Saksan viinien trendejä opiskelemassa Masterclass -tastingissä

Saksassa tehdään nykyään mielenkiintoisia viinejä, mutta niitä ei vaan niin laajalti pääse maistelemaan. Onneksi toukokuussa vietetään taas Riesling- ja Spätburgunder -viikkoja, jolloin ravintoloissa ympäri Suomen on tavallista parempi kattaus saksalaisia viinejä.

Sain kutsun Saksan viinitiedotuksen järjestämään saksalaisten viinien Masterclass -tastingiin. Maisteluun kuului melkoisen kiinnostava tietopaketti saksalaisista viinitrendeistä Master of Wine Romana Echenspergerin johdattelemana.

Advertisement

Kaksi kivaa Pinot Noiria, kolmas erinomainen

Maistelin kolme noin 15 euron hintaista Pinot Noiria, kaksi Marlboroughin alueelta, kolmas Nelsonin alueelta. Kaksi näistä löysi oikein hyvän ruokaparin, kolmas oli koko ajan outo lintu. Lautasella kaverina oli jänistä valkoviinissä, metsäkyyhkyä punaviinikastikkeella ja helmikanaa pekonisella herkkutatilla.

Vegaaniviinien harmoninen, jopa urkuharmoninen tasting

Saaristoreissumme varrelle osui Turun viini- ja ruokafestarit. Mukava tapahtuma Aurajoen rannalla. Lämpöä riitti yllin kyllin, mutta onneksi viinit olivat sopivan viileitä. Viikonlopun aikana olisi ollut useita viinitastingejä, mutta meidän aikatauluumme osui sopivasti vegaaniviinien maistelu.

Mikä tekee viinistä vegaanista? Mitä eläinperäistä käytetään tavan viineissä? Sian rasvasta ja jänteistä tehtyä gelatiinia tai kanan verta, kananmunan kuoria, kalan kiduksia tai uimarakkoa. Ohoh, tiesitkö tämän? Minä en, en ennen kuin Samuli Pasanen kertoi. Tastingin vetänyt Pasanen on tehnyt viiniä kolmella mantereella ja mukana myös järjestämässä Turku Wine & Food Festival -tapahtumaa sekä Three Barrel Projektissa.

Miten kananveri ja muut eläinperäiset aineet korvataan vegaanisessa prosessissa? Aktiivihiilellä tai bentoniitilla. Viinin valmistus on herkkää ja osaamista vaativaa puuhaa ja moni vaihe vaikuttaa viinin makuun ja ulkonäköön. Perinteisissä menetelmissä virheitä ja makua kontrolloidaan kemikaaleilla ja tosiaan jopa kanan verellä. Tieto tästä ei ainakaan tätä sekasyöjää niin hätkäyttänyt, että heittäytyisin tyystin vegaaniviinien pariin. Valikoima on ainakin toistaiseksi kapea ja marginaalinen. Tai ei olekaan! Kun tein Alkon sivuilla vegaaninen viini -haun, tuli tulokseksi 202 tuotetta! Listassa on mukana näköjään oluita ja siidereitäkin. 

Alkon kuplajuomien tasting: ostaisinko vai en?

Kumman kaa? Janszin ostaisin. Olen ostanutkin joskus.

Maistelin kuplajuomia kuukausi sitten Alkon Etikettiklubin laatukuohuviinien tastingissä. Mitä opin? Ostaisin Antinorin Franciacortaa. Ja omasta käsialasta ei saa kovin helposti selkoa kuukauden päästä. Lienee turhaa palata Länsi-Australian Margaret Riverin viinitalojen vierailujen muistiinpanoihin. Miten siitäkin voi olla jo neljä kuukautta?

Maistelutilaisuus oli kaksiosainen. Ensimmäiset neljä kuoharia maistettiin niin, että saimme tietää viineistä nimet ja Alko luonnehdinnat. Seuraavat neljä maistettiin sokkona. Otin maistelun rennoin rantein. Päädyin vain rankkaamaan mistä tykkään, mitä ostaisin ja mikä viineistä ei ole minulle hintansa väärti. Pari suosikkia löytyi, mutta oliko toinen niistä samppanjaa?

Bloggaajailta: pinot noiria, lintuja sekä ruoan ja viinin yhdistämistä

Neljä erilaista pinot noiria, niille sopivaa ruokaa ja samanhenkistä seuraa. Siitä oli marraskuinen hauska ilta tehty. Pullon henki –bloggaajat Katri ja Heikki kutsuivat tutkimaan pinot noirin olemusta ja kokeilemaan millainen ruoka erilaisiin pinoteihin sopii. Maistelimme bloggaajaporukalla viinejä, makustelimme ruokia, ihastelimme makuyhdistelmiä ja sitä miten erilaiselta viinin ja ruoan yhdistelmät voivatkaan maistua.

Grillattu hummeri + tuplatasting: mikä viini ja mikä majo?

Suomeen saa enimmäkseen keitettyjä pakastettuja hummereita. Ne ovat vaan useimmiten olleet jo valmiiksi ylikeitettyjä eikä minkäänmoinen kypsennys ole jalostanut niitä, päinvastoin. Laajamittaisen kokemukseni mukaan. Kolmas kerta toden sanoo, uskoin ja laitoin hummerin grilliin. Minuutti grillissä antoi hummerille juuri sopivan hilloksen maun, etenkin sakset jalostuivat mahtaviksi.

Koska hummeri on harvoin tarjouksessa, ajattelin hoitaa kerralla sekä viini- että majoneesitastingin. Kumpi viini maistuu paremmalta, yhden palstan riesling vai pinot gris reserve? Majoneesi vai kermaviili-majoneesi?

Kohtuuhintaiset rieslingit tastingissä

Vappuna maistelimme Alkon kohtuuhintaisia rieslingejä. Taistingin viineistä kolme tuli Ranskan Alsacesta sekä yksi saksalainen Rheingausta. Hintaluokka on 11-13 euroa, mistä on nykyhinnoilla jo aika haastavaa löytää hyvää viiniä. Selvä suosikki kuitenkin löytyi.

Sokkotastingiin valikoitui viinejä, jotka Juha Berglundin ja Antti Rinta-Huumon Viinistä viiniin -palvelussa on rankattu hyvin hintaluokassaan. Ensi alkuun on tunnustettava väriä, sillä viiniharrastukseni alkoi aikoinaan Viinistä viiniin -kirjoja opiskelemalla ja Viini-lehteä tilaamalla.

Alsacessa tasting on helppoa, valinta vaikeaa

Alsacen viinilaakso koostuu pittoreskien viinikylien helminauhasta Reinjoen ja Vogeesien kukkuloiden välissä. Viinitalojen tarjonta tuntui välillä ylitsepursuavalta, mutta onneksi olimme tehneet kotiläksyjä ja lähdemateriaali oli mukana. Hyviä viinejä on moneen makuun. Kyse onkin siitä miten löydät hämmentävän laajan tarjonnan joukosta omat mieliviinit kotiin vietäväksi?

Lyhyellä, parin viikon lomalla ei kovin kattavaa vertailua parhaista viinitaloista voi tehdä, eikä meillä amatööreillä moiseen olisi kykyjäkään. Nostan tässä esille muutaman viinitalon, joiden viinit osuivat kohdalle ja joista pidimme.

Suutuntuman alueen monipuolisuuteen saa käymällä Alkosta tutun tuottajan cavessa ja vertailemalla viinejä muihin. Itse kokeilimme Dopff & Irionia Riquewihrissä. Viinit olivat varsin keskinkertaisia, eikä hintakaan ollut muihin verrattuna hyvä.

Kylätasting: 60 Alsacen viiniä rivissä

Mathieu Deiss kertoo tilan viineistä. Keskellä kuppi, johon sentin lasillisesta kaadetaan loput pois.

Entiseen synagogaan on katettu Bergheimin kylän yhdeksän tuottajan 60 viiniä maisteltavaksi. On sunnuntai, klo 11 ja kaksi tuntia aikaa. Vähän hirvittää, miten viineistä saa selvää. Miten kannattaa edetä niin, että ainutlaatuisesta tilaisuudesta saa kaiken irti?

Olen päättänyt etukäteen, että en yritäkään maistaa kaikkia viinejä. Ammattilaiset voivat maistaa viinimessuilla sataakin viiniä, ja suun erottelukyky toimii. Olen usein maistanut tastingeissä kuutta viiniä kerrallaan ja joskus viinimatkoilla päivän aikana 20-30 viiniä. Tämä tulee vaatimaan jämäkkää otetta ja keskittyneisyyttä.

Ovella saan käteen maistelulasin ja esitteen, jossa on lueteltu tuottajat ja maisteltavat viinit. Viinit on järjestetty palstoittain. Kultakin palstalta on tarjolla eri tuottajien viinejä. Näin pääsee käsiksi palstan erityispiirteisiin ja haasteisiin paremmin. Samalla korostuu tuottajan taito toteuttaa omaa näkemystään rypälelajikkeiden luonteesta. Tuottajien välillä onkin yllättävän isoja eroja.

Sokkotasting Italian punkuista

Sokkotasting on vinkeää puuhaa, siinä saa testata ja kehittää makuhermojaan. Tällä kertaa tiedämme vain, että lasissa on Italian punkkuja, kaikki muu tulee suulle yllätyksenä. Nyt aistit auki ja viiniterminologiaa peliin!

Viinipullot odottavat jo hupun alla piilossa ja rivissä. Jokaiselle maistelijalle on katettu pöytään lasi per viini ja muistiinpanovälineet. Viinit on avattu tunteja aikaisemmin, jotta niiden aromit olisivat parhaimmillaan. Jokaisen maistajan laseihin kaadetaan muutama sentti jokaista viiniä. Tastingin järjestelyissä tärkeintä on hyvä logiikka – viinien pitää pysyä oikeassa järjestyksessä!

Sokkona, puolisokkona, vertikaalisti…

Tastingtapoja on monia. Viinit voivat olla etukäteen tiedossa, jolloin maistellaan puolisokkona, arvuutellen tai tunnistaen mikä on mitäkin. Usein teemme kotona kahteen pekkaan kahden eri viinin pikatestingin, kumpi on parempaa tai osuu ruokaan paremmin. Haasteeksi voidaan ottaa tiettyjen rypäleiden tunnistamisen tai vuosikertojen vertailun samasta viinistä.

Nyt haemme sokkona porukalla paremmuutta, ulkonäön, tuoksun ja maun perustella. Jokaista viiniä huljutellaan lasissa, katsotaan väriä ja jalkoja – arvuutellaan ikää ja kypsymisvaihetta. Lopuksi viinit pistetään paremmuusjärjestykseen.

Tastingeissa on hauskan harras ja keskittynyt tunnelma – ainakin aluksi. Kuuluu nuuhkimista, lasien kilinää ja välillä jopa ryystämistä. Satunnainen huomio ääneen uuden lasillisen kohdalla: ohoh täällähän on tuhdit tuoksut! Keskustellaan saako näihin nyt eroja, eikös olekin aika samantyyppisiä, paitsi tämä kolmas.

Analyyttisesti tai fiiliksellä

Maistella voi analyyttisesti, purkaa viini osiinsa ja tunnistaa palikoita: Hapot, tanniinit, hedelmäisyys ja niiden välinen tasapaino. Kevyt vai täyteläinen? Maanläheinen vai hienostuneen kuulas? Tallintakuinen?

Viinitermit ovat usein vähintäänkin huvittavia. Sokkomaistelussa ne ovat hyödyllisiä välineitä kun joudut nopeasti luonnehtimaan viiniä ja arvioimaan viinejä suhteessa toisiinsa.

Tastingin voi tehdä myös ihan fiilispohjalla, päättää vaan maistuuko vai ei maistu ja laittaa viinit paremmuusjärjestykseen sitä kautta.

Tuhdimpia punaviinejä maistellessa pöydässä napostellaan välimerellistä salamia, juustoa ja leipää leikkaamaan tanniineja. Monet punaviinit ovat liian tanniinisia ja/tai hapokkaita itsekseen, joten niiden potentiaali ruokajuomaksi ei aukene ilman sopivia naposteltavia. Jos oikein haluat hifistellä, laita kuppiin kahvipapuja tai kuivia kahvinporoja ja virkistä hajuaistia nuuhkaisemalla kahvia viinien välillä.

Maistellessa pohdin mihin ruokaan tämä sopisi: Riittävätkö hapot ankalle? Selvä pihviviini! Tämä menisi paremmin pataruuan kanssa.

Jos intoa riittää, voit pisteyttää viinin eri osa-alueet (ulkonäkö, tuoksu, maku) ja laskea pisteet yhteen. Tai suoraan vain päätät, mikä viini on mielestäsi paras. Koska viinejä tänä iltana on viisi, annan huonoimmalle viidennen sijan ja parhaalle ensimmäisen. Tastingin voittaja on kaikkien maistelijoiden antamien sijapisteiden yhteenlaskettu tulos. Laskutaitoisin ynnää ja julistaa maistelun voittajaviinin numeron – tässäkään vaiheessa viinin nimiä ei tunneta.

Teemme kierroksen siitä miten kukin on luonnehtinut omaa voittajaviiniään. Arviot menevät joskus kovastikin ristiin, mutta eihän kaikki tykkää samoista viineistä tai samoista piirteistä viineissä.

Ja lopulta saamme tietää, mitä on maistettu: toscanalaisia viinejä. Mukana vanha tuttu, vertailun vuoksi, ja erikoisuutena vasta kuukausi sitten pullotettu Montepulciano. Ei mitenkään yllättävää, että huonoiten pärjäsi liian tuore viini. Viini ei ole vielä ehtinyt tasaantua ja kehittyä. Viini ei ollut halvimmasta päästä ja yksi maistaja nosti sen suosikikseen, eli kyllä viinissä pontentiaalia on.

Ja voittaja on…

Kisan voitti hieman yllättäen Bariccin Rosso di Montalcino. Yllättäen siksi, että joukossa oli kovatasoisia punkkuja Montalcinon ja Montelpulcianon kukkuloilta sekä kalteva viini Pisan kulmilta. Toisaalta voittaja oli kaikille maistajille tuttu viini. Itse en tunnistanut viiniä, mutta vuosikerta onkin ollut haastava eikä sitä ole paljoa tullut nautittua.