Herkkutateilla täytetyt latva-artisokat

Joka syksy haluan latva-artisokkien ja herkkutattien maun suuhuni, vähintään kerran. On se niin maaginen makujen yhdistelmä!

Löysin kaupasta tovi sitten kotimaisia latva-artisokkia, pieniä ja sieviä. Sellaisia kuin italialaisilta toreilta löytyy. Niiden täyttämiseen tarvittiin vain kaksi herkkutattia.

Mainokset

Herkkutattilasagne lehtikaalilla

Mieli alkaa kääntyä syksyisiin uuniruokiin ja kaipasin jotain oikein hyvää lohturuokaa. Hyvän herkkutattisaaliin innoittamana tein sienilasagnea. Ja koska kasvimaa pukkaa myös hurjasti lehtikaalia, hukkasin myös sitä levyjen väliin. Sain lehtikaalin lisäämisestä rohkaisua Sauvajyvänen -blogista. Lasagnen valmistin vanhalla hyväksi todetulla ohjeella.

Kantarelleja spelttirisottossa

Speltti on syrjäyttänyt keittiössäni vähitellen valkoisen riisin. Tykkään sen mausta ja ruokaisuudesta. Kun lopulta löysin risottokäyttöön tarkoitettua spelttiä, oli selvää että kesän ensimmäinen kantarellirisotto syntyy speltistä. Ja oi miten hyvää syntyikin!

Speltissä ole risottoriisin kaltaista tärkkelystä, joten risoton tyyppisen koostumuksen syntymiseen tarvitaan reilusti parmesaamia ja voita. Mutta ei sentään kermaa! Jotkin asiat vaan on pyhiä.

Hölskytysperunat eli hölskypotut

Kun näin ensimmäisen kerran hölskytyspottujen nimen ajattelin välittömästi, että tämän on pakko olla savolaisten tekosia. Ja niinhän se on! Savolainen kaveriporukka on tehnyt näitä pottuja useampana juhannuksena. Jos tekisin vielä toimittajan hommia, kaivaisin sen porukan esille ja haastattelisin miten ohje syntyi ja miten se leviäsi savolaisen mökkijärven rannoilta ympäri Suomea ja somea. Alkuperäinen porukka saa ilmoittautua!

Syön yleensä ensimmäiset kotimaiset uudet perunat sellaisenaan keitettynä, ja oman kasvimaan perunat ehdottomasti sellaisenaan pitkälti. Mutta kesässä on monta periodia jolloin potut kaipaavat maustamista: ensimmäiset vetiset pikakasvatetut uudet perunat, myöhemmin jo vähän elähtäneet uudet perunat. Lopulta seuraa uusien perunoiden keski-ikä ennen vanhoiksi perunoiksi muuttumista. Tällöin perunoita voi lytätä tai hölskyttää täysillä.

Kun ei mene niin kuin Strömsössä – miten pelastat tilanteen? Case kurpitsavarras

Kokkiohjelmista opimme miten oikeat kokit pelastavat annoksen asiakkaalle, vaikka ovat ensin mokanneet. Minä olen harjoitellut tuota paljon, ihan oma suuta ajatellen. Yleensä olen pystynyt syömään keitokseni, mutta en aina.

Eilen sain treenata pelastamista ihan kunnolla. Grillasin luomuporsaan kasleria, paprikaa, halloumia ja kurpitsavartaita. Hiillos + 2 asteen keväisessä lämpötilassa ei ollut tarpeeksi kuuma, vaikka hiilipussin kylki niin lupasi. Ensimmäinen moka, edellisvuotiset hiilet. Jokin häivähdys epäilyksestä kävi mielessäni, mutta ei realisoitunut kunnolla ajatukseksi. Aioin käydä ostamassa uusia, hyviä hiiliä, mutta en sitten muistanut miksi enkä käynytkään. Muistiinpano 1: osta uusia hiiliä. Hyviä, ei rupuhiiliä.

Hiillos näytti hyvältä, mutta se urvahti ihan liian pian. Niillä kuuman ja pitkän hiilloksen hiilillä saa normaalisti olla varovainen, ettei kärvennä kaikkea. Tämä ylivuotinen hiili vain hiipui pois ennen kuin sain edes pintoja grillattua lihalle. Muistiinpano 2: keväällä tee aina iso hiillos koska ulkotakan iso kivimassa on kylmä.

Semiuudet perunat uunissa paahdettuna

Yleensä olen lähiruoan ja sesonkien kannattaja ja odotan hartaudella kotimaisia uusi perunoita. Tänä vuonna suomalaisista laadukkaista vanhoistakin perunoita on ollut pula, joten olen mennyt hyvä maku edellä ja ostanut semiuusia perunoita. Italialaiset melkein uudet pienet perunat maistuvat jo ihan herkuilta uunissa kokonaisia maustettuna ja paahdettuina.