Kasvimaalla 2022 lähes kaikki kasvoi hyvin, rasti seinään!

Ihme ja kumma, huolimatta koleasta keväästä. Kasvimaalla menestyi tänä vuonna lähes kaikki. Toisin kuin edellisinä kesinä. Parina viime syksynä en edes vaivautunut tekemään itselleni näitä muistiinpanoja: mitkä kaikki eivät itäneet, kasvaneet, saati tuottaneet satoa.

Tänä kesänä satoi ja paistoi sopivasti, kompostilannoitus oli sopiva. Boheemi kitkijäkin oli sopivan ahkera. En tällä kertaa onnistunut haramaan liian myöhään herkkiä taimia juurineen irti. Sekin on verottanut turhan usein satoja.

Kylvin ja istutin aika perussetin, edellisiltä vuosilta hyväksi havaittuja lajikkeita. Kokeilussa oli uusi kesäkurpitsa Friuliano wrinkled, kurkku Tanja ja varsikukkakaali. Teimme taimivaihtarit tyttären kommuunin kanssa, minä kasvatin varsikukkakaalin taimet ja sain varsiparsat. Jännittävää vaihtareissa oli se, että nuorten kasvimaalle kasvoi kukkakaaleja ja minulle varsikukkakaaleja. Samoista siemenistä!

Erona tietysti eri maaperä ja aurinkoisuus. Minun maani on osan päivästä vähän varjossa, Viljan kasvimaa suoraan etelään. Lisäksi kiertoviljelyssäni kaalit osuivat ison tammen alle. Ei paras paikka. Koetin kyllä muistaa kastella erityishyvin, koska jättitammi ei päästä lehvästön läpi kevyempää sadetta. Mutta kasvaako kukkakaali varsikukkakaaliksi olosuhteista riippuen, tietääkö kukaan?

Advertisement

Viljelykesä 2019: Rikkaruohot, hajaantukaa! Täällä ei ole mitään nähtävää!

Kesässä ei ollut mitään isoa vikaa. Kevät tuli aikaisin ja kesällä melkein sopivasti oli lämmintä ja sateista. Viljelijä sen sijaan vuoroin teki remonttia, vuoroin kuntoutti iskiasvaivaansa, ja niiden välissä lepuutti ylikuntoa. Silloin kun hermo kesti, oli pakko priorisoida remonttia. Kitkeminen ei muutenkaan ole minun mielipuuhaani, mutta tänä kesänä kasvimaalla menestyivät vain vahvat lajit.

Citykanin makuupaikka on ilmeisesti vakiintunut, siihen ei ole kasvanut edes rikkaruohoja. Tarkkanäköiset havainnoinevat, että kuva on sipulipenkistä.

Kulhollinen hyvyyttä: samettinen keitto tuoreista härkäpavuista

Tein oman kasvimaan härkäpavuista ihanaa, raikkaan vihreää sosekeittoa. Palkojen verkkainen perkaus vei tunnin telkkaria katsellessa, keiton tekeminen vartin. Ei pikaruokaa, jos alkutekijöistä lähdet liikkeelle. Valmiiksi peratuista, pakastetuista pavuista keitto syntyy nopeasti.

Viimeiset omat parsat kananmunakastikkeen kera

Kevään kuivuus verotti parsasatoa, vaikka toisaalta sesonki tuntuu tänä vuonna kestäneen pitkään. Maistoin toukokuun Riesling- ja Spätburgunder -kierroksella Deli1909:ssä ihanaa smetanaista kananmunakastiketta. Ilmeisesti kananmunakastike on ihan klassikko, mutta minun ruokaradaarini ei vain ole vain sen kohdalla värähtänyt aiemmin. On se hyvä, ettei tässä maailmassa ole vielä kaikkea maistanut, saati kokannut (tai kokenut).

Smetana on muuten ihan must tähän, kokeilin ranskankermaa ja kermaviiliä (jopa majoneesilla jatkettuna). Ei maistu niin hyvälle kuin täyssmetanaan tehtynä.

Tryffeliset kvenellit härkäpavusta

Tryffelikaudella kokeilen tryffeleitä vähän jokaiseen ruokaan. Ihan kaikkeen ne eivät käy, mutta härkäpapuihin maku sopii. Kauniin vihreä kvenelli maistuu liharuokien lisukkeena. Tai pääruoaksi, jos jaksat kuoria isomman satsin härkäpapuja.

Maalaissalaatti tuoreista härkäpavuista

Keräsin viikonloppuna viimeiset härkäpavut maalta. Nautin kauniista syyspäivästä riipimällä salaattia varten pavut pehmeistä paloistaan kotipihalla, terassipöydän äärellä.

Tein pavuista ja Rekosta ostamistani viiriäisen munista niin maistuvan maalaissalaatin. Salaatin juju on marinoida keitetyt härkäpavut, hetken vain. Härkäpapujen maku korostuu upeasti marinoituna. Salaattiin käy tietysti tavalliset kananmunatkin.

Tuoreen härkäpavun käsittely vaatii kärsivällisyyttä. Olen todennut, ettei minun kannata sitä kiireessä sitä tehdä, siinä menee vain hermot. Vaikeaa se ei ole, kaksivaiheinen näpertely vaatii vain aikaa ja kärsivällisyyttä.

Viljelykesä 2017

Tänä kesänä menin kasvimaalla ruokaa edellä -periaatteella. Päätin jättää hauskat kokeilut vähemmälle ja keskittyä varmoihin lajeihin. No, kesä oli litimärkä ja kylmä, eikä kaikki varmatkaan kasvaneet. Mutta jotain sentään suuhunkin kypsyi.

Olen ihastellut Sauvajyväsen satoraporttia, miten kätevä tapa kiteyttää mikä kasvimaalla menestyi ja mikä ei. Otin heti hyvän mallin käyttöön. Muistanpahan itsekin ensi keväänä mitä viljelymokia toistaa.

Grillattu lehtikaali

Tänä kesänä olen kokeillut kaikenlaista jännää grillissä: persikkaa, perunaa ja kukkakaalia. Oman maan lehtikaalit ovat siinä vaiheessa kasvua, että sieltä pystyi keräämään ensimmäistä kertaa muutaman lehden. En kauheasti uskonut lehtikaalin grillaamiseen etukäteen.

Lehtikaali osoittautui mahtavaksi grilliainekseksi. Jos tykkäät lehtikaalisipseistä tai pannulla voissa rapeaksi paahdetusta lehtikaalista, tykkäät grillatusta lehtikaalista!

• lehtikaalin lehtiä (mahdollisimman sileälehtisiä)
• oliiviöljyä
• sormisuolaa

Huuhtele lehdet ja kuivaa hyvin.

Öljyä lehdet molemmin puolin.

Käytä apuna tiivissilmäistä, tasaista grilliritilää. Laita lehdet erilleen toisistaan, taputtele lehti tasaiseksi.

Grillaa, tarkkaile ja käännä ennen kuin lehdet kärvähtävät. Nosta lehtikaalit pois grillistä ja suolaa. Kuumilla hiilillä lehtikaalin rapeutuminen vie vain minuutin pari.

Kerran yksi lehdistä ehti hieman kärvähtää. Siinä maistui kunnolla hiillos. Mietinkin, että maku voisi sopia yksiin ruokiin, joihin haetaan vastapainoksi ”poltetun” makua.

Jatka kunnes kaikki lehdet on grillattu.

Voit kokeilla itse maustettuja öljyjä lehtien maustamiseen. Valkosipuliöljy tai chiliöljy voisivat ainakin toimia. Kerro kun löydät herkun yhdistelmän!

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Omaa parsaa pannulla salottisipulilla

Omien parsojen aika on ihanaa. Olen jo toista viikkoa kerännyt parsasatoa kolmen, neljän päivän välein. Osa parsoista on paksuja, osa lyijykynän kokoisia, osa kapoisia kuin kynän lyijy. Mahtavan maukkaita ja tietysti tuoreita.

Tuore timjami ja makeaksi kuullotettu salottisipuli komppavat hienosti parsan makuja.

Huolettoman puutarhurin tunnustuksia

Keltasipulit, porkkanat, nicolat, siiklit ja persiljat kylvetty. Ja vaikka mitä vielä kylvämättä.

Joka kevät seuraan kateuden sekaisella ihailulla oikeiden puutarhaihmisten päivityksiä, sellaisten kuin Sauvajyvänen ja Puutarha ja hella. Mitä on kylvetty, mitkä taimet on jo kasvatettu. Minä herään vasta suunnittelemaan, sitten juoksemaan hengästyneenä kevättä kiinni. Tilaamaan siemeniä, kääntämään maata, kasvattamaan taimia.

Jotain olen oppinut 20 vuotta tätä puutarhaa pitäessäni. Kyllä se pysyy pitämättäkin. Vähän vaan välillä villiintyy.

Makoisat grillatut kesäporkkanat ja -sipulit

Nyt kun kesän ensimmäiset porkkanat ja sipulit ovat tulleet kauppoihin, voisin grillata näitä koko ajan. Vaikka ihan pelkästään, alkupalaksi. Ja grillatun lihan, kalan tai  kanan lisukkeeksi. Niin nuorista porkkanoista kuin sipuleistakin tulee hiilillä ihanan makeita.

Kermassa muhennettua lehtikaalia ja kylmäsavulohta

Ihanat ystävät tarjosivat mahtavan päivällisen. Emännän alkupalaksi tekemä muhennettu lehtikaali kylmäsavulohen kera vei kielen mennessään. Halusin tietysti reseptin. Hän oli löytänyt ohjeen jostain netistä, siellä on niitä monta! Enhän minä sitten sinne samaan nettiin löytänyt. Joten sävelsin tämän makumuiston pohjalta. Ja sipulia lisäsin, sillä sipulille allerginen ystäväni oli sen jättänyt pois. Sipulin makeus toimi mainiosti tässä combossa.

Härkäpapuja italialaisittain

Ihastuin suuresti härkapavun makuun kun tein papuja valkosipulissa. Kaupassa oli toisenkin kerran noita ihania isoja palkoja. Kouhin härkäpapuja kaksin käsin pussiin ja tyhjensin kaupan laarin. Mielessäni siinsi Sylvi-lehden toimittajan Lähteen Villen vinkkaama eteläitaliailainen papuohje favetta.

• 700 g härkäpapuja (palkoineen tässä vaiheessa)
• sormisuolaa
• 1 iso valkosipulin kynsi
• pieni oksa tuoretta minttua
• sormisuolaa
• oliiviöljyä

Tässä on tämän vuoden pavut – sato 2015

Vain yksi leikkopapu iti tänä kesänä kasvimaalla. Paistoin juhlallisesti ne muutamat kasvaneet pavut (kevyesti keitettynä) pekonin kanssa. Tuoreet pavut olivat ihanaa herkkua. Olisin voinut syödä näitä moneen kertaan.

Viljelyyn enemmän perehtynyt työkaveri sanoi, että hän oli kylvänyt pavut uudelleen. Kappas kun ei tullut mieleen. Ensi kerralla sitten. Yleensä pavut ovat olleet idioottivarmaa kamaa jopa minun kasvimaallani, toimineet hyvin tällaisen boheemin viljelijän tyyliin. Tämän kesän kelit eivät vain sopineet pavuille, mutta vieressä herneet olivat satoisia.

Kolean kesän menestyjiä maalla olivat kesäkurpitsat, retiisit, perunat, herneet ja lehtikaalit. Punajuuret eivät tykäneet, etenkin kun pupu kävi syömässä varret. Palsternakka kasvoi pikkurillin kokoiseksi. Porkkana hieman paremmin. Persilja katosi kokonaan. Joko persilja ei itänyt ollenkaan tai rikkaruohot ottivat vallan – jossain välissä katosi motivaatio kitkeä niitä tyhjiä penkkejä.