Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.


1 kommentti

Hyvää tekevä avokadopestopasta

Tunnustan, etten koskaan innostunut avokadopastasta silloin kun se oli hitti. Kokeilin kyllä, mutta jokin siinä öljyisen avokadokermaisen pehmeässä maussa ja koostumuksessa ei iskenyt. En ole myöskään pestopastojen fani sen öljyn määrän vuoksi. Mutta Hannan Sopan avokadopestoon tulee myös lehtikaalia. Koska minulla oli puoli pussia babypinaattia, lisäsin sitäkin. Syntyi pastaa, jonka syömisestä tulee hyvä olo! Lue loppuun

Mainokset


Jätä kommentti

Vaihtelua sosekeittoihin: juuripersiljakeitto

Lempeä, mutta virkistävän erilainen. Maukas, mutta mieto. Olen vasta tänä talvena tehnyt tuttavuutta juuripersiljaan. Miksi ihmeessä olen katsonut niin kieroon juureshyllyjä, etten olen nähnyt juuripersiljan potentiaalia? Sosekeitto on mukava tutustumistapa tähän juurekseen. Lue loppuun


Jätä kommentti

Ihanaa korealaista naudan etuselkää sekä pinaattia ja vihreitä papuja seesamikastikkeella

Mietin kuinka autenttisen korealaista naudanpadasta mahtaa tulla Martha Stewartin ohjeella. Mutta väliäkös sillä koska siitä tuli aivan mahtavan makuista. Lisukkeetkin osuivat taivaallisesti sekä lihapataan että maistuivat herkulliselta itsestään. Kasvislisukkeiden ohje onkin peräisin Soulista ostamastani keittokirjasta.

Gochujang -chilikastike on etuselän maussa soju-viinin lisäksi se tärkeä makutekijä. En korvaisi sitä srirachalla, sillä gochujang antaa korealaiselle ruoalle sille ominaisen syvän chilisen maun. Se on enemmän kuin tulisuutta ja poltetta. Fermentointi kenties antaa pyöreämmän ja syvemmän maun kuin sriracha. Silti käytän sitä melko varovaisesti verrattuna korealaiseen runsaskätiseen maustamiseen. Soju-viiniäkin löytyy nykyään Alkosta.

Käytä hyvää seesamiöljyä lisukkeisiin, sillä herkullinen maku tulee juuri ihanasta pähkinäisestä kastikkeesta. Lue loppuun


Jätä kommentti

Yksinkertainen ja helppo bataatti-porkkanakeitto

Aloitellassani kasviskeiton tekemistä tällä kertaa, suunnittelin vaikka mitä. Aioin maustaa reilusti ja lorautella kookoskermoja mukaan. Onneksi maistoin soppaa ja totesin että se on parasta ihan semmoisenaan. Rouhaisin vain sopivasti mustapippuria paahdettujen kasvisten keittoon. Lue loppuun


Jätä kommentti

Oranssia kurpitsarisottoa speltistä

Oranssia väriä syksyyn, keittiöön ja lautaselle! Myskikurpitsan intensiivinen keltaisen oranssi sopii täydellisesti syksyiseen spelttirisottoon.

Käytän nykyään lähes aina spelttiä risoton tekoon. Vaivattomampaa, rouheampaa, maukkaampaa. Toki hyvään risottoriisin tehty risotto on herkempää ja hienostuneempaa, mutta se jatkuva hämmentäminen. En suinkaan vältä ruoanlaitossa vaivaa, mutta usein tekeillä on monta ruokaa, jotka vaativat huomiota. Siksipä kannattaakin miettiä mitä kaksi kättä ja yhdet aivot ehtivät tehdä.

Spelttisen kurpitsarisoton tekeminen on ollut listallani koko syksyn. Ilahduin niin kun näin Hesarin Kiusauksessa -blogin kurpitsarisoton ohjeen. Lukiessani ohjetta vasta ilahduinkin, sillä Laura Kaapro kertoo aikovansa seuraavaksi kokata kehittelemääni Hassalbackan myskikurpitsaa. Blogi mainittu Hesarissa, torille! Melkein meinasin lähteä Keskustorille heilumaan ja kylpemään suihkulähteessä yksin. Maltoin kuitenkin mieleni ja vain jaoin Kiusauksessa -ohjeen blogin Facebookissa.

Tällä kertaa maustoin kurpitsaspelttirisoton miedosti, että sain uuden ruoan maut parhaiten esiin. Ihanan syvän kurpitsaisen makuista, sopivasti happoa limestä ja pehmeyttä ja pyöreyttä voista ja parmesaanista. Lue loppuun


Jätä kommentti

Paahdettu inkiväärinen kurpitsakeitto

Samettista, höyryävää, mausteista, paahteista. Kurpitsakeitto on syksyn herkkua. Tainnuttaa flunssan ja pimeät sadekelit.

Keiton makumaailma rakentui löytämäni kotimaisen tuoreen inkiväärin ympärille. Ostin myös Rekon kautta kotimaista luomuvalkosipulia. Siinä ihanat päämausteet.

Kurpitsapalojen paahtaminen uunissa tuo lisää syvyyttä keiton makuun. Kuoriminen myös helpottuu, kun vain kaavit pehmenneen kurpitsan irti kuoristaan. Kesytin myös valkosipulin uunissa paahtamalla.

Lue loppuun


2 kommenttia

Mustekalaa ja punajuuria salaatissa sekä täydellistä viiniä

Syyssesonki. Syksyiset raaka-aineet ja pimeän ajan ruokakuvat, kirkasvalolampun kajossa.

Joskus kuuluu vain klang kun viini ja ruoka osuvat yksiin täydellisesti. Tällä kertaa kuului Meinklang.

Pieniä mustekaloja, kirpeää paistettua salaattipohjaa, punajuuria, sipulia ja valkosipulia. En olisi kyllä hoksannut yhdistää punajuurta ja mustekalaa, mutta sehän on taivaallinen yhdistelmä. Klang! Lasillinen itävaltalaista Gruner Veltlingeriä oheen. Klang! Meinklang!

Myönnän että odottanut tältä ruualta paljoakaan, semmoinen sukellus tuntemattomaan se oli. Yhteensattumien summa ja seuraus. Etsin ohjetta mustekalalle, tällä kertaa miniseepioille. Italiankielinen keittokirjani Il Ricettario di Pesce avasi maailman. Seppie in zimino, mustekalaa punajuuren ja vihreiden kasvisten kanssa. Etsin verkosta lisää asiasta. Kävi ilmi, että in zimino tarkoittaa laajaa erilaisten ohjeiden kattokäsitettä. Seepia, kalmari, mustekala käy, vihreitä lehtiä voi vaihdella. Oleellista on punajuuren ja mustekalan ja vihreiden lehtien yhdistäminen. Kuulostaa oudolta, eikö? Juuri siksi oli pakko kokeilla. Lue loppuun