Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.


2 kommenttia

Villiruokaa ja vielä vegaania: horsmaa ravintohiivassa kierriteltynä

Lenkkipolun vieressä odotti nuoria horsmia. Keräsin taskut täyteen ja jatkoin juoksua miettien miten horsmat laittaisin. Ruskistetulla voilla Tallbergin tapaan, vai kokeilisinko mitä suunnittelin viimeksi parsalle? Uuni oli jo valmiiksi kuumana, joten päädyin jälkimmäiseen: kierittelin horsmat reippaassa oliiviöljyssä ja ravintohiivassa ja paahdoin ne nopeasti uunissa.

Horsmassa on oma kiva vehreä parsamainen vivahteensa. Pari minun horsmistani oli jo liian lehteviä, ja ne maistuivat vähän karvaammilta. Kerää mahdollisimman siis nuoria horsmia. Lue loppuun


Jätä kommentti

Vegaaninen Waldorfin salaatti

Kaverini Marja teki uudenvuoden juhliin ihanaa Waldorfin salaattia. Kinusin ohjeen ja aioin tehdä sitä heti. Joskus aikeilla on pitkät jäljet. Mutta ehdin kuitenkin koeajamaan salaatin ennen vappua. Waldorfin salaatti onkin erinomaisen raikas lisä vappuiseen salaattipöytään. Se sopii rapean pehmeänä perunasalaatin sijaan tai kaveriksi, maistuu piirakoiden, kalan, grillattavien, vaikka nakkien kanssa ja tietysti sellaisenaan.

Salaatti kannattaa esivalmistella edellisenä päivänä, jotta maut ehtivät tekeytyä. Vahvat varsisellerin ja juurisellerin maut myös antautuvat, pehmenevät kastikkeessa ja maistuvat ihanan raikkailta viinirypäleiden kanssa salaatissa. Tämä salaatti on myös yllättävän riittoisaa ja ruokaisaa.

Lue loppuun


2 kommenttia

The Stew eli pehmeä ja rapea kikhernepata (vegaaninen)

Ruokaisaa ja lämmittävää lohturuokaa, mikä parempaa näihin aikoihin. Tämä kasvispata toimii hyvin sunnuntain isona patana, josta sitten riittää pitkälle viikkoon lämmitettävää.

Pata on myös kermaisuudessaan ihanaa ja kätevää juhlaruokaa. Padan voi tehdä ennen juhla edellisenä päivänä, sillä se vain paranee lämmittämällä. Lue loppuun


4 kommenttia

Pitkään haudutettu papupata ja miten vähennän arjessa lihansyöntiä

Minulla on ollut lukuisia vuosia tapana tehdä viikonloppuna reilusti ruokaa. Varmaan monessa muussakin huusollissa viikonlopun haudutetut ruoat pelastavat arkipäivät. Mutta siitä on seurannut se, että syön sitä lihapataa moneen kertaan, enemmän kuin mieli ja maha haluaisi. Aina pakastan osan, mutta se ei taas johda tavoitteeseen eli vähennä lihan syöntiä pitkällä juoksulla.

Mutta nyt olen omaksunut uuden tavan! Haudutan sunnuntaina ison kasvispadan. Ehdin sunnuntaina perehtyä uusiin resepteihin, hauduttaa makua rauhassa ja bonuksena viikkoon tulee lisää kasvispäiviä. Entinen Meatless Monday tuntuu nyt höpsöltä idealta, etenkin kun ne mieleiset kasvisruokani vaativat vähän enemmän ajatusta tai aikaa kuin arki-iltana liikenee.

Tein pariin kertaan Chocochilin papu-sienipataa. Ensimmäisellä kerralla käytin herkkutatteja ohjeen herkkusienien sijaan, eikä herkät tatit sopineet chiliseen ja papuiseen makumaailmaan eikä koostumukseenkaan. Toisella kertaa ostin luomuherkkusieniä. Ja päätin kokeilla, tuleeko kasvispataan syvempi maku pitkällä hauduttamisella. Tapahtuisiko sama ihme kuin bolognesekastikkeessa, jonka maku muuttuu parin-kolmen tunnin haudutuksen. Tiedäthän kuinka pitkään tomaattimurskassa ja punaviinissä haudutetun jauhelihakastikkeen maku kasvaa, muuttuu, syvenee. Ja kyllä, sama tomaattikastikkeen ja punaviinin pohja todellakin herkullistui hauduttamalla papuja ja herkkusieniä pitkään ja hartaasti. Tässä on uusi luottopatani pyhään ja arkeen.

Olen nyt etsinyt uusia kasvispataohjeita, sillä monet kasvisruokani eivät tykkää lämmittämisestä vaan maistuvat nuutuneelta jo toisella kierroksella. Onko sinulla hyviä kasvispatojen ohjeita? Vinkkaa ja linkkaa minulle ja samalla muille. Jotain uutta pitää haudutella jo ensi sunnuntaina! Lue loppuun


3 kommenttia

Palsternakan kuoret sipseiksi

Palsternakankuorisipsit syntyivät fritatun mustekalan jälkijunassa. Valmistelin mustekalarenkaita alkupalaksi. Pääruoan lisukkeeksi aioin paahtaa palsternakkaa uunissa, ja jokin muisto aivoissa yhdisti palsternakan kuoret ja uppopaistamisen. Pesin siis palsternakan perusteellisesti, kuivasin ja kuorin. Uppopaistoin kuoret. Ah miten yksinkertaisen hyvää!

Fritatut palsternakan kuoret

  • isohkon palsternakan kuoret pestynä ja kuivattuna
  • rypsiöljyä pari senttiä kattilan pohjalle
  • sormisuolaa

Valitse iso ja nättikuorinen palsternakka. Tässä maaliskuun alkaessa alkaa olla jo vaikea löytää kaupasta kauniita (ja hyväkuntoisia) palsternakkoja, mutta useimmiten kolhut ei haittaa, koska kuoret menevät kompostiin. Nyt ei syntynyt sitäkään semihävikkiä.

Pese palsternakat harjalla, kuivaa hyvin ja kuori.

Laita hollille valmiiksi lautaselle talouspaperia, johon voit nostella öljyiset sipsit valumaan.

Kuumenna rypsiöljy korkeareunaisessa kattilassa. Testaa kuumuus perinteisesti leipäpalalla tai mittarilla (goolaa lämpötila, mulla ei ole semmosta mittaria). Kun leivänpala ruskistuu minuutissa nätiksi, on öljy valmista.

Ripottele kuoria varovasti öljyyn. Jos satsisi on iso, kypsennä erissä. Tölvi lastalla kuoria hieman erilleen, jos ne tinkivät ryhmäytymään liian tiiviiisti.

Nosta reikäkauhalla ruskistuneet kuoret talouspaperin päälle. Ripottele päälle sormisuolaa, ota paperin nurkista kiinni, hölskytä suola kiinni ja ylimääräinen öljy pois.

Hävikkisipsejä voi tehdä myös perunankuoria uppopaistamalla. Vähän erilaisia sipsejä syntyy paahtamalla uunissa rapeaksi esimerkiksi bataattia ja muun sorttisisia juureslastuja. Ja tietysti lehtikaalia, uunissa tai pannulla rapeaksi paistamalla.


Jätä kommentti

Ihana pikkelöity fenkoli

Kaipasin juhlapöydän ruokien joukkoon raikastajaa. Tarjolla oli paljon tuhteja, talvisia makuja. Paholaisen munia alkuun, pääruoaksi ras el hanoutilla maustettua myskikurpitsaa kasvissyöjille, hieman chilistä villisikaa fleksaajille, pehmeää, lähes samettista palsternakkapyrettä. Vieraan tuomaa ihanaa waldorfin salaattia, jonka ohjeeseen palaan myöhemmin.

Pikkelöity fenkoli teki tehtävänsä, raikasti mukavasti suuta ja siitä riitti kivasti vastinetta ruokapöydän muille mauille. Fenkolin aniksinen maku antautuu ja tasoittuu pikkelöidessä. Sopiva pikkelöintiliemi säilyttää raikkauden, mutta tuo happoa ja makeutta.

Olen syönyt ihan mahtavaa pikkelöityä fenkolia 4 vuodenajan lounaalla, mutta enhän muista ohjetta, vaikka sitä kyselinkin. Epäilen ja muistelen että keltaisen värin ja ihanan makuvivahteen antaa kurkuma, joten kokeilin sitä. Toimii! Lue loppuun


2 kommenttia

Porkkalaa kolmella tapaa sekä savustettuja punajuuria (vegaaninen)

Teimme joulupöytään porkkalaa sattumalta useammalla tavalla. Minä halusin kokeilla savustuspönttöä, mutta tein vertailun vuoksi myös porkkalaa savustusaromilla. Sattumoisin Vilja oli tehnyt myös ja vielä samalla Vaimomatskuu -blogin suolaa säästävällä ohjeella (”perinteinen” porkkala tehdään kai suolakuoressa).

Koordinointi on ihan yliarvostettua, eikös. Olimme kuitenkin käyttäneet erilaista viinietikkaa. Lisäksi savustin pöntössä punajuuria. Mikä oli parasta? Voittajan etsiminen vaati jatkojalostusta.

Minä tykkäsin aidon savun makuisesta savuefektin puolesta, mutta Viljan käyttämä riisiviinietikka oli lempeämmän ja raikkaamman makuista kuin minun porkkalassani valkoinen balsamico. En ensin marinoinut savustuspöntöstä noussutta porkkanaa, mutta jouludinnerin jälkeen päätin kokeilla mitä riisiviinietikka tekisi aidosti savustetulle porkkanalle. Siitä syntyikin ihan parasta porkkalaa, raikasta ja syvemmän makuista kuin savuaromilla maustetut. Aito on tässäkin aitoa, vaikka savuaromi onkin (yllättävän) hyvää.

Ensi kerralla yhdistän näistä kokemuksista parhaat puolet, listasin ne tähän. Ohje porkkalalle ja punajuurelle lopussa.

Jos kaivat savustuslaatikon porkkanoita varten, savusta samalla vaivalla myös punajuuria. Ne vasta ihania ovatkin savulla aateloituna, kaardemummakastikkeella. Lue loppuun


2 kommenttia

Vegaaninen burgundinpata seitanista ja herkkusienistä

Perheen vegaani kehitti burgundin seitanin, lähetti minulle ohjeen ja pyysi testaamaan. Nyt osui niin seitanin kuin burgundinpadankin maut minun suuhun kohdilleen. Seitan on siitä kätevä kasvisproteiini, että se imee hyvin ympäröiviä makuja itseensä. Viljan ohjeessa seitaniin uutetaan makua kahdessa vaiheessa punaviinillä ja tattiliemellä. Seitan muhitetaan burgundinpadan mauissa: punaviinissä herkkusienten ja kasvisten kanssa. Kastikkeen makua syventää herkkutattiliemi. Burgundin seitan maistuu muhevan täyteläiseltä, umamiselta pienellä hapokkuudella ryyditettynä.

Pohdimme burgundin seitania syödessä miten lihaiselta seitan maistuukaan, jopa koostumukseltaan. Monet seitanit ovat tuntuneet suussa jotenkin sienimäiseltä. Kasviproteiinien kohdalla keskustelu käy kuumana: saako niitä nimetä lihaserkkujensa mukaan. Saako niitä yleensäkään verrata? Pitääkö kehittää mahdollisimman lihanoloista korviketta, jotta se uppoasi kaikille? Minusta on ihan sama millä nimellä kutsutaan ja mihin verrataa kunhan se on hyvää. Tämä muheva seitanpata on juhlapöytäkelpoista, ja käy sopivaksi tutustumismatkaksi seitanin maailmaan myös lihansyöjille. Lue loppuun


Jätä kommentti

Kulhollinen hyvyyttä: samettinen keitto tuoreista härkäpavuista

Tein oman kasvimaan härkäpavuista ihanaa, raikkaan vihreää sosekeittoa. Palkojen verkkainen perkaus vei tunnin telkkaria katsellessa, keiton tekeminen vartin. Ei pikaruokaa, jos alkutekijöistä lähdet liikkeelle. Valmiiksi peratuista, pakastetuista pavuista keitto syntyy nopeasti. Lue loppuun


Jätä kommentti

Tomaattinen speltti rapealla tofulla (vegaaninen)

Ilolla ja ylpeydellä seuraan kun perheen vegaanit kehittelevät uusia ohjeita. Speltti on yhteinen herkkumme, mutta Vilja rakentanut risoton aivan uudelle tasolle punaviinin ja tomaatin kanssa. Aivan ihanaa, syvän ja pehmeän makuista spelttirisottoa. Lisäksi Risto paistoi pannulla savutofukuutioita rapeaksi. – Vegaanin pekonia, hän sanoi. Rapean savuisen tofun ja pehmeän speltin yhdistelmä onkin koukuttavan herkullista maultaan ja koostumukseltaan. Lue loppuun


2 kommenttia

Lempeän tulista tomaattista linssi-kasvis -currya ja intialaista riisiä (vegaaninen)

Kun ruokaharrastajat lähtevät mökille, pakataan mukaan myös mausteet ja mortteli. Vilja teki meille lempeän mausteista intialaista kasviscurryä, jonka kietaisimme itse tehtyjen naanleipien taskuun ihanan rusinariisin kanssa. Juuri sopiva mausteisuus, kevyt tulisuus ja pieni purskaus makeutta riisin kanssa keitetyistä rusinoista. Lue loppuun


2 kommenttia

Nopea vegaaninen cashewpähkinäkastike pastalle

Tytär taikoi nopeaa ja herkullista mökkipastaa. Pehmeää ja ihanaa, raikasta ja ruokaisaa. Vegaaninen cashewpasta maistuu kesäisesti haaleana. Ruokaisuutta saat lisäämällä avokadoa. Lue loppuun


Jätä kommentti

Grillatut valkosipuliperunat

Parasta jatkojalostusta mitä keitetyille uusille perunoille voi tehdä! Folioon, valkosipulia joukkoon ja grilliin. Avatusta foliopaketista nousee jumalainen valkosipulin ja uuden perunan tuoksu. Niin hyvää, että muut grillin antimet unohtuvat, melkein.

Valkosipuliperunat kahdelle

  • 10-15 pientä (alle 3 cm) keitettyä uutta perunaa (siiklejä)
  • loraus oliiviöljyä
  • 2 valkosipulin kynttä
  • ripaus sormisuolaa

Käytin pieniä siiklejä. Perunarutto on jo iskenyt kasvimaallani ja vienyt siiklien varret, eikä perunat tämän isommiksi kasvakaan. Makua se ei haittaa. Jos perunasi ovat isoja, halkaise tai lohko ne.

Laita keitetyt perunat kulhoon. Kaada päälle hyvää oliiviöljyä, ripauta sormisuolaa.

Pilko valkosipulit ja sekoita perunoihin.

Ota pala foliota ja laita perunat mausteineen folioon. Taitettele foliosta paketti, jossa perunat ovat yhdessä kerroksessa.

Grillaa hiilloksella pari kertaa pakettia kääntäen 10-20 minuuttia tai niin kauan kuin muut grillattavat valmistuvat. Folion sisältä kuuluu lupaavasti sihinää ja pihinää. Jos grillaat pidempään, siirrä perunapaketti syrjempään, epäsuoraan lämpöön odottamaan.

Lämmittelen edellisen päivän keitettyjä uusia perunoita usein grillissä, milloin mitenkin. Joskus vaan grillaten ritilällä, joskus foliossa. Perunat voi maustaa rosmariinilla, sipulin varsilla tai savupaprikalla, millä vaan tykkäät. Valkosipuli on tällä hetkellä ylivoimainen suosikkini.


4 kommenttia

Taivaallinen lehtikaalipesto pastalle (vegaaninen)

Kasvimaa pukkaa julmetusti lehtikaalia. Mustakaalista tehty pesto vaatii kaverikseen ricottaa tai muuta pehmennystä, mutta lehtikaalipesto on ihanaa, vegaanista pastakastiketta sellaisenaan. Pestosta tuli sopivan rouheaa, erittäin pähkinäistä eikä liian öljyistä. Reipas määrä ravintohiivahiutaleita antaa viimeisen silauksen makuun. Tämän kesän paras sesonkipasta! Lue loppuun


2 kommenttia

Jaelin ihanaa hellejuomaa jäisestä vesimelonista

Helteen helpottaja! Jäisestä vesimelonista, omenamehusta ja roseviinistä syntyy ihanan raikasta ja virkistävää hellejuomaa. Bongasin jäädytetyn vesimelonidrinksun idean jälleen Instagramista. Olemme Appelsiiniä ja hunajaa -blogin Jaelin kanssa olleet pitkään sometuttuja. Jael asuu Israelissä ja tietysti hallitsee kuuman ilmanalan viilennyskeinot. Jael laittaa melonijuomaan inkivääriä, minä lorautin perjantain kunniaksi inkiväärin sijaan vähän roseviiniä. Lue loppuun


Jätä kommentti

Järkyttävän herkulliset grillatut misoherneet

Kun olet ahminut tarpeeksi tuoreita herneitä, kokeile grillata palot misomarinoituna. Aivan järrrkyttävän herkullista! Mikä parasta, herneet ovat kahmittavissa suihin huuhtaisuhetkestä laskien alle kymmenessä minuutissa.

Bongasin misomarinoitujen herneiden ohjeen Instagramista ja innostuin koska minähän grillaan ihan kaikkea, lehtikaaliakin. Koska misotahnan kanssa minusta maistuu seesamiöljy, laitoin Mari Moilasen ohjeesta poiketen puolet pähkinäisen makuista paahdettua luomuseesamiöljyä, puolet oliiviöljyä. Käytin selvästi myös vähemmän öljyä. Minun makuuni öljyisyys oli nyt just sopivassa suhteessa misoon ja herneisiin. Nyt kun olen seesami-misoherneiden makuun päässyt, en usko että siitä on paluuta – niin täydellinen makuyhdistelmä se on! Lue loppuun


Jätä kommentti

Peuran jauhelihapihvit ja kesäsipulit grillissä

Jauhelihapihvi saa mahtavat maut grillistä. Ja peuran jauhelihasta vasta hyvät pihvit tulee. Mutta yksi raaka-aine nostaa pihvit kuin pihvit vielä uuteen ulottuvuuteen. Grillattu kesäinen punasipuli ohessa! Kapeat, ihanat, uuden sadon punasipulit. Makea sisältä, päältä just sopivasti grillissä paahtunut, jopa hiiltynyt. Aivan loistava yhdistelmä! Lue loppuun


Jätä kommentti

Ottolenghin meloni-mozzarellasalaatti

Ihan parasta helleruokaa! Helteillä ei jaksa syödä paljon, mutta jaksamiseen tarvitaan raikasta, mehukasta, hippusen suolaista salaattia.

Näin tämän salaatin kuvan Yotam Ottolenghin Instagramissa ja innostuin. Kaunista kuvaa katsellessani alkoi vesi kihota kielelle. Vesimeloni toimii todistetusti fetan ja mintun kanssa, hunajameloni parmankinkun kanssa. Mozzarella ja kahden sortin meloni ovat ihania yhdessä. Etenkin kun joukkoon pirskotellaan pikapikkelöityjä sipulinvarsia.

Mitä yksinkertaisempi ruoka, sitä laadukkaampia raaka-aineita. Valitse kypsiä meloneja ja hyvälaatuista mozzarellaa. Etenkin laadukasta puhvelinmaidosta tehtyä mozzarellaa. Mikään ei ole niin tylsää kuin huono mozza. Tai no tiedän muutaman jutun, mutta ne pelaavat ihan eri liigassa. Lue loppuun


11 kommenttia

Ihanaa villiparsaa grillissä

Tampereen kauppahallissa oli ranskalaista villiparsaa, tavallisen parsan villiä serkkua. Olen aiemmin vain haaveillen katsellut villiparsan kuvia Instagramissa, nyt pääsin maistamaan sitä!

Kapoisia varsia ja pieniä vehreitä kukkanuppuja. Maku on hieman villimpi ja karheampi kuin viljellyssä parsassa. Samalla myös maukkaampi ja intensiivisempi. Ensimmäisen satsin grillasin, sillä minusta parsa on parhaimmillaan grillattuna. Lue loppuun


4 kommenttia

Uunissa paahdetut maissitähkät

Kaikkihan on parempaa grillattuna, eikös juu? Paitsi ettei ole. Ostin uuden sadon tuoreita maisseja ja aioin tietysti grillata ne. Grillikelit eivät suosineetkaan. Sipaisin pintaan voita ja työnsin uuniin. Tein tieteellistä vertailua, grillasin paketin toisen maissin seuraavana päivänä. Uunissa paahdetusta tuli makeampaa ja parempaa.

  • 2 tuoretta maissitähkää
  • 1 rkl luomuvoita, jos senkään vertaa
  • sormisuolaa

Huuhtelin maissit juoksevan veden alla ja kuivasin pyyhkeellä.

Lämmitin uunin 200 asteeseen.

Otin veitsen ja vedin voin maissin kylkeen reippaalla otteella, tähkää käännellen. En tiedä miksi tein näin, ehkä alitajuntani muistaa verkosta ohjeen tai videon. Joku on varmasti keksinyt konstin ennen minua. Mitään uutta tässä maailmassa enää keksitä.

Paahdoin maisseja uunissa noin 30 minuuttia, pari kertaa kylkeä kääntäen.

Kun uunin kerran lämmittää, kannattaa samalla paahtaa muitakin kauden ihania kasviksia, kapoisia porkkanoita, mahtavan makeita solakoita sipuleita.

Aion jatkaa näitä huipputieteellisiä makukokeita kun kotimaiset maissit suojalehtineen ilmestyvät kauppoihin. Viime kesänä ihastuin suojalehden kanssa grillattuihin kotimaisiin maisseihin. Science- ja Nature -lehdet odottavat varmasti jännityksellä tuloksia.

 


2 kommenttia

Äitienpäivämenu vegaanille ja sekasyöjälle + cashewhollandaise parsalle ja mausteiset seitanribsit

Savupaprikaiset seitanribsit fenkolinsiemenillä ja appelsiinilla.

Vietimme tänä vuonna hiukan etuottoisesti äitienpäivää. Nuoret pakkaavat jo rinkkojaan Interrailia varten. Ai että, muistoja sen seitsemästä Interrailista tulvii mieleen.

Perheen nuoret ovat nykyään vegaaneja, joten äitienpäivän dinneri rakentui parsalle Chocochilin vegaanisella cashewkastikkeella ja tyttären jatkokehittelemälle seitanreseptille. Tytär poimi seitanin mausteet vanhasta suosikistamme grillatun possunkyljen ohjeesta. Seitan on siitä ihana aines, että se kantaa mukavasti mausteisia makuja.

Kokosin menun äitienpäivälle myös sekasyöjille. Parsaa pekonilla ja karitsan karetta grilliin (tai kelien sattuessa jälleen, pannun kautta uuniin). Vegaaniset viinit sopivat molempiin menuihin, parsoille Meinklang ja seitanille tai karitsalle alkuviini Pietra. Samat ihanat keväiset lisukkeet sopivat molempiin menuihin. Lue loppuun


Jätä kommentti

Helppo piirakka broccoliinista

Ihanan keväinen broccoliinipiirakka syntyy helposti valmiista voitaikinalevyistä. Ricotta antaa piiraalle mukavaa täyteläisyyttä. Lue loppuun


2 kommenttia

Parsaa ja Manouri-juustoa

Raikasta ja ruokaisaa. Kertakaikkisen koukuttavaa. Paistettua parsaa ja tomaatteja, Manouri-juuston muruja kastikkeessa.

Ostin Manouri-juustoa, koska tykkään siitä grillattuna. Ennen kuin juusto ehti grilliin, osui silmiini Kokit ja Potit -blogin uunissa paahdettujen parsojen ohje. Minulla oli ainekset vähän sinne päin, ja uunikin oli varattuna matalassa lämmössä pääruoaksi muhiville karitsan potkille.

Paistoin parsat pannulla ja tein kastikkeen smetanasta ja turkkilaistyylistä Benecol-jogurtista. Erittäin ihanaa tuli näinkin, taidan ottaa tämän parsaohjeen tälläisenaan juhlaruokien repertuaariin. Ensi kerralla teen tuplamäärän kastiketta, sillä siihen voi dipata kaikkea herkkua, vaikka grillattuja kasviksia. Lue loppuun


Jätä kommentti

Uunissa paahdettua parsaa, tomaattia ja pinjansiemeniä ”Toscanan tyyliin”

En takaa että tämä ohje on autenttinen toscanalainen parsaresepti, mutta herkullisuuden takaan. Ohje on helppo, kokoat ainekset vain vuokaan ja käytät uunissa. Lue loppuun


1 kommentti

Hyvää tekevä avokadopestopasta

Tunnustan, etten koskaan innostunut avokadopastasta silloin kun se oli hitti. Kokeilin kyllä, mutta jokin siinä öljyisen avokadokermaisen pehmeässä maussa ja koostumuksessa ei iskenyt. En ole myöskään pestopastojen fani sen öljyn määrän vuoksi. Mutta Hannan Sopan avokadopestoon tulee myös lehtikaalia. Koska minulla oli puoli pussia babypinaattia, lisäsin sitäkin. Syntyi pastaa, jonka syömisestä tulee hyvä olo! Lue loppuun


Jätä kommentti

Vaihtelua sosekeittoihin: juuripersiljakeitto

Lempeä, mutta virkistävän erilainen. Maukas, mutta mieto. Olen vasta tänä talvena tehnyt tuttavuutta juuripersiljaan. Miksi ihmeessä olen katsonut niin kieroon juureshyllyjä, etten olen nähnyt juuripersiljan potentiaalia? Sosekeitto on mukava tutustumistapa tähän juurekseen. Lue loppuun


Jätä kommentti

Ihanaa korealaista naudan etuselkää sekä pinaattia ja vihreitä papuja seesamikastikkeella

Mietin kuinka autenttisen korealaista naudanpadasta mahtaa tulla Martha Stewartin ohjeella. Mutta väliäkös sillä koska siitä tuli aivan mahtavan makuista. Lisukkeetkin osuivat taivaallisesti sekä lihapataan että maistuivat herkulliselta itsestään. Kasvislisukkeiden ohje onkin peräisin Soulista ostamastani keittokirjasta.

Gochujang -chilikastike on etuselän maussa soju-viinin lisäksi se tärkeä makutekijä. En korvaisi sitä srirachalla, sillä gochujang antaa korealaiselle ruoalle sille ominaisen syvän chilisen maun. Se on enemmän kuin tulisuutta ja poltetta. Fermentointi kenties antaa pyöreämmän ja syvemmän maun kuin sriracha. Silti käytän sitä melko varovaisesti verrattuna korealaiseen runsaskätiseen maustamiseen. Soju-viiniäkin löytyy nykyään Alkosta.

Käytä hyvää seesamiöljyä lisukkeisiin, sillä herkullinen maku tulee juuri ihanasta pähkinäisestä kastikkeesta. Lue loppuun


Jätä kommentti

Yksinkertainen ja helppo bataatti-porkkanakeitto

Aloitellassani kasviskeiton tekemistä tällä kertaa, suunnittelin vaikka mitä. Aioin maustaa reilusti ja lorautella kookoskermoja mukaan. Onneksi maistoin soppaa ja totesin että se on parasta ihan semmoisenaan. Rouhaisin vain sopivasti mustapippuria paahdettujen kasvisten keittoon. Lue loppuun


Jätä kommentti

Oranssia kurpitsarisottoa speltistä

Oranssia väriä syksyyn, keittiöön ja lautaselle! Myskikurpitsan intensiivinen keltaisen oranssi sopii täydellisesti syksyiseen spelttirisottoon.

Käytän nykyään lähes aina spelttiä risoton tekoon. Vaivattomampaa, rouheampaa, maukkaampaa. Toki hyvään risottoriisin tehty risotto on herkempää ja hienostuneempaa, mutta se jatkuva hämmentäminen. En suinkaan vältä ruoanlaitossa vaivaa, mutta usein tekeillä on monta ruokaa, jotka vaativat huomiota. Siksipä kannattaakin miettiä mitä kaksi kättä ja yhdet aivot ehtivät tehdä.

Spelttisen kurpitsarisoton tekeminen on ollut listallani koko syksyn. Ilahduin niin kun näin Hesarin Kiusauksessa -blogin kurpitsarisoton ohjeen. Lukiessani ohjetta vasta ilahduinkin, sillä Laura Kaapro kertoo aikovansa seuraavaksi kokata kehittelemääni Hassalbackan myskikurpitsaa. Blogi mainittu Hesarissa, torille! Melkein meinasin lähteä Keskustorille heilumaan ja kylpemään suihkulähteessä yksin. Maltoin kuitenkin mieleni ja vain jaoin Kiusauksessa -ohjeen blogin Facebookissa.

Tällä kertaa maustoin kurpitsaspelttirisoton miedosti, että sain uuden ruoan maut parhaiten esiin. Ihanan syvän kurpitsaisen makuista, sopivasti happoa limestä ja pehmeyttä ja pyöreyttä voista ja parmesaanista. Lue loppuun


Jätä kommentti

Paahdettu inkiväärinen kurpitsakeitto

Samettista, höyryävää, mausteista, paahteista. Kurpitsakeitto on syksyn herkkua. Tainnuttaa flunssan ja pimeät sadekelit.

Keiton makumaailma rakentui löytämäni kotimaisen tuoreen inkiväärin ympärille. Ostin myös Rekon kautta kotimaista luomuvalkosipulia. Siinä ihanat päämausteet.

Kurpitsapalojen paahtaminen uunissa tuo lisää syvyyttä keiton makuun. Kuoriminen myös helpottuu, kun vain kaavit pehmenneen kurpitsan irti kuoristaan. Kesytin myös valkosipulin uunissa paahtamalla.

Lue loppuun


2 kommenttia

Mustekalaa ja punajuuria salaatissa sekä täydellistä viiniä

Syyssesonki. Syksyiset raaka-aineet ja pimeän ajan ruokakuvat, kirkasvalolampun kajossa.

Joskus kuuluu vain klang kun viini ja ruoka osuvat yksiin täydellisesti. Tällä kertaa kuului Meinklang.

Pieniä mustekaloja, kirpeää paistettua salaattipohjaa, punajuuria, sipulia ja valkosipulia. En olisi kyllä hoksannut yhdistää punajuurta ja mustekalaa, mutta sehän on taivaallinen yhdistelmä. Klang! Lasillinen itävaltalaista Gruner Veltlingeriä oheen. Klang! Meinklang!

Myönnän että odottanut tältä ruualta paljoakaan, semmoinen sukellus tuntemattomaan se oli. Yhteensattumien summa ja seuraus. Etsin ohjetta mustekalalle, tällä kertaa miniseepioille. Italiankielinen keittokirjani Il Ricettario di Pesce avasi maailman. Seppie in zimino, mustekalaa punajuuren ja vihreiden kasvisten kanssa. Etsin verkosta lisää asiasta. Kävi ilmi, että in zimino tarkoittaa laajaa erilaisten ohjeiden kattokäsitettä. Seepia, kalmari, mustekala käy, vihreitä lehtiä voi vaihdella. Oleellista on punajuuren ja mustekalan ja vihreiden lehtien yhdistäminen. Kuulostaa oudolta, eikö? Juuri siksi oli pakko kokeilla. Lue loppuun


Jätä kommentti

Extramehevä tuore maissi grillistä

Kotimaista maissia ja suojalehdet tallella! Pääsin kokeilemaan maissin grillausta omassa suojavarustelussaan! Maissin grillaaminen suojalehtien kanssa on ollut pitkään haavelistallani.

En esikeittänyt, en esimaustanut vaan rojautin maissin lehtineen hiilille. Makeaa, maukasta ja mehevää. Ihan erilailla herkullista kun kaupan esikäsitellyt maissit. Lue loppuun


Jätä kommentti

#Kesäkurpitsatalkoot: tsatsiki kesäkurpitsasta

Kasvimaallani on kahdeksan kesäkurpitsaa, mutta ne eivät ole onneksi vielä intoutuneet tolkuttomaan sadon tuottamiseen. Vielä olen pystynyt kuluttamaan ja lahjoittamaan sadon ilman isompaa epätoivoa. Keltaiset kesäkurpitsat ovat tänä vuonna olleet erityisen maukkaita. Kokeilin raastaa tsatsikiin kurpitsaa ja sehän maistui mainiolta, etenkin kuin laitoin mukaan kesäkurpitsan kukkaa. Tsatsikin kanssa söin ihania minttuisia kreikkalaisia lihapullia karitsan jauhelihasta. Lue loppuun


Jätä kommentti

Nyhtökaurapihvit

Kepeää ja rapeaa. Nopeaa ja helppoa. En ole päässyt aiemmin sinuiksi nyhtökauran kanssa, olen ollut enempi Härkis-naisia. Mutta koiravahtina toiminut semivegaani tytär oli syönyt puolikkaan paketin Nyhtökauraa ja loppu piti käyttää jotenkin. Tein aika peruspihvejä, mutta niin hyviä! Nyt jo mäkin hokasin! Lue loppuun


Jätä kommentti

Ihanan makea grillattu purjo

Purjosta tulee ihanan makeaa herkkua grillissä. Grillaa kerralla reilusti, muuten loppuu taatusti kesken!

Valikoi keskipaksuja purjoja grilliin. Kovin ohuista purjoista ei riitä syötävää ja oikein tanakat vaativat pitkän grillausajan kypsyäkseen. Lue loppuun


2 kommenttia

Horsmaporkkanat

Renttuporkkanat ovat sesongissa nyt ja niin kauan kuin horsma kukkii! Ei tarvitse ostaa syötäviä kukkia kaupasta ruokapöydän koristeeksi. Lue loppuun


Jätä kommentti

Viimeiset omat parsat kananmunakastikkeen kera

Kevään kuivuus verotti parsasatoa, vaikka toisaalta sesonki tuntuu tänä vuonna kestäneen pitkään. Maistoin toukokuun Riesling- ja Spätburgunder -kierroksella Deli1909:ssä ihanaa smetanaista kananmunakastiketta. Ilmeisesti kananmunakastike on ihan klassikko, mutta minun ruokaradaarini ei vain ole vain sen kohdalla värähtänyt aiemmin. On se hyvä, ettei tässä maailmassa ole vielä kaikkea maistanut, saati kokannut (tai kokenut).

Smetana on muuten ihan must tähän, kokeilin ranskankermaa ja kermaviiliä (jopa majoneesilla jatkettuna). Ei maistu niin hyvälle kuin täyssmetanaan tehtynä. Lue loppuun


Jätä kommentti

Soijalla ja inkiväärillä marinoitu seitan grillissä

Seitanin grillauksesta kiitos kuuluu tyystin tyttärelle. Hän maustoi ja teki seitantaikinan, leikkasi pihvit valmiiksi ja toi marinoidut herkut tullessaan pre-äitienpäivän grillibileisiin. Minulle jäi vain grillaamisen nautinto.

Seitan tehdään gluteenijauhoista. Käteväähän siinä on se, että seitanin voi maustaa mieleisekseen. Meillä makua antoi inkivääri ja soijakastike sekä tietysti hiiligrilli. Seitanin koostumus on jännän lihainen, hieman possumainen. Sopii grilliin oikein mainiosti. Lue loppuun


Jätä kommentti

Grillattu ruusukaali

Ruusukaaleja riitti hyvin kaupoissa varhain ja komeasti alkaneelle grillikaudelle. Ehdin grillata niitä kerran jos toisenkin, en vain ehtinyt ohjetta julkaisemaan. Pistän ohjeen muistiin blogiin tulevalle ruusukaalisesongille. Lähikaupassani näkyi olevan vieläkin tarjolla ruusukaaleja, marokkolaisia tosin. Lue loppuun


Jätä kommentti

Höyrytetty broccoliini, paras broccoliini

Broccoliinista tuli nopeasti vakituinen vieras ruokapöytääni. Heitän usein sitä uuniin viimeiseksi muutamaksi minuutiksi siellä kypsyvän ruoan kaveriksi. Grilliin kesällä, ehdottomasti. Pannulle, munakkaaseen, salaattiin. Niin helppo lisuke, valmistuu lähes itsekseen.

Mutta kun haluat houkutella varsiparsakaalista parhaat maut, höyrytä se. Ihanaa, maukasta vihreää! Lue loppuun


5 kommenttia

Grillattua varsikukkakaalia

Lopulta löysin kauppahallista kevään uutuutta, varsiKUKKAkaalia. Lähestyin, niin kuin aina, uutta raaka-ainetta mahdollisimman yksinkertaisella tavalla ja mauilla. Hiiligrilli ja perusmausteet, niin maistan parhaiten kasviksen omat maut.

Ja oi, kuinka ihanaa tämä alienbroccoliinin näköinen kasvis onkaan! Ihanaa, rouskavaa, raikasta. Herkkua grillattuna vain sellaisenaan, mausteena hieman hyvää oliiviöljyä, sormisuolaa ja hiilloksen makua. Lue loppuun


Jätä kommentti

Uunissa paahdettu varhaiskaali

Varhaiskaali, ihanaa grillissä, salaatissa ja myös uunissa paahdettuna. Ja niin ihanan helppoa.

  • varhaiskaalia lohkottuna
  • oliiviöljyä
  • sormisuolaa

Laita uuni lämpiämään 200 asteiseen.

Leikkaa kaali lohkoiksi. Lirittele oliiviöljyä lohkojen päälle ja mausta sormisuolalla.

Paahda kaaleja uunissa 30 minuuttia tai kunnes lohko saa kärjestä kivasti väriä ja haarukka uppoaa lohkoon sujuvasti.

Vinkit varhaiskaalin grillaukseen

Ainakin kolme salaattia varhaiskaalista

* * * *

Seuraa blogia  InstagramissaFacebookissa ja Twitterissä!

 

 


4 kommenttia

Jyväpastaa, latva-artisokkaa ja herneitä kreikkalaisittain

Makaronilaatikon ja lasagnen Kreikan sukulainen pastitsio höystetään tällä kertaa kasviksilla. Jyväpastaan sekoitetaan rapeaksi paistettua latva-artisokkaa, herneistä ja bechamel-kastiketta. Lue loppuun


15 kommenttia

Uunissa paahdetut bataatit mantelilla ja bloggaajan leipiintyminen

Bataattien ja mantelien yhdistelmä syntyi siten, että bataatit olivat jo uunissa kypsymässä arkiruoan lisukkeeksi. Bataatteja odotellessa suussani alkoi maistumaan manteli. Menin kaivelemaan kuivalaatikostoa ja löysin juuri sopivasti mantelilastuja. Hieman paahtuneet mantelit antoivat bataatin makealle pehmeydelle täydellisen vastapainon niin maun kuin rakenteen suhteen.

Ihan paras ja vielä tosihelppo herkullinen kasvisateria tai lisuke. Voisin syödä näitä päivät pääksytysten. Ehkä syönkin, kun kokkaaminen ei nyt niin huvita. Lue loppuun


4 kommenttia

Pancettan ja balsamicon kesyttämät ruusukaalit

Ruusukaali on ollut minulle kiemurainen kaveri, vaikka en olekaan mikään supermaistaja. Olen joutunut kuorimaan siitä monta kerrosta, ennen kuin se on kesyyntynyt minulle. Mutta kun ruusukaalille löytyy oikeat kaverit, on se aivan ihanaa!

Paahdoin nämä purppuraiset ruusukaalit uunissa pancettan kera ja maustoin makealla balsamicolla. Balsamicon makeus ja pancettan tiivistytyneen lihainen suolaisuus antavat täydellisen tasapainon ruusukaalin happamille ja kirpeille mauille. Lue loppuun


Jätä kommentti

Salaatti veriappelsiinista ja palsternakasta

Sitruksia ja juureksia yhdistäviä salaatteja on maailmassa monia, kuten tämä useamman juureksen salaatti viime talvelta. Veriappelsiinien sesonki on niin lyhyt ja kiihkeä, että onkin loistavaa kun aina löytyy jokin uusi tapa kuljettaa herkkua suuhun.

Hesarissa vanhassa ohjeessa oli yhdistetty salaattiin gryerereä ja saksanpähkinöitä. Ihana yhdistelmä!

Salaatin valmistus menee Hesarin ohjeessa eri reittejä. Siinä palsternakat haudutetaan veriappelsiinin mehussa ja melkoisen runsaassa hunajassa. Minulla oli jo valmiiksi paahdettuja palsternakkoja, sillä on vaan hyvä tehdä aina kerralla paljon uunijuureksia. Niistä saa sitten arkena nopeat lisukkeet tai salaatin. Helpommin sen puoli kiloa kasviksia päivässä.

Koska en hauduttanut palsternakkoja mehussa, tein veriappelsiinista pienen kastikkeen samoilla mauilla. Ihanan raikas salaatti! Lue loppuun


2 kommenttia

Kuhaa kookoskastikkeessa ja kasviswokkia osterikastikkeessa

Tammikuussa olen syönyt kalaa ja kookosmaitoa monessa muodossa. Erityisesti olen ihastunut tuoreen kurkuman ja inkiväärin makuihin kookoskalan kanssa.

Aasialaisten ruokien haasteena minulla on useamman lajin valmistelu niin, että ne ovat kasvikset ovat rapsakoita ja kalat sopivan kypsiä tarjoillessa. Nyt sain kalan kookoskastikkeessa, wokatut vihannekset ja riisin valmiiksi just passelisti. Kirjasin työjärjestyksen ylös itsellenikin, että seuraavallakin kerralla lapanen pysyy kädessä.

Aloitin fileoimalla, pilkkomalla ja maustamalla kalan. Pilkoin seuraavaksi sekä kasviswokin että kalaohjeen ainekset, kaikki kasvikset ja mausteet. Koetin pitää hyvä hajuraon wokin ja kalan aineksissa, jotta pysyisin kartalla mikä menee minnekin. Laitoin wokkikasvikset yhdelle leikkuulaudalle ja mausteet viereen, kalaohjeet tarpeet toiselle. Tälläinen järjestelmällisyys on minulle aina vaikeaa, multitaskaus, improvisointi ja makustelu on enemmän tyylini keittiössä.

Tämän kurinalaisuuden olen kantapään kautta joutunut opettelemaan (ja jatkan opettelemista), sillä wokkaamisessa nopeus ja ajoitus ovat valttia. Ohjeen tavaaminen ja puuttuvan aineksen kaivaminen jääkaapista, kuoriminen ja pilkkominen sotkee varmasti minuuttiaikataulun.

Otin valmiiksi riisikattilan, wokkipannun ja paistinpannun.

Kun kasvikset oli pilkottu, jatkoin keittämällä riisin. Keitetyn riisin jätin höyrystymään siivilään kannen alle, köyhän naisen riisikeittimeen.

Riisin kiehuessa tein kookoskalan. Kun kuha kypsyi kastikkeessa, wokkasin kasvikset. Tässä järjestyksessä sain kaiken valmiiksi samaan aikaan. Lue loppuun


2 kommenttia

Hasselbackatut tryffeliset punajuuret

Tänä syksynä juuri punajuuri ollut suuri suosikkini. Olen paahtanut sitä kokonaisena ja maustanut vuohenjuustolla, olen tehnyt pyreetä ja maustanut speltin keitinvettä. Jouluna punajuurta on varmasti pöydässä jossain muodossa.

Hannan Sopassa oli maustettu punajuuria tryffeliöljyllä. Miten hyvä idea! Kotitekoinen tryffeliöljykin oli ehtinyt tekeytyä sopivasti.

Halusin myös kokeilla miten hasselbackaus toimisi punajuurelle. Myskikurpitsan kanssa se on mainio tekniikka uittaa makuja kasvikseen.

Tein tryffelipunajuuria kahdella eri tapaa. Ensimmäisellä kertaa maustoin ne pelkällä tryffeliöljyllä. Toisella kertaa viipaloin siivujen väliin myös tuoretta tryffeliä. Molemmat olivat ihanaa herkkua! Kotimainen tryffeli sopii punajuureen niin hyvin.

Kotimaisesta tryffelistä itse tehdyällä tryffeliöljyllä maustettu oli hienostuneen makuista. Tuore tryffeli tryffeliöljyn lisäksi toi punajuurelle tietysti vahvemman maun ja hieman maanläheisemmät maut nousivat punajuuresta esiin. Lue loppuun


6 kommenttia

Case kaalikääryleet: miten lähestyä täysin tuntematonta

Kaalikääryle ja minä emme ole koskaan sanoneet edes päivää. Olen kulkenut työmaaruokalassa sen ohi nenääni nyrpistäen. Tuoksu ei ole herauttanut vettä kielelleni. En muista edes koskaan maistaneeni kaalikääryleitä.

Jostain itsellekin käsittämättömästä syystä päätin kuitenkin tehdä kääryleitä. Ehkä siksi, että ostin kaupasta käärylekaalin. Mikä se sitten onkaan. Semmoinen litteämpi kuin keräkaali.

Pakastimessa oli hirven jauhelihaa. Hirvi kaipaa kaveriksi possun jauhelihaa. Ja koska en kuitenkaan saavuttaisi sitä aitoa makua – josta minulla ei ollut hajuakaan, tai haju nyt oli mutta se ei houkutellut – korvasin ohjeiden riisin tai ohran speltillä. Siirappiakaan ei kaapista löytynyt, käytin agavehunajaa. Paatuneet kaalikäärylefanit varmaan nostavat parasta aikaa etusormea pystyyn epäortodoksille. Lähdet soitellen sotaan mitään ymmärtämättä. Lue loppuun


6 kommenttia

Hunajaisen herkullinen hasselbackan myskikurpitsa

Olen ollut ihan täpinöissäni siitä lähtien kuin näin Hasselbackan myskikurpitsan. Suussani alkoi maistua ras-el-hanout ja hunaja, koska kurpitsakeitto niillä mauilla on herkkua. Uunissa paahdettu myskikurpitsa on niin kaunis ja niin ultimaattisen maukasta, että aion tehdä siitä Halloween-päivälliskutsujen päätähden tai ainakin lisukkeen. Lue loppuun