Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.


Jätä kommentti

Käänteisesti grillattu tomahawk-pihvi

epasuora-tomahawk

Minulla oli Rekosta ostamani pieni luomukyytön tomahawk pakastimessa. Halusin grillata laadukkaan pihvin parhaalla mahdollisella tavalla.

Perehdyin käänteiseen grillaukseen muutama vuosi sitten porterhouse-pihvin kanssa ja olin vaikuttunut kuinka hyvää ja mehevää pihvistä tulee. Käänteisesti grillatessa pihvi aloittaa kypsymisen epäsuorassa lämmössä hiilloksen vieressä. Lopuksi pihvi grillataan sopivaan kypsyyteen suoraan hiilien päällä.

Tomahawkin luu osoittautui lämpöesteeksi, joka kannattaa huomioida epäsuorassa grillauksessa. Tai ominaisuutta voi käyttää hyväkseen.

Lue loppuun


Jätä kommentti

Pannulla paistettu made

Madeaika on parhaimmillaan ja nyt kannattaa nauttia. Ihan pannulla paistettuna, sellaisenaan mateen herkkä ja hienostunut maku pääsee oikeuksiinsa.

Ohjeen lopusta löydät myös kolme madekeiton ohjetta ja kolme mausteisemman matikkaruuan reseptiä. Lue loppuun


Jätä kommentti

Hirven etuselkää ja pekonia punaviinissä

Luinen hirven etuselkä pääsee oikeuksiinsa kun sen haudutat sitä pitkään punaviinissä. Pekonin ja hirven maut sopivat minusta hienosti yksiin. Isoina lohkoina liemessä hautuvat sipulit maistuvat täyteläisen makeilta ja kokonaisena kuorineen kypsyneet valkosipulit ne vasta herkkua ovatkiin. Valkosipulin ystäville kannattaa pataan laittaa vähintää kaksi kynttä per syöjä, muuten voi iskea ankara annoskateus.

Keitin lopuksi haudutusliemen kokoon, sudin sitä etuselän päälle ja glaseerasin hetken uunissa ennen tarjoilua. Lue loppuun


4 kommenttia

Savustettua siikaa ja tillimajoneesia

Siika on suosikkini savukaksi. Savustaminen luo niin ihania makuja kalaan ja eri puulajien käyttäminen antaa uusia vivahteita. Kokeilin savustaa syreenillä, sillä olen viime viikot viettänyt pää pensaassa. Konkreettisesti. Kun ison pihan tonttia kiertää pensasaita, riittää siinä leikkaamista. Tungin itseni ja pensasleikkurin syreenin ja siperianhernepensaan väliin, ajoin hernepensaan latvaoksia ja päätin lopultakin kokeilla, miten savustaminen onnistuu syreenin kuivilla oksilla. Syreenillä savustettuna tulikin pehmeimmän makuista savukalaa ikinä.

Krouvimpikin lähestymistapa savun tekemiseen toimi. Pilkoin vain muutaman kuivan, ohuen oksan savustuslaatikon pohjalle. Harkitsin, mutta en lähtenyt oksasilppurilla hakettamaan. Turhan vaivalloista, savu syntyi näinkin, eikä pienet oksat leimahtaneet palamaan pöntössä.

Tillimajoneesi toimii muuten erittäin ihanasti savukalan kylkeen. Dippasin myös uunissa paahdettuja perunoita majoneesiin niin usein että majoneesi uhkasi loppua kesken kaiken. Ensi kerralla reilumpi annos tillimajoa. Lue loppuun


2 kommenttia

Upean umaminen grillattu matsutake

Hiiligrilli aateloi muutamassa minuutissa matsutaken. Reunoilta rapeita viipaleita. Sisältä lihaisen tuntuista, tiivistynyttä umamista herkullisuutta.

Grillattu männyntuoksuvalmusta eli matsutake

  • 1 nuori matsutake
  • loraus oliiviöljyä
  • tilkka seesamiöljyä
  • sormisuolaa
  • tuoretta persiljaa

Leikkaa matsutake pitkittäin noin puoli senttiä paksuiksi viipaleiksi. Sekoita oliiviöljyyn tilkka seesamiöljyä ja sormisuolaa. Sivele öljy sieniviipaleille.

Rakenne kuuma hiillos. Ladoin sieniviipaleet pitkävartiseen grillauspannuun ja nostin pannun aivan lähelle hiiliä. Grillasin viipaleita 2 minuuttia puoleltaan.

Ripottele päälle tuoretta persiljaa ja tarjoa matsutakeviipaleet kuumana.

Lisää herkullisia ohjeita männyntuoksuvalmuskoille

Testing testing, pannulla paistettu matsutake kahdella eri tapaa

Kermainen matsutakemuhennos

Todellisuus ruokakuvien takana, toisinaan. Viinilasin ja sytytysnesteen ymmärrän, mutta vasara ja desifiointiaine?


Jätä kommentti

Matsutakea kermaisessa muhennoksessa

Matsutake eli männyntuoksuvalmuska on maineensa veroista. Ihana, lähes omenamainen kiinteän tiivis koostumus. Täyteläinen, moniulotteinen umamin maku. Tuoreessa sienessä on hedelmäinen, jopa parfyyminen tuoksu. Tuoksu jota et unohda. Kypsennettäessä tuoksu tasaantuu.

Löysin vanhasta paikasta kaksi matsutakea, taas. Edellisen kerran niitä löytyi neljä vuotta sitten. Jokin tämän kesän säissä, kuuma kesäkuu ja sateinen heinäkuu, puhumattakaan talvettomasta lumesta, on ollut suosiollista matsutakelle.

Tein isommasta tuoksuvalmuskasta kermaista muhennosta. Paistoin sieniä makeiden salottisipuleiden kanssa. Paahdoin sieniviipaleita kunnes ne olivat lähes nahkeita, tiivistyneitä ja sitten kiehautin kerman joukkoon. Ah ihanuutta! Lue loppuun


Jätä kommentti

Raikkaan kirpeä perunasalaatti grilliruokien oheen (vegaaninen)

Peruna tuntuu joskus menevän hukkaan kovin mausteisten grilliruokien ohessa. Tässä helpossa ja rouheassa perunasalaatissa on siideriviinietikasta tulevaa kirpeyttä, joten siitä riittää mukavasti vastusta ja raikastusta tulisemmille ja rasvaisille grillin antimille. Lue loppuun


4 kommenttia

Ei osteripihvi, vaan osteripihvi!

Kävin Tahlon tilamyymälässä Ylöjärvellä ja sieltähän löytyi parasta grillattavaa pitkään aikaan. Ostin kaikenlaista erilaista ja jännittävää Ylämaankarjan luomulihaa kesän tarpeisiin, kuten osteripihvejä.

Australiassa sitä kutsutaan hämähäkkipihviksi, Amerikoissa Oyster Steakiksi. Nimi tulee kauniista hämähäkin seitin muotoisesta marmorikuviosta lihassa tai osterimaisesta muodosta. Pihvi leikataan lantioluun sisäpuolelta ja niitä tulee vain kaksi kappaletta eläimestään. Pihvin keskellä kulkee yksi sitkeämpi jänne, mutta muuten se suussa sulavan pehmeää. Lue loppuun


Jätä kommentti

Kotimainen alkupala vitello tonnatoa mukaellen: haikku lonnato

Savusaunan lauteilla syntyy parhaat ideat. Tai tavallinenkin sauna käy, eikä edes järveä näköjään välttämättä tarvita. Lauteilla pehmeissä löylyissä pälkähti päähän versioida kotimainen vitello tonnato. Ilman sitä vasikkaa ja tonnikalaa. Jääkaapissa oli jo marinoitumassa grillattavaksi petit tender -pihvi, joka on semmoinen pitkulainen päistä kapeneva erityisen murea biitti.

Idean juuret ovat Italiassa, mutta ainekset ovat parhaita kotimaisia: Tahlon luomutilan Highlander-karjan petit tender -pihviä ja Luonnonkala -säilykettä. Päätin leikata petit tenderin ohuet päät alkupalaa varten ja grillata tasapaksun osan (ohje myöhemmin tulossa).

Tonnikala majoneesissa, kapriksien ja anjovisten maustamana, sehän on taivaallisen koukuttavaa tavaraa. En ollut tietysti mökille pakannut kapriksia ja anjoviksia, vaikka paljon kaikkea turhanpäiväistä keittiöainesta mukana olikin. Tämä oli onni, sillä Luonnonkala -säilykkeen oma maku pääsi näin oikeuksiinsa. Ensi kerralla voisin maustaa sitten tuhdimmin, mutta tämä mieto versio oli aivan ihanaa täydellisen laadukkaan lihan kanssa.

En ole koskaan päässyt Järkisärkien makuun, vaikka särkikalojen kalastamista ja ruuaksi jalostamista suuresti kannatankin. Tässä Luonnonkala -purkissa on kaikki kohillaan. Särkikalat rypsiöljyyn tonnikalamaisittain säilöttynä on miedon herkullista.

Aivan crudona en lihaa tällä kertaa laittanut, paistoin nopean ja pienen rusketuksen pinnoille pannulla. Tarjoan usein perustonnaton crudon eli raa´an lihan kanssa, perinteisen keitetyn vasikanpaistin sijaan.

Valmistelut kannattaa tehdä ajoissa, jotta että liha ehtii marinoitua, paistua ja jäähtyä. Myös lonnato kannattaa tarjoilla kylmänä. Lue loppuun


2 kommenttia

Villiruokaa ja vielä vegaania: horsmaa ravintohiivassa kierriteltynä

Lenkkipolun vieressä odotti nuoria horsmia. Keräsin taskut täyteen ja jatkoin juoksua miettien miten horsmat laittaisin. Ruskistetulla voilla Tallbergin tapaan, vai kokeilisinko mitä suunnittelin viimeksi parsalle? Uuni oli jo valmiiksi kuumana, joten päädyin jälkimmäiseen: kierittelin horsmat reippaassa oliiviöljyssä ja ravintohiivassa ja paahdoin ne nopeasti uunissa.

Horsmassa on oma kiva vehreä parsamainen vivahteensa. Pari minun horsmistani oli jo liian lehteviä, ja ne maistuivat vähän karvaammilta. Kerää mahdollisimman siis nuoria horsmia. Lue loppuun


Jätä kommentti

Tomaattinen peuran osso buco

Peuran potkakiekot ovat ihan parhaita pitkään haudutetun italialaisen klassikon, osso bucon tapaan.

  • 1 kg peuran potkakiekkoja
  • vehnäjauhoja
  • oliiviöljyä
  • 1-2 sellerin vartta pilkottuna (kaksi solakkaa luomselleriä, 1 tömäkkää perusselleriä)
  • 2 porkkanaa
  • 1 sipuli
  • 2 valkosipulin kynttä
  • tai 1 dl valmista soffrittoa (selleri, porkkana, sipuli, valkosipuli
  • lasillinen punaviiniä
  • 1 prk Muttin tomaattimurskaa
  • ripaus sokeria
  • mustapippuria
  • sormisuolaa
  • tuoreita yrttejä pinnalle

Ota liha huoneenlämpöön kahta tuntia ennen valmistusta.

Leikkaa kiekkoja kiertäviin kalvoihin pari kolme viiltoa, etteivät kiekot eivät käpristy valmistettaessa. Älä poista kalvoja kokonaan, sillä muuten pitkään muhiessa kiekot hajoavat ihan osatekijöihinsä.

Pilko soffrittokasvikset eli sipuli, valkosipuli, selleri ja porkkana. Laita iso paistinpannu tulille, kaada oliiviöljyä ja kuullota kasvikset. Minä käytin pakastimesta valmista minipussillisen soffrittoa (soffritton pakastaminen on muuten vuosisadan paras idea Kokit ja Potit -blogin Hannelelta bongattuna).

Vaihdoin siis perinteisen osso bucon ohjeen järjestystä, ruskistin ensin potkakiekot, sitten lisäsin soffritton.

Jauhota lautasella potkakiekot vehnäjauhossa, kuumenna isolla pannulla oliiviöljyä ja ruskista kiekot kauniin ruskeaksi. Mausta kiekot sormisuolalla ja mustapippurilla. Jos käytät valmista soffrittoa, lisää se ja anna kuumeta.

Kaada punaviini lihojen päälle ja anna alkoholin kiehahtaa. Lisää tomaattimurska ja hyppysellinen sokeria. Säädä hellan lämpö hellän poreilevaksi, laita kansi päälle ja anna porista hiljalleen 2,3-3 tuntia. Nämä potkat vaativat hieman pidempään, kolmen tunnin kohdalla liha ei ollut vielä aivan pehmeää. Puoli tuntia lisää hiljaista keittämistä pehmensi ilmeisesti hieman vähän vanhemman peuran potkakiekot.

Tarkista maut, lisää suolaa, pippuria tai sokeria tarpeen mukaan. Tarjoa kuumana.

Osso bucoa vasikasta, porosta, karitsasta, hirvestä….

Perinteinen romagnalainen tomaattinen vasikan osso buco

Milanolaisen valkoisen osso bucon ohje gremolatalla

Poron osso buco

Karitsan osso buco

Hirven osso buco tryffelillä

Hirven osso buco uunissa

Osso buco bianco herkkutateilla

 

 


4 kommenttia

Lähes pyöreät hirvipullat

Äitini teki täydellisen pyöreitä, kauniin ruskeita lihapullia, oman lihakarjan jauhelihasta. En ollut nuorena(kaan) fiksu, joten en opiskellut ajoissa Taimin lihapullien niksejä. Olen sittemmin kokeilemalla ratkaissut kauniin ruskean pinnan salaisuuden. Tarpeeksi voita ja öljyä pannulle. Miten se pulla pysyy pyöreänä? Minä saan aikaiseksi pyörykän ja kolmion välimuotoja, ihmeellisiä kartioita. Mutta se tärkein, maku on näissä pullissa kohdallaan. Hirvipullat kelpaavat vaikka juhlapöytään. Vaikka ne olekaan muodollisesti päteviä.

Hirvipullat ovat myös edullisempi tapa päästä ilmastoystävällisen riistan makuun. Tosin jotain rasvaisempaa lihaa pitää joukkoon laittaa, muuten hirvipullista tulee liian kuivia. Tällä kertaa käytin possun jauhelihan sijaan pekonia. Lue loppuun


2 kommenttia

Viljelykesä 2019: Rikkaruohot, hajaantukaa! Täällä ei ole mitään nähtävää!

Kesässä ei ollut mitään isoa vikaa. Kevät tuli aikaisin ja kesällä melkein sopivasti oli lämmintä ja sateista. Viljelijä sen sijaan vuoroin teki remonttia, vuoroin kuntoutti iskiasvaivaansa, ja niiden välissä lepuutti ylikuntoa. Silloin kun hermo kesti, oli pakko priorisoida remonttia. Kitkeminen ei muutenkaan ole minun mielipuuhaani, mutta tänä kesänä kasvimaalla menestyivät vain vahvat lajit.

Citykanin makuupaikka on ilmeisesti vakiintunut, siihen ei ole kasvanut edes rikkaruohoja. Tarkkanäköiset havainnoinevat, että kuva on sipulipenkistä.

Lue loppuun


4 kommenttia

Paistetut voitatit ja mökkitunnelmia Saaristomerellä

Mökkeilimme elokuussa saaristomerellä. Odotin, että sienikausi olisi alkanut siellä aikaisemmin kuin kaukana pohjoisessa eli Tampereella. Kävin pari kertaa ihailemassa mökki-isännän vinkkaaman sienimetsän sammalrinteitä ja jäkälien peittämiä kallioita. Toisella reissulla tein äkkijarrutuksen heti mökkitiellä. Tatteja näkyvissä! Hätävilkut päälle ja voitatit talteen. Onneksi keräsin, sillä varsinaisessa sienimetsässä ei ollut vieläkään kuin komeita maisemia merelle.

Lue loppuun


Jätä kommentti

Kulhollinen hyvyyttä: samettinen keitto tuoreista härkäpavuista

Tein oman kasvimaan härkäpavuista ihanaa, raikkaan vihreää sosekeittoa. Palkojen verkkainen perkaus vei tunnin telkkaria katsellessa, keiton tekeminen vartin. Ei pikaruokaa, jos alkutekijöistä lähdet liikkeelle. Valmiiksi peratuista, pakastetuista pavuista keitto syntyy nopeasti. Lue loppuun


2 kommenttia

Aivan ihanaa ylämaankarjan plumaa grillissä

Grillattu pluma on mureinta ja maistuvinta pihviä pitkästä aikaa. Eikä mikään ihme, sillä tämä pluma on sekä luomua että lähellä kasvatettua pihvikarjaa. Tahlon tilan pitkätukkainen ylämaankarja käyskentelee Ylöjärvellä.

Löysin tämän harvinaisemman grillipihvin Rekon kautta. Arvostan kovasti sitä, että tuottajat ovat alkaneet tarjota muutakin kuin filettä ja patalihaa. Pluma on entrecoten edestä löytyvä murea, leveä lihas, joka sisältää sopivasti rasvaa. Pluman nimi vilahtelee useimmiten possun, etenkin Ibericon possun yhteydessä, mutta harmittavan harvoin sitä näkee pihvikarjasta. Ohjeitakaan ei suomeksi hevillä löydy. Vasta kun englanniksi etsii ribeye cap -nimellä, tulee osumia. Grillasin pluman Tahlon emännän ohjeilla, kuumalla ja nopeasti. Mausteet olivat pelkistettyjä, jotta lihan oma hyvä makuu pääsee oikeuksiinsa.

Kaiken tämän ilmastoproblematiikan keskellä olen reivannut lihansyöntiäni. Syön harvemmin, vähemmän ja parempaa. Reko on loistava systeemi, koska sen kautta voi ostaa suoraan luomulihaa tuottajalta itseltään. Välikädet jäävät pois ja tuottaja saa reilumman hinnan. Lue loppuun


2 kommenttia

Kokonainen kuha chilillä ja inkiväärillä

Pyhäjärven kuhaa katsellessani näin mielessäni punaista, keltaista ja vihreää. Thai-tyyppisiä mausteita kalan pinnassa antamassa väriä harmaaseen talvipäivään. Leikkasin kuhan kylkiin viillot, valelin kuhan kala- ja soijakastikkeilla ja ripottelin päälle inkivääriä, chiliä ja tuoretta korianteria. Inkivääriä vähän taputtelin kalan viiltoihin. Kala sai maustua jääkaapissa pari tuntia ennen uunissa kypsentämistä.

Kala sai ihanan kevyen ja miedon mausteisen maun tällä tavalla valmistamalla. Jos tykkäät tuhdin tulisesta, tee öljystä, kastikkeista ja mausteista tahna ja hiero sitä kalan viiltoihin ja vatsaan. Lue loppuun


Jätä kommentti

Mademuhennosta muskottipähkinällä ja vegaaniviiniä

Muskottipähkinän kevyt maku soi suussa ihanan pitkään. Käytä kokonaista kuivattua muskottipähkinää, sitä aitoa ja oikeaa, raastettuna. Meinklangin vegaaninen Burgenlandwhite lisää yhdistelmään ryhdikkyyttä ja tasapainoa.

Poimin makumaailman Sauvajyväseltä, joka oli tehnyt mademuhennosta Mysi Lahtisen ohjeella.

Minä tykkään lähestyä madetta mieluummin fileoimalla sen ruodottomaksi kuin keittämällä ja riipimällä lihat ruodoista. Siksi muhennus valmistuu hieman eri järjestyksessä.

Yleensä pyydän kokonaisen mateen Tampereen kauppahallin Nygrenillä. Siinä saa kaupan päälle mädit, jos löydät tiskistä mätikalan. Nygrenillä myös nyljetään made samaan hintaan (tällä kertaa kilohinta oli minusta sopiva 14 e/kg). Yleensä pyydän nahat mukaan lientä varten. Tällä kertaa unohdin. Mutta maukas liemi muhennosta varten tuli mateen ruodoista ja päästäkin.

Lue loppuun


Jätä kommentti

Osso buco bianco herkkutateilla

Paljon herkkutatteja. Huippulaatuisia Ojalan tilan ylämaankarjan potkakiekkoja. Ja juuri sopivasti Kokit ja potit julkaisee blogissaan mullistavan idean: soffrittoa voi pakastaa. Italialainen kasvispohja sipulista, selleristä ja porkkanasta kuuluu osso bucon ohjeeseen. Ja se maustaa niin monta muutakin ruokaa herkullisesti. Ostan varsiselleriä oikeastaan vain soffrittoa varten, mutta pilkkominen ja hauduttaminen vie aikaa eikä kasvisseosta tule tehtyä arkena. Löydän varsisellerin jääkaappini vihanneslaatikon perukoilta ihan liian usein pilaantuneena.

Päätin heti tehdä kunnon satsin soffrittoa, osa osso bucoille ja loput pikkupusseissa pakkaseen. Mutta korillinen herkkutatteja. Löysin italialaisesta ohjeesta vahvistustusta herkkutatin ja osso bucon yhdistämiseen.  Se kuitenkin tehtiin tomaatilla ja punaviinilla. Makustelin lisää ajatusta, mutta mieleni ei tehnyt punaista osso bucoa herkkutateilla. Päätin mennä bianco -linjalla, milanolaiseen tyyliin. Korvasin makumaailmassa vain gremolatan herkkutateilla.

Lue loppuun


Jätä kommentti

Mustatorvisienillä höystetyt jauhelihapihvit

Ihana sienisyksy! Olen löytänyt mustatorvisieniäkin useammalla keikalla, joten pääsin kokeilemaan uudelleen jauhelihapihvien maustamista torvisienillä. Mustatorvisienet ovat vahvan makuisia ja oikea mittasuhde on tärkeä. Paistoin taikinasta koepalan ja onneksi paistoinkin.

Sieniä oli oikeassa suhteessa, mutta taikinani oli aivan liian suolaista. Mikähän mun suolakädelle on tapahtunut? Tätä lahjakkuutta on nyt sattunut pari kertaa. Tällä kertaa sotkin kaksi omaa ohjettani. Hirvipihveissä käytän soijakastiketta, vasikan jauhelihasta tehdyissä sormisuolaa.

Jatkoin hätäpäissäni taikinaa kermalla, ja vastapainoksi lisäsin vähän korppujauhoja ja kuivattua sipulia. Lopputuloksesta  oli oikein maukas. Torvisieniä olisi voinut olla jopa vähän enemmänkin, mutta vain vähäsen. Olen aiemmin onnistunut tekemään pihveistä liian torvisienisen makuista, tosin kuivatuista torvisienistä. Lue loppuun


Jätä kommentti

Kuningattaren keittoa leppärouskuista

Oranssit leppärouskut ovat niin herkullisia, että niistä tehtyä soppaa kutsutaan kuningattaren keitoksi. Jos löydät muutamankin napakan, madottoman leppärouskun, saat keittoainekset. Maustoin keiton itse keitetyllä herkkutattiliemellä. Kananmunan keltuaisen lisääminen lopussa keittoon kohottaa sopan lopullisesti kuninkaalliselle tasolle.

Nämä ei ole niitä leppärouskuja, joiden perässä täräytin reiteni juoksusienessä. Sattui pirusti kun astuin ojaan joka oli 15 senttiä syvempi kuin luulin. Säikähdin, tässäkö meni syksyn sienireissut, juokseminen, tryffelöinti? Keräsin reisilihakseni kouralla kiinni ja linkutin puoli kilometriä autolle. Leppärouskut pussissa toisessa kädessä, tietysti. Koirat hiukka tiukan käskyn alla.

Onneksi selvisin säikähdyksellä, fysioterapialla ja levolla. Viikon päästä jo olin seuraavia leppärouskuja poimimassa. Napakoita, ihanan oransseja.

Sienipaljouden keskellä vain siivosin leppärouskut, pilkoin ja keitin paistinpannulla nopeasti nesteet pois ja tyrkkäsin jääkaappiin. Herkkutattiruuhkan jälkeen muistin leppärouskut ja nuuhkin mitä niille kuuluu. Hyvin olivat säilyneet ja maistuivat raikkailta. Lue loppuun


6 kommenttia

Herkkutatin makuista polentaa, karitsapataa tateilla ja sienihurmosta

Kaverini Tarja tietää ihan parhaat tattimestat! Kävimme tatissa ja tulimme onnellisena pois. Tarja keräsi pienet sievät, sen mitä kuivuriin mahtuu. Minä keräsin huumassa vähänkin kelvot tatit, yhteensä 11 kiloa männynherkkutatteja. Kaksi koria kukkurallaan ja vielä yksi iso muovipussillinen. Kädet venyivät kasseja kantaessa. Oi ihanaa tattihurmosta!

Pitkän tattireissun jälkeen kotona odotti tattien säilöntäshouvi. Onneksi putsasin suurimman osan tateista metsässä. Lajittelin: kivitatit kuivattavaksi, hyvät tatit pilkottavaksi ja kokoon keitettäväksi. Ja huonommat mutta vielä kelvot tattiliemeen. Ja hyvien tattien huonommat pillit. Liemi on todellista Hävikistä herkuksi -touhua!

Osa tateista meni toravannahkakauppoihin, vaihdoin ihaniin kantarelleihin, suuret kiitokset!).

Keitin kattilatolkulla tatteja pakastimeen. Kolme 10 litran kattilallista tattilientä, kokoon keittäen varovasti, kunnes liemen voi pakastaa jääpalakuutioina. Kokeilin myös tattien kuivaamista kylppärin lattialämmityksen päällä (toimii muuten hyvin, vaikkei ekologisin keino kenties olekaan).

Söin tatteja carpacciona, siinä pilkkomisen, keittämisen ja pakastusrasioihin lappamisen lomassa. Ja sain neronleimauksen. Päätin ostaa karitsanlapaa kauppahallista ja tehdä ikisuosikkiani, karitsaa vuoristopaimenen tapaan. Tuoreista, juuri kokoonkeitetyistä herkkutateista.

Kun seuraavana päivänä kaatelin kokoon keitettyä, yön yli jäähtynyttä herkkutattilientä jääpalamuotteihin, sain toisen neronleimauksen – kiintiöni oivalluksista on varmaan käytetty pitkäksi aikaa. Päätin keittää polentan herkkutattiliemessä. Ei tietysti siinä tiukassa, vaan laimennetussa liemessä (olisin tietysti voinut keksiä ajatuksen aiemminkin, niin ei olisi kokoonkeitettyä lientä laimentaa). Oi, että tuli ihanaa polentaa!

Jos haluat tehdä karitsaa ja herkkutatteja vuoristopaimenen tapaan, varaa 1,5 tuntia padan kypsymiseen. Polentan tekemiseen menee reilu vartti, paitsi jos haluat leikattavaa polentaa (sitten varaa tunti, pari jäähdyttämiseen ennen leikkausta ja paistamista).

Lue loppuun


2 kommenttia

Mustekalaa ja punajuuria salaatissa sekä täydellistä viiniä

Syyssesonki. Syksyiset raaka-aineet ja pimeän ajan ruokakuvat, kirkasvalolampun kajossa.

Joskus kuuluu vain klang kun viini ja ruoka osuvat yksiin täydellisesti. Tällä kertaa kuului Meinklang.

Pieniä mustekaloja, kirpeää paistettua salaattipohjaa, punajuuria, sipulia ja valkosipulia. En olisi kyllä hoksannut yhdistää punajuurta ja mustekalaa, mutta sehän on taivaallinen yhdistelmä. Klang! Lasillinen itävaltalaista Gruner Veltlingeriä oheen. Klang! Meinklang!

Myönnän että odottanut tältä ruualta paljoakaan, semmoinen sukellus tuntemattomaan se oli. Yhteensattumien summa ja seuraus. Etsin ohjetta mustekalalle, tällä kertaa miniseepioille. Italiankielinen keittokirjani Il Ricettario di Pesce avasi maailman. Seppie in zimino, mustekalaa punajuuren ja vihreiden kasvisten kanssa. Etsin verkosta lisää asiasta. Kävi ilmi, että in zimino tarkoittaa laajaa erilaisten ohjeiden kattokäsitettä. Seepia, kalmari, mustekala käy, vihreitä lehtiä voi vaihdella. Oleellista on punajuuren ja mustekalan ja vihreiden lehtien yhdistäminen. Kuulostaa oudolta, eikö? Juuri siksi oli pakko kokeilla. Lue loppuun


Jätä kommentti

Ylellistä spelttirisottoa herkkutateilla ja kampasimpukoilla

Mitä ruokaa tekisin kun on hyvä syy avata samppanjapullo? Herkkutattikaudella? Vastaus on selvä: tattirisottoa speltistä ja kampasimpukoita! Lue loppuun


Jätä kommentti

#Kesäkurpitsatalkoot: tsatsiki kesäkurpitsasta

Kasvimaallani on kahdeksan kesäkurpitsaa, mutta ne eivät ole onneksi vielä intoutuneet tolkuttomaan sadon tuottamiseen. Vielä olen pystynyt kuluttamaan ja lahjoittamaan sadon ilman isompaa epätoivoa. Keltaiset kesäkurpitsat ovat tänä vuonna olleet erityisen maukkaita. Kokeilin raastaa tsatsikiin kurpitsaa ja sehän maistui mainiolta, etenkin kuin laitoin mukaan kesäkurpitsan kukkaa. Tsatsikin kanssa söin ihania minttuisia kreikkalaisia lihapullia karitsan jauhelihasta. Lue loppuun


2 kommenttia

Hillittömän hyvää karitsan kylkeä grillistä

Olin säästänyt pakastimessa Rekosta ostamaani luomukaritsan kylkeä grilliin. Olin jotenkin siinä uskossa, että Wiljakan tilan karitsapalat olisivat kylkiluita, mutta paketissakin luki ihan karitsan kylki. My bad. Luiden lisäksi päällä oli lihaa ja kohtuullisesti talia.

Sulateltuani kilon kylkipalat lähdin etsimään ohjetta. Olin jotenkin epämääräisesti ajatellut grillailla lihat epäsuorasti. Onneksi Viikonloppukokki  -blogissa oli testailtu parhaita tapoja valmistaa karitsan kylkiluita ja päädytty uunissa höyryttämiseen + grillaamiseen.

Helleputken keskellä uunin posottaminen ei kuitenkaan houkutellut yhtään, joten päätin höyryttää kattilassa kylkipalat kuten ihanassa vietnamilaisessa possunribsien ohjeessa. Kiitoksia Viikonloppukokeille esikarsinnasta metodien suhteen!

Minulla on – kuten olen ennenkin kertonut – tapana lähestyä uutta raaka-ainetta mahdollisimman yksinkertaisesti. Italialaisittain, sanoisin. Vähän öljyä, yrttejä ja suolaa. Onneksi tein niin, sillä kylkipaloista tuli näin ihan hillittömän hyviä. Lue loppuun


Jätä kommentti

Naudan kuvetta grillissä whiskyglaseerauksella

Kuve kyljellään.

Vyötimme juhannuksena kupeet whiskyllä Kari Aihisen ohjeen mukaan. Grilliin sujahtikin kuvetta parhaasta päästä, Rekosta ostamaani Ojalan tilan Highland-karjan kuvetta.

Flank steak eli bavette eli naudan kuve vaatii kuumat hiilet, mutta muuten se on helppoa grillattavaa. Hieroin kuivamausteet ja keittelin whiskysoosin glaseerausta varten edellisenä päivänä. Juhannusaattona vain grillailtiin ja chillailtiin. Aikataulukin oli passeli, sadekuuro iski vasta sitten kun kuve oli sopivan kypsää ja kasviksetkin valmiit. Rotukarjan kuve oli muuten hirmuisen hyvää, meidän kaikkien mielestä! Lue loppuun


Jätä kommentti

Viimeiset omat parsat kananmunakastikkeen kera

Kevään kuivuus verotti parsasatoa, vaikka toisaalta sesonki tuntuu tänä vuonna kestäneen pitkään. Maistoin toukokuun Riesling- ja Spätburgunder -kierroksella Deli1909:ssä ihanaa smetanaista kananmunakastiketta. Ilmeisesti kananmunakastike on ihan klassikko, mutta minun ruokaradaarini ei vain ole vain sen kohdalla värähtänyt aiemmin. On se hyvä, ettei tässä maailmassa ole vielä kaikkea maistanut, saati kokannut (tai kokenut).

Smetana on muuten ihan must tähän, kokeilin ranskankermaa ja kermaviiliä (jopa majoneesilla jatkettuna). Ei maistu niin hyvälle kuin täyssmetanaan tehtynä. Lue loppuun


Jätä kommentti

Karitsan ulkofileet grillissä

Luomukaritsan ulkofile suli suuhun. Pehmeää ja niin maukasta! En yleensä näin innostu luuttomista lihanpaloista, fileistä, koska niistä puuttuu se oleellinen. Vähän vaisuja. Mutta Wiljakkalan tilan luomukaritsan ulkofileessä on mukana ihana maku!

Ostin ennen pääsiäistä Rekosta satsin Wiljakkalan luomukaritsaa ja säästin ulkofilepaketista puolet grillikaudelle. Pakastettu karitsapaketti oli näppärästi pakattu niin, että sen pystyi helposti puolittamaan. Arvostan! Lue loppuun


Jätä kommentti

Karitsan fileet sitruuna-mascarponekastikkeella

Tarjosin vieraille karitsan ulkofileitä. Poimin karitsoille marinadin ja sitruuna-mascarponekastikkeen Pullon henki -blogista. Wiljakkalan tilan luomukaritsan ostin Reko-piirin kautta. Candiallen Chianti Classico soi kauniisti yksiin karitsan ja kastikkeen kanssa. Luomu lähiruoka toivottavasti tasapainottaa universumia sen verran että maapallon ekologinen tila kestää ruokaviinin Toscanasta. Nämä mietteet vuoden 2018 kansallisena ylikulutuspäivänä, jolloin Suomessa saavutettiin vuotuisen kulutuksen limiitti. Tästä lähtien loppuvuosi eletään sitten ekologisesti velaksi.  Lue loppuun


2 kommenttia

Fasaanin rintafileet ja koivet karpalokastikkeen kera

Pakastimessani oli outo lintu. Pienellä etsivätyöllä selvitin, että se oli Rekosta ostamani kokonainen fasaani. En muuten enää koskaan laita pakkaseen mitään ilman selvää merkintää mitä aines on, luottaen olemattomaan muistiini.

Seuraava etsivätehtävä oli palauttaa mieleen paloitella kokonainen lintu. Aiempien fasaanikokeilujen kohdalla olin merkinnyt itselleni muistiin: paista rintafileet erikseen, niitä ei kannata pataan hukata.

Harjoittelin siis kokonaisen linnun fileointia. Onnistuinkin yli odotusten: sain fileoitua rintafileen ja sisäfileen. Ehkä. Onko linnuilla sisäfile? Anyways, paistoin fileet ja koivet erikseen ja tein niille ihanan karpalokastikkeen. Burgundilaisen viinin kanssa aivan täydellinen kolmikko! Lue loppuun


4 kommenttia

Ihan paras perinteinen madekeitto

Joudun taas vaihteeksi pyörtämään sanani. Olen täälläkin väittänyt, että en tykkää maitoisesta madekeitosta. Minähän siis teen vain kirkasta matikkasoppaa! Ensimmäisen kansallisen kalakeittopäivän kunniaksi poistuin kuitenkin mukavuusalueeltani ja sain aikaan aivan mahtavaa keittoa. Oivalsin miksi se perinteinen maitopohjainen keitto on herkullisen maineessa.

Osaset osuivat kohdalleen: oikein maukas liemipohja lohen perkeistä, sopivan rasvainen maito, tuore made. Ja tilli, jota yleensä välttelen. Kyllä tuore tilli vaan kuuluu maitoiseen madesoppaan!

Kauppahallissa oli kaksi pikkumatikkaa, jotka olivat nousseet verkoista Pyhäjärvestä samana aamuna. Verkkoja nostaessa muuten tuntee jo 20 metrin päästä, jos saaliina on made. Sen verran vahva luikertaja se on. Nyt omat verkot ovat kuitenkin olleet muutaman vuoden talviteloilla, mutta onneksi on Tampereella on kauppahalli. Ostin Nygreniltä myös lohenperkeet liemiaineksiksi (3,5 e/kg).

Koska mateet olivat pieniä, lähestyin mateita eri tavalla kuin yleensä. Ruodottomaksi fileoimisen sijaan keitin kalat kokonaisena kypsäksi kalaliemessä ja erottelin haarukalla lihat ruodoista. Melkein väittäisin, että ruodottomaksi fileointi on helpompaa ja nopeampaa. Ehkä ahkera fileointiharjoittelu kantaa satoa. Haarukointiharjoittelua pitää tehdä lisää.

Lue loppuun


Jätä kommentti

Ihanan kurkumainen madekeitto kookoskermalla

Tämä made oli polskinut vielä Pyhäjärvessä samana aamuna kuin ostin sen! Että vanhaa kalastajaa voi ilahduttaa oikeasti tuoreen kalan löytäminen kaupasta.

Lisäksi Tampereen kauppahallin kalakaupassa palvellaan. Pyysin nahallisen mateen, vaikka tiskissä oli jo valmiiksi nyljettyjä kaloja. Halusin kuitenkin keittoon kaikki maut mukaan. Sain vielä kaupan päälle mateen mädit. Ja se madekin perattiin Nygrenillä valmiiksi, vain fileointi ruodottomaksi jäi kotikeittiöön.

Koska tammikuu on ollut rakkautta kookoskastikkeisiin ja tuoreeseen kurkumaan, halusin niitä makuja myös madekeittoon. Lisäsin hieman tulta keittoon panang curry -tahnalla. Mausteisuutta pehmentää perinteisen perunan ja porkkanan lisäksi myös riisi, retikka ja paksoi. Tykkäsin myös kovasti herneenpalkojen rapeasta koostumuksesta pehmeiden kasvisten ja kalan vastapainona. Ihan paras erilainen mausteinen madekeitto! Lue loppuun


5 kommenttia

Hirvenvasan lapaa valkoviinissä

Kauppahallissa on ollut tarjolla hirveä mukavasti. Tämä lapa oli niin kauniin vaaleaa lihaa, että luulin sitä ensin vasikaksi. Hirven vasan lapaa pitikin käsitellä hellävaroin ja herkästi. Mausteena käytin hirveen mainiosti sopivia tryffelivoita ja tryffelisuolaa. Haudutin lihan hiljalleen valkoviinissä. Voit käyttää myös tryffeliöljyä korvaamaan muut tryffelimausteet.

Lue loppuun


2 kommenttia

Tryffelipolenta

Höyryävä polenta lämmittää syksyn koleassa palelevaa ihmistä. Tryffelin tuoksu herättää varmasti ruokahalun ja polenta kyllä vie nälän. Täydellistä syysruokaa! Lue loppuun


Jätä kommentti

Tryffeliset kvenellit härkäpavusta

Tryffelikaudella kokeilen tryffeleitä vähän jokaiseen ruokaan. Ihan kaikkeen ne eivät käy, mutta härkäpapuihin maku sopii. Kauniin vihreä kvenelli maistuu liharuokien lisukkeena. Tai pääruoaksi, jos jaksat kuoria isomman satsin härkäpapuja. Lue loppuun


4 kommenttia

Kanankoipia tryffelikermassa

Ihanan pehmeää, kullankeltaista kanaa ja kermaista tryffelikastiketta. Maku siinsi mielessäni kun heitin kauppakassit kotiin ja lähdin koiran kanssa pikatryffeliin ennen pimeän tuloa. Luomukanan koivet kaipasivat arvoistaan maustetta. Reilussa puolessa tunnissa luotettava tryffelikuononi löysi tarpeeksi tryffeleitä.

Lue loppuun


5 kommenttia

Viljelykesä 2017

Tänä kesänä menin kasvimaalla ruokaa edellä -periaatteella. Päätin jättää hauskat kokeilut vähemmälle ja keskittyä varmoihin lajeihin. No, kesä oli litimärkä ja kylmä, eikä kaikki varmatkaan kasvaneet. Mutta jotain sentään suuhunkin kypsyi.

Olen ihastellut Sauvajyväsen satoraporttia, miten kätevä tapa kiteyttää mikä kasvimaalla menestyi ja mikä ei. Otin heti hyvän mallin käyttöön. Muistanpahan itsekin ensi keväänä mitä viljelymokia toistaa. Lue loppuun


2 kommenttia

Herkkutateilla täytetyt latva-artisokat

Joka syksy haluan latva-artisokkien ja herkkutattien maun suuhuni, vähintään kerran. On se niin maaginen makujen yhdistelmä!

Löysin kaupasta tovi sitten kotimaisia latva-artisokkia, pieniä ja sieviä. Sellaisia kuin italialaisilta toreilta löytyy. Niiden täyttämiseen tarvittiin vain kaksi herkkutattia. Lue loppuun


Jätä kommentti

Suomalainen klassikko: kuhaa ja kantarellimuhennosta

Jos minun pitäisi tiivistää yhteen ruokalajiin mitä perinteinen hyvä suomalainen ruoka on, sanoisin uunikuha ja kantarellimuhennos. Nuoruuden kala-kasvissyöjävuosina tein kuhaa ja kantarelleja niin usein, että söin itseni ulos tästä klassikosta. Mutta paluu on nostalgista.

Sekä kalan että kantarellien valmistus on muuttunut nuoruusvuosilta. Kuhan suolaan suolavedessä ja kypsennän nopeasti kuumassa uunissa. Kalasta tulee näin niin mehevää.

Kantarellit paistan taas epäsuomalaisessa eli italialaisessa järjestyksessä, ja sienet saavat paremmin mausteiden makuja itseensä. Lue loppuun


Jätä kommentti

Meheviä kylkiluita BBQ-kastikkeessa

 

Naudan kylkiluista tulee helposti sitkeää tavallisessa hiiligrillissä. Mehevää naudan kylkeä saa grillaamalla hitaasti ja pitkään matalassa lämmössä. Koska minulla ei ole pitkään pöhisevää spesiaaligrilliä, kierrän tämän pulman hauduttamalla lihan uunissa lihaliemessä, brisketin kanssa hyväksi havaitulla menetelmällä.

Mureutan siis lihan sitkeäksi tekevät kollageenit pehmeäksi gelatiiniksi uunissa. Lopuksi otan hiilillä ihanan hiilloksen maun ja samalla glaseeraan ribsit omatekoisella herkullisella BBQ-kastikeella.

Naudan kylkiluut olivat Reko-piiristä ostettuja luomunaudan short ribsejä, Limousine-karjaa. Joten lihan laatu ei enää siitä juuri parane, läheltä ja hyvin tuotettua.

Voit tehdä valmistelut etukäteen paria päivää ennen vieraita, kastiketta myöten. Sitten vain grilli pöhisemään kun vieraat saapuvat. Lue loppuun


Jätä kommentti

Ihanat grillatut kantarellit Ilkan tyyliin

Ravintola C:n keittiömestari Ilkka Isotalo tarjosi  pop up -ravintolassa Rekolassa grillattuja kantarelleja, tuoreiden ja pikkelöityjen kantarellien kera. Grillattuja! Aivan mielettömän hyvän makuisia. Puhtaan kauniin makuisia kantarelleja pienellä savun vivahteella.

Halusin kokeilla kantarellien grillaamista heti. Grillaaminen onnistui mainiosti kotioloissakin, tarvitaan vain tiheäsilmäinen grilliritilä. Lue loppuun


2 kommenttia

Ihanan spelttinen kantarellipiirakka

Speltti antaa piirakan pohjalle makua ja gruyere-juusto mehevyyttä. Nyt kun olen päässyt pois mukavuusalueeltani (kaupan valmispiirakat), olen kokeillut pohjaan eri koostumuksia. Paras maku tuli speltti- ja vehnäjauhojen yhdistelmästä. Mutta kyllä ruisjauhotkin maistuvat vaihteeksi speltin joukossa.

Otin osviittaa ohjeeseen 52 Weeks of Deliciousness -blogista, mutta lisäsin speltin suhdetta ja käytin myös pohjaan suosikkijuustoani gryereä. Totesin, että minun piirakkavuokani 28 cm tarvitsee myös enemmän taikinaa, ettei pohja ole liian ohut. Tykkään runsaasta ja ruokaisasta päällisestä.

Päällisenä käytän suolaisissa piirakoissassa herkuksi kokemaani muna-gruyere-ranskankerma -yhdistelmää.

Piirakka syntyy jo desistä kantarelleja, mutta kerran sain hukattua jopa lähes litran.

Pekoni antaa muuten kivaa suutuntumaa ja makua piirakkaan. Toisella kertaa unohdin koko pekonin ja jäin kaipaamaan. Myös kylmäsavulohi on herkkua piirakassa. Lue loppuun


2 kommenttia

Koska hyvä ei riitä – Ravintola C:n huikea pop up -ravintola Rekolan tilalla

Jälkiruoka, jota chef Ilkka Isotalo on kehitellyt mielesään muutaman vuoden. Taivaallista!

– Koska hyvä ei riitä, pyydän viljelijältä enemmän, summaa Ilkka Isotalo serviisiä esitellessään. Ravintola C kunnioittaa ja vaalii suomalaisen satokauden herkkuja parhaalla mahdollisella tavalla, viemällä ravintolansa muutamaksi illaksi Rekolan biodynaamiselle maatilalle.

Kaikki illan ruoka-ainekset ovat tilalta ja illan viinit ovat luonnollisia viinejä. Yhteistyö Rekolan kanssa on pitkä, sillä C: n tilannut koko yhdeksän vuoden historiansa ajan kasviksia Kangasalan tilalta. Lue loppuun


Jätä kommentti

Yrttikassleria grillissä ja kermaista kantarellikastiketta

Kermainen kantarellikastike jalostaa grillipihvin. Mausta kasslerpihvit grilliin vaihteeksi kesän yrteillä. Uusien perunoiden kanssa näistä syntyy suomalaista kesäruokaa parhaimmillaan. Lue loppuun


2 kommenttia

Kantarelleja spelttirisottossa

Speltti on syrjäyttänyt keittiössäni vähitellen valkoisen riisin. Tykkään sen mausta ja ruokaisuudesta. Kun lopulta löysin risottokäyttöön tarkoitettua spelttiä, oli selvää että kesän ensimmäinen kantarellirisotto syntyy speltistä. Ja oi miten hyvää syntyikin!

Speltissä ole risottoriisin kaltaista tärkkelystä, joten risoton tyyppisen koostumuksen syntymiseen tarvitaan reilusti parmesaamia ja voita. Mutta ei sentään kermaa! Jotkin asiat vaan on pyhiä. Lue loppuun


2 kommenttia

Mansikoita ja pihasauniota

Sami Tallberg sanoo, että pihasaunio sopii mansikoille kuin tilli uusille perunoille. En ole tillin ystävä, mutta pihasaunion kyllä! Hieman ananaksen ja kamomillan makua, hitusen lakritsin ja jopa salmiakin vivahteita. Oikein hienoja makuja mansikoiden kaveriksi.

Ohje on helppo, ainoa haaste on löytää täydellisen kypsiä mansikoita. Pihasauniota kasvaa lähes jokaisella pihalla tai ainakin hiekkatiellä. Lue loppuun


2 kommenttia

Lytätyt uudet perunat

Keitän aina uusia perunoita reilusti. Niistä saa näppärästi salaattia, espanjalaista munakasta, tai pyttipannua. Siksi innostuinkin kun näin Sillä sipuleiden ohjeen lytätyistä perunoista. Uudet perunat painellaan kevyesti lyttyyn ja paistetaan oliiviöljyssä. Oi kuin simppeliä ja hyvää!

  • keitettyjä uusia perunoita (mielekkään siiklejä)
  • oliiviöljyä
  • sormisuolaa
  • tuoretta persiljaa ja sipulin varsia pilkottuna tarjoiluun

Paina kämmenellä jokainen peruna littaan leikkuulaudalla. Tässä voit säädellä kuinka paljon oliiviöljyä imeytyy pottuihin. Jos rikot tyystin perunoiden rakenteen, saat  uitettua öljyä enemmän potaatteihin. Rasvapoliisina painelin siiklejä vain kevyesti lyttyyn. Perunat maistuivat minusta juuri sopivasti öljyisiltä.

Kaada loraus oliiviöljyä, nosta lämpö ja nostele perunat kuumaan öljyyn. Paista kummallekin puolelle kiva ruskea pinta ja mausta sormisuolalla.

Oho, mistä nuo makkarat tuohon tupsahti?

 

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna


Jätä kommentti

Kuusenkerkkäsiirappi

Vuosi sitten juhannuksena söin aivan mahtavan makuisia kuusenkerkällä marinoituja porsaan ribsejä. Ihan vain sen ribsireseptin vuoksi keitin kuusenkerkkäsiirappia. Makean ystävät voivat maustaa kerkkäsiirapilla vaikka kropsua. Siirapilla voi myös maustaa uunikasviksia. Lue loppuun


Jätä kommentti

Omaa parsaa pannulla salottisipulilla

Omien parsojen aika on ihanaa. Olen jo toista viikkoa kerännyt parsasatoa kolmen, neljän päivän välein. Osa parsoista on paksuja, osa lyijykynän kokoisia, osa kapoisia kuin kynän lyijy. Mahtavan maukkaita ja tietysti tuoreita.

Tuore timjami ja makeaksi kuullotettu salottisipuli komppavat hienosti parsan makuja. Lue loppuun