Teen usein tomaattista luomubroilerin koipia Pollo alla cacciatore -ohjeella. Olen syönyt perheen klassikkovuokaa niin usein tänä talvena, että välillä on tehnyt mieli hakea vaihtelua makuihin. Tästä vähän tulisesta papu-broileripadasta on tullut uusi helppo suosikki.
Olen tehnyt papu-broilerivuoan pikaversion tyrkkäämällä uuniin pelkän papupurkin sellaisenaan ruskistetun broilerin kaveriksi, mutta uunissa paahtuessaan pavut tinkivät vähän kuivahtamaan. Pikaversiossa voi tietty laittaa kannen tai folion estämään päällimmäisten kärvähtämistä.
Pidemmän kaavan mukaan makujen rakentaminen kannattaa, sillä pekoni antaa mukavaa savuisuutta, sipuli makeutta ja tomaattimurska umamisuutta. Valmiiksi maustetusta papusalsasta tulee sekä makua että ruokaisuutta. Lisäbonuksena puolet ruuasta rakentuu kasviksista, helppo tapa lisätä vegen syömistä arkeen. Lue loppuun →
Meillä syödään jouluna kaikkea muuta kuin kinkkua ja laatikoita, sitä mitä meistä on ihanaa. Vähän livahtaa joukkoon joulukaloja/porkkalaa, mutta muuten tuon tarjolle kaikkea muuta kuin perinneruokaa. Vai onko vaihtoehtoinen joulumenu jo perinne, koska tämä on blogin 11. erilainen joulumenu? Joten jos kinkku ja laatikot kaipaavat vaihtelua, klikkaa eteenpäin!
Yhtenä päivänä nautimme vegaaniherkkuja, toisena joulunpunaista naudanpataa, kolmantena tonttuisen punaista karpalokastiketta kyyhkyn kaveriksi. Mukana myös viinisuositukset. Lue loppuun →
Ibericon secreto oli ensin matkalla pannulle, koska muistan hyvin lieskat, jotka kesällä grillistä leimusivat secreton rasvan voimalla. Brasilia-Kroatia-peli kuitenkin venyi ja kakluunin hiillos osui kohilleen. Heitin secreton grilliritilään ja jännitin rangaistuslaukauksia. Tämä ibericopossu ei ollut niin rasvaista, joten lieskojakaan ei syntynyt.
Onko se Iberico nyt niin kovin erikoista? On se, todellakin ihan eri makuista kuin perustehopossu. Luomupossu on herkullista, mutta ibericossa maistuu lisäksi possujen ruoka, kastanjat ja tammenterhot. Lihassa on herkullisesti marmoroitunutta rasvaa, kuten waguy-härässä. Vertailuja näistä kahdesta löytyy netistä paljon, lue ja arvioi itse.
Ruokaohjeiden etsiminen on kääntynyt jo aikoja sitten niin päin, että ensin etsin verkosta ja lopulta omista perinteisistä keittokirjoista. Nyt verkko-osuma johti takaisin omaan keittokirjojen hyllyyn.
Ohjeen etsiminen meni tällä kertaa niin, että katsoin ensin omasta nettikeittokirjastani eli täältä. Seuraavaksi googletin, pyöritin päätäni ohjeille, kunnes osuin luotettavan näköiseen. Jo lopettaneessa (?) https://hyvaaruokaajaannoskateutta.wordpress.com/ -blogissa oli käytetty ibericon karetta, mutta mainittiin että Koko lihan maku -keittokirjassa on secreton ohje. Kaivoin kirjahyllystäni Berthan keittäjien varsin hyvän keittokirjan, jossa on juuri sopivalla tasolla kiinnostavia, mutta kotikeittiöön yksinkertaistettuja ohjeita. Sitä otetta soisi muillekin huippukokeille keittokirjoihin (vähemmän ammattilaisten tietämiä oikoteitä perusoletuksina). Lue loppuun →
Blogi täyttää jo 10 vuotta. Ruokarakkaus on kestänyt tietysti paljon pidempään. Blogin taival 2012 alkoi helmikanaohjeesta, joka ei ollut oikeastaan edes resepti. Alku oli täynnä enemmän intoa kuin osaamista. Jotain taitoa ja osaamista on ahkeralla harjoittelulla kotikokillekin karttunut vuosien varrella, ainakin sen verran, että tekee mieli hieman petrata alkuvuosien noloimpia ohjeita ja ruokakuvia. Lue loppuun →
Tällä ohjeella ei ole mitään tekemistä pohjoisintialaisen butterchickenin kanssa, muuten kuin sanaleikkinä.
Olen tehnyt tällä tavalla monenlaista kanaa tryffelivoin kanssa, joten päätin vaihteeksi kokeilla miltä maistuisi ilman tryffeliä. Kevätkananpojan nahan alle hivutetut voisiivut rapeutettavat nahan ja pitävät rintafileet mehevinä. Mitä muuta voi kanaruualta voi toivoa? Lue loppuun →
Pehmeää riistan makua. Karpalokastike nostaa kyyhkyn makumaailmaa lempeästi, mutta sopivan hapokkaasti. Hyvä Pinot Noir elävöittää annoksen vielä uudelle tasolle. Kyyhkystä kannattaa ottaa kaikki maku irti, keittää rangasta liemi ja valmistaa fileet ja koivet erikseen, niin kypsyydet osuvat kohilleen.
Tein kyyhkyä peräkkäisinä viikonloppuina. Ensimmäisellä kerralla tein fileille punaviinikastikkeen, sehän oli ihan kivaa. Mutta seuraavana viikonloppuna innostuin hieman virittelemään karpalokastiketta, oi voi miten paljon parempaa. Minulla ei ollut ihan kaikkia aineksia perinteiseen lintukarpalokastikkeeseen, mutta sovellettunakin kastike toimi. Itse asiassa edellisen kyyhkyn rangasta keitetty liemi toi ihania syvyyksiä kastikkeeseen ja sitoi maut kohilleen. En kaivannut kermaa kastikkeeseen. Jos pakastimessasi ei odota kyyhkylientä, aloita ajoissa, leikkaa siivet, koivet ja rintafileet odottamaan ja laita lintuliemi porisemaan kastikkeen pohjaksi.
Muistatko kun possunkyljykset maistuivat hyvälle? Sellaiselle mehevälle, maukkaalle, himottavalle. Olen ajat sitten hylännyt porsaankyljykset ruokalistaltani, koska ne aina maistuivat tylsälle, kuiville koppuroille, epäkiinnostavalle. Ajattelin, että en vaan osaa. Mutta kun raaka-aine on laadukas, onnistuu kotikokkikin!
Meheviä sisältä, rapeita pinnalta. Possun maku parhaimmillaan. Luomukyljyksistä tuli just sellaisia mitä muistan lapsuudesta. Lue loppuun →
Ihme ja kumma, huolimatta koleasta keväästä. Kasvimaalla menestyi tänä vuonna lähes kaikki. Toisin kuin edellisinä kesinä. Parina viime syksynä en edes vaivautunut tekemään itselleni näitä muistiinpanoja: mitkä kaikki eivät itäneet, kasvaneet, saati tuottaneet satoa.
Tänä kesänä satoi ja paistoi sopivasti, kompostilannoitus oli sopiva. Boheemi kitkijäkin oli sopivan ahkera. En tällä kertaa onnistunut haramaan liian myöhään herkkiä taimia juurineen irti. Sekin on verottanut turhan usein satoja.
Kylvin ja istutin aika perussetin, edellisiltä vuosilta hyväksi havaittuja lajikkeita. Kokeilussa oli uusi kesäkurpitsa Friuliano wrinkled, kurkku Tanja ja varsikukkakaali. Teimme taimivaihtarit tyttären kommuunin kanssa, minä kasvatin varsikukkakaalin taimet ja sain varsiparsat. Jännittävää vaihtareissa oli se, että nuorten kasvimaalle kasvoi kukkakaaleja ja minulle varsikukkakaaleja. Samoista siemenistä!
Erona tietysti eri maaperä ja aurinkoisuus. Minun maani on osan päivästä vähän varjossa, Viljan kasvimaa suoraan etelään. Lisäksi kiertoviljelyssäni kaalit osuivat ison tammen alle. Ei paras paikka. Koetin kyllä muistaa kastella erityishyvin, koska jättitammi ei päästä lehvästön läpi kevyempää sadetta. Mutta kasvaako kukkakaali varsikukkakaaliksi olosuhteista riippuen, tietääkö kukaan?
Petit tender, hauska ja murea pihvinpala. Bumerangia muistuttava pihvi on sopivan kokoinen kahden hengen grillattava. Tunnetaan myös nimellä etusisäfile tai shoulder tender.
Pihvin kapeat päät kypsyvät nopeammin, mutta tasakypsään grillaamiseenkin on konsteja. Jos taas syöjistä toinen tykkää kypsemmästä pihvistä, on tässä siihen kätevä täsmäratkaisu. Lue loppuun →
Tämä on vielä nopeampi ja helpompi versio soija-lime -marinoidusta broilerista. Olen nyt oikaissut muutaman kerran, pilkkonut vain broilerin ja grillannut grillihärpäkkeen avulla eli tiheäsilmäisessä grillipannussa. Paloina broileri kypsyy vartissa, nopeammin kuin tiiviisti grillitikkuihin ladotut vartaat. Bonuksena hiilloksen makua on kaikilla kulmilla. Herkullisuutta jota ei voi vähätellä!
Tällä kertaa sain makua omalta kasvimaalta, sillä korianteri kasvaa komeasti. Olen pitänyt taukoa korianterin kanssa, mutta tästä innostuneena ennustan vahvaa korianterikesää.
Jos et tykkää tuoreesta korianterista, kokeile rosmariinia tai persiljaa. Lue loppuun →
Ihana hellepäivän lounas tai alkupala. Me söimme fetaisen mansikkasalaatin juhannuslounaana. Ohessa vähän savulohta, se olikin oikein hyvä yhdistelmä.
Mansikkafetasta innostuneena kokeilin toisen kerran somessa vilahdellutta yhdistelmää, jossa mansikan lisäksi on vesimelonia. Olen kai niin vahvasti italialaisen ruokakulttuurin kasvatti, ettei tälläinenkään iksaaminen tuo suuhuni lisäarvoa. Jatkossa vesimelonisalaatti semmoisenaan ja mansikkafetat tälläisenään. Lue loppuun →
Ihanat kesäyöt, hyvässä seurassa, hyvää ruokaa ja viiniä. Oli sitten helteet tai perinteiset juhannuskelit. Koostin jälleen menut koko juhannukseksi viinisuositusten kera. Nämä kesämenut sopivat kaikkiin juhannussäihin. Samasta raaka-aineesta saat tehtyä herkkua niin grillillä kuin sisätiloissa. Hyödynnä myös alkukesän ihanat villiruoat. Lue loppuun →
Isossa marketissa oli lähitilan possua Paijan tilalta, joten minun oli ostettava ihan kannatuksen vuoksi. Paijan possua on näkynyt esimerkiksi ravintola C:n listoilla.
Valikoin grilliin sopivankokoisen kasslerpihvin ja yhdistin kaksi vanhaa omaa grillipossun ohjetta.
Rakastan fenkolinsiementen makua possun kanssa, ja appelsiinilla karamellisointi on niin ihanaa. Poimin makumaailman possunkylkipalojen reseptistä, sillä vanhassa kasslerohjeessa oli kovin tuliset maut chipotlesta. En halunnut maustaa hyvää, vähärasvaista lähipossun kassleria kovin chilisesti. Lempeämmillä mausteilla tulikin yksi parhaista grillipossun ohjeita. Etenkin kun lihan laatu on kohdallaan, makua ei tarvitse peittää eikä boostata. Lue loppuun →
Onnekkaan mokan kautta löysin bavettelle mahtavan BBQ-soosin ja tulisen makeaan maustemaailmaan sopivan punaviinin.
Olin keittelemässä blogin vanhan ohjeen mukaista BBQ-kastiketta, mutta unohdin MM-lätkän ja kasvimaahommien ristipaineessa kattilan liedelle porisemaan hieman liian reippaasti. En suosittele kokeilemaan ja vetämään soosia ihan kinuskiksi.
Onneksi pakastimessa oli jemmassa tomaattista possulle keittelemääni St. Louise Style BBQ-kastiketta. Sitä ei ollut paljon, mutta se riitti hyvin maustamaan ja mehevöittämään kupeet. Ohjeessa on reilumpi kastikemäärä, reilummalle kuvepihville.
Lauantaina on kisakatsomoiden superilta. Sekä Euroviisut että Suomen lätkäpeli. Se vaatii laadukkaat katsomoeväät. Näiden suolaisten ja mehevien parsakierteiden voimalla jaksaa kannustaa.
Voit tehdä vegaanisen version lehtitaikinasta, vaihda vain parmesaani ravintohiivahiutaleisiin. Minä käytin tällä kertaa voitaikinan levyjä. Lue loppuun →
Vappumeno voi olla tänä vuonna ihanan vallatonta, patoutuneen karnevaalintarpeen vuoksi. Juhliminen vaatiikin hyvää ruokavaliota. Meidän vappuseurue panostaa herkulliseen ruokaan ja hyviin ruokajuomiin. Lue loppuun →
Olen löytänyt tänä keväänä uudet Pinot Noir- ja Riesling-suosikit. Erinomaisia ruokaviinejä ja maistuvia seurusteluviinejä, sopuisalla hinnalla laatuunsa nähden. Lue loppuun →
Pääsiäisenä herkutellaan! Kokosin jälleen vinkkejä menujen koostamiseen viinisuosituksineen. Yhtenä päivänä karitsaa, toisena vegaaniherkkuja, kolmantena pääsiäistipuja. Lopuksi tekee ehkä mieli syödä kokeellisemmin? Tai laskeutua arkeen helpolla. Lue loppuun →
Valkoinen parsa on aina ollut vähän sivuraiteella keittiössäni, johtuen omasta parsapenkistä. Ja pienestä omasta puutteesta valkoisen parsan kypsennyksessä. Kauppoihin on nyt ilmestynyt eurooppalaista valkoista luomuparsaa, joten päätin antaa valkoiselle parsalle vielä uuden tilaisuuden. Eihän se muuta vaatinut kuin pari lisäystä keitinveteen. Ja lopuksi pannulla paahtamista.
Uusi Riesling-suosikkini osuu tähän parsa-annokseen loistavasti. Saksanpähkinöissä on jotain saman sukuista pientä kirpsakkaa makua. Lue loppuun →
Helppo ja yksinkertainen salaatti, joka toimii vielä lopputalvesta tai alkukeväästä, veriappelsiinien sesongin aikaan. Paistettu halloumi lämmittää mukavasti auringon lämpöä odottaessa, ja veriappelsiini loistaa kilpaa kevään valon kanssa.
En voi kylliksi painottaa, että käytä halloumin paistamiseen oikeaa voita. Yleensä suosin hyvää oliiviöljyä, mutta halloumi nousee aivan uudelle tasolle, kun ruskistat sen voissa. Lue loppuun →
Ekologinen kaniini on pitkään ollut herkkuni ja blogista löytyy paljon kaniiniohjeita. Kun ostan kaniinin, pilkon sen ja usein pakastan osan. Nyt kaivoin pakastimesta loman kunniaksi kaniinin satulan ja rintarangan, eli kaniinin keskiosan. Koivet olin herkutellut aiemmin.
Satula on käytännössä kokonainen fileekyljysrivi, joten sitä kannattaa kypsentää herkällä kädellä.
Heittämällä parasta mustekalaa vähään aikaan. Olen viime aikoina tehnyt Jamien Oliverin vinkillä mustekalojen putkien leikkauksen, se on ihan ylivertainen konsti. Paistaminen tai grillaaminen helpottuu, kun viipaleet eivät käpristy hallitsemattomasti kuumalla. Ja kuumalla ja nopeasti mustekala pitää kypsentää, jottei se sitkisty.
Sipuli, parmankinkku ja herneet valkoviinikastikkeessa sopivat ihanasti kalmarin makuihin. Tarjoa hyvän valkoviinin kera. Lue loppuun →
Napolilaista lihapataa marinoidaan 12 tuntia, jonka jälkeen se hautuu uunissa nelisen tuntia. Tein uuden vuoden pöytään sekä vegaanisen että lihaisen version stufatoa, pitkälti samalla tavalla. Minua kiinnosti nähdä miten vegaaniversio saisi syvyyttä makuun pitkästä haudutuksesta. Hieman huvitti marinoida porkkanoita 12 tuntia, mutta ajattelin että punaviinipohjainen marinadi jouluisilla mausteilla herkullistuu keskenään. Porkkanoista tuli muuten ihanan makuisia.
Perheen vegaaneilla on nimittäin vankka kanta siitä, ettei vegaaniproteiineja kannata hauduttaa pitkään liemessä, ellei haudutusliemeen halua hieman epämiellyttävää makua. Sama mikä vegeproteiini, oli se sitten nyhtökauraa, vegekanaa tai jotain muuta. Näinpä nyhtispata marinoitui ja hautui uunissa ilman nyhtökauraa, proteiinin lisäsin vasta lopuksi.
Paistoin nyhtikselle mukavan ruskean pinnan reippaasti mausteisessa oliiviöljyssä. Tässä kohtaa vegaaniversio eroaa hieman lihaisesta, sillä liha maustui ja muhi marinadissa ja uunissa kastikkeessaan, kun taas nyhtökauraan piti uuttaa makua nopeammin.
Jo kymmenes vaihtoehtoinen joulumenu! Meillä on tosin paljon pidempään syöty ihan omia herkkuja, perinteisten kinkku-laatikkojen sijaan. Vaihtoehtoisten joulumenujen suosiosta päätellen monelle muullekaan ei aina maistu jouluruuat, ainakaan koko joulua.
Kakluuni lämpiää päivittäin, pahimmilla pakkasilla kahdesti. Jos lämmität takkaa, saat lämmön sivutuotteena kunnon pihvin ihanalla hiilloksen maulla. Mutta mitä lihaa kannattaa ostaa?
Grillasin pari viikkoa sitten iso biitin luomukyytön entrecotea ja tänään pienemmät pihvit ulkofilettä. Tilalta ostettu kyyttöpihvi oli herkullisen makuista, mutta reikaleiseksi leikattua. Kaupasta ostettu pihvikarjan ulkofilee mainion makuista ja siistiksi leikattua. Kotimaisilla pihvitiloilla on vielä pientä hiomista tuotteissa, jotta se tavoittaa peruskuluttajan laatuvaatimukset.
Vuodet vierivät, mutta rakkaus hyvään ruokaan säilyy. En tähän bloggaamiseen lähtiessäni arvannut miten paljon se antaa, miten paljon se vaatii, miten kauan sen parissa viihtyy. Välillä olen ollut totaalisen kyllästynyt, pitänyt taukoja. Välillä taas olen joutunut hillitsemään itseäni, ettei koko ajan pulputa ohjeita julki. Näin vuosittain blogisynttäreiden kunniaksi reflektoidessa tunnistan itsessäni edelleen sen maailmanparantajan, jolla on sanottavaa minulle tärkeistä aiheista.
Viestinnän ammattilaisena bloggaus on aina toiminut minulle hiekkalaatikkona, jossa voi kokeilla mitä ei töissä kehtaa tohdi tai viitsi. Olen harjoittanut vaikuttajaviestintää lobbaamalla milloin luomuruokaa, lähiruokaa tai kalan tuoreutta (oikeesti, viikon vanha kala ei ole tuoretta!).
Nyt bloggaus on jo vähän passé, muut somet on kuuminta hottia. Tämä sopii minulle oikein hyvin. En aio ryhtyä tanssivaksi Tiktok-kokiksi, olkaa huoleti.
Ruokablogien maailma on muuttunut valtavasti, mutta yksi asia säilyy: hyvät reseptit. Häly ja kohkaaminen on vähentynyt, ehkä siirtynyt sinne TikTokkiin.
Oman blogin painopiste on vuosien mittaan vaihdellut, ennen koronaa matkat olivat isossa roolissa: Australia, San Sebastian, Vietnam… voikohan Saigoniin koskaan palata (tai edes HCMC:yyn 😊)? Matkustamiseni väheni jo ennen koronaa ilmastosyistä. Mutta bucket-listallani on vielä monta paikkaa, jotka haluaisin nähdä ja monta ruokakulttuuria, joita haluaisin maistaa. Ehkä vielä joskus. Siihen saakka riittää kotimaa: saaristo, mökkeily sekä syrjäiset merenrantakaupungit ruokakohteineen.
Alkumetreillä viini ja viinimatkat olivat myös enemmän esillä. Nykyään se on paljon pienemmässä roolissa, mutta edelleen nautin hyvän viinin ja ruuan yhdistämisestä. Kävijätilastojen perusteella se myös kiinnostaa muitakin.
Etenkin blogin Instassa tarinaa on nykyään enemmän juoksemisesta ja juoksumaisemista. Lievää pahemman riippuvuuden olen kehittänyt polkujuoksuun. Ravintoloissa ramppaaninen on vaihtunut enemmän metsässä hölkkäämiseen.
Blogissa painopiste on palannut alkulähteille: hyvään ruokaan. Yksinkertaista, hyvistä ja kiinnostavista raaka-aineista lähtevää ruuanlaittoa. Innostun kauppahallin tiskillä hirven lavasta, tuoreesta lohesta (!), joskus turskanposkista, enkä malta odottaa veriappelsiinien sesonkia. Innostun omalla kasvimaalla broccoliinista ja parsasta. Oman maan perunoista, alati!
En jaksa innostua trendeistä, kikoista ja hilavitkuttimista. Joskus tuntui siltä, että kaikesta pitäisi aina innostua kun tähän puuhaan on lähtenyt. Mutta jos en tykkää uunissa paistetun fetan mausta niin sitten mun ei tarvitse. En hanki sousvidee-laitetta koska olen päättänyt, ettei keittiööni mahdu uusia härpäkkeitä. Enkä tarvitse uusia laitteita. Entisetkin hajoaa säännöllisin väliajoin. Maailmassa on liikaa tavaraa, jos omalta osaltani pitäisin kiinni kohtuudesta.
Aikuinen lapseni on ollut vegaani nyt muutaman vuoden ja minusta se on ihan parasta! Vegaanisten ruokien tutkiminen on virkistänyt vanhaa bloggaajaa, se haastaa ajattelemaan uudella tavalla ja kokeilemaan kaikkea virkistävää. Olemme aina harrastaneet ruoan laittoa yhdessä ja vegaaninen näkökulma tuo kivaa uutta vinkkeliä.
Olin itse kasvissyöjä ennen kuin se oli edes muodikasta, 80-90 -luvuilla. Tämä vegaanisten tuotteiden hyöky on hämmentävää ja niin hienoa siitä näkökulmasta katsoen. Veteraanin kähisevällä äänellä: ”80-luvulla aloitettiin kikherneiden liottamisella yön yli, sitten keitettiin tunti ja lopulta tehtiin itse kasvispihvit. Oli työlästä mutta urheaa”. Työläys oli yksi syy, miksi siirryin takaisin sekasyöjäksi. Opiskelijaravintoloiden kasvisruoka oli niin huonoravinteikasta, että Attilan ruokalapöydästä kolmanteen kerrokseen noustessa tuli jo nälkä.
Vegaanista kanaa, vegestifadoa tai seitania syödessä ei jää nälkä.
Itse syön kyllä lihaa, mutta selvästi harvemmin kuin ennen ja useimmiten riistaa tai luomulihaa, lähitilalta. Mielelläni söisin myös useammin tuoretta kalaa, mutta periaatteeni ja makunystyräni ei anna periksi ostaa vanhempaa kalaa kuin kolme päivää sitten polskinutta. Minusta on vaan käsittämätöntä, että markettien valotauluilla kehdataan ilmoittaa kalasta vain viimeinen käyttöpäivä, ei kalastus/nostopäivää. Silloin kun jaksan, kerron tiskillä mielipiteeni. Kertokaa tekin, muuten mikään ei muutu!
Vanhoja muistellessa ja kevyesti ruokabarrikkaadeilla lippua taas heiluttaessa alkoi mielessä soida On mulla unelma. Tuoretta kalaa 😊. Mä en vanno mitään!
Stifado on kreikkalaista lohturuokaa, perinteistä lihapataa. Pata onnistuu mainiosti vegaanisena. Kokeilimme proteiiniksi vegakanaa, se toimikin oikein passelisti. Kanelin ja neilikan maustama tomaattinen pata on lempeän lämmittävää.
Kannan korteni kekoon liikenneturvallisuuden ja lähiruoan eteen ostamalla aina kotimaista peuraa, kun tilaisuus siihen tulee. En tiedä viihtyvätkö peurat ja herkkutatit täsmälleen samoissa maastoissa, mutta ainakin padassa ne sopivat upeasti yhteen. Lue loppuun →
Yrttinen sorsanfile ja karpalokastike ovat olleet yksi tämän syksyn suurimmista herkuista. Olen ostanut kokonaisia sorsia, fileoinut ne ja hyödyntänyt muut osat erikseen. Yrteillä aateloitu karpalokastike tuo lautaselle ihanaa, kevyen hapokasta vastinparia sorsafileen rapealle rasvalle.
Eloisa, hapokas ja kuulas Pinot Noir nostaa makuelämystä vielä muutaman pykälän kauniimmaksi. Silkkisen kuulas Pheasant´s Sail Pinot Noir osuu hienosti yksiin makean ja kirpeän välillä tasapainoilevan karpalokastikkeen ja riistaisen sorsan kanssa. Lue loppuun →
Löysin mökkireissulla mukavasti mustiatorvisieniä. Ne vain olivat useimmat pystyyn kuivuneita, mutta en antanut sen haitata. Haudutin sieniliemessä torvet meheväksi. Monesti torvisieniruoat ovat olleet minun makuun vähän liiankin vahvan makuisia, no torvisienimäisiä. Nyt kun palaset osuivat kohdalleen. Sieniliemi, kerma ja pari nokaretta creme fraisia tasapainottivat torvimaisuutta ja korostivat kauniisti mustatorvisuutta. Ihan paras maistamani torvikastike tähän mennessä, mehevä ja tasapainoinen. Lue loppuun →
Carluccio sanoo, että herkkutatti ja peruna ovat kuin luotu toisilleen. Olen niin samaa mieltä.
Tuunasin vahingossa Antonio Carluccion tatti-peruna -ohjetta, paahdoin paistosta vielä uunissa. Olin tarjoamassa kaverilleni päivällistä, kokkasimme yhdessä ja juttelimme. Yhdistin paistetut sienet ja keitetyt ja paistetut perunat uunivuokaan ja kurkkasin keittokirjaan. Hämmästykseni oli suuri kun huomasin ettei Carluccion ohjeessa ole uunivaihetta ollenkaan. Havainnosta huolimatta laitoin vuoan uuniin. Olin jo koukuttunut siihen herkkutatin tiivistyneeseen makuun, jolle loppusilauksen antaa uunissa paahtuminen.
Epäilen, että digitaalinen elämäni alkaa jo hapertaa perinteisen keittokirjan lukemisen taitoa.
Tähän ohjeeseen voi käyttää myös tuoreena pakastettuja viipaloituja tatinlakkeja. Luin vinkin loistavasta Facebookin sieniruoka-ryhmästä ja halusin kokeilla miten homma toimii. Oleellista on viipaloida lakit valmiiksi ja laittaa viipaleet jäisinä suoraan paistinpannulle. Jäisinä pannulle laitetut viipaleet maistuivat yhtä hyville kuin tuoreet. Lue loppuun →
Tästä ei pannupihvi parane. Luomuna kasvatettua ylämaankarjan petite tenderiä lähitilalta Ylöjärveltä. Petit tender on harvinaisempi leikkaus, tartu heti tilaisuuteen, jos näet myynnissä! Lavasta peräisin murea herkkupihvi tunnetaan monella nimellä: etusisäfile, shoulder tender, petite fillet, beef shoulder, teres major, bistro filet, mock tender ja jewish fillet.
Petite tender on pitkän puikulan mallinen, kapenee päistään kuten possun sisäfile. Koska olen tarkka lihan kypsyydestä, mietin miten ihmeessä ohuemmista paloista saisi tasakypsiä. Isompien pihvien kohdalla olen ennen grillaamista leikannut pihvit kolmeen osaan ja kypsentänyt ohuempia pääpaloja lyhyemmän aikaa. Joskus taas joku ruokailijoista on tykännyt kypsemmästä pihvistä, hän on saanut päätypalat.
Sopivan kokoinen paistinpannu ratkaisi nyt kypsyysongelman. Koska pihvi ei mahtunut kunnolla pannuun, päätypalat eivät alkuun koskettaneet pannua. Kypsyessä pihvi kutistui ja päädytkin mahtuivat ruskistumaan. Painelin myös tarmokkaammin keskikohtaa pannua vasten. Lue loppuun →
Niin hauska idea, niin monella tasolla. Herkullinen itsessään, sienimaailman vastine nyhtökauralle, nyhtöpossulle, kaikenlaiselle nyhtölihalle. Ja vielä loistavaa hävikkiruokaa. Moni laittaa dissaa herkkutatin jalat, jos ne eivät ole aivan ykkösluokkaa. Tähän käy ne jo hippusen haperoituneet jalat.
Facebookin sieniryhmät ovat ihan loistavia, siellä nousi taas esiin nyhtötattien idea, reippailla itämaisilla mausteilla. Luottobloggaajani Sauvajyvänen oli tehnyt ihanan näköiselle hodarille mausteista täytettä nyhtämällä tatteja.
Että voi olla sienestäjä onnellinen! Löysin pitkään jahtaamani sienen, mustavahakkaan. Ja ensimmäisellä kerralla lähes litran sieniä. Madottomia, mikä on kuulemma vielä toinen ihme.
Lähestyin varovaisesti ja kunnioittavasti uutta raaka-ainetta. Puolet paistoin yksinkertaisesti pannulla hyvässä oliiviöljyssä. Toisen satsin maustoin jo hieman reippaammin, sipuleilla ja persiljalla, taivaallisen tattipaistoksen eli trifolatin tyyliin. Lue loppuun →
Pienet kiinteät herkkutatit! Tällaisena ihanan runsaana herkkutattivuonna voi pienistä tateista tehdä kaikkea ihanaa, kuten grillata ne. Olen grillannut tatin lakkeja ja tatinjalkoja yhdessä ja erikseen. Reippaammin valkosipulilla hetken marinoituna sekä kevyemmin maustettuna.
Olen useampana vuonna hionut tattien grillausta, ja hakenut oikeaa yhtälöä. Summauksena: jos haluat herkullisia grillattuja tatinlakkeja, käytä pienen pieniä ja jämäkän kiinteitä lakkeja. Isommat lakit kannattaa leikata siivuiksi, kuten myös tatin jalat. Isoista, yli viisisenttisistä kokonaisista lakeista tulee koostumukseltaan lössäjä eikä grillattu maku ole yhtä ihana. Lue loppuun →
Rapeaksi paahtuneisiin tattisiivuihin tiivistyy herkkutatin koko maku. Ihanaa suolaista, vähän rasvaista umamisuutta. Ehkä parasta herkkutattia pitkään aikaan. Se on paljon sanottu minulta, sillä muutun lähes herkkutatiksi syksyisin, niin monessa muodossa tatteja syön.
Facebookin sieniruuat ja ruokasienet -ryhmässä on kuhistu herkkutattisipseistä. Onneksi pakkasin muutaman tiiviin, pienen herkkutatit mukaan elokuiselle lomamatkalleni Turun saaristoon. Paahdoin herkkutattisipsejä mökin uunissa, mutta siinä ei ollut kiertoilmatoimintoa. Sipseistä tuli vähän liian rapeita, ja rasvaakin hulahti hieman liikaa, vehnäjauhoja ja leivinpaperiakaan ei ollut. Mutta ei se makua haitannut. Ahmin sipsit melkein suoraan pelliltä.
Kotiin palattua oli heti pakko päästä tattimetsään, tattisipsin maku suussa soiden. Ja tattejahan piisaa nyt. Tein sipsit nyt huolella ja ai että tuli huikeita. Lue loppuun →
Erään sienestyspäivän saldo: neljä korillista ja yksi sankko herkkutatteja, kaksi kanttarellia ja onnellinen sienikoira. Keskimmäisessä tatissa on riesa.
Olen sienestänyt pian 50 vuotta. Äitini laittoi minut ehkä alle kouluikäisenä paikkakunnan sienitietäjän oppiin. Pois jaloista, epäilen. Lastenhoitoa ei ollut maalla vielä silloin keksitty. Mensosen Maijan pitkähelmaisen mustan mekon perässä kirmatessani opin rouskut. Niitä kerättiinkin koko perhe saavikaupalla ja myytiin lähikauppaan.
Olen seurannut tänä kesänä aktiivisesti erilaisia sienipalstoja ja todennut että monella on sienituntemuksen lisäksi paljon opittavaa siitä, miten sieniä etsitään ja löydetään. Moni aloittelija tuskailee mistä niitä herkkuja löytyy. Joskushan ei tarvitse kuin mennä metsään, mutta jotkut syksyt ovat haastavia kokeneellekin sienestäjälle.
Tässä on muutama vinkki. Ei varmasti kattava lista. Tattisesongista johtuen vinkit ovat vähän herkkutattipainotteisia, mutta pätevät sienisesongin edetessä. Syksy on ihmisen ja sienikoiran parasta aikaa!
Jos sinulle tulee mieleen täydennettävää, kommentoi tai laita yv/av/tv :D. Lue loppuun →
Herkkutatin kiinteät jalat saavat pannulla uuden, merihenkisen elämän. Paista sentin paksuiksi leikatut tatin jalkapalat kuumalla pannulla ja saat alkupalaksi pinnalta karamellisoitunutta ja sisältä lohkeilevan, kiiltävän kaunista haarukoitavaa. Erehdyttävästi kampasimpukan näköistä ja ihanasti herkkutatin makuista.
Tattikausi alkoi Tampereella sopivasti kesäloman keskellä. Kannoin metsästä autolle onnellisuutta ja pursuilevan korin herkkutatteja. Herkkutattiliemeen sopivia jouduin jättämään metsään rutkasti. Tila korissa ja sienestäjän kantokyky loppui. Liemitarpeitakin tuli mukavasti kuituisemmista tatin jaloista.
Idea herkkutattien kokeilusta kampasimpukoiksi syntyi perheen vegaanien kanssa kun paistoimme kuningasosterivinokkaita kuten kampasimpukoita. Nämä lähi-villiversiot ovat aivan yhtä hyviä, ellei parempia!
En raaskinut kuitenkaan lähtenyt pilkkomaan Tahlon valmista entrecote-pihviä. Pihvi oli niin mureaa, että sen olisi melkein pystynyt syömään sormin, kypsentämättä. Lue loppuun →
Kun olen kauhonut tarpeeksi oman maan uusia perunoita sellaisenaan, alkaa seuraava vaihe. Maustaminen ja kaiken maailman jatkojalostaminen. Tämä on helleillan helppo. Paahdoin keitetyt perunat miso-voi-seoksessa foliossa hiiligrillissä. Misotahna ja voi karamellisoituivat ihanasti pottujen pintaan.
Käytin edellisen päivän keitettyjä uusia perunoita. Voit myös keittää uudet potut varta vasten. Jätä perunat hieman al dente, voit paahtaa niitä hieman pidempään ja saada rapeamman pinnan. Lue loppuun →
Koronakevään jälkeen meitä hellitään helteillä ja parhailla kesän mauilla. Kokosin jälleen juhannusmenut kolmelle päivälle helpottamaan suunnittelua. Poimi parhaat päältä ja jos näistä et löydä mieleisiä yhdistelmiä, kurkkaa 2013-2020 juhannusmenuihin. Viinisuositukset löytyvät alku- ja pääruokien resepteistä. Lue loppuun →
Blogin ihan ensimmäisiä ohjeita on fenkolinsiemenillä maustut possunribsit. Vanha ohje on hieman sekava, joten minua on syyhyttänyt kirjoittaa se uudelleen. Olen myös säätänyt ohjeen mittasuhteita vuosien mittaan. Näiden mausteiden ja mehevän rapeiden ribsien makuyhdistelmä saa veden kielelle, pelkästä ajatuksesta.
Olen keittänyt, höyryttänyt, keittänyt cokisessa possun ribsejä, mutta aina palaan tähän vanhaan suoraan hiilille -luotto-ohjeeseen. Ribsejähän ei tarvitse keittää eikä mitenkään esikypsentää, pelkkä hiiligrilli riittää. Runsaita grillisoosejakaan ei tarvita. Muutaman tunnin maustaminen mausteseoksessa tekee hyvää.
Toki vaihtelun vuoksi muunkinlaiset kylkiluut ovat herkullisia. Tsekkaa sivun lopusta lista ribsiohjeista, korealaisista amerikkalaisiin. Lue loppuun →
Netti on tulvillaan perunasalaatin ohjeita. Melkein samanlaisia mutta kuitenkin sen verran erilaisia että valinnanvaikeus iski. Monessa käytetään majoneesia kastikkeen pohjana, mutta minua vähän epäilytti majoneesipläjäys. Päätin tehdä oman pienen tastingin mitä käyttäisin kastikkeessa. Minulla oli Hellemansin majoneesia, laktoositonta kermaviiliä, kaurafraisia ja Benecol jugurttia. Raikas Benecol rajautui tällä kertaa pois, koska tein laktoositonta pottusalaattia.
Itsessään mikään vaihtoehdoista ei maistunut hyvältä perunasalaatin kastiketta varten, joten kokeilin erilaisia sekoituksia puolikkailla teelusikallisilla. Majoneesi tukki suun molempien viilien kanssa. Oatlyn ja majoneesin yhdistelmä oli raskas ja tuhti, sekä kauran että majoneesin maku korostui väärällä tavalla. Lempi-kermaviili ja majo -yhdistelmä taas maistui hapokkaalle, jotenkin särmikkäälle. Parhaaksi minun suuhuni valikoitui vähärasvaisen laktoosittoman kermaviilin ja kaurakermaviilin yhdistelmä, raikas mutta täyteläinen. Lähdin rakentamaan kastiketta sille pohjalle. Lue loppuun →
Syön viikottain tomaatti-burrata-basilikasalaattia ja näin kesäisin tomaatti vaihtuu mielellään mansikkaan. Basilika vaan ehtii nahistumaan. Liian usein löydän sen pilaantuneena vaikka kuinka aikoisin kuivata, saati väsätä jääpaloiksi. Mutta Kajon karitsa-annoksessa ollut yrttivalikoima sai lampun syttymään. Mitäpä jos kokeilisin lipstikkaa salaattiin? Sehän toimii, antaa ihan oman vinkeän makunsa mansikka-burratalle. Lue loppuun →
Kaverini Marja tarjosi vappuna ihania uunissa haudutettuja seitanpihvejä. Marja oli muokannut Chocochilin seitankinkun ohjetta, siten että pihvin rakenteesta tulee ihanan kuohkea olematta sienimäinen. Seitan on ollut minusta haastava aines, koska juuri koostumus on usein liian jämäkkää tai huokoista. Marja lisää taikinaan sopivan rouheasti jauhettuja suolapähkinöitä.
Tein Marjan ohjeella pihvejä äitienpäiväksi. Koska oli niin lämmin keli, päätimme grillata pihvit. Ajatuksenani oli penslata jenkkityyliin pihvejä tomaattikastikkeella. Päivällä uunissa hauduttamani pihvit olivat imeneet tomaattikastiketta itseensä reilusti, joten penslattavaa ei ollut liiaksi. Ensi kerralla teen hieman reippaammin haudutuslientä, jotta siitä riittää. Säädän ehkä myös hieman kastikkeen sokeria vähemmäksi, sillä omenamehu on melkoisen makeaa.
Tykkäsin kovasti molemmista tavoista sekä uunipihveistä että grillatuista. Uunissa pihvit maistuivat ihanan pehmeille ja herkullisille. Grilli taas antoi kivan rapsakan pinnan ja hiilillä grillatut mauthan ovat aina ihania. Molempi parempi.
Seitanin haaste ja paras puoli on se, ettei se itsesään maistu millekään. Maut pitää uuttaa seitaniin. Mutta toisaalta sitä voi maustaa ihan oman maun mukaan ja se taipuu moneen makumaailmaan. Lue loppuun →
Olin jo ostanut viikonlopun sapuskat kun näin kauppahallissa Ibericon plumaa. Tuijotin sitä tovin. Ja totesin että aina kannattaa vaihtaa suunnitelmaa jos harvinaisuus osuu kohdalle. Laatulihan myyjä kertoikin, että plumaa oli tultu hakemaan Helsingistä asti. Vuoroin vieraissa.
Pienestä grillausajan virittämisestä huolimatta plumapihvistä tuli aivan ihanaa. Pihvi melkein loppui kesken, joten varaa lihaa tarpeeksi kun tätä herkkua osuu kohdalle.
Olen joskus ollut sitä mieltä, ettei ihanaa karitsan karetta kannata pilata leikkaamalla siitä yksittäisiä kyljyksiä. Mutta kun karitsa on hyvänlaatuista, on lihatikkari ihan parhaita! Nopea ja helppo valmistaa, hauskaa sormissyötävää. Ota luusta vaan kiinni, dippaa kastikkeeseen ja suuhun. Mediumkypsyinen karitsankyljys ei veistä tarvitse. Lue loppuun →
Perunasalaatti kuuluu kaveripiirissämme vapun ja uuden vuoden kekkereiden iltapalaosastoon. Nakkien tai vegenakkien kanssa tietysti. Uusia perunoita olen useinkin käyttänyt erilaisissa salaateissa, mutta en ole koskaan tehnyt ihan perinteistä perunasalaattia. Nyt lupasin tuoda tullessani vappujuhliin perunasalaattia.
En ymmärrä miksi en ole ryhtynyt perunasalaattiteatteriin aikaisemmin, koska olen suuri perunan ystävä. Tein kaksi erilaista, tämän kirkkaan ja kermaviilisen version. Ihan siltä varalta jos toinen menee ihan hanskaan, toinen kenties onnistuu. Molemmista tuli aika mainioita, tohdin sanoa jopa paljon parempia kuin kaupan majoneesimäjäykset. Tämä kirkas perunasalaatti saa raikastusta omenasta ja maustekurkusta ja mukavia makupurskahduksia kapriksista.
Tein molemmat perunasalaatit edellisenä iltana itseäni muistutellen että maut pitää tarkistaa ennen kuljetusta. Salaatit olivat tekeytyneet varsin mainiosti, maku oli parempi, tasaantuneempi ja täyteläisempi. Lisäsin vain koristeyrtit. Lue loppuun →
Vappuhattu päähän, serpentiinit kaulaan ja kuohuvaa lasiin. Tulipa vappupöytääsi vegaanivieraita tai lihansyöjiä, näillä menuilla iloinen ja herkullinen vappu onnistuu. Lue loppuun →
Parsarisotto on kevään merkki. Omat parsat lymyävät vielä penkin piilossa, mutta kaupasta saa jo eurooppalaisia luomuparsoja. Vegaanisen parsarisoton tekeminen on helppoa, vaihdat vain parmesaanin vegaaniseen juustoon ja ravintohiivaan.
Säädä risottoaineiden mittasuhteita käyttötarkoitusta varten. Jos teet risoton sellaisenaan syötäväksi, laita enemmän parsaa ja vähemmän valkoviiniä joukkoon. Viinin määrällä voit säätää risoton hapokkuutta maun ja tarpeen mukaan. Jos teet risoton vaikka vegaanisten, ihanien, kohtuullisen rasvaisten kampasimpukoiden kaveriksi, laita reippaammin viiniä leikkaamaan paistettujen kuningasosterivinokkaiden rasvaa.
Kun olen kauhonut tarpeeksi oman maan uusia perunoita sellaisenaan, alkaa seuraava vaihe. Maustaminen ja kaiken maailman jatkojalostaminen. Tämä on helleillan helppo. Paahdoin keitetyt perunat miso-voi-seoksessa foliossa hiiligrillissä. Misotahna ja voi karamellisoituivat ihanasti pottujen pintaan.
Ripaus tryffeliä 