Petite tender pannulla

Tästä ei pannupihvi parane. Luomuna kasvatettua ylämaankarjan petite tenderiä lähitilalta Ylöjärveltä. Petit tender on harvinaisempi leikkaus, tartu heti tilaisuuteen, jos näet myynnissä! Lavasta peräisin murea herkkupihvi tunnetaan monella nimellä: etusisäfile, shoulder tender, petite fillet, beef shoulder, teres major, bistro filet, mock tender ja jewish fillet.

Petite tender on pitkän puikulan mallinen, kapenee päistään kuten possun sisäfile. Koska olen tarkka lihan kypsyydestä, mietin miten ihmeessä ohuemmista paloista saisi tasakypsiä. Isompien pihvien kohdalla olen ennen grillaamista leikannut pihvit kolmeen osaan ja kypsentänyt ohuempia pääpaloja lyhyemmän aikaa. Joskus taas joku ruokailijoista on tykännyt kypsemmästä pihvistä, hän on saanut päätypalat.

Sopivan kokoinen paistinpannu ratkaisi nyt kypsyysongelman. Koska pihvi ei mahtunut kunnolla pannuun, päätypalat eivät alkuun koskettaneet pannua. Kypsyessä pihvi kutistui ja päädytkin mahtuivat ruskistumaan. Painelin myös tarmokkaammin keskikohtaa pannua vasten.

Käänteisesti grillattu tomahawk-pihvi

Minulla oli Rekosta ostamani pieni luomukyytön tomahawk pakastimessa. Halusin grillata laadukkaan pihvin parhaalla mahdollisella tavalla.

Perehdyin käänteiseen grillaukseen muutama vuosi sitten porterhouse-pihvin kanssa ja olin vaikuttunut kuinka hyvää ja mehevää pihvistä tulee. Käänteisesti grillatessa pihvi aloittaa kypsymisen epäsuorassa lämmössä hiilloksen vieressä. Lopuksi pihvi grillataan sopivaan kypsyyteen suoraan hiilien päällä.

Tomahawkin luu osoittautui lämpöesteeksi, joka kannattaa huomioida epäsuorassa grillauksessa. Tai ominaisuutta voi käyttää hyväkseen.

Karitsan ulkofileet grillissä

Luomukaritsan ulkofile suli suuhun. Pehmeää ja niin maukasta! En yleensä näin innostu luuttomista lihanpaloista, fileistä, koska niistä puuttuu se oleellinen. Vähän vaisuja. Mutta Wiljakkalan tilan luomukaritsan ulkofileessä on mukana ihana maku!

Ostin ennen pääsiäistä Rekosta satsin Wiljakkalan luomukaritsaa ja säästin ulkofilepaketista puolet grillikaudelle. Pakastettu karitsapaketti oli näppärästi pakattu niin, että sen pystyi helposti puolittamaan. Arvostan!

Picanhaa grillissä omenatarhurin tyyliin

Kokeilin picanhan grillaamista käänteisellä epäsuoralla menetelmällä, koska se toimi niin hyvin porterhouse-pihvin kanssa. Ja koska poltin ulkotakassa koko päivän omenapuun oksia. Omenapuu tuottaa hienon ja maukkaan maun antavan hiilloksen. Pikainen kevätkananpoika tai pihvi grillautuu kevyesti oksien tuottamilla hiilillä mutta isompi vasikan picanha – vaikka tämä olikin pienemmästä päästä – vaati jo pientä taiteilua.

Tässä ohjeessa ei ole lähimaillekaan täsmällisiä aikoja ja määriä. Oksahiillos muhi muutaman tunnin ja vieressä poltin kuivia oksia suoraa grillaamista varten tovin. Lihaa grillasin näppituntumalla ja nuotion tuntuman mukaan. Julkaisen ohjeen muistutukseksi itselle ja rohkaisuksi muille. Näinkin onnistuu hyvin!

Maustoin lihan muutamaa tuntia ennen kypsennystä kuivamarinadilla. Ennen grilliä sipaisin pintaan oliiviöljyä.

Karitsan fileet sitruuna-mascarponekastikkeella

Tarjosin vieraille karitsan ulkofileitä. Poimin karitsoille marinadin ja sitruuna-mascarponekastikkeen Pullon henki -blogista. Wiljakkalan tilan luomukaritsan ostin Reko-piirin kautta. Candiallen Chianti Classico soi kauniisti yksiin karitsan ja kastikkeen kanssa. Luomu lähiruoka toivottavasti tasapainottaa universumia sen verran että maapallon ekologinen tila kestää ruokaviinin Toscanasta. Nämä mietteet vuoden 2018 kansallisena ylikulutuspäivänä, jolloin Suomessa saavutettiin vuotuisen kulutuksen limiitti. Tästä lähtien loppuvuosi eletään sitten ekologisesti velaksi. 

Karitsanpotkaa, mämmiä ja mämmistoutia

Pääsiäisenä kävi kivoja vieraita, moneenkin otteeseen. Tarjosin tietysti karitsaa, sillä olin käynyt hamstraamassa Wiljakan tilan luomukaritsaa Reko-jaosta. Olen kutenkin syönyt ja tarjonnut niin monta kertaa hidasta karitsan potkaa punaviinissä, että uutta piti keksiä.

Silmäilin sekavin tuntein Hannan Sopan Mämmikaritsan ohjetta. Mämmiolutta, itse mämmiä ja vielä rusinoitakin! Oletko Soppahanna ihan tosissasi? Riskinotto kannatti, ehdottomasti. Herkullisia, meheviä ja niin maukkaita potkia tuli. Uusi pääsiäissuosikki!

Lisäsin Hannan Sopan ohjeeseen karitsan rasvan kuorimisen pois. Suosittelen lämpimästi varaamaan sen verran lisäaikaa, että ehdit jäähdyttää kastikkeen ja kuoria enimmät rasvat pois. Kastike oli ennen tätä operaatiota varsin rasvaisen makuista, joten nostin padan ilman potkia lumihankeen tunniksi. (Tämä oli siis se pääsiäinen, jolloin oli lunta.)

Hitaasti haudutetut potkat viettävät uunissa viisi tuntia. Mämmipotkien kypsentämiseen, jäähdyttämiseen ja kastikkeen kokoon keittämiseen, alkuvalmisteluista tarjoiluun vie yhteensä 6-7 tuntia. Voit hyvin hauduttaa lihan edellisenä päivänä ja tehdä viimeistelyt ennen tarjoamista.

Kaksi ihanaa erilaista helmeä Tallinnassa

Loistava käsityöläisoluita ja -siidereitä tarjoava ruokapubi ja taivaallinen kasvispainotteinen päivällispaikka erinomaisella viinilistalla. Antoisa Tallinnan reissu!

Käänteisesti grillattu porterhouse – tästä ei pihvi parane!

Porterhouse on t-luupihvi, jossa on mukana reilusti sisäfilettä. Jos t-luupihvi on grillin kuningas, on paksu Black Anguksen porterhouse koko kuningashuone kuningattarineen.

Perehdyin porterhousen grillaamiseen ja löysin ohjeen jossa oli testattu kolmea eri menetelmää parhaan tuloksen saamiseen. Grillasin nyt ensimmäistä kertaa käänteisessä järjestyksessä, ensin epäsuorasti, lopuksi suoralla kuumalla hiilloksella. Ja voi pojat, että pihvistä tuli tasalaatuista, mehevää, mehukasta ja aivan ihanaa!

Grillasin pihvin vielä  Serious Eats -sivuston porterhouselle erityisesti parhaaksi testaamalla menetelmällä, pitämällä sisäfileen puolen koko epäsuoran grillauksen ajan kauemmaisena hiilistä. Tämä takasi sopivan ja tasaisen kypsyyden, eikä sisäfile kypsynyt pikaisemmin kuin ulkofile. Aina kannattaa astua boksin ja grillihiilien ulkopuolelle. Koe onnistui yli odotusten.

Kantarelleilla höystetty vasikan sisäfile pannulla tai grillattuna

Paistoin vasikan fileitä jo kesällä, mutta syksy hurahti matkaillessa ja ohjeen julkaiseminen on siirtynyt. Grillattu tai kunnolla kuumalla pannulla paistettu vasikan file saa voissa paistetuista kantarelleista mahtavan kaverin. Pakastetut kantarellit toimivat myös mainiosti.

Yrttinen grillattu tomahawk

Koska yrttitarhani kerrankin kukoistaa, maustoin tomahawkin kunnolla yrtteillä. Tuoretta rosmariinia, timjamia, persiljaa, salviaa ja rakuunaa. Kiloinen lihakirves ei parin tunnin yrttikylvystä liiemmin hätkähtänyt, pihvi sai vain pintaansa sopivasti vihreää makua. Jos haluat yrttimäisempää makua, anna pihvin marinoitua yön yli.

Pippuripihvi grillissä

Black Anguksen ulkofilepihvi makurasvalla on mitä parhainta grillilihaa. Pippuripihvin ystävä grillaa ulkofileen ja pippuritkin kesyyntyvät hiilillä.

Mustaherukalla maustetut luomukaritsan kyljykset grillissä

Nyt osui ajoitus kohdalleen: laadukkaat karitsankyljykset ja mustaherukan lehtien puhkeaminen. Olen halunnut kokeilla jo tovin  Tallbergin ohjetta. Grillasimme ihania Aholaidan tilan luomukaritsan kyljyksiä ennakkoon vietetyn äitienpäivän herkuksi.

 Iberico-porsaan niskapihvit grillattuna

Vappuviikonlopun paras herkku: ibericon niskapihvit grillissä. Ihanan rasvaiset possun niskat rapeaksi grillattuna! Oi mitä herkkua!

Vappupäivänä toivuin aaton juhlallisuuksista puutarhahommissa, omenapuiden risusavotassa. Tampereella oli ensimmäinen kesäpäivä. Iltaruoan tarkeni ensimmäistä kertaa tänä vuonna syödä grillikatoksessa ilta-auringon lämmittäessä.

Poltin katoksen ulkotakassa päivän mittaan varmaan kolme kuutiota omenapuiden piiskaoksia. Pihagrilli oli hehkuvan kuuma ja juuri sopiva rasvaiselle ibericon niskalle. Omenapuun antama maku ei ole välttämätöntä, mutta se antaa kyllä ihanan vivahteen.

Iberico-possun niskaa grillissä kahdelle

• 3 ibericon niskasta leikattua pihviä
• sitruunan mehua
• oliiviöljyä
• tuoretta timjamia
• tuoretta rosmariinia
• mustapippuria
• sormisuolaa

Purista possupihville sitruunasta reilu tirskaus mehua. Mausta oliiviöljyllä, tuoreella timjamilla ja rosmariinilla, rouhaise mustapippuria myllystä ja ripottele sormisuolaa. Anna pihvien maustua huoneenlämmössä samalla kun ne lämpiävät grillattavaksi.

Virittele kuuma hiillos. Voit toki polttaa päivän omenapuun oksia, mutta grillihiilet joista saa irti kuuman hiilloksen ovat ehkä helpommin jokaisen tavoitettavissa.

Grillaa yhteensä 7-8 minuuttia, 3-4 minuuttia puoleltaan.

Espanjalaisittain oheen maistuu patatas bravas ja grillattu broccoliini. Viinisuositus tosin tulee Italiasta, Candiallen La Misse on ihan paras kaveri ibericolle.

Vasikan tartar tryffelisuolalla

Kulinaariset juureni ovat syvällä Italian mullassa. Hyvää vasikanlihaa löytäessäni teen mieluusti carpacciona, ohuiksi lastuiksi leikattua raakaa vasikkaa. Joskus kaipaan enemmän potkua makuun. Sitä löytyy tartarista. Silti haluan tehdä miedon tartaristakin makuista, jotta vasikan oma maku pääsee oikeuksiinsa.

Yhden padan karitsaherkku metsästäjän tapaan

Italialainen ilmaisu ”alla cacciatora” eli  metsästäjän tapaan tarkoittaa kaikkea rustiikkisesti sesongin aineksista tehtyä. Syksyllä teen usein karitsaa vuoristopaimenen tapaan herkkutateilla. Nyt kevään kynnyksellä karitsan kaveriksi pataan käy peruna. Hartaasti pakastimessa vaalitut herkkutatit pääsevät pääsiäisen kunniaksi mukaan. Koko ruoka valmistuu kerralla, samassa padassa.

Vasikan saltimbocca kääryleenä ja huolettomasti leikkeleinä pannulla

Anna Del Conten mukaan vasikan saltimbocca alla romana tehtiin alun perin kääryleenä. Nykyinen muoto vakiintui vasta myöhemmin. Kokeilin mitä käärylemuoto tekee maulle. Ja siinä sivutuotteena kokeilin myös huolettoman kokin riekalemallisia saltimboccia.

Villisian potkaa olutkastikkeessa, Ciclopea lasissa

Ruovedellä kasvaneen villisian potkat päätyivät kauppahallin kautta pataani. Haudutin potkia vehnäoluessa hartaasti, kunnes liha lähes tippui luistaan. Candiallen Ciclope sopii pataan niin ajatuksellisesti kuin sävyiltäänkin.

Vasikan picanha kakluunissa kahdella tapaa

Herkullisen picanhan herkullisin pala, kulmabiitti.

Vasikan picanha on erityisen maukasta lihaa. Olen hehkuttanut sitä ennenkin. Makurasvan ansiosta se sopii erinomaisesti grilliin. Tällä kertaa otin ilon irti kakluunin hiilloksesta grillaamalla pihveiksi leikatun picanhan makurasvaan rapean pinnan ja hiilloksen maun. Aiemmin grillasin kakluunissa kokonaista picanhapaistia. Molemmilla kerroilla viimeistelin lihan uunissa paistimittarin avulla.

Olen usein marinoinut picanhan joko kokonaisena tai pihveinä.  Honest Cooking –sivustolla oli kuitenkin vakaa näkemys, ettei picanhaan saa laittaa muuta maustetta kuin suolaa (ja hiilloksen makua). Kyllä, erityisen hyvää lihaa ei kannata maustaa yli! Mutta on se ollut herkkua marinoitunakin! Tässä ensin ohje pihveille, alempana vinkit marinoidun kokonaisen paistin takkagrillaukseen.

Muheva hirven osso buco

Pitkään haudutettu muheva kastike ja luista lähes itsekseen tippuva hirven osso buco on talviruokaa parhaimmillaan.

Klassinen tomaattinen osso bucon –ohje on siitä kätevä, että sitä voi soveltaa monen eri potkakiekon kanssa. Lihan ei tarvitse olla välttämättä vasikkaa eikä naudanlihaakaan.

Italialainen porkkanan, sipulinen ja sellerin yhdistelmä toimii erityisen hyvin riistaisen hirven osso bucon kanssa. Sipuli tuo kastikkeeseen makeutta ja selleri happoja ja porkkana antaa iloa, keveyttä ja väriä.

Hirven potkakiekkojen kanssa kannattaa varata kolmekin tuntia aikaa rauhalliseen muhittamiseen.

Carpaccio di vitello eli raakaa vasikkaa

Nämä eivät ole menossa poronkäristykseen, vaikka poromiehen otteita tarvitaan vuolemaan jäisestä vasikan fileestä lastuja.

Vasikan carpaccio tai crudo on raakaa vasikan filettä höysteineen. Annos vie ajatukset Piemonten kukkuloille, jossa annos on yleinen alkupala paikallisissa ravintoloissa. Höysteet vaihtelevat, mutta useimmiten päällä on parmesaania ja hyvää oliiviöljyä.

Rohmusin kiloisen vasikan sisäfileen kaupasta ihan vain päästäkseni makumatkalle Piemonteen. Jäisestä lihasta on helppo veistää terävällä veitsellä ohuita lihalastuja. Tai helppo ja helppo, mutta minäkin onnistuin!

Candiallen Chianti Classico ja hevosen file pekonikäärellä

Tällä kertaa etsin loistavalle viinille sopivaa kaveria. Posti toi kotiovelle kauan haaveillun paketin, valikoiman Candiallen viinejä. Kauppahallin Laatulihasta valikoitui syvän punaista hevosen pihviä.

Hevosen ulkofile oli niin mureaa, että se tuntui hajoavan ihan sormissa tuoreenakin. Kääräisin fileen pekoniin ja sitaisin pihvin vielä narulla kuosiin.

Candiallen Chianti taasen oli niin hyvää, että sitä kannatti odottaa.

Grillattu luomunaudan entrecote

Näin loistavaa lihaa ei kannata ylimaustaa. Annat vain luomupihville mahdollisuuden loistaa. Se ei tarvitse muuta sormisuolaa, mustapippuria ja oliiviöljyä. Grillaa kuumilla hiilillä ja nauti hyvän pihviviinin kanssa.

Tomahawk-pihvi ja chiminchurria kastikkeena

Kilon painoisesta lihakirveestä syö useampi ihminen.

Argentiina on pihvikarjan ja grillipihvien maa. Sinne haluan joskus osallistumaan argentiinalaisiin grillibileisiin. Sitä odotellessa grillasin kotimaisen black anguksen tomahawk-pihvin ja tein sille tuon hupaisan kuuloisen kastikkeen, argentiinalaisen chiminchurrin.

Laita kuuma ja pitkäkestoinen hiillos tulemaan. Samalla kannattaa grillata kasviksia oheen, sillä kiloisen lihakirveen grillaaminen ottaa tovin.

Ihan parasta hevosen ulkofilettä tryffelillä

Maanläheiset maut rakastavat toisiaan, suomalainen tryffeli, hevosen pihvi ja voi. Paistoin hevosen ulkofileen runsaassa voissa ja raastoin päälle tryffeliä. Pihvien pinta ruskistui kenties reippaasti jonkun makuun, mutta pihveistä tuli täydellisen medium miinus –kypsiä ja paistovoista tiivistyi ihanaa tryffelikastiketta, jossa uuniperunoita piti käyttää hieman lepäilemässä ja imemässä makua.

Lihaisa vappumenu 2014, parsaa ja cavaa unohtamatta

Grillipihvien kuningas, t-luupihvi ja hyvää Candiallen chiantia.

Vappuna syödään hyvin ja nautitaan hyvistä ruokajuomista. Kokosin vappuvalintoja pähkäileville muutamia vinkkejä, grillikelien yllättäessä suomalaisen juhlijan. Juomasuositukset usein mukana.

Alkuun parsaa tai äyriäisiä

Naisten tekninen T-luupihvi, jeah!

Kuningaspihvi sujahtaa useimmiten grilliin hiilille (no ei kovin usein, sen verran hinnakasta). Tällä kertaa ulkogrillillä vihmoi kevättuuli ja kakluunissa grillaaminen olisi vaatinut Ameriikkoja reissaavan perheen hiiligrillimaisterin paikalle. Tekniikkaa siis peliin! Me naiset päätimme ruskistaa T-luupihvin pannulla ja kypsentää loppuun uunissa mittarin kanssa. Näin saimme varmisti sopivan punaisen pihvin.

Renessanssisorsaa

Sorsanpalat kävivät grillivastuksen alla saamassa hieman väriä ja rapeutta pintaan.

Renessanssin aikaan 1500-luvulla paavin hovikokki kehitteli sorsaohjeen, jossa on muhevan maanläheinen maku.

Maustelista muistuttaa enemmän suomalaisen joululeipurin maustehyllyä, joten odotin että sorsa maistuisi jouluisemmalle, sen verran neilikkaa, kanelia ja inkiväärijauhetta mausteisiin kuuluu. Tässä ja niin monessa muussakin vanhassa italianohjeessa itämaiset mausteet ovat aivan tavallisia maun antajia. Mausta tuli harmonisen maanläheinen. Täyteläinen kastike mehevöittää lihan maukkaaksi.

Kaksi pikkujoulumenua, isommalle ja pienemmälle porukalle

Pikkujouluissahan ei tarvitse syödä jouluista ruokaa, niin kuin ei muuten joulunakaan. Hilpeiden juhlien menu syntyy ennakoimalla ja ryhmätyöllä. Tässä kaksi vaihtoehtoista menua, ensimmäinen isommalle porukalle hitaasti hauduttaen ja etukäteen valmistellen. Pienemmän porukan tiptap -juhlissa tarvitaan ehdottomasti huolellisensorttinen risottovastaava.

Parasta grillilihaa pitkään aikaan: Black Angus Chuck Roll

Black Angus on lihakarjaa, jota kasvatetaan Suomessakin. Sokos tuo tätä samaista pihvikarjaa Australiasta, niskaa Chuck roll -nimellä. Ja että se on hyvää grillittuna! Paras hinta – laatu -suhde pitkään aikaan.

Jamie Oliver sanoi juuri uudessa tv-sarjassaan, että grillihiilien maku tuo ruokaan kolmanneksen mausta. Pitää mielestäni paikkansa. Hyvä raaka-aine tuo mausta 2/3. Muuta ei tarvitakaan, mitä nyt normaalit suolan, mustapippurin ja oliiviöljyn.

Olimme lähiruoan kannattajina vähän vieroksuneet Chuck rollia, koska se on lihaa maailman toiselta puolen. Mutta mistään periaatteesta ei kannata tehdä ehdotonta, ettei kävele nokka pystyssä  onnensa ohi.

Unelmien juhannusmenu: possua ja maissikanaa grillissä, Chianti Classicoa ja samppanjaa

Mehevää maissikanaa ja grillattuja latva-artisokkia.

Aattoiltana grillaillaan possun kylkeä ja kasviksia,  juhannuspäivän brunssille savulohisalaattia ja samppanjaa

Jospa tänä juhannuksena ei sada rakeita vaakatasossa. Leppeä kesätuuli suosii veneilyä ja grillailua. Verkoista nousee kolme komeaa ahventa graavikalaksi. Samalla venereissulla saaressa kestitään juhannusvieraita lounaspiknikillä täytetyllä focaccialla.

Saarireissulla tehdään saunavihdat ja keskustellaan vihtojen ja vastojen nimistä. Uimavesi on lämmintä ja vesikoirat nauttivat uimisesta yllin kyllin.

Alkuillan juhannussaunan jälkeen tarkenee hyvin grillailla kylmä siideri kädessä. Mikä olisi aattoillan unelmamenu juomineen? Jos aattona söisi savupaprikalla maustettua possun kylkeä ja säästäisi juhannuspäivän illaksi maissikanan? 

Rapean mehevät ribsit possusta

Fenkolin siemenillä maustettu possun ribsirivi kypsyy vajaassa puolessa tunnissa. Tämä saa vielä vähän muhia.

Possun kylkiluut ovat yksi grillikauden parhaista herkuista.  Rapeaa, mutta mehevää fenkolinsiementen ja rosmariinin makuista possua. Ylimääräinen rasva tirisee hiilille, joten tämä on melkein terveellisimmästä päästä olevaa grilliruokaa.

Monissa ohjeissa haetaan pehmeän mehevää lihaa. Tätä tavoitellaan keittämällä ensin kylkiluita mausteliemessä kahdesta jopa neljään tuntiin ja sitten grillaamalla rapeutetaan pinta. Makeiden marinadikastikkeiden lisääminen grilliherkkuihin on ilmeisesti amerikkalaista perua. Vaikka niitä onkin joskus tullut kokeiltua, ei makumaailmasta oikein saa otetta.

Meillä on tapana tehdä ribsit ilman paksuja marinadeja tai esikypsennystä. Ainostaan maustaminen kannattaa tehdä etukäteen, jopa edellisenä päivänä. Mausteseos palautuu enemmänkin Italian suuntaan kun ison veden toiselle puolen.

Pasta bolognese, pitkään ja hartaasti hauduttaen

Pitkään hautunut lihakastike on kiireettömän päivän herkku.

Bolognalainen, pitkään haudutettu jauhelihakastike on sunnuntai-iltojen herkku. Perinteisesti kastike tarjotaan spagetin tai tagliatellen kera, mutta meillä kastike kuuluu syödä De Ceccon Conchiglioni Rigatin eli isojen simpukkapastojen kanssa. Isojen simpukoiden sisällä saa kuljetettua ihanan isoja määriä kastiketta. Lohturuokaa parhaimmillaan.

Bolognassa jauhelihakastiketta kutsutaan raguksi. Perimmältään kyse on haudutetuista kasviksista ja jauhelihasta, ja ohjeita on niin monta kuin kokkiakin. Kevätlomalla onkin tarkoitus käydä testaamassa millaisia versiota perinteiset bolognalaiset ravintolat tekevät. Tämä ohje on alun perin keittokirjasta Ihana Italian keittiö, mutta sitä on sovellettu meidän makuun.

Jauhelihan lisäksi olennaisia raaka-aineita ovat kasvikset. Erityisesti varsiselleri kuuluu tähän tuomaan raikkautta ja hapokkuutta. Jauhelihassa olemme päätyneet siihen, että kaikkein paras kastike tulee vähärasvaisesta naudan paistijauhelihasta. Se on tiivis, intensiivinen eikä liian rasvainen. Viimeksi kokeilimme pihvikarjan jauhelihaa. Yleensä pihvikarjan liha onkin maukkaampaa kuin perusjauheliha, mutta nyt liika rasvaisuus maistui. Rasvaisuutta yritettiin leikata lisäämällä viiniä, pippuria suolaa, mutta ilman toivottua tulosta. Mausteista jauhettu muskottipähkinä kuuluu tähän ehdottomasti. Eikä hyvää tule ilman punaviiniä.

Sorsaa tryffelikastikkeella

Jos ei itse metsästä tai satu olemaan hyviä yhteyksiä metsästäjiin, suomalaista sorsaa voi olla mahdoton saada. Toisinaan löytyy Suomessa kasvatettua sorsaa, mutta tällä kertaa käytimme ranskalaista ”villisorsaa”. Koosta päätellen sinisorsa, mutta miten villi lienee ollut? Sorsa oli nimittäin niin rasvainen, että taisi olla vähemmän villi.

Kauppiaiden pitäisi tietää, mitä lintuja myyvät. Samoin kuin metsästäjien pitäisi tietää, mitä ampuvat. Tuttu lintuharrastaja kertoi, että metsästäjä lähetti kerran kuvan lintutieteelliseen yhdistykseen ampumastaan sorsasta ja kysyi, mikä tämä on kun on vähän erilainen. Lintu paljastui harmaasorsaksi, jota naaraspukuisena on hyvin vaikea erottaa tavallisesta sinisorsasta. Harmaasorsa on hyvin harvinainen. Moni metsästäjä ei liene edes kuullut lajista. Tarina ei kerro, millainen maku oli.

Rintafileet pannulle, loppu sorsa pussiin ja uuniin

Sorsasta irrotetaan rintafileet ja koivet, koska kokonaisena lintu kypsyy helposti epätasaisesti. Rintafileista tulee kuivia tai koivet jäävät raa´aksi. Rintafileet laitetaan odottamaan paistamista.

Rintafileet leikataan irti ja paistetaan erikseen pannulla.

Sorsan koivet, siivet, kaula ja ranka paistetaan tryffelivoissa kauniin ruskeaksi, maustetaan suolalla ja muutamalla pyöräytyksellä mustapippuria pippurimyllystä. Ruskistetut sorsanpalat laitetaan paistopussiin. Kaveriksi pussiin puolikas sipuli, pilkottuja porkkanoita ja kokonainen valkosipulin kynsi, jota on kevyesti napautettu veitsen lappeella. Paistinpannulta huljautetaan maut mukaan valkoviinillä, jota kiehautetaan sen hetken että alkoholi haihtuu. Pieni tukko tuoretta timjamia mausteeksi sekä valkoviinit pannulta pussiin. Suljetaan pussi ja laitetaan kypsymään uuniin 180 asteeseen noin tunniksi.

Samaan uunilliseen voi laittaa kasvislisukkeeksi tryffeliset porkkana-palsternakat hautumaan.

Sorsan paistuessa uunissa kiehauta jasminriisiä. Riisistä tulee mukavan irtonaista, jos kaadat riisin keittämisen lopuksi siivilään ja laitat siivilän kattilaan ja jätät valumaan kannen alle. Kattilassa oleva vesi höyrystyy ja kypsentää riisin valmiiksi. Tarjoillessa voit kaataa veden kattilasta pois ja tömäyttää riisin takaisin kattilaan – meidän urbaanin maalaiskeittiön tyyliin tarjoilu tapahtuu krouvisti kattiloista ja padoista, ilman erillisiä tarjoiluastioita. Ruoka säilyy myös pidempään lämpimänä.

Näppärä keino saada ruoka pysymään pidempään lämpimänä on lämmittää ruokalautaset mikrossa ja nostaa ne pöytään vasta kun ruoka on valmista. Slow ja warm food onnistuu näin mukavammin, ei tarvitse kiirehtiä ehtiäkseen syödä ruoan lämpimänä.

Sorsan kaveriksi sopi salaatti vuonankaalista, pähkinä-siemensekoituksella ja aivan pienellä lorauksella oliiviöljyä ja sitruunaa. Sitrus toi lautaselle sopivasti vastapainoa linnun rasvaisuudelle.

Ranskalainen sorsa ja kotimaisia villitrylleitä. Ohjeeseen tulee vain muutama gramma tryffeliä, suurin osa sienistä meni tryffelivoin muodossa pakastimeen.

Kastike linnulle valmistettiin paistopussiin kertyneestä liemestä. Liemi kattilaan ja kovalle lämmölle keittymään kasaan. Tarkistetaan suola, makeus ja happotasapaino ja lisätään tarpeen mukaan mausteita. Jos viinin happo ei riitä, balsamico tai sitruunamehu raikastavat kastiketta, varsinkin jos se on kovin rasvaista. Kun kastike on kiehunut tarpeeksi kokoon, lisätään ruokalusikallinen tryffelivoita tai kevyempänä vaihtoehtona ripaus tuoretta tryffeliä. Kuivattukin voisi toimia – täytyypä kokeilla miten aromit irtoavat parhaiten makuaan menettämättä.

Lopuksi, muiden kombonenttien ollessa loppusuoralla, heitetään rintafileet ensin kylmälle pannulle ja lämpö nostetaan koht kovalle lämmölle. Nahkapuolesta tulee näin rapeaa. Seuraa, ettei nahka pääse palamaan. Käännä file ja ota ruskea pinta toiselle puolen. Fileitä paistetaan 2-3 minuuttia puoleltaan. Vuole ohuita siivuja kotimaista villitryffeliä pinnalle, niin että tryffeli ehtii lämmetä ja antaa makua. Älä paista tryffeliä.

Sorsa hankittiin Tampereen kauppahallin parhaasta lihakaupasta, Laatulihasta. Tryffelit kaivettiin itse omien tryffelikoirien kanssa.

Sorsaa, tryffelivoita ja tryffelinen kastike

• 1 sorsa, reipas 800 g (sopiva määrä  3 hlölle)
• lasillinen valkoviiniä ja/tai sitruunaa
• 1 rkl tryffelivoita
• suolaa
• mustapippuria
• valkosipulin kynsi
• pilkottu porkkana
• puolikas sipuli
• tuoretta timjamia
• pieni paistopussi

Sorsa kaipaa viiniltäkin tasapainoista hapokkuutta

Viiniksi valittiin Bariccin Brunelloa, mutta se ei ollut aivan täydellinen yhdistelmä. Ensi kerralla voisi kokeilla hieman hapokkaampaa chiantia, esimerkiksi Candiallen Classicoa . Brunello on aivan loistava viini, mutta tällä kertaa sorsan ja tryffelivoin rasva oli liian julma kumppani eikä Bariccin Brunello päässyt parhaiten esiin.

Kokeile myös Sorsaa omenakastikkeessa.