Ihana hellepäivän lounas tai alkupala. Me söimme fetaisen mansikkasalaatin juhannuslounaana. Ohessa vähän savulohta, se olikin oikein hyvä yhdistelmä.
Mansikkafetasta innostuneena kokeilin toisen kerran somessa vilahdellutta yhdistelmää, jossa mansikan lisäksi on vesimelonia. Olen kai niin vahvasti italialaisen ruokakulttuurin kasvatti, ettei tälläinenkään iksaaminen tuo suuhuni lisäarvoa. Jatkossa vesimelonisalaatti semmoisenaan ja mansikkafetat tälläisenään.
Lue loppuun
Tämän kesän parhaita grilliherkkuja on ollut parman kinkkuun kääritty tomino. Ihana piemontelainen valkohomejuusto jalostuu uudelle tasolle grillissä. Uunissakin juustosta tulee herkullista, joten aina ei tarvitse hiiliäkään.
Grillattu ilmakuivattuun kinkkuun kääritty juusto maistuu kevyemmän pääruoan alkupalana. Itse tykkään juustoista myös jälkiruokana, joten tämä on oivallinen suolaisen jälkkärin ystävälle. Voit tarjota grillijuustoa myös iltapalaksi, välipalaksi tai miksei vaikka aamiaiseksi. Lue loppuun
Gorgonzolaa ja parman kinkkua, klassinen yhdistelmä italialaisten alkupalaleipien päälle. Olen nyt kuitenkin tykästynyt kotimaisiin Peltola blue -juustoon ja Tammisen Crudoon, ilmakuivattuun sianniskaan. Peltolan sinihomejuusto on minun makuuni sopivan lempeää. Kun vielä sattui oikeanlainen leipä alle, syntyi ihan paras kotimainen crostini. Lue loppuun
Ihan ensiksi on myönnettävä, että en aluksi uskonut tähän yhdistelmään. Koskenlaskijalla kuorrutetusta fenkolista tuli kuitenkin lautasen tähti. Vaikka samalla lautasella oli aika kova setti: lähikuhaa, oman maan parsaa ja italialaisia uusia perunoita!
Lähdin pohdiskelemaan kuha-annokseen fenkolilisuketta. Kuha ja fenkoli kun usein sopivat hienosti samalle lautaselle. Klassista juustoyhdistelmää fenkolille eli sinihomejuustoa ei kuitenkaan kuhan lisukkeeksi? Sinihomejuustoja löytyy muutenkin harvoin jääkaapistani.
Kylmäsavuporolla maustettua Koskenlaskijaa sen sijaan useimmiten on, sillä teen arkena usein kukkakaalia koskenlaskijakastikkeessa. Siitä se ajatus sitten lähti. Lue loppuun
Kylmäsavustettua ankanfilettä ruokaisassa salaatissa. Paras lounasannos!
Vielä kerran Alsace – nyt ravintolat ja makumaailmat. Viinilaakson ruokakulttuuri nojaa vahvasti saksalaiseen ruokaperinteeseen. Herkullisia aineksia listoilla oli paljon: ankkaa, sammakkoa, etanoita, äyriäisiä, etenkin kampasimpukkaa.
Alsacen ja Vosgesin seudut suorastaan kuhisevat Michelinin BIB-gourmand –suosituksen saaneita paikkoja, tähdistä puhumattakaan. En nostaisi kuitenkaan Alsacea ruokamatkaajan ykköskohteeksi. Toki hyvien viinien takia kannattaa seudulle hakeutua.
Michelinin suositus on ollut yleensä monessa maassa hyvä ohjenuora, mutta tällä reissulla se tuotti yllättäviäkin pettymyksiä. Esimerkiksi Eguisheimin La Grangeliere tarjosi aivan mitäänsanomattoman makuista haudutettua porsaan poskea. Turckheimin Restaurant l’Abreuvoir, ilman mitään Michelin-mainintoja pystyi hauduttamaan posket pinot noirissa täyteläisen maukkaiksi. Kummankin possuannoksen kera tarjottiin paikallista erikoisuutta, pastataikinasta tehtyjä mykyjä, jotka ensin keitetään ja sitten nopeasti paistetaan – ei mikään kotiin varastettava mykyohje. Lue loppuun
Fenkolisalaatti särki sydämeni sienalaisessa ravintolassa muutama vuosi sitten. Niin ihanaa, mutta niin saavuttamatonta kotimaassa. Italian reissuilla pääsee käsiksi hyvään, tuoreeseen Pienzan pecoriinoon, hennon makuisiin fenkoleihin ja meheviin, makeisiin appelsiineihin. Ohjetta on koetettu toistaa erinäisiä kertoja kotimaassa, mutta jokin ainesten yhdistelmässä ei natsaa. Pecorino on liian kypsytettyä, fenkoli väkevää. Alsacen reissulla kokeilin paikallista chevreä salaattiin ja ah, kuinka hyvältä se maistuikaan! Lue loppuun
Valentina Cubin Ripasso ja Amarone pääsivät isänpäivän aaton tastingiin.
Isänpäivän kunniaksi kaivettiin viinikellarista Valentina Cubin Amarone ja Ripasso. Alkupalaksi kampasimpukoita Guileran cavalla.
Kampasimpukat marinoidaan tunnin verran valkosipulin ja chilin kera oliiviöljyssä. sulata voi kuumalla pannulla ja kun vaahto on laskeutunut, lisää kampasimpukat. Paista nopeasti väri pintaa ja käännä. Paistoaika riippuu simpukoiden koosta, mutta 2-3 minuttia puoletaan. Parhaimmillaan paistettu pinta on kauniisti ruskistuneen karamellisointunut ja halkaistaessa kampasimpukka kiiltää sisältä.
Valpolicellan kaveriksi paistettiin naudan entrecote kokonaisena
Liha suolataan ja pippuroidaan kevysti. Sulatetaan voi pannulla, ja otetaan nopeasti ruskea pinta. Kääri liha folioon, nosta paketti uunivuokaan, aseta paistolämpömittari lihaan ja nosta vuoka uuniin. Kun mittari näyttää 60 astetta,, liha on sisältä punaista. – Tämä tosin kestää noin 20 min, ja lopulta olisin halunnut lihan punaisempana. Ota liha uunista, avaa paketti, raasta vähän tryffelilastuja lihan päälle ja sulje folio. Odota pari minuttia ja leikkaa annospaloiksi.
Lisukkeeksi käy esimerkiksi perunamuussi tryffelivoilastuilla koristeltuna. Lisäksi uunissa haudutettuja uunijuureksia, tryffelihunajalla ja tryffelivoilla maustettuna.
Ensin pannulle ja sitten uuniin.
Kastikkeet ovat meillä vasta opettelun kohteena, mutta tryffelikastikkeen pohjana oli salainen ase – Italiasta ostettu Knorrin herkkutatti-liemikuutio. Kastikkeen pohjaan lisättiin loraus valkoviiniä, tryffelivoita makua ja kiiltoa lisäämään. Loppuvaiheessa ripotellaan mukaan vähän tryffelilastuja ja uunista folioon kertyneet entrecoten paistamismehut.
Cubin tila sijaitsee Valpolicellan kukkuloiden juurella Fumanen kylässä. Maistelimme Cubin tilalla loistavia Valpolicelloja, koko sarja osui makuhermoon. Amarone… Ripasso… Alun perin tutustuimme Cubin Iperico Valpolicella Classicoon ravintola C:n lounaalla Christinan suosituksesta. C:ssä Cubia pääsee maistamaan, listalla näkyy olevan ainakin Amaronea. Hinta on tietysti arvokas. Kun kerroimme C-yhteydestä Cubin tilalla testingiä aloittaessa, saimmekin erityisystävällistä palvelua. Italiassa yhteisen tutun mainitseminen avaa aina ovia.
Oijoi, varjoisa terassi kesän helteessä, pieni tuulenvire ja rivi Valpolicelloja maisteltavana.
Cubin Amaronesta löytyy sopivasta hapokkuutta vastinpariksi entrecotin makurasvalle. Ripasso oli hieman altavastaaja, vaikka jos ei paremmasta olisi tiennyt, olisi sekin ollut mainio viini.
Väinö vasemmalla tykästyi Amaroneen, Comte keskellä Ripassoon. Metsurille on vielä etsittävä vastinparia.
Päivällisen päättivät kotimaiset juustokuninkaat ranskalaisella kesämaidosta tehdyllä Comtella täydennettynä. Mouhijärven Herkkujuustolan Väinö ja Metsuri ovat upeita juustoja ja aitoa lähiruokaa. Meidän suussa Väinö toimi parhaiten Amaronen kanssa – molemmat kuningasluokkaa! Ripasson hapokkuus pelasi parhaiten Comten happaman maun kanssa. Metsuriparka jäi yksin välimaastoon. Metsuri on myös niin hyvä juusto, että sen viiniparin löytämiseksi ollaan valmiita tekemään oikeasti töitä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Ripaus tryffeliä 