Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.


2 kommenttia

Kokonainen kuha chilillä ja inkiväärillä

Pyhäjärven kuhaa katsellessani näin mielessäni punaista, keltaista ja vihreää. Thai-tyyppisiä mausteita kalan pinnassa antamassa väriä harmaaseen talvipäivään. Leikkasin kuhan kylkiin viillot, valelin kuhan kala- ja soijakastikkeilla ja ripottelin päälle inkivääriä, chiliä ja tuoretta korianteria. Inkivääriä vähän taputtelin kalan viiltoihin. Kala sai maustua jääkaapissa pari tuntia ennen uunissa kypsentämistä.

Kala sai ihanan kevyen ja miedon mausteisen maun tällä tavalla valmistamalla. Jos tykkäät tuhdin tulisesta, tee öljystä, kastikkeista ja mausteista tahna ja hiero sitä kalan viiltoihin ja vatsaan. Lue loppuun

Mainokset


Jätä kommentti

Mademuhennosta muskottipähkinällä ja vegaaniviiniä

Muskottipähkinän kevyt maku soi suussa ihanan pitkään. Käytä kokonaista kuivattua muskottipähkinää, sitä aitoa ja oikeaa, raastettuna. Meinklangin vegaaninen Burgenlandwhite lisää yhdistelmään ryhdikkyyttä ja tasapainoa.

Poimin makumaailman Sauvajyväseltä, joka oli tehnyt mademuhennosta Mysi Lahtisen ohjeella.

Minä tykkään lähestyä madetta mieluummin fileoimalla sen ruodottomaksi kuin keittämällä ja riipimällä lihat ruodoista. Siksi muhennus valmistuu hieman eri järjestyksessä.

Yleensä pyydän kokonaisen mateen Tampereen kauppahallin Nygrenillä. Siinä saa kaupan päälle mädit, jos löydät tiskistä mätikalan. Nygrenillä myös nyljetään made samaan hintaan (tällä kertaa kilohinta oli minusta sopiva 14 e/kg). Yleensä pyydän nahat mukaan lientä varten. Tällä kertaa unohdin. Mutta maukas liemi muhennosta varten tuli mateen ruodoista ja päästäkin.

Lue loppuun


8 kommenttia

Metsäkauriin lapaa pekonilla ja 6-vuotias blogi luomuilee

Kaikenlainen riista on ihanaa, luomua ja luonnollisella ravinnolla maukkaaksi kasvanutta. Syksyllä hirveä saa kauppahallista ihan säännöllisesti, mutta metsäkauris tuli kyllä ihan puun takaa vastaan Sokoksen lihatiskillä.

Metsäkauriin lavasta tulikin niin maukasta, pehmeää ja mehevää pekoniin käärittynä, pitkään uunissa haudutettuna. Tein lavan luottoblogini Sauvajyväsen peuranlavan reseptillä. Metsästävän perheen Sauvajyvänen tuntee riistansa ja hänen ohjeensa toimivat aina. Sinne aina kurkkaan ensimmäiseksi kun vastaan tulee minulle uusi riistanpalanen tai haluan vaihtelua omille ohjeille.

Blogi täytti kuusi vuotta. Vankasti keski-iässä blogi sekä bloggaaja. Liekö sitten keski-iäin kriisiä se, että kuluneen vuoden aikana kaikenlaiset blogimaailman lieveilmiöt ja joutava kohkaaminen ovat ärsyttäneet ja leipäännyttäneet. Bloggaaminen on harventunut, oma kynnys on noussut entisestään, mutta arvot ovat kirkastuneet.   Lue loppuun


Jätä kommentti

Osso buco bianco herkkutateilla

Paljon herkkutatteja. Huippulaatuisia Ojalan tilan ylämaankarjan potkakiekkoja. Ja juuri sopivasti Kokit ja potit julkaisee blogissaan mullistavan idean: soffrittoa voi pakastaa. Italialainen kasvispohja sipulista, selleristä ja porkkanasta kuuluu osso bucon ohjeeseen. Ja se maustaa niin monta muutakin ruokaa herkullisesti. Ostan varsiselleriä oikeastaan vain soffrittoa varten, mutta pilkkominen ja hauduttaminen vie aikaa eikä kasvisseosta tule tehtyä arkena. Löydän varsisellerin jääkaappini vihanneslaatikon perukoilta ihan liian usein pilaantuneena.

Päätin heti tehdä kunnon satsin soffrittoa, osa osso bucoille ja loput pikkupusseissa pakkaseen. Mutta korillinen herkkutatteja. Löysin italialaisesta ohjeesta vahvistustusta herkkutatin ja osso bucon yhdistämiseen.  Se kuitenkin tehtiin tomaatilla ja punaviinilla. Makustelin lisää ajatusta, mutta mieleni ei tehnyt punaista osso bucoa herkkutateilla. Päätin mennä bianco -linjalla, milanolaiseen tyyliin. Korvasin makumaailmassa vain gremolatan herkkutateilla.

Lue loppuun


2 kommenttia

Ihanan metsäistä jänistä pekonilla ja kantarellilla

Ihan parasta jänistä mitä olen tehnyt! Haudutin paistipaloja pitkään kantarellien, pekonin ja viinin kanssa pannulla. Ihana riistainen, metsäinen maku. Jänistä olen monena syksynä tehnyt, joko kokonaisena tai tälläisiä koipia. Tämä ylittää minun julkaisukynnykseni – niin hyvää että siitä on pakko kertoa.

Olemme olleet Viikonloppukokin kanssa samoilla metsästysmailla. Tampereen kauppahallin parhaassa lihakaupassa, Laatulihassa. Viikonloppukokki oli ottanut mallia Sauvajyväseltä. Herkulliselta näyttää uunissakin haudutettu jänis.

Pannulla kypsennetty jänispaisti pohjaa löyhästi kahden suuren mestarin Antonio Carluccion and Gennaro Contaldon ohjeeseen. Kantarellien ja pekonin lisäämisestä otan itse vastuun.

Lue loppuun


Jätä kommentti

Mustatorvisienillä höystetyt jauhelihapihvit

Ihana sienisyksy! Olen löytänyt mustatorvisieniäkin useammalla keikalla, joten pääsin kokeilemaan uudelleen jauhelihapihvien maustamista torvisienillä. Mustatorvisienet ovat vahvan makuisia ja oikea mittasuhde on tärkeä. Paistoin taikinasta koepalan ja onneksi paistoinkin.

Sieniä oli oikeassa suhteessa, mutta taikinani oli aivan liian suolaista. Mikähän mun suolakädelle on tapahtunut? Tätä lahjakkuutta on nyt sattunut pari kertaa. Tällä kertaa sotkin kaksi omaa ohjettani. Hirvipihveissä käytän soijakastiketta, vasikan jauhelihasta tehdyissä sormisuolaa.

Jatkoin hätäpäissäni taikinaa kermalla, ja vastapainoksi lisäsin vähän korppujauhoja ja kuivattua sipulia. Lopputuloksesta  oli oikein maukas. Torvisieniä olisi voinut olla jopa vähän enemmänkin, mutta vain vähäsen. Olen aiemmin onnistunut tekemään pihveistä liian torvisienisen makuista, tosin kuivatuista torvisienistä. Lue loppuun


Jätä kommentti

Kuningattaren keittoa leppärouskuista

Oranssit leppärouskut ovat niin herkullisia, että niistä tehtyä soppaa kutsutaan kuningattaren keitoksi. Jos löydät muutamankin napakan, madottoman leppärouskun, saat keittoainekset. Maustoin keiton itse keitetyllä herkkutattiliemellä. Kananmunan keltuaisen lisääminen lopussa keittoon kohottaa sopan lopullisesti kuninkaalliselle tasolle.

Nämä ei ole niitä leppärouskuja, joiden perässä täräytin reiteni juoksusienessä. Sattui pirusti kun astuin ojaan joka oli 15 senttiä syvempi kuin luulin. Säikähdin, tässäkö meni syksyn sienireissut, juokseminen, tryffelöinti? Keräsin reisilihakseni kouralla kiinni ja linkutin puoli kilometriä autolle. Leppärouskut pussissa toisessa kädessä, tietysti. Koirat hiukka tiukan käskyn alla.

Onneksi selvisin säikähdyksellä, fysioterapialla ja levolla. Viikon päästä jo olin seuraavia leppärouskuja poimimassa. Napakoita, ihanan oransseja.

Sienipaljouden keskellä vain siivosin leppärouskut, pilkoin ja keitin paistinpannulla nopeasti nesteet pois ja tyrkkäsin jääkaappiin. Herkkutattiruuhkan jälkeen muistin leppärouskut ja nuuhkin mitä niille kuuluu. Hyvin olivat säilyneet ja maistuivat raikkailta. Lue loppuun