Kaksi ihanaa erilaista helmeä Tallinnassa

9.3.2018 by Merja 6 kommenttia

Loistava käsityöläisoluita ja -siidereitä tarjoava ruokapubi ja taivaallinen kasvispainotteinen päivällispaikka erinomaisella viinilistalla. Antoisa Tallinnan reissu!

Kävelimme Pööbelin ohi matkalla hotelliin. Matka sinänsä oli jo urheaa luonnonvoimien vastustamista ja eksymistä lumimyrskyssä. Normaali ensimmäinen päivä kohteessa. Paitsi että eksyminen ja arktinen myrsky jatkuivat koko reissun ajan. (Miksei GoogleMaps toiminut offline-tilassa Tallinnassa?)

Pööbel jäi mieleen hauskan nimen takia. Äärettömän aikaisen aamun takia meitä ei illalla huvittanut taistella tietämme lumimyrskyn läpi kauemmaksi hotellilta, onneksi. Pööbelin ruoka ja juoma osoittautuivat erinomaiseksi. Tunnelma oli niin mukavan rento ja vilkas. Jopa sunnuntai-iltana ravintola oli kohtuullisen täysi. Vilkkaampina iltoina suositus pöytävaraukseen.

Pööbel on erikoistunut käsityöläisoluisiin ja -siidereihin. Reissun paras olut löytyi. Samettisen pehmeä, maltainen, hieman mämminen tumma Siidisuka oli herkkua myös minun mielestä, vaikka en juo olutta yleensä. Tilaamani kuiva omenasiideri Jaanihanso Siider Sherryvaad oli kuivinta siideriä mitä olen maistanut. Tarjoilija kertoi, että tämä olikin monen virolaisen siideripanimon tyyli. Jaanihanso toimi mukavasti ihanan hirven carpaccion kanssa. Ja oi että, olipa raaka hirvi hyvää!

Kumpi oli ensin, Ristomatti Ratia vai Pööbelin kirjahylly?

Pyysin tarjoilijalta armoa kesken lihapulla-annoksen ja sain hieman makeamman siiderin. Vaikka Linda Ubin oli myös kuivan rapsakka, mutta siitä löytyi hitunen hedelmäisyyttä tomaattikastikkeelle vastineeksi.

Pööbelin päivällinen maksoi 26 euroa. Kaksikymmentäkuusi euroa, kaksi siideriä, alkupala ja pääruoka.

PS. Paikka on lapsiystävällinen ja kesällä ilmeisesti ravintolalla on kiva terassi.

Von aatelinen kasvis-liharavintola

Koska TableOnlinen varaukseni petti, jouduimme lennossa etsimään uuden ravintolan toiselle illalle. Onneksi, koska osuimme taivaaseen, Von Krahli Aediin. Oi mitä kasvisten juhlaa, herkullisella lihalla höystettynä.

Ravintola on aikoinaan ollut vanhan kaupungin ensimmäinen kasvisravintola. Sittemmin omistajat ovat perustaneet vegaanisen ravintolan Vegan Restoran V, joten Von Krahli Aed otti listoilleen myös liharuokia. Ravintola käyttää pelkästään luomutuotteita raaka-aineina. Saman annoksen voi tilata vegaanina tai karnivaalina.

Palvelu oli erinomaisen joustavaa. Kun emme osanneet päättää olisiko syötävää liikaa josko ottaisimme alkuruoan, keiton ja pääruoan, ehdotti tarjoilija alkuruoan ja keiton jakamista. Erinomainen ratkaisu! Viinejä saimme maistella ennen valintaa, meitä varten jopa avattiin pullo maistattamista varten. Eikä yhtään haitannut, ettei se avattu ollutkaan meidän makuun. Valitsemamme viini oli kyllä sitten ihaninta pitkään aikaan! Pares Balta Mas Elena Penedesistä oli pehmeän maistuvaa, ja se soi yhteen lampaan kareen kanssa niin kauniisti. (Uno Mas, sanoisi Jackie Chan.)

Alkuun söimme Eestin maisemia lautasella. Kävimme maiseman kimppuun niin suurella innolla että kuvankin ehdin kännykällä räpsäistä vasta kun olimme jo jakamassa maisemaa omille lautasillemme. Suhtauduin hieman epäillen valikoiman hapankaaliin, mutta tarjoilja vakuutti, ettei se ole lähelläkään saksalaista sauerkrauttia. Ei ollutkaan, vaan se oli herkullisen hapanta ja maukasta. Juuriselleristä tehty carpaccio oli aivan taivaallista. Lautasella oli savukalaa, hernepyreetä, laardia (öh, no joo) ja sipulihilloa.

Ohessa tarjottu musta leipä oli aivan taivaallista, silläkin uhalla että sana taivaallista tuntuu toistuvan. Pehmeää, kosteaa, syvän maukasta.

UHHAA -keitossa oli kahta kalaa ja viiriäisen muna. Keitto lämmitti lumituiskun läpi, Toompean mäen yli kiivenneitä naisia.

Pääruoat oli nimetty virkistävästi kasviksen mukaan. Voit valita perunan, sienen, porkkanan tai sipulin. Sieniruoassa oli sientä kolmella tapaa sekä ihanan pehmeää ja suussa sulavaa karitsan karetta. Palsternakka oli maustettu sienisuolalla (kokeilin jo tryffelisuola palsternakalle, toimii!), lisäksi annoksessa oli kolmenlaista sientä. Näin keskellä kylmintä talvea sienet olivat kasvatettuja, mutta syksyllä lienevät villisieniä? Annoksen yhteen sitova sienikastike oli niin taivaallista, että söin joka ikisen tipan.

Kolmen ruokalajin jälkeen olimme niin tyytyväisiä ettei mahaan mahtunut enää jälkiruokaa. Paitsi ihan pieni juustolautanen nautittavaksi Uno Mas Elenan kanssa.

Koko herkullinen lysti maksoi viineineen 46 euroa henkilöltä. Osa annoksista oli puolitettu, mutta silti sanoisin että hinta-laatusuhde oli mainiosti kohdillaan.

Miksikähän TableOnline antoi tehdä varauksen ravintolaan, joka oli kiinni? Äkkilähdön kiireessä en tarkistanut aukioloaikoja, mutta jatkossa olen TableOnlinen suhteen tarkempi.

Tallinna on kehittymässä hyvää vauhtia kiinnostavaksi ruokakohteeksi. Ehkä jopa niin, että Helsinki kannattaa jättää väliin ja mennä suoraan Tallinnaan.

Kolmas hyvä syy matkustaa Tallinaan, Candiallen viinit.

Toompean kukkulan vartijat. Hupun alla on tyhjää…

Kiitokset loistavalle matkaseuralle, joka on yhtä hyvä suunnistaja kuin minä.