Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.


2 kommenttia

Hitaasti haudutettu revittävä ragukastike pastalle

Tytär on hehkuttanut tätä raguohjetta jo pidemmän aikaa. Kun kysyn mitä nuori pari toivoisi kaupasta tuliaisiksi, usein toive on karjalanpaistin lihoja. Perinteistä pataruokaa ei opiskelijakämpässä kuitenkaan hauduteta. Tytär muhittaa lihoista hiljaa ja hitaasti herkullista tomaattista pastakastiketta. Tätä ragukastiketta tohtisi tarjota italialaisessa trattoriassakin. Lue loppuun

Mainokset


Jätä kommentti

Meheviä kylkiluita BBQ-kastikkeessa

 

Naudan kylkiluista tulee helposti sitkeää tavallisessa hiiligrillissä. Mehevää naudan kylkeä saa grillaamalla hitaasti ja pitkään matalassa lämmössä. Koska minulla ei ole pitkään pöhisevää spesiaaligrilliä, kierrän tämän pulman hauduttamalla lihan uunissa lihaliemessä, brisketin kanssa hyväksi havaitulla menetelmällä.

Mureutan siis lihan sitkeäksi tekevät kollageenit pehmeäksi gelatiiniksi uunissa. Lopuksi otan hiilillä ihanan hiilloksen maun ja samalla glaseeraan ribsit omatekoisella herkullisella BBQ-kastikeella.

Naudan kylkiluut olivat Reko-piiristä ostettuja luomunaudan short ribsejä, Limousine-karjaa. Joten lihan laatu ei enää siitä juuri parane, läheltä ja hyvin tuotettua.

Voit tehdä valmistelut etukäteen paria päivää ennen vieraita, kastiketta myöten. Sitten vain grilli pöhisemään kun vieraat saapuvat. Lue loppuun


Jätä kommentti

Naudanrinta eli brisket uunin kautta grillissä

Hitaasti ja hartaasti herkullinen brisket syntyy. Mehevän ja murean naudan rinnan eli brisketin grillaaminen vaatii esivalmisteluja hyvissä ajoin. Mutta sen valmistaminen onnistuu myös ilman tuntitolkulla posottavia spesiaaligrillejä, kun esikypsennys tehdään uunissa. Mahtavan herkullista tulee näinkin! Lue loppuun


2 kommenttia

Käänteisesti grillattu porterhouse – tästä ei pihvi parane!

Porterhouse on t-luupihvi, jossa on mukana reilusti sisäfilettä. Jos t-luupihvi on grillin kuningas, on paksu Black Anguksen porterhouse koko kuningashuone kuningattarineen.

Perehdyin porterhousen grillaamiseen ja löysin ohjeen jossa oli testattu kolmea eri menetelmää parhaan tuloksen saamiseen. Grillasin nyt ensimmäistä kertaa käänteisessä järjestyksessä, ensin epäsuorasti, lopuksi suoralla kuumalla hiilloksella. Ja voi pojat, että pihvistä tuli tasalaatuista, mehevää, mehukasta ja aivan ihanaa!

Grillasin pihvin vielä  Serious Eats -sivuston porterhouselle erityisesti parhaaksi testaamalla menetelmällä, pitämällä sisäfileen puolen koko epäsuoran grillauksen ajan kauemmaisena hiilistä. Tämä takasi sopivan ja tasaisen kypsyyden, eikä sisäfile kypsynyt pikaisemmin kuin ulkofile. Aina kannattaa astua boksin ja grillihiilien ulkopuolelle. Koe onnistui yli odotusten. Lue loppuun


Jätä kommentti

Tomahawk pannulla pehmeällä valkosipulilla

Olen mieltänyt tomahawk-pihvin grillin kuninkaaksi, mutta tein pannulla ehkä mehevintä ja maukkainta pihviä ikuna! Paistoin ensin pannulla pihville ruskeat pinnat ja viimeistelin kypsyyden uunissa. Uunissa pehmeän kypsäksi paahdettu valkosipuli maustoi tomahawk-pihvin superherkulliseksi. Tämä taatusti lohduttaa kun grillikelit pysyvät viileinä. Lue loppuun


4 kommenttia

Valkosipulihärkää kiinalaisittain

Ihanaa valkosipulia ja paljon, paksussa tummassa kastikkeessa. Kevätflunssaisen valkosipulisarja huipentuu kiinalaiseen klassikko-ohjeeseen, jossa käytetään 225 grammaa valkosipulia kiloon häränlihaa. Siis 4-5 kokonaista valkosipulia. Älä valkosipulin määrää säikähdä, sillä valkosipuli kirjaimellisesti sulaa herkulliseksi muhennokseksi. Lue loppuun


2 kommenttia

Carlon valkosipulipihvi, lopultakin onnistuminen

Tiedätkö sen tunteen? Kun olet tavoitellut oikeaa makua ja tapaa tehdä sen? Epäonnistunut, melkein onnistunut. Harjoittelin tätä 15 vuotta. Lopulta Carlo Algerin valkosipulipihvin ohje osui kohdalleen. Täydellisesti. Leipäkuorrutus maistuu täsmälleen siltä kuin makumuistoni sen kertoo.

Mielelläni uskoisin, että harjoitus tekee mestarin. Oppivuodet ovat nyt kulminoituneet ja olen saavuttanut uuden tason keittotaidossani. Totuus lienee kuitenkin se, että olen laittanut tai syönyt tätä aina flunssaisena. Sillä tämä oli Carlon flunssalääke.

Menimme perheen kanssa syömään La Perlaan, Rautatienkadulle. Siihen osoitteeseen jossa Ravintola C jatkaa nyt osoitteen kunniakkaita perinteitä (ja nostaa ne omalla tavallaan aivan uusille tasoille). Flunssa oli iskemässä pahasti päälle, mutta pöytä oli varattu, joten pakkohan sinne oli mennä. Voivottelin tautia ja pohdin ääneen Kaijalle mahdanko pystyä arvostamaan Carlon herkkiä makuja. Mutta Carlo lupasi tehdä pihvin, jolla tauti taittuu. En muista enää oliko pihvi listalla vai tekikö Carlo sen tähän erityiseen tarpeeseen. Jälkimmäinen luultavasti. Vaikka maku ei ole kotikeittiössä ennen tätä osunut täydellisesti kohdalleen, olen flunssat olen tällä pihvillä parantanut. Tai ainakin elämä taudissa on ollut mukavampaa. Lue loppuun