Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.


Jätä kommentti

Yksinkertainen ja helppo bataatti-porkkanakeitto

Aloitellassani kasviskeiton tekemistä tällä kertaa, suunnittelin vaikka mitä. Aioin maustaa reilusti ja lorautella kookoskermoja mukaan. Onneksi maistoin soppaa ja totesin että se on parasta ihan semmoisenaan. Rouhaisin vain sopivasti mustapippuria paahdettujen kasvisten keittoon. Lue loppuun

Mainokset


8 kommenttia

Metsäkauriin lapaa pekonilla ja 6-vuotias blogi luomuilee

Kaikenlainen riista on ihanaa, luomua ja luonnollisella ravinnolla maukkaaksi kasvanutta. Syksyllä hirveä saa kauppahallista ihan säännöllisesti, mutta metsäkauris tuli kyllä ihan puun takaa vastaan Sokoksen lihatiskillä.

Metsäkauriin lavasta tulikin niin maukasta, pehmeää ja mehevää pekoniin käärittynä, pitkään uunissa haudutettuna. Tein lavan luottoblogini Sauvajyväsen peuranlavan reseptillä. Metsästävän perheen Sauvajyvänen tuntee riistansa ja hänen ohjeensa toimivat aina. Sinne aina kurkkaan ensimmäiseksi kun vastaan tulee minulle uusi riistanpalanen tai haluan vaihtelua omille ohjeille.

Blogi täytti kuusi vuotta. Vankasti keski-iässä blogi sekä bloggaaja. Liekö sitten keski-iäin kriisiä se, että kuluneen vuoden aikana kaikenlaiset blogimaailman lieveilmiöt ja joutava kohkaaminen ovat ärsyttäneet ja leipäännyttäneet. Bloggaaminen on harventunut, oma kynnys on noussut entisestään, mutta arvot ovat kirkastuneet.   Lue loppuun


2 kommenttia

Ihana klassinen, parantava kanakeitto

Lempeää, vatsaa rauhoittavaa. Monissa ruokakulttuureissa kanakeiton uskotaan parantavan niin flunssasta kuin sydänsuruista. Amerikassa sitä kutsutaan juutalaiseksi penisilliniksi.

Opiskeluaikoina tein isoja annoksia kanakeittoa. Ihan kanoista. 10 litran kattilaan mahtui kaksi kanaa ja paljon kasviksia. Ne olivat ihan oikeita kanakanoja, pakasteesta. Niitä sai keitellä hartaasti, kolmekin tuntia.

Tällä kertaa flunssan koputellessa tein keiton kokonaisesta luomubroilerista. Lue loppuun


Jätä kommentti

Mustatorvisienillä höystetyt jauhelihapihvit

Ihana sienisyksy! Olen löytänyt mustatorvisieniäkin useammalla keikalla, joten pääsin kokeilemaan uudelleen jauhelihapihvien maustamista torvisienillä. Mustatorvisienet ovat vahvan makuisia ja oikea mittasuhde on tärkeä. Paistoin taikinasta koepalan ja onneksi paistoinkin.

Sieniä oli oikeassa suhteessa, mutta taikinani oli aivan liian suolaista. Mikähän mun suolakädelle on tapahtunut? Tätä lahjakkuutta on nyt sattunut pari kertaa. Tällä kertaa sotkin kaksi omaa ohjettani. Hirvipihveissä käytän soijakastiketta, vasikan jauhelihasta tehdyissä sormisuolaa.

Jatkoin hätäpäissäni taikinaa kermalla, ja vastapainoksi lisäsin vähän korppujauhoja ja kuivattua sipulia. Lopputuloksesta  oli oikein maukas. Torvisieniä olisi voinut olla jopa vähän enemmänkin, mutta vain vähäsen. Olen aiemmin onnistunut tekemään pihveistä liian torvisienisen makuista, tosin kuivatuista torvisienistä. Lue loppuun


Jätä kommentti

#Kesäkurpitsatalkoot: tsatsiki kesäkurpitsasta

Kasvimaallani on kahdeksan kesäkurpitsaa, mutta ne eivät ole onneksi vielä intoutuneet tolkuttomaan sadon tuottamiseen. Vielä olen pystynyt kuluttamaan ja lahjoittamaan sadon ilman isompaa epätoivoa. Keltaiset kesäkurpitsat ovat tänä vuonna olleet erityisen maukkaita. Kokeilin raastaa tsatsikiin kurpitsaa ja sehän maistui mainiolta, etenkin kuin laitoin mukaan kesäkurpitsan kukkaa. Tsatsikin kanssa söin ihania minttuisia kreikkalaisia lihapullia karitsan jauhelihasta. Lue loppuun


2 kommenttia

Hillittömän hyvää karitsan kylkeä grillistä

Olin säästänyt pakastimessa Rekosta ostamaani luomukaritsan kylkeä grilliin. Olin jotenkin siinä uskossa, että Wiljakan tilan karitsapalat olisivat kylkiluita, mutta paketissakin luki ihan karitsan kylki. My bad. Luiden lisäksi päällä oli lihaa ja kohtuullisesti talia.

Sulateltuani kilon kylkipalat lähdin etsimään ohjetta. Olin jotenkin epämääräisesti ajatellut grillailla lihat epäsuorasti. Onneksi Viikonloppukokki  -blogissa oli testailtu parhaita tapoja valmistaa karitsan kylkiluita ja päädytty uunissa höyryttämiseen + grillaamiseen.

Helleputken keskellä uunin posottaminen ei kuitenkaan houkutellut yhtään, joten päätin höyryttää kattilassa kylkipalat kuten ihanassa vietnamilaisessa possunribsien ohjeessa. Kiitoksia Viikonloppukokeille esikarsinnasta metodien suhteen!

Minulla on – kuten olen ennenkin kertonut – tapana lähestyä uutta raaka-ainetta mahdollisimman yksinkertaisesti. Italialaisittain, sanoisin. Vähän öljyä, yrttejä ja suolaa. Onneksi tein niin, sillä kylkipaloista tuli näin ihan hillittömän hyviä. Lue loppuun


4 kommenttia

Syreenikanaa uunissa tai grillissä

Syreenikausi on tänä kesäisenä keväänä ollut kiihkeä, mutta ehdin kuitenkin kokeilemaan kanan marinointia syreeninkukilla. Kukista tuli ihana, kevyen kukkaisa maku, mutta ei liian parfyyminen tai imelä. Hauska sesonkimauste!

Puutarhassani kasvaa valkoisia ja violetteja syreenipensaita. Maistelin molempia. Violetti maistui paremmalta, valkoisessa oli hieman kitkeryyttä mukana. Liekö se kitkeryys johtunut siitä, että en löytänyt isosta valkoisesta puskasta ihan tuoreita kukkia? Violetista löysin varjoiselta puolelta juuri puhkeamaisillaan olevan kukkatertun. Poimin siitä avautuneet kukat. Osan käytin marinadiin, osalla maustoin kypsän kanan.

Marinoin kanaa pari tuntia kukkien, limen (koska se toimi niin hyvin viimeksi) ja oliiviöljyn kanssa. Limen ja syreenin maut toimivatkin kivasti yksiin.

Aikomuksenani oli grillata, mutta pitkän helteen jälkeen pilvet keräytyivät synkkinä taivaalle. Sadekartatkin lupasivat vettä ja kiikutin toiveikkaana ämpärit syöksytorvien alle ja pitkästä aikaan laitoin sisäuunin lämpiämään. Tästä löytyy ohjeet sekä grillaamiselle että uunissa kypsentämiselle. Lue loppuun