Keväinen parsarisotto (vegaaninen)

Parsarisotto on kevään merkki. Omat parsat lymyävät vielä penkin piilossa, mutta kaupasta saa jo eurooppalaisia luomuparsoja. Vegaanisen parsarisoton tekeminen on helppoa, vaihdat vain parmesaanin vegaaniseen juustoon ja ravintohiivaan.

Säädä risottoaineiden mittasuhteita käyttötarkoitusta varten. Jos teet risoton sellaisenaan syötäväksi, laita enemmän parsaa ja vähemmän valkoviiniä joukkoon. Viinin määrällä voit säätää risoton hapokkuutta maun ja tarpeen mukaan. Jos teet risoton vaikka vegaanisten, ihanien, kohtuullisen rasvaisten kampasimpukoiden kaveriksi, laita reippaammin viiniä leikkaamaan paistettujen kuningasosterivinokkaiden rasvaa.

Advertisement

Toinenkin turskan poski ja veriappelsiinilla maustettua spelttirisottoa

Turskan poski on maultaan ja koostumukseltaan ihanaa. Vähän niin kuin kalaa, vähän kuin kampasimpukkaa. Hienostunutta, kevyttä mutta maukasta. Sitä ei kannata liiallisella maustamisella turmella, ainakaan ennen kuin sen makuun on kunnolla päässyt.

Kauppahallista löytyy kevättalvella turskan kieliä ja poskia, harvakseltaan. Nyt oli tarjolla molempia ja onneksi muistin että pidän enemmän poskien koostumuksesta. Veriappelsiinit ovat sesongissa yhtä aikaa turskan poskien kanssa. Veriappelsiinin makea hapokkuus sopii minusta ihanasti turskan poskien makuun.

Paistoin posket pannulla kevyesti jauhotettuna ja tarjosin ne spelttipedillä. Keitin veriappelsiinisen spelttirisoton vanhaa ohjettani mukaellen, mutta hieman eri mittasuhteilla. Hain kevyempää ja hieman vähempihappoista speltittöä (kamala sana?). Valkoviinillä höystetty hapokkaampi spelttirisotto sopii rasvaisempien ruokien kaveriksi, tämä herkempi versio maistui hienosti hienostuneen turskan posken kanssa.

Aloita spelttirisoton tekemisestä. Risottospeltin keittämisessä menee 40 minuuttia, poskien jauhottamisessa ja paistamisessa muutama minuutti.

Kantarellirisotto yllättää

Kanttarellirisotossa maut ovat kohdallaan. Oikeaan koostumukseen on vielä vähän matkaa.

Välillä on hyvä ravistella luutuneita tapojaan, myös ruuan suhteen. Kanttarellihan vaatii kermaa seurakseen. Ja hyvä sienirisotto pitää tehdä herkkutateista. Yllättäen kanttarelleista tulee kepeämpi ja raikkaampi, kesäisen makuinen risotto.

Tampereen seudulla kanttarellisato on vielä ollut nuiva, ainakin omilla paikoillani. Mutta Pohjanmaan mummolan reissun yhteydessä koiria piti pitkän ajomatkan aikana ulkoiluttaa ja mitäs metsästä löytyikään: valtavat matot kanttarelleja – ja vielä männiköstä.  Jos olisin keltavahveroa etsinyt, en olisi tähän vaivautunut pysähtymään. Pari litraa tarttui mukaan (koirankakkapusseihin, käyttämättömiin;), loput jäivät odottamaan seuraavaa paikalle osuvaa.

Melkeinpä täydellistä tryffelirisottoa

Risotto on haastava laji, mutta muutamalla niksillä siitä tulee melkeinpä täydellistä.

Risoton kuuluu olla sopivasti valuvaa ja juuri oikealla tavalla kypsää. Riisi ei saa olla puuromaisen pehmeää, vaan siinä pitää olla hampaille inasen vastusta, josko ei ihan italialaisen pastan tapaan al dente. Eikä siihen missään nimessä kuulu kerma, kermainen koostumus tulee oikealla tavalla keitetystä risottoriisistä.

Herkkutattirisotto ripauksella tryffeliä on meillä tämän syksyn testatuin ja toistetuin ruoka. Se onnistuu aina melkein täydellisesti – joka kerralla aina paremmin. Tässä on melkein täydellisen risoton ohje.