Rakkaudesta hyvään ruokaan – blogi 10 vuotta! Ja paluu helmikanaohjeeseen.

20.11.2022 by Merja 4 kommenttia

Blogi täyttää jo 10 vuotta. Ruokarakkaus on kestänyt tietysti paljon pidempään. Blogin taival 2012 alkoi helmikanaohjeesta, joka ei ollut oikeastaan edes resepti. Alku oli täynnä enemmän intoa kuin osaamista. Jotain taitoa ja osaamista on ahkeralla harjoittelulla kotikokillekin karttunut vuosien varrella, ainakin sen verran, että tekee mieli hieman petrata alkuvuosien noloimpia ohjeita ja ruokakuvia.

Tänäänkään ei mennyt niin kuin Strömsössä. Unohdin koko helmikanan kuvauksen, kunnes marraskuun pimeys alkoi iltapäivällä. Ilmiöön tiivistyy paljon blogin taipaleelta. Nykyään järjestän harvoin isompia ruokakuvaussessioita, ellei nyt inspiraatio iske. Viime vuosina blogi onkin ollut sivujuonne, oma keittokirja, josta käyn tarkistamassa missä järjestyksessä bolognesekastikkeen ainekset lisätään (millä on muuten oikeasti merkitystä!).

Ohjeiden julkaiseminen on harventunut ja monenlainen kohkaaminen on vähentynyt, mitä enemmän influenssointi on ilmiönä lisääntynyt. Kaikki kunnia vaikuttajille, minä vaikutan mieluiten blogisfäärin reunamilla, liepeillä ja laitamilla. Jaksan tohista lähinnä siitä miten tärkeää kalan tuoreus on, miten tylsää että kaupoista on vaikea löytää tuoretta kalaa. Promoan luomua, lähiruokaa, hyvää ruokaa. Edelleen omalla rahalla. Blogin perusajatus ei siis ole 10 vuodessa mihinkään muuttunut.

Armollisuus ja aika. Vaikka en elä enää varsinaisia ruuhkavuosia, ajankäytön suhteen joudun minäkin tekemään kompromisseja. Enkä jaksa olla tiukkapipoinen monenkaan asian suhteen, mutta silti koen että elän periaatteitteni mukaan. Suosin lähiruokaa, mutta sallin itselleni tuoreet viikunat ja satunnaisesti helmikanaa. Syön lihaa (huomattavasti harvemmin kuin blogin Suosituimmat-listasta voisi päätellä), mutta pyrin ostamaan luomulihaa lähitiloilta. Iän myötä ei ehkä ole tullut viisautta, mutta armollisuutta itseä kohtaan kenties.

Helmikanan rintaa pannulla ja uunissa paahdettuna

• 2 helmikanan rintaa siipiluulla
• oliiviöljyä
• sormisuolaa
• mustapippuria myllystä
• tuoretta timjamia
• tuoretta rosmariinia
• nokare voita paistinpannulle

Kuivaa helmikana ja mausta molemmin puolin oliiviöljyllä, sormisuolalla, riivi/pilko tuoreita yrttejä ja rouhi hieman mustapippuria myllystä.

Laita uuni lämpiämään. Minulla uuni oli 200 asteessa, koska paahdoin siellä maa-artisokkia. Myös 160–180 astetta näin energiansäästön aikoihin riittää.

Kuumenna paistinpannulla tilkka oliiviöljyä, lisää kuumalle pannulle nokare voita. Kun voin kuohu laskee, laita helmikanat rintafileet pannulle nahkapuoli alaspäin. Paista 2–3 minuuttia painellen lastalla pannua vasten, etenkin siipeä ja fileen reunoja myös. Kun nahka on ruskeaa, käännä, paista 1–2 minuuttia.

Laita paistimittari fileen paksuimpaan osaan. Nosta pannu uuniin ja säädä mittari hälyttämään 62 asteen kohdalla. Ota pannu uunista, anna levätä löyhän folion alla viisi minuuttia, noin suurin piirtein.

Sisälämpötiloissa tullaan koulukuntakysymyksiin. Takuuvarmasti vältät pöpöt kun lintu on 75 astetta lepäämisen jälkeen, mutta melko takuuvarmasti lintu on myös kuivaa. Minun valintani on mehevä maku edellä. Kokeile kuitenkin haarukalla tai grillitikulla koivesta, että se on kypsää. Jos koivesta tulee kirkasta nestettä, kypsää on.

Tarjoa helmikanaa keitetyn speltin tai jasminriisin kanssa. Tein myös maa-artisokkaa kahdella tapaa, uunissa paahdettuna ja pannulla fritattuna. Niistä tulikin ihanaa makeutta, sekä rapeaa että pehmeää suutuntumaa lautaselle. Lisukkeeksi salaattia tai pelkästään luomuporkkanan viipaleita, raikastamaan makuja.

Lasissa maistuu hyvä Pinot Noir, Pheasant´s Sail Pinot Noir tai Karl May Pinot Noir.