Synttäreiden kunniaksi arvonnassa purkki tryffelisuolaa. Osallistu kertomalla kommenttikentässä mikä blogin ohje on mielestäsi paras.
Viisivuotias ruokablogi on blogivuosissa vankassa keski-iässä. Ripaus tryffeliä on edelleen riippumaton, portaaleihin kuulumaton oman rahan blogi. Marginaalissa, mutta omilla ehdoilla.
Bloggaaminen on säilynyt rakkaana harrastuksena, joka haastaa minua kehittymään ja oppimaan uutta. Harrastuksena, jossa saan käyttää luovuuttani ja huonoja veitsitaitojani. Itse päätän mitä teen ja jätän tekemättä.
Tähän viiteen vuoteen mahtuu paljon elettyä elämää blogin ulkopuolella. Oma valinta ollut, että en avaudu yksityiselämän käänteistä, vaikka näillä käänteillä saisi jo ylimääräisiä klikkiryöpsäyksiä. Koska en hae klikkauksia mainostamilleni tuotteille, vaan bloggaan edelleen omaksi ilokseni, minua kiinnostavat aidot klikit. Joskus tosin huvittelen klikkiotsikoinnilla tähän tyyliin.
Olen onnellinen siitä, että blogivuodet ovat kohdelleet minua kiltisti. Paljon ystävällisiä, kivoja kommentteja, kivaa sosiaalisuutta ruokaihmisten kanssa ja verkostoitumista. Ei vihapostia eikä stalkkaajia. Ehkä juuri siitä johtuen, että tämä on hajuton ja mauton ruokablogi, privaattielämän avautumisten suhteen.
Bloggaajilla on eri strategioita ja linjanvetoja yksityisyyden suhteen. Joku kertoo kriiseistään kaiken ja toivottavasti voimaantuu sen kautta. Joku valjastaa lapsensa, parisuhteensa ja kotinsa bisneksen tueksi. Ok, jos tietää mihin lähtee ja saa itsensä ja perheensä brändäämisestä mielestään riittävän korvauksen jotain kautta. Osa ammattibloggaajista osaa tehdä tämänkin itsensä brändäämisen taitavasti ja tyylillä.
Toinen ääripää on asialinja ja oman persoona nimimerkin takana. Aloitin bloggaamisen tuolla linjalla, koska ajattelin että työ ja hupi oli pidettävä erillään. Sittemmin olen tullut ruokakaapista ulos.
Mutta kukin tyylillään, pääasia mikä kenenkin onnelliseksi tekee.
Itse seuraan mieluummin keskitiellä kulkevia blogeja. Jos jokun instatili tai face on täynnä selfiemaratonia, lopetan seuraamisen. Miksi katsoisin feedissäni loputonta kuvavirtaa tuntemattomasta ihmisestä? Itsestään loputtomasti jorisevia tyyppejä, itseanalyysejä ja oman elämän näyttämöjä en jaksa seurata. Joskus bloggaaminen vaikuttaa narsismin alalajilta. Mutta jos aiheet ruoan ohessa ovat kiinnostavia tai ruokaohjeet hyviä tai mielellään molempia, seuraan.
Kyllä, minullakin vilahtaa koiran ja talonnurkan kuvia. Yksi omakuvakin on blogin historiassa ollut, jopa. Kerron joskus ohjeen lomassa omista toilailuista ja muistelen menneitä, sori siitä. Mutta linjani on pitää ruoka pääosassa, mun lifestyle ja päiväkirjat on muualla.
Ruokamatkat ovat välillä olleet enemmän esillä, viini harvakseltaan. Instassa on toisinaan myös enemmän luontokuvia ja lenkkareita, koska juokseminen on minusta tällä hetkellä se hauskin juttu. Uups, nyt kerroin harrastuksestani ruokaympyrän ulkopuolella. Mutta, eikö liikunta ole se kolikon toinen puoli?
Top100 ruokablogia lopettaa vuoden vaihteessa. Harmittaa sikäli, koska sen kautta on ollut niin näppärää seurata mitä muut ruokabloggaajat kokkaavat. Mikä aines aiheuttaa laajemmin pöhinää? Innostuisinko minäkin tuosta? Mikä pöhinä kasvaa trendiksi, mikä ei. Näin viiden vuoden kokemuksella on ollut erityisen kivaa huomata satokausiajattelun vahvistuminen. Ainahan joku ihanan joulunpunaisia mansikoita hehkuttaa, mutta yhä vain lähiruoan ja sesongin arvostus nousee. Tämän blogin johtolauseeksi kirjasin jo ennen julkaisemista ”raaka-aineet läheltä ja tuoreena”.
Etenkin TOP100:n jo edesmennyt hakutoiminto oli loistava, sitä kautta löysin helpommin joskus silmissäni vilahtaneen ohjeen. Google on toivoton siinä mielessä, melkein yhtä toivoton kuin oma muistini.
Toivottavasti joku bittinikkari kehittää vastaavan, yhtä kätevän seuraamistavan. Jotain noiden algoritmien säätämisistä ymmärtävänä ja työelämän puolella palvelun rakentamisen haasteet kokeneena, ei ole helppo nakki se. Vai onko jossain olemassa jo yhtä kattava ja näppärä palvelu?
Ilman TOP100:sta muiden blogien seuraamiseni varmasti pirstaloituu. Face, Twitter, Instagram ja muut härpäkkeet tuovat esille eri blogeja, ja niidenkin algoritmit päättävät puolestani koska näen jonkin ohjeen noston, jos näen ollenkaan. Minä en sitä päätä, harmikseni.
Synttärisankari lopettaa nyt avautumisen ilman avautumista ja julkistaa blogisynttäreiden kunniaksi tryffelisuolan arvonnan. Alkusyksystä suunnittelin, että viiden blogivuoden kunniaksi arpoisin ihan montaa omatekoista tryffeliherkkua: tryffelihunajaa, tryffeliöljyä ja tryffelisuolaa. Mutta tämän syksyn tryffelisato on ollut kelien vuoksi aika surkea, joten tryffelisuolalla mennään.
Tryffelisuola on tehty maldonsuolasta ja kotimaisesta, itse kaivetusta tryffelistä. Purkissa on 75 grammaa tryffelisuolaa, tryffelipitoisuus on 12 %.
Osallistu kommentoimalla mikä sinusta ollut paras ohje tässä blogissa. Arvontaan ilmoittautuminen päättyy 2.12 klo 24. Saat tiedon voitosta sähköpostiisi, joten jätä sähköpostiosoite.
Nauti Ripaus tryffeliä myös Instagramissa, Facebookissa ja Twitterissä.
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...
Ripaus tryffeliä 