Kropsu eli pohojalaanen pannari

3.4.2013 by Merja 6 kommenttia

Mansikkahillo on varma valinta kropsulle.

Kropsu toimii lounaana, välipalana, aamiaisena, jälkkärinä tai muuten vaan hiukopalana.

Lapsena kropsu oli arkista juhlaruokaa. Aineet ovat yksinkertaiset ja niitä löytyi oikeastaan aina. Kropsun tulee olla ohut, kullanruskea-ruskea ja mielellään rapea pinnaltaan. Tämä on olennaisin ero pannukakkuun. Pannukakku on paksu, ei kohoa samalla tavalla eikä ole rapea.

Perusohjetta voi jatkojalostaa mieltymysten mukaan. Kropsun voi tarjota makeana jälkiruokana erilaisten hillojen kanssa. Mansikkahillo on aina varma valinta. Maistuu myös vattu- eli vaapukkahillon tai omenasoseen kera. Tai jos haluat suolaisen välipalan, pistä päälle juustosiivuja ja kinkkua, rullaa (wrap!) ja nauti sellaisenaan. Ruokaisampaa tulee, kun raastaa mukaan raakaa  tai kypsää perunaa ja sekoittaa sen taikinaan. Se onkin sitten eteläpohojolaanen perinneruoka, perunakropsu.

Vielä yksi hyvä puoli tässä herkussa on. Siihen voi käyttää huoletta sen maidon, joka jo vähän epäilyttää: joisinko tai kaataisinko kahviin vai pois? Eikun pannariin. Voit myös heittää mukaan edellisen päivän puuron jämät.

Jos taas haluat parasta mahdollista kropsua, etsi se lähitila, joka tuottaa hyvää maitoa, osta tinkiä täysmaitoa ja käytä sitä.

Kropsu (2 pellillistä)

• 1 litra maitoa
• 5 kanamunaa
• 5 dl vehnäjauhoja
• 2 tl suolaa
• 1 tl sokeria
• 2 rkl voita pannulle

Riko ensin kanamunat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki. Lisää maito ja sekoita uudelleen tasaiseksi. Lisää jauhoja parissa kolmessa erässä ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Mausta suolalla ja sokerilla suhteessa 2 suolaa/1 sokeria. Tarkista maku. Mielestäni vähän suolaisempi on parempaa.

Taikina saa odottaa puolisen tuntia, että jauhot ehtivät turvota kunnolla ja taikina paksuuntua.

Lämmitä uuni 225 asteeseen ja voitele uunipelti voilla: lämmitä peltiä ensin uunissa vähän aikaa, lisää voita ja anna sen sulaa.  Levitä voi tasaisesti joka puolelle vaikka peltiä kääntelemällä, tai sudilla.

Uunissa kropsun kuuluu kohota komiasti. Tämä saa vielä olla uunissa vähän aikaa.

Kaada puolet taikinasta pannuun ja paista noin 20 minuuttia. Jos paistos kohoaa kovin paljon (niinku kuuluu), puhko jollakin atulalla jotta laskee, eivätkä kohot pääse palamaan. Jos uuni paistaa epätasaisesti, niin käännä peltiä paiston puolivälissä ja saat tasaisemman pinnan.

Kun kropsu on kypsää, leikkaa se sopiviksi paloiksi ja tarjoile mieltymystesi mukaan. Voitele pannu uudelleen ja paista toinen satsi samalla tavalla.

Ylijäämästä saa pika-aamiasen tai välipalan. Lämmitä pannulla voita kuumaksi, revi sormin kropsu paloiksi ja paista rapeiksi kuumassa voissa. Nauti sellaisenaan suoraan pannusta tai nosta lautaselle hillon kaveriksi. Tai makean ystävälle suklaakastikkeen kanssa!

Tämä ohje on opittu mummalta ja isomummalta Kyröjokilaakson korkeakulttuurin äärellä.

Juomasuositus: kylmä rasvaton maito.

ps. voit tehdä vaihtelun vuoksi myös Omenakropsua.

Muita tulkintoja pannarista

Hienoa, että muutkin muistavat vanhan klassikon. Tässä on muutamia linkkejä. Kun kyse on yksinkertaisesta ruuasta, vaihtelut ovat moninaisia.

Etelä-Pohjanmaan Keittiömestarit ry:llä on samankaltainen ohje kuin yllä. Erona ainoastaan enemmän jauhoja eikä sokeria lisätä.

Kaksplussan keskusteluissa on myös erilaisa tulkintoja. Kotihipillä ja Leipurilla on omenapannarina ohje. Perunakropsun ohje löytyy ainakin Kurikasta : tässä perunat keitetään, meillä ne raastettiin mukaan raakana, sveitsiläisen perunaröstin tapaan. Tähän täytynee palata myöhemmin, koska siitä en löytänyt ainuttakaan ohjetta.