Lomanaloituksen kunniaksi kaivoin pakastimesta alkupalaksi kampasimpukoita. Nimi on enne, sillä ihanasta Campasimpukka -blogista löysin niin maistuvan ja helpon tomaattisen paistettujen kampasimpukkaohjeen. Tuoreista superkirsikkatomaateista ja Pinot Gris -viinistä syntyi kampasimpukoille kevyen ihana ja ihanan kevyt kastike. Lue loppuun
Kävimme kaveriporukalla kokeilemassa onneamme vieläkö tryffeleitä löytyisi. Koirat olivat hyvässä iskussa! Löysimme juuri sopivasti mausteita lohelle ja kampasimpukoille.
Kampasimpukat tryffelillä on tämän syksyn paras tryffeliherkku. Käytin sekä tryffelivoita että tuoretta tryffeliä, mutta jos sinulla ei satu olemaan molempia, saat maustettua herkän kampasimpukan jummalla kummalla. Raastettu tuore tamperelainen tryffeli kyllä kruunasi maut. Lue loppuun
Minulla oli jääkaapissa ilmattuna edellisenä viikonloppuna avattu gewürstraminer -pullo. Sellaisenaan viini ei tuo maistu, mutta se on aivan mahtava kaveri tulisille äyriäisille. Mutta kampasimpukat olivat vielä pakastimessa.
Päätin tehdä quick and dirty -kampasimpukoita alkupalaksi. Sulatin kampasimpukat kylmässä vedessä ja marinoin niitä vartin verran abadochipotlessa. Alkupala oli pöydässä tunnissa idean syntymisestä. Kylmän gewürst -lasillisen kanssa. Ah!
Jos kampasimpukkasi ovat jäässä, etkä ehdi sulattamaan niitä hellästi jääkaapissa, voit sulattaa ne muovipussissa vedessä. Tämä pieni määrä simpukoita suli puolessa tunnissa. Laita simpukat tiiviiseen muovipuussiin, purista ilma pois. Laita astiaan kylmää vettä ja pussi veteen. Laitan aina jonkin painon päälle, niin että simpukat ovat veden alla. Oliiviöljypullo tai painava muki toimii. Kääntele simpukoita pari kertaa. Avaa pussi, rapsuta irtojäät pois ja kuivaa kampasimpukat paistokuntoon. Lue loppuun
Halusin kokeilla ruskistettua voita kampasimpukoiden kanssa. Rasva vaatii happoa vastapainokseen. Valkoviiniä? Ainakin lasissa.
Voin ja sitruunan yhdistäminen on klassikko. Olin vitivarma, että ostin perjantaina kaupasta sitruunan. H-hetkellä kaivoin jääkaapin läpi enkä löytänyt. Lime löytyi ja tirskautin siitä mehua pannulle. Onni onnettomuudessa, sillä kampasimpukoiden, ruskistetun voin ja limen yhdistelmä on ihana! Savustettu valkosipuli antaa mukavan kevyttä potkua yhtälöön. Lue loppuun
Oi, parhaita kampasimpukoita mitä olen ikinä valmistanut! Ehkä se johtuu siitä, että ostin ne Melbournen parhaasta paikasta, Victorian kauppahallista. Tai vieras pannu ja kaasuliesi auttoivat vahingossa onnistumiseen. Uskoisin kuitenkin, että ansio kuuluu kampasimpukoiden tuoreudelle.
Veriappelsiinista ja salottisipulista tuli ihanan maukas pohja kampasimpukoille. Lue loppuun
En pystynyt vastustamaan kiusausta kun näin espanjalaista luomuparsaa kaupassa. Tunnustan, ei ole sesonki, ei läheskään. Mutta parsan, kampasimpukoiden ja parmankinkun yhdistelmä on niin nerokas, että kirjaan sen nyt tänne ylös. Jotta muistan keväällä varsinaisen parsakauden aikaan – ja siltä varalta jos joku muukin haluaa sortua.
Kampasimpukka saa kevyen, mutta syvän ja täyteläisen makuisen kastikkeen rosepippurin, punaisen paprikan ja valkoviinin maustamana. Kastike on niin hyvää, että hollilla on oltava hyvää vaaleaa leipää jolla saa viimeisetkin rippeet kastikkeesta nautittua. Ja mikä parasta, tämän tekemiseen menee vain muutama minuutti. Lue loppuun
Ohjetta on varioitu ja kokeiltu pelkällä kampasimpukalla, mutta ihan parasta on sienen, kampasimpukan ja makean ison rapusen yhdistelmä. Tällä kesäisellä lautasella on vähän liioiteltu torvisienen osuutta.
Mustatorvisienen hieman makea maku toimii loistavasti katkaravun pyrstöjen ja kampasimpukoitten kanssa. Alun perin tämä on oikeastaan pastakastike, mutta meillä se on päätynyt alkuruuaksi. Vaikka katkaravun pyrstöt ja kampasimpukat kuulostavatkin herkulliselta, annoksessa pääosassa on kuitenkin mustatorvisieni. Tämä on yksi parhaita torvisieniohjeita, mitä tiedän.
Kylmäsavustettua ankanfilettä ruokaisassa salaatissa. Paras lounasannos!
Vielä kerran Alsace – nyt ravintolat ja makumaailmat. Viinilaakson ruokakulttuuri nojaa vahvasti saksalaiseen ruokaperinteeseen. Herkullisia aineksia listoilla oli paljon: ankkaa, sammakkoa, etanoita, äyriäisiä, etenkin kampasimpukkaa.
Alsacen ja Vosgesin seudut suorastaan kuhisevat Michelinin BIB-gourmand –suosituksen saaneita paikkoja, tähdistä puhumattakaan. En nostaisi kuitenkaan Alsacea ruokamatkaajan ykköskohteeksi. Toki hyvien viinien takia kannattaa seudulle hakeutua.
Michelinin suositus on ollut yleensä monessa maassa hyvä ohjenuora, mutta tällä reissulla se tuotti yllättäviäkin pettymyksiä. Esimerkiksi Eguisheimin La Grangeliere tarjosi aivan mitäänsanomattoman makuista haudutettua porsaan poskea. Turckheimin Restaurant l’Abreuvoir, ilman mitään Michelin-mainintoja pystyi hauduttamaan posket pinot noirissa täyteläisen maukkaiksi. Kummankin possuannoksen kera tarjottiin paikallista erikoisuutta, pastataikinasta tehtyjä mykyjä, jotka ensin keitetään ja sitten nopeasti paistetaan – ei mikään kotiin varastettava mykyohje. Lue loppuun
Edessä oikealla Kunfu girl -marinoitu kuha, vasemmalla savusiikaa, oikealla taaempana lohen mätiä, vasemmalla graavilohta.
Talviverkoilta tuli kerralla kalaa 20 kiloa: kuhaa, siikaa, madetta… Vaikka saalis jaettiin kalakavereiden kesken, edessä oli positiivinen ongelma.
Mitä tehdä kaikella tällä tuoreella kalalla? Sushia!
Sushiohjeita riisin valmistamista, nirigien pyörittämisestä ja misokeitosta löytyy verkosta ja kirjoista, joten tässä kokemuksia kalavalinnoista ja raakakypsennyksestä ja jalostamisesta japanilais-suomalaiseen tyyliin. Savusiikaa makiin ja rieslingmarinoitua kuhaa nirigisushiin.
Valentina Cubin Ripasso ja Amarone pääsivät isänpäivän aaton tastingiin.
Isänpäivän kunniaksi kaivettiin viinikellarista Valentina Cubin Amarone ja Ripasso. Alkupalaksi kampasimpukoita Guileran cavalla.
Kampasimpukat marinoidaan tunnin verran valkosipulin ja chilin kera oliiviöljyssä. sulata voi kuumalla pannulla ja kun vaahto on laskeutunut, lisää kampasimpukat. Paista nopeasti väri pintaa ja käännä. Paistoaika riippuu simpukoiden koosta, mutta 2-3 minuttia puoletaan. Parhaimmillaan paistettu pinta on kauniisti ruskistuneen karamellisointunut ja halkaistaessa kampasimpukka kiiltää sisältä.
Valpolicellan kaveriksi paistettiin naudan entrecote kokonaisena
Liha suolataan ja pippuroidaan kevysti. Sulatetaan voi pannulla, ja otetaan nopeasti ruskea pinta. Kääri liha folioon, nosta paketti uunivuokaan, aseta paistolämpömittari lihaan ja nosta vuoka uuniin. Kun mittari näyttää 60 astetta,, liha on sisältä punaista. – Tämä tosin kestää noin 20 min, ja lopulta olisin halunnut lihan punaisempana. Ota liha uunista, avaa paketti, raasta vähän tryffelilastuja lihan päälle ja sulje folio. Odota pari minuttia ja leikkaa annospaloiksi.
Lisukkeeksi käy esimerkiksi perunamuussi tryffelivoilastuilla koristeltuna. Lisäksi uunissa haudutettuja uunijuureksia, tryffelihunajalla ja tryffelivoilla maustettuna.
Ensin pannulle ja sitten uuniin.
Kastikkeet ovat meillä vasta opettelun kohteena, mutta tryffelikastikkeen pohjana oli salainen ase – Italiasta ostettu Knorrin herkkutatti-liemikuutio. Kastikkeen pohjaan lisättiin loraus valkoviiniä, tryffelivoita makua ja kiiltoa lisäämään. Loppuvaiheessa ripotellaan mukaan vähän tryffelilastuja ja uunista folioon kertyneet entrecoten paistamismehut.
Cubin tila sijaitsee Valpolicellan kukkuloiden juurella Fumanen kylässä. Maistelimme Cubin tilalla loistavia Valpolicelloja, koko sarja osui makuhermoon. Amarone… Ripasso… Alun perin tutustuimme Cubin Iperico Valpolicella Classicoon ravintola C:n lounaalla Christinan suosituksesta. C:ssä Cubia pääsee maistamaan, listalla näkyy olevan ainakin Amaronea. Hinta on tietysti arvokas. Kun kerroimme C-yhteydestä Cubin tilalla testingiä aloittaessa, saimmekin erityisystävällistä palvelua. Italiassa yhteisen tutun mainitseminen avaa aina ovia.
Oijoi, varjoisa terassi kesän helteessä, pieni tuulenvire ja rivi Valpolicelloja maisteltavana.
Cubin Amaronesta löytyy sopivasta hapokkuutta vastinpariksi entrecotin makurasvalle. Ripasso oli hieman altavastaaja, vaikka jos ei paremmasta olisi tiennyt, olisi sekin ollut mainio viini.
Väinö vasemmalla tykästyi Amaroneen, Comte keskellä Ripassoon. Metsurille on vielä etsittävä vastinparia.
Päivällisen päättivät kotimaiset juustokuninkaat ranskalaisella kesämaidosta tehdyllä Comtella täydennettynä. Mouhijärven Herkkujuustolan Väinö ja Metsuri ovat upeita juustoja ja aitoa lähiruokaa. Meidän suussa Väinö toimi parhaiten Amaronen kanssa – molemmat kuningasluokkaa! Ripasson hapokkuus pelasi parhaiten Comten happaman maun kanssa. Metsuriparka jäi yksin välimaastoon. Metsuri on myös niin hyvä juusto, että sen viiniparin löytämiseksi ollaan valmiita tekemään oikeasti töitä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Ripaus tryffeliä 