Milanolaista vasikkaa kinkku-parmesaanitäytteellä

Milanolaisten kääryleiden makumaailma on minulle rakas: vasikkaa, ilmakuivattua kinkkua ja marsalaa. Se on hyvin läheistä sukua roomalaisten saltimboccalle. Milanolaiset käärivät vasikkansa pekoniin ja laittavat täytteeseen myös kananmaksaa. Minä en maksaa käytä, mutta halutessasi voit tehdä perinteiset milanolaiset täytteet kääryleille. Aivan maagisen ihanaa tulee näinkin vasikankääryleistä Marsalalla tai Pinot Gris -viinillä maustetulla kastikkeella.

Eikä haittaa yhtään vaikka täytettä varisee kastikkeeseen. Tarjoilu on vähän ruoheamman näköistä, mutta sitäkin paremman makuista. Kaavit taatusti viimeisenkin tipan kastiketta suuhusi.

Advertisement

Suolainen joulukuusi voitaikinasta

Tein viime jouluna yksinkertaisia suolaisia kierteitä, parman kinkulla ja parmesaanilla. Ne olivat niin hyviä, että leivoin niitä monta kertaa. Innostuin heti kun näin verkossa voitaikinasta tehdyn joulukuusen. En löytänyt ohjetta enää millään hakusanalla, mutta ei tämä kyllä juuri ohjetta kaipaakaan. Se kuusi oli tosin makea versio, nutellaa tai luumuhilloa siinä käytettiin.

Etsin aikani marketeista myös isoa voitaikinalevyä, koska muistelen joskus sellaisen nähneenikin. Isosta taikinasta saisi pitkät kuusen oksat. Kuusen tekeminen onnistui kuitenkin pienistä taikinalevyistä. Isommalle porukalle voit paistaa vaikka kokonaisen kuusimetsän.

Ihan kotimaiset crostinit

Gorgonzolaa ja parman kinkkua, klassinen yhdistelmä italialaisten alkupalaleipien päälle. Olen nyt kuitenkin tykästynyt kotimaisiin Peltola blue -juustoon ja Tammisen Crudoon, ilmakuivattuun sianniskaan. Peltolan sinihomejuusto on minun makuuni sopivan lempeää. Kun vielä sattui oikeanlainen leipä alle, syntyi ihan paras kotimainen crostini.

Parmesaanikierteet parman kinkulla

Ihan liian hyviä! Suolaiset parman kinkulla ja parmesaanilla maustetut kierteet maistuvat iltapalaksi, naposteltavaksi tai hyvän kasviskeiton ohessa. Näitä on nopea ja helppo tehdä valmiista voitaikinasta.

Makuasia, mutta minusta voitaikina maistuu paljon paremmalle kuin muut kaupan torttutaikinat. Näin yksinkertaisessa yhtälössä raaka-aineiden laatu ratkaisee.

Parman kinkkuun käärittyä persimonia

Aivan mahtava makumaailma! Persimonin hedelmäisyys yhdistettynä parman kinkun hienostuneeseen suolaisuuteen. Ripaus kanelia tuo jouluisen vivahteen. Rosmariini ja hunaja viimeistelevät ihanuuden. Täydellinen alkupala herkkupöytään.

Herkkupalat neljälle

• 3 kypsää persimonia
• 3 parman kinkun viipaletta
• ripaus kanelia
• tuoreita rosmariinin oksia (käytin kuivattua rosmariinia ja cocktail-tikkuja)
• 1 tl hunajaa
• reilu nokare voita

Huuhtele persimonit. Leikkaa kannat irti. Leikkaa neljään osaan.

Leikkaa parmalaisen siivut pitkittäin puoliksi. Helpommin sanottu kuin tehty – etenkin pehmeät parman kinkut menevät helposti säpäleiksi. Jos pakkauksessasi on muoviviipaleet siivujen välissä, älä yritä irrottaa muovia. Leikkaa veitsellä viipale muoveineen, niin saat helpommin halkaistua siivut. Irrota muovi halkaisun jälkeen.

Ripauta hippunen kanelia jokaisen persimonlohkon päälle.

Hesarin ohjeessa kääröt keihästetään rosmariinin oksilla. Minulla ei ollut tuoretta rosmariinia, joten ripottelin hieman oman maan kuivattua rosmariinia lohkoille ja kiinnitin parman kinkun persimonin ympärille cocktail-tikuilla.

Laita keskilämpöiselle pannulle reilu nokare voita ja paista kinkun kaikille kulmille kaunis pinta. Kun käänsin lohkot, siirsin tikun pois tieltä.

Mausta paistetut lohkot lopuksi niukasti hunajalla. Ajattelin että hunaja on turhaa, mutta se juuri kruunaa maut!

 

 

 

 

 

 

Kurpitsasosekeitto appelsiinilla, palsternakalla ja parmankinkulla

Kurpitsakeitto saa ryytiä veriappelsiinin kuoresta ja mehusta. Makua pehmentää palsternakkasose. Jos haluat viedä ohjeen Curtis Stonen tasolle, savusta palsternakat. Rapean ulottuvuuden lautaselle saat paahdetusta parmankinkusta. Ilman savuakin maut sopivat hienosti yhteen. Aivan loistava alkuruoka tai parempi lounaskeitto.

Parsaa, kampasimpukoita ja parmankinkkua

En pystynyt vastustamaan kiusausta kun näin espanjalaista luomuparsaa kaupassa. Tunnustan, ei ole sesonki, ei läheskään. Mutta parsan, kampasimpukoiden ja parmankinkun yhdistelmä on niin nerokas, että kirjaan sen nyt tänne ylös. Jotta muistan keväällä varsinaisen parsakauden aikaan – ja siltä varalta jos joku muukin haluaa sortua.

Kevättalven hedelmäinen lounassalaatti

Hedelmäsalaatti assosioituu lapsuuden jouluihin ja pääosin purkeista kaivettuihin hedelmiin. Unohda tuo mielikuva! Tässä salaatissa on kaikki tuoretta ja niin sesonkia että! Himo tuoreisiin hedelmiin kasvaa talven edetessä ja tavallisten salaattiainesten kalvetessa. Hedelmäsalaatistakin voi tehdä suolaisen version lisäämällä siihen hyvää ilmakuivattua kinkkua tai sinihomejuustoa. Tai vaikka molempia.

Valitse mieleiset hedelmät. Minusta hedelmäsalaatissa on oltava mangoa. Uusi ihastukseni veriappelsiini sopii mukaan loistavasti ja siitä saa myös kivan salaatinkastikkeen pohjan. Kaipaako tämä kastike edes oliiviöljyä? Makukysymys. Minusta salaatti oli ihanaa ilmankin.

Taivaallinen täytetty perunamuussi

Täytetyt perunamuussikakkuset on italialainen ohje jos mikä. Muussi maustetaan herkulliseksi ja täytetään vielä maukkaammin. Muussikakkuset voi tehdä joko alusta pitäen juhlapöydän herkuksi tai jalostaa tavallisen perunamuussin jämät ekstraherkulliseksi. Jos oikein juhlalliseksi heittäydyt, raasta myös korppujauhojen mukaan parmesaania.

Ohje on vahvasti sukua italialaiselle perunalaatikolle, sillä tässä käytetään lähes samoja makuja. Muoto on vain erilainen.

Peuranpaistia parmalaiskääreessä

Koska vasikanrinta serranonkinkulla maistui niin mainiolta, päätin kääriä peuran vasan paistin pancettaan. Ongelmana vain oli ettei sitä pancettaa siihen hätään löytynyt. Hätä keinot keksii, käytin pekonikuutioita ja parmankinkkua, toimi vallan mainiosti. Parmalaiskääre piti vasapaistin mukavan mehevänä ja yrttiset pekonikuutiot antoivat hyvää makua paistille. Tein peuralle aiemmin herkulliseksi havaitun valkoviinikastikkeen.

Juhlapizza: superkastike, parmankinkkua ja mozzarellaa

Tytär pääsi opiskelemaan yliopistoon juuri sinne minne halusikin. Juhlan ja juhla-aterian paikka! Ensimmäisenä toiveena teinillä oli sydänsimpukkapasta, mutta sen tekemiseen ei silloin äkkisestään ollut simpukoita. Kakkostoive oli hyvä pizza.

Jokaisessa suomalaisessa perheessä taitaa olla oma suosikkipizzan ohje. Ja joka toisessa sen on korvannut Alenin somepizza. Meidän suosikkipizzassa on aidon italialaisen pizzan ohut ja rapea pohja, eikä sitä ei kohotella enää pellillä. Optimaalisen pizzanpohjan tyyli on peräisin Italian reissuilta sekä valitettavasti eläköityneestä Ristorante Perlasta, niiltä ajoilta kun siellä oli vielä pizzauuni – siitä onkin kauan.

Superhyvää tomaattikastiketta muhitetaan hartaasti, tuntikin. Päälle tulee mozzarellaa ja ihan lopuksi parmankinkkua. Tällä kertaa toiseen pizzaan laitettiin vielä rucolaa, toiseen lehtikaalia.

Varaa aikaa pizzan tekemiseen  pari tuntia.  Hyvä pizza ei ole pikaruokaa.

Saltimbocca alla romana eli vasikanleikkeet roomalaisittain marsalakastikkeessa

Italialaisessa klassikossa yhdistyvät hienosti hennon vasikan, suolaisen parmankinkun, vahvan salvian ja makean marsalan maut. Voit jauhottaa leikkeet tai jättää jauhottamatta. Minä suosin jauhottamista, koska jauhot samalla sakeuttavat kastikkeen.

Herkullisia herneitä roomalaisittain

Kun tuoreita herneitä on syönyt tarpeeksi monta kahmalollista, voi siirtyä herneohjeisiin. Italialaiset ovat mestareita tekemään herkkua satokauden parhaista kasviksista. Ehkä se johtuu siitä, että niillä korkeuksilla satoa pukkaa  ja paljon.

Kesäsipulin makeus ja pancettan maku sopivat ihanasti yhteen herneiden kanssa. Roomalaiset keittävät herneitä hetken kanaliemessä.

Crostini viikunoista, vuohenjuustosta ja Ilmosta

Tuoreet viikunat ja ilmakuivattu kinkku on kesäisten alkupalojen suosikki. Viikunoiden paras sesonki kuitenkin osuu Suomessa viileämmälle keleille. Kauniita viikunoita tuoksutellessa kaipasinkin lämmintä antipastia. Tytär bongasi Tumblrista herkullisen näköisen kuvan ja ihanaa paistettu viikuna leivällä onkin!

Ohje onkin kiva twistiversio klassiseen parmankinkku-mozzarella –crostinista. Karamellisoitu sipuli ja vuohenjuusto antavat hienoa vastapainoa ilmakuivatulle kinkulle ja makeille viikunoille.

Alsacen makuja

Kylmäsavustettua ankanfilettä ruokaisassa salaatissa. Paras lounasannos!

Vielä kerran Alsace – nyt ravintolat ja makumaailmat. Viinilaakson ruokakulttuuri nojaa vahvasti saksalaiseen ruokaperinteeseen. Herkullisia aineksia listoilla oli paljon: ankkaa, sammakkoa, etanoita, äyriäisiä, etenkin kampasimpukkaa.

Alsacen ja Vosgesin seudut suorastaan kuhisevat Michelinin BIB-gourmand –suosituksen saaneita paikkoja, tähdistä puhumattakaan. En nostaisi kuitenkaan Alsacea ruokamatkaajan ykköskohteeksi. Toki hyvien viinien takia  kannattaa seudulle hakeutua.

Michelinin suositus on ollut yleensä monessa maassa hyvä ohjenuora, mutta tällä reissulla se tuotti yllättäviäkin pettymyksiä. Esimerkiksi Eguisheimin La Grangeliere tarjosi aivan mitäänsanomattoman makuista haudutettua porsaan poskea. Turckheimin Restaurant l’Abreuvoir, ilman mitään Michelin-mainintoja pystyi hauduttamaan posket pinot noirissa täyteläisen maukkaiksi. Kummankin possuannoksen kera tarjottiin paikallista erikoisuutta, pastataikinasta tehtyjä mykyjä, jotka ensin keitetään ja sitten nopeasti paistetaan – ei mikään kotiin varastettava mykyohje.

Täytetty focaccia veneretkelle

Venekausi on avattu (jipii!) ja samalla vene-eväskausi. Täytettynä paistettu focacciapiiras on erinomaista evästä veneeseen, saareen tai piknikille. Italialainen versio kalakukosta, koko ateria pakattuna yksiin kuoriin! Paahdettu paprika tekee rapeasta kuoresta sisältä mehevän ja parmankinkku vielä vähän paremman.

Kaltatuista tomaateita on poistettu siemenet ja kuoret.

Tässä on iso annos juhannuksen saaripiknikille, jolla ruokkii 10 henkeä. Jos teet pienemmälle väelle, puolita ainekset. Leivästä tulee vetäydyttyään aina vaan parempaa, joten leivän voi leipoa jo edellisenä päivänä.

Parmalainen vyöte porkkanoille

Reseptin salainen ase on kanaliemikuutio.

Porkkanasta tulee juhlava lisuke, kun ne kääräistään parmankinkkuun. Ohjeessa on monta vaihetta, mutta maku palkitsee! Sopii hyvin kana- ja liharuokien kaveriksi.

Tasakokoiset porkkanat kuoritaan, pilkotaan 5-6 cm mittaisiksi ja keitetään suolalla maustetussa vedessä puolikypsäksi. Kun porkkanat ovat hieman jäähtyneet, halkaistaan ne pitkittäissuunnassa neljään osaan.

Toisessa vaiheessa porkkanat pyöräytetään paistinpannulla pienessä määrässä voita ja maustetaan murennetulla kanaliemikuutiolla. Kyllä, se nimenomaan antaa herkullisen vivahteen! Pannulle laitetaan vielä ripaus muskottipähkinää ja mustapippuria. Muskotti on myös oleellinen osa ohjetta, ilman sitä tuntuu makumaailmasta puuttuvan keskeinen elementti.

Rakkaudesta viikunoihin ja parman kinkkuun

Joskus elämässä on päästävä asumaan viikunapuun alle. Sitä odotellessa on nautittava ihania viikunoita kaupan tarjonnan ehdoilla. Tässä helpossa ohjeessa vaikeinta on löytää sopivan kypsiä viikunoita (ja kukkaron kestävällä hinnalla).

En osaa haistamalla päätellä milloin viikuna on kypsä, mutta hellävarainen nyrkkituntuma on aika hyvä tapa päätellä kypsyyttä. Kypsä viikuna on painava ja raaka kevyt. Eri puolilla maailmaa kasvavat viikunat ovat vielä vähän eri sävyisiä, joten vihreän ja punaisen värin suhde kuoressa ei anna kypsyydestä varmaa vihjettä.

Kovin kolhuista hedelmää ei kannata ostaa, koska herkkä viikuna pilaantuu kolhujen kohdalta helposti. Viikunoita voi kypsyttää huoneenlämmössä (ota pois muovipussista!), mutta tarkkana kannattaa olla, ettei käy ohraisesti. Jääkaapissa viikunat säilyvät kypsymättä muutaman päivän, jos niitä säilyttää kasvisosastossa.

Tässä erässä kaikki viikunat olivat sopivan painavia, mutta hedelmiä pilkkoessa paljastuikin ikävä yllätys: 2 viikunaa oli jo sisältä pilaantuneita. Kurjaa, etenkin kun kilohinta huitelee tässä vaiheessa vuotta jo 16 euron tietämillä.

Maailman helpoin viikunaresepti

• 6 viikunaa
• 8 viipaletta parman kinkkua
• mustapippuria

Viikunat pilkotaan kuuteen osaan ja mustapippuria rouhaistaan myllystä sopiva määrä, ei paljoa. Parman kinkut kääräistään taitehikkaasti viikunoiden päälle – riippuu omasta taiteellisesta silmästä tykkääkö mytyistä, ruusukkeista vai viikunoiden päällä aaltoilevista viipaleista. Nautitaan alkupalana, suurella mielihalulla. Siitä sopiva alkuruoka, että se mukautuu aika kiltisti pääruoan viinivaihtoehdon mukaan.