko särki. Mitä tästä saisi aikaiseksi?

Särki ei ole suomalaisten arvostamien kalojen ykköskastissa. Se on kuitenkin jo vähän alkanut saada ansaitsemaansa arvostusta. Tästäkin kalasta piti alun perin tehdä suolattua särkeä, mikä on minusta maukkaampaa kuin vaikkapa suolasiika.

Hävikkiviikon summaus – suunnittele, tuunaa ja kokeile

Latva-artisokan varren sisus on syötävää. Nämä pitää vielä tuunata.

Valitettava tosiasia on, että liian usein kaikkea ruokaa ei ehdi syömään, vaikka miten suunnittelisi. Toisaalta elämään kuuluu tietty yltäkylläisyys, jopa tuhlaavuus.  Ruokablogeissa on pitkin Hävikkiviikkoa esitetty hyviä ideoita sekä ylijäämäruokien jatkojalostamiseen että yleisempiä periaatteita kotitalouksien ruokahävikin vähentämiseen. Kaupan näkökulma on ennen kaikkea taloudellinen, mutta periaatteet ovat aivan samoja kuin kotitalouksissa: kummassakin on kysymys taloudesta.

Suurin ristiriita kaupan ja kodin välille syntyy varastointikustannuksista. Kaupan on taloudellisesti järkevää vähentää hävikkiä pitämällä varastot mahdollisimman pieninä, täydentää niitä päivittäin, täyttää hyllyjä oikeassa järjestyksessä.

Kotitalouksille päivittäinen täydentäminen on haastavaa, koska kaupat painottavat hypermarketteja. Hypermarketit ovat asuinalueen ulkopuolella, sinne mennään autolla, siellä on isot ostoskärryt, ja niistä ei ole mielekästä mennä päivittäin ostamaan päivän ruokatarpeita.

Tämä voisi osittain selittää sitä, että hävikki onkin alkanut kasaantua kotitalouksille: meitä houkutellaan ostamaan isompia eriä eli sysätään varastointivelvollisuus kuluttajille. Jos kauppajärjestelmä olisi hajautetumpi, olisi helpompaa toteuttaa varaston päivittäistä täydentämistä. Kotitalouksien varastointivastuu ohjaa kaivelemaan juuri niitä tuoreimpia, kauppiaan hyllyn takaosaan jemmaamia tuotteita.

Yksinkertainen couscous

Värikäs kana-kasvis couscous on helppo lounas tai illallinen

Lukion puolessavälissä olen alkanut pikkuhiljaa miettiä, mitä sitä sitten syö, kun ei ole enää vanhempien sapuskojen äärellä. Samalla kun keräilen korvan taakse herkkureseptejä, poimin myös nopeita, helppoja ja halpoja aterioita yksinkertaisista raaka-aineista. Yksi suosikkini on couscous.

Kymmenessä minuutissa koulun jälkeen saa parilla yrtillä, kasviksilla tai vaikka ylijääneellä grillibroilerilla kätevän lounaan. Couscous kantaa hyvin monia erilaisia makuja. Paketissa on yleensä merkitty sopivat mittasuhteet, mutta lähtökohtaisesti couscousia tarvitaan noin desi per syöjä, ja vettä samassa suhteessa ja rapiat päälle.

Oodi grillibroilerille

Grillibroileri taipuu moneen ruokaa eikä hävikkiä juuri jää.

Grillibroileri on pelastanut perheemme monelta nälkähepulilta remontin, työputken ja tai muuten vaan hässäkän keskellä. Samasta broilerista saa kolme ruokaa, useampiakin vaihtoehtoja löytyy. Hävikkiä ei juuri synny, herkkua monenmoista sen sijaan, eikä varsinaista suunnittelua tarvitse.

Suoraan kaupan foliosta höyryävän kuumasta grillibroilerista saa pikaisen lämpimän lisukkeen salaattiin tai hätäisimmälle vain koiven lautaselle. Seuraavana päivänä lopusta broilerista valmistuu pastakastike tai kanakeitto. Tai vaikka yksinkertainen couscous. Lopuksi luut kannattaa keittää liemeksi, josta saa aikaiseksi maukkaan risoton tai tortelliniliemen.

Peuran paahtopaistia belugalinseillä ja paksoikaalilla

Viikonlopun peurapaistista jäi tarjottavaa pitkin viikkoa sekä leikkeleinä leivälle että salaattina. Viimeiset jämät saavat arvoisensa kohtelun lämpimänä belugasalaattina, joka on höystetty höyrytetyllä ja paistetulla paksoi-kaalilla. Paksoi on ainut uusi raaka-aine, kaikki muu on kierrätettyä.

• peuran paahtopaistia
• keitettyjä beluga-linssejä
• paksoi-kaali
• parsaa
• valkosipulia
• suolaa
• mustapippuria

Leipäressulla kouluun

Maito imeytyy kuumalla pannulla paistettuun leipään ja pehmentää palaset.

Kävin lukion aikoinani lähes leipäressun voimalla. Tein itselleni aamiaisen kuivasta savolaisesta ruisleivästä paahtamalla palasia pannulla voissa, lopuksi maitoa päälle. Niin kuin kaikissa yksinkertaisissa ohjeissa, tärkeintä on ainesten laatu ja suhteet. Mitä mainioin keino käyttää ruisleipä, johon ei enää hammas muuten pysty.

• 250 g kuivaa, hapanta ruisleipää
• nokare voita
• 1 dl maitoa