Tryffelikermaperunat

Ihanaa. Kerrassaan ihanaa on tryffelikermassa hautunut peruna.

Advertisement

Jäähyväiset Brinalle

Olen menettänyt monta asiaa elämän aikana. En käy niitä arvottamaan tai laittamaan vaikeusjärjestykseen. Pahinta on siinä hetkessä, menetystä työstäessä. Olen saattanut hautaan läheisiä. Muitakin kolhuja on tietysti tullut, mutta en niitä avaa tässä, virtuaalielämässä.

Ensimmäisestä tryffelikoirastani Brinasta jouduin luopumaan heinäkuussa. Surutyö on nyt tehty, pääosin. Tänään on haikea päivä, sillä Brina olisi täyttänyt 13 vuotta 29.8.

Tryffelisuolan voittaja on…

Satunnaisgeneraattori internetin syövereistä arpoi voittajan synttäripalkinnolle, tryffelisuolalle. Suolan tryffelipitoisuus on 12 prosenttia. Tryffelit ovat itse kaivettuja, kotimaisia villitryffeleitä.

Tryffelisuolan voitti numero 1 eli Sari! Onnea voittajalle ja kiitos kaikille osallistujille!

Ripaus tryffeliä täytti jo viisi vuotta. 688 artikkelia, joista suurin osa on reseptejä. Joukossa on jonkin verran ruokamatkailua ja viiniaiheita. Paljon vanhoja klassikkoruokia, mutta myös paljon uusia. Jopa suomalaisia perinneruokia, vaikka ne eivät olekaan minusta se kiinnostavin asia keittiössä. Kokemuksen karttuessa olen rohjennut seurata omaa intuitiota, kehitellä uusia ruokia ja etenkin säätää ohjeita oman maun mukaiseksi.

Minusta on aina hauska tarttua uusiin raaka-aineisiin, niin kuin turskan kieliin tai merikorviin. Jopa kaalikääryleisiin. Suomi100 -juhlavuoden kunniaksi tein jopa karjalanpiirakoita. Raportti kokemuksesta tulossa pian.

Raaka-aineet edelleen mielellään läheltä ja tuoreena. Sesonkiajattelu on ollut blogin johtoajatus aivan alusta asti. Silti rakastan merenelävistä kokkaamista – vaikka niitä ei juuri Näsijärvessä kasva. Elämä on kompromisseja, eikä periaatteisiin kannata hirttäytyä.

Suuri kiitos kaikille blogin lukijoille! Kiitos kaikista kommenteista, kehitysehdotuksista ja kannustuksesta. Yksin tätä olisi tylsää harrastaa, joten lukijoiden aina vain kasvava määrä ilahduttaa niin suuresti! Teitä on niin ihanan paljon!

Nauti Ripaus tryffeliä myös Instagramissa, Facebookissa ja Twitterissä.

 

Tryffeliarvonta! Blogi 5 vuotta ja avautumista vailla avautumista

Synttäreiden kunniaksi arvonnassa purkki tryffelisuolaa. Osallistu kertomalla kommenttikentässä mikä blogin ohje on mielestäsi paras.

Viisivuotias ruokablogi on blogivuosissa vankassa keski-iässä. Ripaus tryffeliä on edelleen riippumaton, portaaleihin kuulumaton oman rahan blogi. Marginaalissa, mutta omilla ehdoilla.

Bloggaaminen on säilynyt rakkaana harrastuksena, joka haastaa minua kehittymään ja oppimaan uutta. Harrastuksena, jossa saan käyttää luovuuttani ja huonoja veitsitaitojani. Itse päätän mitä teen ja jätän tekemättä.

Tähän viiteen vuoteen mahtuu paljon elettyä elämää blogin ulkopuolella. Oma valinta ollut, että en avaudu yksityiselämän käänteistä, vaikka näillä käänteillä saisi jo ylimääräisiä klikkiryöpsäyksiä. Koska en hae klikkauksia mainostamilleni tuotteille, vaan bloggaan edelleen omaksi ilokseni, minua kiinnostavat aidot klikit. Joskus tosin huvittelen klikkiotsikoinnilla tähän tyyliin.

Olen onnellinen siitä, että blogivuodet ovat kohdelleet minua kiltisti. Paljon ystävällisiä, kivoja kommentteja, kivaa sosiaalisuutta ruokaihmisten kanssa ja verkostoitumista. Ei vihapostia eikä stalkkaajia. Ehkä juuri siitä johtuen, että tämä on hajuton ja mauton ruokablogi, privaattielämän avautumisten suhteen.

Bloggaajilla on eri strategioita ja linjanvetoja yksityisyyden suhteen. Joku kertoo kriiseistään kaiken ja toivottavasti voimaantuu sen kautta. Joku valjastaa lapsensa, parisuhteensa ja kotinsa bisneksen tueksi. Ok, jos tietää mihin lähtee ja saa itsensä ja perheensä brändäämisestä mielestään riittävän korvauksen jotain kautta. Osa ammattibloggaajista osaa tehdä tämänkin itsensä brändäämisen taitavasti ja tyylillä.

Toinen ääripää on asialinja ja oman persoona nimimerkin takana. Aloitin bloggaamisen tuolla linjalla, koska ajattelin että työ ja hupi oli pidettävä erillään. Sittemmin olen tullut ruokakaapista ulos.

Mutta kukin tyylillään, pääasia mikä kenenkin onnelliseksi tekee.

Itse seuraan mieluummin keskitiellä kulkevia blogeja. Jos jokun instatili tai face on täynnä selfiemaratonia, lopetan seuraamisen. Miksi katsoisin feedissäni loputonta kuvavirtaa tuntemattomasta ihmisestä? Itsestään loputtomasti jorisevia tyyppejä, itseanalyysejä ja oman elämän näyttämöjä en jaksa seurata. Joskus bloggaaminen vaikuttaa narsismin alalajilta. Mutta jos aiheet ruoan ohessa ovat kiinnostavia tai ruokaohjeet hyviä tai mielellään molempia, seuraan.

Kyllä, minullakin vilahtaa koiran ja talonnurkan kuvia. Yksi omakuvakin on blogin historiassa ollut, jopa. Kerron joskus ohjeen lomassa omista toilailuista ja muistelen menneitä, sori siitä. Mutta linjani on pitää ruoka pääosassa, mun lifestyle ja päiväkirjat on muualla.

Ruokamatkat ovat välillä olleet enemmän esillä, viini harvakseltaan. Instassa on toisinaan myös enemmän luontokuvia ja lenkkareita, koska juokseminen on minusta tällä hetkellä se hauskin juttu. Uups, nyt kerroin harrastuksestani ruokaympyrän ulkopuolella. Mutta, eikö liikunta ole se kolikon toinen puoli?

Top100 ruokablogia lopettaa vuoden vaihteessa. Harmittaa sikäli, koska sen kautta on ollut niin näppärää seurata mitä muut ruokabloggaajat kokkaavat. Mikä aines aiheuttaa laajemmin pöhinää? Innostuisinko minäkin tuosta? Mikä pöhinä kasvaa trendiksi, mikä ei. Näin viiden vuoden kokemuksella on ollut erityisen kivaa huomata satokausiajattelun vahvistuminen. Ainahan joku ihanan joulunpunaisia mansikoita hehkuttaa, mutta yhä vain lähiruoan ja sesongin arvostus nousee. Tämän blogin johtolauseeksi kirjasin jo ennen julkaisemista ”raaka-aineet läheltä ja tuoreena”.

Etenkin TOP100:n jo edesmennyt hakutoiminto oli loistava, sitä kautta löysin helpommin joskus silmissäni vilahtaneen ohjeen. Google on toivoton siinä mielessä, melkein yhtä toivoton kuin oma muistini.

Toivottavasti joku bittinikkari kehittää vastaavan, yhtä kätevän seuraamistavan. Jotain noiden algoritmien säätämisistä ymmärtävänä ja työelämän puolella palvelun rakentamisen haasteet kokeneena, ei ole helppo nakki se. Vai onko jossain olemassa jo yhtä kattava ja näppärä palvelu?

Ilman TOP100:sta muiden blogien seuraamiseni varmasti pirstaloituu. Face, Twitter, Instagram ja muut härpäkkeet tuovat esille eri blogeja, ja niidenkin algoritmit päättävät puolestani koska näen jonkin ohjeen noston, jos näen ollenkaan. Minä en sitä päätä, harmikseni.

Synttärisankari lopettaa nyt avautumisen ilman avautumista ja julkistaa blogisynttäreiden kunniaksi tryffelisuolan arvonnan. Alkusyksystä suunnittelin, että viiden blogivuoden kunniaksi arpoisin ihan montaa omatekoista tryffeliherkkua: tryffelihunajaa, tryffeliöljyä ja tryffelisuolaa. Mutta tämän syksyn tryffelisato on ollut kelien vuoksi aika surkea, joten tryffelisuolalla mennään.

Tryffelisuola on tehty maldonsuolasta ja kotimaisesta, itse kaivetusta tryffelistä. Purkissa on 75 grammaa tryffelisuolaa, tryffelipitoisuus on 12 %.

Osallistu kommentoimalla mikä sinusta ollut paras ohje tässä blogissa. Arvontaan ilmoittautuminen päättyy 2.12 klo 24. Saat tiedon voitosta sähköpostiisi, joten jätä sähköpostiosoite.

Nauti Ripaus tryffeliä myös Instagramissa, Facebookissa ja Twitterissä.

Hirvenvasan lapaa valkoviinissä

Kauppahallissa on ollut tarjolla hirveä mukavasti. Tämä lapa oli niin kauniin vaaleaa lihaa, että luulin sitä ensin vasikaksi. Hirven vasan lapaa pitikin käsitellä hellävaroin ja herkästi. Mausteena käytin hirveen mainiosti sopivia tryffelivoita ja tryffelisuolaa. Haudutin lihan hiljalleen valkoviinissä. Voit käyttää myös tryffeliöljyä korvaamaan muut tryffelimausteet.

Niin muheva uunissa kypsytetty hirven osso buco tryffelillä

Hirven ja tryffelin maanläheiset maut sopivat ihanan muhevasti yksiin. Tein hirven osso bucot yksinkertaisesti uunissa, tällä kertaa valkoviinissä. Suussa sulavia tuli!

Pieni tryffelinen hirvenpaisti punaviinissä

Kasuava opiskelijanuoriso ansaitsi hirvipaistia ja viiniä. Me talkoilimme viisi mottia polttopuita kuivaan suojaan. Muhitin hirven kulmapaistin uunissa punaviinissä jo päivällä ja keitin punaviinistä tryffelisen kastikkeen.

Ihanaa tryffeliahventa

Ison marketin kalatiskillä oli tuoreita ahvenia! Ostin niitä melkein vain kannustamismielessä. Kauppiaat, myykää jatkossakin alle kolme päivää sitten kalastettua kalaa. Sen vanhempaa en suostu ostamaan.

Fileoin tuoreet ahvenat, paistoin ja ripotin päälle tryffeliä. Paljon muuta ei tarvitakaan, villiruoan juhlat on siinä.

Jos sinulla ei ole tuoretta tryffeliä, voit käyttää tryffelisuolaa ja tryffelivoita.

Kuhafileet kermaisessa tryffelikastikkeessa ja kimurantti kermasuhde

Tryffelit ovat sesongissa ja tryffelikoirat tikissä, joten tryffeliohjeiden sarja jatkuu. Kuha ja tryffelit ovat ihania yhdessä vain sellaisenaan paistettuna, mutta kaipasin kastiketta. Mieleeni ei vaan tullut kerma ennen kuin kävelin kaupassa kermahyllyn ohi. Nyt minun on pakko pitkin hampain myöntää, kyllä kerma kantaa tryffelin makuja mahtavasti. Friulilainen Livon valkoviini lasissa täydentää yhtälön.

Olen kulkenut kerman ja voin kanssa pitkän matkan. Lapsuudessa kaikki hukutettiin voihin ja kermaan, joten vierotuin niistä vuosiksi. Alussa ohje ja lopussa tilitystä kermasta ja sen asemasta suomalaisessa ruokakulttuurissa.

Karitsan kyljyksiä ja tryffeliä

Karitsaan sopii kotimaisen tryffelin maanläheinen, mutta hienostunut maku. Voit käyttää tuoreen tryffelin puuttuessa tryffelisuolaa, tryffeliöljyä tai tryffelivoita.

Käytin Rekosta löytämiäni Wiljakkalan luomutilan karitsan parikyljyksiä. Loistavan makuista lihaa, lämmin suositus!

Tryffelipolenta

Höyryävä polenta lämmittää syksyn koleassa palelevaa ihmistä. Tryffelin tuoksu herättää varmasti ruokahalun ja polenta kyllä vie nälän. Täydellistä syysruokaa!

Tryffeliset kvenellit härkäpavusta

Tryffelikaudella kokeilen tryffeleitä vähän jokaiseen ruokaan. Ihan kaikkeen ne eivät käy, mutta härkäpapuihin maku sopii. Kauniin vihreä kvenelli maistuu liharuokien lisukkeena. Tai pääruoaksi, jos jaksat kuoria isomman satsin härkäpapuja.

Kanankoipia tryffelikermassa

Ihanan pehmeää, kullankeltaista kanaa ja kermaista tryffelikastiketta. Maku siinsi mielessäni kun heitin kauppakassit kotiin ja lähdin koiran kanssa pikatryffeliin ennen pimeän tuloa. Luomukanan koivet kaipasivat arvoistaan maustetta. Reilussa puolessa tunnissa luotettava tryffelikuononi löysi tarpeeksi tryffeleitä.

Tryffelivoissa grillatut maissit

Tuoreita maisseja grillistä ja tryffelivoita – taivaassa tehty yhdistelmä! Olen aiemmin grillannut maissit suoraan sellaisenaan ja välillä grillaillut kaupan valmiiksi esikypsennettyjä maisseja. Esikypsennetyistä tuntuu puuttuvan maku ja suora grillaus on usein taiteilua kypsymisen ja palamisen välillä.

Suunnittelin että keittäisin maissit suolavedessä ennen grillausta, mutta se keityn maissin suutuntuma ei houkutellut. Onneksi bongasin Maikkarin Grillaamosta vinkin laittaa maissit folioon.

Fasaanin rintaa tryffelivoissa pannulla paistettuna

Ostin Iloisen pojan kauppa-autosta fasaaninrintaa. Tarjosin vieraalle fasaanit pannulta grillin sijaan, sateen ropistessa ulkona. Tryffelivoin, fasaanin ja burgundilaisen maut olivat jälleen mahtavia. Onkos sen parempaa yhtälöä samassa pöydässä kuin vanha ystävä, hyvä ruoka ja mainio viini?

Niin herkut tryffelöidyt fasaanin koivet

Syksyisin tryffelisesonki on niin intensiivinen, että tälle tryffelikaivajalle tulee tryffeliähky, joka kestää aina kevääseen asti. Syksyllä vähän jokaisessa ruoassa on tryffeliä, monta kuukautta. Vasta toukokuun lopussa alkoi tänä vuonna tehdä mieli tryffelillä maustettua jotain hyvää. Löysin fasaaninkoipia kaupan pakastekaapissa.

Voit maustaa fasaanin joko tryffelivoilla tai tryffelisuolalla. Minulla kun sattuu olemaan molempia, käytin vanhaa satoa pois reippaasti. Tryffelivoita ja –suolaa solahti sekä fasaanille että sen kanssa tarjoamaani herkkutattirisottoon.

Blogi 3 vuotta ja pika-arvonta: tryffeliä

Blogi täyttää kolme vuotta! Sen kunniaksi todella nopeat tryffeliarpajaiset! Palkintona kolme aitoa, kotimaista, luonnonvaraista tryffeliä, jonka paino on yhteensä 15 g. Palkinnon arvo on reilut 50 euroa.

Tryffelisieni on tuoretuote, joten arvonnan ja toimituksen kanssa ei aikailla. Ilmoittaudu mukaan arpajaisiin maanantaihin klo 24 mennessä!

Ilmoita halukkuutesi osallistua arvontaan kommenttikenttään, laita mukaan sähköpostiosoitteesi tai blogisi osoite. Otan voittajaan yhteyttä tiistaina ja laitan paketin tulemaan.

Vasikankyljykset pannulla ja tryffelillä

Vasikka ja kotimainen tryffeli vaan ovat täydellinen pari. Tällä kertaa marinoin kyljykset nopeasti, paistoin ne pannulla ja ripottelin tryffeliä päälle.

Tryffelimunakas

Munakas on kotimaisen tryffelisesongin parhaita herkkuja. Luomumunista tehty munakas on mehevä ja se kantaa kauniisti tryffelin maun. Munakasaamiaisen voimalla jaksaa myös mönkiä metsässä koirien kanssa kaivamassa uusia tryffeleitä.

Taivaallista tryffelivasikkaa

Jos tavallinen vasikkapata herkkutateilla on ihanaa, on tryffelinen vasikkapata taivaallista. Kunpa vain kastiketta olisi ollut enemmän.

Ihanaa kaniinia tryffelisinapissa

Ajatus tryffelisinapissa muhitetusta kaniinista on pyörinyt mielessä jo pitkään. Pakastimessa odotti puolikas Urjalan kaniini juuri oikeaa hetkeä. Jääkaapissa odotti puolestaan puolikas purkki tryffelisinappia. Pitkään tryffelikastikkeessa uunissa muhinut kaniini olikin täynnä herkullisen tiivistynyttä makua.

Rapeaa tryffelikanaa

Tässä ohjeessa yhdistyy kaksi perheen omaa klassikkoa, rapeanahkainen kana ja tryffelivoikana. Käytin uuden sadon tryffeleitä, kun niitä yllättäen löytyi jo reippaasti.  Ujutin nahan alle tryffelilastut ja paistoin kanan uunissa rapeaksi. Sanoinkuvailemattoman ihanaa!

Tryffelikoiran synttäripäivällinen

Ihana ja rakas Brina täytti eilen kahdeksan vuotta, ja siirtyi tryffeliveteraanien sarjaan. Moninkertainen mummo ja rautainen tryffelikuono oli ansainnut juhla-ateriansa. Synttäreiden kunniaksi ruokakuppiin tuli perusnappuloiden lisäksi luomunaudan entrecotea. No ei nyt ihan varsinaista pihviä sentään, mutta jänteet ja rasvat grillatuista pihveistä. Kastikkeeksi aina niin raikasta jääkaapin kylmää piimää. Tällä kertaa koira ahmi pihvinjämät ensin!

Kokonainen tryffelivoikana

Mukavampia grillikelejä saa edelleen odottaa, joten tein uunissa paahdettua kullankeltaista luomubroileria tryffelivoilla. Tryffelivoi rapeuttaa nahan ja antaa kanalle sen ihanan kotimaisen tryffelin maun. Voi ujutetaan pursottimella nahan alle.

Tryffelivoilla ja pankojauhoilla kuorrutettua kullankeltaista kanaa

Amerikkalaiseen kuorrutettuun kanaan hierotaan reippaasti voita, mutta oivariinirasia jääkaapissa oli typötyhjä. Pakastimessa on kuitenkin sattuneesta syystä vielä runsaasti tryffelivoita.

Maalaiskanan paistipaloista tuli sisältä ihanan mehevää ja pinnalta herkullisen rapeaa ja kauniin kullankeltaista. Voitelin ne ensin tryffelivoilla ja kuorrutin panko -korppujauhoilla. Tryffelivoi antoi mukavan vivahteen kanalle.

Huomenta, saisiko olla munakokkelia tryffelillä?

Tryffeli ja kanamuna muodostavat klassisen parin. Pehmeän kostea, juuri ja juuri kiinteytynyt munakkokkoli ja kotimainen tryffeli. Tästä ei aamiainen parane!

Radio Suomi klo 17.30: bloggausta ja tryffeleitä

Viritä radiosi tänään klo 17.30 Radio Suomen taajuudelle. Taustapeili -ohjelmassa valmistamme toimittaja Markus Turusen kanssa pestokastiketta pastalle cavolo nero –kaalista ja rupattelemme ruokabloggaamisesta ja tryffelinkaivuusta. Tryffelikoirien riehakas tervehdys voi vaikka kaikua radiosta. Ja nyt vähän hirvittää mitä sitä tulikaan puhuttua…

Punertavaa vasikan paistia ja ihanaa tryffelikastiketta

Tein vasikanpaistia tryffelikastikkeella kylässä käyneille ystäville. Paisti kypsyi juuri sopivan punertavaksi, liha oli pehmeää ja herkullista. Kastike lähes karamellisoitui ja tryffeli oli kastikkeessa parhaimmillaan. Pyyhimme kastiketta pannulta paistinpaloilla, jotta viimeisetkin tipat saatiin suihin.

Ihan parasta hevosen ulkofilettä tryffelillä

Maanläheiset maut rakastavat toisiaan, suomalainen tryffeli, hevosen pihvi ja voi. Paistoin hevosen ulkofileen runsaassa voissa ja raastoin päälle tryffeliä. Pihvien pinta ruskistui kenties reippaasti jonkun makuun, mutta pihveistä tuli täydellisen medium miinus –kypsiä ja paistovoista tiivistyi ihanaa tryffelikastiketta, jossa uuniperunoita piti käyttää hieman lepäilemässä ja imemässä makua.

Tryffelikuonot Aamulehdessä

Koirathan eivät saa koskaan kurotella pöydälle, mutta nyt on erikoistapaus. Cira ihmettelee miksi Brina on päässyt koko aukeaman kuvaan.

Aamulehden torstaisesta Moro-liitteestä löytyy kiva juttu kotimaisista tryffeleistä. Haastattelun lisäksi lehdessä on hauskoja kuvia meidän tryffelikoirista. Mukana myös pari Chef Santerin vinkkiä tryffelivoin monipuoliseen käyttöön.

Jutunteko oli hauskaa, kun valokuvaaja Emil Bobyrevillä oli hieno visio ottaa kuva kuononkorkeudelta. Kuvissa näkyy myös meidän salainen ase, italialainen tryffelikuokka.

Maalaiskanaa ripauksella tryffeliä

Pienikin määrä suomalaista tryffeliä antaa herkän umamisen maun kokonaiselle kananpojalle. Alkukaudesta tryffelit ovat olleet vielä pieniä, mutta onneksi sateet tulivat antamaan vettä janoisille tryffeleille.

Kotimainen tryffeli maustaa rapeakuorisen kokonaisen kananpojan ihanan herkän makuiseksi. Jos käytät tuoretta tryffeliä, lisää se lastuina kanan päälle aivan loppuvaiheessa. Voit käyttää myös tryffelivoita. Parhaiten saat tryffelivoin maut kanaan, jos ujutat voin varovasti nahan alle ennen paistamista. Tryffeliöljyä puolestaan voit hieroa kanan päälle ennen kypsentämistä.

Tämä ohje on julkaistu myös Aamulehden Moro-liitteessä, josta löytyy lisäksi tryffelikoirien ja tryffelinkaivajien haastattelu.

Fabion tryffeliviljelmillä ja tryffelikaupoilla

Marchen mustia kesätryffeleitä. Mustat kultakimpaleet ovat vielä multaisia, sillä ne säilyvät paremmin pesemättöminä.

La Collina del Tartufon tryffeliviljelmä alkaa heti uima-altaan ja agroturismon toimiston takaa. Kymmenen vuotta sitten istutettujen tammentaimien rinne on aidattu vahvalla verkkoaidalla ja lisäksi maan rajassa aidassa kulkee sähkövirta. Ei kaksijalkaisten tryffelivarkaiden takia, vaan villisikojen vuoksi. Ahneet villisiat voisivat pistellä herkut poskiinsa tuosta vain.

Kaksijalkaisia tryffelivarkaita eivät aidatkaan ja sähkövirrat pidättele, sillä metallileikkurilla aidasta pääsee kyllä läpi, jos varkaisiin kyllin paljon haluaa.

Ah, niin hyvää tuorepastaa tryffelikastikkeella

Marchen kesätryffelit ja marchelainen tuore artesaanipasta. Aika lyömätön pari! Sen peittoaa ehkä vain pasta kotimaisilla tryffeleillä. Marchen musta kesätryffeli suostuu luovuttamaan arominsa paremmin kun viipaleita käyttää ihan hieman lämpöisellä pannulla oliiviöljyssä, mistä saadaankin yksinkertainen ja herkullinen kastike.

Hevoscarpaccio ja kesätryffeli

Vahvaa ja hienostunutta ja samalla maanläheistä. Carpaccio hevosen sisäfileestä ja Marchen kesätryffelistä. Myös kotimainen tryffeli käy tähän hienosti, vahvemman makuista kotimaista villitryffeliä tarvitsee vain vähemmän.

Blogi 1 v – lintuhaasteen palkinnoksi tryffelisuolaa

Skumppaa ja kaviaaria! Blogi täyttää tänään vuoden. Kokonaisen!! No, säästämme skumpat viikonloppuun ja juhlimme julkaisemalla lintuhaasteen. Mikä on paras lintuohjeesi? Broileria, metsoa, kanaa, lehtokurppaa, sorsaa, strutsia?

Linkkaa ohje 8.12. mennessä kommenttikenttään ja osallistut haasteeseen, jonka palkintona on purkillinen tryffelisuolaa.

Ennen blogin perustamista pohdimme usean vuoden ajan kaikenlaisen ruokailmaisun vaihtoehtoja. Tekisikö sitä keittokirjan? Ei sentään, ostaisiko sitä joku? Ehkä sittenkin liian työlästä! Ajatus kiteytyi, blogin konsepti tarkentui ja perustamisen tekniset haasteetkin saatiin selätettyä.

Vuosi on nyt haisteltu blogimaailmaa ja kivaa on ollut! Blogistanian virtuaaliruokalan nurkkauksesta on löytynyt paljon samoista asioista eli laadukkaasta kotiruoasta, ravintoloista ja ruoan ja viinin yhdistämisestä kiinnostuneita muita bloggaajia. Pienessä tamperelaisten ruokabloggaajien tapaamisessakin on jo käyty. Kameran käyttö, ruokakuvaus ja tämä valoisa vuodenaika haastavat kuvaajaa sitä enemmän mitä siitä puuhasta oppii…

Lukijoitakin on löytynyt huikean paljon, ennakko-odotuksiin nähden.  Matkalle on mahtunut yksi ihan viralliseen kilpailuun osallistuminen eli Cono Sur –reseptikilpailuun Lempeää lohta tryffelillä – huh, onpa muuten työläs rasti kehitellä tiukkoihin raameihin ohje. Silloin lähdettiin vähän soitellen sotaan, mutta ensi kerraksi viisastuneena – kannattaa varata tarpeeksi aikaa tai jättää väliin.

Parasta aikaa on menossa kaksi hauskaa haastekisaa. Käy äänestämässä riistahaasteessa:

Punertavaa peuranpaistia tai Renesanssisorsaa Onko nälkä –blogissa

sekä

Pataruokahaasteessa Nyhtöhirveä mäntykastikkeella Grillataan ja Chillataan –blogissa.

Hyvien, laadukkaiden ainesten ja lähellä kasvavan ruoan konsepti oli Ripaus tryffeliä -blogin lähtökohta. Tiukkapipoisuutta välttäen, mutta periaatteella. On ollut ilo jakaa onnistumiset (tai syödä hiljakseen kuvauksissa jäähtyneet, vähemmän onnistuneet intoilut). Seuraavaksi haluamme jakaa parhaalle lintureseptille tryffelisuolaa joulupöytään. Linkkaa kommenttikenttään 8.12. mennessä linkki parhaaseen lintureseptiisi!

Suolan (50 g) olemme itse valmistaneet yhdistämällä Maldonsuolaa ja meidän itse kaivamia, tamperelaisia villitryffeleitä.

Kaksi pikkujoulumenua, isommalle ja pienemmälle porukalle

Pikkujouluissahan ei tarvitse syödä jouluista ruokaa, niin kuin ei muuten joulunakaan. Hilpeiden juhlien menu syntyy ennakoimalla ja ryhmätyöllä. Tässä kaksi vaihtoehtoista menua, ensimmäinen isommalle porukalle hitaasti hauduttaen ja etukäteen valmistellen. Pienemmän porukan tiptap -juhlissa tarvitaan ehdottomasti huolellisensorttinen risottovastaava.

Silkkaa nautiskelua Berthassa

Tryffeliä bechamel-kastikkeen päällä, sirkulaattorissa kypsennetty täydellinen kananmuna ja rapeaa suppilovahveroa purjon alla piilossa..

Kun puraisee suussaan siansaparosta tehtyä krokettia, ja tuntee rapean rouskahduksen, pehmeän ja rasvaisen täytteen, tietää olevansa taivaassa. Tässä tapauksessa makujen ja rakenteiden taivaassa. Tamperelaisen Ravinteli Berthan ajatukseen kuuluu, että ruhossa kaikki on syötävää.  Jos sitä voi syödä, siitä voi myös tehdä herkullisen annoksen, rouhealla otteella ja rennosti, aikaa ja vaivaa säästämättä.

Tällä kertaa Berthassa käynti on extrakiinnostavaa, koska keittiömestarit ovat ripotelleet meidän keräämiä tryffeleitä lautaselle. Erityistä tryffelimenua ei ole, vaan tryffeliä saa pienellä lisähinnalla mihin annokseen vain, vaikka jälkiruokaan. Kokit ovat kuitenkin innoittuneet tekemään tryffeliväliruoan, joka onkin aivan taivaallinen.

Ripaus tryffeliä Facebookkiin (varoitus: sisältää juonipaljastuksia)

Parempi myöhään kuin ei silloinkaan! Tryffelin ripauksia voi nyt seurata myös Facebookissa. Tykkäämällä saat näkyviin omalle Facebook –seinällesi blogin päivitykset. Päivityksiä ei tule ilmestymään Facebookkin montaa kertaa päivässä, muutama kerta viikossa korkeitaan, joten mitään yltiöaktiivista virtaa ei tarvitse pelätä.

Saanko esitellä: Merja ja Vesa

Samalla me bloggaajat tulimme ulos nimimerkin suojista. Kun blogia perustettiin viime syksynä, vaivasi ujous ja päädyimme lurkkimaan nimimerkkien taakse. Nyt kun tätä blogimaailmaa on tutkailtu lähes vuoden verran, olemme todenneet että se incognitomeininki on turhaa kainostelua. Prosessia tosin hieman vauhditti sekin, että paikalliset lehdet Aamulehti ja Tamperelainen uutisoivat meidän kaivamista tryffeleistä Ravinteli Berthassa. Foto ois kans kiva: löytyy sieltä Facebookista!

Entäs seuraavaksi? Pitääkö sitä mennä visertämään Twitteriinkin? Onko teillä näkemyksiä ja kokemuksia eri somekanavien sopivuudesta bloggaamisen tueksi tai ruokaohjeiden löytämiseksi?

Anna äänesi lempeästi kypsennetylle lohelle ja kotimaiselle tryffelille!

Tryffelilohi osallistuu pohjoismaiseen reseptikilpailuun. Kisassa etsitään tuoreista kauden raaka-aineista tehtyä kiinnostavaa, oivaltavaa ja uutta luovaa ohjetta. Kilpailun päätuomarina toimii Strömsöstäkin tuttu Michael Björklund.

Olisipa komeaa päästä tarjoamaan tryffelilohta Björklundille, saati maistelemaan päävoittoa, Chileen Cono Surin tilalle. No, siitä haaveillessa maistellaan tryffelilohta Cono Surin Pinot Noir –rypäleestä valmistetun Bicicletan kanssa.

Suos

Tryffeleitä höylätään Berthassa

Viime syksyn isoin muhku oli 48 grammainen tryffeli. Löytyyköhän tänä syksynä yhtä iso?

Mietitkö miltä se kotimainen tryffeli oikein maistuu? Nyt Ravinteli Berthassa on tilaisuus päästä maistamaan. Mika Roito, Pekka Salmela ja Pasi Mamia ovat pistäneet mietintämyssyt päähän ja pohtivat mikä ruoka ja viini parhaiten tuo suomalaisetn tryffelin aromit esiin. Jännityksellä seuraamme mitä myssystä löytyy…

Ravinteli Berthan Facebook –sivulta löytyy vähän lisää juttua tryffelikoirista ja meistä kerääjistä.

Eikun Ravinteli Berthaan pöytää varaamaan!

Vasikankyljykset pannulla (ja taas vähän tryffelliä)

Vasikasta on tullu viime vuosina ehdottomasti yksi lempiraaka-aineistani. Sikäli hassua, että kasvoin maito- ja lihatilalla, jossa syötiin kesätalvet pääasiallisesti naudanlihaa, palapaistina enimmäkseen, joskus jopa suikaleina. Syksyllä mulli teurastettiin. Tuvan pöydällä se pistettiin paloiksi ja pakkaseen. En muista kuitenkaan koskaan lapsuuden kodissa syöneeni naudanfilettä tai vasikan kyljyksiä – olisiko mennyt johonkin parempiin suihin? Lähempää sukua ei ole enää näillä laidunmailla kertomassa mihin fileet ja kyljykset katosivat…

Vasikankyljykset

• kaksi kyljystä ruokailijaa kohti
• jauhoja
• suolaa
• mustapippuria
• kotimaista tryffeliä
• valkoviiniä tai sitruunaa

Kotitekoista raviolia tryffelitäytteellä

Kaupassa myytävät tryffelitäytteiset raviolit kalpenevat omatekoisen tryffelitäytteen rinnalla. Voihan olla, että valmisravioleihin käytettään kesätryffeliä, minkä maku on varsin hailea kotimaiseen villitryffeliin verrattuna.

Italialainen klassikko suomalaisella twistillä: kotimaista tryffeliä ja ricottaa raviolin täytteenä. Raviolien tekeminen käy kätevämmin pastakoneella. Sittenkin puuha on todellista slowfoodia, aikaa kannattaa varata. Neljä kättä on tarpeen monessa vaiheessa. Mutta huumaava maku palkitsee vaivannäön.

Italiaanot osaavat tryffelien ja pastan yhdistelmät. Vertailin verkossa italialaisia reseptejä rakkaan keittokirjan ohjeeseen ja törmäsin videohjeessa vanhaan tuttuun ravintolaan Valpolicellan mailla.

Missä muruseni on? Pian tyynyn sisällä piilossa.

Tryffelin tuoksu leijailee keittiössä

Sienikoirat tietävät kyllä milloin ollaan lähdössä tryffelöimään eikä vain lenkille. Koirat on pakko laittaa oven taakse odottamaan, muuten kenkien pukemisesta ei tule mitään hyppimiseltä ja ulinalta. Vanhempi koira aina vähän hidastelee autoon ja kuljetuskoppiin hyppäämistä, autoilu kun yleensä ei ole koiran lempipuuhaa. Mutta kun tryffelilaukut ja kuokat on mukana, on koira kopissa silmänräpäyksessä.

Herkkää ja vahvaa yhdessä: siikaa ja tryffeliä

Hellästi uunissa kypsennetty siika ja kotimainen villitryffeli. Kalasta tulee matalassa lämmössä lohkeilevan kypsää ja mehevää. Tryffeli maustaa siikafileet ihanasti.

Kotimaisen tryffelin kausi käynnistyy pikkuhiljaa. Sesongin ensimmäinen tryffeliherkku on siika, kypsennettynä Ravintola C:n keittiömestari  Ilkka Isotalon tapaan. Maistoimme keväällä chef Ilkan tekemää mahtavaa kuhaa ja saimme vinkit kypsentämiseen. Kalan hellää kypsentämistä lämpömittarin kanssa uunissa on kokeiltu kotona, se on vaatinut hieman harjoittelua amatööreiltä.

Tryffeliä keksittiin kokeilla ohjeeseen ihan itse. Siitä tulikin aivan mahtavaa, herkkää ja vahvaa yhtä aikaa. Siika kantaa komeasti tryffelin vahvuuden. Kun siikapalanen on nielaistu, suussa soi pehmeä siian maku ja vahva tryffeli. Seuraava palanen, seuraava palanen – mausta ei vaan voi saada kylläkseen.

Alsacen makuja

Kylmäsavustettua ankanfilettä ruokaisassa salaatissa. Paras lounasannos!

Vielä kerran Alsace – nyt ravintolat ja makumaailmat. Viinilaakson ruokakulttuuri nojaa vahvasti saksalaiseen ruokaperinteeseen. Herkullisia aineksia listoilla oli paljon: ankkaa, sammakkoa, etanoita, äyriäisiä, etenkin kampasimpukkaa.

Alsacen ja Vosgesin seudut suorastaan kuhisevat Michelinin BIB-gourmand –suosituksen saaneita paikkoja, tähdistä puhumattakaan. En nostaisi kuitenkaan Alsacea ruokamatkaajan ykköskohteeksi. Toki hyvien viinien takia  kannattaa seudulle hakeutua.

Michelinin suositus on ollut yleensä monessa maassa hyvä ohjenuora, mutta tällä reissulla se tuotti yllättäviäkin pettymyksiä. Esimerkiksi Eguisheimin La Grangeliere tarjosi aivan mitäänsanomattoman makuista haudutettua porsaan poskea. Turckheimin Restaurant l’Abreuvoir, ilman mitään Michelin-mainintoja pystyi hauduttamaan posket pinot noirissa täyteläisen maukkaiksi. Kummankin possuannoksen kera tarjottiin paikallista erikoisuutta, pastataikinasta tehtyjä mykyjä, jotka ensin keitetään ja sitten nopeasti paistetaan – ei mikään kotiin varastettava mykyohje.

Onkiahven = yhden hengen alkupala

Ahvenfilettä sitrusmarinoituna, Aallon ruisleipää ja tryffelivoita.

Onki veteen ja alkupalaa kalastamaan! Onkikaloja väheksytään aivan turhaan. Muutamasta pikkuahvenesta saa jo tuorettakin tuoreempaa graavikalaa ja mielettömän ihanan makuelämyksen vaikka alkupalaksi. Eikä särkeäkään kannata viskata takaisin järveen. Fileoi, suolaa ja pistä pakastimeen – parin päivän päästä tarjolla on gourmet-tason alkupalaa grillissä paahdetun ruisleivän päällä.

Tämä ohje on kuitenkin mökkikauden ja mökkivieraiden kunniaksi kuudelle hengelle.

Tryffelivoita ja valkoista parsaa

Valkoinen parsa ei ole aiemmin oikein kisannut tasapäisesti vihreän kanssa, mutta nyt löytyi yhtälö, joka räjäytti pankin: tryffelivoita ja valkoista parsaa.

Voisula on yksinkertaisin klassisista parsan kastikkeista.  Keitetty vihreä parsa pyöräytetään usein pienessä voinokareessa ja vasta raastetussa parmesaanissa. Kumpaakaan ei löytynyt jääkaapista, joten jouduimme turvautumaan pakastimen tryffelivoivarantoihin.  Yhdistelmä oli aika passeli vihreälle parsalle, joten päätimme kokeilla sitä valkoiseen parsaan. Sen pähkinäisyys saa kotimaisen tryffelin ja voin maun svengaamaan.

Vappumenu: omatekoisia sipsejä, lohisalaattia, parsaa ja tietysti latva-artisokkaa

Kevättä lautasella! Kevyt, mutta runsaan makuinen emulsiokastike valkoviinistä ja luomumunista parsalle.

Vappuillan kekkerien tai wappubrunssin menu syntyy raikkaan ja ruokaisan lohisalaatin ympärille. Kevään juhlaan sopii hyvin parsa ja latva-artisokka. Perunalastujen sijaan maistuvat kotitekoiset sipsit punajuuresta, selleristä, maa-artisokasta ja lehtikaalista. Meillä sipaistaan sämpylän päälle vielä tryffelivoita. Juomaksi juhlan kunniaksi shampanjaa tai kuohuviiniä. Jos kuplat eivät nappaa, rapea riesling kantaa tämän menun mainiosti.

Vappumenu

Parsaa valkoviini-munakastikkeessa

Latva-artisokkia kylmällä mantelikastikkeella

Lohisalaattia luomumunilla ja pähkinöillä

Lehtikaalisipsit Chocochilin tapaan

Juuressipsejä Soul Kitchenin tapaan

Sämpylöitä ja tryffelivoita

Hei hoi hauki – kvenellit tryffelivoissa

Pannulla paistetut haukipyörykät, vihreitä papuja ja porkkana-palsternakkapyre.

Hauen perusmaku on omiaan kantamaan muita makuja ja sopii yksiin kotimaisen villitryffelin kanssa. Hauen ruodotkin kesyyntyvät kun hauki fileoidaan ja ajetaan yleiskoneella päreiksi kvenellitaikinaa varten.

Haukikvenelleistä eli haukipullista on lukuisia eri muunnelmia. Koska me pidämme yksinkertaisesta ruuasta, anna tässä perusohjeen, jota voi sitten mielensä mukaan muunnella.

Kvenellit

• 500g haukifileitä (noin kiloinen hauki)
• 3 kanamunaa
• 2 dl (ruoka)kermaa
• 50 g huoneenlämpöistä (tryffeli)voita
• mustapippuria rouhittuna
• 1 tl (meri)suolaa
• 1 tl chayennepippuria

Jos ei satu olemaan tuoretta kalaa, tähän toimii hyvin myös pakastettu haukifilee. Joten kyllä sitä haukea kannattaa pakastaa, mutta jatkojalostuksen kannalta on hyvä tuupata kala pakkaseen fileinä.