Täydellistä grillattua mustekalaa ja grillattuja paprikaisia uusia perunoita

7.7.2019 by Merja 2 kommenttia

Tekee niin hyvää välillä poistua omalta mukavuusalueelta. Olen aina keittänyt mustekalani tietyllä tavalla. Olen vinkannut blogissakin konstit mureuttamiseen, dippausvideoineen kaikkineen. Sillä sipuli -blogissa oli kuitenkin uusi, mullistavan herkullinen konsti.

Halusin grillata mustekalaa koska mieleni teki hyvää Pinot Grisiä murhaavan viikon jälkeen. Aioin normaaliin tapaan keittää ja sitten grillata mustekalat. Onneksi vilkaisin verkkoon, löytyisikö hyviä ideoita. Giorgio Locatellin keittokirjasta poimitussa klassisessa italialaisohjeessa mustekala kypsennetään hauduttamalla omassa liemessään, keittämisen sijaan. Ei mitään kuparilantti- ja pullonkorkkikikkoja, dippaamisrituaaleja. Tietysti innostuin kokeilemaan. Sillä sipuleiden ohjeet ovat osoittautuneet aina päteviksi, niin tälläkin kertaa. Mustekalan koostumuksesta tuli luvatun pehmeän lihainen, maku oli täydellinen.

Hauduttamalla kypsennetty, grillattu mustekala

• 1 kg mustekalaa (octopus, niitä imukuppilonkeroisia)
• 4 valkosipulin kynttä
• 1 pieni kuivattu chilipalko (tai tuore punainen mieto chili, maun mukaan)
• kourallinen tuoretta persiljaa (laitoin vähemmän laiskuuttani, ensi kerralla enemmän)

Paprikaperunat grillissä

• keitettyjä uusia perunoita (siikli, tietysti)
• savupaprikajauhetta (dulce)
• oliiviöljyä
• sormisuolaa

Pikasulatin pakastetut mustekalat laittamalla paketin kylmään veteen. Kiloinen paketti suli yllättävän nopeasti. Mustekala on muuten niitä harvoja ruoka-aineita, mikä hyötyy pakastamisesta. Paketissa oli viisi mustekalaa, neljä isompaa ja yksi vähän pienempi.

Laitoin kerralla isoon wokkipannuun mustekalat, oliiviöljyn, valkosipulin ja kuivatun chilipalon ja pienen kourallisen persiljaa – kasvimaalla olisi ollut enemmän mutta en tappavan viikon jälkeen jaksanut edes hakea. Laitoin kannen päälle ja lämmön keskitasolle ja menin katsomaan naisten jalkapalloa.

Mustekaloista alkoi pian irrota nestettä ja sitä kertyikin pari senttiä wokkini pohjalle. Kääntelin 10 minuutin välein lonkeroisia,  että ne kypsyisivät tasaisesti. Sillä sipuleiden prosessissa neste keittyi kokoon, mutta minun mustekalani kypsyivät kolmessa vartissa eikä liemi ehtinyt kannen alla tiivistyä. Jätin mustekalat kannen alle liemeensä maustumaan siksi aikaa, että sain hiilet iskuun. Ravistelin nesteen pois, mutta en tällä kertaa valuttanut tai kuivaillut erityisesti. Jos paahdat baskityyliin mustekalan lonkeroihin pannulla rusketusraidat, kannattaa kuivata nesteet pinnalta hyvin pois ennen paistamista.

Kokeile kypsyyttä terävän veitsen kärjellä, kun veitsi solahtaa paksusta kohdasta ilman vastusta, on mustekala kypsää. Älä keitä muhjuisen ylikypsäksi.

Viritä kuuma hiillos. Grillauksen tavoitteena antaa se ihana, hieman tumman rapean pinta mustekalalle. Ei mitään hiilillä hauduttelemista vaan kuumaa ja nopeaa toimintaa.

Mieleni teki paprikaperunoita oheen, vähän galicialaisen Polpo a Feiran makuja mukaellen. Halkaisin edellisen illan keitetyt uuden perunat ja maustoin oliiviöljyllä, reilusti savupaprikalla (dulce) ja kevyesti sormisuolalla. Nostin perunat foliovuokaan ja ensimmäiseksi hiilille. Foliovuoka ei loppujen lopuksi toiminut, joten mustekalan grillauksen jälkeen kaadoin perunat grillipannuun, nostin grillausritilän syrjään ja laskin varrellisen grillipannun ihan hiilien pintaan. Näin perunoille tuli hyvä, rapea pinta nopeasti.

Ai että, kyllä oli herkullista. Mureaa, hippusen hiiltynyttä mustekalaa, rapsakoita perunoita. Vähän (no, paljon) Hellemansin majoneesia, vähän kasviksia oheen. Ja Ermelin Pinot Gris Reserveä. Kesäillan aurinko paistoi. Tällaisista hetkistä on ihanat kesämuistot tehty.

Mustekalan nokka sijaitsee mahapuolella. Se puristetaan pois kuten finni.

Nokka lähti jostain syystä kahdessa osassa kaikista tämän paketin mustekaloista.

Kauneus on katsojan silmässä.

Leikkasin silmät pois saksilla. Joskus olen jättänyt silmät, mutta näillä oli niin isot mulkosilmät, että saksin pois.