Metsäkyyhkyn fileitä ja Spinyback Pinot Noiria

Joskus kannattaa käydä merta edempänä kalassa. Kävin Verkkokaupassa ihan naapurikunnassa, Pirkkalassa asti. Viereisessä Citymarketissa odotti mukava yllätys, kokonainen pieni pakasteallas täynnä riistaa. Kouhin heti mukaan jäniksen paistia, kauriin jauhelihaa, metsäkyyhkyä ja peltopyytä.

Paistoin metsäkyyhkyn pienet rintapalat pannulla nopeasti ja tarjosin kantarelli-spelttirisoton kanssa. Kyyhkyissä oli mukavan kevyt riistainen maku. Spinybackin Pinot Noir tuki hienosti makuja. Oikeastaan kantarelli-speltti -ajatus lähti siitä, että Spinybackille suositellaan kaveriksi sieniä.

Kokeilin tehdä spelttirisoton tällä kertaa hieman eri tavalla. Halusin hyödyntää kantarellien pakastusliemen. Pakastan aina pilkotut kantarellit vedessä, olen todennut sen parhaaksi tavaksi. Usein keitän tuon pakastusnesteen pois, mutta nyt kaadoin sen spelttirisoton keitinliemeksi.

Mainokset

Kaikki maku sorsasta parhaiten esiin: fileet, koivet, kastike sekä omenapyre

Tykkään leikata sorsan rintafileet irti ja paistaa ne erikseen, muut osat menevät tavallisesti pataan. Ravintola Mamin ohjeessa kypsennetään koivet ankan rasvassa ja rangasta tehdään kastike. Oi, että kyllä Mamin keittiömestarin ohje on hyvä! Ankan rasvassa kypsennetyt siivet ja koivet sulivat suuhun, kastike oli ihanaa ja omenainen pyre raikasti kivasti. Rintafileetkin olisivat olleet varmaan oikein hyviä, ellen olisi jälleen kämmentänyt Meater-mittarin kanssa.

Varaa sorsaprojektiin aikaa, sillä conffaaminen ja kastikkeen tekeminen vie kolmisen tuntia. Voit myös jakaa prosessin kahteen osaan, tee ensimmäisessä vaiheessa kastike ja confit-koivet, toisessa osassa omenapyre ja rintafileiden paistaminen.

Metsäkauriin lapaa pekonilla ja 6-vuotias blogi luomuilee

Kaikenlainen riista on ihanaa, luomua ja luonnollisella ravinnolla maukkaaksi kasvanutta. Syksyllä hirveä saa kauppahallista ihan säännöllisesti, mutta metsäkauris tuli kyllä ihan puun takaa vastaan Sokoksen lihatiskillä.

Metsäkauriin lavasta tulikin niin maukasta, pehmeää ja mehevää pekoniin käärittynä, pitkään uunissa haudutettuna. Tein lavan luottoblogini Sauvajyväsen peuranlavan reseptillä. Metsästävän perheen Sauvajyvänen tuntee riistansa ja hänen ohjeensa toimivat aina. Sinne aina kurkkaan ensimmäiseksi kun vastaan tulee minulle uusi riistanpalanen tai haluan vaihtelua omille ohjeille.

Blogi täytti kuusi vuotta. Vankasti keski-iässä blogi sekä bloggaaja. Liekö sitten keski-iäin kriisiä se, että kuluneen vuoden aikana kaikenlaiset blogimaailman lieveilmiöt ja joutava kohkaaminen ovat ärsyttäneet ja leipäännyttäneet. Bloggaaminen on harventunut, oma kynnys on noussut entisestään, mutta arvot ovat kirkastuneet.  

Ihanan metsäistä jänistä pekonilla ja kantarellilla

Ihan parasta jänistä mitä olen tehnyt! Haudutin paistipaloja pitkään kantarellien, pekonin ja viinin kanssa pannulla. Ihana riistainen, metsäinen maku. Jänistä olen monena syksynä tehnyt, joko kokonaisena tai tälläisiä koipia. Tämä ylittää minun julkaisukynnykseni – niin hyvää että siitä on pakko kertoa.

Olemme olleet Viikonloppukokin kanssa samoilla metsästysmailla. Tampereen kauppahallin parhaassa lihakaupassa, Laatulihassa. Viikonloppukokki oli ottanut mallia Sauvajyväseltä. Herkulliselta näyttää uunissakin haudutettu jänis.

Pannulla kypsennetty jänispaisti pohjaa löyhästi kahden suuren mestarin Antonio Carluccion and Gennaro Contaldon ohjeeseen. Kantarellien ja pekonin lisäämisestä otan itse vastuun.

Kauriin ulkofile grillissä

Metsästin kauriin ulkofileen Turun kauppahallista. Etsin ruokatuliaisia ja tarvitsin kylmälaukkuun kylmäkalleja. Päätin sitten osua kahteen lintuun samalla kivellä. Pakastetusta metsäkauriin ulkofileestä ei tosin saa isoa kylmäkallea. Se on pienempi kuin valkohäntäpeuran ulkofile. Jouduinkin ostamaan muitakin lihaherkkuja, todella vastentahtoisesti :).

Kauriin liha on sitten kaunista, punaista ja pehmeää, eikös näytäkin ihanalta? Kotimaista kaurista, varmistin kauppiaalta.

Fasaanin rintafileet ja koivet karpalokastikkeen kera

Pakastimessani oli outo lintu. Pienellä etsivätyöllä selvitin, että se oli Rekosta ostamani kokonainen fasaani. En muuten enää koskaan laita pakkaseen mitään ilman selvää merkintää mitä aines on, luottaen olemattomaan muistiini.

Seuraava etsivätehtävä oli palauttaa mieleen paloitella kokonainen lintu. Aiempien fasaanikokeilujen kohdalla olin merkinnyt itselleni muistiin: paista rintafileet erikseen, niitä ei kannata pataan hukata.

Harjoittelin siis kokonaisen linnun fileointia. Onnistuinkin yli odotusten: sain fileoitua rintafileen ja sisäfileen. Ehkä. Onko linnuilla sisäfile? Anyways, paistoin fileet ja koivet erikseen ja tein niille ihanan karpalokastikkeen. Burgundilaisen viinin kanssa aivan täydellinen kolmikko!

Onnenkantamoinen: niin maukasta jauhelihamureketta

Tämä on ehkä kummallisin uusi suosikkiruoka. Tai ihan tavallinen jauhelihamureke se on, mutta reitti perinneruuan äärelle on omintakeinen.  Kaikki alkoi käärylekaalin ostamisesta.

Kun huokaisin saatuani kaalikääryleet käärittyä, sudittua ja uuniin, nostin katseeni ja näin kilon jauhelihaa. En todellakaan aikonut ryhtyä pyöryköitä pyörittelemään kääryleprojektin päälle. Lihaa ei voinut uudelleen pakastaa ja parasta olisi käyttää se heti.

Googlasin jauheliha 180 astetta ja vastaukseksi tuli mureke. Valmistaminen vaikutti just sopivan helpolta. Kääryleiden paistolämpötila ohjasi minut tämän uuden herkun äärelle.

Kiinnostavin mausteseos murekkeelle löytyi luottoblogini Sauvanjyväsen ohjeesta, jossa olikin sopivasti käytetty hirveä ja porssua, tosin fifty-fity -suhteessa. Kaikki mausteetkin lähes löytyivät kaapistani. Olen syönyt viimeksi lapsuudessa mureketta, mutta niillä perinteisillä mausteilla, jozolla ja maustepippurilla.

Minulla oli kaalikääryleprojektin jälkeen jauhelihoja tämmöiset 80/20 -mittasuhteet. Hirvimurekkeen mausta tulikin mukavan riistainen, ja eritoten tykkäsin tästä maustemaailmasta. Pieni puraisu, mutta lempeä sellainen.