Kannan korteni kekoon liikenneturvallisuuden ja lähiruoan eteen ostamalla aina kotimaista peuraa, kun tilaisuus siihen tulee. En tiedä viihtyvätkö peurat ja herkkutatit täsmälleen samoissa maastoissa, mutta ainakin padassa ne sopivat upeasti yhteen. Lue loppuun
Peuran potkakiekot ovat ihan parhaita pitkään haudutetun italialaisen klassikon, osso bucon tapaan.
Ota liha huoneenlämpöön kahta tuntia ennen valmistusta.
Leikkaa kiekkoja kiertäviin kalvoihin pari kolme viiltoa, etteivät kiekot eivät käpristy valmistettaessa. Älä poista kalvoja kokonaan, sillä muuten pitkään muhiessa kiekot hajoavat ihan osatekijöihinsä.
Pilko soffrittokasvikset eli sipuli, valkosipuli, selleri ja porkkana. Laita iso paistinpannu tulille, kaada oliiviöljyä ja kuullota kasvikset. Minä käytin pakastimesta valmista minipussillisen soffrittoa (soffritton pakastaminen on muuten vuosisadan paras idea Kokit ja Potit -blogin Hannelelta bongattuna).
Vaihdoin siis perinteisen osso bucon ohjeen järjestystä, ruskistin ensin potkakiekot, sitten lisäsin soffritton.
Jauhota lautasella potkakiekot vehnäjauhossa, kuumenna isolla pannulla oliiviöljyä ja ruskista kiekot kauniin ruskeaksi. Mausta kiekot sormisuolalla ja mustapippurilla. Jos käytät valmista soffrittoa, lisää se ja anna kuumeta.
Kaada punaviini lihojen päälle ja anna alkoholin kiehahtaa. Lisää tomaattimurska ja hyppysellinen sokeria. Säädä hellan lämpö hellän poreilevaksi, laita kansi päälle ja anna porista hiljalleen 2,3-3 tuntia. Nämä potkat vaativat hieman pidempään, kolmen tunnin kohdalla liha ei ollut vielä aivan pehmeää. Puoli tuntia lisää hiljaista keittämistä pehmensi ilmeisesti hieman vähän vanhemman peuran potkakiekot.
Tarkista maut, lisää suolaa, pippuria tai sokeria tarpeen mukaan. Tarjoa kuumana.
Perinteinen romagnalainen tomaattinen vasikan osso buco
Milanolaisen valkoisen osso bucon ohje gremolatalla
Osso buco bianco herkkutateilla
Koska vasikanrinta serranonkinkulla maistui niin mainiolta, päätin kääriä peuran vasan paistin pancettaan. Ongelmana vain oli ettei sitä pancettaa siihen hätään löytynyt. Hätä keinot keksii, käytin pekonikuutioita ja parmankinkkua, toimi vallan mainiosti. Parmalaiskääre piti vasapaistin mukavan mehevänä ja yrttiset pekonikuutiot antoivat hyvää makua paistille. Tein peuralle aiemmin herkulliseksi havaitun valkoviinikastikkeen. Lue loppuun
Peura on ihan parhaimman makuista riistaa. Suussa sulava ulkofile saa hiililtä mukavasti pientä savuista makua. Peuran ulkofile on minusta parhaimmillaan punaisena, joten älä grillaa ylikypsäksi. Lue loppuun
Mehevämpää ja maukkaampaa lihaa ei taida löytyäkään kuin peuran vasan paisti. Kypsennä paisti hellästi uunissa punertavaksi ja mausta tuoreilla yrteillä ja valkoviinikastikeella.
Pakastimessa on erilaisia peuran paloja, mutta en niitä pyöritellessäni muistanut mitä PV koodi tarkoitti. Peuratrokarini viestitti, että se on peuran vasan paisti. Lue loppuun
Viikonlopun peurapaistista jäi tarjottavaa pitkin viikkoa sekä leikkeleinä leivälle että salaattina. Viimeiset jämät saavat arvoisensa kohtelun lämpimänä belugasalaattina, joka on höystetty höyrytetyllä ja paistetulla paksoi-kaalilla. Paksoi on ainut uusi raaka-aine, kaikki muu on kierrätettyä.
Parasta lihaa pitkään aikaan! Pehmeän riistainen maku pääsee oikeuksiinsa kun peuran paistin jättää roseen punaiseksi.
Pakkasessa odotti muhkea pirkanmaalainen 1,5 kg peurapaisti sopivaa hetkeä ja nyt se tuli syksyn ja hyvän paistinkaipuun muodossa. Ei siinä sen kummempaa juhlaa tarvittu.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Ripaus tryffeliä 