Kannan korteni kekoon liikenneturvallisuuden ja lähiruoan eteen ostamalla aina kotimaista peuraa, kun tilaisuus siihen tulee. En tiedä viihtyvätkö peurat ja herkkutatit täsmälleen samoissa maastoissa, mutta ainakin padassa ne sopivat upeasti yhteen. Lue loppuun
Hitaasti ja hartaasti herkullinen brisket syntyy. Mehevän ja murean naudan rinnan eli brisketin grillaaminen vaatii esivalmisteluja hyvissä ajoin. Mutta sen valmistaminen onnistuu myös ilman tuntitolkulla posottavia spesiaaligrillejä, kun esikypsennys tehdään uunissa. Mahtavan herkullista tulee näinkin! Lue loppuun
Pannulla kauniiksi ruskistettu ja uunissa loppuun silaistu saksanhirven paahtopaisti on pehmeää lihaa jos mikä. Suussa sulavaa kuin paras filepihvi, mutta niin paljon maukkaampaa! Lue loppuun
Leikkuulaudalla on ihanan kaunista vasikan lihaa, enää pitää vain päättää miten valmistaa. Olisin voinut laittaa lavat uuniin herkkutattien kera, vanhalla suosikkitavalla, mutta juuri edellisenä iltana söimme peuran potkia herkkutattien kera.
Inspiraatio löytyi Mario Batalin sivuilta, jossa chef yhdisti vasikkaan fenkolia. Oi kun ne sopivatkin hienosti yksiin!
Yksi vahvimmista makumuistoistani on amaronessa haudutettu hevoskastike Valpolicellassa, Fumanen kylässä. Ah niin pehmeää ja täyteläistä syvyyttä! Veronalainen hevoskastike marinoidaan Amarone-viinissä kolme päivää. Marinoin Paijan hevosen paahtopaistia kaksi päivää hieman halvemmassa punaviinissä ja siitä tuli aivan mahdottoman herkullista!
Veronalainen keittiö on saanut vaikutteita Unkarista, joten joissain ohjeissa kastike maustetaan paprikajauheella. Sujautin mukaan myös hieman savupaprikaa ja kastikkeen maku syveni entisestään. Lue loppuun
Vasikanpotkat köllivät pöydällä ja hirmuinen kiire. Potkia pitäisi kypsentää uunissä vähintään kaksi tuntia. Mitään ohjeita tässä ehdi etsimään, intuitiolla mennään. Paistoin pinnat kiinni, kaadoin makea-aromista valkoviiniä pataan ja heitin päälle vähän mausteita. 2,5 tunnin päästä söimme loistavan makuista vasikkaa. Lue loppuun
Tein vasikanpaistia tryffelikastikkeella kylässä käyneille ystäville. Paisti kypsyi juuri sopivan punertavaksi, liha oli pehmeää ja herkullista. Kastike lähes karamellisoitui ja tryffeli oli kastikkeessa parhaimmillaan. Pyyhimme kastiketta pannulta paistinpaloilla, jotta viimeisetkin tipat saatiin suihin. Lue loppuun
Italialaisessa klassikossa yhdistyvät hienosti hennon vasikan, suolaisen parmankinkun, vahvan salvian ja makean marsalan maut. Voit jauhottaa leikkeet tai jättää jauhottamatta. Minä suosin jauhottamista, koska jauhot samalla sakeuttavat kastikkeen.
Viikonloppu ja lopultakin sienikori täynnä pulleita tatteja. Risottoa tuoreista herkkutateista juhlan kunniaksi! Syksy pimenee. Täyteläinen ja herkullinen herkkutattirisotto lohduttaa ja lämmittää. Kaikukaipuu iskee. Herkkä risotto tuo palasen italialaista keittiötä parhaimmillaan kotipöytään, jossa ruokailijat jo istuvat odottamassa. Risotto on nimittäin niitä ruokia, joka ei odota syöjiä. Lue loppuun
Napolilaista naudanpataa marinoidaan 12 tuntia kanelin, neilikan, muskottipähkinän ja yrttien kanssa punaviinissä.
Stufato alla Napolitana eli napolilainen lihapata maustetaan yllättävän suomalaisilla joulumausteilla, mutta se ei maistu pipareille eikä maustekakulle! Neljä tuntia uunissa haudutettava pata on mehevää ja muhevan rustiikkisen makuista.
Naudan niskaa tai lapaa marinoidaan hyvä tovi neilikan, muskottipähkinän ja punaviinin kanssa ja muhitetaan uunissa neljä tuntia tomaattimurskan kanssa. Lue loppuun
Parasta lihaa pitkään aikaan! Pehmeän riistainen maku pääsee oikeuksiinsa kun peuran paistin jättää roseen punaiseksi.
Pakkasessa odotti muhkea pirkanmaalainen 1,5 kg peurapaisti sopivaa hetkeä ja nyt se tuli syksyn ja hyvän paistinkaipuun muodossa. Ei siinä sen kummempaa juhlaa tarvittu.
Pikkujouluissahan ei tarvitse syödä jouluista ruokaa, niin kuin ei muuten joulunakaan. Hilpeiden juhlien menu syntyy ennakoimalla ja ryhmätyöllä. Tässä kaksi vaihtoehtoista menua, ensimmäinen isommalle porukalle hitaasti hauduttaen ja etukäteen valmistellen. Pienemmän porukan tiptap -juhlissa tarvitaan ehdottomasti huolellisensorttinen risottovastaava.
Uunifenkolit ja mantelit tuovat pehmeään annokseen mukavaa rapeutta.
Mehevä, maukas ja edullinen naudan poski on yksi hyvä syy lisää kiertää loppuviikosta Tampereen kauppahallin lihakaupat. Laatuliha möi poskea sonnin poskena ja koosta päätellen se sitä olikin, koska yksi poski painoi sopivat 700 grammaa. Hyvän kokoinen kolmen päivälliselle. Pikaruokaa tästä ei tule, mutta ei toisaalta vaadi paljon työtäkään. Kun aamulla pistää sopivan lämpöiseen uuniin, on illalla pääruoka valmis. Lue loppuun
Tuoreet viikunat ja ilmakuivattu kinkku on kesäisten alkupalojen suosikki. Viikunoiden paras sesonki kuitenkin osuu Suomessa viileämmälle keleille. Kauniita viikunoita tuoksutellessa kaipasinkin lämmintä antipastia. Tytär bongasi Tumblrista herkullisen näköisen kuvan ja ihanaa paistettu viikuna leivällä onkin!
Ohje onkin kiva twistiversio klassiseen parmankinkku-mozzarella –crostinista. Karamellisoitu sipuli ja vuohenjuusto antavat hienoa vastapainoa ilmakuivatulle kinkulle ja makeille viikunoille. Lue loppuun
Karitsanpotka on kiireettömän herkkua. Mitä pidempään maltat haudutella, sitä parempaa tulee. Potkia tarvitaan yksi per ruokailija ja niitä haudutetaan 120 asteessa 3-5 tuntia. Muu onkin sitten vapaammin valittavissa. Erilaisia lempijuureksia tai yrttejä voi käyttää maun mukaan. Me olemme päätyneet aika yksinkertaiseen versioon, missä potkan oma maku korostuu. Lue loppuun
Vasikasta on tullu viime vuosina ehdottomasti yksi lempiraaka-aineistani. Sikäli hassua, että kasvoin maito- ja lihatilalla, jossa syötiin kesätalvet pääasiallisesti naudanlihaa, palapaistina enimmäkseen, joskus jopa suikaleina. Syksyllä mulli teurastettiin. Tuvan pöydällä se pistettiin paloiksi ja pakkaseen. En muista kuitenkaan koskaan lapsuuden kodissa syöneeni naudanfilettä tai vasikan kyljyksiä – olisiko mennyt johonkin parempiin suihin? Lähempää sukua ei ole enää näillä laidunmailla kertomassa mihin fileet ja kyljykset katosivat…
Kaksi suosikkiainesta yhdessä! Sydän aivan hypähti kun näin nipun umbrialaisia ohjeita, joissa haudutellaan kaniinia ja latva-artisokkaa lihaliemessä, viinissä tai tomaattikastikkeessa.
Pilko kokonainen kaniini muuten täältä löytyvän ohjeen mukaan, paitsi kyljyksiä ei tällä kertaa tarvitse pilkkoa. Selkäfileet voi jättää satulaksi tai leikata pitkittäin selkärankaa pitkin. Lue loppuun
Kokonaisesta kaniinista saatiin kolmea ruokaa. Kyljykset paistettiin erikseen lämpimäksi alkupalaksi. Pääruoaksi muhitettiin kania tomaatti-valkoviinikastikkeessa eli kaniinia metsästäjän tapaan.
Taas tavallisen lauantaipäivällisen tekeminen lähti lapasesta. Alun perin piti tehdä vain alkupalaa ja pääruoka. Alkupalaksi raakakypsennettyä siikaa ja pääruoaksi kaniinia metsästäjän tapaan, kasvislisukkeineen. Mutta sitten se kani karkasi käsistä…
Matkan varrella tuli mieleen, että italialainen perheenemäntä tarjoaa välipastan kastikkeeksi usein pääruoasta liikenevän kastikkeen. Ja kaniinin kyljyksistä sai vielä näppärästi lämpimän alkupalan.
Malesialaista siikaa raakakypsennettynä, viinisuositus pinot gris
Kaniinin kyljykset, viinisuositus Sanzeno cabernet
Cacciotore –kastiketta ja pastaa, viinisuositus kevyt chianti
Kaniinia tomaatti-valkoviinikastikkeella ja vihreitä papuja, viinisuositus kevyt chianti tai Valpolicella classico
Valentina Cubin Ripasso ja Amarone pääsivät isänpäivän aaton tastingiin.
Isänpäivän kunniaksi kaivettiin viinikellarista Valentina Cubin Amarone ja Ripasso. Alkupalaksi kampasimpukoita Guileran cavalla.
Kampasimpukat marinoidaan tunnin verran valkosipulin ja chilin kera oliiviöljyssä. sulata voi kuumalla pannulla ja kun vaahto on laskeutunut, lisää kampasimpukat. Paista nopeasti väri pintaa ja käännä. Paistoaika riippuu simpukoiden koosta, mutta 2-3 minuttia puoletaan. Parhaimmillaan paistettu pinta on kauniisti ruskistuneen karamellisointunut ja halkaistaessa kampasimpukka kiiltää sisältä.
Valpolicellan kaveriksi paistettiin naudan entrecote kokonaisena
Liha suolataan ja pippuroidaan kevysti. Sulatetaan voi pannulla, ja otetaan nopeasti ruskea pinta. Kääri liha folioon, nosta paketti uunivuokaan, aseta paistolämpömittari lihaan ja nosta vuoka uuniin. Kun mittari näyttää 60 astetta,, liha on sisältä punaista. – Tämä tosin kestää noin 20 min, ja lopulta olisin halunnut lihan punaisempana. Ota liha uunista, avaa paketti, raasta vähän tryffelilastuja lihan päälle ja sulje folio. Odota pari minuttia ja leikkaa annospaloiksi.
Lisukkeeksi käy esimerkiksi perunamuussi tryffelivoilastuilla koristeltuna. Lisäksi uunissa haudutettuja uunijuureksia, tryffelihunajalla ja tryffelivoilla maustettuna.
Ensin pannulle ja sitten uuniin.
Kastikkeet ovat meillä vasta opettelun kohteena, mutta tryffelikastikkeen pohjana oli salainen ase – Italiasta ostettu Knorrin herkkutatti-liemikuutio. Kastikkeen pohjaan lisättiin loraus valkoviiniä, tryffelivoita makua ja kiiltoa lisäämään. Loppuvaiheessa ripotellaan mukaan vähän tryffelilastuja ja uunista folioon kertyneet entrecoten paistamismehut.
Cubin tila sijaitsee Valpolicellan kukkuloiden juurella Fumanen kylässä. Maistelimme Cubin tilalla loistavia Valpolicelloja, koko sarja osui makuhermoon. Amarone… Ripasso… Alun perin tutustuimme Cubin Iperico Valpolicella Classicoon ravintola C:n lounaalla Christinan suosituksesta. C:ssä Cubia pääsee maistamaan, listalla näkyy olevan ainakin Amaronea. Hinta on tietysti arvokas. Kun kerroimme C-yhteydestä Cubin tilalla testingiä aloittaessa, saimmekin erityisystävällistä palvelua. Italiassa yhteisen tutun mainitseminen avaa aina ovia.
Oijoi, varjoisa terassi kesän helteessä, pieni tuulenvire ja rivi Valpolicelloja maisteltavana.
Cubin Amaronesta löytyy sopivasta hapokkuutta vastinpariksi entrecotin makurasvalle. Ripasso oli hieman altavastaaja, vaikka jos ei paremmasta olisi tiennyt, olisi sekin ollut mainio viini.
Väinö vasemmalla tykästyi Amaroneen, Comte keskellä Ripassoon. Metsurille on vielä etsittävä vastinparia.
Päivällisen päättivät kotimaiset juustokuninkaat ranskalaisella kesämaidosta tehdyllä Comtella täydennettynä. Mouhijärven Herkkujuustolan Väinö ja Metsuri ovat upeita juustoja ja aitoa lähiruokaa. Meidän suussa Väinö toimi parhaiten Amaronen kanssa – molemmat kuningasluokkaa! Ripasson hapokkuus pelasi parhaiten Comten happaman maun kanssa. Metsuriparka jäi yksin välimaastoon. Metsuri on myös niin hyvä juusto, että sen viiniparin löytämiseksi ollaan valmiita tekemään oikeasti töitä.
Tasting Cubin tilalla Fumanessa, Valpolicellan sydänmailla.
Palasimme pieneltä ulkomaanmatkalta Turusta. Siitä outoja tamperelaisia, että tykkäämme käydä Turussa lomailemassa. Hyviä ravintoloita ja viinibaareja. Läntisellä rantakadulla Aurajoen rantaa pitkin kävellessä voi hetken kokea olevansa ulkomailla, ravintola toisensa jälkeen ja niissä myös ihmisiä, arki-iltana. Lue loppuun
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.
Ripaus tryffeliä 