Rakkaudesta hyvään ruokaan – blogi 10 vuotta! Ja paluu helmikanaohjeeseen.

Blogi täyttää jo 10 vuotta. Ruokarakkaus on kestänyt tietysti paljon pidempään. Blogin taival 2012 alkoi helmikanaohjeesta, joka ei ollut oikeastaan edes resepti. Alku oli täynnä enemmän intoa kuin osaamista. Jotain taitoa ja osaamista on ahkeralla harjoittelulla kotikokillekin karttunut vuosien varrella, ainakin sen verran, että tekee mieli hieman petrata alkuvuosien noloimpia ohjeita ja ruokakuvia.

Advertisement

Pääsiäistipuja pataan, pannulle ja grilliin (…tai talkooruokaa)

Kevätkananpojat kellivät maustumassa neljän pippurin kanssa. Kevätkana grillattuna kestää yllättävän paljon pippuria ja chiliä, etenkin kun pippurit hiillostuvat kunnolla. Jos grillaat uunissa grillivastuksen alla, käytä hieman vähemmän pippureita.

Meillä pääsiäinen menee vahvasti remontin käynnistämisen ja talkoiden merkeissä maailmanperintökohteessa, jota myös kodiksi kutsutaan. Jälleen yksi huone puretaan ja entisöidään, lisäksi rakennetaan koirankestävä kylpyhuone. Mitähän lattialautojen alta tällä kertaa löytyy eristeen korvikkeena? Aiemmat kaivaukset ovat paljastaneet 20-luvun eristeiksi sahajauhon lisäksi kenkiä, tiilenpalasia, sanomalehtiä, hevosenkenkiä, hiekkaa. Ilmankos vetää.

Talkooruoat ovat nyt ankaran mietinnän alla. Olisiko kanakeitto yhtenä talkoopäivänä hyvä idea? Valmis grillibroileri voisi ainakin olla pölyisen päivän päätteeksi hyvää ja nopeaa. Kasvissyöjätalkoolaisille sosekeittoa ja chickhernekeittoa?

Mutta jos rempalta jää aikaa ja voimia, olisi ihanaa grillata kevätkananpoikaa omenapuun oksilla. Tai käydään katsomassa koirien kanssa onko Douglaskuusi jo aloittanut kasvun. Odotamme hurjasti maistuuko kokonainen jyväbroileri erilaiselta keväisen kasvun havujen kanssa erilaiselta kuin vanhemmat neulaset.

Hyvän ruuan äärellä pääsiäistä viettäville kokosin linturuokia tarjottimelle. Maistuisiko lammasruokien välissä kevennykseksi kevätkananpoikaa, maissikanaa, helmikanaa tai jyväbroileria? Ankkaa, hanhea, sorsaa? Viinisuositukset mukana, tietysti.

Helmikana, joulupöydän kaunotar

Helmikanan kaverina herkkutattirisottoa ja tryffelijuureksia. Kauniin ruskean pinnan file saa tryffelivoissa paistamalla.

Helmikana on oma rotunsa ja makunsa puolesta kaunotar. Lihassa on pieni riistainen vivahde, vaikka tarhattu onkin. Helmikanan rinta siipiluulla on suosikkimme tryffelinkantajista ja siksi valtaa paikkansa jouluherkkuna.

Helmikana ruskistetaan pannulla tryffelivoissa ja lopuksi päälle höylätään muutama tryffelilastu – jos on tuoreen tryffelin aika. Joulua varten on pakastimessa odottamassa tryffelivoilastuja.

Jouluun on jo valmistauduttava – jos ei halua syödä jouluruokaa

Vuosi vuodelta suomalainen jouluruoka kiinnostaa vähemmän. Laatikot eivät nappaa. Kinkku on harvoin muuta kuin suolaista sahajauhoa. Joulun alla kauppojen pakastealtaatkin täyttyvät  kinkkurullista ja lanttuloorista. Harvinaisemmat herkut pistetään piiloon. Jos haluaa joulupöytäänsä muuta, on alettava silmäillä vaihtoehtoisia hankintoja jo marraskuussa.

Kevätkananpojat kellivät maustumassa. Kevätkana grillattuna kestää yllättävän paljon pippuria ja chiliä. Tavoitteena ei kuitenkaan ole hot chicken wings -tyyppinen tulisuus, vaan antaa vain sopivasti potkua ja makua.

Meidän perheen jouluklassikkoja ovat ankan rintafile rapeaksi paistettuna, viikunakastikkeella ja lammaspataa vuoristolaisen tapaan. Joskus  joulupöytään pääsee pippuroitua, grillattua kevätkananpoikaa. Uusin herkku on helmikanaa tryffelivoilastujen kera. Onneksi näiden raaka-aineiden maku ei sanottavasti kärsi pakastamisesta, joten ne voi ja kannattaa hankkia hyvissä ajoin.

Porkkanalaatikon vaihtoehdoksi voi kokeilla porkkana-palsternakka -paistosta, tryffelihunajalla maustettuna.

Joulun maut ja perinteet syntyvät siitä mikä maistuu omassa suussa hyvälle. Monenlaista kalaa graavattuna, suolattuna ja savustettuna mahtuu meidänkin joulupöytään. Mutta, jos jouluksi saisikin tuoreita äyriäisiä ja mustekalaa, maistuísivat nekin jouluiselle. Jos tarjontaa olisi.