Hiiligrilli aateloi muutamassa minuutissa matsutaken. Reunoilta rapeita viipaleita. Sisältä lihaisen tuntuista, tiivistynyttä umamista herkullisuutta.
Grillattu männyntuoksuvalmusta eli matsutake
- 1 nuori matsutake
- loraus oliiviöljyä
- tilkka seesamiöljyä
- sormisuolaa
- tuoretta persiljaa
Leikkaa matsutake pitkittäin noin puoli senttiä paksuiksi viipaleiksi. Sekoita oliiviöljyyn tilkka seesamiöljyä ja sormisuolaa. Sivele öljy sieniviipaleille.
Rakenne kuuma hiillos. Ladoin sieniviipaleet pitkävartiseen grillauspannuun ja nostin pannun aivan lähelle hiiliä. Grillasin viipaleita 2 minuuttia puoleltaan.
Ripottele päälle tuoretta persiljaa ja tarjoa matsutakeviipaleet kuumana.
Lisää herkullisia ohjeita männyntuoksuvalmuskoille
Testing testing, pannulla paistettu matsutake kahdella eri tapaa
Todellisuus ruokakuvien takana, toisinaan. Viinilasin ja sytytysnesteen ymmärrän, mutta vasara ja desifiointiaine?
Ripaus tryffeliä 
19.9.2020 09:51
Minä en ole ikinä löytänyt matsutakea, vaikka uskon kyllä tunnistavani sellaisen jos näen. No, en ole elämässäni löytänyt kuin kolme mustavahakastakaan, vaikka etsin niitä jatkuvasti. Nyt se metsä, mistä olen ne ainoat vahakkaat löytänyt, on hakattu aukoksi, eli sinne meni sekin toivo.
Mutta siis se, mitä piti sanoman, on se, kuinka ihailen tuota vasarakuvaa. Minä kaipaisin juuri näitä todellisia kuvia, en (pelkästään) niitä, joissa on jokainen kastikepisara, keksinmuru ja vaahteranlehti aseteltu taiteellisesti lautasen (joka tietysti mätsää taustaan) ympärille. Mietin taas tätä omassa Kielometsän postauksessa, jossa jokaisen kuvan taustalla näkyi vaikka mitä. Ja kuinka kaipaisin sitä muissakin kuvissa.
24.9.2020 21:25
Ne mustavahakkaan ketkaleet! Missähän ne luuraa, kerro mulle kun löydät!
Minua aina välillä sieppaa tämän somen kiiltokuvamaisuus, myös ruokablogien täydellisyys. Juuri niin kuin sanoit, jokainen kastiketippa harkitusti paikoillaan. Ihan siksi haluan aina välillä ravistella, kertoa mokista, melkein onnistuneista ja todella vähän onnistuneista sapuskoista. Kertoa että arki on, ja juhlakin on välillä ihan sotkuista, eikä täydellistä. Joten kulissien takaa -kuvia. Olen taas tietoisesti ollut vähemmän somelinjoilla, käynkin seuraavaksi lukemassa sun Kielometsän tarinat.