Riesling- ja spätburgunder -viikot Tampereen ravintoloissa

Sain kutsun kiertämään bloggareiden kanssa tamperelaisia ravintoloita, joissa tarjolla oli Riesling- ja spätburgunder –viikkojen menuja. Mahtava tilaisuus maistaa läpileikkaus siitä mitä tamperelaiset keittiömestarit loihtivat saksalaisen rieslingin ja spätburgunderin kaveriksi. Molemmat rypäleet ovat pitkäaikaisia suosikkejani, joten kierros sai makuhermot kihelmöimään jo etukäteen.

Advertisement

August von Trappe, lähes täydellistä täydellisyyttä (bistrohengessä)

Tyylillä sisustettu August von Trappe on paraatipaikalla Tammerkosken rannalla. Vanhaan punatiilirakennukseen liittyy historiaa, ennen ravintolaa siinä on ehtynyt olla yhtä ja toista, viimeksi Tampereen turisti-info. Hans Välimäen uudehkossa ravintolaan on saatu luotua mukavan aito belgialaisen bistron tunnelma.

Ravintolassa on harvinaisen toimiva akustiikka. Taustalla kuului iloinen puheensorina, mutta kuulin kuitenkin hyvin mitä omassa pöydässä puhuttiin, eikä naapuripöydän jutut tunkeutuneet tajuntaani.

Pork and more – sikahyvää

Pork and more on Huberin ja Berthan omistajien matalan kynnyksen paikka akuutista makujen nälästä kärsiville. Lähtökohtana on possu, tulkintana Yhdysvaltojen etelävaltiot. Tutut R& B saundit soivat taustalla.

Tunnelma on välitön ja helppo. Annokset on kuitenkin koottu huolella ja ajatuksella. Ensimmäisellä kerralla kokeilin yksinkertaisesti possun kylkiluita: kypsiä, meheviä ja makeahkolla kastikkeella.

Toisella kertaa vuorossa Pulled pork. Possun luinen lapa on savustunut uunissa hickorylastuilla (Amerikan jalopähkinä) vähintään 14 tuntia. Kun liha revitään, se kostutetaan omenaviinietikalla ja suolalla, makustellen ja tasapainoillen. Ennen kypsennystä vielä RUB eli kuivamausteet pinnalle. Talon oma sekoitus, jossa on tavan mukaan aavistus sokeria tuomassa tasapainoa.

Tasapainoa annoksesta todella löytyy. Yksinkertainen ruoka, jossa on neljä elementtiä: leipä, liha, coleslaw ja barbeque, mutta mikä balanssi!

Sitko Pizza & Bar – parasta pizzaa Tampereella

Suomalaisessa pizzakulttuurissa Tampereen uusi tulokas Sitko on mielenkiintoinen poikkeus. Pizzahan on niin yksinkertainen ruoka, että se vaatii parhaat mahdolliset raaka-aineet maistuakseen hyvältä. Seitsemän euron peruspizzassa ruokailun puolivälissä suu alkaa olla jo niin tukossa rasvasta, että sitä ei tee mieli syödä loppuun.

Sitkon salaisuus on pohjassa, joka on huolella valmistettu, kaksi päivää kylmässä kohotettu.  Maukas pohja antaa tuen yksinkertaisille täytteille: ei ylenpaltista tomaattikastiketta  tai juustoa. Vaikutelma on raikas, kevyt ja samalla maukas. Sitko osaa tehdä pizzat hyvin.

Mansen parhaat mestat

Karitsaa ravintola C:n tapaan.

Tampere on Suomen uusi kulinaaripääkaupunki! Tai ainakin erittäin vakavasti otettava haastaja Helsingille ja Turulle. Matkailulehti Mondokin nosti  Tampereen esiin kiinnostavaksi kohteeksi ruokamatkailijalle.

Harmittavan harvoin käymme kotikaupungissa syömässä. Pääsyyllinen tähän on intensiivinen ruokamatkailu, tuppaa käymään niin että reissuilla syödään hyvin ja sen jälkeen maksetaan visalaskua tovi jos toinenkin. Käyköhän kenellekään muulle näin?

Mansessa on mahtavia ravintoloita, ja mikä ihaninta nykyään löytyy ravintoloita monenlaisiin fiiliksiin. Maistuisiko fine dining, bistrotunnelma vai huvittaisiko istahtaa näiden välimaastoon sijoittuvaan paikkaan? Tässä on listattu nykyiset suosikkimme illalliselle, lounaalle tai kahveelle.

Silkkaa nautiskelua Berthassa

Tryffeliä bechamel-kastikkeen päällä, sirkulaattorissa kypsennetty täydellinen kananmuna ja rapeaa suppilovahveroa purjon alla piilossa..

Kun puraisee suussaan siansaparosta tehtyä krokettia, ja tuntee rapean rouskahduksen, pehmeän ja rasvaisen täytteen, tietää olevansa taivaassa. Tässä tapauksessa makujen ja rakenteiden taivaassa. Tamperelaisen Ravinteli Berthan ajatukseen kuuluu, että ruhossa kaikki on syötävää.  Jos sitä voi syödä, siitä voi myös tehdä herkullisen annoksen, rouhealla otteella ja rennosti, aikaa ja vaivaa säästämättä.

Tällä kertaa Berthassa käynti on extrakiinnostavaa, koska keittiömestarit ovat ripotelleet meidän keräämiä tryffeleitä lautaselle. Erityistä tryffelimenua ei ole, vaan tryffeliä saa pienellä lisähinnalla mihin annokseen vain, vaikka jälkiruokaan. Kokit ovat kuitenkin innoittuneet tekemään tryffeliväliruoan, joka onkin aivan taivaallinen.

C on koviakin odotuksia parempi

Makuhermoissa on juhlat. Täydellisesti kypsennetty ankan rintafilee, kivipiiraa ja koipea vuohenputken lehdillä koristeltuna.

On se vaan ihanaa kun ravintolakokemus ylittää odotukset! Ravintola C:ssä makuja rakennetaan huolellisesti ja innovatiivisesti. Raaka-aineet ovat laadukkaita, mahdollisimman pitkälle paikallisia ja menu rakennetaan sesongin mukaan – tätä tekee tietysti moni muukin ravintola. Mutta chef Ilkka Isotalo on hullu nero, joka keksii laittaa keittoon hunajamelonia, koska se kaipaa sitä!

Keittiön tervehdys antoi lupauksen. Savustettua ahvenen mätiä ja savuahven moussea. Amuche bouche herätti ruokahalun ja mielenkiinnon sortumatta konstailuun.

Hyvää mättöä Huberissa – mutta riittääkö se?

Ravinteli Huber on unelmaravintola ultimaatum lihansyöjälle. Mekin tykkäämme hyvästä lihasta, mutta. Huber-kokemuksen summaus onkin: ihan kiva, mutta. Näin oli vähän jokaisella ruokailukokemuksen osa-alueella.

Huber on Ravinteli Berthan uusi avaus tamperelaiseen ravintolaelämään. Ravintolan ajatus perustuu aika puhtaasti lihan varaan, joskin kalaa ja kasvistakin on tarjolla. Kyseessä ei ole varsinaisesti perinteinen pihvipaikka, vaan tarjolla on enemmänkin naudan ruhon eri osia, mikä on kiinnostava lähtökohta ravintolalle.

Hans Välimäki on nostanut haastattelussa omasta mielestään Tampereen parhaiksi ravintoloiksi juuri Berthan, Huberin ja Saludin. Bertha ja Salud on näistä jo tullut kokeiltua, joten Huberiin!  Välimäen kanssa emme ole kyllä Saludista samaa mieltä, sen verran monta kertaa sieltä olemme 20 vuoden aikana poistuneet pettyneenä. Ehkäpä isot nimet saavat ankkansa pyydetyllä kypsyysasteella?