Kauriin ulkofile grillissä

Metsästin kauriin ulkofileen Turun kauppahallista. Etsin ruokatuliaisia ja tarvitsin kylmälaukkuun kylmäkalleja. Päätin sitten osua kahteen lintuun samalla kivellä. Pakastetusta metsäkauriin ulkofileestä ei tosin saa isoa kylmäkallea. Se on pienempi kuin valkohäntäpeuran ulkofile. Jouduinkin ostamaan muitakin lihaherkkuja, todella vastentahtoisesti :).

Kauriin liha on sitten kaunista, punaista ja pehmeää, eikös näytäkin ihanalta? Kotimaista kaurista, varmistin kauppiaalta.

Mainokset

Fasaanin rintafileet ja koivet karpalokastikkeen kera

Pakastimessani oli outo lintu. Pienellä etsivätyöllä selvitin, että se oli Rekosta ostamani kokonainen fasaani. En muuten enää koskaan laita pakkaseen mitään ilman selvää merkintää mitä aines on, luottaen olemattomaan muistiini.

Seuraava etsivätehtävä oli palauttaa mieleen paloitella kokonainen lintu. Aiempien fasaanikokeilujen kohdalla olin merkinnyt itselleni muistiin: paista rintafileet erikseen, niitä ei kannata pataan hukata.

Harjoittelin siis kokonaisen linnun fileointia. Onnistuinkin yli odotusten: sain fileoitua rintafileen ja sisäfileen. Ehkä. Onko linnuilla sisäfile? Anyways, paistoin fileet ja koivet erikseen ja tein niille ihanan karpalokastikkeen. Burgundilaisen viinin kanssa aivan täydellinen kolmikko!

Onnenkantamoinen: niin maukasta jauhelihamureketta

Tämä on ehkä kummallisin uusi suosikkiruoka. Tai ihan tavallinen jauhelihamureke se on, mutta reitti perinneruuan äärelle on omintakeinen.  Kaikki alkoi käärylekaalin ostamisesta.

Kun huokaisin saatuani kaalikääryleet käärittyä, sudittua ja uuniin, nostin katseeni ja näin kilon jauhelihaa. En todellakaan aikonut ryhtyä pyöryköitä pyörittelemään kääryleprojektin päälle. Lihaa ei voinut uudelleen pakastaa ja parasta olisi käyttää se heti.

Googlasin jauheliha 180 astetta ja vastaukseksi tuli mureke. Valmistaminen vaikutti just sopivan helpolta. Kääryleiden paistolämpötila ohjasi minut tämän uuden herkun äärelle.

Kiinnostavin mausteseos murekkeelle löytyi luottoblogini Sauvanjyväsen ohjeesta, jossa olikin sopivasti käytetty hirveä ja porssua, tosin fifty-fity -suhteessa. Kaikki mausteetkin lähes löytyivät kaapistani. Olen syönyt viimeksi lapsuudessa mureketta, mutta niillä perinteisillä mausteilla, jozolla ja maustepippurilla.

Minulla oli kaalikääryleprojektin jälkeen jauhelihoja tämmöiset 80/20 -mittasuhteet. Hirvimurekkeen mausta tulikin mukavan riistainen, ja eritoten tykkäsin tästä maustemaailmasta. Pieni puraisu, mutta lempeä sellainen.

Hirvenvasan lapaa valkoviinissä

Kauppahallissa on ollut tarjolla hirveä mukavasti. Tämä lapa oli niin kauniin vaaleaa lihaa, että luulin sitä ensin vasikaksi. Hirven vasan lapaa pitikin käsitellä hellävaroin ja herkästi. Mausteena käytin hirveen mainiosti sopivia tryffelivoita ja tryffelisuolaa. Haudutin lihan hiljalleen valkoviinissä. Voit käyttää myös tryffeliöljyä korvaamaan muut tryffelimausteet.

Niin muheva uunissa kypsytetty hirven osso buco tryffelillä

Hirven ja tryffelin maanläheiset maut sopivat ihanan muhevasti yksiin. Tein hirven osso bucot yksinkertaisesti uunissa, tällä kertaa valkoviinissä. Suussa sulavia tuli!

Pieni tryffelinen hirvenpaisti punaviinissä

Kasuava opiskelijanuoriso ansaitsi hirvipaistia ja viiniä. Me talkoilimme viisi mottia polttopuita kuivaan suojaan. Muhitin hirven kulmapaistin uunissa punaviinissä jo päivällä ja keitin punaviinistä tryffelisen kastikkeen.

Peuran parikyljykset pannulla ja punaviinikastike

Metsästysreissu kauppahalliin oli onnekas, löysin peuran parikyljyksiä. Marinoin kyljykset kevyesti, paistoin pannulla ja kruunasin komeuden punaviinikastikkeella.