Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.


3 kommenttia

Pancettan ja balsamicon kesyttämät ruusukaalit

Ruusukaali on ollut minulle kiemurainen kaveri, vaikka en olekaan mikään supermaistaja. Olen joutunut kuorimaan siitä monta kerrosta, ennen kuin se on kesyyntynyt minulle. Mutta kun ruusukaalille löytyy oikeat kaverit, on se aivan ihanaa!

Paahdoin nämä purppuraiset ruusukaalit uunissa pancettan kera ja maustoin makealla balsamicolla. Balsamicon makeus ja pancettan tiivistytyneen lihainen suolaisuus antavat täydellisen tasapainon ruusukaalin happamille ja kirpeille mauille. Lue loppuun

Mainokset


Jätä kommentti

Salaatti veriappelsiinista ja palsternakasta

Sitruksia ja juureksia yhdistäviä salaatteja on maailmassa monia, kuten tämä useamman juureksen salaatti viime talvelta. Veriappelsiinien sesonki on niin lyhyt ja kiihkeä, että onkin loistavaa kun aina löytyy jokin uusi tapa kuljettaa herkkua suuhun.

Hesarissa vanhassa ohjeessa oli yhdistetty salaattiin gryerereä ja saksanpähkinöitä. Ihana yhdistelmä!

Salaatin valmistus menee Hesarin ohjeessa eri reittejä. Siinä palsternakat haudutetaan veriappelsiinin mehussa ja melkoisen runsaassa hunajassa. Minulla oli jo valmiiksi paahdettuja palsternakkoja, sillä on vaan hyvä tehdä aina kerralla paljon uunijuureksia. Niistä saa sitten arkena nopeat lisukkeet tai salaatin. Helpommin sen puoli kiloa kasviksia päivässä.

Koska en hauduttanut palsternakkoja mehussa, tein veriappelsiinista pienen kastikkeen samoilla mauilla. Ihanan raikas salaatti! Lue loppuun


2 kommenttia

Kuhaa kookoskastikkeessa ja kasviswokkia osterikastikkeessa

Tammikuussa olen syönyt kalaa ja kookosmaitoa monessa muodossa. Erityisesti olen ihastunut tuoreen kurkuman ja inkiväärin makuihin kookoskalan kanssa.

Aasialaisten ruokien haasteena minulla on useamman lajin valmistelu niin, että ne ovat kasvikset ovat rapsakoita ja kalat sopivan kypsiä tarjoillessa. Nyt sain kalan kookoskastikkeessa, wokatut vihannekset ja riisin valmiiksi just passelisti. Kirjasin työjärjestyksen ylös itsellenikin, että seuraavallakin kerralla lapanen pysyy kädessä.

Aloitin fileoimalla, pilkkomalla ja maustamalla kalan. Pilkoin seuraavaksi sekä kasviswokin että kalaohjeen ainekset, kaikki kasvikset ja mausteet. Koetin pitää hyvä hajuraon wokin ja kalan aineksissa, jotta pysyisin kartalla mikä menee minnekin. Laitoin wokkikasvikset yhdelle leikkuulaudalle ja mausteet viereen, kalaohjeet tarpeet toiselle. Tälläinen järjestelmällisyys on minulle aina vaikeaa, multitaskaus, improvisointi ja makustelu on enemmän tyylini keittiössä.

Tämän kurinalaisuuden olen kantapään kautta joutunut opettelemaan (ja jatkan opettelemista), sillä wokkaamisessa nopeus ja ajoitus ovat valttia. Ohjeen tavaaminen ja puuttuvan aineksen kaivaminen jääkaapista, kuoriminen ja pilkkominen sotkee varmasti minuuttiaikataulun.

Otin valmiiksi riisikattilan, wokkipannun ja paistinpannun.

Kun kasvikset oli pilkottu, jatkoin keittämällä riisin. Keitetyn riisin jätin höyrystymään siivilään kannen alle, köyhän naisen riisikeittimeen.

Riisin kiehuessa tein kookoskalan. Kun kuha kypsyi kastikkeessa, wokkasin kasvikset. Tässä järjestyksessä sain kaiken valmiiksi samaan aikaan. Lue loppuun


2 kommenttia

Hasselbackatut tryffeliset punajuuret

Tänä syksynä juuri punajuuri ollut suuri suosikkini. Olen paahtanut sitä kokonaisena ja maustanut vuohenjuustolla, olen tehnyt pyreetä ja maustanut speltin keitinvettä. Jouluna punajuurta on varmasti pöydässä jossain muodossa.

Hannan Sopassa oli maustettu punajuuria tryffeliöljyllä. Miten hyvä idea! Kotitekoinen tryffeliöljykin oli ehtinyt tekeytyä sopivasti.

Halusin myös kokeilla miten hasselbackaus toimisi punajuurelle. Myskikurpitsan kanssa se on mainio tekniikka uittaa makuja kasvikseen.

Tein tryffelipunajuuria kahdella eri tapaa. Ensimmäisellä kertaa maustoin ne pelkällä tryffeliöljyllä. Toisella kertaa viipaloin siivujen väliin myös tuoretta tryffeliä. Molemmat olivat ihanaa herkkua! Kotimainen tryffeli sopii punajuureen niin hyvin.

Kotimaisesta tryffelistä itse tehdyällä tryffeliöljyllä maustettu oli hienostuneen makuista. Tuore tryffeli tryffeliöljyn lisäksi toi punajuurelle tietysti vahvemman maun ja hieman maanläheisemmät maut nousivat punajuuresta esiin. Lue loppuun


6 kommenttia

Case kaalikääryleet: miten lähestyä täysin tuntematonta

Kaalikääryle ja minä emme ole koskaan sanoneet edes päivää. Olen kulkenut työmaaruokalassa sen ohi nenääni nyrpistäen. Tuoksu ei ole herauttanut vettä kielelleni. En muista edes koskaan maistaneeni kaalikääryleitä.

Jostain itsellekin käsittämättömästä syystä päätin kuitenkin tehdä kääryleitä. Ehkä siksi, että ostin kaupasta käärylekaalin. Mikä se sitten onkaan. Semmoinen litteämpi kuin keräkaali.

Pakastimessa oli hirven jauhelihaa. Hirvi kaipaa kaveriksi possun jauhelihaa. Ja koska en kuitenkaan saavuttaisi sitä aitoa makua – josta minulla ei ollut hajuakaan, tai haju nyt oli mutta se ei houkutellut – korvasin ohjeiden riisin tai ohran speltillä. Siirappiakaan ei kaapista löytynyt, käytin agavehunajaa. Paatuneet kaalikäärylefanit varmaan nostavat parasta aikaa etusormea pystyyn epäortodoksille. Lähdet soitellen sotaan mitään ymmärtämättä. Lue loppuun


6 kommenttia

Hunajaisen herkullinen hasselbackan myskikurpitsa

Olen ollut ihan täpinöissäni siitä lähtien kuin näin Hasselbackan myskikurpitsan. Suussani alkoi maistua ras-el-hanout ja hunaja, koska kurpitsakeitto niillä mauilla on herkkua. Uunissa paahdettu myskikurpitsa on niin kaunis ja niin ultimaattisen maukasta, että aion tehdä siitä Halloween-päivälliskutsujen päätähden tai ainakin lisukkeen. Lue loppuun


Jätä kommentti

Samettista keittoa hokkaidokurpitsasta

Hannan sopassa oli yhdistetty ras-el-hanoutia kurpitsakeittoon. Oi miten ihanaksi yhdistelmäksi se osoittautuikaan!

En ole ennen tehnyt keittoa hokkaido-kurpitsasta, mutta maukkautensa vuoksi se ampaisi heti keittoaineiden top-listalleni.

Jotain puuttuu vielä… granaattiomenan siemenet!

Lue loppuun