Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.


Jätä kommentti

Rieslingin ja Spätburgunderin juhlaviikot

Vuoden nuori sommelier 2018 Kirsi Seppänen tarjoilee Deli 1909:n parsa-annokset. Seuraavaksi hän kisaa Suomen edustajana Meksikossa pidettävissä MM-kisoissa.

Jos et ole tehnyt sinunkauppoja Spätburgunderin kanssa, kannattaa nyt suunnata ravintoloihin maistelemaan! Kiersimme tamperelaisbloggareiden kanssa jälleen Riesling- ja Spätburgunderviikoille osallistuvia ravintoloita. Kierroksella parhaiten suussani soivat tällä kertaa saksalaiset Pinot Noirit. Ja yllättäen jälkiruoat, vaikka en ole ollenkaan makean ylin ystävä.

Tampereella 14.-26.5. on mukana 11 ravintolaa. Iskujoukkomme jakaantui kolmeen ryhmään. Me maistelimme Pullon henkien ja Kohokohtien kanssa Ravitsemisliike Aistin, Hellan ja huoneen, Deli 1909:n, Armas Kuppilan ja Henriksin tarjontaa. Raskas duuni, mutta jonkun sekin on tehtävä, kuten Pullon henget sen niin laittamattomasti sanoivat. Lue loppuun

Mainokset


2 kommenttia

Koska hyvä ei riitä – Ravintola C:n huikea pop up -ravintola Rekolan tilalla

Jälkiruoka, jota chef Ilkka Isotalo on kehitellyt mielesään muutaman vuoden. Taivaallista!

– Koska hyvä ei riitä, pyydän viljelijältä enemmän, summaa Ilkka Isotalo serviisiä esitellessään. Ravintola C kunnioittaa ja vaalii suomalaisen satokauden herkkuja parhaalla mahdollisella tavalla, viemällä ravintolansa muutamaksi illaksi Rekolan biodynaamiselle maatilalle.

Kaikki illan ruoka-ainekset ovat tilalta ja illan viinit ovat luonnollisia viinejä. Yhteistyö Rekolan kanssa on pitkä, sillä C: n tilannut koko yhdeksän vuoden historiansa ajan kasviksia Kangasalan tilalta. Lue loppuun


2 kommenttia

Carlon valkosipulipihvi, lopultakin onnistuminen

Tiedätkö sen tunteen? Kun olet tavoitellut oikeaa makua ja tapaa tehdä sen? Epäonnistunut, melkein onnistunut. Harjoittelin tätä 15 vuotta. Lopulta Carlo Algerin valkosipulipihvin ohje osui kohdalleen. Täydellisesti. Leipäkuorrutus maistuu täsmälleen siltä kuin makumuistoni sen kertoo.

Mielelläni uskoisin, että harjoitus tekee mestarin. Oppivuodet ovat nyt kulminoituneet ja olen saavuttanut uuden tason keittotaidossani. Totuus lienee kuitenkin se, että olen laittanut tai syönyt tätä aina flunssaisena. Sillä tämä oli Carlon flunssalääke.

Menimme perheen kanssa syömään La Perlaan, Rautatienkadulle. Siihen osoitteeseen jossa Ravintola C jatkaa nyt osoitteen kunniakkaita perinteitä (ja nostaa ne omalla tavallaan aivan uusille tasoille). Flunssa oli iskemässä pahasti päälle, mutta pöytä oli varattu, joten pakkohan sinne oli mennä. Voivottelin tautia ja pohdin ääneen Kaijalle mahdanko pystyä arvostamaan Carlon herkkiä makuja. Mutta Carlo lupasi tehdä pihvin, jolla tauti taittuu. En muista enää oliko pihvi listalla vai tekikö Carlo sen tähän erityiseen tarpeeseen. Jälkimmäinen luultavasti. Vaikka maku ei ole kotikeittiössä ennen tätä osunut täydellisesti kohdalleen, olen flunssat olen tällä pihvillä parantanut. Tai ainakin elämä taudissa on ollut mukavampaa. Lue loppuun


Jätä kommentti

Luontoretkellä Melbournessa: Claypots, St Kilda ja pingviinit

kampasipukat-mati

Melbournen eteläisestä lähiöstä St Kildasta löytyy salainen luontoretken kohde, sillä sataman aallonmurtajien kivien suojassa asuu pingviinien kolonna. Pingviinit palaavat illan hämärtäessä mereltä ruokkimaan poikasiaan, jolloin pikkuiset pingut tulevat näkyviin. Päivisin poikaset piilottelevat kivilohkareiden piiloissa.

Äyriäisravintola Claypots St Kildassa toimii periaatteella tuoreita mereneläviä ja kaloja riittää nopeimmille, eikä muuta myydäkään kuin tuoretta. Ravintolassa kannattaa siis olla ajoissa ja pöytävaraus on ehdottomasti suositeltavaa.

Suunnittelin  retkeni St Kildaan niin, että ajelin raitsikalla heti alkuillasta syömään ja aikomuksena oli ehtiä hämärän tullen aallonmurtajalle. Ravintola tarjoili kuitenkin verkkaiseen tahtiin (mikä on minusta aina yleensä loistojuttu), joten pimeys ehti jo asettua ennen kuin pääsin aallonmurtajalle. Lue loppuun


Jätä kommentti

Modernia aussiruokaa: Touch of Salt

savu-kenguru

Sesonkiajatteluun nojaava A Touch of Salt on Townsvillen parhaita ravintoloita. Minua kiinnosti erityisesti ravintolan moderni australialainen ote keittiössä ja paikallisten ainesten käyttö.

Alkuun tilaan lämminsavustettua kengurua. Punertavaksi jätetty liha on siivutettu ohueksi. Kaverina on hasselpähkinää, samphiresta ja karviaisesta tehtyä vincottoa sekä  makeaa karviaishilloa. Pehmeä buffalojugurtti täydentää makumaailmaa. Tarjoilija tulee vielä rouhaisemaan pippurimyllystä mustapippuria. Kenguru on mehevintä, maukkainta, parasta syömääni kengurua tähän mennessä! Lue loppuun


Jätä kommentti

Ochre: modernia australialaista villiruokaa

ochre-alkupala1

Jos Dundee´s -ravintolassa oli rouhea ote, löytyy sen seinänaapurista Ochresta hienovaraisempi moderni australialainen keittiö. Alkupala viineineen tuo ensimmäisen wow-elämyksen ruokamatkalla Australiassa.

Ravintolasta on varsin mukavat näkymät Cairnsin satamaan ja aluksiin, jotka tekevät niitä mahtavia risteilyjä Isolle valliriutalle.

Alkupalaksi valitsen maistelulautasen, jossa on lohta, krokotiiliä, kengurua ja emua. Lautasellinen jännittävää lähiruokaa ja villiruokaa.

Sommelier kysyy minkälaista viinistä pidän. Hän suosittelee alkupalalle lasillista Länsi-Australiasta kotoisin olevaa Chardonnaytä. Saan pienen tipan maistaa ennen päätöstä. Chardonnay ei kuulu lempirypäleisiini, mutta tämä yllättää.

– Viini edustaa uudempaa tapaa tehdä Chardonnaytä, kertoo sommelier. Paljon tammea, sekä amerikkalaista ja ranskalaista.

Tuoksu on hurja. Siitä puskee esiin grillattua troppista hedelmää, jopa lihaa. Todella kuivaa suuta kurtistavaa tanniinia, hedelmää, kuivaa puuta. Onneksi luotan viinuriin, West Cape Howe 2015 todella toimii moniottelulautasen kanssa.

Savustetulle lohelle on ripoteltu vihreitä muurahaisia. Chef kerää itse muurahaiset sisämaasta, Tablelandsin pusikoista. Vihreitä muurahaisia näkee Cairnsin pihoilla ja kadullakin, mutta chef tuo kuulemma pesällisen kerrallaan. Olisipa mielenkiintoista päästä näkemään prosessi pesästä lautaselle, kaikkine valmistusvaiheineen! Lue loppuun


Jätä kommentti

Chilli crab, Singaporen kansallisruoka

chillirapu

Vietin muutaman päivän Singaporessa, ennen kengurunloikkaa Australiaan. Nopeasti kävi selväksi, että chillirapua on maistettava jos meinaa jotain varteenotettavaa ymmärtää singaporelaisesta ruokakulttuurista.

Singaporelaiset eivät kysy tavatessaan mitä kuuluu vaan oletko syönyt ”sudah makan”. Keskustelu parhaasta ruoasta, parhaista paikoista, parhaista tavoista valmistaa sitä ovat singaporelaisille yhtä tärkeitä kuin Tampereella Ilves vai Tappara. Paljon kiinnostavampi tämä singaporelainen keskustelu minusta!

Arvatkaa vaan kuinka monta mielipidettä löysin missä ravintolassa kansallisruokaa pitää syödä! Keskustelu parhaasta Chilli crab paikasta kävi kuumana niin netissä kuin missä hyvänsä otin kysymyksen esille. Useimmat väittivät, ettei chilli crab ole tulista nimestään huolimatta – se on vain virkistävää. Lue loppuun