Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.


4 kommenttia

Tryffelisuolan voittaja on…

Satunnaisgeneraattori internetin syövereistä arpoi voittajan synttäripalkinnolle, tryffelisuolalle. Suolan tryffelipitoisuus on 12 prosenttia. Tryffelit ovat itse kaivettuja, kotimaisia villitryffeleitä.

Tryffelisuolan voitti numero 1 eli Sari! Onnea voittajalle ja kiitos kaikille osallistujille!

Ripaus tryffeliä täytti jo viisi vuotta. 688 artikkelia, joista suurin osa on reseptejä. Joukossa on jonkin verran ruokamatkailua ja viiniaiheita. Paljon vanhoja klassikkoruokia, mutta myös paljon uusia. Jopa suomalaisia perinneruokia, vaikka ne eivät olekaan minusta se kiinnostavin asia keittiössä. Kokemuksen karttuessa olen rohjennut seurata omaa intuitiota, kehitellä uusia ruokia ja etenkin säätää ohjeita oman maun mukaiseksi.

Minusta on aina hauska tarttua uusiin raaka-aineisiin, niin kuin turskan kieliin tai merikorviin. Jopa kaalikääryleisiin. Suomi100 -juhlavuoden kunniaksi tein jopa karjalanpiirakoita. Raportti kokemuksesta tulossa pian.

Raaka-aineet edelleen mielellään läheltä ja tuoreena. Sesonkiajattelu on ollut blogin johtoajatus aivan alusta asti. Silti rakastan merenelävistä kokkaamista – vaikka niitä ei juuri Näsijärvessä kasva. Elämä on kompromisseja, eikä periaatteisiin kannata hirttäytyä.

Suuri kiitos kaikille blogin lukijoille! Kiitos kaikista kommenteista, kehitysehdotuksista ja kannustuksesta. Yksin tätä olisi tylsää harrastaa, joten lukijoiden aina vain kasvava määrä ilahduttaa niin suuresti! Teitä on niin ihanan paljon!

Nauti Ripaus tryffeliä myös Instagramissa, Facebookissa ja Twitterissä.

 

Mainokset


49 kommenttia

Tryffeliarvonta! Blogi 5 vuotta ja avautumista vailla avautumista

Synttäreiden kunniaksi arvonnassa purkki tryffelisuolaa. Osallistu kertomalla kommenttikentässä mikä blogin ohje on mielestäsi paras.

Viisivuotias ruokablogi on blogivuosissa vankassa keski-iässä. Ripaus tryffeliä on edelleen riippumaton, portaaleihin kuulumaton oman rahan blogi. Marginaalissa, mutta omilla ehdoilla.

Bloggaaminen on säilynyt rakkaana harrastuksena, joka haastaa minua kehittymään ja oppimaan uutta. Harrastuksena, jossa saan käyttää luovuuttani ja huonoja veitsitaitojani. Itse päätän mitä teen ja jätän tekemättä.

Tähän viiteen vuoteen mahtuu paljon elettyä elämää blogin ulkopuolella. Oma valinta ollut, että en avaudu yksityiselämän käänteistä, vaikka näillä käänteillä saisi jo ylimääräisiä klikkiryöpsäyksiä. Koska en hae klikkauksia mainostamilleni tuotteille, vaan bloggaan edelleen omaksi ilokseni, minua kiinnostavat aidot klikit. Joskus tosin huvittelen klikkiotsikoinnilla tähän tyyliin.

Olen onnellinen siitä, että blogivuodet ovat kohdelleet minua kiltisti. Paljon ystävällisiä, kivoja kommentteja, kivaa sosiaalisuutta ruokaihmisten kanssa ja verkostoitumista. Ei vihapostia eikä stalkkaajia. Ehkä juuri siitä johtuen, että tämä on hajuton ja mauton ruokablogi, privaattielämän avautumisten suhteen.

Bloggaajilla on eri strategioita ja linjanvetoja yksityisyyden suhteen. Joku kertoo kriiseistään kaiken ja toivottavasti voimaantuu sen kautta. Joku valjastaa lapsensa, parisuhteensa ja kotinsa bisneksen tueksi. Ok, jos tietää mihin lähtee ja saa itsensä ja perheensä brändäämisestä mielestään riittävän korvauksen jotain kautta. Osa ammattibloggaajista osaa tehdä tämänkin itsensä brändäämisen taitavasti ja tyylillä.

Toinen ääripää on asialinja ja oman persoona nimimerkin takana. Aloitin bloggaamisen tuolla linjalla, koska ajattelin että työ ja hupi oli pidettävä erillään. Sittemmin olen tullut ruokakaapista ulos.

Mutta kukin tyylillään, pääasia mikä kenenkin onnelliseksi tekee.

Itse seuraan mieluummin keskitiellä kulkevia blogeja. Jos jokun instatili tai face on täynnä selfiemaratonia, lopetan seuraamisen. Miksi katsoisin feedissäni loputonta kuvavirtaa tuntemattomasta ihmisestä? Itsestään loputtomasti jorisevia tyyppejä, itseanalyysejä ja oman elämän näyttämöjä en jaksa seurata. Joskus bloggaaminen vaikuttaa narsismin alalajilta. Mutta jos aiheet ruoan ohessa ovat kiinnostavia tai ruokaohjeet hyviä tai mielellään molempia, seuraan.

Kyllä, minullakin vilahtaa koiran ja talonnurkan kuvia. Yksi omakuvakin on blogin historiassa ollut, jopa. Kerron joskus ohjeen lomassa omista toilailuista ja muistelen menneitä, sori siitä. Mutta linjani on pitää ruoka pääosassa, mun lifestyle ja päiväkirjat on muualla.

Ruokamatkat ovat välillä olleet enemmän esillä, viini harvakseltaan. Instassa on toisinaan myös enemmän luontokuvia ja lenkkareita, koska juokseminen on minusta tällä hetkellä se hauskin juttu. Uups, nyt kerroin harrastuksestani ruokaympyrän ulkopuolella. Mutta, eikö liikunta ole se kolikon toinen puoli?

Top100 ruokablogia lopettaa vuoden vaihteessa. Harmittaa sikäli, koska sen kautta on ollut niin näppärää seurata mitä muut ruokabloggaajat kokkaavat. Mikä aines aiheuttaa laajemmin pöhinää? Innostuisinko minäkin tuosta? Mikä pöhinä kasvaa trendiksi, mikä ei. Näin viiden vuoden kokemuksella on ollut erityisen kivaa huomata satokausiajattelun vahvistuminen. Ainahan joku ihanan joulunpunaisia mansikoita hehkuttaa, mutta yhä vain lähiruoan ja sesongin arvostus nousee. Tämän blogin johtolauseeksi kirjasin jo ennen julkaisemista ”raaka-aineet läheltä ja tuoreena”.

Etenkin TOP100:n jo edesmennyt hakutoiminto oli loistava, sitä kautta löysin helpommin joskus silmissäni vilahtaneen ohjeen. Google on toivoton siinä mielessä, melkein yhtä toivoton kuin oma muistini.

Toivottavasti joku bittinikkari kehittää vastaavan, yhtä kätevän seuraamistavan. Jotain noiden algoritmien säätämisistä ymmärtävänä ja työelämän puolella palvelun rakentamisen haasteet kokeneena, ei ole helppo nakki se. Vai onko jossain olemassa jo yhtä kattava ja näppärä palvelu?

Ilman TOP100:sta muiden blogien seuraamiseni varmasti pirstaloituu. Face, Twitter, Instagram ja muut härpäkkeet tuovat esille eri blogeja, ja niidenkin algoritmit päättävät puolestani koska näen jonkin ohjeen noston, jos näen ollenkaan. Minä en sitä päätä, harmikseni.

Synttärisankari lopettaa nyt avautumisen ilman avautumista ja julkistaa blogisynttäreiden kunniaksi tryffelisuolan arvonnan. Alkusyksystä suunnittelin, että viiden blogivuoden kunniaksi arpoisin ihan montaa omatekoista tryffeliherkkua: tryffelihunajaa, tryffeliöljyä ja tryffelisuolaa. Mutta tämän syksyn tryffelisato on ollut kelien vuoksi aika surkea, joten tryffelisuolalla mennään.

Tryffelisuola on tehty maldonsuolasta ja kotimaisesta, itse kaivetusta tryffelistä. Purkissa on 75 grammaa tryffelisuolaa, tryffelipitoisuus on 12 %.

Osallistu kommentoimalla mikä sinusta ollut paras ohje tässä blogissa. Arvontaan ilmoittautuminen päättyy 2.12 klo 24. Saat tiedon voitosta sähköpostiisi, joten jätä sähköpostiosoite.

Nauti Ripaus tryffeliä myös Instagramissa, Facebookissa ja Twitterissä.


5 kommenttia

Hirvenvasan lapaa valkoviinissä

Kauppahallissa on ollut tarjolla hirveä mukavasti. Tämä lapa oli niin kauniin vaaleaa lihaa, että luulin sitä ensin vasikaksi. Hirven vasan lapaa pitikin käsitellä hellävaroin ja herkästi. Mausteena käytin hirveen mainiosti sopivia tryffelivoita ja tryffelisuolaa. Haudutin lihan hiljalleen valkoviinissä. Voit käyttää myös tryffeliöljyä korvaamaan muut tryffelimausteet.

Lue loppuun


Jätä kommentti

Niin muheva uunissa kypsytetty hirven osso buco tryffelillä

Hirven ja tryffelin maanläheiset maut sopivat ihanan muhevasti yksiin. Tein hirven osso bucot yksinkertaisesti uunissa, tällä kertaa valkoviinissä. Suussa sulavia tuli! Lue loppuun


2 kommenttia

Pieni tryffelinen hirvenpaisti punaviinissä

Kasuava opiskelijanuoriso ansaitsi hirvipaistia ja viiniä. Me talkoilimme viisi mottia polttopuita kuivaan suojaan. Muhitin hirven kulmapaistin uunissa punaviinissä jo päivällä ja keitin punaviinistä tryffelisen kastikkeen. Lue loppuun


Jätä kommentti

Ihanaa tryffeliahventa

Ison marketin kalatiskillä oli tuoreita ahvenia! Ostin niitä melkein vain kannustamismielessä. Kauppiaat, myykää jatkossakin alle kolme päivää sitten kalastettua kalaa. Sen vanhempaa en suostu ostamaan.

Fileoin tuoreet ahvenat, paistoin ja ripotin päälle tryffeliä. Paljon muuta ei tarvitakaan, villiruoan juhlat on siinä.

Jos sinulla ei ole tuoretta tryffeliä, voit käyttää tryffelisuolaa ja tryffelivoita. Lue loppuun


2 kommenttia

Kuhafileet kermaisessa tryffelikastikkeessa ja kimurantti kermasuhde

Tryffelit ovat sesongissa ja tryffelikoirat tikissä, joten tryffeliohjeiden sarja jatkuu. Kuha ja tryffelit ovat ihania yhdessä vain sellaisenaan paistettuna, mutta kaipasin kastiketta. Mieleeni ei vaan tullut kerma ennen kuin kävelin kaupassa kermahyllyn ohi. Nyt minun on pakko pitkin hampain myöntää, kyllä kerma kantaa tryffelin makuja mahtavasti. Friulilainen Livon valkoviini lasissa täydentää yhtälön.

Olen kulkenut kerman ja voin kanssa pitkän matkan. Lapsuudessa kaikki hukutettiin voihin ja kermaan, joten vierotuin niistä vuosiksi. Alussa ohje ja lopussa tilitystä kermasta ja sen asemasta suomalaisessa ruokakulttuurissa. Lue loppuun