Petit tender, hauska ja murea pihvinpala. Bumerangia muistuttava pihvi on sopivan kokoinen kahden hengen grillattava. Tunnetaan myös nimellä etusisäfile tai shoulder tender.
Pihvin kapeat päät kypsyvät nopeammin, mutta tasakypsään grillaamiseenkin on konsteja. Jos taas syöjistä toinen tykkää kypsemmästä pihvistä, on tässä siihen kätevä täsmäratkaisu. Lue loppuun
Ihanat kesäyöt, hyvässä seurassa, hyvää ruokaa ja viiniä. Oli sitten helteet tai perinteiset juhannuskelit. Koostin jälleen menut koko juhannukseksi viinisuositusten kera. Nämä kesämenut sopivat kaikkiin juhannussäihin. Samasta raaka-aineesta saat tehtyä herkkua niin grillillä kuin sisätiloissa. Hyödynnä myös alkukesän ihanat villiruoat. Lue loppuun
Kakluuni lämpiää päivittäin, pahimmilla pakkasilla kahdesti. Jos lämmität takkaa, saat lämmön sivutuotteena kunnon pihvin ihanalla hiilloksen maulla. Mutta mitä lihaa kannattaa ostaa?
Grillasin pari viikkoa sitten iso biitin luomukyytön entrecotea ja tänään pienemmät pihvit ulkofilettä. Tilalta ostettu kyyttöpihvi oli herkullisen makuista, mutta reikaleiseksi leikattua. Kaupasta ostettu pihvikarjan ulkofilee mainion makuista ja siistiksi leikattua. Kotimaisilla pihvitiloilla on vielä pientä hiomista tuotteissa, jotta se tavoittaa peruskuluttajan laatuvaatimukset.
Tästä ei pannupihvi parane. Luomuna kasvatettua ylämaankarjan petite tenderiä lähitilalta Ylöjärveltä. Petit tender on harvinaisempi leikkaus, tartu heti tilaisuuteen, jos näet myynnissä! Lavasta peräisin murea herkkupihvi tunnetaan monella nimellä: etusisäfile, shoulder tender, petite fillet, beef shoulder, teres major, bistro filet, mock tender ja jewish fillet.
Petite tender on pitkän puikulan mallinen, kapenee päistään kuten possun sisäfile. Koska olen tarkka lihan kypsyydestä, mietin miten ihmeessä ohuemmista paloista saisi tasakypsiä. Isompien pihvien kohdalla olen ennen grillaamista leikannut pihvit kolmeen osaan ja kypsentänyt ohuempia pääpaloja lyhyemmän aikaa. Joskus taas joku ruokailijoista on tykännyt kypsemmästä pihvistä, hän on saanut päätypalat.
Sopivan kokoinen paistinpannu ratkaisi nyt kypsyysongelman. Koska pihvi ei mahtunut kunnolla pannuun, päätypalat eivät alkuun koskettaneet pannua. Kypsyessä pihvi kutistui ja päädytkin mahtuivat ruskistumaan. Painelin myös tarmokkaammin keskikohtaa pannua vasten. Lue loppuun
Misoa, kuivattuja tonnikalahiutaleita, soijakastiketta. Syviä umamisia makuja pihvin marinadiin sekä dippikastikkeeksi.
Yakiniku-ravintoloissa pihvi grillataan suupalan kokoisina paloina, samaan tyyliin kuin korealaisissa ravintoloissa bulgogi-pihvit.
En raaskinut kuitenkaan lähtenyt pilkkomaan Tahlon valmista entrecote-pihviä. Pihvi oli niin mureaa, että sen olisi melkein pystynyt syömään sormin, kypsentämättä. Lue loppuun
Kävin Tahlon tilamyymälässä Ylöjärvellä ja sieltähän löytyi parasta grillattavaa pitkään aikaan. Ostin kaikenlaista erilaista ja jännittävää Ylämaankarjan luomulihaa kesän tarpeisiin, kuten osteripihvejä.
Australiassa sitä kutsutaan hämähäkkipihviksi, Amerikoissa Oyster Steakiksi. Nimi tulee kauniista hämähäkin seitin muotoisesta marmorikuviosta lihassa tai osterimaisesta muodosta. Pihvi leikataan lantioluun sisäpuolelta ja niitä tulee vain kaksi kappaletta eläimestään. Pihvin keskellä kulkee yksi sitkeämpi jänne, mutta muuten se suussa sulavan pehmeää. Lue loppuun
Upea grillijuhannus luvassa. Tarjoa vieraille alkujuomaksi jäistä vesimelonidrinksua roseviinillä terästettynä ja kuumenna grilli hehkuvaksi. Mistä on ihanat juhannusmenut tehty? Uusista perunoista, hölskytettynä, grillattuna, keitettynä. Raikkaista salaateista ja sesongin kasviksista. Ja ihanista grillipihveistä!
Syön nykyään vähemmän lihaa, mikä näkyy siinä että vuoden 2019 juhannusmenun jälkeen en ole julkaissut montaakaan pihviohjetta. Toisaalta, blogista löytyy, jos ei nyt ihan kaikki grillattavien pihvien ohjeet, mutta paljon: t-luupihvi, porterhouse, tomahawk, brisket, maminha, peruspihvi, jauhalihapihvi. Possua, peuraa, karitsaa. Käytä blogin hakua tai klikkaa tämän postauksen lopusta sen seitsemän edellisen vuoden juhannusmenuja. Niistä löytyy myös mitä olen suositellut oheen ja lasiin. Viinisuositus löytyy useimmiten reseptin lopusta. Viime vuoden juhannusmenusta löytyy myös tarjoiluvinkkejä vegaanivieraille. Lue loppuun
Savusaunan lauteilla syntyy parhaat ideat. Tai tavallinenkin sauna käy, eikä edes järveä näköjään välttämättä tarvita. Lauteilla pehmeissä löylyissä pälkähti päähän versioida kotimainen vitello tonnato. Ilman sitä vasikkaa ja tonnikalaa. Jääkaapissa oli jo marinoitumassa grillattavaksi petit tender -pihvi, joka on semmoinen pitkulainen päistä kapeneva erityisen murea biitti.
Idean juuret ovat Italiassa, mutta ainekset ovat parhaita kotimaisia: Tahlon luomutilan Highlander-karjan petit tender -pihviä ja Luonnonkala -säilykettä. Päätin leikata petit tenderin ohuet päät alkupalaa varten ja grillata tasapaksun osan (ohje myöhemmin tulossa).
Tonnikala majoneesissa, kapriksien ja anjovisten maustamana, sehän on taivaallisen koukuttavaa tavaraa. En ollut tietysti mökille pakannut kapriksia ja anjoviksia, vaikka paljon kaikkea turhanpäiväistä keittiöainesta mukana olikin. Tämä oli onni, sillä Luonnonkala -säilykkeen oma maku pääsi näin oikeuksiinsa. Ensi kerralla voisin maustaa sitten tuhdimmin, mutta tämä mieto versio oli aivan ihanaa täydellisen laadukkaan lihan kanssa.
En ole koskaan päässyt Järkisärkien makuun, vaikka särkikalojen kalastamista ja ruuaksi jalostamista suuresti kannatankin. Tässä Luonnonkala -purkissa on kaikki kohillaan. Särkikalat rypsiöljyyn tonnikalamaisittain säilöttynä on miedon herkullista.
Aivan crudona en lihaa tällä kertaa laittanut, paistoin nopean ja pienen rusketuksen pinnoille pannulla. Tarjoan usein perustonnaton crudon eli raa´an lihan kanssa, perinteisen keitetyn vasikanpaistin sijaan.
Valmistelut kannattaa tehdä ajoissa, jotta että liha ehtii marinoitua, paistua ja jäähtyä. Myös lonnato kannattaa tarjoilla kylmänä. Lue loppuun
Jauhelihapihvi saa mahtavat maut grillistä. Ja peuran jauhelihasta vasta hyvät pihvit tulee. Mutta yksi raaka-aine nostaa pihvit kuin pihvit vielä uuteen ulottuvuuteen. Grillattu kesäinen punasipuli ohessa! Kapeat, ihanat, uuden sadon punasipulit. Makea sisältä, päältä just sopivasti grillissä paahtunut, jopa hiiltynyt. Aivan loistava yhdistelmä! Lue loppuun
Grillattu pluma on mureinta ja maistuvinta pihviä pitkästä aikaa. Eikä mikään ihme, sillä tämä pluma on sekä luomua että lähellä kasvatettua pihvikarjaa. Tahlon tilan pitkätukkainen ylämaankarja käyskentelee Ylöjärvellä.
Löysin tämän harvinaisemman grillipihvin Rekon kautta. Arvostan kovasti sitä, että tuottajat ovat alkaneet tarjota muutakin kuin filettä ja patalihaa. Pluma on entrecoten edestä löytyvä murea, leveä lihas, joka sisältää sopivasti rasvaa. Pluman nimi vilahtelee useimmiten possun, etenkin Ibericon possun yhteydessä, mutta harmittavan harvoin sitä näkee pihvikarjasta. Ohjeitakaan ei suomeksi hevillä löydy. Vasta kun englanniksi etsii ribeye cap -nimellä, tulee osumia. Grillasin pluman Tahlon emännän ohjeilla, kuumalla ja nopeasti. Mausteet olivat pelkistettyjä, jotta lihan oma hyvä makuu pääsee oikeuksiinsa.
Kaiken tämän ilmastoproblematiikan keskellä olen reivannut lihansyöntiäni. Syön harvemmin, vähemmän ja parempaa. Reko on loistava systeemi, koska sen kautta voi ostaa suoraan luomulihaa tuottajalta itseltään. Välikädet jäävät pois ja tuottaja saa reilumman hinnan. Lue loppuun
Mietin kuinka autenttisen korealaista naudanpadasta mahtaa tulla Martha Stewartin ohjeella. Mutta väliäkös sillä koska siitä tuli aivan mahtavan makuista. Lisukkeetkin osuivat taivaallisesti sekä lihapataan että maistuivat herkulliselta itsestään. Kasvislisukkeiden ohje onkin peräisin Soulista ostamastani keittokirjasta.
Gochujang -chilikastike on etuselän maussa soju-viinin lisäksi se tärkeä makutekijä. En korvaisi sitä srirachalla, sillä gochujang antaa korealaiselle ruoalle sille ominaisen syvän chilisen maun. Se on enemmän kuin tulisuutta ja poltetta. Fermentointi kenties antaa pyöreämmän ja syvemmän maun kuin sriracha. Silti käytän sitä melko varovaisesti verrattuna korealaiseen runsaskätiseen maustamiseen. Soju-viiniäkin löytyy nykyään Alkosta.
Käytä hyvää seesamiöljyä lisukkeisiin, sillä herkullinen maku tulee juuri ihanasta pähkinäisestä kastikkeesta. Lue loppuun
Laiskuuttani tein ihan loistavaa lihapataa. Pehmeää, revittävän kypsää, ja niin mehevää ja maukasta.
En jaksanut remonttikaupoissa ramppaamisen jälkeen pilkkoa ja ruskistaa patalihoja. Ruskistin lapapaistin kokonaisena ja haudutin kolme tuntia punaviinissä. Kerrankin kannatti olla väsynyt ja laiska kokki.
Käytin aiemminkin hehkuttamaani Ojalan tilan ylämaankarjan lihaa. Ostan sitä Reko-lähiruokarenkaan kautta. Kyllä laadukas liha vaan maistuu paremmalle.
Paljon herkkutatteja. Huippulaatuisia Ojalan tilan ylämaankarjan potkakiekkoja. Ja juuri sopivasti Kokit ja potit julkaisee blogissaan mullistavan idean: soffrittoa voi pakastaa. Italialainen kasvispohja sipulista, selleristä ja porkkanasta kuuluu osso bucon ohjeeseen. Ja se maustaa niin monta muutakin ruokaa herkullisesti. Ostan varsiselleriä oikeastaan vain soffrittoa varten, mutta pilkkominen ja hauduttaminen vie aikaa eikä kasvisseosta tule tehtyä arkena. Löydän varsisellerin jääkaappini vihanneslaatikon perukoilta ihan liian usein pilaantuneena.
Päätin heti tehdä kunnon satsin soffrittoa, osa osso bucoille ja loput pikkupusseissa pakkaseen. Mutta korillinen herkkutatteja. Löysin italialaisesta ohjeesta vahvistustusta herkkutatin ja osso bucon yhdistämiseen. Se kuitenkin tehtiin tomaatilla ja punaviinilla. Makustelin lisää ajatusta, mutta mieleni ei tehnyt punaista osso bucoa herkkutateilla. Päätin mennä bianco -linjalla, milanolaiseen tyyliin. Korvasin makumaailmassa vain gremolatan herkkutateilla.
Jos satut näkemään kaupassa maminhaa, osta ja grillaa! Helppo pala, ei vaadi mitään erikoisia valmisteluja. Maukasta, etenkin jos jätät sen pienen rasvakerroksen suojaamaan lihaa. Sain kauppahallista vielä grillausohjeet kaupan päälle: ensin pinnat kiinni kuumalla ja sitten matalammalla lämmöllä.
Tämä metodi toimikin paremmin kun suora ja kuuma grillaus. Aiemmin grillasin maminhan kuten pihvin ja hiukan sitkeää niin tuli. Laatulihan vinkeillä maminha maistui ihanan murealle, mehevälle ja maukkaalle.
Tein pienen ja kevyen rubmausteseoksen (ilman suolaa) ja annoin sen tekeytyä siinä sen aikaa kun liha lämpeni huoneenlämpöiseksi. Lue loppuun
Rubmausteet pintaan rintaan. Mausteliemessä brisketti uuniin, yöksi. Ja tulista BBQ-kastiketta sivellen grillissä. Lopputulos: aivan ihanaa mureaa lihaa, syviä makuja ja hiilloksen aromia.
Ohje pohjautuu aiemmin hyväksi havaitsemaani ohjeeseen uunissa kypsennettyyn ja hiilillä grillattuun naudan brisketin reseptiin (nopeampi versio). Tällä kertaa päätin kypsentää lihan yön yli uunissa ja keitellä brisketille makean chilisen glaseerauskastikkeen Kansas Cityn tyyliin.
Uunissa ennen grillausta kypsentäminen on näppärä keino niille, joilla ei ole ammattilaisgrillejä. Pallogrillissä toimii mainiosti. Myöskään juhlissa grillaajan ei tarvitse hengata grillin ääressä pitkiä aikoja, kun valmistelut on tehty ja maut on uutettu lihaan jo etukäteen. Lue loppuun
Kuve kyljellään.
Vyötimme juhannuksena kupeet whiskyllä Kari Aihisen ohjeen mukaan. Grilliin sujahtikin kuvetta parhaasta päästä, Rekosta ostamaani Ojalan tilan Highland-karjan kuvetta.
Flank steak eli bavette eli naudan kuve vaatii kuumat hiilet, mutta muuten se on helppoa grillattavaa. Hieroin kuivamausteet ja keittelin whiskysoosin glaseerausta varten edellisenä päivänä. Juhannusaattona vain grillailtiin ja chillailtiin. Aikataulukin oli passeli, sadekuuro iski vasta sitten kun kuve oli sopivan kypsää ja kasviksetkin valmiit. Rotukarjan kuve oli muuten hirmuisen hyvää, meidän kaikkien mielestä! Lue loppuun
Kokonaiset naudanpaistit eivät ole pitkään aikaan maistuneet minulle. Kävin miettimään, mahtaisiko vika olla lihan laadussa. Päätin antaa vielä kerran mahdollisuuden luomunaudan paahtopaistille. Varmuuden vuoksi pippuroin lihan kunnolla. Lue loppuun
Tytär on hehkuttanut tätä raguohjetta jo pidemmän aikaa. Kun kysyn mitä nuori pari toivoisi kaupasta tuliaisiksi, usein toive on karjalanpaistin lihoja. Perinteistä pataruokaa ei opiskelijakämpässä kuitenkaan hauduteta. Tytär muhittaa lihoista hiljaa ja hitaasti herkullista tomaattista pastakastiketta. Tätä ragukastiketta tohtisi tarjota italialaisessa trattoriassakin. Lue loppuun
Naudan kylkiluista tulee helposti sitkeää tavallisessa hiiligrillissä. Mehevää naudan kylkeä saa grillaamalla hitaasti ja pitkään matalassa lämmössä. Koska minulla ei ole pitkään pöhisevää spesiaaligrilliä, kierrän tämän pulman hauduttamalla lihan uunissa lihaliemessä, brisketin kanssa hyväksi havaitulla menetelmällä.
Mureutan siis lihan sitkeäksi tekevät kollageenit pehmeäksi gelatiiniksi uunissa. Lopuksi otan hiilillä ihanan hiilloksen maun ja samalla glaseeraan ribsit omatekoisella herkullisella BBQ-kastikeella.
Naudan kylkiluut olivat Reko-piiristä ostettuja luomunaudan short ribsejä, Limousine-karjaa. Joten lihan laatu ei enää siitä juuri parane, läheltä ja hyvin tuotettua.
Voit tehdä valmistelut etukäteen paria päivää ennen vieraita, kastiketta myöten. Sitten vain grilli pöhisemään kun vieraat saapuvat. Lue loppuun
Hitaasti ja hartaasti herkullinen brisket syntyy. Mehevän ja murean naudan rinnan eli brisketin grillaaminen vaatii esivalmisteluja hyvissä ajoin. Mutta sen valmistaminen onnistuu myös ilman tuntitolkulla posottavia spesiaaligrillejä, kun esikypsennys tehdään uunissa. Mahtavan herkullista tulee näinkin! Lue loppuun
Porterhouse on t-luupihvi, jossa on mukana reilusti sisäfilettä. Jos t-luupihvi on grillin kuningas, on paksu Black Anguksen porterhouse koko kuningashuone kuningattarineen.
Perehdyin porterhousen grillaamiseen ja löysin ohjeen jossa oli testattu kolmea eri menetelmää parhaan tuloksen saamiseen. Grillasin nyt ensimmäistä kertaa käänteisessä järjestyksessä, ensin epäsuorasti, lopuksi suoralla kuumalla hiilloksella. Ja voi pojat, että pihvistä tuli tasalaatuista, mehevää, mehukasta ja aivan ihanaa!
Grillasin pihvin vielä Serious Eats -sivuston porterhouselle erityisesti parhaaksi testaamalla menetelmällä, pitämällä sisäfileen puolen koko epäsuoran grillauksen ajan kauemmaisena hiilistä. Tämä takasi sopivan ja tasaisen kypsyyden, eikä sisäfile kypsynyt pikaisemmin kuin ulkofile. Aina kannattaa astua boksin ja grillihiilien ulkopuolelle. Koe onnistui yli odotusten. Lue loppuun
Olen mieltänyt tomahawk-pihvin grillin kuninkaaksi, mutta tein pannulla ehkä mehevintä ja maukkainta pihviä ikuna! Paistoin ensin pannulla pihville ruskeat pinnat ja viimeistelin kypsyyden uunissa. Uunissa pehmeän kypsäksi paahdettu valkosipuli maustoi tomahawk-pihvin superherkulliseksi. Tämä taatusti lohduttaa kun grillikelit pysyvät viileinä. Lue loppuun
Ihanaa valkosipulia ja paljon, paksussa tummassa kastikkeessa. Kevätflunssaisen valkosipulisarja huipentuu kiinalaiseen klassikko-ohjeeseen, jossa käytetään 225 grammaa valkosipulia kiloon häränlihaa. Siis 4-5 kokonaista valkosipulia. Älä valkosipulin määrää säikähdä, sillä valkosipuli kirjaimellisesti sulaa herkulliseksi muhennokseksi. Lue loppuun
Tiedätkö sen tunteen? Kun olet tavoitellut oikeaa makua ja tapaa tehdä sen? Epäonnistunut, melkein onnistunut. Harjoittelin tätä 15 vuotta. Lopulta Carlo Algerin valkosipulipihvin ohje osui kohdalleen. Täydellisesti. Leipäkuorrutus maistuu täsmälleen siltä kuin makumuistoni sen kertoo.
Mielelläni uskoisin, että harjoitus tekee mestarin. Oppivuodet ovat nyt kulminoituneet ja olen saavuttanut uuden tason keittotaidossani. Totuus lienee kuitenkin se, että olen laittanut tai syönyt tätä aina flunssaisena. Sillä tämä oli Carlon flunssalääke.
Menimme perheen kanssa syömään La Perlaan, Rautatienkadulle. Siihen osoitteeseen jossa Ravintola C jatkaa nyt osoitteen kunniakkaita perinteitä (ja nostaa ne omalla tavallaan aivan uusille tasoille). Flunssa oli iskemässä pahasti päälle, mutta pöytä oli varattu, joten pakkohan sinne oli mennä. Voivottelin tautia ja pohdin ääneen Kaijalle mahdanko pystyä arvostamaan Carlon herkkiä makuja. Mutta Carlo lupasi tehdä pihvin, jolla tauti taittuu. En muista enää oliko pihvi listalla vai tekikö Carlo sen tähän erityiseen tarpeeseen. Jälkimmäinen luultavasti. Vaikka maku ei ole kotikeittiössä ennen tätä osunut täydellisesti kohdalleen, olen flunssat olen tällä pihvillä parantanut. Tai ainakin elämä taudissa on ollut mukavampaa. Lue loppuun
Koska yrttitarhani kerrankin kukoistaa, maustoin tomahawkin kunnolla yrtteillä. Tuoretta rosmariinia, timjamia, persiljaa, salviaa ja rakuunaa. Kiloinen lihakirves ei parin tunnin yrttikylvystä liiemmin hätkähtänyt, pihvi sai vain pintaansa sopivasti vihreää makua. Jos haluat yrttimäisempää makua, anna pihvin marinoitua yön yli. Lue loppuun
Black Anguksen ulkofilepihvi makurasvalla on mitä parhainta grillilihaa. Pippuripihvin ystävä grillaa ulkofileen ja pippuritkin kesyyntyvät hiilillä. Lue loppuun
Ostin Reko-piiristä luomunaudan kylkiluita. Eikä ihan mitä tahansa luomunautaa, vaan Limousin-karjan kylkiluita, jotka oli leikattu short ribs-tyyliin. Tunsin vastuun painavana harteillani, miten tätä herkkua pitäisi valmistaa? Soulin matkalla maistetamani grillatut lihat olivat aivan ihanan makuisia, joten halusin poimia makumaailman sieltä suunnalta. Marinadissa käytetään tavallisten soijakastikkeiden ja sokerien lisäksi raastettua sipulia ja päärynää. Kalbimarinointiin on varattava vähintään 3-5 tuntia.
Soulista ostamassani keittokirjasta tehdään ribseistä galbi-leikattuja biittejä, joiden leikkaamista jo kerran harjoittelinkin. Limousinribsit olivat monta senttiä paksuja ja niin mehevän näköisiä, etten millään malttanut lähteä leikkaamaan lihoja aivan ohueksi. Short ribsit ovat peräisin naudan vatsaosasta, jolloin niissä on lihaa paksusti molemmin puolin. Short ribsejä ei tarvitse grillata aivan kypsäksi, joten niistä saa mahtavan meheviä, jos malttaa grillata hitaasti.
Joskus ei vaan huvita se tavallinen. Kotoinen. En nyt viittaa parisuhteeseen vaan jauhelihapihveihin. Olin suunnittelut tekeväni sunnuntaina peruspihvejä sen verran, että niistä riittää viikollekin. Kaipasin kuitenkin vaihtelua. Jääkaapissa on aina puttanesca-tarpeet. Pasta alla puttanesca on eteläisen Italian cucina poveran eli köyhän keittiön herkku. Ilotyttö tuli kotiin raskaan päivän jälkeen, kaivoi kaapista säilykkeet ja väsisi nopean pastan. Nakkasin samat ainekset maustamaan jauhelihaa. Jätin pois kuitenkin chilin ja laitoin miedot määrät mausteita, sillä minulla oli laatujauhelihaa, Charolee-karjan lihaa Ylinevan tilalta. Lue loppuun
Tein tämän ruoan alkuvalmistelut jo maanantaina. Nostin hitaasti kypsennetyt lihat ja kasvikset omaan kannelliseen astiaansa, paistoliemen omaansa ja laitoin ne jääkaapin nollatilaan. Oi onnea kun perjantaina saatoin jatkaa lämmittämällä lihat, kuorimalla kastikkeesta rasvat ja keittämällä sen kokoon. Kastike oli ihan parasta! Liha oli nyhtökypsää ja lihan pinnasta tuli aivan loistavan makuista kuin sen siveli kastikkeella ja antoi grillivastuksen karamelloisoida pinnan! Aaah ja ooh! Lue loppuun
Korealaiset ne osaa tiivistää maut. Jos luun vieressä on paras liha, korealaiset ottavat siitä kaiken irti. Galbi tarkoittaa kirjaimellisesti kylkiluuta.
Kun kerrankin löysin naudan kylkiluita lyhyeksi leikattuna (short ribs), pääsin kokeilemaan ribsiohjetta jossa liha leikataan ovelasti luun ympäriltä. Näin kylkiluiden grillaamiseen menee vain muutama minuutti. Lue loppuun
Jamie Oliver sanoo, että sekä pihvissä että granaattiomenassa on paljon B-vitamiinia. Se on hyväksi vastustuskyvylle ja pitää metaboliset oireyhtymät loitolla. Lisäksi B-vitamiini virkistää. Tähän aikaan vuodesta ostan perustelut täysillä.
Jamien ohjeissa on aina kivaa twistiä. Tässä rakennetaan lämmin salaattipeti tummasta riisistä, granaattiomenasta ja pistaaseista. Lisäksi annos on mahdottoman nätti (ainakin Jamien tekemänä). Lue loppuun
Black Anguksen ulkofilepihvin reunalla on herkullisen näköinen makurasva. Kaupan yrttihyllyssä komeili hentoinen oliiviyrtti. Maistelin kotona oliiviyrttiä sellaisenaan ja päätin laittaa sitä tuoreen rosmariinin ja timjamin kaveriksi pihville. Lue loppuun
Yleensä Stufado alla Napolitana –pataa marinoidaan 12 tuntia ennen neljän tunnin hauduttamista. Koska minulla oli priimaa Black Anguksen etuselkää, ajattelin ettei sitä tarvitse niin peittää vahvoihin joulumaisteisiin. Oikeasti alkuperäinen syy oli että en havahtunut ajoissa asiaan, mikä olikin onni onnettomuudessa!
Loistolaatuinen liha maistuu mahtavalta miedommankin maustemaailman kanssa. Periaatteeni yleensä onkin, ettei laadukkaita raaka-aineita kannata upottaa vahvoihin makuihin. Väittäisikin että Black Anguksen tuhti marinointi on ruokarikos.
Stufadon makumaailma tulee kovin suomalaisen joulumausteiden kuuloisista mauista: neilikka, kaneli, muskottipähkinää. Kevyellä maustamiskädellä mausteet eivät hyppää liikaa esiin, vaan mausta tulee punaviinillä jatketussa tomaattikastikkeessa ihanan syvää ja moniulotteista. Lue loppuun
Tykästyin kesällä kovasti grillattuun picanhaan. Kun jollain 3 + hullut –tempauksessa oli tarjolla kohtuuhintaan vasikan picanhaa, ei sen ohi voinut työntää ostoskärryä. Päätin paistaa paksun pihvin pannulla ja viimeistellä hyväksi koetulla tavalla uunissa. Löysin tukea aikeelleni Siskot kokkaa –blogistä, jossa oli tehty naudan picanhaa samalla metodilla. Pihvistä tulee näin ihanan mehevää, mureaa sekä pihvin peittävästä makurasvasta rapeaa eli kokonaisuudesta kerrassaan mahtavaa. Lue loppuun
Black Anguksen Chuck Roll on kesäisin suosikkigrillattavaa ja se on kesäkaudella yksi blogin suosituimpia reseptejä. Chuck roll -pihvi viihtyy myös paistinpannulla, tosin vain pari minuuttia puoleltaan. Punaviinikastike kruunaa pihvin kuin pihvin. Lue loppuun
Pihvin paistaminen menee yleensä varsin tutulla kaavalla, mutta nyt harjoittelin sormituntumalla paistamista. Oletko kokeillut?
Yhdistä vasemman käden peukaloon vuoronperään kolme lähintä sormea ja kokeile miten peukalon juuressa olevan ison lihaksen tuntuma kämmenessä muuttuu. Peukalon ja nimettömän koskettaessa toisiaan kämmen tuntuu aika tivakalta, kuten kypsäksi paistettu pihvi.
Peukun ja keskisormen yhdistäminen antaa mediumin fiiliksen ja etusormen puolestaan punaisen (rare) tuntuman. Lue loppuun
Hitaasti ja hartaasti haudutetusta lihasta ja pavuista tulee muheva ja kerrostuneita makuja täynnä oleva lihapata. Kahvi sekä kaakao antavat padalle aivan mielettömän hyvin toimivaa padalle ulottuvuutta. Tuhtia ja lämmittävää lohturuokaa parhaimmillaan.
Chilin määrä osui täydellisesti nappiin. Usean eri chilin käyttäminen toi tulisuuteen mahtavia kerrostumia. Black Aberdeenin paistiliha tuntui leikatessa laadukkaalta lihalta ja siltä se myös maistui. Jos suinkin mahdollista, tee pata hyvästä rotukarjan paistista tarjousjauhelihan sijaan. Lue loppuun
Parasta hävikin välttämistä on tietysti ostaa sopiva määrä aineksia. Usein ostan kuitenkin isomman erän, kun hinta on järkevä. Arki helpottuu, kun viikonlopun pihveistä, padoista ja keitoista riittää viikolle jatkettavaa ja jalostettavaa. Nyt tein rotukarjan Flank Steak -pihvistä paremman luokan pastakastikkeen. Lue loppuun
Näin loistavaa lihaa ei kannata ylimaustaa. Annat vain luomupihville mahdollisuuden loistaa. Se ei tarvitse muuta sormisuolaa, mustapippuria ja oliiviöljyä. Grillaa kuumilla hiilillä ja nauti hyvän pihviviinin kanssa. Lue loppuun
Kuinka mukavaa, että grillipihvien valikoima laajenee! Rautainen grillipihvi Iron Steak on naudan lavan yläosasta leikattu jykevä pihvi. Paistimaisen pihvin grillaaminen onnistuu hienosti parilla niksillä. Tällä Herefordilla lähtee nälkä isommaltakin joukolta.
Vyötä kupeesi ja grillaa Flank Steakia! Mureasta kuvepalasta tulee herkullista hiiligrillissä. Hidas marinointi ja nopea grillaus, kuuma hiillos. Jätä kuve punaiseksi tai ainakin punertavaksi, niin liha ei sitkisty. Näillä keinoin syntyy loistopihvi. Lue loppuun
Makurasvalla maustettu ulkofile saa messevät maut hiiligrillistä. Pieni rasvakerros pitää lihan mehevänä ja rotukarjan liha on itsessään maukasta.
Grillauskelin alkaessa lopultakin tänä kesänä parantua, kannattaa katsella lihatiskillä Black Angusta, makurasvalla tai ilman. Lue loppuun
Kilon painoisesta lihakirveestä syö useampi ihminen.
Argentiina on pihvikarjan ja grillipihvien maa. Sinne haluan joskus osallistumaan argentiinalaisiin grillibileisiin. Sitä odotellessa grillasin kotimaisen black anguksen tomahawk-pihvin ja tein sille tuon hupaisan kuuloisen kastikkeen, argentiinalaisen chiminchurrin.
Laita kuuma ja pitkäkestoinen hiillos tulemaan. Samalla kannattaa grillata kasviksia oheen, sillä kiloisen lihakirveen grillaaminen ottaa tovin. Lue loppuun
Tästä ei grillipihvi paljon parane! Komea kotimainen tomahawk oli pienin kaupasta löytynyt, mutta siinäkin oli 800 grammaa painoa. Tomahawkista tulee mieleen vanhan lännen leffat ja inkkarin kirveeltä pihvi näyttääkin.
Paras lihaa osa on luun vieressä, joten se kuuluu grillaajalle. Hän voi ottaa tomahawkin varresta kiinni ja kaluta sen puhtaaksi kuten kunnon luolanainen.
Pitkätukkainen ylämaankarja Pohojammaan lakeuksilta toi mukavan juhlan tuntua yhdistetylle kakkosjoululle ja pienille ennakkosynttäreille mummolassa.
Pistäydyimme Jalasjärvellä Lakeuden Highlander -tilan suoramyymälässä, jossa emäntä esitteli mielellään tilaa ja tuotantotapaa. Erikoisuutena ylämaankarja kasvaa teurastusikään vasta vuotta myöhemmin kuin moni muu lihakarjarotu. Tilamyymälän pakastimessa oli hyvä valikoima erilaisia lihoja, mutta myös naapuritilojen juustoja ja jopa jäätelöitä. Etenkin kesäisellä retkellä kannattaa poiketa tilalla.
Naudan fileet eivät yleensä ole meidän suosikkeja. Ne maistuvat hieman liikaa… naudalle. Ehkä se on tehokasvatetun tai maitokarjaksi kasvatetun naudanlihan normaali maku? Ylämaalaisen rotukarjan filee oli maukasta ja siitä puuttui maitonaudan paistissa ja pihveissä oleva, niin no makuvirhe. Ainoa miinus ulkofileissä oli leikkaus, pihvit olivat hieman epätasaisesti leikattuja. Kalvot myös haittasivat hieman ruokailua ja aiheuttivat hämmennystä: eihän ulkofileen keskellä yleensä mene kalvoja, vaikka niitä pinnoilla onkin? Lue loppuun
Black Angus on lihakarjaa, jota kasvatetaan Suomessakin. Sokos tuo tätä samaista pihvikarjaa Australiasta, niskaa Chuck roll -nimellä. Ja että se on hyvää grillittuna! Paras hinta – laatu -suhde pitkään aikaan.
Jamie Oliver sanoi juuri uudessa tv-sarjassaan, että grillihiilien maku tuo ruokaan kolmanneksen mausta. Pitää mielestäni paikkansa. Hyvä raaka-aine tuo mausta 2/3. Muuta ei tarvitakaan, mitä nyt normaalit suolan, mustapippurin ja oliiviöljyn.
Olimme lähiruoan kannattajina vähän vieroksuneet Chuck rollia, koska se on lihaa maailman toiselta puolen. Mutta mistään periaatteesta ei kannata tehdä ehdotonta, ettei kävele nokka pystyssä onnensa ohi. Lue loppuun
Pitkään hautunut lihakastike on kiireettömän päivän herkku.
Bolognalainen, pitkään haudutettu jauhelihakastike on sunnuntai-iltojen herkku. Perinteisesti kastike tarjotaan spagetin tai tagliatellen kera, mutta meillä kastike kuuluu syödä De Ceccon Conchiglioni Rigatin eli isojen simpukkapastojen kanssa. Isojen simpukoiden sisällä saa kuljetettua ihanan isoja määriä kastiketta. Lohturuokaa parhaimmillaan.
Bolognassa jauhelihakastiketta kutsutaan raguksi. Perimmältään kyse on haudutetuista kasviksista ja jauhelihasta, ja ohjeita on niin monta kuin kokkiakin. Kevätlomalla onkin tarkoitus käydä testaamassa millaisia versiota perinteiset bolognalaiset ravintolat tekevät. Tämä ohje on alun perin keittokirjasta Ihana Italian keittiö, mutta sitä on sovellettu meidän makuun.
Jauhelihan lisäksi olennaisia raaka-aineita ovat kasvikset. Erityisesti varsiselleri kuuluu tähän tuomaan raikkautta ja hapokkuutta. Jauhelihassa olemme päätyneet siihen, että kaikkein paras kastike tulee vähärasvaisesta naudan paistijauhelihasta. Se on tiivis, intensiivinen eikä liian rasvainen. Viimeksi kokeilimme pihvikarjan jauhelihaa. Yleensä pihvikarjan liha onkin maukkaampaa kuin perusjauheliha, mutta nyt liika rasvaisuus maistui. Rasvaisuutta yritettiin leikata lisäämällä viiniä, pippuria suolaa, mutta ilman toivottua tulosta. Mausteista jauhettu muskottipähkinä kuuluu tähän ehdottomasti. Eikä hyvää tule ilman punaviiniä.
Yleensä kun ostan naudan lapaa, tarkoituksena on tehdä keitto. Ihan perinteinen suomalainen lihakeitto. Pitkään ja hitaasti. Mutta kerran teinkin padan, josta tuli todella hyvää. Siitä kokemuksesta rohkaistuneena päätin kertoa ohjeen seitsemällä ja tehdä siitä pikkuloppiaisen päivälliselle pääruoan.
Taas kerran täytyy korostaa lihan maukkautta: mitä maukkaampi liha, sitä parempi pata. Maitokarjastakin saa kyllä ihan kohtuullisen aikaan, mutta jos haluat enemmän makua, kannattaa etsiä pihvikarjan lihaa. Vaikka sen onkin vähän arvokkaampaa, näissä halvemmissa ruhonosissa hintaero ei ole hätkähdyttävä. Ja tähän pataan sopii jopa paremmin halvempi, eli maukkaampi osa. Ostin siis lapaa 3,2 kg. Liha oli peräisin Sastamalasta, rodultaan Blonde d’aquitaine. Uusi, mutta mukava kokemus.
Lämmitä uuni 150 asteeseen.
Pilko liha sopivan kokoisiksi paloiksi. Jos on aikaa hauduttaa, vähän isommatkin palat sopivat ja lihasta hautuu ehkä maukkaampaa. Luut ehdottomasti mukaan!
Ruskista lihapalat voissa pannulla kauttaaltaan pienissä erissä ja nosta uunivuokaan. Tai vuokiin, jos kaikki ei yhteen mahdu.
Pilko 2-3 sipulia, valkosipulia ja saman verran porkkanaa karkeiksi paloiksi. Lisää pannuun ja paista hetki. Nosta kasvikset lihojen sekaan. Kaada punaviiniä paistinpannulle ja keittele alkoholi pois. Kaavi puulastalla pohjaan tarttuneet maut talteen. Kaada viini lihojen päälle.
Mausta suolalla, pippurilla, laakerinlehdellä ja timjamilla.
Hauduta uusissa välillä sekoitellen noin 3 tuntia. Maista, että maut ovat tasapainossa, suolaa sopivasti. Jouduin lopussa vähän tuunaamaan makuja lisäämällä sokeria ja suolaa.
Kun liha on kypsää, tarkista maut ja liemi. Jos lientä on paljon, valuta se pois siivilän läpi pieneen kattilaan. Keitä kasaan kovalla lämmöllä. Anna liemen sakeutua – tämä siksi, ettei tavoitella tyypillistä karjalapaistilientä. Kaada liemi uudelleen lihojen päälle ja pidä lämpimänä alkuruokien nauttimisen ajan.
Tarjoa valkosipulipapujen ja selleri-peruna –muhennoksen kanssa.
Viiniksi kokeilimme Haut-Medocin punkkua, mutta se ei ollut aivan paras yhdistelmä. Pehmeä Valpolicella ripasso tai Amarone voisi olla parempi yhdistelmä.
Miksi muuten tämä ohje on 21:lle kun muut pikkuloppiaisen ohjeet ovat 22:lle? Koska yksi vieras ei syönyt lihaa. Tryffelivoissa paistetun kuhan ohje tulossa myöhemmin.
Mitä muuta tarjottiin pikkuloppiaisen dinnerillä 21:lle lihasyöjälle + yhdelle kala-kasvisyöjälle?
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Ripaus tryffeliä 