Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.


Jätä kommentti

Mustatorvisienillä höystetyt jauhelihapihvit

Ihana sienisyksy! Olen löytänyt mustatorvisieniäkin useammalla keikalla, joten pääsin kokeilemaan uudelleen jauhelihapihvien maustamista torvisienillä. Mustatorvisienet ovat vahvan makuisia ja oikea mittasuhde on tärkeä. Paistoin taikinasta koepalan ja onneksi paistoinkin.

Sieniä oli oikeassa suhteessa, mutta taikinani oli aivan liian suolaista. Mikähän mun suolakädelle on tapahtunut? Tätä lahjakkuutta on nyt sattunut pari kertaa. Tällä kertaa sotkin kaksi omaa ohjettani. Hirvipihveissä käytän soijakastiketta, vasikan jauhelihasta tehdyissä sormisuolaa.

Jatkoin hätäpäissäni taikinaa kermalla, ja vastapainoksi lisäsin vähän korppujauhoja ja kuivattua sipulia. Lopputuloksesta  oli oikein maukas. Torvisieniä olisi voinut olla jopa vähän enemmänkin, mutta vain vähäsen. Olen aiemmin onnistunut tekemään pihveistä liian torvisienisen makuista, tosin kuivatuista torvisienistä. Lue loppuun

Mainokset


Jätä kommentti

Kuningattaren keittoa leppärouskuista

Oranssit leppärouskut ovat niin herkullisia, että niistä tehtyä soppaa kutsutaan kuningattaren keitoksi. Jos löydät muutamankin napakan, madottoman leppärouskun, saat keittoainekset. Maustoin keiton itse keitetyllä herkkutattiliemellä. Kananmunan keltuaisen lisääminen lopussa keittoon kohottaa sopan lopullisesti kuninkaalliselle tasolle.

Nämä ei ole niitä leppärouskuja, joiden perässä täräytin reiteni juoksusienessä. Sattui pirusti kun astuin ojaan joka oli 15 senttiä syvempi kuin luulin. Säikähdin, tässäkö meni syksyn sienireissut, juokseminen, tryffelöinti? Keräsin reisilihakseni kouralla kiinni ja linkutin puoli kilometriä autolle. Leppärouskut pussissa toisessa kädessä, tietysti. Koirat hiukka tiukan käskyn alla.

Onneksi selvisin säikähdyksellä, fysioterapialla ja levolla. Viikon päästä jo olin seuraavia leppärouskuja poimimassa. Napakoita, ihanan oransseja.

Sienipaljouden keskellä vain siivosin leppärouskut, pilkoin ja keitin paistinpannulla nopeasti nesteet pois ja tyrkkäsin jääkaappiin. Herkkutattiruuhkan jälkeen muistin leppärouskut ja nuuhkin mitä niille kuuluu. Hyvin olivat säilyneet ja maistuivat raikkailta. Lue loppuun


5 kommenttia

Herkkutatin makuista polentaa, karitsapataa tateilla ja sienihurmosta

Kaverini Tarja tietää ihan parhaat tattimestat! Kävimme tatissa ja tulimme onnellisena pois. Tarja keräsi pienet sievät, sen mitä kuivuriin mahtuu. Minä keräsin huumassa vähänkin kelvot tatit, yhteensä 11 kiloa männynherkkutatteja. Kaksi koria kukkurallaan ja vielä yksi iso muovipussillinen. Kädet venyivät kasseja kantaessa. Oi ihanaa tattihurmosta!

Pitkän tattireissun jälkeen kotona odotti tattien säilöntäshouvi. Onneksi putsasin suurimman osan tateista metsässä. Lajittelin: kivitatit kuivattavaksi, hyvät tatit pilkottavaksi ja kokoon keitettäväksi. Ja huonommat mutta vielä kelvot tattiliemeen. Ja hyvien tattien huonommat pillit. Liemi on todellista Hävikistä herkuksi -touhua!

Osa tateista meni toravannahkakauppoihin, vaihdoin ihaniin kantarelleihin, suuret kiitokset!).

Keitin kattilatolkulla tatteja pakastimeen. Kolme 10 litran kattilallista tattilientä, kokoon keittäen varovasti, kunnes liemen voi pakastaa jääpalakuutioina. Kokeilin myös tattien kuivaamista kylppärin lattialämmityksen päällä (toimii muuten hyvin, vaikkei ekologisin keino kenties olekaan).

Söin tatteja carpacciona, siinä pilkkomisen, keittämisen ja pakastusrasioihin lappamisen lomassa. Ja sain neronleimauksen. Päätin ostaa karitsanlapaa kauppahallista ja tehdä ikisuosikkiani, karitsaa vuoristopaimenen tapaan. Tuoreista, juuri kokoonkeitetyistä herkkutateista.

Kun seuraavana päivänä kaatelin kokoon keitettyä, yön yli jäähtynyttä herkkutattilientä jääpalamuotteihin, sain toisen neronleimauksen – kiintiöni oivalluksista on varmaan käytetty pitkäksi aikaa. Päätin keittää polentan herkkutattiliemessä. Ei tietysti siinä tiukassa, vaan laimennetussa liemessä (olisin tietysti voinut keksiä ajatuksen aiemminkin, niin ei olisi kokoonkeitettyä lientä laimentaa). Oi, että tuli ihanaa polentaa!

Jos haluat tehdä karitsaa ja herkkutatteja vuoristopaimenen tapaan, varaa 1,5 tuntia padan kypsymiseen. Polentan tekemiseen menee reilu vartti, paitsi jos haluat leikattavaa polentaa (sitten varaa tunti, pari jäähdyttämiseen ennen leikkausta ja paistamista).

Lue loppuun


2 kommenttia

Mustekalaa ja punajuuria salaatissa sekä täydellistä viiniä

Syyssesonki. Syksyiset raaka-aineet ja pimeän ajan ruokakuvat, kirkasvalolampun kajossa.

Joskus kuuluu vain klang kun viini ja ruoka osuvat yksiin täydellisesti. Tällä kertaa kuului Meinklang.

Pieniä mustekaloja, kirpeää paistettua salaattipohjaa, punajuuria, sipulia ja valkosipulia. En olisi kyllä hoksannut yhdistää punajuurta ja mustekalaa, mutta sehän on taivaallinen yhdistelmä. Klang! Lasillinen itävaltalaista Gruner Veltlingeriä oheen. Klang! Meinklang!

Myönnän että odottanut tältä ruualta paljoakaan, semmoinen sukellus tuntemattomaan se oli. Yhteensattumien summa ja seuraus. Etsin ohjetta mustekalalle, tällä kertaa miniseepioille. Italiankielinen keittokirjani Il Ricettario di Pesce avasi maailman. Seppie in zimino, mustekalaa punajuuren ja vihreiden kasvisten kanssa. Etsin verkosta lisää asiasta. Kävi ilmi, että in zimino tarkoittaa laajaa erilaisten ohjeiden kattokäsitettä. Seepia, kalmari, mustekala käy, vihreitä lehtiä voi vaihdella. Oleellista on punajuuren ja mustekalan ja vihreiden lehtien yhdistäminen. Kuulostaa oudolta, eikö? Juuri siksi oli pakko kokeilla. Lue loppuun


Jätä kommentti

Ylellistä spelttirisottoa herkkutateilla ja kampasimpukoilla

Mitä ruokaa tekisin kun on hyvä syy avata samppanjapullo? Herkkutattikaudella? Vastaus on selvä: tattirisottoa speltistä ja kampasimpukoita! Lue loppuun


Jätä kommentti

#Kesäkurpitsatalkoot: tsatsiki kesäkurpitsasta

Kasvimaallani on kahdeksan kesäkurpitsaa, mutta ne eivät ole onneksi vielä intoutuneet tolkuttomaan sadon tuottamiseen. Vielä olen pystynyt kuluttamaan ja lahjoittamaan sadon ilman isompaa epätoivoa. Keltaiset kesäkurpitsat ovat tänä vuonna olleet erityisen maukkaita. Kokeilin raastaa tsatsikiin kurpitsaa ja sehän maistui mainiolta, etenkin kuin laitoin mukaan kesäkurpitsan kukkaa. Tsatsikin kanssa söin ihania minttuisia kreikkalaisia lihapullia karitsan jauhelihasta. Lue loppuun


2 kommenttia

Hillittömän hyvää karitsan kylkeä grillistä

Olin säästänyt pakastimessa Rekosta ostamaani luomukaritsan kylkeä grilliin. Olin jotenkin siinä uskossa, että Wiljakan tilan karitsapalat olisivat kylkiluita, mutta paketissakin luki ihan karitsan kylki. My bad. Luiden lisäksi päällä oli lihaa ja kohtuullisesti talia.

Sulateltuani kilon kylkipalat lähdin etsimään ohjetta. Olin jotenkin epämääräisesti ajatellut grillailla lihat epäsuorasti. Onneksi Viikonloppukokki  -blogissa oli testailtu parhaita tapoja valmistaa karitsan kylkiluita ja päädytty uunissa höyryttämiseen + grillaamiseen.

Helleputken keskellä uunin posottaminen ei kuitenkaan houkutellut yhtään, joten päätin höyryttää kattilassa kylkipalat kuten ihanassa vietnamilaisessa possunribsien ohjeessa. Kiitoksia Viikonloppukokeille esikarsinnasta metodien suhteen!

Minulla on – kuten olen ennenkin kertonut – tapana lähestyä uutta raaka-ainetta mahdollisimman yksinkertaisesti. Italialaisittain, sanoisin. Vähän öljyä, yrttejä ja suolaa. Onneksi tein niin, sillä kylkipaloista tuli näin ihan hillittömän hyviä. Lue loppuun