Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Pintxokierros 2018: Käykää Puistossa!

6 kommenttia

Kuhannahkaa, kylmäsavustettua haukea (!), kuivattua kaprista, hernettä ja friteerattua tilliä. Vahva suositus Puistolle!

Pieniä helmiä, herkullisia oivalluksia. Kielen mukanaan vieviä pieniä, ihania suupaloja. Tylsiä voileipiä. Pintxoviikko Tampereella tarjoaa kaikkea tätä. Kiersimme tänä vuonna seitsemän ravintolaa. Varsin kevyin rantein, enemmän kivaa iltaa kaverin kanssa viettäen kuin ruoka-arvostelua totisesti harrastaen. Kävimme siellä missä kilpailupintxo näytti kiinnostavalta tai mikä osui sujuvasti matkan varrelle.

Kiersimme seitsemän ravintolaa 55:stä. Arki-iltana kannattaa muuten aloittaa hyvissä ajoin, sillä moni paikka lopettaa aikaisin tarjoilun.

Armas Kuppilan pintxo oli raikas ja jälkikäteen ajatellen ihanan erilainen muihin verrattuna. Pehmeän maukasta keltuaiskreemiä, savulohen mätiä ja mesiangervoa. Annos oli tyylikkäästi tasapainossa. Suutuntumaltaan kiva: mädin purskahdus, kreemin pehmeys ja kiva kuivattu tattipala. Finski-siideri sopii oikein kivasti. Yksi voittajasuosikeistani!

Huberin mustekalapintxoa oli kehuttu, joten otin sitä alkuinnostuksen vallassa kaksi, ja yhden kisa-annoksen eli 49 päivää kypsytettyä lypsylehmän fileselkää, tattipuretta ja japaninsiirappia. Harmikseni pintxot maistuivat kovin samalle. Merenelävien rakastajana odotin innoissani fenkolista mustekalaa pankojauhoilla, mutta se oli ihan kiva, ei enempää.

Vahva grillin/savun maku sopi kyllä kummallekin raaka-aineelle, mutta olisin odottanut selkeämmin eriytyvää makuprofiilia annoksille.

Kattilan kisapintxoja: nieriätartar, tyrni, vesikrassikreemi ja kikhernekrutonki.

Kattilassa oli edellisvuosien tapaan menoa ja meininkiä. Jono jatkui pitkälle kadulle ja sisällä jonoa oli niin pintxoille, viinipisteeseen kuin kassalle. Mutta rakastan niin Kattilan sansebastianilaista systeemiä, jossa luotetaan ihmiseen. Saat kerätä pintxot itse, ja lopuksi käyt maksamassa.

Olisin halunnut rakastua myös Kattilan kisa-annokseen: nieriätartar, tyrni, vesikrassikreemi ja kikhernekrutonki. Olihan se kiva, mutta vähän vaisu.

Itseäni saan syyttää siitä, että edellisvuosien Kattilamuistojen innoittamana lastasin lautaselleni monta pintxoa. Kalakukkopintxo oli hauska mutta en nyt savolaisena päässyt yli siitä että sen näytti kalakukolle, mutta maistui hailulta kalakukolta mätikreemin kanssa. Porkkala-leipänen oli kiva sen porkkalan osalta, mutta leipää alkoi jo tursuta korvista. Harvoin olen istunut pienen epätoivon vallassa ravintolassa: nuo kaksi leipää pitäisi vielä syödä vaikka ei huvita. Harmittaa kun en viitsinyt ryysiä tungoksen läpi katsomaan olisiko toisessa pisteessä olleet lämpimät pintxot tarjottu ilman leipää.

Tämä summaakin tämän vuoden miinuspuolet: liikaa leivän päälle rakennettuja annoksia, liian leipämäisiä, liikaa pursotteita, vähän innovatiivisuutta. Turvallisia ratkaisuja leipäkansalle, helppo silta San Sebastianin ja Tampereen välille? Kyllähän niitä leipäannoksia myös San Sebastianista ja Bilbaostakin löytyy, mutta enemmän niistä turistipintxopaikoista. Ei niinkään niistä ravintoloista, jossa on paikallista ruuhkaa ja kuhinaa.

Nyt kun olen saanut tämän leipävalituksen sydämeltäni, kehun Deli1909 viinin ja osoitan samalla muistiinpanojeni puutteellisuuden. Maistakaa sitä ranskalaista chardonnaytä! Viini oli kuin tammea ja öljyä olisi uutettu yhteen. Kullankeltaista ja tömäkkää, ihanaa!

Delissä meille tehtiin jopa erikseen leivätön kisapintxo, koska kaverini ei voi syödä leipää ja kaikki muutkin pintxot oli sillä hetkellä rakennettu leivän päälle. Saimme ibericon ja juuston kaveriksi leipäsuiron sijaan mausteista chorizoa. Kiva naposteltava, mutta sillä ei leivän kanssa tai ilman pintxokisaa voiteta. Söisin sitä kyllä paljon mieluummin kuin leipäpintxoja.

Onneksi istahdimme Deli1909 sisäpihalle. Salakuuntelin naapuripöytää, jonka seurue kehui kalannahan päälle tehtyä pintxoa. Kalannahan! Sehän innosti välittömästi. Tsekkasin puhelimesta listaa: Puistossa on sitä tarjolla. Suunnittelimme uuden reitin, Tillikan kautta Puistoon.

Tillikka olisi tosin saanut jäädä käymättä, vaikka huokailimmekin nostalgisesti opiskeluaikojen muistoja. Ravintola oli lähes tyhjä, niin kuin se on aina ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana, kun olen melkein aina jonkin uudistuksen jälkeen piipahtanut katsomassa. Kisapintxon mustekala oli päässyt loppumaan ja tarjolla oli surullinen munakaspala. Kaverini ei voinut syödä sitä, koska siinä oli sipulia.

Puisto oli iloinen yllätys, kaikilla tasoilla. Innostunut kokki otti käädyt kaulassa vastaan ja esitteli jokaisen annoksen. Tulimme kuhan nahan perässä ja se kannatti! Propsit ravintolalle rohkeudesta rakentaa annos kalannahan päälle, kun annoksia pitää tehdä paljon ja ne joutuvat istumaan ja odottamaan asiakkaiden ennakoimatonta kulkua. Mutta nahka ei ollut vettynyt kylmäsavuhauen alla, vaikka se ei nyt ihan suuhun murentunutkaan. Rapeassa kuhannahassa oli i h a n a maku. Ja kylmäsavuhaukikin oli niin maukasta! Suosikkini: innovatiivinen ja rohkea, loistavat raaka-aineet.

Puiston muukin valikoima poikkesi iloisesti muista kiertämistämme paikoista. Erityisesti tykkäsiin pienestä kiposta maukasta fenkoli-paprikakeittoa. Myös polentapalanen, kroketti ja rapea sipsi oli herkkua. Mouhijärven juustolan vaahdotettu Heidi oli taivaallista makean päärynän kanssa.

Puisto oli sikälikin ilahduttavaa, että en ole käynyt siellä aiemmin. Varmaankin johtuen sen saamista soraäänistä ja kritiikistä. Käykää ja arvioikaa itse!

Inezissä oli jo kolme pintxoa viidellä eurolla -tarjous käynnissä. Sain taistella viimeisestä kisapintxosta. Bellotakroketti & Sherrymarinoitu jättirapu oli jo väsähtänyt, kuulosti paremmalta kuin maistui. Ehkä se reppana oli odotellut tiskillä jo tovin.

Mutta mikä siinä on että kun halvalla saa niin pitää syödä? Lastasin lautaselleni kisapintxon kaveriksi kaksi patonginpalalle rakennettua pintxoa, vaikka olin jo vannonut etten enää leipää syö tällä kierroksella. Eikä olisi kannattanut.

Ensi vuodelle toivoisin enemmän huomiota laatuun määrän sijaan. Ja tämä ei ole mousse-voileipäkilpailu, vaan pintxokilpailu. Olen myös Sivumaun Janin kanssa samaa mieltä, että verkkosivujen ja mobiilin palvelua voisi kehittää eteenpäin.

Tamperradan pintxoviikko on minusta edelleen loistava idea. Tämä oli minulle muistaakseni neljäs kierros, joku vuosi on jäänyt välistäkin. Arki-illan ruuhkista päätellen väki on ottanut sen omakseen ja ihan ruokamatkailijoitakin se on houkutellut Tampereelle. Pintxo on mainio tapa tuoda innovatiivista ruokaa tarjolle helposti. Ehkä useampi innostuu tätä kautta hyvästä ruoasta. Ja kaikenlainen hurlumhei ruoan ympärillä on aina kivaa.

Moni muu bloggaaja oli ehtinyt eri ravintoloihin. Tsekkaa vinkit:

Viikonloppukokki: I´m speechless 

Sivumaku Tamperrada 2018 nappaa pintxo vinkit

Tämä matka: Tampere ja pintxot kuuluvat yhteen

Kohteena maailma: Tamperrada 2018 ruokatapahtumien aatelia

 

Täältä löytyvät kaikki mukana olevat ravintolat ja annokset

************

Siellä alkulähteillä: Pintxoja San Sebastianissa ja Bilbaossa.

 

***********

Seuraa blogia InstagramissaFacebookissa ja Twitterissä!

 

 

Mainokset

6 thoughts on “Pintxokierros 2018: Käykää Puistossa!

  1. Tamperrada on raikas ja elämänmakuinen tapahtuma! Kävin viime vuonna Porvoon Smakussa. Sekin oli kiva, mutta jotenkin jäykempi ja asiallisempi. Pieni karnevaalimeininki ei ole huono. Meillä on niin vähän karnevaaleja.

    • Tämä on just mun makuinen karnevaali! Mä toivon kuitenkin, että ruoka pysyy jatkossakin keskiössä ja etenkin innovatiivinen ruoka voileipien sijaan.
      Tästähän alkaakin syntyä jo hyvä hyvä kooste eri ravintoloista, kun monet on kiertäneet eri paikkoja. Linkitin sunkin rapsan tuonne loppuun muiden silmään sattuneiden joukkoon.

  2. Täysin samaa mieltä kanssasi. Liikaa leipää ja tahnamaisia viritelmiä. Enemmän makua ja uskallusta kehiin. Puiston pintxo oli eilisen kierroksen kohokohta täälläkin. Paras. Astorin silakkapinxto kakkosena. Muut aika tylsiä aikaansaannoksia. Odotan aika paljon Tillikan mustekalasta…tänään piti tulla uusi satsi kun oli päässyt loppumaan eilen.

    • Aivan samoilla linjoilla ollaan! Minusta edellisinä vuosina monilla ravintoloilla on ollut kunnianhimoisempi ote. Toivottavasti tässä ei käy niin, että moni luovuttaa kun väkeä kuitenkin riittää… Odotan kiinnostuksella mitä tykkäät Tillikan mustekalasta, sitä jäin kaipaamaan.

  3. Kiva tapahtuma tämä!:) Ja hyvä kierros teillä ollut. Mun mielestä tässä on jo liikaa ravintoloita mukana, nimittäin aikaisempina vuosina esim. kolmisen vuotta sitten vain murto-osa mukana. Itse olen kahtena vuonna käynyt, nyt harmikseni en pääse osallistumaan töiden vuoksi. Toivottavasti tätä Tamperrada-tapahtumaa jatketaan, sillä ei oikein ole vastaavaa muissa kaupungeissa.

    • Mä olen täsmälleen samaa mieltä! Toivon ettei määrä korvaa laatua, ei ravintoloiden tai pintxojenkaan suhteen. Mutta hieno ruokatapahtuma tämä on!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.