Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.


Jätä kommentti

Chilli crab, Singaporen kansallisruoka

chillirapu

Vietin muutaman päivän Singaporessa, ennen kengurunloikkaa Australiaan. Nopeasti kävi selväksi, että chillirapua on maistettava jos meinaa jotain varteenotettavaa ymmärtää singaporelaisesta ruokakulttuurista.

Singaporelaiset eivät kysy tavatessaan mitä kuuluu vaan oletko syönyt ”sudah makan”. Keskustelu parhaasta ruoasta, parhaista paikoista, parhaista tavoista valmistaa sitä ovat singaporelaisille yhtä tärkeitä kuin Tampereella Ilves vai Tappara. Paljon kiinnostavampi tämä singaporelainen keskustelu minusta!

Arvatkaa vaan kuinka monta mielipidettä löysin missä ravintolassa kansallisruokaa pitää syödä! Keskustelu parhaasta Chilli crab paikasta kävi kuumana niin netissä kuin missä hyvänsä otin kysymyksen esille. Useimmat väittivät, ettei chilli crab ole tulista nimestään huolimatta – se on vain virkistävää. Lue loppuun


Jätä kommentti

Maailman korkeinta ääretöntä uima-allasta tirkistelemässä

tirkistelija

Koska lintuperspektiivi oli niin hauska Singaporessa, kävin myös katsomassa maailman korkeimmalla sijaitsevaa uima-allasta. Halusin tutustua hotellin lähellä olevaan hightech-puistoon. Kun puiston mittasuhteet selvisivät, päätinkin katsella sitä Hotel Marina Bay Sandsin näköalatasanteelta. Samalla pääsin tirkistelemään mitä se rikkaampi väki altaassaan puuhaa.

Vain hotellin asukkaat voivat porskutella kuuluissa äärettömässä uima-altaassa. Tavan rahvas pääsee viereiselle kattoterassille katselemaan. Lue loppuun


4 kommenttia

Sain kolmannen Michelintähteni jonottamalla

soijakana

Hong Kong Soya Sauce Chicken Rice & Noodle on yksi pieni ruokakoju muiden joukossa Chinatown Complexissa. Sen erottaa naapurikojuista valtava ja ainainen jono sekä tietysti Michelintähti. Pahat kielet kommentoivat aikoinaan, että kahden singaporelaisen hawkerkojun palkitseminen tähdellä on Michelin vastaus elitismisyytöksiin. Michelinin organisaatio osoittaisi tällä, ettei se arvosta yksinomaan finediningia ja pipertämistä. Singapore mainitaan usein yhtenä maailman kiinnostavimmista ruokakohteista, kaupungista julkaistaan jo omaa Michelinkirjaa, ja tähtiravintoita riittää. Väittely tähtien oikeutuksesta käy kuumana kuin wokkipannu, ja kaikki tämä on tietysti omiaan ruokkimaan Michelinbusinesta.

Puolet Singaporen Michelin-kojussa syömiskokemuksessa on Kiinanmuurin mittainen jono. Suosittelen kuitenkin, että ennen jonottamista kannattaa syödä aamiainen. Minä yhdistin jetlaagissa haahuillessani aamiaisen ja lounaan, ei ihan paras idea. En tosin lähtenyt varta vasten syömättä jonottamaan vaan aikaeron tuottama arvostelukyvyttömyys sai idea pälkähtämään päähän kadulla. Polvet jo hieman tärisivät kun lopulta istahdin pöytään.

jono

Jono kiemurtaa oikealle kulman taakse, siellä ohi pöytien ja muiden kojujen. Edessäni jonottanut kolmikko luovutti 30 minuutin kohdalla.

Lue loppuun


Jätä kommentti

Ensikosketus Singaporeen: Lau Pa Sat -hawker centre

satay-tarjoilija

Lentokentältä pääsin puheliaan ja avuliaan taksikuskin kyytiin. Kävimme siinä läpi Singaporen erikoisuudet: erittäin puhtaat kadut ja tiet. Jos rekan kyydistä vahingossa karisee roskaa, tulee mojovat sakot. Sakkoja saa ylinopeudesta, paitsi yli 20 km ylinopeudesta, jolloin kortti lähtee (toivottavasti vain kuivumaan). Jokaisessa autossa on nauhoittava liikennekamera, josta näkee kätevästi kenen vika onnettomuus oli. Liikennekameroita on kaikkialla eikä poliiseja ei tarvita koska kameravalvonta hoitaa homman. Isoveli valvoo potenssiin kymmenen.

Kyselin tietysti ravintoloista ja ruokatoreista. Ajoimme ohi Lau Pa Satin, jota kuski mainosti executive-tason ruokatorina. Illalla kävelin ensin Smith Streetin ruokakatua ylös alas ja ärsyynnyin sisäänheittäjistä. Myös tyrkyttäminen on Singaporessa kiellettyä, mutta se ei näyttänyt haittaavan. Siis kohti Lau Pa Satia. Salkkumiehiä siellä tosiaan näkyi, mutta myös paljon perheitä sekä aussimiesten iloinen polttariporukka. Lue loppuun