Mixed grill tuoreista merenelävistä

Lomareissun viimeisen illan ruoan on aina oltava jotenkin erityistä, eikös? Jopa paineita kasautuu. Lomakodin jääkaapin tyhjentäminen ei riitä missään nimessä juhlistamaan matkan päätöstä.

Säästetäänkö parhaaksi arvioitu ravintola viimeiseksi illaksi? Riskaabelia jos se onkin pettymys (niitä pettymyksiä olemme kokeneet jostain syystä juuri näinä viimeisinä iltoina). Vai uusintakäynti reissun parhaassa ristorantessa?

No, Marchen reissulla se paras ravintola Il Tiglio oli erittäin kiemuraisen tien takana kaukana vuoristossa. Itsesuojeluvaisto sanoi, ettei sieltä ajella päivällisen jälkeen takaisin. Ajamista kun oli vielä seuraavana päivänä edessä yli Apenniinien Rooman lentokentälle.

Suuntasimme siis kalasataman kauppahalliin. Halusimme vielä ison haukkauksen meren makua. Kukkuloita ja vuoristoa olimme jo maistelleet kyllin.

Fabion tryffeliviljelmillä ja tryffelikaupoilla

Marchen mustia kesätryffeleitä. Mustat kultakimpaleet ovat vielä multaisia, sillä ne säilyvät paremmin pesemättöminä.

La Collina del Tartufon tryffeliviljelmä alkaa heti uima-altaan ja agroturismon toimiston takaa. Kymmenen vuotta sitten istutettujen tammentaimien rinne on aidattu vahvalla verkkoaidalla ja lisäksi maan rajassa aidassa kulkee sähkövirta. Ei kaksijalkaisten tryffelivarkaiden takia, vaan villisikojen vuoksi. Ahneet villisiat voisivat pistellä herkut poskiinsa tuosta vain.

Kaksijalkaisia tryffelivarkaita eivät aidatkaan ja sähkövirrat pidättele, sillä metallileikkurilla aidasta pääsee kyllä läpi, jos varkaisiin kyllin paljon haluaa.

Ah, niin hyvää tuorepastaa tryffelikastikkeella

Marchen kesätryffelit ja marchelainen tuore artesaanipasta. Aika lyömätön pari! Sen peittoaa ehkä vain pasta kotimaisilla tryffeleillä. Marchen musta kesätryffeli suostuu luovuttamaan arominsa paremmin kun viipaleita käyttää ihan hieman lämpöisellä pannulla oliiviöljyssä, mistä saadaankin yksinkertainen ja herkullinen kastike.

Hevoscarpaccio ja kesätryffeli

Vahvaa ja hienostunutta ja samalla maanläheistä. Carpaccio hevosen sisäfileestä ja Marchen kesätryffelistä. Myös kotimainen tryffeli käy tähän hienosti, vahvemman makuista kotimaista villitryffeliä tarvitsee vain vähemmän.

Marchen ruokataivaan kirkkain tähti, Il Tiglio

Meri lautasella.

Il Tiglio kuuluu ehdottomasti ravintoloiden parhaimmistoon Italiassa, ellei Euroopassa – meidän kokemusmaailmassamme. Hinta-laatusuhde on loistava. Uuden keittiön niksit osataan yhdistää paikallisiin raaka-aineisiin nerokkaalla tavalla.

Lounaan aikana chef käveli ohi ja kysyi, voiko tulla juttelemaan aterian jälkeen. Hänellä oli oikeastaan kaksi asiaa, ystävällisyyden lisäksi: Mikä annoksissa toimi? Mikä oli huonoin annos? Ensimmäiseen kysymykseen oli helppo vastata, ja ehkä tämä teksti antaa toiseenkin kysymykseen jonkin vastauksen.

Ravintola on vuoristossa, pikkukylässä lähellä Monti Sibillinin kansallispuistoa. Paljon tämän pidemmälle maalle ei voi päätyä. Kuitenkin ka­nsainvälisen tason sommelier ja maailmaa eri puolilla kiertänyt chef päättivät perustaa ravintolan juuri tänne.­

Marchen makuja

Ascolin oliivit: tryffelillä tai jauhelihalla täytettynä. Siamo fritti tarjosi samassa korissa yhtä ja toista muutakin uppopaistettua.

Marchen ruokakulttuuri jakautuu kolmeen: rannikolle, kukkuloille ja vuorille. Kukkularuoat tulevat vastaan yllättävän nopeasti ainakin eteläisessä Marchessa. Rantakaupungissa ei tarvinnut nousta kuin muutama sata metriä rinnettä, ei äyriäisruokia ollut enää tarjolla. Me majailimme viileillä kukkuloilla, mutta teimme piipahduksia niin satamaan kuin vuorillekin.

On enotecoja ja hyviä enotecoja

Harvoin sitä tastingistä maksaa viittäkymppiä.

Emme olleet varsinaisesti viinimatkalla Marchessa, mutta totta kai halusimme maistaa paikallisia viinejä. Alun pitäen ajatuksena oli löytää jokin enoteca tai viinibaari, jossa voisi helposti maistella ristiin rastiin erilaisia Marchen viinejä, ja vaikka umbrialaisia ja abruzzolaisia myös. Suunnitelma meni kyllä mönkään, koska kattavan maistelupaikan löytäminen oli kiven alla. Enotecojen verkkosivuja ei juuri ollut ja Gambero Rossot eivät olleet ajan tasalla. Alueella kaikkinainen tieto on hämmentävän huonosti esillä, kuten jo aiemmin päivittelimme.

Alue rajautui näin käytännön syistä eteläiseen Marcheen, josta löytyikin omaan suuhun maistuvia viinejä.

Matkustamisen vaikeudesta ja ihanuudesta Marchessa

Marchesta löytyy vuoria, kukkuloita ja rannikkoa ja jokaiselle oma ruokakulttuurinsa.

Muistatteko vielä aikakauden, jolloin matkustaessa joka ravintolassa ja kahvilassa kannatti kysyä jo suosituksia seuraavaan? Kun tapasit jonkun, kysyit missä käyt perheesi kanssa syömässä. Mistä ostat kalat, mikä kauppa on paras? Ei verkkosivuja, ei käteviä matkailuportaaleja. Ainakin Etelä-Marchessa eletään vielä kuten ennen vanhaan.

Ascoli Piceno piti pintansa roomalaisten armeijaa vastaan strategisella sijainnillaan. Kaunis tori, hiljainen kaupunki 40 kilometrin päässä rannikolta.

Olemme haaveilleet Marchen matkasta pitkään. Lonely Planetin Italia-oppaan vanha painos kertoo, että Ascoli Piceno on vielä löytämätön helmi. Helmi on pysynyt simpukassaan, kuten koko Etelä-Marche. Kääntöpuolena tämä tarkoittaa ettei kulmilta juuri löydy tietoja, palveluja tai turisteille rakennettuja vetonauloja. Siispä turismi ei ole poispilannut seutuja. Rantakaupungitkin kuhisevat enimmäkseen paikallisia lomalaisia. Rantakaduilla ei ole Ligurian, Riminin tai Toscanan rannikoilta tuttuja loputtomia turistikrääsäkauppoja.

Vinkkejä Marcheen?

Tämä maisema avautuu hieman pohjoisempaa Italiassa, taustalla siintää Gardajärvi.

Loma Marchessa alkaa pian, eikä tässä ole vielä ehtinyt kunnolla penkomaan ravintoloita, kauppahalleja, viinikauppoja tai enotecoja! Mieluusti otamme siis vastaan hyviä ruoka- ja viinikohteiden vinkkejä eteläisen Marchen tai pohjoisen Abruzzon kohteista! Itäinen Umbriakin kelpaa! Majailemme näiden maakuntien risteyskohdassa, joten vertailevaa tutkimusta olisi nyt tarkoitus harjoittaa.